S U H C E E C .
Sukulaisemme unkarilaiset ovat alkaneet kiinnittaa yha suu-rempaa huomiota maahamme. Viimeisena merkkina tasta on Unkarin kuninkaallisen kauppamuseon juuri toteutumassa oleva hanke asettaa tanne erityinen kauppa-asiamies maan kauppaetuja valvomaan.
Tarkoituksena hankkeella on ennen kaikkea saada valiton kauppayhteytemme Unkarin kanssa kohoamaan. Nykyaan ei nimittain tasta yhteydesta voi paljoakaan puhua, pienta viini-kauppaa ehka lukuunottamatta. Kauppatilaston mukaan on Ita-valta-Unkarista Suomeen tuotu v. 1904 tavaroita yhteensa 70,118 .mk:n j a v. 1905 91,092 mk:n arvosta. Nama mitattoman pienet . maarat, joista suurin osa tulee Itavallan osalle, eivat tosin ilmaise kaikkia sanotuista maista tuotuja tavaroita, mutta ovat siita
huoli-matta osaltaan kylla kuvaavia (vertailun vuoksi mainittakoon, etta vastaavat numerot Sveitsin suhteen, jonka kanssa
kauppa-yhteytemme on varsin pieni, olivat kumpanakin vuonna noin puoli miljoonaa). Valikasienkin kautta on Unkarin tuotteita vain hyvin vahan maahamme osunut. ja useimmiten silloin saksalai-sena tai venalaisaksalai-sena, harvemmin unkarilaisaksalai-sena, tavarana.
Etta ainakin mahdollisuuksia jommoiseenkin tuontiin Unka-rista loytyy, on selvaa. Tuottaahan Unkari koko joukon tava-roita, joita tarvitsemme. Sellaisia ovat kuten tunnetaan vilja,^
• etenkin vehna, joka laadultaan on valkeinta ja. hienointa, mita
4 8 Kirjallismttta.
loytyy, j a maissi, hedelmat, esim. luumut, muutamat teollisuus-kasvit, vuorityontuotteet y. m. Vuosittain viedaan Unkarista viljaa satojen miljoonien arvosta ja tulevaisuudessa kohonnee vil-jan saanti yha. Sitapaitsi alkaa Unkarissa loytya yksi j a toinen
erikoisteollisuuskin, jonka tuotteista osa epailematta helposti voisi loytaa tiensa maahamme.
Missa maarin kauppayhteydellamme Unkarin kanssa vast-edes voi olla j a tulee olemaan laajuutta, on kuitenkin kysymys, johon edeltakasin on vaikea vastata. Se on seikka, joka myos varsin suuressa maarassa on riippuvainen sattumista j a olosuh-teista kansainvalisilla markkinoilla. Joka tapauksessa voidaan hyvalla tahdolla kauppayhteyttarnme nykyisestaan melkoisesti laajentaa.
Alussa esittamamme pyrinto on epailematta ennen kaikkea uusi ilmaisu veljeskansamme harrastuksesta meita kohtaan j a sel-laisena mita ilahuttavin ilmio. Toivottavaa on, etta sille kaikkea kannatusta annetaan. Taloudelliset siteet ovat aina omiaan muis-sakin suhteissa voimakkaasti lahentamaan kansoja toisiinsa.
/. K.
J ^ I R J A L L I S U U T T A .
W e r n e r S o m b a r t , Warum gibt es in den Vereinigten Staa-ten keinen Sozialismus?, Verlag von J . C. B. Mohr (Paul Siebeck), Tiibingen 1906, siv. i42.
Sombart kuuluu niihin taloustieteen edustajiin, jotka rohkeasti etsivat aiheensa nykyisen kapitalistisen talouselaman pemsolemuksen, ilmioiden ja uusmuodostusten selvittamisesta pelkaamatta niita kom-pastuskivia, mitka nykjnsen varirikkaan, levottoman yhteiskuntatalouden selvittaminen tutkijalle tarjoo.
Monumenttaalinen teoksensa »Der modeme Kapitalismus» kah-dessa osassa, »Die Genesis des Kapitalismus» ja »r)ie Theorie der kapitalistischen Entwicldung», on taman tutkimustyon sisSltSrilcas tulos.
Kysymykset taloudellisen tyon organisatsioonista, kasityon taloudesta,
Kirjallisuutta. 4 9
nykyisen kapitalismin synnysta ja ilmenemisesta, talousselaman uus-perustuksista ja uusmuodostuksista, maalais- ja kaupunHelaman, tar-peitten ja hyodykevalityksen uuspyrinnoista, kilpailun muodostuksen perusolemuksesta ovat ne alat, joilla tekija suurpiirteissa Icatsoen liildcuu.
Rohkeat teoreettiset konstruktsioonit, aineiston useinkin yksityis-kohtaista taydellisyytta halveksiva kayttely, uusia naltokohtia etsiva ryhmittely ovat ominaisuuksia, jotka lukijalle Sombartin teoksissa tulevat esiin. Virheellisyyksia ei puutu, monia vaitteita tarkempi tutldmus epailematta oikaisee, mutta positiivinen tulos on monin verroin suu-rempi. Kaikld ilmoittaa terava-Slyista, itsenaista ja konstnieeraavaa tutldjaa, joka tieteelleen aukoo uusia una.
Sosiaiismin kehityksen seuraaminen ja sen perasvaitteiden sel-vittaminen on taman tuotteliaan Mrjailijan mielialoja. Sozialismus und Soziale Bewegung-teoksensa on jo taman aikalcauskirjan' luldjoille tun-nettu. Uuden lisan talta tutkimusalaltaan esittaa 'Sombart yllamaini-tussa teoksessaan, jossa han kuten nimikin osottaa, on ottanut selvit-taakseen sita merkillista tosiasiaa, etta sen sijaan kuin sosialismia van-han maailman useimmissa sivistysvaltioissa esiintyy mahtavana liikkeena ja saavuttaa yha suurempia voittoja, se Yhdysvalloissa on viela aivan.
kehdossaan.
Sombart huomauttaa kirjansa jolidannossa etta kapitalistinen talous ja kapitalismin olemus ei ole missaan pSassyt niin suureen kukoistukseen kuin Amerikassa. Mutta jos tunnustetaan etta »sosialinen liike» saa alkunsa kapitalismin luomasta asiaintilasta ja etta »moderni-ninen sosialismi* on kapitalismin refleksi-ilmio, niin pitaisi niin korkeaan.
kapitalistiseen kehitykseen ennattaneen maan kuin Amerikan olla sosia-listisen liikkeen tyyssijoja. Niin ei kuitenkaan ole laita. Sosialistinen ryhma sai tosin viimeisissa .presidentin vaaleissa kokoon 403,338 aanta,.
mutta se ei osota muuta kuin etta Amerikassa viela v. 1904 oltiin samalla kehityskannalla kuin Saksassa 1878.
Se mika sen lisaksi erottaa amerikalaisen tyomiehen- europalai-sesta, on etta amerikalainen »normaali»-tyomies ei huolimatta niista sosialistisista vaatimuksista mita on hanen kotimaassaan tuotu esille, ole suurpiirteissa katsoen tyytymaton nykyiseen asiaintOaan. Pain-vastoin han tuntee hyvin toimeentulevansa, hanen maailmankatsomuk-sensa on »ruusunpunaisinta optimismia». Han luottaa maansa- tehta-vaan ja suuruuteen. Kapitalista talousjarjestelmaa vastaan sellaisenaan ei han taistele. Pohja on naia ollen riistetty niilta tunteilta ja mieli-aloilta, joille europalainen tyomies rakentaa luokkatietoisuutensa: ka-teudelta, katkeruudelta ja vihalta omistavia luokkia kohtaan.
Tassa- merkityksessa - ei Amerikassa ole sosialismia. Mika on tahan syyna?
Sombart hakee syyn amerikalaisen tyomiehen hyvasta taloudelli-sesta ja vapaasta, vaikutusvaltaitaloudelli-sesta polititaloudelli-sesta asemasta.
Numero-KirjallisiuiUa.
materiaalin perustuksella todistaa teldja, etta rahapalkat ovat Amerik kassa kaksi, vielapa kolmekin kertaa niin korkeat kuin Saksassa. Sen :sijaan ei ole vastaavaa eroa olemassa elintarvekustannuksiin nahden.
Yhtasuuret asumukset kuin Saksassa kaupunkipaikoissa eivat amerika-laiselle tyomiehelle ole kalliimmat, pikemmin painvastoin. Tarkeim-pien elintarpeiden hinnat .ovat Amerikassa ja Saksassa suurpiirteissa katsoen samat. Vaatetus .tulee amerikalaiselle tyomiehelle joko , ei iainkaan tai ainoastaan hyvin vahaisessa maarassii kalliimmaksi kuin saksaiaiselle. Elaman vaatimukset ja kulutus on korkeammalla. Som-bart kuvaa amerikalaisen tyomiehen asuntoa saksalaisen keskisaadyn porvarin asunnon veroiseksi. Huoneluku on amerikalaisella tyomie-hella keskimaarin 4, aaksalaisella 2. Amerikalainen tyomies suorittaa vaatetuksestaan absolutisesti kolme kertaa niin paljon kuin saksalainen.
Alkohoolin nautinto on sitavastoin monin kerroin pienempi. Joskin toiselta puolen on -tyovaen piireja, joissa kurjuus on kyllaldn raikea, niin tuloksena on kuitenkin etta amerikalainen tyomies elaa suhteellisesti paremmissa taloudellisissa oloissa kuin europpalainen.
Politisessa elamassa tuntee amerikalainen tyomies olevansa mu-kana, ja on itsetietoinen siita etta han valtiossa jotain merldtsee. Tasta syysta han ei myoskaan taistele valtiota vastaan »joka sailyttaa hanelle
«i ainoastaan tayden osan julkiseen elamaan, vaan jossa hanta myos arvostetaan politisesti ja sosiaalisesti taysarvoisena kansalaisena». Tasa-arvoisuus politisessa ja yhteiskunnallisessa elamassa kaikuu hanelle
kaikkialta vastaan. Han kunnioittaa enemmiston paatosta, joka hanen mielestaan kulkee oikeaan, silla muutoinhan se ei olisikaan enemmisto.
Silla miten kansa voisi joukoissaan erehtya. •» Fatalism of the muliituden '•on sattuva nimitys talle kannalle.
Mutta enta tulevaisuus? Onko amerikalainen tyomies
vastaisuu-•dessakin pysyva sosialismille yhta kylmana? Tahan antaa Sombart'in tutldmus seuraavan vastauksen: »kaikld ne seikat, jotka tahan saaldta
•ovat pidattaneet sosiaiismin kehitysta Yhdysvalloissa ovat katoamassa tai muuttuneet painvastaisiksi, niin etta sosialismi siellakin kaiken edel-lytyksen mukaan on lahimman ihmisijan kuluessa paaseva tayteen kukoistulcseen)).
Nama viittaukset jo riittavat osottamaan, mihin suuntaan teldjan kysymyksen arvostelu kulkee. Yksityiskohdissa voisi esityksen suhteen kylla tehda muistuksia, mutta ne eivat merkitse mitaan itse paakysy-mylcseen nahden. Sombartin kiija on Amerikalaisen sikalaisia oloja
yksityiskohtaisesti tuntevan arvostelun puolelta saanut suurta tunnustusta osakseen. .Emme voi puolestamme olla huomauttamatta etta tekija on tassa koskettanut tosiasioihin, jotka ovat kauemmaksi kantavia kuin Ame-rikan tyovaen olojen selvittamiseen ja voivat olla terveellisena taustana arvostellessa sen vetovoiman laatua,. mikil Amerikalla on europalaiseen tyovaestoon.
Kirjallisuutta. 51
Tutldmus ansaitsee rikkaan monia nyk)asen yhteiskunnallisen kysymyksen peruskohtia kasittelevan sisaltonsii takia' asianharrastajan huomiota.
J . H. y.
G. R. Snellman.
Tutldmus vahempivaraisten asunto-oloista vuonna 1905 Turun kaupungissa seka viereisissa Kaarinan j a Maarian pitajain osissa. T u r k u 1906. Sivuja V I - j -7 6- j -5 5 ,Maassamme on asuntokysymys tullut y h a polttavammaksi.' E p a -kohtia suuriakin on olemassa varsinkin vahempivaraisten asunto-oloissa.
Valttamatonta on etta asian selvittamiseksi pannaan toimeen paikallisia
«rikoistutkimuksia, joita ilman ei luonnollisesti voida menestyksella ryh-tya toimenpiteisiin olojen parantamiseksi.. Eraan sellaisen tutkimuksen tulokset on julkaistu ilmoitettavana olevassa teoksessa, joka viime jou-lun edella ilmestyi painosta.
Taman alallaan merkittavan kirjan sisallosta lainaamme muuta- ' mia tietoja.
Tutkimus, jonka Turun kaupunginvaltuusto tyovaenyhdistyksen pyynnosta maarasi tehtavaksi, kasitti- enintaan kaksi huonetta j a keit-tion sisaltavat tyovaenasunnot Turun kaupungissa j a sen ymparistossa, missa tyovakea asuu taajemmassa, ei kuitenkaan etaampana kuin kolme kilometria kaupungin linjasta. Tutkittuja asuntoja oli 7,467; ne kasit-tavat 9,707 huonetta j a niissa asui 28,770 henkea.
Yleensa tyovaki asuu mahdollisimman pienissa huoneustoissa, toisin sanoin ainoastaan keittion tahi yhden huoneen kasittavissa asu-mulcsissa. Sellaisia huoneustoja on noin kaikista. Huonetta kohti tuli kesldmaarin 3 asukasta. Muuten tutkimus selvasti osotti, niiakuin saattoi arvatakin, etta huoneiden keskimaarainen asukasluku vahenee huoneuston suuretessa.
Kaupungissa on suurimmalla osalla asukkaita keskimaarin 4 — 6 m'^ lattiapintaa, pitajaalueilla sita vastoin 2—4 m^. Kokonaista 38 "/o siita vaestosta, jota tutkimus koslcee, asuu niin pienissa asunnoissa, ettei niiden asukkailla ole laheskaan riittavaa lattiatilaa. Liika-asutus
•on suurin pienimmissa eli ainoastaan keittion tahi yhden huoneen kasittavissa asunnoissa, etenkin ensinmainituissa. Silmalla pitaen kunldn
•asukkaan osalle tulevaa kuutiotilaa on kokonaista 73,6 "/o kaikista tut-Idtuista asunnoista liika-asuttuja. Suuriii samassa asunnossa asuvien henkiloiden luku on 20, jotka kaikki asuvat huoneessa, johon ei kuulu keittiota.
Turun kaupungin voimassa olevassa rakennusjarjestyksessa ei ole saadetty mitaan huoneiden minimikorkeudesta, mutta uuden rakennus-jarjestyksen ehdotukseen on alimmaksi rajaksi pantu 2,7 metria. Suu-rin osa tutkittuja asuntoja ei kuitenkaan tayta tata vaatimusta. Var-sinkin ovat asunnot matalia kaupungin jarjestamattomissa osissa j a pitajaalueilla. Matalin tavattu huone oli 1,1 metria korkea.
52 Kirjallismttta.
Vedensaannissa on paljon toivomisen varaa. Yleensa nayttaa.
talouksien mukavuuksista Turussa pidetyn paljon vahempaa huolta laiin esim. Helsingissa.
Tavallisin vuokramaara yhden huoneen asunnoista on pitaja-alueilla 72 — 1 0 8 mk. vuodessa. Kaupungissa tallaiset asunnot ovat kalliimpia, niista k u n ylipaansa maksetaan vuolcraa 108—180 mk.
vuodessa. Huoneen j a keittion kasittavat asuimot maksavat yleensa kaupungissa 216—324 mk. jota vastoin niiden vuokra pitajaalueilla on useimmissa tapauksissa io8-—216 mk. vuodessa.' Vuokra kuutio-metrin tilalta on yleensa 2—3 mk. vuodessa. Helsingin oloihin ver-ratessa huomataan, etta Turussa seka absoluuttiset etta suhteelliset vuokrat ovat alhaisemmat kuin Helsingissa.
Terveydellisessa suhteessa asunnot yleensa ovat sangen huonot, varsinkin kaupungin jarjestamattomissa osissa j a pitajaalueilla, missa lukuisia ranstyneita vanhoja hokkeleja kaytetaan asuntoina. H y v i n tavallista on, etta rakennukset ovat vailla kivijalkaa, niin etta asuin-huoneiden lattiat ovat maassa kiinni. Mikali vertailuja saattaa tehda nayttaa siita kuin olisivat tyovaenasuntojen terveydelliset olot Turussa melkoista huonommat kuin Helsingissa.
Naista j a useista muista mieltakiinnittavista seikoista teoksen lop-puun liitetyt lukuisat tilastolliset taulut antavat yksityiskohtaisempia tie-toja. Lisaksi on kirjassa viela joukko tekijan antamia asiallisia viit-tauksia niihin toimenpiteisiin, joihin asunto-oloja parantamaan kaydessa ensi kadessa olisi ryhdyttava. Eras sellainen toimenpide joka paiva paivalta kay y h a valttamattomammaksi, on kaupungin j a sen likimpain aineiden keskinaisen suhteen jaqestaminen. Nykyiset olot eivat miten-kaan voi jatkua. Suuri osa kaupungista paaasiallisimman toimeentu-lonsa saavaa vaestoa asuu nim. sen ulkopuolella, joihin kaupungin maaraysvalta esim. rakennusjarjestys, ei ulotu. Tasta seikasta ovat monet epakohdat seurauksina. Myoskin pitaa tekija kunnan velvollisuutena tarmokkaasti edistaa kelvoUisten tyovaenasuntojen syntymista luovutta-malla rakennuspaikkoja niin edullisilla ehdoilla kuin suinkin, vielapa sitoutumalla suoranaisiin taloudellisiin uhrauksiin halvoilla lainoilla y . m .
T a y s i tunnustus on lausuttava tunnoUisuudelle j a puolueettomuu-delle, jolla tutkimus on suoritettu. N e monipuoliset j a seikkaperaiset tiedot asunto-oloista jotka ovat tutkimustyon tuloksina, antavat meille tosioloihin penistuvan tarkan j a selvapiirteisen kuvan T u r u n kaupungin vahavaraisemman luokan nykyisista asunto-oloista.
Tutkimuksen suomenkielinen asu olisi paikottain sietanyt korjai-lemista. Epaonnistuueina taytyy pitaa sellaisia termisanoja kuin »koh-talaisesti liika-asuttu», »paljon liika-asuttu» y. m.
I . A.
Tietoja en aloilta. S3
T I E T O J A E R I A L O I L T A .
Maanviljelyksen tulevaisuus Europassa.
Maanvilje-ij'ltsen tulevaisuudesta Europassa esittaa Paul Lensch aikakausbiqassa Neue Zeit seuraavia alakuloisia mietteita:»Sita ei tarvitse edes lahemmin selittaa ettei alkava nousevien viljahintojen kausi ole alati pysyva eika kuuluisan maanviljelyksen ahdingon kauan toivottu lopettaja. T a m a menestymisen aika ei voi olla muuta kuin enemman tai vahemman pitka episoodi. Niin pian kuin viljahinnat ovat menneet yli tietyn rajan tulee kansainvalinen kilpailu alkamaan uudella vimmalla. Koko Etela-Amerika odottaa viela kapitalisdsta avaamista. Ainoastaan Argentiina on antanut meille toistaseksi viela heikon esimaun siita mihin suunnattomaan viljatuotan-toon tama maa pystyy. , Se viljelyskelponen maa-ala joka Laplata valtiossa j a Venezuelassa olisi omansa vehnanviljetykseen, lasketaan 200 milj. heht. Mutta nousevat viljahinnat maailman markkinoilla ovat juuri varmin keino saattaa nama maa-alat auran kynnettaviksi j a avatuiksi sen ohessa teollisuudelle. J a paitsi Etela Amerikaa odottaa viela Siperia, Kiina, huolimatta osittaisesta liikaasutuksestaan, j a paljon .muita maita vain hetkea, jolloin hekin astuvat kansain valisten
ravinto-aineilla kilpailijain riviins.
Tilman mukaan tulisi siis maanviljelyksen ahdinko Europassa oleman pysyvainen.