Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
J . H . V E N N O L A OSK. G R O U N D S T R O E M
S i S a l l y s : K a n p a k o r k e a k o u l u k y s y m y s j a s e n r a t k a i s u S u o - m e s s a , kirj. K y o s t i J a r v i n e n . T y o t t C m y y s v a k t i n t u s j a s e n t o t e n t t a m i - n e n , kirj. I . V - K a i t i l a . A l k o h o l i n k n l t t t o s j a k i e l t o l a k i o l o t A m e r i k a n Y h d y s v a l l o i s s a , kirj. M a t i i S e p p a l l a . S a a s t o p a n k k i e m m e k e h i t y k s e s t a kirj. E i n a r B o o k . S u o m e n j a U n k a r i n v a i i s e t k a u p p a s u i i t e e t , kirj. I . K . K i r j a l l i s u n t t a : Wnntr Somtaii: W a n i m gibt es in den Vereinigten Staaten keinen Sozialismus ? arv. J . //. /". G. A\ Tutkiinus vahempivarais-
ten asunto-oioisten vuonna 1 9 0 5 T u r u n kaupungissa .seka viereisissa K a a r i - nun j a Maarian pitajiiin osissa, a r v . /. A. T i e t o j a e r i a l o i l t a : M a i n v i l j e - i y k s e n tuievaisnus E u r o p a s s a . A m e r i k a n pankkiolojen suuremmoisuus, Ammatti- jarjestojen vahvi,stuminen taisteluissa. Asutus osuuskunnat. A r v o k a s v u n vero (Wertzuvvachssteiier) k.iytannossS. Tulevaisuuden-raaka-aines kutomateolisuadessa.
TOIMITUS:
F O R S M A N M A R T T I K O V E R O
N:o ! 1907
Y t i T E I S K U N T A T A L O U P E L L I N E N
A I K A K A U S K I R J A ^^^iSDt^^is^isDw ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi
eli kuusi kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraa niiden kehitysta ja kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se sisaltaa seka alku- peraisia kirjotuksia etta selontekoja yhteiskuntataloudellisten ky- symysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjallisuudessa seka arvosteluja huomattavammasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli- suudesta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an- netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . V e n n o l a , O s k . G r o u n d s t r o e m ,
Paatoimittaja, Toimitussihteeri.
J . F o r s m a n . M a r t t i K o v e r o .
Ybteiskaotataloadellisei) aikakaaskirjao: '
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: Osk. Groundstroem, Luotsink. 4. T e l . 5333.
Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
{ S ^ a Helsingissa.
Omistaa runsaan varaston seka kotimaista etta ulkomaalaista kir- jallisuntta.
Toimittaa nopeasti kirjallisiiutta, jota ei laydy varastossa.
Suikeutuu yleisOn auoaiolliseen iiuomioon esiintyvassa kirjalHsuvui- tarpeessa.
ilNyberg &Lopposen Rakennustoimlsto
"& Omistaja Edv. L6ppdnen.
I l Vladimirinkatu 33. Puh. 4594. Tavataan 5—8.
T e k e e piirustuksia seka ottaa tehdakseen j a valvoakseen k a i k k i a r a k e n - uusalaan kuuluvia toita, urakalla s e k a laskuun. M y y Iialvimmalla s e k a edulli- O silla ehdoilla, h y v i a (prima) rakennusaineita, k a i k k i a lajeja. T o i m i t t a a etefiS S tyonjohtajia s e k a tyontekijoita e r i rakennusaloiUa.
1 ^ T y 6 t t a a t a a n . H i n n a t h a l w i m m a t .
K A U P P A K O R K E A K O U L U K Y S Y M Y S JA S E N R A T K A I S U S U O M E S S A .
Kiq'ottanut
Kyosti Jarvinen.
. • .. . I • .
Kauppakorkeakoulukysymys ei ole meilla Suomessakaan mi- kaan aivan uusi kysymys. Painvastoin ulottuu sen esihistoria — jonka paapiirteet ovat esitetyt varsinkin viimeisen kauppakoulu-
komitean v. 1899 valmistuneessa mietinnossa ^) — jo puolen vuosi- sataa taaksepain ajassa.
' Tasmalleen viisikymmenta vuotta sitten on ehdotus kauppa- korkeakoulun perustamisesta Suomeen ensi kertaa — j a vielapa silloin oikein viralliselta taholta — tehty. Siina "v. 1857 anne- tussa alamaisessa lausunnossa toimenpiteista Suomen teollisuuden j a vuoriteoUisuuden edistamiseksi, jossa Teollisuusjohtokunta suun- nittelee polyteknillista opistoa, ehdotetaan nimittain, etta tama Opisto jakautuisi kolmeen osastoon, teknilliskemialliseen, agro- nomiseen j a kaupalliseen. Kauppaosasto oli suunniteltu kaksi- vuotiseksi. Paasyvaatimuksena siihen samoinkuin kokp opistoon piti oUa taydellisen kimnaasin tai neliluokkaisen realikoulun kurssi j a alin ikaraja opistoon tullessa 16 vuotta. T a m a ensimainen
kauppakorkeakouluehdotus kuitenkin nimenomaan hyljattiin.
Seuraavaan historikkiin nahden vertaa mietinnon sivuja 2 2 8 — 2 4 8 . :
2 Kyosti Jannnen.
Mutta teknillisen korkeakoulun suunnitelmien mukana he- raa aina edelieenkin yha uudelleen' ajatus korkeimman kauppa- opetuksen jarjestamisesta sen yhteyteen-. Niinpa 1867 vuoden valtiopaivilla syntyi saatyanomus Helsingin teknillisen realikoulun jarjestamisesta teknologiseksi opistoksi, jossa myoskin tarjottai- siin tietopuolisen kehittymisen tilaisuutta metsanhoitomiehille, maanviljelijoille j a kauppiaille. Samaan aikaan myoskin Helsingin porssiyhdistys anoo, etta vastaisille liikemiehille valmistettaisiin opintojen harjottamisen tilaisuutta teknillisessa realikoulussa. J a lausunnossa, jonka Teollisuusjohtokunta naista anomuksista antoi, se todella puolsikin teknillisen korkeakoulun laajentamista siten, etta ennestaan oleviin viiteen osastoon lisattaisiin kolme uutta, nim. metsataloutta, maanviljelysta j a kauppaa varten. Kauppa- osaston taydellinen oppimaara suunniteltiin nelivuotiseksi, kuiten- kin niin, etta vahavaraisemmat oppilaat jo toisen j a kolmannen opintovuoden paatyttya voisivat siirtya kaytannolliseen liike- elamaan. Kahtena ensimaisena vuotena muuten opetettaisiin muutamia aineita, kuten kielia j a luonnontieteita, yhteisesti talla ja teknillisella osastolla, kun taas toisia aineita alunpitain ope- tettaisiin erikseen. Erityista kauppaopetusta varten olisi asetet- tava vakinainen opettaja kaupan teoriassa, kauppa-, meri- j a vekselioikeudessa, kauppamaantieteessa, tilastotieteessa, histo- riassa j a kirjeenvaihdossa seka apulaisopettajia muissa aineissa. —•
Tata kauppaosastoa enempaa kuin muitakaan ehdotettuja uusia osastoja ei kuitenkaan koskaan teknilliseen korkeakouluun meilla jarjestetty.
Mutta viela 1880-luvulla tapaamme — talla kertaa yleisten kauppiaskokousten ohjelmissa esiintyen j a siis liikemiesten itsensa ajamana — toivomuksen siita,. etta korkeamman teknillisen ope- tuksen yhteyteen myoskin kauppakorkeakouluopetus jarjestettai- siin. Niinpa seka Helsingin kokouksessa v. 1881 etta Turun kokouksessa- 1884 lausuttiin kauppiaskunnan puolelta vaatimus,
'Katippakorkeakdulukysymys ja sen ratkaisu Suotnessa. 3
etta »Helsingin polyteknillista opistoa, niin pian kuin sopivasti saattaa kayda painsa, laajennetaan kauppaosastoUa, jonka kurssit tulisivat nykyisten kauppakoulujen kursseja laveammat j a raken- taisivat sellaisten. teorettisten ensitietojen pohjalle, jotka vastaavat paatettyja kursseja seitsenluokkaisessa Iyseossa». Perusteluissa mainitaan myoskin, etta silloiset kauppakoulut »edellyttavat paat- tymisekseen korkeakoulua sellaisen kaikinpuolisen ammattisivis- tyksen. edistamiseksi, jota ilman kaupankin alalia kay yha mah- dottomammaksi menestyksella tyoskennella. >;
Nama esitykset jaivat kuitenkin huomioon ottamatta kun polyteknillinen opisto vuonna 1886 osittain uudelleen jarjestettiin.
Mutta pari vuotta myohemmin asetettiin asiata pohtimaan ko- mitea, joka 16 p. huhtikuuta 1889 antoi mietintonsa. Taman mietinnon esityksissa on kauppakorkeakoulukysymyksemme jou- tunut aivan uuteen vaiheeseen. Ajatus korkeimman kauppa- opetuksen jarjestamisesta teknilliseen korkeakouluun hyljataan,.
koska opetusaineet ovat siksi erilaisia, etta yhteisten luentojen ja yhteisen opetuksen jarjestamiuen ainoastaan aniharvoissa ai- neissa kavisi, mahdolliseksi. Mutta itse korkeakouluaatekin on jossain maarin jatetty syrjaan. Puhutaan naet vain »ylemmasta kauppaoppilaitoksesta» j a »kauppaoppilaitoksesta, joka kuuluisi ylempaan luokkaan kuin ennestaan olevat kauppaoppilaitokset».
Komitean loppuehdotus oli: »etta itsenainen ylempi kauppa- oppilaitos kaksivuotisella oppikurssilla j a 7 lapikaytya lyseo- luokkaa vastaavilla paasyvaatimuksilla yleisilla varoilla, toistai- seksi ei kuitenkaan varsinaisella vuosirahasaannolla, perustettaisiin j a yllapidettaisiin Helsingissa.» Oppilaitoksen opetusohjelman
suunnitteli komitea seuraa van tuntijaon mukaiseksi:
- Oppiaineet:
A i d i n k i e l i
T o i n e n kotimainen kieli
I vuosi I I vuosi I
4 Ky'dsii ycirvinen.
Oppiaineet: I vuosi I I vuosi Vieraat kielet, joista 2 p a k o l l i s t a :
S a k s a 4 4 E n g l a n t i . , 4 4 Venajii 4 4 R a n s k a . . - 4 4 Kirjanpito 2 6 Kauppalaskento 4 4 Taloustiede 2 2 K a u p p a o i k e u s 2 2 Kauppainaanliede, tilasto j a kauppahistoria . . . . 3 i Valtio oppi — I F y s i k k a , kemia, teknologia j a tavaraoppi . . . 4 3 Kaunokirjotus (osittain vapaeht.) 2 — Pikakirjotus (vapaehtoinen) 2 — Linjaalipiirustus (vapaeht.) 2 — Y h t e e n s a viikkotunteja 42 38
Epailykset siita, tokko tallainen oppilaitos saisi riittavasti oppilaita j a tokko olisi syyta sita valtiolaitoksena perustaa — varsinkin kun rauka voitaisiin kehittaa Hedengrenin yksityisessa kauppaopistossa olevaa ylimaaraista kirjanpito-osastoa yksi- ja myohemmin kaksivuotiseksi ylemmaksi kauppaopetusosastoksi •—
saattoivat Teollisuushallituksen antamaan komitean ehdotuksesta epaavan lausunnon. Senatti tasta huolimatta teki 7 p. touko- kuuta 18go armoUisen esityksen siita, etta yleisilla varoilla perus- tettaisiin j a yllapidettaisiin Helsingin kaupungissa ylempi kauppa- oppilaitos edella mainitun komitean ehdotuksen mukaan, mutta asiaa korkeimmassa paikassa seuraavana syksyna esitettaissa se ei saanut Keisarillisen Majesteetin hyvaksymista.
Ja niin oli 1890-luvun alkaessa kauppakorkeakoulukysymys unohtunut j a kysymys ylemman kauppaopiston perustamisesta Hel.sinkiin rauennut. Mutta tama jalkimainen virisi pian uudessa ja elinvoimaisessa muodossa., Kuopion kauppiaskokouksessa
Kmippakorkeakouhckysymys ja 'se?i ratkaisu Suomessa. 5
V. 1895 oli keskustelukysymysten joukossa myoskin tama: sEiko jo ole aika, etta maahamme perustetaan korkeampi suomen- kielinen kauppaopisto, .ja mitka olisivat ne keinot, joilla tallainen tarkea laitos lahimmassa tulevaisuudessa voitaisiin saada aikaan.»
J a seuraavassa kauppiaskokouksessa Helsingissa kesalla I898 saatettiin ilniottaa, etta suoraenmielisten liikemiesten kesken oli perustettu 60,000 markan osakepaaomalla * Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Osakeyhtio», jonka toimesta uusi korkeampi'suo- menkielinen kauppaopisto oli samana syksyna Helsingissa alkava.
Tuloksia taman uuden kolmeluokkaisen kauppaopiston toi- minnasta odottamaan kehotti myoskin siihen aikaan istuva j a elokuun 28 p. 1899 mietintonsa allekirjottanut kauppakoulu- koraitea, joka suunnitteli Suomen alemman kauppaopetuksen kansakouluoppimaaraan perustuviksi kaksiluokkaisiksi kauppa- kouluiksi j a keskiopetuksen lyseon viiden luokan pohjalla jatku- viksi kaksiluokkaisiksi kauppaopistoiksi, mutta jatti kauppakorkea- koulukysymyksen sellaisenaan lopullisesti ratkaisematta.
ir
Joku aika sitten ruotsinkielinen kauppalehtemme »Mercator», kirjottaessaan Berlinin kauppakorkeakoulun avaamisesta, vaitti, etta meilla kotimaassa ei nykyaan ole mitaan tilaisuutta kor- keampien kauppaopintojen harjottamiseen. Tassa yleisessa muo- dossaan vaite oli aivan vaara. Meilla on kylla olemassa j a — kuten pian tulemrae nakemaan — meilla on verrattain runsaasti kaytettykin tilaisuutta korkeampien kauppaopintojen harjotta- miseen. Mutta se on tosin tunnustettava, etta mitaan varsinaista kauppakorkeakoulua meilla ei viela ole.
Korkeimman kauppaopetuksen nykyista kantaa meilla edus- tavat kaksi kolmeluokkaista kauppaopistoamme, jotka molemmat tyoskentelevat pohjakoulun oppimaaran eli siis lyseon viiden
6 Kyosti yiirvinefi.
luokan pohjalla. Vanhempi ruotsinkielinen opisto Raahessa, Brahestads • Borgare- och Handelsskola, oli jo lahes pari vuosi- kynimenta (se perustettiin syksylla i882)_' tyoskennellyt kaksi- luokkaisena j a sellaisena saavuttanut maan parhaimman kauppa- oppilaitoksen maineen, kun se syksysta 1900] laajeni kolmella kauppaluokalla varustetuksi oppilaitokseksi. Jo syksylla 1898 oli - se naet, kuten edella on esitetty, saanut suomenkielisen kil- pailijan' Helsinkiin,' Suomen Liikemiesten Kauppaopiston, joka alunpitain suunniteltiin kolmeluokkaiseksi j a siten, vaikka se oli- kin likinna ajateltu ulkomaiden parhaita etenkin Itavallan j a Saksan kauppa-akatemiain nimisia keskikouluja vastaavaksi oppi- laitokseksi, samalla kuitenkin tahtoi jossakin maarin tyydyttaa ylimmankin kauppaopetuksen vaatimuksia maassamme.
Kolmeluokkaisten kauppaopistojemme opetusohjelma on jo niiden kuuden vuoden ajalla, jonka ne ovat taysiluokkaisina toi- mineet, ollut joidenkuiden muutosten alaisena. Nama muutokset .ovat paaasiassa tarkottaneet liikemiesten kauppaopistossa ammatti-
aineiden paapainon siirtamista I I j a I I I luokille, Raahen opis- tossa taas tieteellisten ammattiaineiden ennen heikon aseman vahvistamista. Nykyinen opetusohjelma naissa" korkeimmissa kauppaopistoissamme kuvastuu niiden aine- j a tuntijaossa, joka — jos ryhmitarame aineet •— on seuraava:
Brahestads Borgare- och Handelsskola opistossa:
L u o J c i U a : I n i n Y h t e e n s a Tieiedlisei ainmattiaineet:
K a u p p a - j a usanssioppi 2 r 2 5 , Taloustiede, finanssioppi j a tilasto — 2 2 4
Kauppaoikeus — i 2 3 Kauppamaantiede - . 2 i 2 5 Kauppahistoria " . . — i i 2 K e m i a j a tavaraoppi 2 2 2 6 Y h t e e n s a viikkotunteja 6 8 11 25
Katippakorkeakotihikysymys ja sen ratkaisu Suomessa, -7
L u o k i 1 1 a : I I I in Y h t e e n s a . KayllifindlUset ammattiaineet: • '
Kirjanpito j a konttorityot . . . 3 4 6 13 Kauppakirjeenvaihto . . .. ' . . I 3 2 6 3 3 2 8 Finanssilaskento (vapaehtoinen) — — I , I
2 I — 3
• Pikakirjotus (vapaehtoinen) . . . 2 2 I S
^ - '•" Y h t e e n s a viikkotunteja I I 13 12 36 Kielet:
3 2 1 6 3 3 I - 7 3 3 3 9
4 4 3 11 Venajankieli (vapaehtoinen) . . . 3 2 2 •7 R a n s k a n k i e l i (vapaehtoinen). . - 3 . 2 2 7 Y h t e e n s a viikkotunteja 19 16 12 47 Kouhiaineet:
H i s t o r i a j a yhteiskuntaoppi . . . . 2 I 1 4
I . — — I
I — — • I
Y h t e e n s a viikkotunteja 4 - I I 6 K a i k k i a a n viikkotunteja 4 0 38 36 114
Suomen liikemiesten Kauppaopistossa:
1 n I I I Y h t e e n s a Tieteellisei ammattiaineet:
K a u p p a - j a usanssioppi . . . . I 2 '2 5 Taloustiede, finanssioppi' j a tilasto — 2 3 S K a u p p a o i k e u s . - — 2 2 4 Kai'npamaantiede . , . . ..• . I 2 I 4
I 2 — 3
— 2 4 6
Y h t e e n s a viikkotunteja 3 12 12 27
Ky'dsii Jarvinen.
n I I I Y h t e e n s a KHytann'olliset ammattiaineet:
Kirjanpito j a konttorityot Kauppakiq'eenvaihto . . Kauppalaskento . . . . Finanssilaskento . . . . Tavaraopin tyot (vapaeht.) Kaunokirjotus . . . . Pikakirjotus (vapaehtoinen)
Y h t e e n s a viikkotunteja Kielet (valinnaisista kielista on k a k s i varsi-
naisille oppilaille pakollista):
Kouhiaineet;
Suomenhistoria A l g e b r a . . Geometria F y s i k k a . .
Y h t e e n s a viikkotunteja K a i k k i a a n viikkotunteja
i 6
6 - — - — 4 0 4 0 • 42-
I I 6 8 I 2 2 ' 6 36
3 .2 I 6 5 3 •— ' 8
Venajankieli ( V a l i n n a i n e n ) . . •. S ' 2 ' . 3 10 Saksankieli ( v a l i n n a i n e n ) . . • . . 4 3 3 10 E n g l a n n i n k i e l i (valinnainen)." . • . 2 4 4 10 R a n s k a n k i e l i (valinnainen) . , . 4. 2 3 9 Y h t e e n s a viikkotunteja 23 16 • 14 S3
6 122
Erotus opetusohjelmissa kuvastuu varsinkin selvana, jos asetamme eri aineryhmain tuntien sumniat Raahessa j a Helsin- gissa rinnakkain. Kaikkiaan on tunteja •
R a a h e s s a ; H e l s i n g i s s a : Tieteellisissa ammattiaineissa
KaytannoUisissa » K i e l i s s a . . . . . . . . Kouluaineissa
25 36 4 7 '
6
27 3«
S3 6
Kauppakorkeakoulukysymys ja sen ratkaisu Suomessa. 9 Edellaiesitettyja opetusohjelmia yksityiskohdissaan verratessa myoskin huomaa, etta varsinkin kahdella ylaluokalla tieteellisilla ammattiaineilla on liikemiesten" opistossa melkoista suurempi merkitys kuin Raahen opistossa.
Miten oama kaksi maamme korkeinta kauppaoppilaitosta muuten ovat raenestyneet, se nakyy paraiten niiden oppilasmaa- rista, jotka lukuvuodestai 1900—1901 alkaen, jolloin ne molem- mat tulivat kolmeluokkaisiksi, on ollut seuraava:
L u k i i v u o n n a : R a i h e s s a : H e l s i n g i s s a 1 9 0 0 — I 9 0 1 • 6 3 50
1 9 0 1 — 1 9 0 2 66 56 1 9 0 2 — 1 9 0 3 51 69 1 9 0 3 — 1 9 0 4 4 4 89 1 9 0 4 — 1 9 0 5 S3 - 96 1 9 0 5 — 1 9 0 6 6 2 109 1 9 0 6 — 1 9 0 7 S5 158 .
. . Samalla kuin Raahen ruotsalaisen kauppaopiston oppilas maara osottaa paikallaanpysymista jopa taantumistakin, on Helsingissa olevan suomalaisen kauppaopiston oppilasluku tasai- sesti jopa etenevassakin maarassa vuosi vuodelta kasvanut. Jo lukuvuonna 1903—1904 oli liikemiesopiston oppilasmaara kaksi- kertaa j a nykyaan se. on lahes kolmekertaa niin suuri kuin Raahen.-
Ainakin yhtena vaikuttavana syyna tahan liikemiesten kauppaopiston o.ppilasmaaran suureen lisaantymiseen on ollut se seikka, etta tama opisto on ainakin vastaiseksi" kyennyt jossakin maarin tyydyttamaan mySskin kauppakorkeakoulun tarvetta meilla.
Jo silloin kuin liikemiesten kauppaopisto perustettiin j a kun sen kilpailu saattoi Raahenkin kauppaopiston muuttumaan kolme- luokkaiseksi, oli ajateltu, etta nama ylemmat kauppaopistot tosin paaasiassa olisivat perusteellisempaa ammattisivistysta antavia
lO Ky'dsti Jdi-vinen.
keskikouluja viisi lyseoluokkaa tai tyttokoulun kayneille, mutta etta ne samalla tarjoisivat tilaisuutta kahdella ylaluokallaan kauppa- ammattiopintoihin sita haluaville ylioppilaille ja lyseokurssin suorittaneille. Paasyvaatimuksiin j a oppiaikaan nahden' naiden meikalaisten ylempien kauppaopistojen ylaluokat siten tavallaan suunniteltiin ulkomaiden kauppakorkeakouluja vastaaviksi.
Mutta oliko yleensa meilla sellaista liikealalle pyrkivata nuorisoa ilmestyva? Olivatko sivistys- j a liikeolemme siksi kehit- tyneet, etta nainkin korkean yleisen sivistyksen hankkinut nuoriso viela ottaisi kaksi vuotta opiskellakseen liike-elaman palveluk- seen valmistumista varten? Tiedan, etta monilla tahoilla hyvin suurella epailyksella naihin kysymyksiin vastattiin.
Milla tavalla on nyt ylimpain kauppaoppilaitostemme tahan- astinen toiminta taman kysymyksen ratkaissut?
Tassa kohden kylla Raahen opisto. — arvattavasti syrjaisen asemansa vuoksi — jaa jokseenkin vahaisten tulosten varaan.
Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingissa sitavastoin on ylioppilastutkinnon tai lyseokurssin suorittaneiden luku ollut var- sinkin viime vuosina verrattain huomattava. Uusia oppilaita naiden kolmeluokkaisten kauppaopistojemme toiselle luokalle on naet eri vuosina hyvaksytty seuraavat maarat:
S y k s y l l a : R a a h e s s a : H e l s i n g i s s a : 1899 2 6 1900 — 9 1901 — 10
1902 I • 14
1903 . . . . . I 23
1904 I 16
1905 I 27
1906 I 3 1
Y h t e e n s a 7 136
Kauppakoi-keakouhikysymys ja sen ratkaisu Suomessa. I I
Suomen Liikemiesten Kauppaopiston tahanastinen toiminta siis selvasti todistaa, etta halua ainakin kaksivuotisiin ammatti- opintoiliin liikealaa varten —• j a muutahan useimmat ulkomaiden kauppakorkeakoulutkaan eivat vaadi — kylla on meikalaisessakin ylioppilasnuorisossa olemassa. J a kun tasta opistosta paasseet ylioppilaat verrattain helposti ovat saaneet paikkoja. pankkien, kaupan, teollisuuden j a osuustoiminnan palveluksessa, niin se osottaa, eita meillakin liike-elama palvelukseensa pyrkivalle nuori- solle alkaa asettaa, kuten luonnollista onkin, yha- kohoavia vaatimuksia.
Syksysta 1904 alkaen toimivat muuten liikemiesten kauppa- opistossa erityiset rinnakkaisluokat ylioppilaita varten, joten siina tavallaan on olemassa valmis kaksiluokkainen kauppaoppilaitos ylioppilaille.
Myoskin oppimaaria on vahitelien liikemiesten kauppaopis- tossa kehitetty siihen suuntaan, etta ne ainakin muutamissa ai- neissa lahentelevat useiden ulkomaisten kauppakorkeakoulujen vaatimuksia. Niin sisaltyy opistossa nykyaan taloustieteen j a kauppatalouden opetukseen paitsi yleisia luentoja taloustieteesta, finanssiopista j a tilastosta, erikoisluentosarjat yleisesta kaiippa- . taloudesta ja usanssiopista, kansainvalisesta liikenteesta jaliikenne-
laitoksista, rahaopista, pankkiopista j a eri maiden pankkioloista seka kauppapolitikasta j a ulkomaisen kaupan tarkeimmista usans- seista. Samoin vastannevat kauppahistorian j a kauppamaantieteen oppimaarat suunnilleen kauppakorkeakoulukursseja. J a . samaa voi myoskin sanoa tavaraopista, varsinkin sittenkuin erityisia vapaehtoisia tavaraopin toita on oppilaille jarjestetty.
- J a kun liikemiesten opisto ensi. lukuvuotensa alkaa uudessa ajanmukaisessa j a tilavassa talossaan, ovat sen niin sanoakseni
»ulkonaisetkin edellytykset* sellaiset,-etta ne kylla kauppakorkea- koulunkin vaatimuksia vastaavat.
12 Kyosti Jai~uinen.
Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa on siten mielestani olemassa se tosioloinen nykyisyyden pohja, jolla kauppakorkea- koulukysymys meilla Suomessa on ratkaistava.
I l l
Ennenkuin lahdemme tekemaan suunnitelmaa siita, miten nykyinen korkein kauppaopetuksemme voitaisiin saada kauppa- korkeakouluksi kehitetyksi, lienee syyta katsoa, mita eri tyyp- peja ulkomaiden kauppakorkeakoulut voisivat meilla malliksi tarjota.
Tassa kohden voi oikeastaan tuUa kysymykseen kolmekin eri jarjestelmaa, joilla kullakin on edustajinansa eri maissa toi- mivia kauppakorkeakouluja. Ensimainen olisi sellainen vapaa yliopisto kauppatieteellisten opintojen harjottamista varten, jossa yksinomaan tieteellinen opiskelu on paaasiana j a tutkintojen suorittaminen sivuseikkana. Toinen tyyppi olisi ennestaan ole- vaan yliopistoon taikka muuhun korkeakouluun^ etenkin teknilli- seen korkeakouluun, liitetty kauppatiedekunta. J a kolmannen tyypin muodostaa. vissien oppimaarien suorittamiseen j a vissin oppiajan opiskeluun perustuva kauppakorkeakoulu, jossa perus- teellisten tieteellisten j a kaytannollisten ammattitietojen hankki-.
minen on paaasiana j a tieteellinen tutkimustyo jaa jonkun verran sivuseikaksi.
Ensimaisen tyypin eli puhtaastaan yliopistojen mukaisia ovat kauppakorkeakoulut Englanhissa j a Saksassa. Meilla hy- vinkin tunnettuja ovat Saksan uudet (vuosina 1897—i9o6 perus- tetut) kauppayliopistot sellaiset, kuin Stadtische Handels-Hoch- schule in Coin, Handelshochschule Berlin j a Akademie fiir Sozial- und Handelswissenschaften zu Frankfurt am Main seka myoskin Leipzigin kauppakorkeakoulu, joka kuitenkin tavallaan liittyy sikalaiseen yliopistoon.
Kauppakorkeakoulukysymys ja sen ratkaisu Suomessa. 13
• K a i k k i nama ovat yliopistoja, kuten muutkin Saksassa niin lukuisat yliopistot, professoreineen, dosentteineen j a ylioppilai- neen, jotka joko harjottavat ahkeroita opinnoita tai viettavat aikansa ylioppilaselaman paremmissa j a huonommissa huvituk- sissa. Kaikilla nailla korkeakouluilla on myoskin palveluksessaan yleensa opettajavoimia, joilla seka tieteellisessa maailmassa etta nsein myoskin kaytannollisessa liike-elamassa on tunnettu nimi.
Luentosarjoja kaikilta taloudellisen tiedon j a taloudellisen elaman eri aloilta on hyvin runsaasti niissa tarjolla. Mainittakoon vain, etta esim. viime kesalukukautena (1906) Kolnin kauppayliopis- tossa oli eri aineryhmissa seuraava maara opettajia, luentosarjoja j a harjotuskursseja :
Opettajia
Taloustiede 9 Oikeustiede 8 Vakuutus- j a osuustoimintaoppi. 2
Maantiede j a tavaraoppi . . . 4 Luonnontieteet j a t e k n i k k a . . 4
E n g l a n n i n k i e l i 3 Ranskanlcieli
Italiankieli
E s p a n j a n j a portugalinkieli . . Venajankieli
H o U a n n i n k i e l i
Skandinaviset kielet . . . . S a k s a n k i e l i
K a u p p a t e k n i k k a
Y l e i s i a tieteita 26 23
Luentosarjoja Harjotuskursseja 11
12 5 7 5
Kauppateknikkaan on tassa luettu kirjanpidon, kauppa- laskennon, finanssiteknikan j a kauppaopin luennot j a harjotukset.
Lisaksi tulee niihin viela 7 kurssia vieraskielisessa kauppakir- jeenvaihdossa, joita edella luetellut kieliopettajat erikseen antavat
Mita yleistieteellisiin luentosarjoihin tulee, ovat ne yleensa jo
14 Kyosti Jai-vinen.
edellisissa ryhmissa lukuun otettujen opettajien pitamia j u l - kisia ( = maksuttomia) luentosarjoja. Mutta joka tapauksessa kuuluu korkeakoulun opettajavoimiin kaikkiaan 53 henkiloa. Ja.
kun viela lisaksi mainitsen, etta yksittain se komea uusi raken-- nus, johon Kolnin kauppakorkeakoulu on syksylla 1906 muut- tanut, on tullut maksamaan 4 miljoonaa Saksanmarkkaa, niin huomaamme helposti, .miten suurenmoisiksi kauppayliopistot Sak-.
sassa ovat suunnitellut.
Mita opintojen harjottamiseen naissa yliopistoissa tulee,.
vallitsee siihen nahden mita suurin akateeminen vapaus. K u k i n oppilas saa valita yliopiston aarettoman lukuisista luentosarjoista ja harjotuskursseista ne, jotka luulee itselleen hyodyllisimmiksi^
Loppututkinto voidaan suorittaa aikaisimmin neljan semesterin opintojen jalkeen j a rajottuu se tavallisesti ainoastaan paaainei- siin. Niinpa vaaditaan esim. Kolnissa loppututkinnossa ainoas- taan seuraavat nelja aineita: i ) taloustiede j a finanssioppi, 2) oikeustiede: erityisesti kauppa- j a vekselioikeus, 3) kauppatek- nikka s. o. kirjanpito, kauppalaskento, kirjeenvaihto j a konttori- tyot, 4) yksi vieras kieli s. o. englannin- tai ranskankieli. Nai- den aineiden lisaksi voidaan tutkinlo viela suorittaa asianomaisen vapaan valinnan mukaan joko kauppamaantieteessa j a tavara- opissa, kemiallisessa j a mekanisessa teknologiassa, vakuutusopissa tai osuustoimintaopissa. Tutkintoa varten on tehtava kirjallinen tutkimustyo taloustieteessa j a vieraassa kielessa seka yhdessa edella mainituista muista aineista vapaan valinnan mukaan. Muu- ten suoritetaan tutkinto kaikissa aineissa suullisesti. — On kui- tenkin erityisesti huomattava naista saksalaisista kauppayliopis- toista, etta suurin osa niissa opiskelevista ei ollenkaan suorita mitaan loppututkintoa. J a ulkomaalainen nuori ylioppilas joka niissa pari lukukautta hajanaisia opinnoita harjottaa, palaa hyvin helposti ilman sellaista ammattisivistysta, jota han suorastaan kaytannollisessa liike-elamassa saattaisi hyvaksensa kayttaa.
JCattppakorkeakotilukysyiJiys Ja sen ratkaisu Suomessa. 15
• Tavallisen yliopiston tai teknillisen korkeakoulun yhteyteen perustetun kauppatiedekunnan aate on kylla siella taalla toteu- tettu, mutta mitaan- mainittavaa kannatusta silla ei enaa ole.
Eivatka myoskaan esim. Belgian yliopistoihin jarjestetyt kauppa- tiedekunnat enempaa kuin Aachenin teknillisen korkeakoulun kauppaosastokaan ole erityisempaa . kuuluisuutta saavuttaneet.' Voimme taman tyypin jattaa sita suuremmalla syylla syrjaan,- kuin — kuten edella olemme nahneet — Suomessakin jo kauan sitte on hyljatty aikaisempi ajatus kauppakorkeakoulun perusta- misesta polyteknillisen opiston yhteyteen.
Sitavastoin ansaitsee kolmas tyyppi, perusteellisia'ammatti- tietoja tayottava, yliopiston liiallista matkimista karttava korkea- koulu, epailematta jo siita syysta - meilla erityista huomiota, etta tahanastisenkin korkeimman kauppaopetuksemme' kehitys juuri
^ikinna on sellaista jarjestelya kohti kulkemassa. Taman kol- mannen tyypin kuuluisimmat esikuvat ovat Parisin ja Antver- penin kauppakorkeakoulut.
Parisin varsinainen kauppakorkeakoulu on Ecole des Hautes
^Etudes Commerciales (perustettu y. 1881), jossa paasyvaatimuksena -on ylioppilastutkinto tai vastaavat tiedot. Oppijakso on kaksivuo-
tinen, toinen vuosi jakautuen koimeen erikoisosastoon: kauppa- j a teollisuus-, kauppa- j a pankki- seka kauppa- j a siirtomaaosasto.
Sitapaitsi on korkeakouluun jo 21/VII 1894 "= annetulla asetuk- sella liitetty erityinen normaliosasto kauppakoulunopettajiksi aiko-.
via varten.
Aine- j a tuntijako tassa korkeiden kauppaopintojen kou- lussa . on maaratty koko vuodeksi eika viikoksi kuten meilla.
Oppiaineet j a niille vuodessa omistettu tuntimaara ovat muuten seuraavat:
i 6 Kyosti Jii7-iitnen.
Yhteensa t u n t e j a : , I vuosi I I vuosi ICauppakonttori s. o. kirjanpito, kirjeenvaihto, kauppaoppi j a
kauppalaskento- 120 120 E n s i m a i n e n I c i e l i ' ) 165 165 T o i n e n "kieli ^) 100 100 Matematikka 25 — Sovellettu k e m i a 2 0 — Tavaraoppi 5 ° 5 ° Talousmaantieto 45 45 ' Kauppahistoria 2 0 — Taloustiede 3 0 , — Valtio- j a sivilioikeus 25 — K a u p p a - . teollisuus- j a merioikeus 35 50 U l k o m a i n e n kauppaoikeus . . •. ' — 2 0 ' F i n a n s s i - j a tullilainsaadiinto' ' . — - 25 T y o v a e n lainsaadanto . . . 15 — L i i k e n n e — 20
K a i k k i nama oppijaksot ovat yhteisia kaikille . oppilaille.
Sitapaitsi kuuluvat opetusohjelmaan seuraavat erikoiskurssit:
Teollisuusosastolla:
T e k n i k k a ( j O u t i l l a g e c o m m e r c i a l ) ) '.' — 2 2 K o k e i t a j a analyysejii — 25
Pankkiosastolla: ^ - - - ' -
Finanssilaskento — 4 0 .SiirtomaaosastoUa:
Siirtomaiden maantieto j a historia — 30 Siirtomaiden lainsaadanto , ' — 25 Siirtomaiden terveydenhoito — - . 15
') Oppilaat voivat valita paakielekseen yhden seuraavista.- saksan-, eng lannin-,, annamin-, arabian- tai malaijinkielen.
'-*) T o i s e k s i kieleksi voidaan valita j o k u seuraavista: saksan-, englannin- espanjan- tai italiankieli.
Kauppakorkeakoulukysymys ja sen ratkaisu Stiomessa. 17
Yhteensa on ensimaisena vuonna tunteja 650, toisena vuonna kauppa- j a teollisuusosastolla 642, kauppa- ja pankkiosastolla 635, kauppa- j a siirtomaaosastolla 665. Mutta kun varsinainen luento- opetus ainakin supistuu noin .kuuden kuukauden eli 25 viikon ajalle, karttuu kuitenkin silloin viikkotunteja noin 26.
K u n muistaa, etta yksi viikkotunti meilla vastaa, lupapaivat poisluettuina, ainakin 30 tuntia vuodessa, niin tuntuvat monen tarkean aineen oppijaksot tassa. Parisin kauppakorkeakoulussa verrattain sangen lyhyilta. Tosin tarkottaa tassa edella merkitty tuntiluku useimmissa aineissa yksinomaan varsinaisia luentotun- teja, kaikki kertaus- j a kuulustelutunnit ovat erikseen, mutta sittenkin muodostavat esim. 20 kauppahistorian tai 30 talous- tieteen luentoa hyvin lyhyen oppijakson korkeakouluvaatimusten kannalta katsottuna.,
Luultavasti ovat muuten koulun luennot sangen hyvia, silla luennoitsijoina on tunnettuja yliopistonprofessoreja y. m. tiede- miehia ja joka luennolta maksetaan yleensa 50 frangia, kun sen sijaan kaytannollisissa ammattiaineissa palkkio tunnilta vaihtelee 25—12 V2 frangiin j a kielitunneista maksetaan vain 8 fr.
Ainoastaan tilapaisten opettajavoimien, tuntiopettajien, kayt- taminen saattaa kylla Parisin oloissa kayda hyvin painsa, ainakin pienemmissa oloissa se kauppakorkeakoulussa olisi suorastaan mahdotonta. • Mutta- muutenkin on Parisin kauppakorkeakoulun organitsatsioni sellainen, etta sita ei voi meikalaisissa oloissa malliksi suosittaa. Se on nimittain jarjestetty sisaoppilaslaitok- seksi, jonka mukaisesti koulussa itsessaan annetaan oppilaille suoranaista ohjausta opinnoissa j a valvotaan heidan toitansa.
Enemman meikalaisissakin oloissa malliksi kelpaava olisi taman tyypin korkeakouluista vanha , j a kuuluisa' belgialainen kauppakorkeakoulu Antverpenissa.
»Institut superieur de commerce d'An vers» on jo viettanyt yiisikymmenvuotisjuhlaansa, silla opisto perustettiin 1852. . Sen
i 8 Kyosti Jarvinen.
nykyinen organitsatsioni on kuitenkin sangen nuori, perustuva 25 p. liuhtikuuta 1905 vahvistettuun ohjesaantoon. Taman oiije- saannon mukaan Antverpenin kuuluisa ranskankielinen kauppa- oppilaitos on kauppakorkeakoulu, jossa kaksivuotisen oppijakson jalkeen voidaan suorittaa kauppatieteiden lisensiatin tutkinto j a kolmannen oppivuoden jalkeen, jolloin opinnot jakautuvat kol- meen erikoisalaan, "kauppa- j a konsuli-, kauppa- ja- siirtomaa- tai kauppa- j a meritieteiden lisensiatin tutkinto.
Belgian omituisista kouluoloista johtuu, etta oppilailla jo kauppakorkeakouluun tuUessaan on suhteellisesti hyvat alkutiedot ei ainoastaan tarkeimmissa kauppakielissa vaan- myoskin kirjan- pidossa j a kauppatieteissa. Belgian 7-luokkaiset lyseot, n. s.
atheneet jakautuvat nimittain kolmessa ylaluokassaan eri osas- toihin jonkun verran eroavilla iukuohjelmilla j a n. s. kauppa- j a teollisuusosastolla opetetaan kirjanpitoa ja kauppatieteita yhteensa nykyaan 17 viikkotuntia. Niita oppilaaksi pyrkivia varten taas, jotka eivat ole lyseokurssia suorittaneet, on Antverpenin korkeam-
paan kauppaopistoon jarjestetty erityinen valmistava luokka j a sisaanpaasytutkinto. . ' — _
Opetus Antverpenin kauppakorkeakoulussa on sikali koulu- maisesti jarjestetty, etta kullekin aineelle on eri vuosiosastoilla maaratty viikkotuntien luku omistettu j a etta oppilaiden on seu- rattava opetusta useimmissa aineissa voidakseen suorittaa loppu- tutkinnot." Opetusohjelmaa paraiten valaisee seiiraava aine; j a tuntijako, joka on korkeakoulun viime vuoden ohjelman mu- kaan tehty:
Viikkotunteja:
I vuosi I I vuosi . I l l vuosi ICauppakonttori s. o. kirjanpito, kauppalaskento, kauppa-
oppi j a kirjeenvaihto eri kielilla . . . 11 . 10 2 Vakuutus- j a finanssilaskento * ' J — — ^ K a u p p a k e m i a j a tavaraoppi" 3 2 — T e k n o l o g i a •. — — : ' . 3
Kmippakorktakouhtkysymys ja sen ratkaisu Suomessa. 19
K a u p p a - j a teoUisuusmaantieto 3 Sivilioikeus . . . . • . . . • 2
K a u p p a - j a merioikeus — TuUilainsaadanto — V e r t a i l e v a kauppaoikeus — Y a l t i o - j a hallinto oikeus — K a u p p a - ja teoUisuushistoria —
Taloustiede 3 T.lastotiede 1 .
Merilaivain varustus j a telcnilvka —
L i i k e n n e j a tariffit — Siirtomaa-asutus j a s. politikka —
R a n s k a n k i e l i belgialaisille I
> ' ulkomaalaisille 2
H o U a n n i n k i e l i . 2 S a k s a n k i e l i 3 E n g l a n n i n k i e l i 3 E s p a n j a n k i e l i 3 Italiankieli ' 3
Venajankieli 3
Kolmannen oppivuoden erikoisosastoihin kuuluvia ovat seu- raavat erityiset oppijaksot:
Konsuliosastolla :
K a n s a i n v a l i n e n oikeus 1
» y k s i t y i s o i k e u s . . . I
Konsuliohjesaannot I Vertaileva satamaoppi samoin k u i n meriosostoUa
Siirtomaaosastolla:
Siirtomaaviljelys 2 Siirtomaiden terveysoppi . . . . I
Portugalin, K i i n a n tai K o n g o n kieli 1 tai 2 viikkotuntia Meriosastolla:
Merioikeus 2 V e r t a i l e v a satamaoppi . . . I
L a i v a n v a r u s t u s I
2 0 Kyosti Jilrvineii.
Vaikka Antverpenin Institut superieur ei missaan tahdok- kaan nimenomaan matkia yliopistoa, on siina kuitenkin opetus paaasiassa yliopistoUista eika koulumaista luonnetta. Luennoita kuuntelevat saman vuosiosaston oppilaat kaikki yhdessa suuressa kattovalaistuksella varustetussa amiiteatterissa, joka kylla alkuaan on rakennettu varsinkin tavaraopin opetusta' varten, mutta jossa muutkin yleisemmat luennot enimmakseen pidetaan. Kaytan- nollisten kauppa-aineiden opetus "on, kuten jo edellisesta ohjel- man esityksesta kay selville, keskitetty kauppakonttoritunteihin^
joita pidetaan erityisissa mallikonttorisaleissa. Kieliopetuksessa^
joka saksan- j a englanninkieleen nahden nykyaan on jatetta kau- pungissa olevan kieliopiston, The Berlitz School of languages, hoteisiin, jakautuvat saman vuosiosastonkin oppilaat tietomaa- ransa mukaan moniin eri luokkiin.
Opettajia kauppakorkeakoulun palveluksessa on nykyaan 22, niista S kauppatieteiden lisensiattia eli siis koulun entisia oppilaita. Viime lukuvuonna teki muuten korkeakoulun oppilas- maara 291. Naista oU 113 belgialaisia ja 178 ulkomaalaisia etenkin Venajalta, Rumaniasta j a Bulgariasta. Useimmat oppi- laista lopettavat opintonsa jo toisen lukuvuoden paattyessa. A i - noastaan aniharvat suorittavat korkeammat • erikoislisensiatin tutkinnot.
Alunpitain on Antverpenin korkeampi kauppaopisto ollut valtion ja Antverpenin kaupungin yhteisesti yllapitama. K a u - punki on opistoUe rakentanut komean talon, jonka yllapitamisen ohella se viela avustaa opistoa V i sen vuosimenoista, loput maksaa valtio. Vaikka opistoUa on talonsa ilmaiseksi kaytetta- vana ja vaikka oppUasmaksut ovat verrattain korkeat (200—250 fr.
lukuvuosimaksua, 25 fr. sisaankirjotusmaksua j a 50—150 fr.
tutkintomaksuja), kohoavat valtion j a kaupungin korvattaviksi jaavat menot tata nykya kuiterikin noin 100,000 frangiin vuosittain.
Kaiippako7-keakoulnkysymys ja sen ratkaisu Suomessa. 2 1
Mutta opiston menosaannossa ei olekkaan sitten turhaa tark- kuutta noudatettu. Johtajalla, jolla ei ole mitaan opetusvelvolli- suutta, on paitsi vapaata asuntoa palkkaa • 14,000 fr. Opettajat saavat ammattiaineissa jo 7 ja kielissa 11 viikkotunnin opetta- misesta 4,000 fr. vuosipalkkaa. Palkankorotukset, jotka ovat tuntimaarasta riippumattomat, tekevat viiden vuoden jalkeen 750 j a kymmenen vuoden jalkeen 1,500 fr. Vanhemmilla opettajilla voi taten palkka tehda 10,000 fr., jos opetustunteja on enemman kuin 5 j a 8,750 fr., vaikka opetustunteja ei olisi kuin 5 viikossa.
Samaten kuin on kartetlu liian suuren viikkotuntien maaran sa- lyttamista opettajien niskoille, samoin helpottaa heidan tyotaan myoskin se, etta opistoUa on erityiset kertauskuulustelujen pitajat j a jarjestyksen valvojat (palkka 1,300, voi kohota 5,000 fr.),
Muita virkamiehia ovat viela kirjastonhoitaja, joka samalla on johtokunnan sihteeri (palkkio 2,400—4,000 fr.), tavaramuseon- hoitaja, apulaiskirjastonhoitaja ynna lukuisat assistentit (palkat 1,800—3,000 fr.). Palveluskuntaaiikin kuuluu useampia henki- loita. Jo, naista viittauksista nakyy, etta opiston henkilomenot ovat sangen suuret.
E i k a asiallisissakaan menoissa ole uhrauksia saastetty.
Institutin tavarakokoelma on samalla verrattain suurenmoinen kauppamuseo, joka sellaisena on yleisoUekin avoinna. Opetus- valineet, tavaraopin laboratoriot j a kirjasto ovat kaikki erinomai- set j a hyvin jarjestetyt.
Antverpenin Institut superieur de Commerce on vanhasta
• korkeammasta kauppaopistosta vahitelien kehitetty yha enemman nykyajankin vaatimuksia vastaavaksi kauppakorkeakouluksi. Se on kuitenkin yliopisto ainoastaan siina mielessa, etta korkein kauppa-ammattisivistys siella on saavutettavissa, miitta se on samalla ennen kaikkia ammattikoulu, jossa todella suoritetaan maaratyt opinnot ja'hankitaan maaratyt tiedot.
22 Kyosti yUrvinen.
Mielestani olisi tallaistakin korkeakoulutyyppia ehdotto- masti pidettava muistossa, kun meilla Suomessa ryhdytaan ylinta kauppaopetustamme kauppakorkeakouluksi jarjestamaan.
T Y O T T O M Y Y S V A K U U T U S J A S E N T O T E U T T A M I N E N \
Kirjottanut
/. V. Kaitila.
Ajatus voittaa tyottomyydesta johtuvat hairiot tyomiehen taloudessa vakuutuksen avulla on herannyt ensinna ammatti- yhdistysten piirissa. Nama ovat sen useissa maissa j a monissa ammateissa toteuttaneet, jopa-melkoisella menestyksellakin, vaikka se kysyykin ammattiyhdistysten jasenilta tyomiehen tuloihin nah- den tuntuvia uhrauksia. Englannissa esim.' on noin 800 tuh.
tyomiesta jasenina ammattiyhdistysten tyottomyyskassoissa, Bel- giassa noin 40 tuh., muita maita mainitsematta. Ennenkaikkea ovat kirjaltajain jarjestot talla, niinkuin monella muuUakin alalia kehittyneet. Se menoera, mika naissa kassoissa vakuutetuilta menee vakuutusmaksuna on hyvin erilainen, vaihdellen Englan- nissa tavallisimmin 2 0 — 3 0 sh. vaUUa vuodessa j a Saksassa o.io—
L a h t e i n a on kaytetty:
— D i e V e r s i c h e r u n g gegen die F o l g e n der A r bei t s lo si g kei t i m A u s l a n d . u n d i m D e u t s c h e n R e i c h , bearb. i m K a i s . Stat. A m t , Abt. fitr A r b . st.
— Reichs-Arbeitsblatt, J a h r g . I V 1906, A r t . D i e V e r s i c h e r u n g gegen die F o l g e n der Arbeitslosigkeit.
— ArbeiterpoKtik u n d Wirtschaftspflege i n der deutschen Stadteverwaltuug, I Band^ von H . L i n d e m a n n .
— E r i art. aikakausk.^^ Soziale P r a x i s (1904, 1905), K o m m u n a l e Praxis (1906) j a S o c i a l T i d s k r i f t ( 1 9 0 6 ) .
Tydttdmyysvakuutus ja sen toteuttaminen. 2 3
1.40 M. valilla viikossa. Ne ovat melkoisia menoeria, eika voi si ajatellakaan, etta suurin osa tyovaestoa, iieidan taloutensa siita karsimatta, voisi niista luopua.
Yhta hyvin kuin valtioUinen vanhuudenvakuutus syntyi tie- toisuudesta, ettei tyovaeston oma voima riita sita toteuttamaan, on samasta tietoisuudeSta saanut alkunsa myoskin kunnallisen tai valtioUisen ty6tt5myysvakuutuksen ajatus. Julkisilla yhdys- kunnilla on paljon menoja tyottomyyden tahden; eivatko ne tulisi parhaiten kaytetyiksi vakuutuksessa? Hataaputoita ja suoranaista avustusta taytynee niiden vaivaisavun luontoisuuden vuoksi pitaa terveen sosiaalipolitiikan kannalta epailtavina keinoina; eiko tyottomyysvakuutus voisi niiden tilaa tayttaa?
T a y t y y myontaa, ettei patevaa vastausta tahan kysymyk- seen viela ole voitu antaa. Mutta huomattavia kokeita j a ehdo- tuksia tyottomyysvakuutuksen alalia kuitenkin jo on tehty.
Kunnallisista tyottomyysvakuutusmuodoista on tai on ollut kolme eri lajia kaytannossa, nim. vapaaehtoinen, pakollinen seka yksityiskassojen avustussysteemi.
Vapaaehtoisen vakuutuksen alalia on kokeita tehty Ber- nissa, Kolnissa j a Leipzigissa.
Bernin tyottomyyskassa on lahtoisin QQ-luvun alulta, jolloin niinhyvin Sveitsissa kuin koko Euroopassakin tyottomyys oli aivan yleinen. Tohtori Wassiliefin johdolla perustivat sikalaiset kasityolaiset, jotka tyottomyydesta eniten karsivat, yksityisen keskinaisen tyottomyyskassan. Se kaantyi kaupunkineuvoston puoleen apua pyytaen;. mutta tama ei suostunut apuaan silla tavalla jakamaan, koska silloin olisivat siita tulleet osallisiksi ainoastaan sanotun kassan osakkat. Sensijaan 'paatti neuvosto perustaa oman kaupunkikassan. Tama kassa alotti vaikutuk- sensa huhtik. alusta v. 1893.
Kassan saantoihin on sitte sen perustamisen tehty monin
2 4 /. V. Kaitila.
ottein muutoksia ja lisayksia. Mainitsen tassa niista periaatteelli- sesti tarkeimmat.
Alkuperaisesti toimivat tySttymyyskassa ja tyonvalitys- toimisto erillaan, mutta kun huomattiin, ettei viimeksimainittu
siten kyllin tehokkaasti voinut kassaa avittaa, yhdistettiin ne yhteisen job don, tyoviraston, alaisiksi. Tyovirasto, jonka 9 jase- nesta kunta, tyonantajat ja tyontekijat kukin valitsevat 3 jasenta, osottaa kaksi alikomiteaa, joihin kumpaankin kuuluu 3 jasenta;
toinen niista hoitaa tyonvalitysta, toinen tyottomyyskassaa.
Alkujaan oli kassaan' oikeutettu yhtymaan jokainen Bernin kunnassa oleskeleva tai asuva' tyomies; myohemmin tehtiin se rajoitus, etta kiellettiin kassan osallisuusoikeus yli 60 vuotisilta henkiloilta. Tunnettua on, etta tyottomyyden vaara lisaantyy vanhemmilla ikakausilla. Muutamien ammattiyhdistysten tyotto- myyskassoissa onkin sentahden maksut eri suuret eri ikakausilla.
Bernin kassassa ei kuitenkaan tahan ryhdytty; mutta edellamai- nitun rajoituksen tekeminen oli valttamaton sentahden, etta kassa oli muuttumaisillaan vanhuusvakuutuslaitokseksi: v. 1898—99 oli kassan 543 jasenesta 82 yli 60 vuoden. Nuorempia ikakausia tama seikka tietysti rasitti suhteettomasti. _ Huolettoman van- huuden turvaaminen onkin tapahtuva toisilla keinoin.
Ensimiiisten saantojen mukaan oli kassasta oikeutettu saa- maan tyottomyyden sattuessa avustusta jokainen, joka 6 kk. oli ollut jasenena. Nykyaan sensijaan on tama aika korotettu 8 kuukaudeksi. T a m a tuli valttamattomaksi sentahden, etta vaarin- kaytoksia talla perustuksella tapahjui. .Joka henkilo ilmoittautui kassan jaseneksi, maksoi saannollisesti 6 kuukauden ajan jasen- maksunsa, sai 'sen jalkeen avustusta joka nousi moninkertaiseksi hanen kassaan maksamastaan summasta j a kaansi lopuksi kas- salle selkansa. Kassan johtokunta oH 1899 ehdottanut jasenyys- ajan pidentamista 12' kuukaudeksi.
Tamakaan maarays ei viela voinut estaa vaarinkaytoksia.
TydttdtnyysuttktmUis ja sen ioteuttaminen. 25
Oli henkiloita, jotka laiskuudessa eivat koskaan varsinaisesti mitaan tyota tehneet, maksoivat kuitenkin saannollisesti jasen- maksunsa j a saivat avustuksen. K u n ei kassa tahtonut olla tal- laisten laiskuraitten elatuslaitos, maarattiin, etta oikeutetut avus- tusta saamaan olivat vain ne, jotka voivat todistaa vahintain 6 kk. vuoden kuluessa tyoskennelleensa toisen henkilon palve- luksessa. '•
Hauskan kehityksen alaiset ovat myoskin olleet ne syyt, joiden nojalla avustus kassasta menetetaan. Aikaisemmissa saan- . noissa oli mainittu useitakin sellaisia syita. ' Luultavasti sentah-' den, etta niiden todistaminen oli vaikeaa, hyljattii'n ne j a jaljelle jatettiin vain laiskuus j a huono elama. Niinikaan oli alkujaan kaikenlaatuiset palkkariidat ja lakko syihin luettu; nykyisissa saannoissa puhutaan yksinomaan lakossa olevista. Ennen oli siis avustus mm. tyousulussa olevilta jasenilta kielletty, nykyaan ei. Sensijaan ei maarayksen siita, etta tyottoman on avustuksen menettamisen uhalla otettava hanelle tarjottua tyota vastaan, .vaikkei se Olisikaan hanen ammattiinsa kuuluvaa, ole katsottu tarvitsevan muuttamista. Bernissa ei siita riitaisuuksia mahdolli- sesti suurin synnykaan siksi, etta siella kassaan on liittynyt suu- rimmalta osalta oppimatonta tyovaestoa j a harvojen oppineitten
tyomiesten kanssa voi komitea helposti tulla toimeen.
Kassan jasenmaksu on 70 cent kuukaudessa seka avustus tyottomyyden sattuessa i nuorille raiehille, joilla ei ole perhetta elatettavanaan, i.50 fr. seka perheellisille 2 fr. Tyottomyysapua maksetaan' korkeintaan 70 paivana vuodessa, viikon odotuksen jalkeen j a talvikuukausina (jouluk.—maalisk.).
Kassan jasenluku on kehittanyt varsin hitaasti: v. 1893 oli jasenia 354 j a v. 1905 vain 614. Tama johtuu tietysti siita, etta oppinut tyovaesto sangen vahan kayttaa kassaa; niinpa » rakennusammattilaiset, apurit j a maatyomiehet tekivat v. 1904 95 % kassan jasenista j a apurit yksinaan noin 65 % . Muitten
26 /. V. Kaitila.
ammattilaisten vahainen osanotto johtuu suurimmaksi osaksi siita, etta tyottomyys heidan keskuudessaan on paljon pienempi, joten jasenmaksujen suorittaminen ei olisi heille eduksi sita paremmalla syylla kun kassasta avustetaan vain talvikuukausina; heidan tyottomyytensa taas jakaantuu jotenkin tasan ympari vuoden.
Tyottomiksi jaa vuosittain jasenista noin 5 0 — 6 0 % ; tama korkea prosentti maara johtuu tietysti siita, etta kassa- on sesonkityolaisten kaSissa.
Bernin kassan taloudellinen asema on nykyaan varma;
mutta ainoastaan kunnan myontaman 12,000 fr. suuruisen vuo- tuisen kannatuksen kautta on siihen paasty. V . 1905—06 pei- tettiin 70 % menoista vakuutusmaksuilla, edellisena vuonna 43 % , ensi vuosina kuitenkin ainoastaan 16—20 % .
Die Stadt cdlnische Versicherungskasse gegen Arbeitslosig- keit im Winter alotti vaikutuksensa toukok. 1906. Se on muka- elma Bernin tyottomyyskassasta. Aluksi ei kaupungilla ollut sem kanssa muuta tekemista kuin etta sen johtokunnassa oli tilansa kaupungin pormestarilla j a tyonvalitystoimiston johtajalla seka etta kaupunki sille luovutti 20,000 R m . pohjarahastoksi.
Nykyaan on yhteys kuitenkin hiukan lujempi sentahden, etta kaupunki avustaa kassaa vuosittain maaratylla summalla seka takaa sen suorituskyvyn. Oikeastaan se kuitenkin vielakin on yksityinen yhdistys kunnia-, isanta- j a tavallisine jasenineen.
Kolnin kassan saannoisa mainittakoon:
Kassa avustaa tyottomia vain talvikuukausina, nykyaan V X I I — ^ / I I I .
Vakuutuksenottajina voivat kassaan yhtya miespuoliset tyo- miehet, jotka ovat vahintain 18 v. vanhat j a ainakin yhden vuo- den asuneet Kolnissa eivatka ole pysyvaisesti tyohon kykene- / mattomat.
Vakuutusmaksuksi maarattiin alkujaan 25 pf. viikolta kai- kille jasenille j a sita oli maksettava saannollisesti joka viikko
Tydttomyysvakimttis ja sen toteuttaminen. 2 7
34 viikon kuluessa vuodessa huhtik. i paivasta lukien. Sitteni- min on vakuutusmaksuun nahden tapahtunut muutoksia. V . 1901 erotettiin oppineet j a oppimattomat tyomiehet: edelliset maksoi- vat 35 pf., jalkimaiset 25 pf. viikossa. Sanottu vuosi oli talou- dellisesti hyvin kirea; kassan taytyi kieltaytya uusia jasenia vastaanottamasta, jotta olisi voinut tayttaa sitoumuksensa enti- sille. Tallaiset esimerkit kehottivat kassaa enemman.kuin tahan asti tulemaan toimeen omiUa jasenmaksuillaan.' Sentahden ne V. 1903 kohotettiin 30 j a 40 pfgiin j a v. 1904 yha edelleen 35 j a 45 pfgiin.
Kassasta myonnettiin alkujaan avustusta naineille j a nai- mattomille eri verran. V:sta 1901 lahtien on erotus heidan valillaan lakkautettu. Avustuksen maara on nykyaan 2 R m . paivassa 20 ensimaisena tyottomyyspaivana; seuraavina 28 pai- vana myonnetaan vain puolet siita. Siten siis vakuutettu saa avustusta vuodessa korkeintaan 20 X 2 -f- 28 X ^-= R m . , maksettuaan kassaan
oppinut tyomies 3 4 X 4 5 = 15.30 R m . oppimaton » 34 X 35 = 11-^" *
Odotuspaivia oli alkujaan 6, mutta sittemmin vain 3.
Huomattava on saantojen 16 §, jossa maarataan ne syyt, joiden tahden avustus menetetaan. Se kuuluu:
»i6 §. VakuutetuUa ei ole oikeutta• paivarahoihin:
a) joUei ole vakuutusmaksujaan taydellisesti suorittanut, b) jos on laiminlyonyt 10 §:ssa maaratylla tavalla varmen- taa maksujensa suorituksen,
c) jos han jo vakuutussitoumusta tehdessaan oli pysyvai- sesti tyohonkykenematon,
d) jos on sairauden tai vanhuuden tai jonkin muun tyo- honkykenemattomyyden tahden joutunut tyottomaksi,
e) jos j a niinkauan kuin hanella on oikeus avustukseen sairaus-, tapaturma-, invaliditeetti- tai vanhuudenvakuutuskassoista.
y. V. Kaitila.
f) jos hanen tyottomyytensa on johtunut hanen oman vi- kansa tai lakon tahden,
g) jos han kiehaytyy hanelle osoitetusta tyosta, j a h) jos han Kolnista muuttaa pois.»
Tahan voimme lisata 15 §:ssa olevan maarayksen, etta
»mitaan oikeutta vaatia tyota omassa ammatissaan vakuutetuUa ei ole, kuitenkin on hallinto velvoUinen tyota osoittaessaan pi- tamaan mikali mahdoUista silmalla yksityisen ruumiillisia j a hen- kisia kykyja». Nykyaan on tata maaraysta selitetty niin, etta vakuutetun tarvitsee ottaa vastaan vain sellaista tyota, joka par- haiten sopii hanen ammattiinsa.
Kassan jasenluku on sitte sen perustamisen kohonnut I32:sta i,463:een v. 190S—06 ja saannollisesti joka vuosi. A i - noastaan viime vuonna se on hiukan laskenut; syyksi siihen mainitsee vuosikertomus jasenmaksujen korotuksen. Kassa on melkein kokonaan rakennus- j a apuammattUaisten kasissa.
Keskimaarin on Kolnin kassa jasenmaksuilla voinut koota noin 4 5 — 5 0 % annetusta avustuksesta, viime vuonna aina 91.7 % Tulosta nain oUen voinee pitaa tyydyttavana, jopa tyottomyys- vakuutukseen nahden liyvanakin; ansio siita on Tyonvalitys- toimiston.
Viime vuoden maaliskuuUa alkoi Leipzigissa. edellisten mallinen tyottomyyskassa toimintansa. Vaikka sen ensi vuoden tulokset dvatkin vahapatoiset — siihen oli naet toimintavuoden kuluessa liittynyt vain 143 jasenta — antavat kuitenkin muuta- mat sen saannoissa olevat edeUisista poikkeavat maaraykset ajattelemisen aihetta.
Leipzigin. kassa avustaa tyottomia myoskin vuoden muina kuin talvikuukausina. Jasenet jaetaan ammattiensa j a niissa ilmenevien tvottomyysmahdoUisuuksien mukaan neljaan luokkaan, joissa viikkoiset maksut ovat erilaiset: I luokassa 30 pf., II:ssa 40 pf, IILssa so pf j a IV:ssa 60 pf.
TydUomyysvalaaUtis ja sen totetittaminen. 29
Pitkaaikainen kassaan kuuluminen saattaa tuottaa helpoi- tuksia maksuissa. Jos joku on maksanut viikkomaksunsa kolme vuotta perakkain saamatta silla ajalla avustusta, siirretaan hanet lahinna alempaan luokkaan, j a joka sen on tehnyt nelja vuotta perakkain, viela alempaan j . n. e. T a i jos han on sitoutunut maksamaan aina samassa luokassa, avustetaan hanta tyottomyy- den sattuessa pidemman aikaa kuin muuten.
Henkiloyhdistykset, jotka ottavat kootakseen tyottomyys- kassaan liittyneitten jasentensa jasenmaksut j a taatakseen mak- sujen saannollisen suorituksen, saavat jasenensa vakuutetuksi halvemmilla ehdoilla; maksettavaa avustusta kuitenkin pienenne- taan. — Tarkoitus on talla lailla avustaa ammattiyhdistysten • tyottomyyskassoja. • . , •
Kokeen pakoUisen kunnallisen tydtfomyysvakuutuksen alalia on tehnyt S:t Gallenin kunta Sveit-sissa v. 1895. Koetta jatket- tiin ainoastaan puolentoista vuoden aika. Tuntuu merkilliselta, miksei kauvemmin jatkettu, silla tulokset eivat olleet niinkaan epatyydyttavat; painvastoin olisi laitosta kehittamalla siita var- maankin saatu tarkoitustaan vastaava tyottomyysvakuutuskassa.
Ennenkuin S:t Gallen voi ryhtya pakollista vakuutusta toimeenpanemaan oli siihen saatava yleisella kantonilailla oikeus, silla sita ei ollut. K u n se oli saatu maarattiin, etta S:t Gallenissa jokaisen tyomiehen, jolla 6i ollut yli 5 fr. paivassa tuloja," oli ilmoittauduttava vakuutukseen; poikkeuksen tekivat oppilaat ja alaikaiset tyontekijat, joiden paivapalkka ei noussut kahteen fr.
Vakuutusmaksut olivat maaratyt eri suuriksi vakuutettujen tu- loihin nahden:
I 1. 2—3 fr. paivap. nauttivat maks. viikossa 15 rapp.
I I r. 3 — 4 » » » » » 20 » - I l l - 1 . 4—5 » » : » » » 30 »
3 0 /. V. Kaitila.
Saman mukaisesti oli myoskin maksettava avustus luokiteltu I 1. kuuluvat saivat tyoltomyyspaivalta i .8 0. f r .
I I 1. » » » 2.10 »
I I I 1. » » » 2.iO »
Avustusta annettiin korkeintaan 6o paivan kuluessa vuo- dessa. Oma syy, lakko j a kieltaytyminen vastaanottamasta tar- jottua tyota ilman riittavaa perustetta, antoivat aiheen avustuksen
menettamiseen. Tj'ottomyyden varmentamiseksi oli maaratty, paivittainen ilmoittautuminen.
Mainitsin, etta kassa oli voimassa ainoastaan i V2 vuoden ajan, tammik. 1896 kesak. 1897. Ajatukseni siita, etta kassa ei ollut epaonnistunut perustuu ensimaiseen tilinpaatokseen, joka tehtiin kesakuussa 1896, siis puolen vuoden kuluttua. Toisena vuotena on kassan talouteen selvasti' jo vaikuttanut paatetty suoritus. Sen tilit ovat sentahden vahaarvoiset kassan tuloksia arvosteltaessa.
Tammikuusta kesakuuhun 1896 maksettiin tyottomille avus- tuksena 23,514.15 fr. j a saatiin vakuutusmaksuista 21,674.30 fr.
Kaupungin myontama apu oli 4,000 fr. Sen lisaksi saatiin ko- roista j a sakoista 113,30 fr. Yhteensa nousivat tulot 25,787.60 fr.
Jollei hoitokustannuksia, jotka kaupunki suoritti, oteta lukuun, tuotti kassa sanottuna puolivuotena 2,273.45 fr. yU jaaman. Sita on varmaankin hyvana tuloksena pidettava. Toinen vuosi, kuten sanoin, on ollut huonompi asken mainitusta syysta.
Enemman, kuin saavutetut tulokset lienevatkin kassan lo- pettamiseen vaikuttaneet muutamat sen ohjesaannoissa olevat puutteellisuudet. Niista on ennenkaikkea huomattava se, ettei ole eroa tehty eri ammattien valilla, vaan oli kaikki tyomiehet asetettu maksamaan tulojensa mukaan; eri ammateissa esiintyva tyottomyys jai-nain ollen kokonaan huomioonottomatta. Tyotto-
Tydttdmyysvahmius ja sen ioieuitammen. 3 1
mien luku 15 sesonkiammatissa teki eri vuosina yhteensa 72.5 j a 72.2 "/o, kun sensijaan 88 muussa ammatissa tyottomia esiintyi ainoastaan 27.5 ja 27.8 % . On selvaa, etta viimeksi mainittuihin ammatteihin kuuluvat saivat maksaa ammatteissaan ilmenevaan tyottomyysvaaraan verraten moninkertaisia vakuutusmaksuja. Se varmaankin teki heidat kylmiksi koko laitokselle.
Dijonin kaupungista Ranskasta on kotoisin ajatus panna tydttdmyysvakuutus toimeen a?itamalla kunnallista avustusta ammattiyhdistysten tyotfdmyyskassoille. Gentin kaupungin kautta tama menettelytapa on tullut laajemmissa piireissa tunnetuksi j a sielta levinytkin, etupaassa Belgiaan j a Ranskaan.
Gentissa on sanottu muoto ollut vallalla vuodesta 1901 lahtien j a on siihen siella ollut yhdistettyna:
l) avustus ammattiyhdistysten tyottdmyyskassoille. Kunnan osa annetaan prosenttina yhdistysten kassojen myontamasta avus- tuksesta, mutta samalla on maksimi maaratty; 2) avustus saasta- jille niita varten, jotka eivat ammattiyhdistysten • tyottomyyskas- soissa ole osallisina. A p u annetaan edellista vastaavana prosent- tina tyottomyyden aikana ulosotetuista saastoista.
Kaupungin tyottdmyyskassoille antamasta avustuksesta on maaratty:
ettei se saa koskaan nousta suurempaan summaan kuin I fr. paivalta,
ettei se saa koskaan olla suurempi kuin se avustus, jonka kassa omista varoistaan myontaa,
etta tyoton saa avustusta korkeintaan 60 paivana vuodessa, etta sita saadaan ainoastaan vastentahtoisen taydellisen tai
•osittaisen tyottomyyden aikana, seka liikkeenhairion tai tehtaan j a verstaan tulipalon sattuessa. »Lakon, tydnsulun' tai niiden seurausten,' sairauden tai ruummiillisen tydhonkykenemattomyy-
•den aikana ei myonneta' kunnan rahastosta avustusta».
• Puuttumatta Gentin systeemin teknilliseen puoleen, mainit-
32 /. V. Kaiiila.
sen lopuksi, ettei saastoavun yhdistamisesta siihen ole ollut min- kaanlaisia tuloksia. Se onkin aivan luonnollista, silla eihan siita kansankerrokselta, jota tama saastamisen avustaminen tarkoittaa, voi odottaa halua eika kykyakaan saastojen tekemiseen. Sen lisaksi on tama avustamistapa tullut Gentin kaupungille sangen kalliiksi, jokainen tyoton saastaja kun on saanut avustusta keski- maarin 4 — 6 kertaa enemman kuin tyoton vakuutettu.
Olen nain laajasti esittanyt erilaisia kokeita kunnallisen "
tyottomyysvakuutuksen, alalia.- Muutama sana vielakin niiden johdosta.
Edella esitetyt kokeet nayttavat, etta moniaat vaikeudet kohtaavat kelvollisen kunnallisen tyottomyysvakuutuksen toimeen- panemista. Niista suurimpia on sen suhtautuminen eri ammat- teihin j a niissa esiintyvaan tyottomyysvaaraan. Vapaaehtoisessa enemman kuin pakoUisessakaan vakuutuksessa ei viela missaan ole otettu sanottua seikkaa huomioon, paitsi tietysti gentilaisessa.
systeemissa, jossa kysymys jarjestyy itsestaan. Leipzigissa ote- taan kylla huomioon tyottomyysvaara vakuutusmaksuihin nahden,.
mutta eri luokkien kassoja ei siellakaan hoideta toisistaan eril- laan.- Vapaaehtoisissa kassoissa onkin tydttomyysvaaran huo- mioonottaminen vaikea niiden jasenten vahalukuisuuden tahden^
mutta sensijaan ei se pakollisissa mielastani olisi suinkaan mah- doton.
Toisena vaikeutena on se, etta tyottomyyden laatu on vai- keasti maarattavissa. Yleisena mielipiteena on se; ettei tydtonta^
joka omasta syystaan on tyottomaksi joutunut, vakuutuskassasta avusteta; mutta helposti tama ei ole todistettavissa. Siita voi olla seurauksena loppumattomia kinasteluja, sovinto-oikeuksia y. m.
Lakosta on yleensa eri maarays, samoinkuin tyonsulustakin.
Lakkolaista ei missaan avusteta, mutta tyonsulkua kasitellaan eri tavalla eri kokeissa. Toisaalla se luetaan tyottoman itse tuotta- mien syitten joukkoon, eika hanta silloin avusteta; mutta toi-
Tyditdviyysvakmdus ja sen totetittatnmen. 3 3
saalla se luetaan avustettaviin tapauksiin. Myonnettava on, etta tyovaesto joskus tyonsulussa saa puoltaa entisia palkka- j a elin- ehtojansa; yhta usein kuitenkin tyonantaja on pakotettu ryhty- maan tyonsulkuun lakkoa tai boikottausta valttaakseen. Joka tapauksessa on avustuksen myontaminen tyonsulkulaiselle kunnan sekaantumista tyonantajan j a — tekijan valisiin suhteisiin. — Myoskin ollaan eri mielta siita, minkalaista tyota tyoton olisi pakotettu vastaanottamaan, jos mieli saada edelleen avustusta.
Oikeutettu on mielestani vaatimus, etta ainoastaan sen tyon hyl- kaaminen, jota ei tarjota paikkakunnalla kayvilla ehdoilla eika ole yhteydessa tyottoman entisen ammatin kanssa, saattaa johtaa avustuksen menettamiseen.
• Helppoa ei niinikaan ole valvoa sita, etta henkilo, joka kassasta saa avustusta, on todellisesti tyoton. E i ole voitu pe- toksia valttaa sillakaan, etta on vaadittu avunnauttijoita paivit- tain ilmoittautumaan kassan konttorissa. Asunnosta asuntoon tapahtuva tarkistus voisi olla jotakuinkin tehoisa, mutta se taas vaatii melkoisia kustannuksia.
Edella mainitut vaikeudet ratkaisee epailematta helpoimmin gentilainen systeemi. Mutta sen ,suurena vikana jalleen on, ettei silla voida vakuuttaa tyottomyyden varalta muita kuin ammatti- yhdistyksiin kuuluvia tyomiehia; sensijaan se osa tyovaestoa, joka avustusta parhaiten tarvitsisi, jaa siita osattomaksi. Gen- tissa voimassa olevalla saastamissysteemillakaan, kuten jo huo- mautin, ei ole mitaan merkitysta viimeksi mainitun tyomies- kerroksen avustamisessa. On kylla vaitetty, etta reformeista aina ensi aluksi tulee osalliseksi vain osa tyovaestoa; muut seuraavat vahitelien perassa. Niinkin ehka, mutta kunnat siita eivat paase velvollisuudestaan avustaa muitakin tyottomia naiden tyottomyy- den aikana; olisi ikavaa, jos sen edelieenkin taytyisi tapahtua hataaputoilla, ruoka-annoksilla tai vaivaishuoneissa.
