T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
T O I M I T U S :
J . H. V E N N O L A O S K . G R O U N D S T R O E M
S i S a l l y s : Kotipaikkaoikeus-reformi Suomeisa kirj. O n n i T a l a s ; Valtiorautateittemme rahallisista tuloksista kirj, E r n s t N e o v i u s ; A l a - ikaisten ammattitySta koskeva lainaaadanto- Saksassa kirj, O s k . G r o u n d ; s t r o e m ; Tampereen vakijuomatilasto-tutkimus kirj. V. M a l i n ; Luotonanto- toimisto Suomeen kiij. I . K . ; Kirjallisuutta: Charles Gide, Taloustieteen paa- piirteet, suom. J . Forsman, arv. f. H . V . ; M. Helenius, Invaliditeeiti- ja van- httudenvakuutuksen tila eri maissa (Invaliditeettivukuutuskomitean julkaisu I) arv.
F . O. L . ; Tietoja eri aloilta: Maakeinottelun ehkaiseminen Saksassa; Siperian rautatien vaikutus Siperian taloudeUisiin oloihin; Uusi kilpailija sokeriteoUisuu- den alalia; Naiset tyomarkkinoilla Pohjois-Amerikassa; Tyovaki koneita vastaan;
Ammattikunnallinen tyottGmyysvakuutus ja valtion avustus Norjassa.
F O R S M A N M A R T T I K O V E R O
N : o i
T t l T E I S K U N T A T A L O U P E L L l N E N
ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena j o k a toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia k y s y m y k s i a j a seuraa niiden kehitysta 'ja kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. S e sisaltaa seka alku-
peraisia kirjotuksia etta selontekoja kysymysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjallisuudessa, arvosteluja huomattavam-
"masta yhteiskuntataloudellisesta kirjallisuudesta j a tietoja eri aloilta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerrralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an- netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . Vennola, O s k . Groundstroem,
Paitoimittaj*. Toimitussihteeri.
J . F o r s m a n . Martti Kovero.
Ybteiskaptataloadellisei) aikakaaskipjao:
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: O s k . Groundstroem, Lonnrotinpuistikko 5.
Tel. 4 5 9 3 . Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
{ ^ ^ 3 Helsingissa.
Omistaa runsaan varaston seka kotimatsta etta ulkomaalaiata k i r - lallisuutta.
Toimittaa nopeasti kirjallisuutta, jota ei I5ydy varastossa.
Sulkeutuu yleisOn suosiolliseen hnomioon esiintyvilssa kirjallisuns- tArpeessa.
II Nyberg & Lopposen RakennustoiiDisto
\ Omistaja E d v . Ljbppdnen.
I I V l a d i m i r i n k a t u 3 3 . P u h . 4 5 9 4 . T a v a t a a n 5 — 8 . _ T Tekee piirustuksia sek« ottaa tehdakseen j» valToakseen kaikkia raken-
g nusalaan kuviluvia taita, urakalla sekii Uskuun. Myy halvimmalla seka eduUi- Q silk ehdoilla, hyvia (prima) rakennusaineita, kaikkia lajeja, Toimittaa eteria 0 tyonjohtajia seka tyontekijoita eri rakennusaloilla,
M Tyiit taataan. Hinnat halvimmat.
K O T I P A I K K A O I K E U S - R E F O R M I S U O M E S S A .
Kirjoittanut Onni Talas.
Tyytymattomyys voimassa olevaan vaivaishoitoasetukseemme on kaynyt sangen yleiseksi. Toiselta puolen valitetaan vaivais- hoidon puutteellisuuksia, vaitetaan^ ettei vaivaishoitoa lahimain- kaan anneta riittavassa maarin eika liioin oikealla tavalla. T o i - selta puolen taasen huomautetaan vaivaishoitomenojen kasvamista j a valitetaan naitten menojen epatasaista jakoa kuntain kesken.
Erityisesti nayttaa tyytymattomyys kohdistuvan kotipaikka- oikeutta koskeviin saannoksiin. Lainsaadantoa kotipaikkaoikeu- desta syytetaan seka siita, etta vaivaishoitorasitus jakaantuu epa- tasaisesti kuntaia kesken, etta myoskin, ainakin kaupunkikunnissa,
vaivaishoitomenojen kasvamisesta. Tutkimus siita, missa maarin sanottu lainsaadanto on tarkotuksenmukainen j a missa maarin se olisi parannettava, nayttaa nain ollen tarpeen vaatimalta.
Mutta ennenkuin tahan kysymykseen voidaan ryhtya, on tarkastettava, mita Suomen oikeuden mukaan kotipaikkaoikeu- della ymmarretaan. Kokemus on naet osottanut, etta vaara
kasitys kotipaikkaoikeuden todellisesta merkityksesta monasti on johtanut kotipaikkaoikeuslainsaadannon vaaraan suuntaan.
K u n vaivaishoitoasetus ei anna mitaan kotipaikkaoikeuden maaritysta, on siita ollut seurauksena, etta sanottua kasitetta var-
sin usein ymmarretaan vaarin. A i v a n yleinen on kasitys, jonka mukaan kotipaikkaoikeuden merkitys olisi siina, etta henkilo koti-
1 2 Onni Talas.
paikkaoikeutensa nojalla olisi oikeutettu laissa lahemmin maara- tyissa tapauksissa vaatimaan vaivaisapua siita kunnalta, jossa hanella on kotipaikkaoikeus. Kotipaikkaoikeus muodostaisi niin ollen taman mielipiteen mukaan varsinaisen oikeuden, joka tuot- taisi asianomaiselle henkilolle etuja, joita hanella muuten ei olisi.
Lainsaadantodn nahden on tasta taasen vedetty se johtopaa- tos, etta koska kotipaikkaoikeus tuottaa henkilolle suoranaisia etuja, on myoskin kohtuullista, etta henkilon taytyy jonkun ver- ran ponnistaa voimiansa naitten etujen saavuttamiseksi. T a m a n nojalla on katsottu^olevan syyta vaikeuttaa kotipaikkaoikeuden saavuttamista.
T a s s a ei ole tilaisuutta taydellisesti.todistaa tata mielipidetta vaaraksi. Huomautettakoon kumminkin, etta kotipaikkaoikeus ei suinkaan ole vaivaisavun saannin edellytyksena. Vaivaishoitoase- tuksen mukaan on kunta velvollinen antamaan saadetyissa tapauk- sissa vaivaisapua siihen katsomatta, onko hadanalaisella kotipaik- kaoikeus • kunnassa vai eiko. Onpa kunta velvollinen anta- maan vaivaisapua ulkomaalaisellekin, joUa vaivaishoitoasetuksen mukaan ei saata olla kotipaikkaoikeutta.
E t t a nain ollen kotipaikkaoikeus ei tuota oikeutta vaivais- avun saantiin, on selvaa.
Sita vastoin on kotipaikkaoikeudella suuri merkitys, kun on maarattava vaivaishoitoyhdyskuntain keskinainen suhde. Vaivais- hoitoyhdyskunta, joka on antanut vaivaisapua henkilolle, jolla on kotipaikkaoikeus toisessa kunnassa, on oikeutettu saamaan korvausta viimeksi mainitulta. J a samoin on ensiksi mainittu vaiyaishoitoyhdyskunta oikeutettu lahettamaan hadanalaisen vii- meksi mainittuun.
Kaytannossakaan ei tutkita, missa henkilolla on kotipaik- kaoikeus, kun on k y s y m y s vaivaisavun myontamisesta hanelle, vaan vasta kun on ratkaistava, minka vaivaishoitoyhdyskunnan tulee korvata hadanalaiselle annettu apu.
Koiipaikkaoikeus-reformi Snomessa. _ 3 Kotipaikkaoikeudella on siis Suomen lain mukaan merki- tysta yksinomaan vaivaishoitorasituksen jakoon nahden.'
Mutta jos nyt tama mielipide on katsottava oikeaksi, niin esiintyy myoskin kotipaikkaoikeusprobleemi toisessa valossa. Siita tulee yksinomaan taloudellinen kysymys, ilman'sita eetillista mer- kitysta, jota sen on katsottu sisaltavan. Kotipaikkaoikeusprob- leemi muodostuu kysymykseksi vaivaishoitorasituksen oikeuden- mukaisimmasta j a sopivimmasta jakotavasta maan kuntien kesken.
•yerotuskysymyksissa on lainsaatajan seurattava sita yksin- kertaista saantoa, etta yksityista kohtaavan verotaakan tulee olla suhteellisen hanen maksukykyynsa. Kotipaikkaoikeusprobleemiin sovitettuna kuuluisi tama saanto seuraavasti:
Kotipaikkaoikeus on jarjestettava siihen tapaan, etta vai- vaishoitorasitus jakautuu maan kuntien kesken suhteellisesti nii- den k y k y y n tata rasitusta kantamaan.
Mutta vaikkapa onkin helppoa teoreettisesti maarata saanto, jota lainsaatajan on seurattava ratkaistessaan kotipaikkaoikeus- probleemia, ei ole yhta helppoa sovittaa sita kaytantodn.
Miten olisivat ehdot kotipaikkaoikeuden saavuttamiseksi maarattavat, jotta vaivaishoitorasitus jakautuisi kuntien kesken suhteellisesti niiden tuloihin ?
K y s y m y k s e e n on koetettu vastata n. k. korvausteorian avulla, jonka mukaan se vaivaishoitoyhdyskunta, jolla puutteen- alaisesta on ollut suurin taloudellinen. hyoty, myoskin on velvol- linen hoitamaan hanta, kun han joutuu hadanalaiseksi. Taloudellisen hyodyn, joka vaivaishoitoyhdyskunnalla on kysymyksenalaisesta henkilosta ollut, ajatellaan naet korvaavan sen, mita yhdyskunta on ollut pakotettu hanelle vaivaisapuna antamaan. T a t a teoriaa on lainsaataja Saksassa koettanut sovelluttaa ratkaistessaan kotipaik- kaoikeuskysymyksen valtakunnanlaissa kesakuun 6 p:lta 1870.
Voimatta tassa ryhtya perinpohjaisemmin arvostelemaan puheenaolevaa teoriaa, tahdon kumminkin kiinnittaa huomiota
4 07mi Talas,
muutamiin nakokohtiin, joista kay selville, etta sanottua teoriaa ensinnakin on mahdoton sovittaa kaytantodn ilman niin suurta muodostelua, etta itse teoria sen kautta haviaa jaljettdmiin, seka toiseksi, etta vaivaishoitorasitus sanotun teorian mukaari ei suin- kaan jakaudu kuntien kesken suhteellisesti niiden veronmaksu- k y k y y n .
Mita ensinnakin tulee teorian kaytannoUisen sovelluttamisen mahdottomuuteen, riippuu se siita, ettei henkilon kotipaikkaoi- keutta kay joka yksityistapauksessa jattaminen riippuvaiseksi sen' seikan selvittamisesta, mille kunnalle mainittu henkilo on suurim- man taloudellisen hyodyn tuottanut. Samoin kuin lainsaadan- nossa yleensa, taytyy luonnollisesti myoskin kotipaikkaoikeutta maariteltaessa saataa yleisia, helposti havaittayia tunnusmerkkeja, joiden johdolla kotipaikkaoikeuskysymys konkreettisissa tapauk- sissa voidaan ratkaista. Mutta kun nyt se suhde yksilon j a vai- vaishoitoyhdyskunnan vaHlla, jolle korvausteoria tahtoo perustaa vaivaishoitoyelvollisuuden, s. o. tuo usein mainittu taloudellinen hydty, jonka joku henkilo on vaivaishoitoyhdyskunnalle tuotta- nut, ei sisalla mitaan semmoisia yleisia tunnusmerkkeja, tulee kaytannossa mahdottomaksi sovelluttaa tata teoriaa kotipaikka- oikeuden saavuttamisehtoja koskevaan lainsaadantodn.
Niinpa onkin niiden, jotka ovat tata yrittaneet, ollut pakko turvautua semmoisiin olettamuksiin, ettei koko korvausteoriasta ole jaanyt jaljelle mitaan. Periaatteellisella pohjalla toimitetun vaivaishoitorasituksen jaon asemesta on jouduttu jakoon, joka riippuu kokonaan satunnaisista asianhaaroista j a on aivan mieli- valtainen.
Niinpa pidetaan jo mainitsemassamme Saksan valtiolaissa kesakuun 6 p:lta 1870 yhtena tunriusraerkkina korvausteorian tarkoittaman taloudellisen hyodyn olemassaolosta kahden vuoden vakinaista oleskelua vaivaishoitoyhdyskunnassa. E t t a taten koti- paikkaoikeusprobleemia ei itse asiassa ole ratkaistu korvausteo-
Kotipaikkaoiketis-refo7-mi Stiomessa. S rian mukaan, vaikkakin niin motiiveissa sanotaan, on helposti huomattavissa.
Jos myontaisikin, etta jonkun maaratyn ajan oleskelu kun- nassa on talle tuottanut taloudellista hyotya, vaatisi korvausteo- rian johdonmukainen. sovelluttaminen siina tapauksessa kummin- kin, etta kullakin henkilolla olisi kotipaikkaoikeus siina kunnassa, jossa han tyokykyisena on kauimman aikaa oleskellut. Mutta kaytannollisten syitten takia ei korvausteoriaa ole katsottu voita^
van niin johdonmukaisesti noudattaa.
Lainsaataja on siis luopunut ajatuksesta, etta vaivaishoito- rasituksen tulisi kohdata sita kuntaa, jolla oh ollut suurin hyoty kysymyksenalaisesta henkilosta j a sen sijaan katsonut rasituksen pitavan kohdata sita kuntaa, jolla viimeksi on ollut henkilosta maaratty taloudellinen hyoty. J a tammoista taloudellista hyotya on kaksi vuotta kestaneen oleskelun katsottu riittavasti osotta- van. Ilman muuta lienee selva, ettei asiain nain ollen, vaivaishoi- torasituksen jako enaa suurestikaan perustu korvausteoriaan.
Mutta korvausteoriasta, semmoisena kuin sita kaytantodn- on sovellettu, j a a vielakin vahemman jaljelle, jos tarkastaa elamaa tosiolojen valossa, eika korvausteorialle otollisena ihanneilraiona.
Korvausteorian kannattajat lahtevat siita edellytyksesta, etta kaikki ihmiset, jotka mydhemmin joutuvat vaivaishoidon varaan, aikaisemmin ovat taloudellisesti jotakin yhdyskuntaa hyodyttaneet.
Taytyneehan kumminkin myontaa, etta tammdinen edellytys on ainoastaan olettamus, vielapa mita epaillyttavinta laatua. Mutta semmoista olettamusta kayttamatta on korvausteorian kannalta katsoen kerrassaan mahdotonta maarata kotipaikkaoikeutta hen- kiloille, jotka ilmeisesti eivat ole voineet mitenkaan taloudelli- sesti hyddyttaa mitaan vaivaishoitoyhdyskuntaa, kuten esim;
semmoiset koyhat ihmiset, jotka jo syntymastaan ovat olleet tyohon kykenemattdmia tai muuten ikansa kaiken vetelehtineet tyhjantoimittajina.
6 Onni Talas.
Nain • osottautuu siis kerrassaan mahdottomaksi ratkaista kaytannossa kotipaikkaoikeusprobleemi korvausteorian mukaan.
Mutta kohtuudenkaan kannalta ei voi katsoa korvausteorian tyydyttavasti ratkaisevan kotipaikkaoikeuskysymysta. Jos koti- paikkaoikeus todella voitaisiin jarjestaa korvausteorian periaattei- den mukaan, ei vaivaishoitorasitus suinkaan tulisi kohtaamaan vaivaishoitoyhdyskuntia tasasuhteessa niiden k y k y y n kantaa tatii rasitusta. Painvastoin kavisi jako aivan varmaan mielivaltaiseksi.
Jos kuntien kaikki asukkaat vanhoilla paivillaan joutuisivat vai- vaisavun tarpeeseen, niin silloin voisi tosin katsoa korvausteo- rian ainakin paaasiallisesti jakavan oikein vaivaishoitorasituksen maan eri kuntien kesken. K u n asianlaita kumminkaan ei ole niin, kun henkiloista, jotka ovat tuottaneet kunnalle taloudellista hyotya, toisessa kunnassa lukuisa joukko, toisessa verrattain va- hainen joutuu vaivaisavun tarpeeseen, ei korvausteoria voi antaa johdatusta vaivaishoitorasituksen jaossa kuntien kesken.
. Korvausteorian oikeudettomuus j a kohtuuttomuus kaypi siitakin selville, etteivat henkilot, jotka ovat kuntaa taloudellisesti hyodyttaneet, suinkaan ole kukin tehneet sita saman verran, eivatka toiselta puolen henkilot, jotka joutuvat vaivaisavun rasi- tukseksi, ole samassa maarin sen tarpeessa.
Korvausteoria ei siis, niin ansiokkaalta kuin se ensi katsauk- selta nayttaakin, edista vaivaishoitorasituksen oikeudenmukaista jakoa kuntien kesken. Korvausteoria on kamariteoria sanan tay-
dessa merkityksessa. Sita laadittaessa ei ole todellista elamaa j a sen monimuotoisuutta silmalla pidetty.
K o s k a talla teorialla kumminkin -on ollut suuri vaikutus koti- paikkaoikeuslainsaadantddn, olen katsonut tarpeelliseksi nainkin perinpohjaisesti osottaa sen heikkouden.
Minka perusteen mukaan olisi sitten vaivaishoitorasitus maan kuntien kesken jaettava.?
Saatyjen alamaisessa anomuksessa, koskeva muutosta eri-
ICotipaikkaoikeus-7'efo7'jm Sttomessa. 7 naisiin saannoksiin vaivaisiioitoasetuksessa, lausutaan, etteivat koti- paikkaoikeutta koskevat saadokset nay suovan kunnille kylliksi turvaa sita vastaan, etta vastuunalaisuutta henkilosta, joka jo on joutunut tahi ilmeisesti on joutumaisillaan vaivaishoidon tarpee-
seen, muuton kautta kunnasta toiseen mielivaltaisesti siirretaan edelliselta kunnalta jalkimaiselle. • Edelleen huomautetaan sitten
»etta sellaisten epakohtain seuraukset nayttaytyvat tuntuvimmilta isommissa teollisuuspaikoissa», koska riiihin tyoansion toivossa
»ei tulvaile ainoastaan elinvoimaista tyovakea, vaan usein myos- kin kivulloisia j a heikosti varustettuja henkiloita, joiden varat j a tyokyky eivat vastaa heidan lailHsta elattamisvelvollisuuttaan j a joiden sentahden verrattain pian on omasta tahi perheensa puo-
lesta turvautuminen muiden apuun».
T a s t a huomaa, etta saadyt ajattelivat kotipaikkaoikeusrefor- mia, jonka mukaan kotipaikkaoikeuden saavuttamisehtoja vaikeu- tettaisiin.
Voidaksensa varmuudella lausua, vaatiiko vaivaishoitorasi- tuks"en"""oikea"^ako kotipaikkaoikeuden saavuttamisehtojen—vai- keuttamista, olisi valttamatonta tilastollisella tutkimuksella osottaa onko vaivaishoitorasitus kaupungeissa j a suuremmissa teoUisuus- keskuksissa, katsoen' naiden seutujen suurempaan veronmaksuky- k y y n , suurempi kuin kunnissa, joissa poismuuttaneiden luku on sisaanmuuttaneiden lukua suurempi.
Mutta semmoista tilastollista selontekoa ei ole saatavissa.
Asiata arvosteltaessa on kumminkin otettava huomioon etta, vaikkapa kaupunkeihin seka teollisuuskeskustoihin muuttaa- kin xkivulloisia j a heikosti varustettuja henkiloita*, namat kum-
minkin muodostavat ainoastaan vahaiseti osan muuttajien koko.
joukosta. Enemmistdna ovat epailematta »elinvoimaiset tydnte- kijat». T a s t a taas seuraa etta ne seudut, joihin suuremmassa maarassa asukkaita muuttaa, juuri taman kautta kykenevat kan- tamaan suurempaa verotaakkaa kuin muissa oloissa. Maalaiskun-
8 Otmi Talas.
nat sita vastoin karsivat taloudellista tappiota runsaamman pois- muuton kautta. T a m a ei tosin ilraene suoranaisesti veroayrien vahennyksena kunnassa, silla kaupunkeihin j a teollisuuskeskustoi- hin muuttajat ovat paaasiallisesti ruumiillista tyota tekevia, jotka joko eivat ensinkaan tahi ainakin sangen vahassa niaarassa mak- savat kunnallisveroa. Mutta poismuuton vaikutus osottautuu ty5- palkkain kohoamisessa tyonetsijaiii vahentyessa.
Jos nyt kotipaikkaoikeuden saavuttamisehtoja vaikeutetaan, s. o. jos vaaditaan pitempiaikaista oleskelua kunnassa kotipaik- kaoikeuden saavuttamiseksi, seuraa siita, etta kaupungit j a teollisuuskeskustat tulevat tilaisuuteen lahettamaan pois alueil-.
tansa ei ainoastaan ne, jotka jo kuntaan muuttaessaan olivat taloudellisessa rappiotilassa, vaan nekin, jotka uudessa kunnassa oleskellessaan ovat tahan tilaan joutuneet, kun se vaan on tapah- tunut kotipaikkaoikeuden saavuttamiseksi maaratyn ajan kuluessa.
J a "srina—tapauksessa kohtaavatkin tammoisten piiutteenaiaisten auttamiskustannukset niita kuntia, joista he muuttivat'ja jotka jo senkin kautta karsivat taloudellista tappiota.
K u t a pitemmaksi se aika, joka vaaditaan kotipaikkaoikeu- den saavuttamiseksi maarataan, sita parempi tilaisuus annetaan kaupungeille j a teoUisuuskeskustoille valikoida tulokkaista talou- dellisesti vauraimmat kunnassa pysytettaviksi j a pois haataa enti- siin asuinpaikkoihinsa heikommat.
. T a l t a kannalta katsottuna- ei tunnu niinkaan selvalta, etta vaivaishoitorasitus saataisiin tasaisemmin jaetuksi vaikeuttamalla kotipaikkaoikeuden saavuttamista. Painvastoin on sangen. otak- suttavaa, etta semmoisella lain muutoksella tehtaisiin vaivaishoi- torasituksen jako kuntien kesken ^vielakin kohtuuttomammaksi.
Sita paitsi loytyy useita puhtaasti kaytanndllisia asianhaa- roja, joitten takia ei ole syyta vaikeuttaa kotipaikkaoikeuden saa- vuttamista.
Uudistus siihen suuntaan lisaisi suuresti kotipaikkaoikeutta-
Kotipaikkaoikeus-7-eformi Stiomessa. 9
koskevien riitojen lukua- kuntien valilla. Seuraava katsaus osot- taa taman vaitteen todenperaisyyden.
, Kotipaikkaoikeutta koskeva riita syntyy sen johdosta, etta henkilo saa vaivaisapua kunnalta, jossa hanella ei ole kotipaik- kaoikeutta, jolloin viimeksimainittu kunta on oikeutettu saamaan korvausta kunnalta, jossa puutetta karsivalla on kotipaikkaoikeus.
Jos nyt apua annettaisiin yksinomaan siina kunnassa, jossa hadan- alaisella on kotipaikkaoikeus tai pain vastoin, jos hadanalaisella aina olisi kotipaikkaoikeus siina kunnassa, jossa han joutuu hataan, ei luonnollisesti voisi syntya mitaan riitaisuuksia kotipaikkaoikeudesta.
Mutta kuta suuremmaksi kasvaa niiden tapausten luku, joissa puu- tetta karsivalla ei ole kotipaikkaoikeutta" siina kunnassa, jossa han silla kertaa oleskelee, sita tiheampaan esiintyy kysymys, missa puut- teenalaisella on kotipaikkaoikeus, j a sita useammin alistetaan kysy- mys asianomaisen viranomaisen ratkaistavaksi. Mutta kotipaik- kaoikeuden saavuttamisen vaikeuttaminen lisaisi juuri niitten hen- kiloiden lukua, joilla ei ole kotipaikkaoikeutta siina kunnassa, jossa he oleskelevat. J a siita on seurauksena, etta kotipaikka- oikeutta koskevien riitojen luku y h a nousee. Viela on huomat- tava etta, paitsi sita etta riitojen luku kasvaa, niiden ratkaiSu- kin kay y h a vaikeammaksi. K u t a enemman uuden kotipaikkaoi- keuden saavuttamista vaikeutetaan, sita kauemmaksi taaksepain on tutkimus ulotettava, jotta saataisiin selville missa kysymyk- senalaisella henkilolla on kotipaikkaoikeus. J a kuta kauemmaksi taaksepain mennaan, sita vaikeammaksi muuttuu kysymyksen kasit-.
tely, sita epavarmemmaksi oikean lopputuloksen saavuttaminen.
Mutta viela eraalta toiselta nakokannalta katsoen, on san- gen valitettavaa, jos kehitys todella veisi siihen suuntaan, etta niiden henkiloiden luku kasvaa, joilla ei ole kotipaikkaoikeutta oleskelupaikassaan. Onhan naet kerrassaan luonnollista ettei vaivaishoito, jota tarvitsevalle annetaan kunnassa, jossa hanella ei ole kotipaikkaoikeutta, j a joka hoito nain ollen on luonteeltaan
Onni Talas,
ainoastaan valiaikaista, ole niin tarkoituksenmukaista kuin se, jota han nauttii kunnassa, jossa hanella on kotipaikkaoikeus.
Edellisen kunnan huolenpito ei naet ulotu sen pitemmalle kuin etta hataa karsivaa avustetaan pysymaan hengissa, mutta jalki- maiselle on edullista jarjestaa avunantonsa siten, etta puutteen- alainen niin pian kuin mahdollista voi jalleen elaa omin voimin.
Ainoastaan vaivaishoito, joka on viimeksimainittua laatua, on semmoista, €tta se saattaa vastata tarkoitustansa. Viela nurin- kurisemmaksi muuttuu suhde, jos ajattelemme preventiivista eli ennakkoavustusta. K u n t a ei saata katsoa itsellensa eduUiseksi antaa ennakkoavustusta kunnassa asuvalle henkilolle, jolla siina ei -ole kotipaikkaoikeutta. Silla ensinnakaan ei-kunta tammoisesta
ennakkoavusta ole oikeutettu saamaan korvausta avunsaajan koti- kunnalta j a toiseksi kunta jakamalla ennakkoapua vastoin omaa etuansa helpottaisi heikkovaraisille ihmisille kotipaikkaoikeuden saavuttamista kunnassa. Ajanmukaisessa vaivaishoidossa on kum- minkin y h a kasvavalla varmuudella ryhdytty vaatimaan ennakko- avustuksen kaytantodn ottamista.
Naihin painaviin kaytannollisiin epakohtiin nahden on vaka- va'sti harkittava, onko syyta ryhtya kotipaikkaoikeuden saavutta- misehtoja vaikeuttamaan vaivaishoitorasituksen tasaisemman jaon aikaansaamiseksi, varsinkin kun on taysi s y y epailla, tulisiko jako siten kohtuullisemmaksi. O n paikallaan palauttaa mieliin, etta vai- vaishoitolainsaadanndn historia kaikissa maissa, joissa vaivaishoito on pakollinen, on antanut erittain varottavan esimerkin siita, miten vaivaishoitorasituksen tasaisemman jaon toteuttamiseksi on uhrattu monta vertaa kalliimpia etuja. Tarkotan kuntien oikeutta estaa sisaanmuuttoa, T a m a »reformi» •—vaivaishoitolainsaadannon milt'ei suurin erehdys — tuli varmasti maksamaan maissa, joissa se, kuten esim. Englannissa, koko ankaruudessaan vietiin perille, enemman kuin vaivaishoidon koko suoranainen kustannus.
Joskaan ei samassa suhteessa, tuottaisi kumminkin »reformi».
KoHfaikkaoikeus-reformi Stiomessa. I I jolla tarkotettaisiin niiden ehtojen vaikeuttamista, joiden nojalla kotipaikkaoikeus saavutetaan, huomiota ansaitsevia hairioita.
Kieltamatta on lainsaataja velvollinen jakamaan vaivaishoi- torasituksen kuntien valilla niin tasaisesti kuin suinkin, mutta kumminkin ainoastaan siina maarassa, kuin se voi tapahtua tar- keampia etuja alttiiksi panematta. Jos lainsaataja voisi kiinnittaa huomiota ainoastaan vaivaishoitorasituksen mahdollisimman tasai- seen jakoon, olisi asia yksinkertaisimmin ratkaistu silla, etta val- tio ottaisi koko vaivaishoidon haltuunsa. Mutta vaivaishoitorasi- tuksen tasaisen jaon aikaansaaminen talla tavalla tuottaisi niin suhteettoman suuria epakohtia vaivaishoidon alalia, ettei sen toteuttamista voitane ajatellakaan.
K u n nain ollen luulen osottaneeni, ettei vaikeuttamalla niita ehtoja, joiden nojalla kotipaikkaoikeus saavutetaan, vaivaishoito- rasituksen tasaisempi jako suinkaan toteutuisi, vaan etta siita pikemmin johtuisi merkitykseltaan suuria epakohtia, ei ehka olisi liian uskallettua ehdottaa, ettei mitaan ajanpidennysta koti- paikkaoikeuden saavuttamiseksi saadettaisi.
T a t a ajan pidennysta on tosin yritetty puolustaa silla, etta kuntaan muuttajia siten pakotettaisiin kaikin voimin koettamaan tulla toimeen omillansa ainakin kotipaikkaoikeuden saavuttami- seksi saadetyn ajan. Perustelu nojautuu mielestani kumminkin siihen jo koskettelemaani kotipaikkaoikeuden vaaraan kasitykseen, jonka mukaan kotipaikkaoikeus tuottaisi henkilolle erinaisen edun, jonka saavuttamiseksi hanen tulisi ponnistaa voimiaan. K u n asian- laita ei kumminkaan ole niin, kun yksildlle painvastoin useim- massa tapauksessa on aivan saman tekeva, missa hanella on koti- paikkaoikeus, ei myoskaan ole otaksuttavaa, etta kuntaan muut- tajat-tekisi vat erinaisia uhrauksia'uuden kotipaikkaoikeuden saa- vuttamiseksi. •
Niinikaan on huomautettu, etta kysymyksenalaista aikaa:
pidentamalla voitaisiin ehkaista turmiollista tulvaa kaupunkeihin.
12 Ofmi Talas,
Mutta vaikkapa olisikin valmis rayontamaan, etta olisi. syyta ehkaista kaupunkeihin muuttoa, on kumminkin sangen vahan uskottavaa, etta kotipaikkapikeuslainsaadantoa niuuttamalla voi- taisiin tata epakohtaa parantaa. Muutot kunnasta toiseen riip- purat yleisista taloudellisista olosuhteista, eika suinkaan eri seu- tujen vaivaishoidosta. Pidentamalla aikaa, joka vaaditaan uiiden kotipaikkaoikeuden saavuttamiseksi, olisi tosin kaupungeilla .enem- man tilaisuutta lahettaa pois piiristansa henkiloita, jotka sinne ovat muuttaneet, mutta perin epailtavaa on, vahenisiko muutto- tulva sen kautta. O n naet otettava huomioon etta, koska kun- nat nykyisenkin lainsaadannon mukaan ovat oikeutetut lahetta- maan pois alueeltaan henkiloita, jotka, ennenkuin kaksi vuotta heidan tulostaan on kulunut, joutuvat vaivaisavun tarpeeseen, tama tilaisuuden lisays koskisi ainoastaan niita, henkiloita, jotka kolmantena, neljantena tai viidentena vuotena — riippuen siita, kuinka pitkaksi aika maarataan — joutuvat vaivaisavun tarpee- seen. O n sangen luultavaa, ettei kukaan jattaisi kaupunkiin muut- toa yksinomaan sen pelon tahden, etta hanet mahdollisesti kol- me, nelja tai viisi vuotta mydhemmin lahetetaan takaisin.
Jos siis ei voida esiintuoda painavia syita sen ajan piden- tamiseksi, jonka kuluessa kotipaikkaoikeus saavutetaan, olisi ken- ties syyta tarkastaa eiko tata aikaa mahdollisesti voitaisi lyhentaa.
K a i k k i , mita on sanottu kysymyksenalaisen ajan pidenta- mista vastaan, voidaan kaantaa ajan lyhentamisen puolustukseksi.
Kotipaikkaoikeutta koskevat oikeudenkaynnit kuntien valilla vahe- nisivat tuntuvasti j a kavisiyat ennen kaikkia yksinkertaisemmiksi.
Puutetta karsivalla olisi useammin kuin nykyoloissa kotipaikkaoi- keus siina kunnassa, jossa han joutuu avuntarpeeseen, mika seikka melkoisesti edistaisi vaivaishoidon tarkoituksenmukaisuutta. E i myoskaan ole otaksuttavaa, etta vaivashoitorasitus semmoisen uudistuksen kautta jakautuisi kuntien kesken epatasaisemmin kuin nykyaan. O n painvastoin uskottavaa etta, missa muutto-oikeus
JCotipaikkaoikeiis-reforini Suomessa, 13
on vapaa, siella jakautuu vaivaishoitorasituskin kunkin seudun veronmaksukyvyn mukaan.
O n kumminkin olemassa eras asianhaara, joka, niinkauan kun vaivaishoito on jarjestetty kuten meilla nykyaan, tekee mahdottomaksi ajatella vaivaishoitorasituksen jaetuksi kuntien kes- ken puhtaan oleskelupaikkateorian perustuksella, jonka mukaan vaivaishoitorasitus aina kohtaa sita kuntaa, jossa tarvitsevainen oleskelee hadan sattue'ssa. T a m a n kautta olisi naet kunnille mah- dollista mielivaltaisesti siirtaa vaivaishoitorasitus toisten kun- tain kestettavaksi, lahettamalla puutetta karsivia toisiin kuntiin.
T a t a vaarinkayttoa, joka voi esiintya sangen vaikeasti huomat- tavissa muodoissa, eivat mitkaan rangaistusmaaraykset kykenisi tehokkaa.sti vastustamaan. Sita paitsi ei saata mitenkaan kun- nallisen itsehallinnon kannalta katsoen puolustaa jarjestelmaa, joka soisi hallintoviranomaisille aina tarjolla olevan tilaisuuden retteloimisiin kunnallisvirkamiesten kanssa.
T a m a n vuoksi taytyy kotipaikkaoikeus jarjestaa niin, etta vaivaishoitorasituksen mielivaltainen siirtaminen kunnasta toiseen . tulee ehkaistyksi. Mutta jos saados voimassa olevan vaivaishoi-
toasetuksen 20 §:ssa pysytetaan semmoisenaan, jonka saadok- sen mukaan henkilo, joka on tayttanyt viisikymmentji, vuotta tai tullut saamattomaksi, sailyttaa sen kotipaikkaoikeuden, joka . hanella silloin oli, tulee se erinomaisen tehokkaasti vastustamaan vaivaishoitorasituksen mielivaltaista siirtamista kunnasta toiseen.
K u n kunnat sen mukaan eivat voi mielivaltaisesti lykata vanho- jen j a »saamattomien» henkiloiden hoitoa toisillensa, on vaaraa tassa suhteessa olemassa ainoastaan niihin henkiloihin nahden, jotka ovat viittakymmenta vuotta nuorempia seka viela tyohon- kykenevia. Ainoastaan naihin nahden on sen suuntainen laki-
• saados, kuin voimassaolevan vaivaishoitoasetuksen 22 §, tarpeen vaatima.
14 Ernst Neovius.
K a i k k e i n t a r k k a n a k o i s i m m a n k i n kunnanraiehen lienee v a i - keata ennakolta p a a t t a a , - j o u t u u k o j o k u " v i i t t a k y m m e n t a vuotta nuorempi, terve henkilo j o vuoden kuluessa vaivaishoidon tar- peeseen. J o s siis ajaksi, j o n k a kuluessa uusi kotipaikkaoikeus voidaan saavuttaa, saadettaisiin y k s i vuosi, muodostaisi se mieles- tani useimmissa tapauksissa t a y s i n patevan vakuuden vaivaishoi- torasituksen mielivaltaista siirtOa v a s t a a n kunnasta toiseen.
(Jatk.)
V A L T I O R A U T A T E I T T E M M E R A H A L L I S I S T A T U L O K S I S T A .
Kirjoittanut • Ernst Neovius.
K u n j o k u k a s i t y s vuosien t a i v u o s i k y m m e n i e n kuluessa j u u r - tuu yleiseen mielipiteeseen, ei se helposti muutu, v a i k k a tosiasiat, joiden nojalla se alkujaan muodostui, m y d h e m m i n olisivatkin
vahitellen muuttuneet.
E r e h t y y tuskin, jos on sita mielta, etta t a m a j o k a p a i v a i n e n totuus on ilmaantunut m y o s k i n meidan valtiorautateittemme anta- main rahallisten tulosten arvostelemisessa. O l i a i k a — e i k a se ole a i v a n k a u k a i n e n k a a h — , jolloin syy-sta saattoi sanoa, etta Suomen rautateita rahalliseltakin k a n n a l t a katsoen oli pidettava varsin t y y d y t t a v a n a , j o p a h y v a n a k i n »yrityksena». T a m a k a s i - t y s i m e y t y i sittemmin n i i n sanoaksemme yleiseen ilmastoon j a lienee edelleen sangen yleisesti vallitseva, v a i k k a se j o useiden vuosien a i k a n a on ollut k a i k k e a muuta k u i n oikea. S i l l a tosiasia,
— j o k a muuten j o on k i i n i t t a n y t eduskunnankin huomiota — ei n y k y a a n ole s u i n k a a n se, etta valtiorautateittemme rahalliset tulok- set olisivat k u t a k u i n k i n t y y d y t t a v a t . T o s i a s i a on painvastoin.
Valtiormiiateittemme rahallisista tuloksista.
etta rautateittemme talous talta k a n n a l t a on muodostumaisillaan v a r s i n v a k a v a k s i , j o p a huolestuttavaksikin probleemiksi.
K u n asian laita k e r r a n on nain, niin ei liene h a i t a k s i esit- taa-. muutamia t a r k e a m p i a numeroja, j o t k a valaisevat S u o m e n valtiorautateiden rahallisia tuloksia niin h y v i n ennenkuin v a r s i - nainen k a a n n e huonompaan p a i n tapahtui, k u i n m y o s k i n taman kaanteen j a l k e i s i l t a vuosilta. S e n ohessa voinee pikainen katsaus siihen, m i l l a tavoin n a i t a s e i k k o j a on kasitelty valtiopaivillamme, tarjota j o t a k i n mielenkiintoa.
O t a m m e tahan ensin seuraavan taulun.
Suomen valtiorautateiden rahalliset tulokset (taysin tuhansin Suomen markoin).
<
o 2.
W c S 0 o'
f O:
g
s tn
s a fD
<
_o
G i : |-
tn t
1
• 1
g i u, 0 3Vuoden lopussa kirjoissa ollut a-
hi .—1
E §
% i 0
^0
P ^ a y s; K a>
3 5^
•a 3
?« 3
§= a 3 2.
0 0 F i
<
o 2.
W c S 0 o'
f O:
g
s tn
s a fD
<
_o
G i : |-
tn t
1
• 1
g i u, 0 3l l
• ,0:
cn' 0
s | | e p ' i
i p a-hi .—1
E §
% i 0
^0
P ^ a y s; K a>
3 5^
•a 3
?« 3
§= a 3 2.
0 0 F i
1890 11,831 7,163 4,668 705 696 101,827 22,245 39,i5 3,76 I89I 12,732 8,204 4,527 655 926 102,932 23,192 35,se 3,^0 1892 12,321 8,631 3,690 1,211 1,314 122,000 26,338 29,95 2,49 1893 13,404 9,08s 4,318 911 1,236 123,256 27,574 32,21 2,8 6 1894 14,301 9,174 5,126, 708 82 123,965 27,657 35,84 3,38 1895 15,456 10,107 5,348 1,691 1,665 125,657 29,323 34,61 3,5 9 1896 17,867 10,799 7,067 1,758 1,241 161,568 33,779 3,62 1897 19,523 12,270 7,253 2,126 4,350 163,646 35,909 37,15 3,63 1898 22,004 14,385 7,618 3,866 7,158 167,512 41,542 34,62 3,64 1899 25,047 17,502 7,544 3,917 4,456 171,172 53,959 30,13 3,35 1900 27,698 2o,S45 7,152 3,290 8,224 193,270 67,615 25,82 2,73 I90I 26,600 21,847 4,753 6,068 6;i84 198,352 74,698 17,87 1,74 1902 26,931 23,064 3,867 5,041 4,986 202,877 77,844 14,36 1,38 1903 30,182 24,557 5,625 5,357 4,219 206,324 79,791 l8,63 1,97
i 6 Ernst Neovius.
N i i n k u i n n a k y y , p a a t t y y taulumme vuoteen 1903. S y y t a h a n on, etta rautatiehallituksen kerromus v:lta 1904 ei v i e l a ole ilmes- t y n y t jnlkisuuteen j a v : l t a 1905 kirjat eivat viela edes v o i olla paatetyt. T a h d o m m e k u i t e n k i n tassa mainita, etta valtion tilin- paatdksen m u k a a n rautateiden bruttotulo v : l t a 1904 teki (tasaisin tuhansin) 31,292,000 mk., k a y t t o - j a yllapitokustannukset 26,659,000 mk., n. s. liikennevoitto t a m a n m u k a a n 4,633,000 m k . (siis y l i 1,6 milj. m k . v a h e m p i k u i n edellisena vuonna), menot uutisra- kennuksista v a l m i i l l a radoilla 5,621,000 m k . j a menot l i i k k u v a n kaluston lisayksesta 3,875,000 m k . T a m a n m u k a a n oH n. s. liikenne- voitto V. 1904 ainoastaan 14,8 "/^ bruttotulosta, s. o. tulos oli niin huono, etta se ainoastaan y h t e n a vuonna on ollut tata huonorripi.
M i k a l a h i n n a pistaa silmaan edella olevaa taulua tarkastel- lessa on v a r m a a n se ratkaisevasti huononeva suunta, j o k a , m i t a tulee rautatietalouden antamiin -rahallisiin tuloksiin, k a y p i siita i l m i . V e r r a t k a a m m e v a a n taulun ensimaista j a v i i m e i s t a , ri v i a ! Y h d e k s a n k y m m e n - l u v u n alusta ovat k y l l a S u o m e n valtiorauta- teiden bruttotulot lisaantyneet lahipitaen k o l m i n k e r t a i s i k s i , m i k a tietysti on luonnollista, k u n ajattelee, k u i n k a m a h t a v a s t i rauta- teiden pituus, K a r j a l a n , P o r i n , J y v a s k y l a n , T o r n i o r i j a r a n n i k k o - radan k a u t t a on kasvanut, j a k u n heittaa s i i m a y k s e n numeroihin, j o t k a osottavat rautateiden paaomanarvoa v. 1890 j a v. 1903.
Mutta s a m a n ajanjakson kuluessa ovat rautateiden liikenne- kustannukset nousseet paljoa enemman k u i n k o l m i n k e r t a i s i k s i : k u n suhde niiden j a bruttotulon v a l i l l a v. 1890 oli jokseenkin k u i n 60:100, niin se v. 1903 oli k u i n 82:100, j o p a v. 190286:100.
N . s. liikennevoitto ei siis ainoastaan ollut j a a n y t k a s v a m a t t a r a u - tatielaitoksemme kehittyessa, se oli painvastoin alentunut noin 40''/o:sta bruttotuloa i 9 ' ' / o : i i n siita. J a se k o r k o rautateihin pannusta paaomasta, jota t a m a liikennevoitto edustaa, oli laskeutu- nut 3,76 ''/o:sta v. 1890 vajaaseen 2 ''/o:iin v. 1903, e i k a v. 1902 edes tehnyt puoltatoista sadannesta.
Valtiorautaieittemme rahallisista tuloksista. 17
K a t s e l k a a m m e taulua v a h a n lahemmin.
1890 v : n harvinaisen edullinen tulos ei voinut olla p y s y v a a l a a t u a . T u l o t nousevat k y l l a lahinna seuraavinakin vuosina, lukuun-
ottamatta tuota taloudellisesti yleensa niin epaedullista vuotta 1892. Mutta j o n y t on liikennekustannusten nousu suhteellisesti suurempi j a tulos siis epaedullisempi. Liikennevoitto alenee siten 39,5 "/otsta bruttotuloa v. 1890 35,8 7o:iin v. 1894 j a 34,6:een v.
1895. T a m a n m u k a i s e s t i alenee m y o s k i n se k o r k o m a a r a , j o t a t a m a voitto edustaa, 3,7 "/o:sta 3,4:aan j a 3,6 7o:iiii. V . 1896 n a y t t a a vihdoin huomattava kaanne parempaan t a p a h t u v a n : r a u - tateiden bruttotulo, j o k a edellisina vuosina oli kasvanut v a a n
v a h a n alle tai v a h a n paalle miljonan vuodessa, nousee silloin noin 2,4 milj. mk., k u n taas liikennekustannukset tuskin sanotta- vasti lisaantyvat. T u l o s talta vuodelta on sentahden viela edul- lisempi k u i n v. 1890 m i t a tulee liikennevoiton suhteelliseen suuruu- teen, j a tuskin huonompi, v a i k k a katsoisi sita k o r k o m a a r a a k i n , j o t a se edustaa, huolimatta siita, etta rautateiden paaoma-arvo
valiajalla on kasvanut 124 miljonasta 195 miljonaan m a r k k a a n . M u t t a j u u r i n y t tapahtuukin kaanne huonompaan. T a l o u - dellisesti edullisten olojen vallitessa k a s v a a k y l l a rautateiden
bruttotulo verrattain ripeasti aina v u o s i k y m m e n e n loppuun, huo- limatta siita, etta v. 1897 tuntuvasti alennettu tariffi pantiin voi- maan. Mutta kayttokustannnkset a l k a v a t n y t nousta viela p a l - j o a nopeammassa suhteessa j a liikennevoitto p y s y y sentahden j o
summallensakin j o k o a i v a n p a i k a l l a a n tai alenee suorastaan (vrt.
l u k u j a v v : l t a 1896—1900!) E t t a se laskettuna prosentiksi brutto- tulosta siten tuntuvasti alenee. on s e l v a : 39''/o:sta 1896 se menee alas 30 "/"^iin v. 1899 j a 26 " / " • i i ' ^ 1900. J a t a m a k a i k k i samalla, k u n valmiisiin ratoihin vuosittain sidotaan ennen tuntemattomia s u m m i a uutisrakennuksiin j a l i i k k u v a n kaluston lisaamiseen. U u d e n vuosisadan alku tekee sitten t a m a n epasuotuisan muodostuksen a i v a n huolestuttavaksi: bruttotulo alenee v. 1901 noin i miljo-
i 8 Ernst Neovizts.
nalla, nousee seuraavanakin vuonna v a i n vahapatoisyydella, koho- taksensa v a s t a v. 1903 tuntuvammin, mutta k a y t t o k u s t a n n u k s e t k a s v a v a t vuosittain tuntuvasti, painaen nettovoiton i 8 : a a n , j o p a I 4: k i n "/onin bruttotulosta, samalla k e r t a a k u n y h a uudet m i l j o - nat, j o t k a edelleen k a y t e t a a n uutisrakennuksiin j a l i i k k u v a n k a l u s - ton lisaamiseen, nostavat rautateihin pannun paaoman suuruutta j a alentavat k o r k o m a a r a n , j o t a liikevoitto edustaa, alle 2 ''/o:n. ;
E r i t y i s t a huomiota kiinittaa puoleensa rautateidemme talou- dessa 90-luvulla j a sen j a l k e e n se suurenmoinen uusi m e n o e r a , j o h o n j o viittasimme, eli uutisrakennukset v a l m i i l l a radoilla j a niiden l i i k k u v a n kaluston lisaaminen. 80-luvulla olivat] n a m a t menot, jos k o h t a nousemassa ollen, viela yleensa p y s y n e e t verrat- tain v a h a i s i s s a summissa, tehden ainoastaan muutamia s a t o j a tuhansia vuodessa. Ne eivat sentahden m y o s k a a n sanottavasti vaikuttaneet siihen rahalliseen lopputulokseen, j o n k a valtiorauta- tiet antoivat, v a a n oli n . s. liikennevoitto silloin tosiaan y h t a k u i n valtion todellinen puhdas tulo rautateistansa, j a se k o r k o m a a r a , j o t a se edusti rautateiden arvosta, todellinen k o r k o h y v i t y s rauta- teihin sijotetuista laina- tai saastdvaroista.
T a s s a kohden tapahtuu n y t heti 90-luvun alussa j y r k k a muutos, j o k a v u o s i k y m m e n e n kuluessa j a sittemmin k e h i t t y y y h a j y r k e m m a k s i .
J o s l u k i j a edella olevasta taulusta katselee niita numeroita, j o t k a osottavat u u t i s r a k e n n u k s i i n ' j a l i i k k u v a n kaluston lisaami- seen k a y t e t t y j a v a r o j a , niin h a n huomaa, etta ne yhteenlasket- tuina j o heti nousevat v a r s i n melkoisiin s u m m i i n : v . 1890 1,4, V. 1891 ij.58, V. 1892 2,5, V. 1893 2,1, V. 189s 3,35, V. 1896 3 m i l j . m k . P o i k k e u k s e n tekee ainoastaan v. 1894, j o l l o i n n a m a t menot eivat tee y h t a k a a n miljonaa m a r k k a a yhteensa. K u n ver- t a a n a i t a l u k u j a rautateiden n. s. liikennevoito'n suuruuteen s a - moilta vuosilta, n i i n huomaa, k u i n k a melkoinen osa rautateiden antamasta tulosta j o 90-luvun ensi puoliskolla kului naiden meno-
Valtiorautateittemme rahallisista tuloksista. 19
j e n Suorittamiseen j a k u i n k a yha_ vaheneva osa siita j a i todelli- seksi puhtaaksi vuosituloksi valtiolle, t a i , m i k a on s a m a asia, liikeni k o r o k s i sille paaomalle, j o k a oli rautateissa k l i n i . M u t t a v u o s i k y m m e n e n ensi puolella p y s y y suhde k u i t e n k i n viela' j o n - kunlaisissa rajoissa. K u n varainhoitokautena 1892—94 liikennevoitto k e s k i m a a r i n vuodessa teki 4,378,000 mk., niin k u l u i siita uutis- rakennuksiin valmiilla radoilla j a l i i k k u v a n kaluston lisaamiseen k e s k i m a a r i n vuodessa 1,820,000 m k . ; puhdas tulo teki siis v i e l a v a h a n paalle 2,5 milj. m k . vuodessa, v a i k k e i se tosin enaa vas- tannutkaan k u i n 1.8 "/otn k o r k o a rautateihin sijoitetulle paaomalle (v. 1890 v i e l a 2,6 Vo). S e u r a a v a n a kolmivuotiskautena (1895—97) tekee keskimaarainen liikennevoitto 6,556,000 m a r k k a a , mutta uutis- rakennuskustannukset j a l i i k k u v a n kaluston lisaaminen k y s y y silloin 4,275,000 k e s k i m a a r i n vuodessa, niin etta puhtaaksi tuloksi j a a ainoastaan 2,281,000 mk. vuodessa, m i k a ei enaa tee k u i n
1,24 "/o rautateiden paaoma-arvosta.
Mutta v a s t a t a m a n j a l k e e n muuttuu suhde kokonaan. V . 1897' ohvat rautateiden tulot v i e l a antaneet jonkunmoisen y l i j a a - m a n , v a i k k a k i n k a i k k i menot tuloista ensiri vahennetaan, j o s kohta t a m a y l i j a a m a ei • enaa ollut k u i n 783,009 m a r k k a a , k u n naet sanottuna vuonna uutisrakennuksiin j a l i i k k u v a a n kaiustoon oli k a y t e t t y yhteensa kokonaista 6,470,000 m a r k k a a . M u t t a seuraavana vuonna nousevat j o tassa puheena olevat suuret menot tuntuvasti y l i k o k o liikennevoiton, k u n naet edelliset te- k e v a t 11,024,000, mutta j a l k i m a i s e t ainoastaan 7,618,00 m a r k - k a a . J a t a m a asianlaita j a t k u u sitten, niinkuin l u k i j a taulustamme v o i huomata, k e s k e y t y m a t t a , kehittyen huippuunsa sikali, k u i n rautateiden liikennevoitto uuden vuosisadan m u k a n a alenee. M e i - dan valtiorautatiemme eivat siis tata n y k y a ainoastaan ole anta- matta m i t a a n k o r k o a sille paaomalle, j o k a niihin on pantu — ei m y o s k a a n niiden rakentamiseksi otetulle valtiovelallemme, j o k a kuiteiikin on v a a n noin puolet rautateiden paaomasta — ; ne v a a -
20 Ernst Neovius.
tivat sita paitsi vuosittain omien tulojensa lisaksi useita miljonia, j o s k a a n ei saannollisten liikennekustannusten suorittamiseen, niin kuitenkin menoja varten, j o t k a liikenteen'jatkuvaa yllapitoa varten
^nailla radoilla katsotaan valttamattdmiksi. A l k a e n v:sta 1898, j o s t a lahtien, kuten sanottu, asianlaita on ollut nain, ovat ne lisa- varat, j o i i i i n viittasimme, tehneet:
3,406,000 m a r k k a a 829,000 » 4,362,000 » 7,491,000 » 6,160,000 » 4,051,000 » 4,863,000 »
L u k i j a k y s y y luonnollisesti s y i t a tahan valtiotalouden k a n - n a l t a huolestuttavaan asianlaitaan. V a l i t e t t a v a s t i ei t e k i j a k u i - t e n k a a n voi tarjota sita selvitysta, j o k a y k s i s t a a n voisi paljastaa n a m a t s y y t . T a y t y y tosin toivoa, ett'emme enaa k a u v a n tar- vitse tallaista perinpohjaista selvitysta odottaa. . V i i m e valtiopai- villa p y y s i v a t naet saadyt, etta hallitus asettaisi komitean tutki- m a a n j a tarkastamaan valtiorautateiden hallintoa, j a viime loka- k u u s s a annettiinkin k o r k e i m m a s s a paikassa m a a r a y s tallaisen komitean asettamisesta. S i t t e m m i n tulleet suuret tapaukset ovat toistaiseksi viivyttaneet asian edistymista, mutta k a u v a n ei tie-
—.tysti enaa voi kestaa, ennenkuin senaatti asettaa puheenaolevan komitean. S e n toihin t a y t y y k a i k k i e n , j o t k a harrastavat valtio-
taloutemme tervetta kehitysta, asettaa suuret toivomukset. S i l l a k o m i t e a n tehtavana ei luonnollisesti tule olemaan ainoastaan t a r -
kastaminen j a tutkiminen j a kertomuksen antaminen siita, v a a n m y o s k i n , n i i n k u i n saatyjen p y y n n d s s a sanottiin, ehdotusten teke- minen tarpeellisiksi uudistuksiksi j a parannuksiksi.
V. 1898
» 1899
» 1900
» 1901
» 1902
» 1903-
» 1904
Yaltioj-autateiitemme rahallisista tuloksista. 21 K l i n seuraavassa k a y m m e heittamaan pikaisen s i i m a y k s e n rautateittemme taloutta k o s k e v a i n asiain k a s i t t e l y y n valtiopai- v i l l a , niin alotamme 1891 v : n saatykokouksesta.
Hallitus oli esityksessansa arvioinut puhtaan tulon valtion rautateista seuraavalta kolmivuotiskaudelta ainoastaan 2,100,000 m a r k a k s i , k e s k i m a a r i n vuodessa, v a i k k a se, poisluettuna k a i k k i m i t a siita oli k a y t e t t y uutisrakennuksiin j a kaluston j a ainevaras- ton lisaamiseen, j o edellisena neljana vuonna oli tehnyt 2 V2 m i l j ; m k . vuodessa. S y y k s i alhaiseen arvioon. ilmotti .hallitus, etta rautateiden l i i k k u v a a kalustoa j a rakennuksia tulisi seuraavalla kolmivuotiskaudella lisattavaksi.
Itse asiassa naytti v a r s i n k i n viimeinen vuosi 1890 v i i t t a a - , v a n siihen, etta puheena olevat suuret menot tosiaan tuUsivat.
nielemaan suuret summat rautateiden liikennevoitosta j a siten painamaan puhtaan tulon niista jokseenkin n i i n alas k u i n halli- tus arvioi. U u t i s r a k e n n u k s i i n j a l i i k k u v a n kaluston (seka aine- varaston) lisaamiseen oli v. 1890 kulunut k a i k k i a a n enemman . k u i n puolet rautateiden liikevoitosta eli 2,495,000 mk., joten p u h - das tulo sanotulta vuodelta ei tehnyt k u i n 2,172,000 m k . J a s a a - d y t tunnustivat puolestaan k y l l a , etta uusien ratain Hittyessa v a n - hoihin j a liikenteen kasvaessa, uuden l i i k k u v a n kaluston j a uutis- rakennusten tarvetta v a l m i i l l a radoilla luonnollisesti ei v o i d a valt- taa. Mutta saadyt eivat kuitenkaan sanoneet .voivansa otaksua, etta namat tarpeet vastaisuudessa, jos v a a n uutisrakennukset suo- ritettaisiin tarpeellisella saastavaisyydella, tarvitsisivat nousta niin suuriksi kuin. parina viimeisena vuonna. H e katsoivat sentah- den voivansa laskea rautateiden puhtaan tuloylijaaman seuraa- valta kolmelta vuodelta k e s k i m a a r i n 3,200,000 m k : k s i . S a m a l l a saadyt k a y t t i v a t tilaisuutta huomauttaaksensa, k u i n k a asian laatu v a a t i , etta eduskunnalle annettaisiin tilaisuus olla osallisena har- kitsemassa sellaisia suurempia uutisrakennus- j a laajennussuunni- telmia, j o t k a tuntuvasti vahentaisivat kulkulaitosrahaston tuloja.
22 Ernst Neovius,
E d e l l i s e s t a tiedamme, milla tavoin rautateiden rahalliset tulokset puheena olevina vuosina todellisuudessa muodostuivat.
Taloudellisesti ahdas a i k a alensi bruttotulon valtiorautateista 12,7 miljonasta m a r k a s t a v. 1891 12,3 miljonaan v. 1892. S e u r a a v a n a vuonna j a v a l l a n k i n v. 1894 oli bruttotulo tosin j o tuntuvasti parempi. Mutta k a y t t d - j a yllapitokustannukset nousivat m y o s - k i n (kts. edella olevaa taulua!). N . s. liikennevoitto tuli talla t a v o i n k e s k i m a a r i n k o k o varainhoitokaudelta 4,378,000 vuodessa.
T a m a ei kuitenkaan, n i i n k u i n l u k i j a on huomannut, toistaiseksi ollut se luku, j o k a hallituksen j a saatyjen laskuissa otettiin huo- mioon. S e l u k u oli valtion puhdas rahallinen tulo rautateistansa, s. o. se m i k a j a i jaljelle, k u n tuloista vahennettiin kaikki menot, - ^ i i s m y o s k i n ne v a r a t , j o t k a oli k a y t e t t y l i i k k u v a n kaluston lisaami-
seen j a uutisrakennuksiin v a l m i i l l a radoilla. J a t a m a l u k u tuli varainhoitokaudelta melkoista pienempi.
S a a t y j e n toiveet viime mainittua laatua olevain suurten me- nojen suhteen olivat naet taydellisesti pettaneet. V . 1892—94 oli uutisrakennuksiin j a l i i k k u v a a n kaiustoon k a y t e t t y k a i k k i a n s a 5,462,000 m k . J a k u n lisaksi rautateiden ainesvarasto s a m a n a a i k a n a oli. tuntuvasti lisaantynyt, oli rautateista k e r t y n y t puhdas tulo supistunut 5,989,000 m k : a a n k o k o varainhoitokaudelta, m i k a t e k i 3,6 milj. m k : n vajauksen verrattuna saatyjen laskuihin.
E r i t y i s t a mielenkiintoa tarjoavat n y t puheenaolevassa suh- teessa 1894 v : n valtiopaivat.
Sopinee ensiksikin huomauttaa, etta kulkulaitosrahastoa kos- k e v a tulo- j a menoarvion jarjestely, j o k a tahan asti viela aina- k i n muodollisesti oli tapahtunut muun suostuntaennakkoarvion j a r j e s t e l y n yhteydessa, n y t esiintyy erotettuna itsenaiseksi aineeksi:
hallitus antoi asiasta saadyille eri esityksen j a s a a d y t kasitteli- v a t sen n i i n i k a a n eriksensa. N a i l l a valtiopaivilla muodostui m y o s - k i n se menettelytapa,, j o t a eduskunnassa sittemmin on noudatettu kulkulaitosrahaston tulo- j a meno-arvion j a r j e s t e l y s s a : valtiovalio-
Valiio7-a2ttaieiitevime rahallisista tuloksista. 2 3
k u n t a antoi asiasta ensin y i i d e n mietinnon, jossa se" tefci ehdo- tuksensa rahaston saannollisen, vakinaisen menoarvion jarjeste- l y k s i , ilmottaen sen johdosta m i t k a varat rahasto saattoi tarjota uusiin rautatierakennuksiin k a y t e t t a v a k s i , j a sittenkun s a a d y t oli- v a t tehneet paatoksensa viimemainituista k y s y m y k s i s t a , toisen mietinnon, j o k a sisalsi lopullisen ehdotuksen rahaston tulo- j a meno-arvioksi.
_ M u t t a m y o s k i n muutamissa muissa suhteissa — j o t k a talla k e r t a a suoranaisemmin koskevat ainettamme —• tarjoaa 1894 v i n
saatykokouksen menettely kulkulaitosrahaston ennakkoarvion laadinnassa mielenkiintoa,
H u o l i m a t t a .siita, m i t a s a a d y t edellisilla valtiopaivilla olivat lausuneet siita jarjestyksesta j a tavasta, jolla k y s y m y k s e t v a l - raiiden rautateiden suurista ylimaaraisista menoista olisivat k a s i - teltavat (edella siv. 21), oli hallitus kuitenkin edelleen laatinut etidotuksensa kulkulaitosrahaston menoarvioksi tulevalle v a r a i n - hoitokaudelle entisyyden m u k a a n , s. o., se ei ollut tehnyt s a a - dyille mitaan ehdotusta suoritettavien uutisrakennusten j a han- k i t t a v a n uuden l i i k k u v a n kaluston suhteen, v a a n oli huomanriut namat erat ainoastaan niinkuin ennenkin vahentamalla niihin tar- peelliset varat rautateiden vuotuisesta liikennevoitosta. S i k a l i oli kuitenkin saatyjen toivomus tassa kohden otettu hallituksessa huomioon, etta siina laskelmassa kulkulaitosrahaston tuloista j a menoista, j o k a senaatin kulkulaitostoimituskunnasta talla k e r t a a annettiin saatyjen valtiovaliokunnalle, uutisrakennuksiin j a l i i k k u - v a n kaluston lisaaniiseen tarpeelliset maararahat oli erikseen k u l - t a k i n vuodelta huomattu, j o t a paitsi laskelmaan oli liitetty luet- telo niista k u m p a a k i n laatua olevista menoista, j o t k a rautatiehal- litus oli ehdottanut suoritettaviksi.
T a s s a k o h d e n n y t 1894 v : n saadyt, valtiovaliokunnun eh- dotuksen mukaisesti, panivat toimeen muutoksen, j o k a sekin on j a a n y t p y s y v a i s e k s i . Kulkulaitosrahaston ennakkoarvioon otettiin
2 4 £riisl Neovius.
n y t ensin tulopuolelle k o k o rautateiden n. s. liikennevoitoista eli bruttotulon j a juoksevain, vuotuisten, valttamattomain liikenne- kustannusten erotus j a menopuolelle pantiin erityisiksi • meno- eriksi ne maararahat, j o t k a varainhoitokauden kuluessa piti kaytettaman uudistus- j a lisaystdihin valmiilla radoilla seka nai- den ratain- l i i k k u v a n kaluston lisaamiseksi.
K a i k e n taman ohella ilmenee 1894 v : n , valtiopaivilla sita paitsi entista paljoa t a r k e m p i j a perinpohjaisenipi kasittely s a a t y j e n ' (valtiovaliokunnan) puolelta: mita tulee kulkulaitosrahastobn j a nimenomaan sen muodostumisen t a r k e i m p a a n tekijaan, valtiorau- tateiden talouteen. M u t t a ei v a a n aikaisempiin, v a a n m y o s k i n 90-luvun kahteen viimeiseen saatykokoukseen verratessa .pistaa t a m a kasittelyn tarkemmuus silmaan. V a l t i o v a l i o k u n t a antaa k y l l a m y o s k i n v v . 1897 j a 1900 tavanmukaiset tiedot rautateiden tulojen j a menojen muodostamisesta lahinna edellisina vuosina^
verrattuina v a s t a a v i i n tuloksiin sita edelliselta ajalta, j a osottaa m y o s k i n , m i l l a tavoin t a r k e i m m a t rahalliseen lopputulokseen vai-^
kuttavat tekijat olivat muodostuneet. Mutta verrattain suotuisat lopputulokset n. s. liikennevoittoon nahden v v . 1894—99 oli- v a t nahtavasti omansa laimentamaan eduskunnan harrastusta rautatietaloutemme .lahempaan tarkastamiseen, v a l l a n k i n k u n ' n a - mat tulokset sanottuina vuosina poikkeuksetta olivat saatyjen laskemia. edullisemmat, j a k u n niihin, uuden menoarviojarjestely- t a v a n johdosta eivat enaa vaikuttaneet , valmiiden ratain .suuur mattomat, y h a k a s v a v a t ylimaaraiset menot. ,: • .1 ;
V a r s i n k i n tekee taman vaikutuksen 18.97 v : n saatykokous, jolloin valtiovaliokunnan esittamat numerot kuitenkin osottivat, etta rautateiden liikenne- j a yllapitokustannukset, olivat lisaanty-:
m a s s a melkoista nopeammin k u i n bruttotulo (vastaav. 18.25-7o j a 17 "'o k e s k i m . vuodessa v v . 1893—-95 verrattuna k e s k i m a a - riin kolmelta edelliselta vuodelta). N i i n i k a a n huomauttaa valtio- valiokunta V. 1900 erityisesti, k u i n k a huolimatta saavutetuista
'Valiioraiitaieitiemmc rakallisisia tuloksista 25
verrattain suurista n . s. liikennevoitoista valtiorautateiden tulo- j e n j a liikenne- j a yllapitokustannusten valinen suhde vuosi vuo-- delta oli huononemassa, k u n naet jalkimaiset v. 1896 tekivat 60,45 % bruttotulosta, mutta v. 1898 65,39 J3- seuraavana vuonna 69,88 7o.
Mutta namat numerot eivat v. 1897 aiheuttaneet mitaan lausuntoja valiokunnan puolelta j a m y o s k i n v. 1900 rajottuu valiokunta tassa .suhteessa ainoastaan merkitsemaan, etta rauta- tietaksain melkoinen alennus oli huomattavasti lisannyt liiken- netta j a m. m. henkilokunnan melkoinen lisays korottanut k u s -
tannuksia siita. ' N i i n k u i n sanottu, on asianlaita I 8 9 4 v : n valtiopaivilla tassa
kohden huomattavasti toisenlainen. Odotettua niin paljon huo- nompi puhdas rahallinen tulo valtiorautateista yhteydessa niiden suurten maararahain kanssa, j o t k a edelleen olivat kuluneet uutis- rakennuksiin valmiilla radoilla, vaati, n i i n k u i n valtiovaliokunta lausui, lahemmin tarkastamaan rautateiden hoito- j a liikenne- kustannuksia. V a l i o k u n t a - esitti taman johdosta viisi eri taulua naiden kustannusten muodostumisesta pitemman ajan kuluessa j a tuli laskuistansa siihen tulokseen, etta. »rautateiden h o i t o - j a k a y t - tdkustannusten nousu alkaen v:sta 1890 ainoastaan vahemmassa maarassa oli johtunut uusien ratain s y n n y s t a , v a a n paaasiallisim- m i n viiden v a n h i m m a n radan ( H e l s i n k i — P i e t a r i , H a n k o , T u r k u , V a a s a j a Oulu) liikkeen yllapidossa tapahtuneesta menojen nou- susta. s T a r k o i n a r v a t a , missa m a a r i n liikenteen kasvaminen on nostanut liikennekustannuksia», ei tosin, lausui valiokunta, ollut mahdollista. J a jos kohta tulos v v : l t a 1890—92 osotti, etta lii- kennekustannukset olivat lisaantyneet 37 %, mutta bruttotulo ai- noastaan 29 % 1887—89 v v : n keskimaarista, niin ei valiokun- nan arvelun m u k a a n kuitenkaan v i e l a ollut s y y t a otaksua, etta liikennekustannukset edelleen k a s v a i s i v a t nopeammin k u i n brut- totulot, v a l l a n k i n k u n 1892 v : n tulos, kuten tunnettu, oli harvi-
2 6 Ernst Neovius.
naisen epaedullinen. Mutta j o k a tapauksessa lausui valtiovalio- k u n t a nimenomaan taman johdosta j u l k i , etta »se erittain suuri menojen nousu, j o k a oli tapahtunut j a - j o n k a v a l t t a m a t t d m y y t t a jokaisessa yksityisessa k o h d a s s a . V a l i o k u n t a luonnollisesti ei ole voinut h a r k i t a , V a l i o k u n n a n mielesta sisalsi v a k a v a n kehotaksen l a k k a a m a t t a huolehtimaan • siita, etta kustannusten nousu tapah- tuisi ainoastaan varovaisesti j a pitaen silmalla .saallista suhdetta
• liikennetuloon.»
M i t a erityisesti tulee uutisrakennuksista v a l m i i l l a radoilla j a niiden kaluston lisaamisesta johtuneisiin suuriin menoihin, niin olemme j o huomauttaneet sita vaikutusta, m i k a niilla- oli saatyjen kantaan j a menettelyyn nailla valtiopaivilla. S e l v i l l a siita, etta tassa oli menoera, j o k a edelleen j a j a t k u v a s t i pitemman a j a n kuluessa tulisi v a a t i m a a n suuria summia, ei tosin eduskunnassa viela oltu k a i k k i a l l a v a i k u t t a v a l l a k a a n taholla. S e n a k y y selvasti k a i k k i e n aatelis- j a porvarissaadyn jasenten ^) allekirjottamasta vastalauseesta valtiovaliokunnan valmistamaan mietintdon k u l k u - laitosrahastosta nailla valtiopaivilla. T a s s a vastalausujat ilmot- tivat vakaumuksenaan, etta v a l m i i l l a radoilla suoritettaviin uutis- rakennuksiin j a niiden l i i k k u v a n kaluston lisaamiseen tarpeellis- ten maararahain p i a k k o i n t a y t y i s i melkoisesti alentua, j a etta sentahden valiokunnan naihin tarkotuksiin v v : k s i 1895—-97 eh- dottama runsas s u m m a (6,648,000 mk) ei ollut katsottava tule- vaiseksi keskimaaraiseksi kustannukseksi, olot, j o t k a sen v a a t i - vat, k u n m u k a olivat tilapaisia ^). L u k i j a tietaa, etta namat
1) Hrat L . Mechelin, C. G. Standertskjold, K . Antell, A . W. Lagerborg, Mauritz Hallberg, F . Heikel, Frith. Neovius ja ' E . Ohman. -
^) Suurempi ennustuskyky, kuin taman vastalauseen allekiijottajilla, nakyy olleen niilla ' pappis- ja talonpoikaissaadyn jasenilla, jotka painvastoin olivat sita mielta, etta puheenaolevat menot jo kymmenkunta -yuotta olivat osottaneet ole- vansa »yhta valttamattomia vuotuisia kustannuksia kuin itse liikennemenot, osoit- taen niikuin namatkin progressiivista nousutaipumusta verraten raujatieverkon laa- juuteen ja liikenteen lisaantymiseen».
Ala-tkdisten ammattitydtd koskeva lainsddddnto Saksassa, 27
suotuisat ennustukset v a i n liian v a h a n piti vat p a i k k a a n s a todel- lisuudessa. M u t t a siita huolimatta ei 90-luvun k a k s i l l a viimeisilla valtiopaivilla tassakaan kohden m i k a a n perinpohjaisempi tarkas- tus tule valtiovaliokunnan puolelta rautatietalouden osaksi. H u o - mautettuaan 1900 v : n saatykokouksessa, etta uutisrakennus- j a l i i k k u v a n kaluston lisaamiskustannukset olivat, verrattuina k e s k i - m a a r a a n v v : l t a 1893—65, nousseet y l i 225 %, lausui valtiovalio- kunta v a a n , etta »liikenteen vaatimukset ilmeisesti olivat tehneet mahdottomaksi rajottaa mainittuja menoja e n e m m a n (saatyjen h y v a k s y m a a n ) menoarvioon. otettujen m a a r a r a h a i n k a n s s a y h t a - pitaviksi.x
L A - I K A I S T E N A M M A T T I I Y O T A K O S K E V A L A I N S A A D A N T O S A K S A S S A .
J o 1800-luvun edellisella puoliskolla alettiin Preussissa saataa, l a k e j a lasten j a ala-ikaisten a m m a t t i t y o n turvaamiseksi. • V u o n n a
1828 kenraali v o n H o r n huomautti kuningas F r e d r i k W i l h e l m i l l e , etta R h e i n i n m a a k u n t a ei enaan' k y e n n y t asettamaan t a r v i t t a v a a sotamiesten m a a r a a , s y y s t a etta ala-ikaisten k a y t t a m i n e n tehdas- t y d h o n oli taman m a a k u n n a n vaestoa ruumiillisesti heikontanut.
Preussin ensimaisella tehdaslailla, j o k a ilmestyi vuonna 1839, oli kuitenkin toinenkin tarkotus k u i n k a s v a v a n sukupolven ruumiil- lisen k e h i t y k s e n t u r v a a m i n e n ; yleiseksi periaatteeksi^siina • naet asetettiin m a a r a y s etta tehdastyo ei saanut hairitsevasti v a i k u t t a a lasten pakolliseen k o u l u n k a y n t i i n . T a t e n siis tahdottiin t u r v a t a nuorison henkinenkin k e h i t y s , j o t a periaatetta S a k s a n m y d h e m - m a s s a k i n tehdaslainsaadannossa -— paljoa suuremmassa maarassa k u i n englantilaisessa •—on pidetty silmalla. Mainitun 1839 vuoden lain m u k a a n , jolle v a s t a a v a englantilainen l a k i vuodelta-1833 o l i ' monessa k o h d e n ollut mallina, kiellettiin tehdastyo yleensa 9 vuotta nuoremmilta lapsilta j a maarattiin 9—16 vuotiaille k o r k e i n -
28 Ala-ikaisten ammatiityStii koskeva lainsaadanto Saksassa.
taan l o - t u n t i s e k s i ; p y h a p a i v a - j a y o t y o kiellettiin heilta kokonaan.
— K u n muutama vuosi myohemmin- kuningas F r e d r i k W i l h e l m I V sattui keskustelemaan englantilaisen valtiomiehen loordi Schaftesbu- r y n k a n s s a E n g l a n n i s s a vireilla olevasta k y s y m y k s e s t a laajentaa teh- daslainsaadantoa j a k y s y i m i t a toiveita Shaftesburylla oli saada uusi lakiehdotus parlamentissa h y v a k s y t y k s i , vastasi t a m a : »Ei mitaan t o i v e i t a ; paaministeri on tanaan minulle kirjottanut,' etta han tulee minua vastustamaan*. » M e p a » , lausui kuningas, »olemme Preussissa tehneet teille lain». »Niin, sire», vastasi S c h . , »sen tiedan, j a k y m m e n i e n tuhansien s y d a m e t siunaavat siita T e i d a n Majesteettianne».
T a h a n ensi saavutukseen ei Preussissa kuitenkaan p y s a h - d y t t y . Preussissa saadetty koulupakko 14 vuotta nuoremmille lapsille vaati valttamattomasti pitemmalle menevia rajotuksia lasten tehdastyohdn, jos mieli naille vaimistaa mahdollisuutta t a y t t a a koulunkayntivelvollisuutensa. V u o n n a 1853 i l m e s t y i k i n uusi l a k i ; siina kiellettiin tehdastyo 12 vuotta nuorem- milta s e k a mydnnettiin 12—14 vuotiaille korkeintaan 6-tuntinen j a 15—^16-vuotiaille korkeintaan lo-tuntinen t y d p a i v a . S a m a s s a laissa saadettiin m y o s ammatintarkastajia asetetlavaksi, m u t t a fakultatiivisesti, »missa tarve sita vaati». A l u k s i ammatintarkas- tajat toimivat innolla j a menestyksella, mutta Preussin kauppa-' ministerin, k r e i v i Itzenplitzin aikana (1862—73) ammattitarkas- tus herpoamistaan herposi, eika lailla saavutettu tarkotettua h y o t y a .
Pohjois-Saksan liiton perustuttua joutui liittoon k u u l u v a i n eri maiden tehdaslainsaadantd sen tehtaviin k u u l u v a k s i . V u o n n a 1869 annetussa tehdaslaissa (Gevcerbeordnung) p y s y t e t t i i n preussilaisen lain m a a r a y k s e t vuodelta 1853, m u t t a k u n ammattitarkastiista k o s k e v a a saadosta ei uudistettu, j a i 1869 vuoden laki jokseenkin tehottomaksi.
S a k s a n valtakunnan perustaminen ei aluksi m y o s k a a n tuot- tanut suoranaisia muutoksia puheenalaisessa k y s y m y k s e s s a . E r a a S s a valtiopaivapaatoksessa v:lta 1873 vaadittiin kuitenkin hallitusta toimi- tuttamaan tutkimusta, oliko laajennettu suojeluslainsaadantd tar- peeUinen. T u t k i m u s pantiin toimeen vuosina 1874—1875, j a sen tulokset aiheuttivat hallituksen vuonna 1878 esittamaan valtio- paivilla lakiehdotuksen, j o n k a valtiopaivat h y v a k s y i v a t . M i t a a n
