Mielenosoituksista uutisointi ennen Itä-Saksan rajan avaamista

Helsingin Sanomissa syyskuun alussa kerrotaan, kuinka ”sadat Itä-Saksasta pois haluavat kansalaiset”³¹² osoittivat mieltään ja turvallisuuspoliisi pidätti mielenosoittajia.³¹³ Syyskuun lopulla kerrotaan Leipzigissä olleen ”DDR:n historian suurimpiin lukeutuva mielenosoitus, johon osallistui 8 000 ihmistä […] koostaan ja ennen kuulumattomasta käytöksestään rohkaistunut joukko uskaltautui äänekkäästi vaatimaan myös Uuden foorumin [oppositioliike]

toiminnan sallimista.”³¹⁴. Lokakuun alussa Helsingin Sanomissa kerrotaan Leipzigissä olleen yli 30 vuoteen Itä-Saksan suurimpia mielenosoituksia, joissa vaadittiin yhteiskunnallisia uudistuksia ja oppositioliikkeen laillistamista.³¹⁵ Niiden kokoluokkaa ja väkivaltaisuutta Helsingin Sanomat kommentoi seuraavasti:

”Mielenosoituksissa oli puolivirallisten tiedottajain mukaan liikkeellä 10 000-15 000 ihmistä. Itä-Saksan kirkon lähteet arvioivat mielenosoittajia olleen jopa 25 000 […] Silminnäkijäin mukaan kaduilla sattui käsikähmää ja joitain ihmisiä lyötiin. Poliisi pidätti epävirallisten tietojen mukaan ainakin yhdeksän ihmistä ja ainakin viisi mielenosoittajaa loukkaantui”³¹⁶.

Pari päivää myöhemmin Helsingin Sanomat kertoo mellakkapoliisin käyttäneen vesitykkiä ja patukoita Dresdenissä, ja itäsaksalaisten huutaneen iskulausetta ”Gorba, Gorba”³¹⁷. Samalla

312 Helsingin Sanomat 6.9.1989

313 Helsingin Sanomat 6.9.1989

314 Helsingin Sanomat 27.9.1989

315 Helsingin Sanomat 4.10.1989

316 Helsingin Sanomat 4.10.1989

317 Helsingin Sanomat 6.10.1989

se kertoo pienen joukon repineen katukiviä ja heitelleen niillä poliiseja.³¹⁸ Helsingin Sanomissa kerrotaan Dresdenissä olleen edeltävinä päivänä suuria mielenosoituksia, joissa sen haastattelemien nuorten mukaan oli 10 000 mielenosoittajaa. Haastatellut nuoret myös kertoivat, että yhteenottoihin oli varauduttu Dresdenissä keskittämällä sinne vesitykein varustettuja panssariautoja. Lisäksi nuorten mukaan mielenosoituksien hajottamisessa oli käytetty harvinaisen paljon väkivaltaa, eivätkä he tienneet loukkaantuneiden määrää.³¹⁹ Joukkopako ja mielenosoitukset olivat Helsingin Sanomien mukaan ”ravistelleet äkisti valtiota ja yhteiskuntaa”³²⁰. Lisäksi se kertoi, kuinka yli 2 000 eri ryhmien jäsentä vaati Itä-Berliinissä seuraavien vaalien toimittamista Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.³²¹. Seuraavana päivänä se kertoo jopa tuhannen ihmisen pidättämisestä ja kymmenistä loukkaantumisista poliisin hajotettua suuria mielenosoituksia väkivaltaisesti.³²² Lokakuun alkupuolella Helsingin Sanomat myös kertoo edellisten mielenosoittajien vapauttamisen puolesta pidetyistä nälkälakoista Itä-Berliinissä. Lisäksi se uutisoi Leipzigissä olleen ainakin 10 000 mielenosoittajan mielenosoituksia, joissa nähtiin panssariautoja.³²³ Lehden mukaan niihin

”keskitettiin vahvoja poliisin ja turvallisuuspalvelun joukkoja”.³²⁴ Helsingin Sanomat kertoo silminnäkijöiden mukaan 70 000 ihmisen rauhanomaisesta mielenosoituksesta Leipzigissä, jota poliisi ja turvallisuuspalvelu eivät hajottaneet väkivaltaisesti.³²⁵ Helsingin Sanomien tietojen mukaan viranomaisten vapauttivat Itä-Berliinissä vangittuja mielenosoittajia, mutta 11 ihmistä oli uutisen julkaisuhetkellä edelleen pidätettyinä.³²⁶ Helsingin Sanomat uutisoi seuraavana päivänä muidenkin pidätettyjen vapauttamisesta kertomatta lukumääriä³²⁷. Lokakuun puolivälissä Helsingin Sanomat kertoo ”Yli satatuhatta kaduilla Leipzigissä – DDR:n suurin joukkoprotesti vuosiin marssi läpi kaupungin”³²⁸ ja samassa uutisessa pienemmistä mielenosoituksista Berliinissä ja Hallessa.³²⁹ Mielenosoittajien kohtelusta Helsingin Sanomat kertoo

”Sadat kansalaiset olivat yli vuorokauden pidätettyinä ja joutuivat nöyryytetyiksi ja pahoinpidellyiksi, Demokraattinen herääminen [oppositioryhmä] väittää.

318 Helsingin Sanomat 6.10.1989

319 Helsingin Sanomat 7.10.1989

320 Helsingin Sanomat 8.10.1989

321 Helsingin Sanomat 8.10.1989

322 Helsingin Sanomat 9.10.1989

323 Helsingin Sanomat 10.10.1989

324 Helsingin Sanomat 10.10.1989

325 Helsingin Sanomat 11.10.1989

326 Helsingin Sanomat 14.10.1989

327 Helsingin Sanomat 15.10.1989

328 Helsingin Sanomat 17.10.1989

Eräät teatterin työntekijät kertoivat puolestaan, että mielenosoittajia seisotettiin tuntikausia alastomina seinää vasten. He eivät saaneet nukkua, heitä solvattiin, heille kiroiltiin ja heitä pahoinpideltiin, sanoivat teatterilaiset kirjelmässään.”³³⁰ Lokakuun loppupuolella Helsingin Sanomat kertoi pitkistä vankeusrangaistuksista kolmelle mielenosoittajalle, ja kertoo, kuinka Leipzigissä oli 120 000-150 000 ihmisen mielenosoitus, johon poliisi ei puuttunut. Helsingin Sanomat uutisoi mielenosoittajien vaatineen vapaita vaaleja, ilmaisuvapautta ja matkustusoikeuksia, ja kertoo kirkon edustajien tulkinneen mielenosoituksien ihmismäärän merkiksi tyytymättömyydeksi Itä-Saksan johdon uudistuslupauksiin.³³¹ Helsingin Sanomat toteaa, että ”satojen tuhansien kansalaisten mielenosoitukset ja laaja joukkopako länteen ovat horjuttaneet johdon asemaa”³³².

Helsingin Sanomat totesi Itä-Saksan tiedottamisesta, kuinka ”television iltauutisissa ei maan lähihistorian suurinta mielenosoitusta tietenkään ole ollut olemassa”³³³. Lokakuun loppupuolella kerrottiin tuhansien poliittisia uudistuksia vaatineesta mielenosoituksesta Itä-Berliinissä ja parinkymmenen tuhannen, silminnäkijöiden mukaan 50 000, hiljaisesta kynttiläkulkue-mielenosoituksesta Dresdenissä.³³⁴ Helsingin Sanomat kertoi yli 40 000 mielenosoituksesta Schwerinissä, yli 100 000 Leipzigissä ja useissa muissa kaupungeissa olleen tuhansia mielenosoittajia. Se kertoi myös laittoman kovista poliisin otteista, pahoinpitelyistä ja nöyryyttävästä kohtelusta mielenosoittajia kohtaan.³³⁵ Helsingin Sanomat uutisoi myös yli 3 000 Saksan poliittista uudistumista toivoneen kokoontumisesta Itä-Berliinissä sijainneessa kirkossa.³³⁶ Helsingin Sanomat kertoi yli 10 000 marssineen Itä-Berliinissä Itä-Saksan johtajan Egon Krenzin vallan rajoittamisen puolesta.³³⁷ Seuraavana päivänä se pohtii, kuinka uudet varoitukset ja uudistuslupaukset eivät olleet tarpeeksi laajoja itäsaksalaisten mielestä ja puhumisen vapautumisesta.³³⁸ Tilanteen kehittymisestä ja väkivaltaisuuksista se kuvaili:

330 Helsingin Sanomat 17.10.1989

331 Helsingin Sanomat 18.10.1989

332 Helsingin Sanomat 19.10.1989

333 Helsingin Sanomat 21.10.1989

334 Helsingin Sanomat 22.10.1989

335 Helsingin Sanomat 24.10.1989

336 Helsingin Sanomat 25.10.1989

337 Helsingin Sanomat 26.10.1989

338 Helsingin Sanomat 27.10.1989

”Parinsadan ihmisen kokoukset paisuivat kuitenkin syyskuun lopulta nopeasti parinkymmenen tuhannen ihmisen marsseiksi kriisissä, joka johti Itä-Saksan johtajan Erich Honeckerin syrjäytymiseen 18. lokakuuta. […] Jotkut todistajat kertoivat selvityksessä alastomana seisottamisesta poliisiasemilla, toiset summittain lyömisestä kadulla ja nuorten pidätettyjen pamputuksesta.”³³⁹

Lokakuun lopulla kertoessaan armahduksista myös poliittisia uudistuksia vaatineita mielenosoittajia vastaan se toteaa, etteivät armahduksen kohteena ole mielenosoituksissa väkivaltaisesti käyttäytyneet tai siihen yllyttäneet henkilöt.³⁴⁰ Mielenosoituksista se toteaa, että ne ”ovat järisyttäneet Itä-Saksaa lähes päivittäin lokakuussa”³⁴¹. Helsingin Sanomat kertoi 20 000 itäsaksalaisen kokoontuneen pitämään minuutin hiljaisuuden Berliinin muurin yli pakoa yrittäessään kuolleille, sekä yhteensä yli 50 000 ihmisen demokratiaa vaatineiden mielenosoituksista Plauenissa, Rostockissa ja Greizissä.³⁴² Lokakuun vaihteessa se kertoo poliittista uudistamista vaatineista kymmenten tuhansien ihmisten mielenosoituksesta Leipzigissä ja noin 80 000 mielenosoituksesta Schwerinissä.³⁴³

Marraskuun alussa Helsingin Sanomat kertoo mielenosoitusten kasvaneen, ja toteaa:

”[--] maassa viime viikkoina vahvistunut kansanliike on vaatinut opposition laillistamista, lehdistösensuurin lakkauttamista ja vapaita vaaleja. Noin puolimiljoonaa ihmistä osoitti maanantai-iltana mieltään yhdeksässä Itä-Saksan kaupungissa. Pelkästään Leipzigissä oli liikkeellä noin 300 000 saksalaista.”³⁴⁴ Muutama päivä myöhemmin se kertoi, kuinka arviolta puolesta miljoonasta miljoonaan ihmistä osoitti Itä-Berliinissä mieltään³⁴⁵ ja heidän vaatineen ”vapaita vaaleja, oppositioryhmien laillistamista, sanan ja kokoontumisen vapautta, virkaetuoikeuksien poistamista ja vapaata matkustusoikeutta”³⁴⁶. Samalla Helsingin Sanomat kertoi yli sadasta tuhannesta mielenosoittajasta kuudella muulla paikkakunnalla.³⁴⁷

339 Helsingin Sanomat 27.10.1989

340 Helsingin Sanomat 28.10.1989

341 Helsingin Sanomat 28.10.1989

342 Helsingin Sanomat 30.10.1989

343 Helsingin Sanomat 31.10.1989

344 Helsingin Sanomat 1.11.1989

345 Helsingin Sanomat 6.11.1989

346 Helsingin Sanomat 6.11.1989

Uusi Suomi uutisoi syyskuun loppupuolella noin 8 000 itäsaksalaisen mielenosoittajan mielenosoituksesta eli toisinajattelijoiden suurmarssista Leipzigissä.³⁴⁸ Uusi Suomi arveli lokakuun alussa

”DDR:n johto on julkisesti ihaillut Kiinan tapaa kukistaa demokratialiike maassa kesäkuussa [Tiananmen]. Itä-Saksan sisäinen oppositio on jo onnistunut saamaan liikkeelle 10 000 ihmisen mielenosoituksen Leipzigissä maanantai-iltana. Kysyä voi, ennakoiko Kiinan ihailu myös samanlaisten menetelmien käyttöä oman opposition tukahduttamiseksi.”³⁴⁹

Uusi Suomi kertoi Dresdenin rautatieaseman levottomuuksista, kun noin 10 000 itäsaksalaista yritti hypätä Prahasta länteen menevän junan kyytiin. Se kertoi myös väkijoukon huutaneen

”Gorba, Gorba”-iskulausetta.³⁵⁰ Uusi Suomi totesi mellakkapoliisin käyttäneen vesitykkejä ja patukoita väkijoukon hajottamiseen mielenosoittajien samalla repien katukiviä ja heitelleen niillä poliiseja. Itä-Berliinissä taas kerrotaan huudetun ”vapaus”-huutoja.³⁵¹ Seuraavana päivänä se kertoo kuinka Itä-Berliinissä ”levottomuuksien estämiseksi kaupunki on ahdettu täyteen poliiseja, jotka pitivät Gorbatshovin kulkureitit siisteinä mielenosoittajista”³⁵². Lokakuun alkupuolella se uutisoi, kuinka Berliinin sijaan muissa kaupungeissa olleen levotonta ja kontrollia tiukennettu sekä poliisijoukkoja vahvistettu, ja mielenosoittajien ottaneen yhteen poliisin kanssa Leipzigissa, Dresdenissä, Magdeburgissa ja Hallessa.³⁵³ Myöhemmin Uusi Suomi kertoi arvioltaan 10 000 itäberliiniläisen mielenosoituksesta, jossa pidätettiin 700 sekä Itä-Saksan syyttäneen läntisiä tiedotusvälineitä ja huligaaneja mielenosoituksista. Uusi Suomi totesi marssijoiden olevan niitä, jotka haluavat jäädä ja muuttaa Itä-Saksaa.³⁵⁴ Poliisin toimintaa uutinen kuvasi

”Pari kertaa heilahtaa poliisin patukka, muuten myös poliisit välttävät selvästi väkivaltaa. Vaikutelmaa varovaisesta taktiikasta vahvistaa myös se, että suuri osa pidätetyistä pääsi myös nopeasti vapaaksi. […] Poliisiketjuja riittää niin pitkälle

348 Uusi Suomi 27.9.1989

349 Uusi Suomi 4.10.1989

350 Uusi Suomi 6.10.1989

351 Uusi Suomi 6.10.1989

352 Uusi Suomi 7.10.1989

353 Uusi Suomi 8.10.1989

354 Uusi Suomi 9.10.1989

kuin silmä kantaa. Osa kaduista on tukittu panssariverkoin suojatuilla kuorma-autoilla.”³⁵⁵

Uusi Suomi otsikoi ”Kiinalaismallista ratkaisua pelätään DDR:ssä – Väkivaltainen räjähdys uhkaa”³⁵⁶ kertoessaan järjestäjien mukaan 70 000, diplomaattilähteiden mukaan 40 000, rauhallisesti käyttäytyneestä mielenosoittajasta Leipzigissä. Samalla lehti kertoo poliisin ja armeijan otteiden koventuneen ja tiedonsaannin mielenosoituksista vaikeutuneen.³⁵⁷

Uusi Suomi kertoi Leipzigissä olleen ainakin yli 70 000 ihmisen mielenosoitus, jossa vaadittiin lehdistövapautta, esteetöntä matkustusoikeutta ja vapaita vaaleja.³⁵⁸ Seuraavana päivänä lukumäärä on täsmentynyt 120 000 mielenosoittajaan, jotka vaativat uudistuksia ja rauhaa sekä kerrotaan Dresdenissä olleen kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoitus.³⁵⁹ Uusi Suomi kertoo myös, kuinka

”rauhallisesti sujunut mielenosoitus oli DDR:n historian suurin. […] Poliisi ja turvallisuuspoliisi eivät puuttuneet millään tavalla mielenosoituksen kulkuun.

[…] Poliisien vetäminen toistaiseksi taustalle saattaa antaa harhakuvan tilanteen rauhoittumisesta.”³⁶⁰

Uusi Suomi uutisoi lokakuun loppupuolella 1 500 mielenosoittajan vaatineen demokratiaa ilman poliisin puuttumista mielenosoitukseen³⁶¹ ja seuraavana päivänä Uusi Suomi kertoo kynttilöitä kantaneiden 20 000-40 000 hiljaisesta mielenosoituksesta Dresdenissä, johon poliisi ei puuttunut.³⁶² Uusi Suomi kertoi myös Leipzigissä olleen yli 100 000 mielenosoittajan poliittisia uudistuksia ja matkustusvapauksia vaatinut mielenosoitus, johon poliisi ei puuttunut.³⁶³ Seuraavan päivän lehdessä arvio mielenosoittajien määrästä on muuttunut 300 000 ihmiseen ja tuhansien mielenosoituksesta Itä-Berliinissä. Lisäksi se kertoo Itä-Saksan valtionpäämies Egon Krenzin tuominneen mielenosoitukset niiden johtaessa mahdollisesti väkivaltaisuuksiin, varoittaneen tilanteen kärjistämisestä ja luvanneen, että mielenosoittajia

355 Uusi Suomi 9.10.1989

356 Uusi Suomi 10.10.1989

357 Uusi Suomi 10.10.1989

358 Uusi Suomi 17.10.1989

359 Uusi Suomi 18.10.1989

360 Uusi Suomi 18.10.1989

361 Uusi Suomi 21.10.1989

362 Uusi Suomi 22.10.1989

vastaan suunnatut poliisin väkivaltaiset otteet tutkittaisiin.³⁶⁴ Lokakuun lopulla Uusi Suomi kertoo uudistusten viipymisen ajavan ihmisiä jatkuvasti kaduille mielenosoituksiin³⁶⁵ ja kuinka

”päivittäiset mielenosoitukset ovat kuitenkin vain kasvaneet ja levinneet koko maahan”³⁶⁶. Uusi Suomi kertoo itäsaksalaisten medioiden väittäneen kuvauksissaan mielenosoittajien olleen väkivaltaisia, aggressiivisia huligaaneja ja sylkeneen poliisin päälle.³⁶⁷ Seuraavana päivänä se kertoo, kuinka itäsaksalaisia vangittuja mielenosoittajia oli armahdettu, jolleivat he olleet syyllistyneet väkivaltaan tai siihen yllyttämiseen.³⁶⁸ Lokakuun vaihteessa Uusi Suomi kertoi 100 000 ihmisen joukkokokouksesta Dresdenissä, jossa oppositioryhmä Uusi Foorumi ja kaupungin kommunistinen johto väittelivät.³⁶⁹ Uusi Suomi kertoi Leipzigissä marssineen 300 000 ja Schwerinissä 80 000 oppositioryhmän laillistamisen puolesta.³⁷⁰

Marraskuun alussa Uusi Suomi kertoi puolen miljoonan itäsaksalaisen suurmarssista Itä-Berliinissä, ja kuinka myös esimerkiksi Schwerinissä ja Hallessa kymmenet tuhannet ihmiset osallistuivat mielenosoituksiin.³⁷¹ ja muutama päivä myöhemmin 70 000 itäsaksalaisen mielenosoittajan vaatineen uudistuksia.³⁷² Uusi Suomi kertoo muun muassa Leipzigissä ja Dresdenissä olleen mielenosoituksia, ja arvioi määrien olevan satojatuhansia, ja kuinka mielenosoittajat vaativat demokratiaa ja vapautta³⁷³, ja kuinka ”mielenosoituksissa korostettiin, että Itä-Saksan johdon uudistuslupaukset tulevat liian myöhään ja että niihin ei luoteta”³⁷⁴. Mielenosoituksista kerrotaan Uusi Suomen uutisoinnissa useimmiten vain paikkakunta ja mielenosoittajien lukumäärä. Lisäksi erottuu Uusi Suomen tapa pariinkin kertaan arvella väkivaltaista ratkaisua.

Kansan Uutiset aloitti mielenosoituksista uutisoinnin syyskuun lopulla kertoessaan, kuinka 8 000 toisinajattelijan oppositioliikkeen laillistamista vaatineissa mielenosoituksessa pidätettiin

364 Uusi Suomi 25.10.1989

365 Uusi Suomi 26.10.1989

366 Uusi Suomi 27.10.1989

367 Uusi Suomi 27.10.1989

368 Uusi Suomi 28.10.1989

369 Uusi Suomi 29.10.1989

370 Uusi Suomi 31.10.1989

371 Uusi Suomi 1.11.1989

372 Uusi Suomi 4.11.1989

373 Uusi Suomi 7.11.1989

374 Uusi Suomi 7.11.1989

50.³⁷⁵ Lokakuun alussa Kansan Uutiset kertoi 10 000, silminnäkijähavaintojen mukaan jopa 25 000, mielenosoitusmarssista Leipzigissä. Kansan Uutisten mukaan mielenosoittajat tukivat muun muassa oppositioliikettä ja kohdistivat kritiikkinsä pakolaisongelmaan.³⁷⁶ Sen mukaan

”Kyseessä oli laajin poliittinen mielenosoitus DDR:ssä 35 vuoteen. Poliisi pysytteli taka-alalla mielenosoituksen ajan”³⁷⁷. Muutama päivä tämän jälkeen Kansan Uutiset kertoi Uuden Foorumin antaneen tukensa Leipzigin marssille.³⁷⁸ Lokakuun alkupuolella se kertoo kymmenien tuhansien vaatineen uudistuksia Berliinissä, Leipzigissä, Dresdenissä ja muutamassa muussa kaupungissa, ja Itä-Saksan turvallisuuspoliisin varustautuneen erikoisautoin, kyynelkaasuasein ja kaasunaamarein. Sen mukaan mielenosoittajia pidätettiin noin tuhat ja poliiseja loukkaantui kymmeniä. Se myös kertoo Itä-Saksan syyttäneen huligaaneja ja Honeckerin verranneen tilannetta Kiinan demokratiaa vaatineisiin Pekingin kesäkuisiin tapahtumiin. Samalla se kertoo Länsi-Saksan ja Englannin tuominneen mielenosoitusten hillitsemisotteet.³⁷⁹ Myös Gorbatshoviin ja perestroikaan viittaavaan ”Gorbi, Gorbi auta meitä!”-huutoon on viitattu useampaan otteeseen.³⁸⁰ Kansan Uutiset kertoi 70 000 vaatineen uudistuksia Leipzigissä, jossa se totesi tilanteen olleen rauhoittumassa ja mielenosoittajien haluavan länteen muuton sijaan parempia elinoloja Itä-Saksaan.³⁸¹

Lokakuun puolivälissä Kansan Uutiset kertoi Itä-Saksan virallisen median tuominneen mielenosoittajat hulinoitsijoiksi ja lehtien lukijapalstoilla olleen mielenosoitukset tuominneita kirjoituksia.³⁸² Kansan Uutiset palaa vielä kertomaan Leipzigin uudistuksia vaativien mielenosoituksesta

”Kesällä kriisiksi puhjennut pakolaisongelma sai aikaan sen, mitä tuskin kukaan piti mahdollisena. Kymmenet tuhannet kurinalaisuuteen tottuneet itäsaksalaiset marssivat kaduilla vaatimassa poliittisia uudistuksia ja oppositiovoimien tunnustamista.”³⁸³

375 Kansan Uutiset 27.9.1989

376 Kansan Uutiset 4.10.1989

377 Kansan Uutiset 4.10.1989

378 Kansan Uutiset 7.10.1989

379 Kansan Uutiset 10.10.1989

380 Kansan Uutiset 10.10.1989

381 Kansan Uutiset 11.10.1989

382 Kansan Uutiset 12.10.1989

Kansan Uutiset uutisoi 70 000-150 000 ihmisen mielenosoituksesta Leipzigissä, josta se itse olettaa olevan 100 000 mielenosoittajaa³⁸⁴ ja kirjoitti sen olleen ”maan historian suurin mielenosoitus. Se sujui joitakin yksittäistapauksia lukuunottamatta ilman väkivaltaisuuksia”³⁸⁵. Kansan Uutiset kertoi muista pienemmistä mielenosoituksista Dresdenissä, Plauenissa, Hallessa ja Berliinissä ja totesi Itä-Saksan omien tiedotusvälineiden kertoneen niistä asiallisesti ensimmäistä kertaa. Samalla Kansan Uutiset kertoo myös kolmesta vankeustuomiosta väkivaltaisiin mielenosoituksiin osallistuneelle.³⁸⁶ Lokakuun loppupuolella Kansan Uutiset kertoi uuden valtionpäämies Egon Krenzin virkaan nousun jälkeen, että tiedotusvälineet ovat edeltävinä päivinä muuttuneet radikaalisti aiemmasta sensuurilinjasta keskustelevampaan sekä ulkomaanmatkustukseen suuntaavasta passimuutoksesta.³⁸⁷ Kansan Uutiset kertoo yli 100 000 mielenosoituksista Leipzigissä ja suurista mielenosoituksista Berliinissä, Dresdenissä ja Plauenissa sekä kertoo, että mielenosoituksissa on vaadittu vapaata lehdistöä, yleistä oikeutta matkustaa ulkomaille sekä oppositioryhmien tunnustamista.³⁸⁸ Seuraavan päivän lehdessä se arvioi Leipzigin mielenosoituksessa olleen 150 000-300 000 osallistujaa, ja sanoi eri arvioiden johtuvan kaupungin sulkemisesta kansainväliseltä lehdistöltä ennen mielenosoituksia.³⁸⁹

Myöhemmin lokakuussa Kansan Uutiset kertoo Itä-Saksan viranomaisten vedonneen itäsaksalaisiin, jotta nämä lopettaisivat maassa edelleen jatkuvat mielenosoitukset eikä levottomuuksia tai liikenteen häirintää haluta.³⁹⁰ Lokakuun lopulla se kertoo, kuinka myös mieltä osoittaneet pidätetyt tai tuomitut väkivaltaan syyllistymättömät armahdettiin Itä-Saksassa.³⁹¹ Lokakuun vaihteessa se uutisoi, kuinka ”DDR aikoo sallia kansan vapaat mielenosoitukset”³⁹², kunhan niihin haetaan etukäteen lupa poliisiviranomaisilta, ja lehti kertoo kymmenien tuhansien joukkokokouksien jatkuneen ja Leipzigissä kokoontuneen yli 100 000 mielenosoittajaa vaatimaan vapaita vaaleja ja poliittisia uudistuksia.³⁹³ Marraskuun alussa kerrotaan Leipzigin mielenosoituksissa olleen noin 200 000 osallistujaa³⁹⁴, ja kertoo mielenosoittajien vaatineen ”vapaita vaaleja, opposition aseman tunnustamista, Berliinin

384 Kansan Uutiset 18.10.1989

385 Kansan Uutiset 18.10.1989

386 Kansan Uutiset 18.10.1989

387 Kansan Uutiset 21.10.1989

388 Kansan Uutiset 24.10.1989

389 Kansan Uutiset 25.10.1989

390 Kansan Uutiset 27.10.1989

391 Kansan Uutiset 28.10.1989

392 Kansan Uutiset 31.10.1989

393 Kansan Uutiset 31.10.1989

394 Kansan Uutiset 1.11.1989

muurin purkamista ja turvallisuuspoliisin työntekijöiden saattamista tuotantoon”³⁹⁵. Kansan Uutiset myös pohtii sosialistisen puolueeseen kohdistuvaa epäluottamusta pitkässä artikkelissa, todeten mielenosoituksien ilmentävän tätä epäluottamusta.³⁹⁶

Yhteenvetona voidaan todeta kaikkien kolmen sanomalehden uutisoineen 8 000 ihmisen mielenosoituksesta syyskuun lopulla. Kaikki lehdet myös kuvailevat poliisien varustusta ja väkivaltaista toimintaa. Lokakuun puolivälin noin 100 000-120 000 osallistujan mielenosoituksesta ovat kaikki kolme tutkimuksen kohteena ollutta lehteä kertoneet.

Marraskuun alun Leipzigin mielenosoituksista kaikki ovat myös kertoneet.

Erikoispiirteitäkin lehdillä oli. Helsingin Sanomat nimesi mielenosoittajien vaateiksi yhteiskunnalliset uudistukset, oppositioliikkeen laillistamisen, lehdistösensuurin lakkauttamisen, vapaat vaalit, sanan- ja kokoontumisenvapauden, virkaetujen poiston ja vapaan matkustusoikeuden. Sen mielestä mielenosoitukset ravistelivat yhteiskuntaa ja horjuttivat johdon asemaa. Se myös näki mielenosoitukset syynä Itä-Saksan johtaja Honeckerin syrjäytymiseen. Sen sijaan Uusi Suomen mukaan mielenosoittajat vaativat lehdistövapautta, esteetöntä matkustusoikeutta, vapaita vaaleja ja poliittisia uudistuksia. Uusi Suomi pelkää useaan otteeseen väkivaltaista lopputulosta mielenosoitukselle: se viittaa esimerkiksi Kiinan tapaan kukistaa maansa demokratialiike edeltäneenä kesänä eli Tiananmenin aukioon, pelkää kiinalaismallista ratkaisua ja väkivaltaa sekä myöhemmin kommentoi poliisien vetämisen harhauttavan luulemaan tilanteen rauhoittuneen. Uusi Suomi myös toteaa mielenosoittajien haluavan jäädä Itä-Saksaan ja muuttaa sitä. Uusi Suomi myös kertoo Itä-Saksan valtiopäämiehen ja sen medioiden mielipiteet. Uudistuksien lehti toteaa tulleen liian myöhään ja etteivät itäsaksalaiset luota niihin. Kolmas lehti Kansan Uutiset taas uutisoi mielenosoittajien vaatineen vapaita vaaleja, poliittisia uudistuksia, opposition tunnustamista ja Berliinin muurin purkamista. Myös se kertoo Honeckerin maininneen Kiinan edeltävän kesän tapahtumat.

Kansan Uutiset pitää mielenosoittajien mahdollistajana pakolaisongelmaa, ja toteaa mielenosoittajien ilmentäneen epäluottamusta sosialistiseen puolustukseen.

395 Kansan Uutiset 1.11.1989

Uusi Suomen ja Kansan Uutisten uutiset viittaavat molemmat Kiinan kesäkuisiin tapahtumiin.

Tutkimuskirjallisuuden mukaan Kiinassa oli toukokuun ja kesäkuun 1989 mielenosoituksia vaatimassa virkamiesten korruption lopettamista ja suurempia poliittisia vapauksia.

Tapahtumat päättyivät lopulta väkivaltaiseen tukahduttamiseen 4. kesäkuuta Kiinan kansan vapautusarmeijan taholta.³⁹⁷ Tuolloin tankit ja aseistautuneet joukot hyökkäsivät väkijoukon kimppuun tappaen riippuen arviosta satoja tai tuhansia, ja myös tuhansia pidätettiin. Tapahtuma tunnetaan nimellä Tiananmen.³⁹⁸

In document "Die Mauer muss weg" eli muuri pois - Berliinin muurin murtumisen vaikutukset Suomen sanomalehdistön uutisointiin Saksoista (sivua 50-60)