Rajojen avaamisen ja muurin murtumisen jälkeinen kuvaus

Pari päivää rajan avaamisen jälkeen Helsingin Sanomissa kerrotaan rajan avautumisesta:

”Monien mielestä Itä-Saksan päätös avata rajansa oli ensimmäinen askel Liittotasavallan ja Itä-Saksan yhdistämisen tiellä. Se teki saksalaisista ’maailman onnellisimman kansa tällä hetkellä’”⁶³² ja kerrotaan myös Neuvostoliiton varoittaneen Saksojen välisen rajan muuttamisen olevan muuttumattomia ja rajakysymysten päätösten syntyvän muualla kuin Berliinissä.⁶³³ Seuraavana päivänä Itä-Saksan puoluejohtaja Egon Krenz totesi, ettei jälleenyhdistymisestä keskusteltaisi tulevissa neuvotteluissa Länsi-Saksan kanssa.⁶³⁴ Seuraavana päivänä Helsingin Sanomat pohtii:

”Olisiko mahdollista, että saksalaisten 45-vuotinen unelma maiden yhdistymisestä on paljon lähempänä kuin kukaan uskalsi vielä pari kuukautta sitten ajatellakaan? Tarkkailijat ennustavat, että tuskin kovin nopeasti näin tapahtuu. Paljon todennäköisempää on, että DDR:n kuohunta tyynnytetään antamalla kansalaisille yhä enemmän vapauksia. Se on sekä Neuvostoliiton että lännen välittömän edun mukaista.”⁶³⁵

Marraskuun puolivälissä Helsingin Sanomat kertoo Itä-Saksan torjuneen keskustelun Saksojen yhdistymisestä, mutta taloudellisen yhteistyön ja avun olevan toivottuja. Samalla Helsingin Sanomat kertoo Saksan kysymyksen eli Saksojen yhdistymisen herättävän pelkoa Ranskalla, sillä ”Ranska kääpiöityisi sellaisen dynaamisen voimatekijän rinnalla”⁶³⁶. Myöhemmin marraskuussa kerrotaan Länsi-Saksan suunnittelevan Itä-Saksalle miljardien taloudellista tukea.⁶³⁷ Marraskuun loppupuolella kerrotaan Puolan kommunistisen puolueen johtajan Mieczyslaw Rakowskin pelkäävän Saksojen yhdistymistä, sillä se saattaisi uhata Puolan

632 Helsingin Sanomat 11.11.1989

633 Helsingin Sanomat 11.11.1989

634 Helsingin Sanomat 12.11.1989

635 Helsingin Sanomat 12.11.1989

636 Helsingin Sanomat 15.11.1989

tuolloisia rajoja.⁶³⁸ Itäsaksalaisten ja länsisaksalaisten kohtaamisesta Länsi-Saksan Lyypekissä Helsingin Sanomat kertoo seuraavasti:

…”[Itäsaksalaisten] kasvot olivat kuluneita ja ilmeet arempia. Junan saksalaiset ovat eläneet henkisesti kovemmissa ja epäterveellisemmissä oloissa. Erot länsisaksalaiseen maailmaan ovat itäsaksalaisten omissa silmissä kaiketi vielä iskevämpiä. […] Saksalaisten kokemukset idässä ja lännessä ovat niin syvästi erilaisia, että sen selviäminen yhä useammille DDR:ssä voi hyvinkin lujittaa jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta.”⁶³⁹

Marraskuussa Helsingin Sanomat painottaa, ettei kukaan tiedä tavallisten itäsaksalaisten mielipidettä, ja kommentoi: ”Harvat itäsaksalaiset pitävät toistaiseksi Saksojen yhdistymistä kiireisenä tai kansallisesti perustavana kysymyksenä. Länsi-Saksassa varovaisuuteen on usein suuravaltapoliittisia syitä; idässä maltti saattaa nojata omanarvontuntoon”⁶⁴⁰. Helsingin Sanomat uutisoi Itä-Saksan puoluejohtajan Egon Krenzin korostaneen, ettei kysymys jälleenyhdistymisestä olisi ajankohtainen, sillä se vaikuttasi voimasuhteisiin Euroopassa.⁶⁴¹ Marraskuun lopulla kerrotaan Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin aikovan esittää kolmivaiheisen suunnitelman Saksojen yhdistämiseksi, jossa ensin järjestettäisiin Itä-Saksassa vapaa kansanäänestys yhdistymisestä, ja jos sen tulos olisi myönteinen, ”perustettaisiin yhteissaksalaisia komiteoita valmistelemaan yhtymistä keskeisillä aloilla”⁶⁴², kolmatta vaihetta ei paljastettu. Seuraavana päivänä kerrotaan, kuinka Kohl oli esitellyt Länsi-Saksan liittopäivien istunnossa suunnitelman, ja Itä-Saksan Egon Krenzin tyrmänneen ajatuksen.

Neuvostoliitto oli negatiivinen Länsi-Saksan ehdotusta kohtaan, Yhdysvallat taas varovaisen myötämielinen. Itä-Saksan mielipiteen sanotaan olevan vielä harkinnassa, eikä niistä sen vuoksi lehden mukaan kannattaisi luultavasti tehdä lopullisia johtopäätöksiä.⁶⁴³ Marraskuussa Helsingin Sanomat kertoo Länsi-Saksan yhdentymissuunnitelman herättäneen huolta Neuvostoliiton lisäksi myös sen läntisen Euroopan kumppaneissa Britanniassa ja Ranskassa.⁶⁴⁴

638 Helsingin Sanomat 19.11.1989

639 Helsingin Sanomat 19.11.1989

640 Helsingin Sanomat 19.11.1989

641 Helsingin Sanomat 26.11.1989

642 Helsingin Sanomat 28.11.1989

643 Helsingin Sanomat 29.11.1989

644 Helsingin Sanomat 30.11.1989

Saksojen suhteista Helsingin Sanomat kommentoi kaksi päivää rajojen avaamisen ja muurin murtumisen jälkeen Kohlin kertoneen, ettei länsisaksalaiseen talousapuun Itä-Saksan rajojen avaaminen, vaan myös vaati mielipiteen- ja lehdistön vapautta, salaisia ja vapaita vaaleja, vapaita ammattiyhdistyksiä ja markkinataloutta.⁶⁴⁵ Marraskuun loppupuolella Helsingin Sanomat uutisoi Länsi-Saksan hallituksen kytkeneen talousapunsa Itä-Saksalle vapaisiin ja salaisiin vaaleihin, joihin myös oppositioryhmät saisivat osallistua, ja Itä-Saksan siirtymiseen kohti markkinataloutta.⁶⁴⁶ Joulukuun alussa Helsingin Sanomissa todetaan valtataistelusta Itä-Saksassa ”Ensin vapaus huumaa, sitten se hämmentää. Itä-Itä-Saksassakaan vapaus ei pelkästään yhdistä vaan myös repii”⁶⁴⁷ ja kuinka

”Nyt on kouluissakin toisin. Oppilaat sanovat mitä ajattelevat. Tilanne on tavallaan samanlainen kuin vuonna 1945, sodan päättymisen jälkeen. Saksalaiset ryhtyivät hetkessä puhumaan demokratian puolesta ja natsismia vastaan. Idässä ei ole kahteen sukupolveen ollut demokratiasta tietoakaan. Mustasta diktatuurista mentiin suoraan punaiseen diktatuuriin.”⁶⁴⁸

Samana päivänä Länsi-Saksan parlamentin kerrottiin hyväksyneen liittokansleri Kohlin suunnitelman ”Itä- ja Länsi-Saksan valtioliitosta, joka tähtää maiden yhdentymiseen”⁶⁴⁹. Joulukuun alkupuolella Helsingin Sanomat kirjoitti Itä-Saksan oppositioryhmän Uusi Foorumin vaatineen vapaita vaaleja sekä kerrotaan, kuinka ”Foorumi vaati myös kansanäänestystä aiheena Saksojen jälleenyhdistäminen”⁶⁵⁰. Samana päivänä se on myös kirjoittanut otsikoksi, kuinka ”Saksojen kysymys nousee suurpolitiikan jääkellareista”⁶⁵¹, jossa se toteaa myös:

”Saksain lähentyminen täsmentyy suuressa politiikassa samalla tarkoittamaan tiiviimpää yhteistyötä ja lopulta jonkinlaista valtioliittoa, mutta yleisten ajatusten mukaan ei ’jälleenyhdistymistä’, jossa kajahtavat liiaksi menneet rajat ja tulevan vallan uhka.”⁶⁵²

645 Helsingin Sanomat 12.11.1989

646 Helsingin Sanomat 22.11.1989

647 Helsingin Sanomat 2.12.1989

648 Helsingin Sanomat 2.12.1989

649 Helsingin Sanomat 2.12.1989

650 Helsingin Sanomat 5.12.1989

651 Helsingin Sanomat 5.12.1989

Uusi Suomi kertoo muurin avaamisen jälkeen Uusi Foorumi-oppositioryhmän laillistamisen yhteydessä sen johtoon kuuluneen Bärbel Bohleyn tyrmänneen ”lähinnä Länsi-Saksassa elätellyt haaveet Saksojen yhdistymisestä sanomalla, ettei asia ole ajankohtainen”⁶⁵³. Pari päivää rajojen avaamisen ja muurin murtumisen jälkeen Uusi Suomi kertoo, ettei Neuvostoliitto halua Saksojen välisen rajan poistoa ja Yhdysvaltojen presidentti George Bushin arvelevan Itä-Euroopan suunnan ”kohti suurempaa vapautta”⁶⁵⁴ olevan peruuttamaton.⁶⁵⁵ Se kertoo myös Naton pääsihteerin Manfred Wörnerin arvelleen ”näkymät Saksan ja Euroopan jaon lakkauttamiselle eivät koskaan ole olleet paremmat kuin nyt Itä-Saksan avattua rajansa”⁶⁵⁶. Myöhemmin marraskuussa se kertoo Itä-Saksan puoluejohtajan Egon Krenzin tyrmäneen toiveet mahdollisesta Saksojen yhdistämisestä.⁶⁵⁷ Myöhemminkin Uusi Suomi toteaa

”Yhdentymispuheet torjutaan”⁶⁵⁸. Marraskuun puolivälissä se kertoo Länsi-Saksan liittokansleri Kohlin ja Puolan pääministeri Mazowieckin todenneen, että maiden rajat ovat loukkaamattomia.⁶⁵⁹ Marraskuun loppupuolella Uusi Suomi kertoo EY:n ylimääräisestä epävirallisesta huippukokouksesta Itä-Saksan muuttuneen tilanteen pohjalta, ja toteaa maiden välttäneen keskustelua Saksojen jälleenyhdistymisestä.⁶⁶⁰ Syyksi tälle Uusi Suomi mainitsee

”Saksan jälleenyhdistämisen ajatus toisi väistämättä esiin kysymyksen sodanjälkeisten rajojen pysyvyydestä”⁶⁶¹. Marraskuun lopulla Uusi Suomi kertoo Länsi-Saksan liittokansleri Kohlin ehdottaneen Saksojen muodostavan valtioliiton, ”jossa valtioiden hallitukset neuvottelisivat säännöllisesti yhteisistä asioista”⁶⁶². Uusi Suomi kertoo Kohlin pitäneen lopullisena päämääränä Saksojen yhdistymistä, mutta sen olevan monimutkaisuudessaan pakko sopia laajemmalla eurooppalaisella tasolla.⁶⁶³

Muutama päivä Saksojen välisen rajan avaamisen ja Berliinin muurin murtumisen jälkeen Kansan Uutiset toteaa: ”Länsi-Saksan ja DDR:n välinen poliittinen jännitys on normalisoitunut nopeasti rajojen avaamisen jälkeen”⁶⁶⁴. Marraskuun puolivälissä se toteaa Itä-Saksan uuden

653 Uusi Suomi 10.11.1989

654 Uusi Suomi 11.11.1989

655 Uusi Suomi 11.11.1989

656 Uusi Suomi 11.11.1989

657 Uusi Suomi 12.11.1989

658 Uusi Suomi 13.11.1989

659 Uusi Suomi 15.11.1989

660 Uusi Suomi 20.11.1989

661 Uusi Suomi 20.11.1989

662 Uusi Suomi 29.11.1989

663 Uusi Suomi 29.11.1989

664 Kansan Uutiset 14.11.1989

pääministeri Modrowin todenneen, ettei Saksojen jälleenyhdistyminen olisi asiana ajankohtainen, vaan uudistuksilla pyrittiin saavuttamaan takaisin itäsaksalaisten luottamus sosialistiseen valtioon. Samalla kerrottiin Itä-Saksan pyrkineen myös kohentamaan suhteita Länsi-Saksaan uudistusohjelmalla ja valtion olevan kiinnostunut talousyhteistyöstä.⁶⁶⁵ Kansan Uutiset kertoo marraskuun loppupuolella itäsaksalaisen poliitikon mielipiteen, jonka mukaan Länsi-Saksassa puhutaan aivan liikaa Saksojen jälleenyhdistämisestä, joka ei ole ajankohtainen kysymys.⁶⁶⁶ Marraskuun lopulla se uutisoi pikku-uutisella:

”Länsisaksalainen äärioikeistojohtaja Franz Schönhuber vaati maanantaina Saksojen yhdistämistä ja Berliiniä yhteiseksi pääkaupungiksi. ’Saksan yhdistäminen on puolueellemme tärkeintä’, hän sanoi esitellessään tasavaltalaispuolueensa ohjelman ensi vuoden vaaleihin. Schönhuber on entinen Hitlerin SS-joukkojen sotilas.”⁶⁶⁷

Seuraavana päivänä Kansan Uutiset kertoo Länsi-Saksan liittokansleri Kohlin ehdottaneen Saksojen jälleenyhdistämistä ja siihen ensimmäiseksi osioksi välillistä löyhää valtioliittoa, joka syvenisi maiden liittovaltioksi. Valtioliitolle Kohl oli asettanut ehdoksi DDR:n vapaat vaalit ja johdon oppositioryhmien kanssa neuvottelujen mahdollistamisen. Kansan Uutiset raportoi myös useiden itäsaksalaisten taiteilijoiden, oppositiojohtajien ja talouselämän vaikuttajien vedonneen Itä-Saksan itsenäisyyden puolesta, ja toteaa aiemmin hallituksen ja SED:in puoluejohdon kannan olleen kielteinen.⁶⁶⁸ Se kumminkin arvioi ”Paine jälleenyhdistymiseen tai jonkinlaiseen valtioliittoon kasvaa kuitenkin päivä päivältä, sillä monet pelkäävät DDR:n talouden romahtavan rajojen avautumisen luoman avoimen kilpailutilanteen myötä”⁶⁶⁹.

Yhteenvetona voidaan todeta kaikkien lehtien uutisoineen liittokansleri Kohlin ehdotuksesta.

Helsingin Sanomat pitää rajojen avaamista ensimmäisenä askeleena kohti Saksojen yhdistymistä. Seuraavina päivinä se arvelee vaihtoehtoa kuitenkin epätodennäköisenä, pitäen todennäköisempänä vapauksien annolla tapahtumien tyynnyttämistä. Se on uutisoinut laajasti Ranskan, Puolan, Neuvostoliiton ja Britannian huolista aiheeseen liittyen. Helsingin Sanomat kumminkin arvelee estäviksi tekijöiksi itäsaksalaisten kovien kokemuksien myötä tuntemaa

665 Kansan Uutiset 18.11.1989

666 Kansan Uutiset 23.11.1989

667 Kansan Uutiset 28.11.1989

668 Kansan Uutiset 29.11.1989

yhteenkuuluvuutta sekä omanarvontuntoisuutta. Se on myös uutisoinut Itä-Saksan johdon kommenteista yhdistymisestä ajankohtaan kuulumattomana. Se on kertonut kommunismin ajasta Itä-Saksassa punaisena diktatuurina. Helsingin Sanomat myös arvelee menneiden rajojen ja tulevan vallan uhan estävän Saksojen yhdistymistä. Uusi Suomessa uutisoidaan myös Itä-Saksan torjuneen yhdistymispuheet, ja arvelee Saksojen yhdistymiskysymystä välteltävän rajojen pysyvyydestä keskustelun välttämisen nimissä. Kansan Uutiset taas arvelee poliittisen jännityksen Saksojen välillä normalisoituneen ja kertoo Itä-Saksan pyrkineen saamaan luottamuksen sosialistiseen valtioon takaisin. Kansan Uutisten uutisoinnissa jälleenyhdistäminen ei ole ajankohtainen vaan enemmänkin Saksojen suhteiden parantaminen.

Marraskuun lopulla se tosin mainitsee talouden romahtamisen pelon kasvattavan tarvetta yhdistymiselle.

Lisäksi Kansan Uutisten tapa kertoa Saksan yhdistämisestä äärioikeistojohtajan kautta on hyvin leimaavaa. Argumentoinnissa vedotaan henkilön ominaisuuksiin, joilla ei ole mitään relevanttiutta aiheen kannalta. Tällöin Kansan Uutisissa syyllistytään tutkimuskirjallisuudessa mainittuun ad hominem-argumentointiin. Tuolloin tietty henkilö leimataan jonkin piirteen takia, ja siksi hänen esittämänsä argumentti ei olisi yhtä pätevä.⁶⁷⁰