5. Saksojen suhteet: erilliset Saksat, valtioliitto vai jälleenyhdistyminen?
5.4. Länsi-Euroopan mielipiteistä uutisointi
Joulukuun alussa Helsingin Sanomissa uutisoidaan, kuinka ”Bonn pani EY:n tukemaan Saksojen yhdistymistä”714 ja lehti toteaa Länsi-Saksan ilmoittaneen olevansa tyytymätön Euroopan yhteisön rahaunionikokoukseen Ranskassa seuraavana vuonna, ellei Liittotasavallan muotoilulle Saksan kansan oikeudesta itsenäisesti päättää kahden Saksan yhdistymisestä ei suostuttaisi. EY-valtioista Italia ja Ranska olisivat halunneet lupauksen, joka olisi antanut muille maille sanavaltaa yhdistymisen suhteen. Samana päivänä Helsingin Sanomat toteaa myös Itä-Saksan tulevaisuuden olevan epävarma.715 Joulukuun puolivälissä Helsingin Sanomat toteaa Saksan yhdistymisen aikataulun olevan arka kysymys, johon ei Länsi-Saksan suunnitelmissa otettu kantaa ja Länsi-Saksan liittolaisia häirinneen, ettei suunnitelmasta neuvoteltu niiden kanssa. Samalla lehti kertoo neljän voittajavallan eli Yhdysvaltojen, Britannian, Neuvostoliiton ja Ranskan suurlähettiläiden keskustelleen Itä-Saksan tilanteesta.716
713 Kansan Uutiset 20.3.1990
714 Helsingin Sanomat 9.12.1989
715 Helsingin Sanomat 9.12.1989
Myöhemmin joulukuussa Helsingin Sanomat kertoo neljän viidestä Euroopan yhteisön jäsenmaan kansalaisesta kannattavan kahden Saksan yhdistymistä.717 Tammikuun alussa 1990 kerrotaan Saksan jaon purkamisen vaikutuksesta Euroopan turvakokouksiin eli Ety-prosessiin, kun erityisesti Ranskan arvellaan hidastavan Saksojen lähentymistä Ety-prosessin avulla, ja näiden erimielisyyksien arvellaan rasittavan erityisesti Länsi-Saksan ja Ranskan välejä.718 Helmikuun alkupuolella Helsingin Sanomissa todetaan, että
”Britit ja ranskalaiset tuntuvat taipuvan kärttyisästi väistämättömään. Jos Saksa yhdistyy, tasapaino Länsi-Euroopassa kallistuu uuden, lähes 80-miljoonaisen talousmahdin suuntaan muiden EY-maiden kustannuksella. Sen estämiseksi ei kuitenkaan voi tehdä yhtään mitään. Vaihtoehto olisi voimakkaan yhtenäisen Saksan irtautuminen omille teilleen. Se olisi selvästi paljon huonompi asia.”719 Helmikuun puolivälissä Helsingin Sanomissa uutisoidaan Britannian haluavan säilyttää vaikutusvaltansa ja Ranskan pelkäävän poliittisen painoarvonsa vähenemistä Saksojen yhdistymisen myötä. Samalla kerrotaan Saksojen yhdistymisen etenemisvauhdin yllättäneen Ranskan.720 Myöhemmin helmikuussa lehti kertoo Britannian tukevan varauksetta Saksan yhdistymistä. Samalla myös kerrotaan, että neuvottelut yhdistymisestä tullaan toteuttamaan todennäköisesti kahden Saksan ja neljän toisen maailmansodan voittajavaltion kesken.721 Helmikuun loppupuolella kerrotaan EY-maiden ulkoministerien olleen valmiita kannattamaan Saksojen yhdistymistä nopeasti.722 Maaliskuun lopussa Helsingin Sanomissa kerrotaan Britannian pääministerin Margaret Thatcherin antaneen Saksojen yhdistymissuunnitelmille, taas kun Ranskan ja Länsi-Saksan suhteen arvellaan kärsineen tapahtumista.723
Uusi Suomi kertoo tammikuun puolivälissä Länsi-Saksan ja Ranskan suhteista otsikoiden
”Saksojen yhdistymispuheet herättävät vanhoja pelkoja Ranskassa – Naapurien ystävyys rakoilee”724. Se toteaa Ranskan ja Saksan juhlapuheista ”Ystävyyden vakuuttelut olivat runsaita ja vaikuttivat joskus liioitellun teennäisiltä. Oliko tarpeen olemassaolevaa ystävyyttä toistella
717 Helsingin Sanomat 15.12.1989
718 Helsingin Sanomat 7.1.1990
719 Helsingin Sanomat 11.2.1990
720 Helsingin Sanomat 14.2.1990
721 Helsingin Sanomat 15.2.1990
722 Helsingin Sanomat 21.2.1990
723 Helsingin Sanomat 31.3.1990
724 Uusi Suomi 15.1.1990
ja korostaa niin runsaasti? Eikö ystävyys säily ilman vakuutteluja?”725. Artikkelissa todetaan Ranskan presidentti Mitterrandin loukkaantuneen siitä, ettei liittokansleri Kohl keskustellut tai tiedottanut yhdistymissuunnitelmasta hänelle etukäteen ja vaihtaneen sävynsä yhdistymisestä Saksojen asiana takaisin kahden Saksan olemassaolon välttämättömyyteen.726 Artikkelissa käsitellään myös ranskalaistutkimusta, jossa todetaan, että ”Yhdistymistä vastaan ovat vain ne, joilla on jotakin menetettävää eli voittajavaltiot ja naapurimaat”727. Helmikuun puolivälissä Uusi Suomessa uutisoidaan Ottawan neuvotteluista, joissa sovittiin kuuden valtion ryhmän muodostamisesta keskustelemaan Saksan yhdistymisestä, jotka olivat voittajavaltiot eli Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan sekä kaksi Saksaa.728 Helmikuun loppupuolella kerrotaan Britannian pääministeri Margaret Thatcherin viestittäneen maansa haluttomuudesta antaa lisää rahaa Itä-Saksan ja Itä-Euroopan maiden tarpeen takia EY:n budjettiin.729 Maaliskuun alussa Uusi Suomi kertoo toisen maailmansodan voittajavaltioiden ja Saksojen ulkoministerikokouksen alkavan seuraavalla viikolla ja samalla Länsi-Saksan liittokanslerin Kohlin selostaneen Saksojen yhdistymistä Nato-liittolaisille.730 Maaliskuun puolivälissä lehdessä uutisoidaan kuuden maan eli Britannian, Ranskan, Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Itä-Saksan ja Länsi-Saksan neuvotteluiden alkaneen ja arvellaan, että yhdistyminen voisi tapahtua tammikuussa 1991.731 Maaliskuun puolivälissä Uusi Suomessa kerrotaan kolmen neljästä ranskalaisesta tukeneen mielipidetiedusteluissa yhtenäistä Saksaa, mutta kerrotaan Ranskan pelkäävän menettävän johtavaa asemaansa Euroopassa yhdistymisen myötä.732 Uusi Suomi muotoilee Ranskan pelon ”Entäpä jos Saksa muuttuukin ystävästä ylimieliseksi sanelijaksi?”733. Vaalitulosten analysoinnin yhteydessä nimetään EY:n puolelta peloiksi Saksojen yhdistymisen myötä vähenevät avustukset Länsi-Saksalta EY:lle ja jäsenmaiden välisen talous- ja valuuttaliiton viivästyminen.734 Maaliskuun lopulla Uusi Suomessa kerrotaan Saksojen yhdistymisvauhdin pelottaneen Belgiassa, Ranskassa kuin Britanniassakin, mutta Yhdysvaltojen tukevan sitä ilman ennakkovarauksia. Syyksi
725 Uusi Suomi 15.1.1990
726 Uusi Suomi 15.1.1990
727 Uusi Suomi 15.1.1990
728 Uusi Suomi 15.2.1990
729 Uusi Suomi 21.2.1990
730 Uusi Suomi 8.3.1990
731 Uusi Suomi 14.3.1990
732 Uusi Suomi 16.3.1990
733 Uusi Suomi 16.3.1990
eurooppalaisten pelkoon arvellaan heikkoutta Länsi-Saksan tiedostuksessa liittolaisille ja EY:lle.735
Kansan Uutiset kertoo joulukuun puolivälissä Britannian ja Ranskan hallituksien olleen huolissaan Saksojen nopeasta tahdista lähentymisessä.736 Helmikuun alussa se kertoo, että Saksojen yhdistymisessä ”vastaan haroo enää Euroopan toisin ajattelija [Britannian pääministeri] Margaret Thatcher. Valuuttaunioniin ja Saksojen nopeaan yhdistymiseen suhtautuu nuiveasti myös liittotasavallan talouselämä”737. Helmikuun puolivälissä kerrotaan EY:n komission puheenjohtaja Jacques Deloresin ehdottaneen erityistä huippukokousta Saksojen yhdistymisestä.738 Myöhemmin helmikuussa Kansan Uutiset otsikoi kuuden valtion neuvottelut ”Miehitysvallat neuvottelemaan Saksojen kanssa yhdistymisestä”739, ja kertoo toisen maailmansodan voittajavaltioiden Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton, Britannian sekä Ranskan ja molempien Saksojen neuvottelujen olevan tarkoitus alkaa 18. maaliskuuta pidettävien Itä-Saksan parlamenttivaalien jälkeen.740
Yhteenvetona voidaan todeta kaikkien kolmen lehden todenneen Ranskan ja Britannian olleen huolissaan yhdistymisestä. Helsingin Sanomien mukaan ne taipuisivat kärttyisästi väistämättömään. Se totesi myös Saksasta tulevan suuren kokonsa takia ison talousmahdin muiden EY-maiden kustannuksella. Uusi Suomi taas korosti Ranskan pelkäävän Saksan muuttumista ystävästä sanelijaksi ja toteaa Länsi-Saksan tiedotuksen olleen heikkoa ja aiheuttaneen todennäköisesti liittolaistensa pelot. Kansan Uutiset taas piti helmikuun alussa ainoana vastahakoisena toimijana Britannian pääministeri Thatcheria.