Alipäällystötutkinnanjohtajien rooli on mielenkiintoinen juuri näkökulmasta, onko kyseis-ten päätöskyseis-ten tekeminen lain tarkoittamaa rajoitettua tutkinnanjohtajuutta. Kääntäen, voi-daanko päätös olla aloittamatta esitutkintaa katsoa laadullisesti sellaiseksi, että se voidaan antaa muidenkin kuin päällystötutkinnanjohtajien tehtäväksi? Edellä rajoitetut tutkinnan-johtajan valtuudet määriteltiin valtuuksiksi johtaa tutkintaa tapauksissa, joissa ei käytetä pakkokeinoja. Lisäksi rajoittaminen käytännössä tarkoittaa, että alipäällystöllä on valta päättää olla aloittamatta esitutkintaa.
Tapausten luokittelulla pyrittiin löytämään vastaus siihen, olivatko alipäällystö ratkaisemat asiat riittävän yksinkertaisia tutkinnanjohtajan itsensä ratkaistavaksi vai olisiko hänen tul-lut käydä keskustelua syyttäjän kanssa tai päällystötutkinnanjohtajan kanssa. Lainsäätäjän tarkoitus vaikuttaisi olleen, että rajoitetuilla valtuuksilla päätettäisiin asiat, jotka eivät vaadi
kovin syvällistä pohdintaa. 103 Lain esitöiden valossa syyttäjäyhteistyö ei olisi kovin oleel-lista. Jos päätöksenteko on vaatinut syyttäjäkonsultaatiota, antaa se viitteitä, että päätök-senteossa tai asioiden jakautumisessa ei toimita lain hengen mukaisesti. Syyttäjän näke-mystä vaativia asioita ei voitane pitää sellaisina, joista "kokeneet rikosylikonstaapelit vai-keuksitta selviävät." Asioiden yksikertaisuuden vaatimusta tukee myös lain esitöihin kirjat-tu vaatimus resurssien tarkoikirjat-tuksenmukaisesta kohdentamisesta.104
Laillisuusvalvonnasta voitiin olettaa saatavan jonkunlaista suuntaa, minkä tyyppisistä asi-oista kansalaiset ensinnäkin kantelevat ja toiseksi, minkä tyyppisiin ratkaisuihin ollaan tyytymättömiä. Tutkimuksen tarkoitus ei ollut pohtia päätöksen perustelemista syvemmin, mutta muutamia seikkoja on hyvä nostaa esiin ennen kuin lähdetään pohtimaan käsitettä
"muu vastaava perusteltu syy". Eduskunnan oikeusasiamies on todennut, että päätösten perusteleminen on viranomaistoiminnan perusvaatimuksia.105 Kansalaisilla on perustelui-hin kohdistuvia oikeusturvaodotuksia ja perusteluilla on tiettyjä tehtäviä, joita niiden tulee toteuttaa.106 Hallintolain 45 §:n vaatimuksen, "päätös on perusteltava", voidaan katsoa kos-kevan yhtä hyvin päätöstä olla aloittamatta esitutkinta, kuin päätöstä kenelle asia alistetaan päätettäväksi. Ei siis ole yhdentekevää, kuinka valinta tutkinnanjohtajuudesta tehdään.
Tutkimukseen liittyen pyydettiin Itä-Suomen poliisilaitoksen oikeusyksiköltä vuoden 2017 kanteluasiakirjat kaikista rajoitetuilla tutkinnanjohtajan valtuuksilla toimivien henkilöiden
"asiassa ei ole syytä epäillä rikosta" -päätöksistä. Pyyntö koski myös mahdollisia poliisilla olevia eduskunnan oikeusasiamiehen tai valtioneuvoston oikeuskanslerin ratkaisuja. Pää-töksistä oli tarkoitus etsiä viitteitä siitä, minkä laatuisista asioista kanteluita tehdään ja mil-lä perusteilla. Kanteluiden ratkaisuta pohtimalla olisi voinut tehdä päätelmiä siitä, minkä laatuiset asiat eivät ole tulleet oikein ratkaistuiksi eli eivät ole soveltuneet alipäällystön päätettäviksi. Itä-Suomen poliisilaitoksen oikeusyksikölle oli tehty vain yksi kantelu
103 HE 222/2010 vp. yksityiskohtaiset perustelut kohta 1.1: "Kuten niissä todetaan, vähäisiä rutiiniluonteisia rikosasioita voidaan huomattavassa määrin osoittaa rikosylikonstaapelien ja ylikonstaapelien tutkinnanjoh-toon. Lisäksi yleisperustelut kohta 2 esitutkintaan osalliset: "Esitutkintalain 14 §:n 1 momentissa käytetty ilmaisu ”erityinen syy” antaa harhaanjohtavan tiukan kuvan niistä edellytyksistä, joiden vallitessa rikosyli-konstaapeleja ja ylirikosyli-konstaapeleja voidaan käyttää tutkinnanjohtajina. Säännöksen perusteluistakin ilmenee, että kynnystä ei ole tarkoitettu asettaa kovin korkealle. Tämä on tarkoituksenmukainen lähestymistapa sen vuoksi, että valtaosa rikosasioista on vähäisiä rutiiniluonteisia juttuja, joiden tutkinnanjohdosta erityisesti kokeneet rikosylikonstaapelit ja ylikonstaapelit vaikeuksitta selviävät.
104 HE 222/2010 vp. yleisperusteluiden kohdan 2 mukaan: "Lisäksi on otettava huomioon poliisin rajallisten
voimavarojen tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen ja rikostutkinnan tehokkuuteen liittyvät näkökohdat, jotta tutkinnanjohtajille ei kasaannu kohtuuttoman paljon vastuulla olevia asioita."
105 EOA:n kertomus 2003, s. 135.
106 Lavikkala 2005, s. 101.
päällystötutkinnanjohtajan tekemästä "asiassa ei ole syytä epäillä rikosta" -päätöksestä.
Oikeusasiamiehen tai oikeuskanslerin ratkaisuja ei oikeusyksiköllä ollut.
Päätöksiä jättää esitutkinta toimittamatta "asiassa ei ole syytä epäillä rikosta" -perusteella oli tehty kaikkiaan 181 kappaletta, joten voidaan olettaa, että kansalaiset ovat olleet tyyty-väisiä päätökseen tai ainakin niiden perusteluihin. Mahdollista on myös, että asioilla on ollut heille lopulta niin vähän merkitystä, että päätös ei ole sen vuoksi johtanut oikaisuvaa-timuksiin. Asiat, joista oli kanneltu, kuuluivat luokkaan talonyhtiö ja väitteet. Kyseessä oli siis yksi kantelukirjelmä kahdesta eri tapauksesta. Tapauksissa esitutkintaa ei aloitettu, vaikka ilmoittaja oli pitänyt tapahtumia rikoksena. Oikeusyksikön kanteluratkaisussa tode-taan, että asiat ratkaissut rikosylikonstaapeli ei ole toiminut lainvastaisesti tai ylittänyt har-kintavaltaansa. Kanteluiden määrän perusteella voidaan vetää johtopäätös, että ainakin tutkimusaineistona olleet asiat olivat laadultaan rajoitetuilla tutkinnanjohtajan valtuuksilla ratkaistavaksi sopivia. Kanteluiden vähäinen määrä voi osaltaan selittyä myös sillä, että vaativammat asiat, ovat päällystön ratkaisemia. Niistä oikeusyksiköltä saadun listauksen perusteella on myös kanneltu enemmän.
Johtopäätöksenä on, että tutkimuksen luokitteluissa mainituissa tapauksissa tutkinnanjohta-juus on voinut olla alipäällystöllä. Yhtä lailla tutkinnanjohtatutkinnanjohta-juus voi olla muissakin vastaa-van sisältöisissä ja tasoisissa tapauksissa, edellyttäen että tapaukset eivät vaadi esimerkki-tapauksia vaativampaa juridista pohdintaa. Luokiteltujen tapausten voidaan myös katsoa olevan massa-asioita, jotka soveltuvat ratkaistavaksi ennakkopäätöstyyppisesti, ilman sy-vällistä pohdintaa, aiempien päätösten pohjalta. Massaratkaisun tyyppinen päätöksenteko tukee prosessiekonomiaa ja mahdollistaa poliisin toiminnan keskittymisen vakavampien rikosten tutkintaan.107 Käsitteistä termillä "asian laatu" viitataan nimenomaan massarikos-tyyppisiin, kategorisesti tietyllä tavalla ratkaistaviin asioihin. Tutkimuksessa havaittiin päätösten liittyvän valtaosin samankaltaisiin tapauksiin ja päätöksenteossa käytettiin tyy-pillisesti aineistopankkia tai aiempia päätöksiä. Asiat olivat laadullisesti sellaisia, etteivät ne vaatineet syvällistä juridista pohdintaa. Tyypillisesti kyseessä olivat ontologisesti mah-dottomat väitteet sekä erilaiset siviiliriita- ja velka-asiat. Tyypillinen siviiliriita-asia oli tapaus, jossa osallisten tekemää yksityisoikeudellista sopimusta oli jollain tavalla rikottu.
107 Lavikkala 2005, s. 105: "Poliisilain (872/2011) 1 luvun 6 § mukaan poliisin on olosuhteiden vaatiessa asetettava tehtävät tärkeysjärjestykseen. Priorisointi ei sinällään anna lupaa jättää asioita tutkimatta, vaan päätös jättää esitutkinta toimittamatta on perusteltava muulla hyväksyttävällä syyllä tai sovellettava esitut-kinnan rajoittamista tai muita esitutkintalaissa mainittuja keinoja".
Käsitettä "asian laatu" ei ole poliisin ohjeistuksessa eikä sisäisissä määräyksissä tarkemmin yksilöity. Tutkimuksen perusteella asian laatu ratkaistaan tapauskohtaisesti pääasiassa alipäällystötutkinnanjohtajien toimesta. Ratkaisutoimintaa ohjaa ratkaisijan kokemus, nä-kemys ja osittain virkaikä. Haastateltavan mukaan jos asiassa on ilmeistä, että se johtaa kanteluun, asia mieluummin alistetaan suoraan päällystön ratkaistavaksi. Myös tapaukset, jotka vaikuttavat monimutkaiselle tai niistä jää vaikutelma, että ne muuten sopivat parem-min päällystön ratkaistavaksi, alistetaan suoraan päällystölle. Kyseissä tapauksissa päällys-tö hyvin harvoin jos koskaan palauttaa asiaa alipäällyspäällys-tölle. Ottamalla asian ratkaistavak-seen päällystö luo linjaa minkä tyyppisissä asioissa ratkaisuvalta ja valtaa määritellä asian laatu voidaan katsoa olevan alipäällystöllä.
Käsitteen "muu vastaava perusteltu syy" määrittely tuntui tuottavan vastaajille ongelmia.
Käsitteelle ei löytynyt mistään selvennystä ja se hyvin usein määriteltiin samaksi kuin asi-an laatu. Kysymykseksi nousikin, mitä lainsäätäjä on tarkoittasi-anut asiasi-an laatua vastaavalla syyllä? Asian laadun voidaan tulkita viittaavan päätöksen pohjana olevan tapahtuman sisäl-töön. Tapahtumien kulun tulee olla laadultaan sellaisia, että ne kyetään analysoimaan ja juridisesti ratkaisemaan ilman päällystökoulutusta. Muun vastaavan syyn voidaan siis tul-kita tarkoittavan muuta sellaista päätöksentekoon vaikuttavaa tekijää, jonka arvioinnissa ei tarvita päällystökoulutusta. Voidaanko muun vastaavan syyn silloin tarkoittavan myös re-surssien tarkoituksenmukaista käyttöä, tutkinnan joutuisuutta, tai organisaation sisäiseen johtamisjärjestykseen liittyvää järjestelyä? Tutkimustulosten mukaan näin vaikuttaisi käy-tännössä olevaan. Muu vastaava perusteltu syy näyttäytyy etenkin EKY -toiminnossa, jossa päätöksenteko on alistettu alipäällystölle tarkoituksenmukaisuusperusteella muissa kuin kaikkein vaativimmissa tapauksissa.
Yhtenäistä ja tyhjentävää luetteloa asioista, jotka voidaan ratkaista rajoitetuilla valtuuksil-la, ei voida antaa. Laadullisesti päätetyt asiat voidaan listata luettelomaisesti, kuten tutki-muksessa on tehty. Tapaukset ovat kuitenkin aina pieniltä yksityiskohdiltaan erilaisia, joten säädös on ollut tarkoituksenmukaista kirjoittaa avoimeksi kuten usean rikoksen tunnus-merkistökin. Viime kädessä asian laatu jää laillisuusvalvojan ratkaisun määrittelemäksi.
Kuten muussakin oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa päätöksenteko kulminoituu niin sa-nottuun ratkaisun keksimiseen. Keksimiseen vaikuttavat ratkaisijan kokemus, aiemmat ratkaisut sekä intuitio. Voidaankin sanoa, että mitä kokeneempi ratkaisija, sitä useammin intuitio osuu kohdalleen. Tutkimuksessa asia näyttäytyi tapauksissa, joissa kokeneet
ali-päällystötutkinnanjohtajat kieltäytyivät alistamasta päätöksiään päällystölle, koska kokivat ne laadullisesti sellaisiksi, että olivat itse kykeneviä ne ratkaisemaan.