Rajan avaamisen jälkeen mielenosoituksista uutisointi

Rajojen avaamisen ja muurin murtumisen jälkeen Helsingin Sanomien mielenosoitusuutisointi muuttuu. 12. marraskuuta se uutisoi, että ”mahtavien mielenosoitusten painostuksesta syntynyt Itä-Saksan päätös avata rajat ei siten johtanutkaan pelättyyn pakolaistulvaan, vaan vähensi lähinnä maan sisäistä painetta”³⁹⁹. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomat kertoo Itä-Saksan opposition peloista mielenosoituksien jatkumisen puolesta. Tuolloin Helsingin Sanomat toteaa:

”DDR:n oppositio on huolissaan – Liike pelkää mielenosoituksien voiman vähenevän kun kansa

’halvaannutetaan suklaalla’, puoluejohtaja Egon Krenzin arvioidaan ostaneen aikaa itselleen rajojen avaamispäätöksellä”⁴⁰⁰. Siinä se arvelee loppuviikoksi kaavaillun mielenosoituksen toteutumisen muuttuneen epävarmaksi länteen matkustamisen houkutuksen vuoksi.⁴⁰¹ Noin viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomat kertoo yli 100 000 Dresdenissä ja Itä-Berliinissä vaatineen kommunistisen puolueen yksinvallan purkamista sekä vapaita vaaleja.⁴⁰² Joulukuun alussa Helsingin Sanomat uutisoi ”Kaksi itäsaksalaista tyttöä yritti sunnuntaina Itä-Berliinissä pysäyttää raitiovaunun, joka oli murtautumassa mielenosoittajien muodostaman ihmisketjun läpi. Ketju ulottui läpi koko Itä-Saksan”⁴⁰³. Uutisen yhteydessä ei kuitenkaan mainita mielenosoittajien määrästä ihmisketjussa muuta arviota, eikä myöskään lähipäivinä. Samana päivänä se kertoo yli 3 000 sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäsenen mielenosoituksesta, joka vaati puoluejohtaja Krenzin eroa.⁴⁰⁴ Muutama päivä myöhemmin Helsingin Sanomat kertoi

397 Smith 2014, 181

398 Brown 2010, 447

399 Helsingin Sanomat 12.11.1989

400 Helsingin Sanomat 13.11.1989

401 Helsingin Sanomat 13.11.1989

402 Helsingin Sanomat 20.11.1989

403 Helsingin Sanomat 4.12.1989

404 Helsingin Sanomat 4.12.1989

mielenosoituksien ilmapiirin kiristyneen ”räjähdysherkäksi”⁴⁰⁵ korruptiotapausten, puoluerikollisuuden ja valtiovallan väärinkäytösten vuoksi, ja väkijoukkojen tunkeutuneen väkivalloin turvavirastoihin eli entiseltä nimeltään turvallisuuspoliisi Stasin toimipaikkoihin.⁴⁰⁶ Joulukuun puolivälissä Helsingin Sanomat kertoi, kuinka

”Itä-Saksan oppositio, joka mursi hallitsevan kommunistisen puolueen vallan kahdessa kuukaudessa, on alkanut pelätä jäävänsä kansallismielisen liikkeen jatkoihin. […] Leipzigin jokaviikkoiset mielenosoitukset ovat saamassa vaarallisen käänteen. Leipzigissä näkyi selvästi, miten kuilu alkoi aueta opposition maltillisten johtajien ja väkijoukon välille. Monet mielenosoittajat tarttuivat Saksan yhtenäisyyden ajatukseen pelastuksena skandaalien ja taloudellisen rappion vaivaamalle DDR:lle”⁴⁰⁷.

Samalla se kertoo kolmen uuden oppositioliikkeen edustajan olleen erimielisiä siitä, kannattaako mielenosoituksia jatkaa vai olisiko mielenosoituksista luopuminen luovuttamista.

Kaikki mielipiteet kumminkin kertoivat oppositioliikkeiden olevan epävarmoja omista asemistaan erityisesti seuraavissa vaaleissa.⁴⁰⁸ Helsingin Sanomat myös kertoo toisessa uutisessa Länsi-Saksan entisen liittokanslerin Willy Brandtin todenneen Neuvostoliiton estäneen lokakuun alun mielenosoitusten muuttumisen ”verilöylyksi”⁴⁰⁹. Joulukuun loppupuolella Helsingin Sanomat kertoi vastarinnan kehittyneen 1980-luvulla Prenzlauer Bergissä kirkkojen tiloissa, Stasin eli Staatssicherheitsdienstin arveluidenkin mukaan.⁴¹⁰ Paria päivää myöhemmin kerrottiin Leipzigissä järjestetyn uutista edeltäneenä päivänä arviolta sadan tuhannen itäsaksalaisen kynttilämarssista ja hiljaisesta muistohetkestä Stalinin terrorin uhrien kunniaksi.⁴¹¹ Ennen joulua Helsingin Sanomat kertoi Dresdenissä olleista tuhansien osallistujien mielenosoituksista Saksojen yhdistymisen puolesta.⁴¹² Tammikuun alussa 1990 Helsingin Sanomat kertoo suuresta fasisminvastaisesta mielenosoituksesta Itä-Berliinissä.⁴¹³ Tammikuun puolivälissä Helsingin Sanomat uutisoi ainakin 500 000 osoittaneen mieltään Itä-Saksassa kommunisteja ja salaista poliisia vastaan⁴¹⁴ ja seuraavana päivänä yli 100 000 ihmisen

405 Helsingin Sanomat 8.12.1989

406 Helsingin Sanomat 8.12.1989

407 Helsingin Sanomat 14.12.1989

408 Helsingin Sanomat 14.12.1989

409 Helsingin Sanomat 14.12.1989

410 Helsingin Sanomat 17.12.1989

411 Helsingin Sanomat 19.12.1989

412 Helsingin Sanomat 20.12.1989

413 Helsingin Sanomat 9.1.1990

Leipzigin mielenosoituksesta ja Itä-Berliinin salaisen poliisin päämajan valtaamisesta.⁴¹⁵ Tammikuun lopulla se kertoo Saksojen yhdistämisen kannattajien ja vastustajien noin sadan ihmisen mielenosoitukseen liittyneestä ”käsirysystä”⁴¹⁶, mutta tämän jälkeen uutisointi mielenosoituksista on tutkimusaineistona toimineella ajanjaksolla vähäistä.

Muurin murtumisen jälkeen 14. marraskuuta Uusi Suomi kertoo 200 000 demokratiaa vaatineiden mielenosoittajien marssista Leipzigissä.⁴¹⁷ Muutama päivä myöhemmin Uusi Suomi kertoi, kuinka Erich Honecker oli antanut turvallisuusjoukoille kirjallisen määräyksen ampua Leipzigin edelliskuun mielenosoittajia, mutta silloisen turvallisuusjoukkojen esimiehen Egon Krenzin kieltäneen tuliaseiden käytön.⁴¹⁸ Tieto kuitenkin peruttiin joulukuun lopulla, jossa todetaan väitteen Krenzin osuudesta osoittautuneen ”valheeksi tai ainakin puolitotuudeksi”⁴¹⁹. Marraskuun puolivälissä Uusi Suomi totesi:

”Vain 50 000 uskollista mielenosoittajaa malttoi eilen vaatia Leipzigissä poliittisia uudistuksia satojen tuhansien maanmiestensä rynnätessä länteen ostoksille. […] Mielenosoittajien väheneminen sadoista tuhansista kymmeniin tuhansiin heijastaa sitä, että matkustusvapaus on toistaiseksi jyrännyt kaiken muun toiminnan alleen.”⁴²⁰

Marraskuun loppupuolella Uusi Suomi kertoi Dresdenissä ja Itä-Berliinissä yli 100 000 mielenosoittajan vaatineen ”kommunistisen puolueen valtamonopolin purkamista ja vapaita vaaleja. […] Mielenosoittajat ilmaisivat myös jälleen epäluottamuksensa nykyjohtajia kohtaan”⁴²¹. Myöhemmin marraskuussa Uusi Suomi uutisoi lokakuun alun mielenosoittajissa pahoinpidelleiden poliisien ensimmäisistä oikeudenkäynneistä.⁴²²

Joulukuun alussa Uusi Suomi kertoo suuresta mielenosoituksesta:

”Kynttilät valaisivat valtavaa mielenosoitusta sunnuntaina Itä-Saksassa. Noin 2 miljoonaa ihmistä muodosti koko Itä-Saksan halki ulottuvan 1300 kilometrin

415 Helsingin Sanomat 18.1.1990

416 Helsingin Sanomat 24.1.1990

417 Uusi Suomi 14.11.1989

418 Uusi Suomi 18.11.1989

419 Uusi Suomi 31.12.1989

420 Uusi Suomi 19.11.1989

421 Uusi Suomi 20.11.1989

422 Uusi Suomi 24.11.1989

pituisen ihmisketjun korostaen näin vaatimuksiaan täydellisen demokratian saamiseksi maahan.”⁴²³

Joulukuun lopulla Uusi Suomi kertoo vaatimusten Saksojen yhdistymisestä lisääntyneen mielenosoittajien keskuudessa.⁴²⁴ Joulukuussa se kertoo, kuinka Saksan yhdistymisen kannattajat ja itsenäistä Itä-Saksaa haluavien kesken tunteet olivat kiristyneet, mutta tilanne oli sujunut rauhallisesti.⁴²⁵ Tammikuun 1990 alussa kerrotaan oppositiojärjestö Uuden Foorumin järjestävän mielenosoituksia, jollei Itä-Saksaan valittaisi uutta hallitusta ennen vaaleja.⁴²⁶ Tammikuun puolivälissä Uusi Suomi kertoo Leipzigissä olleen noin 100 000 itäsaksalaisen mielenosoitus, jossa haluttiin vähentää kommunistipuolueen valtaa ja vaadittiin ”yhtä uutta Saksaa”.⁴²⁷ Tammikuun loppupuolella Uusi Suomi uutisoi, että tuhannet mielenosoittajat olivat tunkeutuneet entiseen Stasin eli turvallisuuspoliisin päämajaan edeltävällä viikolla ja tuhonneet sen pahoin. Samalla todettiin muuttoaallon, mielenosoitusten ja yleislakkouhan luovan paineita uuden hallituksen luomiseksi.⁴²⁸

Itä-Saksan rajojen avaamisen jälkeen Kansan Uutisissa kerrotaan, että erityiskomiteat tutkivat Itä-Saksassa syytöksiä poliisin väkivaltaisesta toiminnasta lokakuun alun mielenosoituksissa, jotka olivat vaatineet demokratiaa.⁴²⁹ Kansan Uutisissa kerrotaan marraskuun puolivälissä Leipzigissä olleen 300 000-400 000 uudistuksia vaatineita mielenosoituksia.⁴³⁰ Marraskuun loppupuolella Kansan Uutiset kertoo ”satojen ja kymmenien tuhansien”⁴³¹ ihmisten mielenosoituksista Leipzigissä, Hallessa, Karl Marx Stadtissa ja Schwerinissä.⁴³² Joulukuun puolivälissä se kertoo 100 000 ihmisen mielenosoituksesta Leipzigissä, jossa mielenosoittajat olivat jakautuneet kahtia yhdistyneen Saksan ja itsenäisen Itä-Saksan kannattajiin.⁴³³ Päivää myöhemmin Kansan Uutisissa oli julkaistu Länsi-Saksan entisen liittokanslerin Willy Brandtin näkemys, että Neuvostoliitto ja neuvostoupseerit olisivat estäneet Itä-Saksan lokakuisten mielenosoituksien muuttumisen verilöylyksi.⁴³⁴ Joulukuun loppupuolella kerrotaan tuhansista

423 Uusi Suomi 4.12.1989

424 Uusi Suomi 19.12.1989

425 Uusi Suomi 20.12.1989

426 Uusi Suomi 8.1.1990

427 Uusi Suomi 10.1.1990

428 Uusi Suomi 23.1.1990

429 Kansan Uutiset 11.11.1989

430 Kansan Uutiset 14.11.1989

431 Kansan Uutiset 22.11.1989

432 Kansan Uutiset 22.11.1989

433 Kansan Uutiset 13.12.1989

itäsaksalaisista mielenosoittajista, jotka vastustivat Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Kohlin Saksojen yhdistämissuunnitelmaa.⁴³⁵ Tammikuun alussa 1990 Kansan Uutiset uutisoi useissa Itä-Saksan kaupungeissa olleen mielenosoituksia Saksojen yhdistämisen puolesta, joista esimerkkinä mainittiin Leipzigissä olleen 100 000 osallistujaa.⁴³⁶ Tammikuun puolivälissä Kansan Uutiset kertoi 13 isosta mielenosoituksesta ja joukosta varoituslakkoja sekä salaisen poliisin päämajan valtaamisesta epäluottamuslauseena korruptiota ja papereiden hävittämistä kohtaan.⁴³⁷ Helmikuun puolivälissä Kansan Uutiset kertoo Leipzigin viikoittaisista mielenosoituksista sekä myös Itä-Saksassa olleen ensimmäinen noin parinsadan hengen mielenosoituksesta Neuvostoliittoa vastaan.⁴³⁸ Helmikuun loppupuolella Kansan Uutiset totesi, kuinka ”Jo perinteeksi muodostuneeseen Leipzigin maanantaimielenosoitukseen otti tällä viikolla osaa 40 000 ihmistä”⁴³⁹.

Yhteenvetona voidaan todeta Helsingin Sanomien pitäneen mielenosoituksia syynä muutokselle ja rajojen avaamispäätökselle. Sekä Helsingin Sanomat että Uusi Suomi viittasivat mielenosoitushalujen vähentyneen rajojen avaamisen ja länteen matkustamisen myötä. Kaikki kolme sanomalehteä kertovat kansan menettäneen arvostuksensa johtavaa puoluetta kohtaan.

Kaikki kolme myös kertoivat lokakuisissa mielenosoituksissa olleen vaara niiden muuttumisesta verilöylyksi, joten Uusi Suomi arveli oikein ennen Saksojen rajan avaamista pelätessään opposition kokevan Kiinan kesäkuisen kohtalon. Kaikki kolme lehteä kertoivat myös kansanjoukkojen salaisen poliisin päämajaan suuntautuneesta hyökkäyksestä.

Tutkimuskirjallisuudessakin todetaan itäeurooppalaisten sosialistimaiden asukkaiden kaivanneen väriä ja kuluttajan omaa valintaa. Ihmiset halusivat arjen helpottajia, kuten kodinkoneita ja nopeita ruokia, ja parempia huonekaluja sekä vaatetusta. Sosialistimaissa asuvat arvostivat myös arkisia läntisiä hyödykkeitä, kuten farkkuja, tupakoita ja musiikkia, ja arvottivat ne korkealle niiden eksoottisen laadun ja alkuperän takia. Kukoistavassa mustassa pörssissä läntiset tuotteet linkittivät itää ja länttä vuosikymmenet, näkyen esimerkiksi pukeutumisessa ja musiikissa. Kuluttamisesta tuli tapa ilmaista yksilön itsemääräämisoikeutta

435 Kansan Uutiset 21.12.1989

436 Kansan Uutiset 10.1.1990

437 Kansan Uutiset 17.1.1990

438 Kansan Uutiset 16.2.1990

439 Kansan Uutiset 22.2.1990

ja autonomiaa. Läntiset tuotteet symboloivat vapautta ja valintaa, ja ne oli varattu sosialistimaissa lähinnä korruptoituneelle hallitsevalle luokalle. Sen takia itäsaksalaiset ostivat saamillaan D-markkoina annetuilla tervetulorahoillaan suurella innolla muun muassa tuoreita hedelmiä, IKEA-huonekaluja ja länsimaista pornografiaa. Erityisen tunnettu oli halu ostaa banaaneja, jonka takia Itä-Saksaa irvailtiin Keski-Euroopan uudeksi ”banaanivaltioksi”.⁴⁴⁰

Helsingin Sanomat viittasi siten länteen matkustamista puhuessaan mielikuvituksellisella suklaavertauksella, ”halvaannutetaan suklaalla”, Itä-Saksan virallisten markkinoiden puutteeseen tietyistä läntisillä markkinoilla arkisista kulutushyödykkeistä, mutta itäsaksalaisittain luksustuotteista. Mielenosoituksien arvellaan siis vähentyvän, kun kansa pääsee nauttimaan näistä aiemmin heidän ulottumattomissaan olleista tuotteista. Näin Helsingin Sanomat toteaa myös idän ja lännen elintasokuilun olemassaolon jo yhden lauseen tasolla.