"Die Mauer muss weg" eli muuri pois - Berliinin muurin murtumisen vaikutukset Suomen sanomalehdistön uutisointiin Saksoista

(1)

”Die Mauer muss weg” eli muuri pois

Berliinin muurin murtumisen vaikutukset Suomen sanomalehdistön uutisointiin Saksoista

Itä-Suomen yliopisto Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden laitos Historia- ja maantieteiden laitos Yleisen historian pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2020 Essi Vitie Ohjaaja: Jukka Korpela

(2)

Opiskelijanumero: 275459

Opinnäytteen nimi: ”Die Mauer muss weg” eli muuri pois – Berliinin muurin murtumisen vaikutukset Suomen sanomalehdistön uutisointiin Saksoista

Tiedekunta / oppiaine: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yleinen historia Sivumäärä: 139

Aika: 28.4.2020 Pro Gradu -tutkielma

Avainsanat: Berliinin muuri, 1989, 1990, Saksat, Helsingin Sanomat, Kansan Uutiset, Uusi Suomi

Pro gradu tutkii suomalaisten sanomalehtien Helsingin Sanomien, Uusi Suomen ja Kansan Uutisten uutisointia Berliinin muurin ja Saksojen rajan avaamista edeltäneinä ja sen jälkeisinä kuukausina keväältä 1989 keväälle 1990. Uutiset on aiheen perusteella jaettu muuttoliikkeeseen, mielenosoituksiin, rajojen avaamisesta uutisointiin, yhdistymiseen ja autovertauksiin. Opinnäyte tutkii lehtien sanastoa ja puoluesidonnaisuuden näkymistä niiden uutisissa, artikkeleissa ja raporteissa. Lisäksi se tutkii, muuttaako Itä-Saksan rajan avaaminen merkittävästi uutisointia lehdissä. Tutkimusmetodeina käytetään lähilukua ja sanomalehtianalyysia.

Keskeisiksi tuloksiksi voidaan todeta, että rajan avaamisen yhteydessä Itä-Saksan ongelmista alettiin uutisoida laajemmin. Pakolaisuudesta uutisointi vaihtui Saksojen väliseksi muuttoliikkeeksi, josta puhuttiin ongelmana. Mielenosoituksista uutisointi vähentyi.

Saksalaisautoista olivat lehdissä maiden elintasojen erojen vertauskuva. Saksojen yhdistymisestä tuli realistinen. Kansan Uutiset oli muita lehtiä varautuneempi muutoksia kohtaan uutisoinnissaan, ja nosti sosiaaliset ongelmat sekä Saksan menneisyyden useammin esille. Se myös uutisoi enemmän Itä-Euroopan kannanotoista. Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi uutisoivat enemmän läntisistä kannanotoista sekä käyttivät toisinaan hyvin mielipiteellisiä ilmaisuja.

Johtopäätöksenä voi todeta, että puoluesidonnaisuus ja mielipiteet näkyivät myös lukijan näkökulmasta neutraaleiksi koetuissa uutisissa. Lehdet puhuivat myös usein metaforilla ja vertauskuvilla oman mielipiteensä mukaisesti. Lehdet myös valikoivat lausuntoja sekä haastateltuja hyvin eri tavoin sekä hyödyntävät retoriikan oppeja.

(3)

Sisällys

1. Johdanto ... 5

1.1. Tutkimuskysymys, tutkimusaihe ja metodologia ... 5

1.2. Tutkimusperinne ... 8

1.3. Lähteet: Sanomalehtilähteiden esittely ... 9

2. Muuttoliike DDR:stä: loikkareita, pakolaisia vai maahanmuuttoa? ... 11

2.1. Unkarin rajan avaaminen ja muuttoliikkeen alku ... 11

2.2. Tilanteen kriisiytyminen syyskuussa, telttaleirit ja Itä-Saksan reaktio ... 21

2.3. Lokakuun joukkolähdöt ja Itä-Saksan hallituksen ero ... 31

2.4. Lehtien esittämät Saksojen ongelmat ennen rajojen avaamista ... 35

2.5. Rajojen avaamisen jälkeen muuttajista uutisointi ... 40

2.6. Paluumuutto ... 47

3. Mielenosoitukset ... 50

3.1. Mielenosoituksista uutisointi ennen Itä-Saksan rajan avaamista ... 50

3.2. Rajan avaamisen jälkeen mielenosoituksista uutisointi ... 60

4. Rajojen avaaminen ja Berliinin muurista uutisointi ... 65

4.1. Ennen rajojen avaamisesta Berliinin muurista uutisointi ... 65

4.2. Muurin murtumisen jälkeen ... 67

5. Saksojen suhteet: erilliset Saksat, valtioliitto vai jälleenyhdistyminen? ... 83

5.1. Saksojen yhdistäminen ja keskinäiset suhteet ennen rajojen avaamista ... 83

5.2. Rajojen avaamisen ja muurin murtumisen jälkeinen kuvaus ... 91

5.3. Neuvostoliiton, Yhdysvaltain ja sotilasliittojen reaktioista uutisointi ... 96

5.4. Länsi-Euroopan mielipiteistä uutisointi ... 101

5.5. Muiden maiden reagoinneista uutisointi ... 104

5.6. Saksojen virallisista kannoista ja saksalaisten mielipiteistä uutisointi ... 107

5.7. Itä-Saksan vaaleista uutisointi ... 116

5.8. Yhdistymisen käytännön toteutuksesta uutisointi ... 120

(4)

6. Trabant ja Mercedes-Benz vertauskuvina ... 127

6.1. Autovertaukset ennen Saksojen rajan avaamista ... 127

6.2. Autovertaukset Saksojen rajan avaamisen jälkeen ... 130

7. Yhteenveto ... 133

8. Lähteet ... 137

8.1. Lehdistö ... 137

8.2. Internetlähteet ... 137

8.3. Tutkimuskirjallisuus ... 137

(5)

1. Johdanto

1.1. Tutkimuskysymys, tutkimusaihe ja metodologia

Tämän pro gradu-tutkielman pääkysymys on ”Miten suomalaisten sanomalehtien uutisointi muuttui Berliinin muurin murtumisen ja Saksojen välisen rajan avaamisen myötä keväästä 1989 keväälle 1990?” ja alakysymyksissä käsitellään lehtien reaktioita asiaan, puoluekantojen näkymistä ja sanastoeroja lehtien välillä. Tutkielmassa huomioidaan myös sanomalehtien aikalaisnäkemys tämän yksittäisen tapahtuman suhtautumisesta suurempaan kontekstiin, eli verrataanko ilmiötä muihin kylmän sodan aiheisiin tai ymmärretäänkö asian historiallinen merkitys.

Tutkimuksen lähteinä ovat toimineet Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Kansan Uutiset toukokuulta 1989 maaliskuuhun 1990. Ajanjakson rajauksen ehtoina toimivat Unkarin rajan avaaminen 1989 ja Itä-Saksan vaalit 1990. Lehtien reaktiot ja sanastot on jaettu viiteen teemaan, jotka nousivat jokaisessa kolmesta sanomalehdestä. Teemat ovat itäsaksalaisten muuttoaalto, mielenosoitukset, rajan avaamisesta uutisointi, Saksojen suhteista uutisointi ja autovertaukset.

Sanaston vivahteikkuuden takia tutkimuksessa on hyödynnetty paljon sitaatteja. Monet ilmaisuista ovat hyvin monimerkityksisiä ja niiden kääntäminen tieteelliselle asiakielelle poistaisi osan informaatiosta.

Puoluekantakeskeisyyden ja sanaston takia tutkielmassa käytetään ajalla julkaistuista sanomalehdistä erityisesti puoluelehtiä paikallislehtien sijaan. Monet paikallislehdistä kuitenkin käyttävät lähteinä STT:n tai vastaavan tahon tietoja muuntelematta ja kantaa ottamatta. Puoluelehtien käyttö myös edesauttaa vertailtavuutta lehtien välillä. Virallisten valtiollisten tahojen kantoja ei huomioida, sillä niissä mielipiteet saattavat olla loivennettuja, vertailtavuus muuhun aineistoon huonoa eikä niissä välttämättä esiinny sanastollisia poikkeamia. Puolueellisesti sitoutumattomista lehdistä vertailukohdaksi muille on valikoitunut Helsingin Sanomat sen laajalevikkisyyden tähden. Vasemmistolehdistä on otettu vertailuun Kansan Uutiset. Kolmanneksi lehdeksi vertailuun on valittu Uusi Suomi. Lehdistä on

(6)

hyödynnetty uutisia, artikkeleita ja raportteja. Vertailuun ei ole otettu esimerkiksi pääkirjoituksia, kolumneja tai pilakuvia.

Berliinin muuri pystytettiin 13. elokuuta 1961. Sen perustamissyyksi mainitaan muuttoaalto.

Rautaesiripun murtuminen oli alkanut 2. toukokuuta 1989 Unkarissa. Tämä aiheutti massiiviset maastamuutot Itä-Saksasta Unkariin, ja valtakoneisto käytti tapahtumasta esimerkiksi termiä

”orjakauppa”, levittäen tietoa lomajärjestäjiä väijyttävistä länsimaalaisista lehtitoimittajista ja

”ihmiskauppiaista”. Unkarin rajan auettua 11. syyskuuta 18 000 ihmistä ylitti sen kolmessa päivässä. Nämä uutiset vauhdittivat matkustamista ja maastamuuttoa entisestään itäsaksalaisten keskuudessa. Vähitellen tilanne eskaloitui niin, että lopulta 1. marraskuuta Itä-Saksassa vaadittiin yhä enemmän talouden rakennereformia ja ”todellista sosialistista demokratiaa”, vaalireformia monipuoluejärjestelmäksi. Saksojen rajalle harkittiin ylityspaikkaa passin omistaville noin 4 miljoonalle itäsaksalaiselle, mutta lopulta illalla pidetyssä lehdistötilaisuudessa sattuneen vahingon myötä muuri avattiin 9. marraskuuta.¹ Lopulta Saksat yhdistyivät Itä-Saksan maaliskuussa 1990 järjestettyjen vaalien jälkeen nopealla tahdilla ja 3.

lokakuuta 1990 ne olivat yksi valtio, Saksan liittotasavalta.²

Kysymys on relevantti, sillä sanomalehdistön mielipiteet muokkaavat hyvin paljon lukijoidensa mielipiteitä niin tietoisella kuin tiedostamattomalla tasolla. Vahvistusharha (eng. confirmation bias) on ilmiö, jossa suosimme omia uskomuksiamme ja ennakko-olettamiamme vahvistavaa todistusaineistoa. Motivoitu päättely (eng. motivated reasoning) taas tarkoittaa sitä, että ihmiset ajattelevat mieluummin omaa tai mieluisaa johtopäätöstään suosivasti. Ihmiset ovat kriittisempiä sellaista tietoa kohtaan, josta eivät pidä, kuin sitä, joka on linjassa heidän omien uskomuksiensa kanssa. Samoin he suosivat omaa hypoteesiaan muiden ristiriitaisiin hypoteeseihin nähden.³ Lisäksi hyödynnän sosiaalipsykologian osa-aluetta diskursiivista psykologiaa. Diskursiivinen psykologia tutkii yhteisiä puhetapoja ja kanssakäyntiä. Se ei keskity niinkään ajattelun kognitiivisiin lähtökohtiin, vaan käytännön toimintaan. Sitä kiinnostaa puhuttu arkikieli, ja se keskittyy kielen tekoja aiheuttavaan laatuun sekä sosiaalisiin konteksteihin. Se näkee esimerkiksi tunteet toisinaan tekojen oikeuttamisen, tahdon

1 Major 2010, 110, 119, 239-240, 249, 252-253

2 Thomaneck & Niven 2001, 66-67

3 Eysenck & Brysbaert 2018, 387-388

(7)

läpiviemisen ja syyttämisen välineinä. Se tutkii argumentoinnin ja retoriikan keinoja, joita käytetään kertomuksien rakentamiseen.⁴ Media taas on osaltaan maailmankuvan luoja: se luo kiintymystä ja haluja. Media luo kohtaamiskentän tunteille ja sosiaalisille rakenteille yhteisössä ja yhteisöjen välillä. Se hämärtää paikkojen välisiä etäisyyksiä. Se voi luoda tunneyhteyksiä, joita ei tosiasiassa ole olemassa. Media vaikuttaa menneen muistamiseen, elämänkokemukseen nykyhetkessä ja tulevaisuuden haaveisiin. Se voi myös täyttää matkustustarpeita ja luoda fantasioita siitä, millaista elämää haluaisi elää.⁵

Myös kielen tasolla sanomalehtien kielenkäyttö voi vaikuttaa. Esimerkiksi priming-ilmiö saattaa olla relevantti aiheen kannalta: aiemmin esitetty sama tai samankaltainen ärsyke vaikuttaa havaitun ärsykkeen prosessointiin. Toistopriming on ilmiö, kun nähdessämme ärsykkeen toisen kerran prosessoimme sen tehokkaammin.⁶ Ennen kohdattu siis muistetaan tiedostamattomalla tasolla ja sitä saatetaan suosia, ja ilmiötä on hyödynnetty esimerkiksi propagandassa ja mainonnassa. Aiemmin nähty myös saatetaan osata nimetä nopeammin ja saatamme käyttää kohtaamiamme sanoja herkemmin.

Käytännössä vahvistusharha, motivoitu päättely ja priming saattavat yhteisvaikutuksella aikaansaada ajatusvinoumia, jotka luovat lehden lukijoille oman, muista poikkeavan maailmankuvan. Sanomalehtitutkimuksella saadaan mahdollisesti selville, ovatko maailmankuvat ratkaisevalla tavalla erilaiset ja onko kielenkäytössä esimerkiksi tiettyjä ryhmiä leimaavaa sanastoa, joka asenteineen toistuisi kenties lukijoiden mielipiteissä ja puheissa.

Metodina tutkimuksessa käytetään sanomalehtien lähilukua ja analyysia.

Propagandaa on tutkimuskirjallisuudessa määritelty seuraavalla tavalla. Propagandassa on dialogin rakenne, ja siinä esitetään argumentti joko sanallisesti tai vaikkapa kuvan tai videon avulla. Sen tarkoitus on esimerkiksi saada uskomaan tiettyyn näkökulmaan tai toimijaan.

Viestin välittäjä kuuluu aina jonkun laajemman ryhmän tai toiminnan piiriin. Se on välinpitämätön loogista päättelyä kohtaan, ja pyrkien johdattamaan yleisöään tiettyyn suuntaan esittäen yksipuolisia argumentteja huomioimatta vastapuolta. Propagandan tarkoitus on saada

4 Burr 2004, 123-129

5 Hesmondhalgh & Toynbee 2008, 149-152

(8)

toimimaan tietyllä tavalla ja se oikeutetaan tuloksien perusteella. Propaganda käyttää myös tunteikasta kieltä ja suostuttelua.⁷

1.2. Tutkimusperinne

Tutkimukseni sijoittuu maailmanjärjestyksen murroksen tutkintaan 1990-luvun vaihteessa, tarkemmin sanottuna sosialismin romahtamiseen ja kylmän sodan loppumiseen. Se sijoittuu myös kylmän sodan lehdistötutkimukseen. Täysin kyseisestä aiheesta eli Saksoista rajan avautumisen aikaan 1989-1990 suomalaisessa sanomalehdistössä ei ole vielä olemassa olevaa tutkimusta, joten tutkimusperinteessä esitellään lähiaiheita.

Saksojen historia kylmän sodan aikaan on tutkittu aihe myös Suomessa. Itä-Saksan romahtamisen aikaa on suomalaisessakin tutkimuksessa tutkittu. Esimerkiksi Seppo Hentilä kertoi kirjassaan Jaettu Saksa, Jaettu historia: Kylmä historiasota 1945-1990 (1994) Itä-Saksan historioitsijoiden ja historiankirjoituksen päässeen SED-puolueen kontrollista järjestelmän luhistuttua 1989 ja niiden reagoineen hitaasti uuteen aikaan, menettäen yhteisten päätöstentekokykynsä.⁸ Emmi Peltosen pro gradu-tutkielmassa Älä tule paha Saksa, tule hyvä Saksa – Uudelle yhdistyneelle Saksalle rakennetut identiteetit sen suhteesta Eurooppaan 1989- 1991 (2016) selvitettiin jälleenyhdistyneen Saksan ja entisen Länsi-Saksan hallituksien rakentamia identiteettejä hallitusten puheita tarkastelemalla. Peltonen myös sitoo jälleenyhdistyneiden Saksojen tutkimuksen Eurooppaan ja sen muutoksiin.⁹

Suomessa kylmää sotaa maailman lehdistössä on tutkittu jonkin verran. Esimerkiksi Matti Purasen ja Mikko Norontauksen pro gradu-tutkielmissa on tutkittu New York Timesia. Purasen pro gradu -tutkielmassa Liberaalin maailman ääni ja punainen uhka : Kommunismi New York Timesissa kylmän sodan aikana, 1939-1985 (2014) tutkittiin New York Times-lehden

7 Walton 2007, 109-112

8 Hentilä 1994, 325-326

9 Peltonen 2016, 2, 7

(9)

näkemystä kommunismista ideologiana ja kuvauksia kommunistisista yhteiskunnista, ja näin selvitettiin lehden näkemystä historiallisissa tilanteissa. Lähteinä hän käytti pääkirjoituksia, kolumneja, asiantuntijoiden lausuntoja ja ulkomaankirjeenvaihtajien raportteja. Norontauksen pro gradussa ”All Tito Wants Is A Little Bit Of Unity” : kuva Titon Jugoslaviasta The New York Timesissa vuosina 1969-1971 (2012) tutkittiin historiallis-kvalitatiivisesti New York Times- lehden artikkeleissa annettua kuvaa Jugoslavian Josip Broz Titon hallinnosta, muun muassa hänen valta-asemastaan ja sen käytöstä.¹⁰

Kylmän sota näyttäytyy myös Lasse Rannan pro gradu-tutkielmassa Goodbye Lenin : Neuvostoliiton hajoamisen käsittely ja kylmän sodan jälkeisen maailman spekulointi Yhdysvaltain mediassa 1987-1991 (2011). Tutkielmassaan Ranta tutki New York Timesin, Washington Postin ja aikakausilehti Newsweekin pääkirjoituksia, kolumneja ja taustoittavia uutisia Neuvostoliiton hajoamisesta historiallis-kvalitatiivisesti. Annika Weckmanin pro gradussa Kylmät sotilaat kylmässä sodassa. Tsekkoslovakian kriisi 1968 The Timesissa ja Neue Zürcher Zeitungissa (2011) käytettiin lähteinä analysoimalla historiallis-kvantitiivisesti ja historiallis-kvalitatiivisesti konservatiivista brittilehteä The Timesia ja liberaalia sveitsiläistä Neue Zürcher Zeitungia selvittämään Varsovan liiton hyökkäystä Tšekkoslovakiaan, ja tutkittiin muun muassa, mitä uutisoitiin, miten kirjoitettiin ja mitä painotettiin, ja osasivatko lehdet ennustaa kyseisen maahanhyökkäyksen.¹¹

1.3. Lähteet: Sanomalehtilähteiden esittely

Seitsemän kertaa viikossa julkaistussa Helsingin Sanomissa nettolevikki vuonna 1989 oli 470 137 kappaletta. Sen puoluekanta oli sitoutumaton. Toinen lehti Uusi Suomi ilmestyi vuonna 1989 seitsemän kertaa viikossa, oli puoluekannaltaan sitoutumaton ja sen nettolevikki oli 73 284 kappaletta. Kolmas lehti Kansan Uutiset ilmestyi vuonna 1989 viidesti viikossa ja sen nettolevikki oli 43 454 kappaletta. Sen puoluekanta oli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL ja Suomen kommunistinen puolue SKP, eli se oli vasemmistolainen.¹²

10 Puranen 2014, 1, 8; Norontaus 2012, 3-6

11 Ranta 2011, 5-7; Weckman 2011, 17, 19

(10)

Sanomalehdillä on omat tavoitteensa ja ohjelmansa, jotka edustavat toimituksen haluamaa ja lehden tarjoamaa maailmankuvaa. Yleisiltä lähtökohdiltaan Suomessa julkaistut sitoutumattomat lehdet ovat porvarillisia, vaikka ne voivatkin samalla olla moniarvoisia.

Lehden maailmankuva ja tavoitteet vaikuttavat materiaalin valikointiin, näkökulmiin, esitystapaan ja lehden sisältöön. Suomessa 88% sanomalehdistä 1990-luvulla oli tilattuja, ja vain 12% lehtien levikistä irtonumeroita.¹³

Helsingin Sanomat aloitti nuorsuomalaisena Päivälehtenä.¹⁴ Uusi Suomi perustettiin alun perin nimellä Uusi Suometar vuonna 1847, ja Uusi Suomeksi se vaihtoi nimensä 1919. Uusi Suomi kävi lähellä konkurssia 1976, mutta se saatiin tuolloin vielä pysymään. Viimeinen painettu Uusi Suomi ilmestyi marraskuussa 1991, mutta sittemmin vuonna 2007 sitä alettiin julkaista uudelleen verkkolehtenä.¹⁵ Kansan Uutiset syntyi kahden vasemmistolehden, SKP:n Työkansan Sanomien ja SKDL:n Vapaan Sanan, yhdistymisestä 1956. Myöhemmin vuonna 1990 Kansan Uutiset luopui puoluesidonnaisuudestaan. Sosialismin romahdus maailmalla johti SKP:n konkurssiin menoon ja SKDL:n lopettamiseen ja aloittamiseen uutena puolueena, Vasemmistoliittona.¹⁶ Kansan Uutiset jatkoi sitoutumattomana vasemmistolaislehtenä.¹⁷

13 Nordenstreng & Wiio 1994, 49, 55

14 Nordenstreng & Wiio 1994, 39

15 Uusi Suomi -verkkouutiset 1.1.2019 ”Uusi Suomi syntyi sata vuotta sitten” <

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/uusi-suomi-syntyi-sata-vuotta-sitten/378d0bb4-2dec-3a4b-bbd7-4c85fc0f160f

> viitattu 28.3.2020

16 Leppänen 2007, 14-18, 224

17 Nordenstreng & Wiio 1994, 59

(11)

2. Muuttoliike DDR:stä: loikkareita, pakolaisia vai maahanmuuttoa?

2.1. Unkarin rajan avaaminen ja muuttoliikkeen alku

Helsingin Sanomat uutisoi myöhemmin alkavalle muuttoliikkeelle välttämättömästä Unkarin rajan avaamisesta 3. toukokuuta 1989 melko pienellä uutisella ”Reikiä ’rautaesirippuun’”¹⁸, jossa todettiin purkamiselle varatun paljon aikaa poliittisen varovaisuuden takia ja rajavartioinnin opettamiseksi ”’liberaaleimmille ja kultivoidummille tavoille’”¹⁹. Kesäkuun lopulla Helsingin Sanomat kertoo Unkarin suunnittelevan ensi vuoteen mennessä valmistuvaa vapaan maasta- ja maahanmuuton sallivaa lakia, ja hyväksytyksi tullessaan se olisi

”sosialistimaiden vapain maastamuuttolaki”.²⁰ Vastaavasti Uusi Suomi kertoo 3. toukokuuta Unkarin aidan purkamisesta otsikolla ”Unkari kaataa raja-aitaa”. Pikku-uutisessa todetaan erään aikakauden Unkarin ja Länsi-Euroopan välillä olevan ohi.²¹ Heinäkuun puolivälissä Uusi Suomi toteaa, että ”rautaesirippu on nyt ensimmäistä kertaa alkanut rakoilla”²². Kansan Uutiset ei suoraan mainitse Unkarin avanneen länsirajaansa. Se kyllä kertoo toukokuun alussa, että Yhdysvaltain presidentti George Bushin vierailulla on tarkoitus kannustaa Unkaria ja Puolaa taloudellisiin uudistuksiin.²³Kansan Uutiset uutisoi ensimmäisen kerran itäsaksalaisista heinäkuussa. Tuolloin kyseessä eivät ole Unkarin kautta lähtijät, vaan virallisten muuttolupien kanssa DDR:stä Länsi-Saksaan muuttaneet, joiden suurimmiksi muuttosyiksi nähdään, kuinka

”varsinkin nuoret ovat tympääntyneitä maan pysähtyneeseen ilmapiiriin”²⁴. Lisäksi mainitaan matkustamisen vaikeus, huonot autot ja itäsaksalaisten erikoiskohtelu Länsi-Saksan omina kansalaisina siellä.²⁵ Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi siis näkevät Unkarin rajan avaamisen positiivisena ja maan länsisuhteita parantavana tekijänä, mutteivat uutisoinnissaan osaa ennustaa kyseisen teon merkitystä myöhemmille tapahtumille. Kansan Uutiset ei ole halunnut uutisoida aiheesta.

18 Helsingin Sanomat 3.5.1989

21 Uusi Suomi 3.5.1989

22 Uusi Suomi 13.7.1989

23 Kansan Uutiset 6.5.1989

(12)

Helsingin Sanomien ensimmäinen uutinen Unkarin kautta länteen lähtevistä itäsaksalaisista ilmestyi heinäkuun lopulla otsikolla ”Itäsaksalaisten loikkaukset huolettavat Länsi-Saksaa – Bonn varoittaa loikkauksista Unkarin kautta”²⁶. Sen mukaan Itävallan poliisin tiedossa olisi viimeiseltä kahdelta ja puolelta kuukaudelta 70 onnistunutta pakoa, mutta ”todellisen määrän uskotaan olevan tuntuvasti suurempi, mutta Länsi-Saksa ei anna siitä tietoja, koska se pelkää luvun julkistamisen yllyttävän uusia DDR:n kansalaisia uhkarohkeisiin pakohankkeisiin”²⁷. Lisäksi samassa uutisessa sanomalehti totesi, ettei Unkariin matkailijoina saapuneita itäsaksalaisia luettaisi pakolaisiksi ja näin ollen poliittinen pakolaisuus Unkarissa ei onnistuisi.²⁸ Elokuun alussa Helsingin Sanomat uutisoi Itä-Saksan varoittavan länteen muuttohaluisia siitä, ettei kansainvälisten lakien mukaan Länsi-Saksalla olisi ollenkaan oikeuksia tarjota suojaa Itä-Saksan kansalaisille, vaan että vain Itä-Saksa olisi kelvollinen päättämään oman maansa kansalaisia koskevista asioista.²⁹ Ensimmäisen kerran Helsingin Sanomat puhuu pakolaisista 9. elokuuta, kun se otsikoi ”Bonn sulki edustustonsa ovet Itä- Berliinissä – Pakolaistulva paisui hallitsemattomaksi”³⁰. Kyseisessä uutisessa todetaan Länsi- Saksan edustajien pyrkivän ensisijaisesti suojaamaan länteen turhaan yrittäneitä rangaistuksilta.³¹ Päivää myöhemmin Helsingin Sanomat pohtii, kuinka ”uutta ei ole länteen haluavien suuri määrä vaan häikäilemättömyys, jolla itäsaksalaiset pyrkivät juuri nyt eri keinoin rajan yli. […] Pakoa yrittävien määrän kasvu voi kuitenkin osoittaa, että paine on odotettua suurempi”³². Myöhemmin Helsingin Sanomat kertoo Itä-Saksan loikkareista ja arvelee lähes tuhannen itäsaksalaisen loikanneen Itävallan ja Unkarin rajalla, samalla todeten määrien kasvaneen elokuussa rajan turvavyöhykkeen lakkauttamisen myötä.³³ Seuraavan päivän lehdessä todetaan, että ”pakohaluisten aalto osoittaa, että tämä politiikka ei riitä […]

propaganda ei tepsi aivovuotoon”³⁴. Samalla kerrotaan yrityksessään kiinnijäävien saavan varoituksia ja arvellaan lännen voivan muuttua haluttomammaksi vastaanottamaan tulijoita.³⁵ Helsingin Sanomat siis korostaa elokuun alussa itäsaksalaisten halua päästä länteen.

(13)

Elokuun alussa Uusi Suomi uutisoi Unkarin raja-aidan purkamisen aiheuttaneen länteen pyrkivien itäsaksalaisten ”pakolaistulvan” sinne, ja vaikka uutisessa puhutaankin loikkaamisesta ja loikkausyrityksistä, todetaan tuon viikon aikana yli 30 pakolaisen ylittäneen rajan.³⁶ Sävy oli Itä-Saksaa moittiva

”Uudistusmielinen Unkari on ojentanut auttavan kätensä, varmaankin vastahakoisesti, taantuneelle Itä-Saksalle pakolaisvirran tyrehdyttämisessä […]

Unkarin uskotaan palauttavan pakolaiset, jotta naapuruussuhteet Itä-Saksaan eivät turhaan tulehtuisi”.³⁷

Muutama päivä myöhemmin Uusi Suomessa kerrotaan Länsi-Saksan arvelleen, etteivät itäsaksalaiset todennäköisesti saa Unkarissa poliittisen pakolaisen asemaa ja tämän vuoksi varoittaneen itäsaksalaisia pakenemasta sinne.³⁸ Myöhemmin Uusi Suomessa kerrotaan Itä- Saksan todenneen, että vain se itse on kelvollinen omien kansalaistensa asioiden päätöksissä ja ettei Länsi-Saksalla kansainvälisten lakien mukaan olisi mitään oikeuksia suojan tarjoamiseen Itä-Saksan kansalaisille.³⁹ Vielä tämänkin jälkeen Uusi Suomi kertoo, kuinka Saksan liittotasavallan Itä-Berliinin edustustoon majoitettiin 130 ”muuttohaluista” ja miten noin 400 itäsaksalaista oli ”lomamatkallaan loikannut”, vaikka samassa uutisessa puhutaan myös pakolaisista ja pakoyrityksistä.⁴⁰ Pakolaisista puhutaan myös jatkossa elokuun puoliväliin mennessä⁴¹, ja neuvottelujen kerrotaan olevan umpikujassa.⁴² Vastahakoisuuden arviointi Unkarista ja taantuneisuus-sanan käyttö uutisoinnin yhteydessä antaa kuvan siitä, että uutisissa on myös piilotettuja mielipiteitä. Uutisointi ilmiöstä alkaa siis Uusi Suomi-sanomalehdessä hieman myöhemmin kuin Helsingin Sanomissa, mutta käyttää jo alusta asti ilmiöstä uutisoidessaan sanaa pakolainen, vaikka myös loikkaus- ja muutto-termejä esiintyy. Uusi Suomen käyttämä termistö vakiintuu loikkaamisesta pakolaisuuteen elokuun alun aikana.

Kansan Uutisissa ilmestyvät elokuun alussa ensimmäiset uutiset Unkarin kautta länteen pyrkivistä itäsaksalaisista. Tuolloin puhutaan ”loikkareista”, ”loikkausyrityksistä” ja

”maastamuuttohalukkaista itäsaksalaisista”, ja sanomalehti osaa odottaa muuttotulvaa.⁴³

41 Uusi Suomi 11.8.1989; Uusi Suomi 12.8.1989

42 Uusi Suomi 12.8.1989

(14)

Kansan Uutiset nimeää ”muuttoaallon” taustalle monia tekijöitä, jotka sen mukaan ovat Itä- Saksan pysähtynyt ilmapiiri, matkustamisen vaikeus ja itäsaksalaiset autot. Samalla kuitenkin Kansan Uutisissa muistutetaan monien epäonnistuvan lännessä ja yrittävän sitten palata. Lehti arvelee tapauksia olevan julkisuuteen tulevia enemmän ja vain joka kymmenennen loikkausyrityksen onnistuvan.⁴⁴ Kansan Uutiset toteaa myös, kuinka Unkarissa vallitseva

”Tilanne on kiusallinen kaikille osapuolille”⁴⁵. Myöhemmin Kansan Uutiset kirjoittaa Saksan liittotasavallan Itä-Berliinin edustustossa leiriytyneistä muuttoluvan hakijoista, kertoen

”muuttoluvatta jääneistä” ja ”edustustossa pakoilevista”.⁴⁶ Elokuun alussa Kansan Uutiset kertoo siis Helsingin Sanomia ja Uusi Suomea vähemmän ilmiöstä, ja tuntuu enemmän puhuvan yksittäisten ihmisten mukavuudenhaluisesta toisinaan epäonnistuvasta valinnasta loikata länteen.

Elokuun puolivälissä Helsingin Sanomissa mainitaan Länsi-Saksan lähetystöjen sulkemisen yhteydessä, että ”Jopa 1,5 miljoonaa itäsaksalaista haluaisi muuttaa pois maastaan. Määrä on noin yhdeksän prosenttia Itä-Saksan väestöstä”⁴⁷. Elokuun loppupuolella kerrotaan, miten mielipidemittauksessa lähes puolet länsisaksalaisista eli 46 prosenttia ei pitänyt itäsaksalaisten tulosta.⁴⁸ Myöhemmin elokuussa Helsingin Sanomissa käytetään ilmiöstä pakolaisuuteen viittaavia termejä ”joukkopako”⁴⁹,”pakolaisleirit”⁵⁰, ”pakolaistulva”⁵¹, ”pakolaisaalto”⁵²,

”luvaton joukkopako”⁵³, ”pakolaisongelma”⁵⁴,”pakolaiskysymys”⁵⁵ tai ”pakolaiset”⁵⁶. Toisinaan käytetään myös sanoja ”loikkausaalto” ja ”loikkaajat”⁵⁷, ja kerran kerrotaan jopa, kuinka ”kansanvaellus koettelee Itä-Saksaa”⁵⁸. Helsingin Sanomien kanta tulee julki joissakin lauseissa, esimerkiksi sen kertoessa kuinka ”[Itä-Saksan puoluejohtaja] Honeckerin vakuuttelu [uudistusten tarpeettomuudesta] on irvokasta, kun tiedetään millaisella vimmalla DDR:stä on

49 Helsingin Sanomat 17.8.1989; Helsingin Sanomat 24.8.1989

(15)

yritetty pois […] Kulutustavaroista on pulaa, jonottaminen on yhä tavallisempaa”⁵⁹, ”Jürgen ja Heinz [haastatellut itäsaksalaiset] pakenevat ’stalinismin museosta’”⁶⁰ ja ”loikkauksen syyksi useimmat mainitsevat jähmettyneen poliittisen tilanteen DDR:ssä, joka ei anna toivoa muutoksista”⁶¹. Elokuun loppupuolella Helsingin Sanomien kieli on siis hyvin värikästä ja pääsääntöisesti lehti puhuu pakolaisuudesta, vaikkakin eräänä päivänä viittaakin loikkaamiseen. Muuttohalukkuuden arvellaan olevan todella suuri, ja syyksi mainitaan poikkeuksetta Itä-Saksan oma toiminta.

Elokuun puolivälissä Uusi Suomi julkaisi uutisen otsikoinnilla ”Itäsaksalaisten muuttointo saamassa paniikinomaiset piirteet, tuhansista länteen haluavista ongelma Bonnin edustustoille – Honeckerin valtio kriisissä”⁶², puhutaan ”itäsaksalaisten joukkopaosta” ja kerrotaan nuorten menettäneen uskonsa uudistuspolitiikan toteuttamiseen Itä-Saksassa.⁶³ Samassa uutisessa kerrotaan, kuinka ”miljoonasta puoleentoista itäsaksalaista haluaa muuttaa länteen, väittää konservatiivinen Welt am Sonntag -lehti. Lehden tiedot ovat peräisin Liittotasavallan tiedustelupalvelun PND:n liittohallitukselle tekemästä selvityksestä”⁶⁴. Uusi Suomen sanavalinta väittämisestä lienee huomionarvoinen, sillä se kyseenalaistaa tietoa enemmän kuin vaikkapa kertoo tai toteaa. Määristä uutisoidessa sanomalehti kertoo tarkasti lähteensä. Samana päivänä Uusi Suomessa myös todetaan ”Monet nuoret ehkä pelkäävät, että Honecker suunnittelee vielä muurin rakentamista koko Itä-Saksan ympärille. Mutta sitä ennen hän saattaa jo olla hallitsija ilman alamaisia.”⁶⁵. Uusi Suomi siis ennustaa hieman ironiseen sävyyn kaikkien itäsaksalaisten pakenevan. Elokuun loppupuolella Uusi Suomi otsikoi uutisensa huomiota herättävästi ”Itäsaksalaiset piirittävät Länsi-Saksan Budapestin lähetystöä – ’Sillat takana on nyt poltettu’”⁶⁶, mutta uutisessa ei puhuta ”pakolaiset”-termillä. Sen sijaan todetaan, että

”Vahvistamattomien raporttien mukaan Budapestin alueella on noin 4 000 itäsaksalaista, jotka ovat jättäneet palaamatta kotimaahansa, ’vihaamaansa maahan’, kuten lähetystön edustalla majailevat määrittelevät. Kaikkiaan 200 000

62 Uusi Suomi 14.8.1989

63 Uusi Suomi 14.8.1989

64 Uusi Suomi 14.8.1989

65 Uusi Suomi 14.8.1989

(16)

Itä-Saksan kansalaisen arvioidaan olevan lomailemassa Unkarissa, mutta suurimman osan uskotaan palaavan kotiinsa normaalisti.”⁶⁷

Muutama päivä myöhemmin elokuussa Uusi Suomi määrittää Itä-Saksasta Länsi-Saksaan paenneiden määräksi tuon vuoden osalta 56 000 henkilöä, puhuen pakolaisista, laillisista ja laittomista. Lehden mukaan muuttajat ovat etupäässä nuoria ja ammattitaitoisia vailla varsinaista materiaalista puutetta.⁶⁸ Uusi Suomi toteaakin ”itäsaksalaiset etsivät kotia ja uutta uskoa tulevaisuuteen […] nuoret turhautuneet elämän harmauteen”.⁶⁹ Pari päivää myöhemmin Uusi Suomi kertoo itäsaksalaisen kuolleen laukauksiin Unkarin ja Itävallan rajalla, mutta myöhemmin uutisessa todetaan ”eilen yksi pakenija sai surmansa käsirysyssä unkarilaisen rajavartijan kanssa, kun vartijan varmistamaton konepistooli laukesi”⁷⁰. Elokuun loppupuolella itäsaksalaisista puhuttaessa käytetään sanoja ”itäsaksalaisten muuttotulvasta”,

”joukkopaosta”, ”pakolaisista” ja ”pakolaistulvasta”.⁷¹ Itäsaksalaisten sanotaan pakenevan

”muuttumatonta tulevaisuutta”⁷², vaikkakin pakolaisvirran arvellaan olevan tyrehtymässä⁷³. Uusi Suomessa kuvataan myös epätoivotuksi Unkarin asemaa pakolaisten läpikulkumaana.⁷⁴. Uusi Suomi vertaa elokuun lopulla tilannetta useaan kertaan Berliinin muurin rakentamista edeltäneeseen aikaan, kuten seuraavista lainauksista käy ilmi. Uusi Suomi kertoo muun muassa

”[--] kansalaiset äänestävät jaloillaan ja pakenevat suin päin maasta. Toista näyttävää muurinrakentamishanketta on vaikea enää toteuttaa, vaikka se näyttäisi Itä-Saksan johdon kannalta ainoalta mahdollisuudelta”⁷⁵, ”Itä-Saksa on muuttovirran paisuessa alkanut elvyttää vanhoja teemoja, joilla se 1961 perusteli muurin pystyttämistä Berliiniin”⁷⁶, ja ”Itä-Saksassa vallitsee ennen Berliinin muurin rakentamista 1961 vallinnut mieliala. Silloin tuhannet ihmiset lähtivät länteen pelätessään rajan sulkeutuvan tiukasti, kuten sitten myös tapahtui”⁷⁷. Elokuun lopun uutisointi Uusi Suomessa näyttäytyy siis historian toisintona, ja kielenkäyttö noudattaa melko samaa tyylisuuntaa kuin Helsingin Sanomienkin.

67 Uusi Suomi 17.8.1989

68 Uusi Suomi 21.8.1989

69 Uusi Suomi 21.8.1989

70 Uusi Suomi 23.8.1989

71 Uusi Suomi 23.8.1989; Uusi Suomi 25.8.1989; Uusi Suomi 31.8.1989

72 Uusi Suomi 25.8.1989

73 Uusi Suomi 27.8.1989

74 Uusi Suomi 28.8.1989

75 Uusi Suomi 25.8.1989

76 Uusi Suomi 29.8.1989

77 Uusi Suomi 31.8.1989

(17)

Ensimmäisen kerran Kansan Uutiset puhuu pakolaisista 15. elokuuta. Tuolloin Kansan Uutiset kirjoittaa

”Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohl vetosi perjantaina suoraan DDR:n johtajaan Erich Honeckeriin maiden välisiä suhteita rasittaneen pakolaisongelman vuoksi. DDR:läiset ovat joukolla pakenemassa maastaan ahtautuen Länsi-Saksan Itä-Euroopan lähetystöihin. […] Lähetystöön majoittuneiden ihmisten lisäksi Unkarin leirintäalueet ovat täynnä ddr:läisiä, jotka kieltäytyvät lähtemästä kotimaahansa. Osa Unkariin paenneista ddr:läisistä on piiloutunut. […] tällä hetkellä on 20 ddr:läistä majoittunut myös Länsi-Saksan Prahan lähetystöön ja yksi Varsovan lähetystöön. […] Itä-Berliinissä […]

sinnikkäitä maasta muuttoa haluavia ddr:läisiä on lähetystössä jäljellä vielä 116.”⁷⁸

Elokuun puolivälissä lehti kertoo suurimman osan itäsaksalaisista olevan alle 30-vuotiaita, joista useilla on mukanaan koko perhe.⁷⁹ Kansan Uutisten mukaan myös Unkarissa oli satoja laittomasti Länsi-Saksaan yrittäviä itäsaksalaisia.⁸⁰ Pari päivää myöhemmin Kansan Uutiset toteaa yli 300 lähetystöissä olevien määrän lisääntyvän päivä päivältä.⁸¹ Kansan Uutiset kertoo, että ”poismuuton syyksi pakolaiset ilmoittivat kaikkinaisen vapauden puutteen DDR:ssä. Jotkut halusivat päästä kiinni parempaan elintasoon ja jotkut taas halusivat muuttaa Länsi-Saksaan sukulaistensa luo”⁸². Eräässä uutisessa toimittaja haastattelee itäsaksalaisia, jotka nimeävät lähtösyiksi haluamiensa kirjojen lukemisen ja rock-musiikin kuuntelun mahdollisuuden, paremmat autot ja länsimaisten merkkivaatteiden jonottamatta ostamisen.⁸³ Lisäksi yhdeksi Itä- Saksasta lähtemisen tekijäksi nimetään ”tunkkainen ja ahdistava ilmapiiri”⁸⁴. Kansan Uutisissa kerrotaan noin 500 itäsaksalaisen lähteneen edeltävänä lauantaina Itävallan puolelle.⁸⁵ Elokuun loppupuolella Kansan Uutiset puhuu ”pakolaiskysymyksestä”,

”pakolaisista”, ”muuttohaluisista”, ”passinhakijoista”, ”paenneista”, ja

”vastaanottokeskuksista”.⁸⁶ Kansan Uutisten uutisointi aiheesta antaa ilmiöstä huomattavasti

86 Kansan Uutiset 17.8.1989; Kansan Uutiset 19.8.1989; Kansan Uutiset 19.8.1989; Kansan Uutiset 22.8.1989;

(18)

pienemmän kuvan kuin Helsingin Sanomat tai Uusi Suomi, ja käyttää vielä kuun lopussakin yhtäaikaisesti karkaamiseen ja toisaalta vapaaehtoiseen poislähtöön liittyviä termejä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kevään ja kesän uutisoinnissa Helsingin Sanomat näki Unkarin rajan avaamisessa mahdollisuuden rajavartijoille oppia paremmille tavoille. Uusi Suomi totesi erään aikakauden olleen ohi ja rautaesiripun rakoilevan Unkarin rajan avaamisen myötä. Kansan Uutiset ei edes huomioinut Unkarin rajan avaamista uutisoinnissaan, ja kesällä esittää itäsaksalaisten lähtösyiksi matkustamisen vaikeuden, huonot autot ja Itä-Saksan pysähtyneisyyden.

Elokuussa sanomalehdet näkivät eri valtiot eri tavoin. Helsingin Sanomat kirjoitti uutisoinnissaan paljon nimenomaan Länsi-Saksasta tekijänä: loikkaukset huolettivat sitä, se antoi tietoa ja myöhemmin se sulki ovet. Itä-Saksan lausuntoja pidettiin Helsingin Sanomissa irvokkaina, välillä suoranaisena propagandana, ja otettiin ”stalinismin museo”-kommentti mukaan mielipiteistä kerrottaessa. Uusi Suomi taas puhui Unkarista uudistusmielisenä ja vastahakoisena pysäyttämään kehityskulkua. Itä-Saksan Uusi Suomi näki taantuneena ja omia kansalaisiaan hallitsevana. Uusi Suomi on ottanut myös paljon viittauksia muuriin ja sen rakentamisajankohdan historialliseen tilanteeseen. Uusi Suomi puhui ironisesti muurin rakentamisesta koko Itä-Saksan ympärille ja uudesta muurista ainoana toimivana ratkaisuna ongelmiin. Uusi Suomi näki Itä-Saksan olevan kriisissä. Kansan Uutiset taas näkee Unkarin tilanteen kiusallisena ja muutenkin ongelman rasittavan Saksojen keskinäisiä suhteita. Se myös piti Itä-Saksaa pysähtyneenä. Kaikki kolme lehteä siis pitivät Itä-Saksaa vanhanaikaisena.

Kansan Uutisten kanta vaikuttaa vähiten kantaa ottavimmalta siinä missä Uusi Suomi ja Helsingin Sanomat avoimesti ilmaisevat Itä-Saksan hallitsevan kansalaisiaan, tai kuten Uusi Suomi muotoili, alamaisiaan.

Elokuussa kaikki kolme sanomalehteä kommentoivat ja kuvailivat muuttajia ja motiiveja varsin eri tavoin. Helsingin Sanomissa Itä-Saksassa kerrottiin poliittisen tilanteen olevan jähmettynyt ja samalla vallitsevan kulutustavaroiden puute. Elokuun puolivälissä lehti siirtyi puhumaan loikkauksien sijaan pakolaisista, jopa kansanvaelluksesta. Ilmiöön myös viitattiin aivovuotona, ja arveltiin 1,5 miljoonan haluavan lähteä. Helsingin Sanomat myös kirjoitti pakojen olleen

(19)

ennen näkemättömän häikäilemättömiä. Uusi Suomi käytti elokuun uutisoinnissaan hyvin luovaa kieltä: se puhui Honeckerista mahdollisesti tulevan hallitsija ilman alamaisia, oli ottanut lähtijöiden kommenteiksi ”sillat takana on nyt poltettu” ja ”vihaamaansa maahan” sekä puhuu jaloilla äänestämisestä. Uusi Suomi kertoo nuorten olevan turhautuneen kyllästyneitä ”elämän harmauteen” ja tulevaisuuden muuttumattomuuteen, ja etsivän kotia sekä uutta uskoa tulevaisuuteen. Uusi Suomi puhuu tuhansista lähtijöistä, jotka sen mukaan ovat nuoria, ammattitaitoisia ja vailla materiaalista puutetta. Uusi Suomi oli kirjoittanut arvioihin miljoonasta puoleen miljoonaan sanan väittää, jolla se ilmaisi tiedon olevan mielipiteellinen.

Se myös kertoo lähtijöiden toiminnassa olleen paniikinomaisia piirteitä. Kansan Uutiset taas puhuu kahta edellä mainittua lehteä huomattavasti pienemmistä muuttajamääristä, useimmiten sadoista ihmisistä. Syiksi mainitaan lännen parempi elintaso, siellä asuvat sukulaiset, kulttuurillinen vapaus ja sen paremmat autot. Kansan Uutisten mukaan muuttajat ovat usein nuoria ja perheen perustaneita. Itä-Saksan ilmapiiri nähdään vapautta rajoittavana, tunkkaisena ja ahdistavana, ja sen vuoksi yhtenä poismuuttosyynä. Elokuun alussa Kansan Uutiset muistutti, että osa kumminkin jälkikäteen katuu valintaansa lähteä länteen epäonnistumisen myötä ja yrittää sitten palata. Kaikki kolme sanomalehteä kertoivat muuttajien olevan sellaisia, joita Itä-Saksa ei olisi halunnut menettää, korostaen eri piirteitä. Uusi Suomi ja Kansan Uutiset korostivat nuoruutta, Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi kouluttautuneisuutta, Kansan Uutiset perheellisyyttä.

Tutkimuskirjallisuudessa stalinismi viittaa Neuvostoliiton järjestelmän pitämiseen parhaana ja sen mahdollisimman tarkkaan jäljittelyyn. Muita stalinismin piirteitä ovat yksipuoluejärjestelmä, marxismi-leninismin ideologian mukainen älyllinen ja kulttuurillinen yhtenäisyys, teoriassa luokaton yhteiskunta sekä lain vallan puute ja turvallisuuselinten suuri rooli. Stalinismissa keskiluokalta poistetaan heidän poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutusmahdollisuutensa. Talousmuotona toimii täysi valtion suunnitelmatalous, joka tukee erityisesti raskasteollisuutta eikä niinkään kuluttamista. Stalinismiin liittyvät myös vallassa olevan kommunistipuolueen täydellinen kontrolli yhteiskunnasta ja toisen maailmansodan jälkeisten vuosien puhdistukset eri Itä-Euroopan maissa, kuten Tšekkoslovakiassa, Unkarissa ja Romaniassa.⁸⁷

(20)

Itä-Saksan perustamisesta 1949 muurin rakentamiseen 1961 asti sen ongelmana oli itäsaksalaisten lähtö maasta. Vuosien 1945-1961 välillä 3,5 miljoonaa itäsaksalaista eli noin joka kuudes jätti maansa. Lähtijöistä valtaosa oli nuoria, jotka ainakin virallisesti sanoivat lähtönsä perusteeksi perhesyyt. Yleisiä olivat poliittiset ja taloudelliset syyt, muun muassa työhön liittyvät. Lähtijöissä oli myös paljon korkeasti koulutettuja, kuten opettajia ja lääkäreitä, mistä on tullut ilmiön nimitys aivovuoto.⁸⁸ Itä-Saksan aivovuodosta puhuttiin jo Berliinin muurin rakentamissyynä, kun ennen Berliinin muurin rakentamista yli 2,5 miljoonaa oli paennut länteen rajan yli ja Berliinin muuri luotiin estämään useampien ihmisten pako. Samalla se esti 40 000 itäberliiniläiseltä töissä käynnin Länsi-Berliinissä.⁸⁹ Sekä Helsingin Sanomat että Uusi Suomi siis viittaavat uutisoinnissaan Itä-Saksan pitävän itäsaksalaisia kommunistipuolueen kontrollin alaisena ja viittaavat maan historialliseen taustaan.

Diskursiivisen psykologian näkökulmasta on keskustelun ymmärtämisessä ovat tärkeitä rakenne, eli kuinka arvioinnista tehdään tosiasiallisen kuuloinen ja tekijästä ulkoinen, ja toimintatapa, eli mitä tietyllä arvioinnilla aiotaan saavuttaa. Sen takia vaikuttamaan pyrkivä luo näitä tukevan version tapahtumista. Tekijän rooli voi antaa syyn toimia ja samalla myös luoda käytettävissä olevia mielleyhtymiä, joilla saa toiminnan näyttämään hyväksyttävältä.⁹⁰ Kansan Uutiset yrittää versiollaan taivutella lukijaansa uskomaan, että ulkoiset syyt, kuten läntiset vetovoimatekijät kuten lännen tarjoama vapaus aiheuttavat itäsaksalaisten lähdön länteen.

Vaikka se moittiikin Itä-Saksan ilmapiiriä, se saa elokuussa ilmiön vaikuttamaan yksittäisten ihmisten henkilökohtaiselta päätökseltä, ja muistuttaa joidenkin voivan katuakin sitä. Se on varsin erilainen näkökulma kuin Helsingin Sanomiin otettu vertaus stalinismin museosta ja poliittisesta toivottomuudesta tai Uusi Suomen kuva alamaisista, jotka vihaavat maataan niin paljon, että haluavat lähteä sieltä palaamatta. Kansan Uutiset ei voi kiistää ilmiön olemassaoloa kokonaan sen noustua kansainväliseen politiikkaankin, mutta se yrittää tarjota näkökulman ja version tapahtumista, joka tukee Itä-Saksan vähäistä osallisuutta tapahtumiin.

88 Major 2010, 24, 56, 61-63, 64-75

89 Judge & Langdon 2011, 142-144.

90 Edwards & Potter 1992, 133-134

(21)

2.2. Tilanteen kriisiytyminen syyskuussa, telttaleirit ja Itä-Saksan reaktio

Helsingin Sanomat uutisoi syyskuussa, miten joukkomuuton uskotaan ”alkavan hyvin pian, joskin sen tarkka aika ja laajuus olivat torstaina yhä salassa”⁹¹, ja kuvituksena on julkaistu kuva itäsaksalaisten ruokajonosta Budapestissä. Samalla puhutaan myös telttaleireistä, pakolaisista ja avunhakijoista.⁹² Syyskuun alussa kerrotaan, miten ”Liittotasavallan eteläosissa valmistauduttiin ’suurimpaan avustusoperaatioon sodan jälkeen’”⁹³ kun Länsi-Saksa ja Unkari suunnittelivat 10 000 itäsaksalaisen siirtoa länteen junilla. Kyseisen operaation ajankohdan ja laajuuden todettiin pidetyn yhä salassa.⁹⁴ Samalla lehti kertoo, kuinka Unkari soveltaa täysin YK:n pakolaissopimusta, joka ”suojaa kotimaassaan vainottuja”⁹⁵. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa Unkarissa olevien pakolaisten evakuoinnista Länsi-Saksaan ja uutisen kuvituksena käytetään pakolaisleirillä avustustyöntekijän lohduteltavana olevaa itkevää itäsaksalaista naista.⁹⁶ Helsingin Sanomat kuvasi pakolaisleirin tunnelmaa Tiefenbachissa

”kylmää vettä valui märkien telttojen kattokankaasta ja tihkui maahan lautasiltojen ympärillä jotka veivät kemiallisten käymälöiden pitkään keltaiseen rivistöön. […] Itäsaksalaisten pakolaisten vastaanottoa sanotaan Baijerissa mittavimmaksi hätäohjelmaksi sitten toisen maailmansodan”.⁹⁷

Eräästä Budapestissä oleilevasta itäsaksalaisesta kerrotaan, kuinka ”hän sanoo olevansa hirveän iloinen, että pääsee ilman ammutuksi tulemisen pelkoa muuttamaan länteen”⁹⁸. Syyskuun puolivälissä Helsingin Sanomat kertoi, kuinka Unkarin yksin tekemä päätös Itävallan ja Unkarin rajan avaamisesta antoi 60 000 Unkarissa oleskelleelle Itä-Saksan kansalaiselle mahdollisuuden lähteä länteen.⁹⁹ Samalla kerrottiin, kuinka Länsi-Saksan tuntiessa vain yhden ja yleisen Saksan kansalaisuuden jokainen itäsaksalainen sai Länsi-Saksassa automaattisesti Liittotasavallan passin.¹⁰⁰ Helsingin Sanomissa kerrotaan Unkarin avanneen länsirajansa itäsaksalaisille, ja tunnelmaa kuvaillaan seuraavasti:

(22)

”Unkarin-Itävallan rajalla lähes maaninen tunnelma […] raja-aseman piha oli täynnä voitonmerkkiä näyttäviä sormia ja uunituoreita Länsi-Saksan passeja heiluttavia käsiä. […] Länteen muuton riemua häiritsi vain tietoisuus, että läheiset ihmiset jäävät kotimaahan eikä heitä ehkä koskaan enää saa nähdä. […]

Mahdollisen vallanvaihdon ongelma on, että viralliset kruununprinssit ovat kaikki samoilla muuttumattomuuden linjoilla kuin sairas¹⁰¹ puoluejohtaja. Monet nyt länteen saapuneet itäsaksalaiset ovat selittäneet juuri tämän pysähtyneisyyden painavaksi syyksi muuttopäätökselleen”.¹⁰²

Kyseisen tapahtuman jälkeen Helsingin Sanomat arveli pakolaisvirran olevan tyrehtymässä.¹⁰³ Helsingin Sanomat käyttää siis tekstissään paljon vainoon, uhkaan ja jopa pakkovaltaan viittaavia sanoja. Evakuoinnista puhumisessa, ruokajonojen ja itkevien ihmisten valokuvaamisessa sekä inhimilliseen kärsimykseen vetoamisessa lehti vetoaa vahvasti lukijan tunteisiin. Määristä Helsingin Sanomat toteaa, että

”Arviot, joiden mukaan Länsi-Saksaan muuttavien itäsaksalaisten määrä jäisi tänä vuonna noin 100 000, ovat luultavasti liian varovaisia. Todennäköisesti oikea määrä on noin neljänneksin suurempia. […] Pakolaisia ovat oikeastaan vain 15 000 Unkarin kautta maahan viime päivinä tullutta.”¹⁰⁴

Seuraavan päivän Helsingin Sanomissa todetaan Länsi-Saksan ottavan positiivisesti vastaan koulutetun itäsaksalaisen työvoiman. Samalla se kertoo, ettei Unkari luultavasti aio sulkea rajojaan uudelleen.¹⁰⁵ Helsingin Sanomat toteaa Unkarin avanneen rajansa ”pakolaisille

’inhimillisyyden nimissä’”¹⁰⁶. Kerrotaan myös, ettei Neuvostoliitto Washington Post-lehden tietojen mukaan vastustanut Unkarin rajan avaamista.¹⁰⁷ Syyskuun loppupuolella Helsingin Sanomat kertoo lähes 20 000 itäsaksalaisen lähteneen länteen Unkarin rajanavauksen jälkeen, eli edeltävän kahden viikon aikana¹⁰⁸ ja kolme päivää myöhemmin kuinka Tšekkoslovakian ja Unkarin kautta oli muuttanut yli 22 000 ihmistä¹⁰⁹. Helsingin Sanomat kertoo, kuinka kokonaisia perheitä oli kiivennyt yli Länsi-Saksan Prahan suurlähetystöä ympäröivän rauta-

101 Aiemmin samassa uutisessa mainittu puoluejohtaja Honeckerin käyneen edeltävässä kuussa sappileikkauksessa

(23)

aidan. Leirien oloista todetaan alueen olleen sateesta pehmennyttä mutaa, pakolaisten asuneen lämmitetyissä teltoissa ja alueella uutisen julkaisuaikaan majoittuneen pari tuhatta.¹¹⁰ Leirin olojen epätoivoisuutta korostaa tieto, kuinka parin tuhannen alueella majoittuvan takia ”18 vessaan oli jatkuva jono samoin kuin suihkuihin, joita oli vähemmän. Useimmat pakolaiset joutuvat jakamaan yösijansa”¹¹¹. Seuraavan päivän uutisoinnissa korostetaan Länsi-Saksan vedonneen Tšekkoslovakiaan, jotta se järjestäisi ”’ihmiselle soveliaan’ majoituksen itäsaksalaisille, joiden joukossa on satoja pikkulapsia”¹¹². Syyskuun aikana Helsingin Sanomat kertoo siis paljon leirien oloista hyvin kurjina, ja vetoaa leireillä olevien itäsaksalaisten joukossa olevan perheitä ja lapsia.

Uusi Suomi kertoi syyskuun alussa Itävallan väliaikaisesti poistaneen itäsaksalaispakolaisilta viisumipakon heidän matkansa Unkarista Länsi-Saksaan helpottamiseksi ja kuinka Länsi- Saksassa etsityn pakolaisleirille soveltuvaa paikkaa. Myöhemmin puhutaan jo

”pakolaisdraamasta”¹¹³, ja seuraavana päivänä arvellaan ”Vaikka Unkarin pakolaisleireillä on itäsaksalaisia arviolta 6 000 arvellaan todellisen pakolaismäärän nousevan jopa 20 000 itäsaksalaiseen”¹¹⁴. Kerrotaan myös, että väliaikaisia telttakyliä lukuun ottamatta Länsi-Saksa ei ollut valmistautunut suureen muuttajamäärään.¹¹⁵ Alkukuusta myös Uusi Suomessa on julkaistu kuvaus mahdollisesti purettavien telttaleirien oloista:

”Telttojen lattioille on syntynyt mutaisia lammikoita. Jokaiseen telttaan oli tarkoitus majoittaa kymmenen ihmistä […] Paikkoja pukeutumista ja riisuutumista varten ei teltoissa juuri ole, ei myöskään tiloja, joissa pakolaiset voisivat säilyttää omaisuuttaan”¹¹⁶

Uusi Suomessa uutisointi pakolaisista ja pakolaiskriisistä jatkuu melko päivittäisenä kuun puoliväliin asti.¹¹⁷ Syyskuun puolivälissä arvellaan pakolaisdraaman lähenevän loppuaan, kun Unkarista järjestettiin juna- ja linja-autokuljetuksia Itävaltaan.¹¹⁸ ja todetaankin että

”Sodanjälkeisen ajan suurimpaan yksittäiseen muutto-operaatioon osallistuu noin 6 500

113 Uusi Suomi 3.9.1989

114 Uusi Suomi 4.9.1989

115 Uusi Suomi 3.9.1989

116 Uusi Suomi 5.9.1989

117 Uusi Suomi 6.9.1989; Uusi Suomi 7.9.1989; Uusi Suomi 9.9.1989

(24)

itäsaksalaista”¹¹⁹. Seuraavana päivänä se uutisoi 7 000 itäsaksalaisen saapuneen Unkarin länsirajan yli, ja arveli 16 000 olevan vielä tulossa.¹²⁰ Myöhemmin kerrotaan laajuuden yllättäneen 10 000 osallistuessa joukkopakoon ja samalla kuinka teltta- eli vastaanottoleirit Baijerissa täyttyivät. Samalla arvellaan ongelman olleen tuolta hetkeltä ratkaistu.¹²¹ Seuraavana päivänä Uusi-Suomessa arvioidaan, että

”Länsi-Saksan vastaanottokeskukset jo puolityhjiä - pakolaisvirta laantumassa […] muuttajat jatkoivat matkaa eri puolille Länsi-Saksaa uusiin hätämajoitustiloihin tai tuttavien ja sukulaisten luokse […] lahjoituksia virtaa koko ajan”.¹²²

Uusi Suomi kertoo, kuinka työpaikkailmoitukset, vakuutusten myyjät ja ”rahanlainaajat”¹²³ ovat näkyvillä itäsaksalaisille vastaanottokeskuksissa.¹²⁴ Syyskuun puolivälissä Uusi Suomi kertoo 23 000 itäsaksalaisen paenneen Unkarin kautta raja-aidan toukokuisen purkamisen jälkeen.¹²⁵ Myös Uusi Suomi kertoo Unkarin rajan avaamisesta ”Unkari avasi hiljattain rajansa Itä-Saksasta tuleville pakolaisille ’inhimillisyyden nimissä’”¹²⁶. Pakolaisuutisointi jatkuu säännöllisenä.¹²⁷ Loppukuusta Uusi Suomessa kerrotaan, miten parissa viikossa oli saapunut länteen noin 20 000 pakolaista.¹²⁸ ja kerrotaan Prahan lähetystössä majailevien joukossa olevan 200 lasta ja ainakin kaksi raskaana olevaa naista.¹²⁹ Myös Uusi Suomi uutisoi Prahan suurlähetystön tilanteesta, kuinka aidan yli kiipeämällä tulleita ihmisiä varten oli vain 33 telttaa, muutamia käymälöitä ja kolme suihkua.¹³⁰ Pakolaisten oloja Prahassa kutsutaan ”inhimilliseksi tragediaksi, jota on vaikea uskoa todeksi tämän päivän Euroopassa”¹³¹ ja todetaan tilanteen suurlähetystön leirissä olevan erityisen paha lapsille.¹³² Myös Uusi Suomi kertoo syyskuussa leirien huonoista oloista ja siellä olevista lapsista sekä vastaanottokeskusten ongelmista. Uusi

119 Uusi Suomi 11.9.1989

120 Uusi Suomi 12.9.1989

121 Uusi Suomi 13.9.1989

122 Uusi Suomi 14.9.1989

123 Uusi Suomi 15.9.1989

124 Uusi Suomi 15.9.1989

125 Uusi Suomi 16.9.1989

126 Uusi Suomi 17.9.1989

127 Uusi Suomi 18.9.1989; Uusi Suomi 19.9.1989; Uusi Suomi 20.9.1989; Uusi Suomi 21.9.1989; Uusi Suomi 25.9.1989; Uusi Suomi 26.9.1989

128 Uusi Suomi 25.9.1989

129 Uusi Suomi 26.9.1989

130 Uusi Suomi 27.9.1989

131 Uusi Suomi 29.9.1989

132 Uusi Suomi 29.9.1989

(25)

Suomi viittaa Helsingin Sanomien tapaan Unkarista Itävaltaan kuljetuksiin suurimpina sodanjälkeiseen aikaan.

Syyskuun alussa Kansan Uutiset kertoo Prahassa majoittuvien pakolaisten joukossa olevan yli tuhat lasta ja yksi raskaana oleva nainen, jonka synnytyksen uskottiin tapahtuvan päivien sisällä. Samalla kerrottiin leirillä olevan 45 telttaa, joissa oli vain yksi vuode kolmea henkilöä kohti.¹³³ Kansan Uutiset kertoi Unkarin tulevan päästämään tuhannet itäsaksalaiset pakolaiset länteen vasta Saksojen sovittua pakolaissopimuksen keskenään.¹³⁴ Syyskuun alussa Kansan Uutiset myös kertoo

”Bonn moitti myös huhuja viisinumeroisesta pakolaisluvusta vahvasti liioitelluiksi. Unkarissa on hallituksen tietojen mukaan 4 000 – 5 000 länteen pyrkivää itäsaksalaista. Määrä saattaa vielä lisääntyä, mutta viime päivinä esitetyt arviot 10 000:sta tai jopa 20 000:sta pakolaisesta ovat aivan liian korkeita, Bonn oikaisi”¹³⁵

Syyskuun alkupuolella Kansan Uutiset kertoo 117 itäsaksalaisesta Länsi-Saksan Itä-Berliinin lähetystössä ja yli 200 Prahan ja Varsovan lähetystöissä.¹³⁶ Muutamaa päivää myöhemmin lehti kertoi Baijeriin tulleen jo reilut 2 000 pakolaista, ja toteaa ainakin 5 000 itäsaksalaisen ylittäneen Unkarin ja Itävallan rajan.¹³⁷ Syyskuun puolivälissä Kansan Uutiset toteaa, huolimatta Itävallan viranomaisten tiedosta yli 10 000 itäsaksalaisesta, jotka olivat saapuneet Unkarista Itävaltaan puolentoista vuorokauden kuluessa¹³⁸, että ”jo tiistaina aamupäivällä pakolaisvirta laantui huomattavasti. Vain noin 300 pakolaista matkusti Itävaltaan [--]”¹³⁹. Myöhemmin samalla viikolla se kertoo neuvotteluista pakolaiskiistassa.¹⁴⁰ Syyskuun alussa Kansan Uutiset sanastollisesti kertoo ilmiöstä ”pakolaiskysymyksenä”¹⁴¹ ja Unkarissa sijaitsevista ”pakolaisleireistä”¹⁴². Kansan Uutiset syyskuun puolivälissä 23 000 saapuneesta

”itäsaksalaisesta” tai ”ddr:laisesta”¹⁴³. Loppukuusta käytettyä sanastoa ovat ”joukkopako”,

140 Kansan Uutiset 14.9.1989; Kansan Uutiset 15.9.1989

(26)

”pakeneminen länteen” ja ”itäsaksalaispakolaisten maastamuutto”.¹⁴⁴ Kansan Uutisten sanasto siis muuttuu kattamaan suuret ihmismäärät.

Itä-Saksan reaktiosta Helsingin Sanomat kertoo syyskuun alussa itäsaksalaisviranomaisten ilmoittaneen ensi kertaa mahdollisuudesta, että paenneille taattaisiin vapautuksen lisäksi pääsy länteen, jos he palaisivat vapaaehtoisesti Itä-Saksaan.¹⁴⁵ Alle viikkoa myöhemmin tästä kerrotaan myös, kuinka ”Itä-Saksan lähetystö jakoi tiistaina [Budapestin] leireillä lentolehtisiä, joissa luvattiin siellä olijoiden voivan palata rangaistuksetta kotimaahansa.

Niillä ei uskota olevan suurta vaikutusta”¹⁴⁶. Syyskuun puolivälissä on julkaistu uutinen otsikoinnilla ”Itäsaksalaiset tuhansin länteen – Länsi-Saksa toivotti kaikki tervetulleiksi, Itä- Saksa tuomitsi vastaanottajat jyrkästi”¹⁴⁷ ja kuvituksella riemuitsevasta itäsaksalaisten joukosta Unkarin ja Itävallan rajalla heidän saatuaan luvan lähteä.¹⁴⁸ Helsingin Sanomat totesi ilmiön olleen ”suonenisku Itä-Saksalle”¹⁴⁹, kun maasta muutti nuoria ihmisiä lapsineen pois ja ennusti maahan jäävien elintaso huononevan tapahtuneen seurauksena. Samalla lehti arvelee, ettei edeltänyt joukkopako purkaisi paineita vaan päinvastoin kasvattaisi niitä ja myös kertoo itäsaksalaisten saaneen paljon työtarjouksia Länsi-Saksassa.¹⁵⁰ Syyskuun puolivälissä junakuljetuksien jälkeen Helsingin Sanomat myös totesi kuinka ”sanaharkka Itä-Saksan johdon kanssa ’ihmiskaupasta’ jatkui”¹⁵¹. Laittamalla sanan ihmiskauppa lainausmerkkeihin sanomalehti kyseenalaisti väitteen. Loppukuusta Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka

”Unkarista on yritetty viedä itäsaksalaisia länteen väkisin huumausaineiden avulla, väitti DDR:n puoluelehti Neues Deutschland torstaina. […] Hän [siepattu] sanoi heränneensä Itävallan puolella bussissa ja pystyneen pakenemaan ’sieppaajiltaan’ vasta Wienissä”¹⁵²

Uutisen yhteydessä Helsingin Sanomat muistuttaa Unkarin kautta siirtyneen Länsi-Saksaan tuossa kuussa jo noin 17 000 itäsaksalaista.¹⁵³ Sieppaajat-sanan laittaminen lainausmerkkeihin

144 Kansan Uutiset 19.9.1989; Kansan Uutiset 20.9.1989

(27)

vaikuttaa olevan kannanotto Helsingin Sanomilta, samoin kuin sanan väittää-käyttö ja suurista ihmismääristä muistuttaminen.

Syyskuun alussa Uusi Suomessa oli kuvaus siitä, miten itäsaksalaisten muuttaminen oli aiheuttanut Itä-Saksassa työvoimapulaa, yritysten sulkemista ja muita taloudellisia vaikeuksia ja noin neljän viidestä muuttaneen länteen laillisesti Itä-Saksan muuttoluvalla.¹⁵⁴ Tästä lehti toteaa ”Ihme kyllä, se [Itä-Saksa] on samalla valmis riskeeraamaan ennestäänkin kriittisen taloudellisen tilanteen kärjistymisen edelleen”¹⁵⁵. Syyskuun puolivälissä junakuljetusten yhteydessä kerrottiin Itä-Saksan ”raivonneen”¹⁵⁶ ja kerrotaan, kuinka

”Itä-Saksa syytti maanantaina Länsi-Saksaa provokaatiosta ja sotilastyylisen operaation järjestämisestä tuhansien itäsaksalaisten viemiseksi länteen […]

Länsi-Saksan lisäksi Itä-Saksa moitti Unkaria ihmiskauppiaaksi, joka sekaantuu Itä-Saksan sisäisiin asioihin.”¹⁵⁷

Uusi Suomi siis kertoo tunteikkailla raivota- ja syyttää-sanoilla kuin esimerkiksi neutraaleilla todeta- tai arvostella-sanoilla. Itä-Saksaan jääneistä Uusi Suomi kertoo ”[Muuttajien] Virta kestää viikon, kaksi, kolme. Mahdollisen tauon jälkeen jälkeenjääneet alkavat ihmetellä, miksi he ovat vielä täällä [Itä-Saksassa] ja suostuvat tekemään moninkertaisen työn poislähteneidenkin edestä.”¹⁵⁸. Uusi Suomessa Itä-Saksaan jääneitä kohtaan vaikuttaa kohdistuvan kyseenalaistus. Syyskuun puolivälissä Uusi Suomessa todetaan ”Itä-Saksa on tänä vuonna myöntänyt kansalaisilleen enemmän muuttolupia Länsi-Saksaan kuin koskaan Berliinin muurin rakentamisen jälkeen. Elokuun loppuun mennessä yli 60 000 itäsaksalaista oli tullut laillisesti länsinaapuriin”¹⁵⁹. Samalla kerrotaan Länsi-Saksan ja Itä-Saksan käyvän propagandasotaa vapaus- ja ihmiskauppa-termeillä.¹⁶⁰ Uusi Suomi toteaa Itä-Saksan kielenkäytöstä ”Itä-Saksa vastasi yhtä järein asein, jotka oli osin haettu vanhasta natsipropagandasta”.¹⁶¹ Uusi Suomessa itäsaksalaispakolaisten vuoksi esiin noussutta Saksojen jälleenyhdistymiskeskusteluun on lainattu Saksan Liittotasavallan presidentti Richard von Weizsäckerin lausunto, jossa todetaan ”Se [Saksojen jälleenyhdistyminen] ei ole tällä

154 Uusi Suomi 2.9.1989

155 Uusi Suomi 2.9.1989

156 Uusi Suomi 12.9.1989

157 Uusi Suomi 12.9.1989

158 Uusi Suomi 13.9.1989

159 Uusi Suomi 17.9.1989

160 Uusi Suomi 17.9.1989