Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
T O I M I T U S :
J . H. V E N N O L A O S K . G R O U N D S T R Q B M J . F O R S M A N M A R T T I K O V E R O
S i s a l l y s : Kolipaihkaoikens-refonni Suomessa (jatk,)kirj. O n n i T a l a s ; Muutamia arviolaskuja Lainvalmistelukunnan verotusreformin tuloksista kirj. O. A. B r o m s ; Urakka- vai tuntipalkka? kirj, O s k . G r o u n d s t r o e m ; Saksan raha-asiat j a finanssireformiliike kirj. V. K . S i m e l i u s ; KiijalH- suutta: A', S. of Ursin^ Tulevaisuutta kohti," arv. y. J^,; Htnriette Roland-Heist, Generalstreik und Sozialdemokratie, arv. M, Kj Tietoja eri aloilta: Amerikan vjiheneva viljanvienti; Rautateiden kannattavaisiiudesta; Unkari agraarivaltio;
Rautateiden vaikutus'" vae&tdn aloeelliseen jakaantumiseen; PuuvillateoUisuuden edistyminen • Englannissa; Maan keinotekoinen kastelu Intiassa; Amerikalainen kauppamatkustaja; Suojelueliitto lakkovanrioita vastaan; Tydsitoumuksen sopimis- HlBOtO.
N:o 2
1 9 0 6Y t l T E I S K U N T A T A L O U P E L U N E N
A l K A K A U S K ^ R J A
l^i^iSDi^l^iSDl^lSDl^ilniestyy noin kolnien painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia k y s y m y k s i a j a seuraa niiden kehitysta j a kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. S e sisaltaa seka alku-
peraisia kirjofuksia etta selontekoja kysymysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjallisuudessa, arvosteluja huomattavam- masta yhteiskuntataloudellisesta kirjallisuudestaja tietoja eri aloilta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerrralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehiile, joita toivo- taan saatavan ympSri maata j a kaikista kansan kerroksista, an-
netaan j o k a kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . Vennola, O s k . Groundstroem.
PSatoimittaja. Toimitussihteeri, J . F o r s m a n , Martti Kovero.
Ybteiskuotataloadelliseo aikakaaskirjao:
Paatoimittaja; J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 3 6 8 2 .
" Toimitussihteeri: O s k . Groundstroem, Lonnrotinpuistikko 5.
T e l . 4 5 9 3 . Toimitukseii osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakanppa
H e l s i n g i s s a . i S ^ a
Omistua runsaau varaston seka kotimaista etta ulkomaalaista kir- Mlisnutta.
Toimjttaa uopeasti kirjallisuutta, jota ei lOydy varastosea.
Sulkeutuu yleisOn suosiolliBeeu huomioon esiintyvassa kiTJalJismw- tarpeessa.
jl Ny])erg& Lopposen Rakennustoimisto
2 I Omistaja Edv. Lbppdnen.
I | Vladimirinkatu 3 3 . P u h . 4 5 9 4 , T a v a t a a n 5 — 8 . _ T Tekee piirustuksia seka ottaa telidakseen ja valvoakseen kaikkia raken
O nusalaan kuuiuvia toita, urakalla seki laskuun. Myy halvimmalla seka edulli
§ silla ehdoilla, hyria (prima) rakennusaineita, kaikkia lajeja. Toimittaa eteviS
•3 tyonjohtajia seka tyontekijoita eri rakennusaloilla.
S T y d t t a a t a a n . H i n n a t h a l v i m m a t .
K O T I P A I K K A O I K E U S - R E F O R M I S U O M E S S A .
Kirjottanut
Onni Talas.
(Jatk.)
Siirryn puhumaan kotipaikkaoikeuden muodollisesta jarjes- tamisesta.
K u t e n tunnettu, on Suomessa henkilolla nykyaan paasaan- non mukaan kotipaikkaoikeus siina kunnassa, jossa lian on lien- gille kifjotettuna. Useimmissa ulkomaiden lainsaadannoissa sita vastoin riippuu henkilon kotipaiidsaoikeus suorastaan hanen asunto- j a kotipaikastaan.
Mielestani ei kumminkaan ole mitaan patevata syyta, joka kehottaisi luopumaan saaddksesta, jonka mukaan henkikirjotus maaraa kotipaikkaoikeuden. Henkilohan on hengille kirjotettava siina kunnassa, jossa hanella on asuntonsa j a kotipaikkansa, joten siis kotipaikkaoikeus, joskin se valittomasti riippuu henkikirjo- tuksesta, kumminkin valillisesti riippuu asunto- j a kotipaikasta.
O n tosin myonnettava, etta. henkilo toisinaan joutuu hen-, gille kirjotetuksi paikkakunnalla, jossa hanen asunto- j a kotipaik- kansa ei ole. Mutta jos tarkastetaan toiselta puolen tammoisten poikkeustapausten aiheuttamia haitallisuuksia, toiselta taasen niita suunnattomia vaikeuksia, jotka .syntyvat, jos jonkun henkilon kotipaikkaoikeuden selville saamiseksi aina olisi valttamatta otettava selkoa, missa hanen .oikea asunto-ja kotipaikkansa on, niin
54 Onni Talas.
ei voine kieltSa, etta ensinmainitut haitallisuudet ovat mitattoman pienia jalkimaisten vaikeuksien rinnalla. Jos kotipaikkaoikeus todella tehtaisiin suorastaan riippuvaiseksi kunkin oikeasta asunto- j a kotipaikasta, johtaisi se kaytannossa kumminkin siihen, etta
henkikirjotus aina muodpstuisi yhdeksi tunnusmerkiksi siita, etta henkil©lk-©H-eikea asunto- j a kotipaikkansa siella,-jossa-ha.n_on hengille kirjotettu.
V i e l a on tarkastettava kysymys, onko kotipaikkaoikeus aina maarattava henkikirjotuksen mukaan, vaikkapa henkikirjo- tus ei olisi tapahtunutkaan oikeassa kunnassa. T o i s i n sanoen, onko kunnalle, jonka etua on loukattu asetuksen vastaisen henki- kirjotuksen kautta, myonnettava tilaisuus velvottaa toista kuntaa kotipaikkavelvoUisuudesta vastaamaan.
Voimassa oleva vaivaishoitoasetus on tassa suhteessa epa- selva. /
Asetuksen 19 §:ssa lausutun paasaannon mukaan on henki- lolla kotipaikkaoikeus siina kunnassa, jossa han on hengille kir- jotettu. Ainoastaan siina tapauksessa, etta joku kuluvana tahi edellisena vuonna on valttanyt henkikirjotuksen, on kunta, jossa henkilo aikaisemmin on ollut hengille pantuna j a jota kotipaikka- velvollisuus niin muodoin voi kohdata, oikeutettu todistamaan, etta mainitun henkilon olisi myohemmin pitanyt joutua hengille kirjotetuksi toisessa kunnassa. Saadoksen sanamuodon mukaan on kunta siis ainoastaan erikoisessa poikkeustapauksessa oikeutettu todistamaan etta henkilo ohsi ollut hengille kirjotettava toiseen kuntaan. T a m a on sitakin huomattavampaa, kun Ruotsin vai- vaishoitoasetuksen mukaan vuodelta 1871, josta suomalainen ase- tus on miltei suoranainen kaannos, paasaantd kotipaikkaoikeu- desta on se, etta Ruotsin kansalaisella on kotipaikkaoikeus siina vaivaishoitoyhdyskunnassa, jossa han viimeksi on hengille kir- jotettu tai jossa hanet asetuksen mukaisesti olisi ollut hengille kirjotettava.
Koiipaikkaoikeus-reformi Suomessa. 55
Vertaamalla meidan vaivaisiioitoasetustamme Ruotsin vai- vaishoitoasetukseen nayttaa siis siita kuin Suomen lainsaataja olisi tahtonut antaa, yhta ainoata jo mainittua poikkeusta lukuun- ottamatta, tapahtuneelle henkikirjotukselle, siita huolimatta, onko se ollut asetuksen mukainen vai ei, ratkaisevan merkityksen koti- paikka-oikeuskysymykseen nahden.
Kaytanto on kumminkin, hyvaksyttyaan ensi, vuosina voimassa olevan vaivaishoitoasetuksen ilmestymisen jalkeen sananmukaisen tulkitsemisen puheena olevassa suhteessa, nyttem- min aivan poikkeuks'etta kaantynyt toiseen suuntaan. Taydelli- sesti vakaantuneen kaytannon mukaan on naet nykyaan kunta, joka tahtoo velvottaa toista kuntaa vastaamaan kuntaa kohdan- neesta kotipaikkavelvoUisuudesta, joka tapauksessa oikeutettu todistamaan, etta henkilo olisi asetuksen mukaisesti ollut hengille kirjotettava sanotussa kunnassa. Kaytanto ei siis meilla ensin- kaan eroa kysymyksen alaisesta Ruotsin vaivaishoitoasetuksen saadoksesta.
T a s s a ei ole tilaisuutta tarkastaa, perustuuko kaytanto meilla nyt puheena olevassa suhteessa sittenkin vaivaishoitoase- tuksen 19 §:n oikeaan tulkitsemiseen. Olemme ainoastaan tahtoneet huomauttaa, etta epaselvyytta tassa kysymyksessa on olemassa.
. Tallaista epaselvyytta on uudessa vaivaishoitoasetuksessa valtettava. O n selvasti ilmaistava — jos henkikirjotus edelleen jaapi kotipaikkaoikeuden maaraajaksi ^— onko henkilolla koti- paikkaoikeus siella, missa hanet todellisuudessa on hengille kir- jotettu, vai siellako, jossa hanet asetuksen mukaan olisi ollut hengille kirjotettava.
K u n on ratkaistava, onko kotipaikkaoikeus tehtava riippu- vaksi todella tapahtuneesta vaiko asetuksen mukaisesta henki- kirjotuksesta, niin on huomioon otettava, etta asianomaisen hen- kilon kotipaikkaoikeuden selville saaminen jalkimaisessa tapauk- sessa kay melkoista vaikeammaksi. Se tarkotus, jota juuri koetet-
Onni Talas.
tiin saavuttaa tekemalla kotipaikkaoikeus riippuvaksi henkikirjo- tuksesta, haviaa. T a m a tarkotushan oli se, etta henkikirjotus tarjoaa selvan ulkonaisen merkin, jonka mukaan yksityisessa tapauksessa aina vallan helposti voisi ratkaista, missa henkilolla on kotipaikkaoikeus. Kaytannossa johtaisi jarjestelma, jonka mu- kaan vain asetuksen mukainen -henkikirjotus maaraisi henkilon
kotipaikkaoikeuden siihen etta, joka kerta kun syntyisi riitaa jonkun henkilon kotipaikkaoikeudesta, olisi tutkittava, missa hen- kilon oikea asunto- j a kotipaikka on, silla ainoastaan silla tavoin voitaisiin saada selkoa siita, missa hanet asetuksen mukaisesti olisi hengille kirjotettava. E i voitane kieltaa, etta kotipaikkaoikeutta koskevat riidat taten tulisivat huomattavasti vaikeammiksi.
Nailla syilla on mielestani annettava etusija jarjestelmalle, jonka mukaan tapahtunut henkikirjotus, olipa se sitten asetuk- sen mukainen tai ei, ratkaisee kotipaikkaoikeuden.
T a t a vastaan voidaan tosin muistuttaa, etta semmoinen saannos suorastaan kehottaisi kuntalaisia jattamaan tapahtuvassa henkikirjotuksessa ilmottamatta kuntaan muuttaneita heikkova- raisia, jotta namat eivat saavuttaisi kotipaikkaoikeutta kunnassa.
T a m a n vaaran mahdollisuutta ei voi kokonaan kieltaakaan. Mutta siina suhteessa on huomioon otettava, etta muistutuksella on oi- keutuksensa ainoastaan sikali kuin se koskee viittakymmenta vuotta niiiorempia, viela tydhonkykenevia henkildita. Ainoastaan sem- moisten henkiloitten salaamisesta henkikirjotuksessa saattaisi kunnilla olla etua. Mutta juuri tallaisten henkiloitten avuntar- vetta -on vaikea edeltapain paattaa j a kun toiselta puolen hen- gille ilmottamisen laiminlydmista tuskin juuri voi suuremmassa maarassa tapahtua, ei kysymyksessa olevaa vaaraa voitane pitaa kovinkaan • suurena. Sitahan paitsi voimassa olevan henkikirjo- tusasetuksen 2 9 §:n nojalla voidaan rangaista niita, jotka lairtiin- lyovat velvollisuutensa henkikirjotuksessa. Jos henkikirjotuksen luotettavuus kysymyksessa olevan reformin kautta tasta huoli-
Koiipaikkaoikeus-reformi Suomessa. 57
matta kumminkin vahenisi, niin on parannuskeino etsittava an- karammassa tarkastuksessa henkikirjotusta toimitettaessa, ehkapa myoskin saatamalla nykyista ankaramman rangaistuksen laimin- lyonnista, mutta ei sita vastoin kotipaikkaoikeuslainsaadannossa.
Jokaista jarjestelmaa, jonka mukaan kotipaikkaoikeus saa- vutetaan maaraaikaisen oleskelun kautta kunnassa, haittaa eras paha epakohta. Henkilot naet, jotka eivat yleensa kauan asu samalla paikkakunnalla j a jotka niin muodoin eivat saavuta uutta koti- paikkaoikeutta, sailyttavat kotipaikkaoikeutensa kunnassa, jossa he eivat enaa pitkaan aikaan ole olleet. T a s t a taasen on seu- rauksena, etta vaivaisavun tarpeeseen joutunut henkilo usein la- hetetaan kuntaan, joka on muuttunut hanelle kokonaan vieraaksi.
O n selvaa, etta tama usein tuntuu hataan joutuneesta kovalta;
eika sellainen menettelytapa myoskaan ole sopusoinnussa uuden- aikaisen vaivaishoidon noudattamain periaatteiden kanssa.
Vaivaishoito on tosin historiallisten olosuhteitten vaikutuk- sesta joutunut kuntien tehtavaksi, mutta johtavana aatteena tassa
• suhteessa on kuitenkin se seikka, etta kunnan jasenet paremmin tuntevat toistensa todellisia tarpeita, jonka vuoksi kunnan onkin helpompi,- kuin esim. valtion, vaivaishoitoa hoitaa tarkotuksen mukaisella tavalla. Talloin edellytetaan kumminkin, ettei kuntaa velvoteta hoitamaan henkiloa, joka on siita kokonaan vieraan- tunut.
Taman valttamiseksi on Norjan vaivaishoitolaissa saados, joka mielestani ansaitsee huomiota meillakin. Sanotun lain mu- kaan henkilo, joka on kymmenen vuotta ollut poissa kunnasta, jossa hanella on kotipaikkaoikeus, kadottaa taman poissa olonsa kautta kdtipaikkaoikeutensa, vaikkakaan han ei ole muualla uutta kotipaikkaoikeutta saavuttanut. Tallainen henkilo joutuu siis kotipaikkaoikeudettomaksi. T a m a ei suinkaan. merkitse sita, etta han ei saisi vaivaisapua puutteeseeh jouduttuaan. Vaivaisavun saantiin nahden ei ole mitaan eroa niitten valilla, j o i l l a o n koti-
S8 Otmi Talas.
paikkaoikeus j a niitten, joilla sita ei ole. E r o ilmenee sita vastoin ' annetun vaivaisavun aiheuttamain kustannustcn jaossa. K u n hen- kildlla ei ole kotipaikkaoikeutta, niin ei ole myoskaan olemassa
kuntaa, joka olisi kotipaikkaoikeuden nojalla velvollinen kysy- myksessa olevia kustannuksia karsimaan. A s i a on Norjassajar- jestetty seuraavalla tavalla: vaivaishoitoyhdyskunta, jossa pu- heena oleva henkilo oleskelee vaivaisavun tarpeeseen joutuessaan, on velvollinen hanelle apua antamaan, mutta on oikeutettu saa-
maan ainakin kaksi kolmatta osaa kustannuksista korvatuiksi valtiolta.
T a m a saados ansaitsee meillakin huomiota. Silla on monta etua.
Ensinnakin valtetaan sen kautta se ylempana jo esittamamme epakohta, etta kunta joutuu vastaamaan vaivaisavusta, jota an- netaan henkilolle, joka on kunnasta jo kokonaan vieraantunut.
Toiseksi olisivat sen kautta henkilon kotipaikkaoikeutta koske- vat riidat ainakin jossakin maarin helpommat ratkaista, kun asiaa tutkittaessa ei missaan tapauksessa tarvitsisi palata ajassa kym-
menta vuotta kauemmaksi taapain. J a kolmanneksi toteutettai- . siin taman kautta edes pienessa maarin periaatetta, joka on yleista kannatusta osaksensa saanut j a - j o n k a mukaan valtion tulee kor- vata vaivaishoitokustannukset kaikissa niissa tapauksissa, joissa se voi kayda painsa itse vaivaishoitoon vahingoUisesti vaikutta- matta. Tallainen tapaus on juuri nyt kysymyksessa oleva. Silla vaivaishoidon tarkotuksenmukaisuuteen ei saata vaikuttaa, kum- piko, valtio vaiko kunta, korvaa kustannukset semmoisille henki- loille annetusta avusta, joilla kotipaikkaoikeutta ei ole.
T a m a n suuntainen lainsaados ei oikeastaan olisikaan aivan uusi meidan vaivaishoitolainsaadanndssamme. Sen voisi katsoa vaan kehittavan 28 §:n i kohdan sisaltamaa saadosta, jonka mu- kaan valtio korvaa vaivaisavun, jota on annettu semmoiselle hen- kilolle, joka yhta mittaa - vahintaankin viisi vuotta, passilla tai
Kotipaikkaoikeus-reformi Suomessa. 59
passitta, on oleskellut Venajan keisarikunnassa — — — hanen vaimollensa tahi alaikaiselle lapsellensa, jotka myos mai- nittuna aikana ovat alati oleskelleet ulkona yhdyskunnasta. Huo- mioon ottaen, kuinka laajaksi siirtolaisuus meidan paivinamme on kasvanut, olisi viimeksimainittu lainsaados joka tapauksessa laajennettava kasittavaksi oleskelua muissakin rajantakaisissamaissa kuin Venajan keisarikunnassa. Selvinta olisi silloin saataa, etta valtion on korvattava kustannukset kaikesta avusta, jota on myon- netty henkilolle, joka on maaratyn ajan oleskellut poissa siita kunnasta, jossa hanella on kotipaikkaoikeus, saavuttamatta silla aikaa kotipaikkaoikeutta toisessa kunnassa.
Mita aikaan tulee, jonka kuluessa henkilon tuhsi poissaolon takia kadottaa kotipaikkaoikeutensa, vaikkakaan han ei silla aikaa olisikaan uutta kotipaikkaoikeutta saavuttanut, niin katsoisin mina puolestani kymmenen vuoden aikaa liian pitkaksi. K u t a lyhemmaksi aika tehdaan, sita suuremmiksi nousevat kylla valtion kustannukset vaivaishoidosta, mutta sita pienemmiksi kayvat sita vastoin kun- tien. A j a n lyhentaminen ei missaan tapauksessa voisi vaikuttaa vahingoUisesti itse vaivaishoitoon. Yhdenmukaisesti sanotun saa- doksen kanssa 28 §:n i kohdassa esittaisin viiden vuoden aikaa sopivana.
Mita sitten epaitsenaiseens. o. vaimon ja alaikaisten lasten koti- paikkaoikeuteen tulee, en luulisi sita koskevanlainsaadannon kaipaa- van mitaan syvemmalle kayvia muutoksia. Voimassa olevat saa- dokset siita puolustavat yleensa paikkansa, joskin erinaisia sel- vennyksia seka pienempia muutoksia olisi tarpeen.
Niinpa ei 21 §:sta kay tarpeellisen selvaksi, onko vaimolla, joka on tullut tyShon kykenemattomaksi, viela sen jalkeenkin sama kotipaikkaoikeus kuin hanen miehellaan, vaikkakin mies on vai- mon tydhdn kykenemattdmana ollessa saavuttanut uuden koti- paikkaoikeuden. Samoin j a a epatietoisuutta siita, sailyttaakd tyohon kykenematdn alaikainen kerran saavuttamansa kotipaikka-
6o Onni Talas.
oikeuden vai onko hanella tyohon kykenemattdmanakin sama kotipaikkaoikeus kuin isalla tai aidilla. Tulkitsemisen kautta voi- daan kylla naihin kysymyksiin verrattain helposti vastata, mutta kun ne yhtenaan esiintyvat kaytannollisessa elamassa, ei ole kohtuutonta vaatia, etta laintulkitsemistaitoon perehtymatonkin saapi niihin suorastaan vastauksen laista.
K u n on erittain tarkeata, etta perheen kaikilla jasenilla on kotioaikkaoikeus samassa kunnassa, olisi laissa selvasti lausuttava, etta vaimolla joka tapauksessa on sama kotipaikkaoikeus kuin miehella j a lapsella sama kuin isalla tai aidilla.
Jos avioliitto laillisen eron kautta puretaan, voi vaimo voi- massa olevan vaivaishoitolainsaadannon mukaan saavuttaa uuden itsenaisen kotipaikkaoikeuden. Sita vastoin ei Idydy saadosta siita, minka kotipaikkaoikeuden lapset tassa tapauksessa saavat. Muun saadoksen puutteessa on naissa tapauksissa ollut pakko noudat- taa saadosta 21 §:n 2 kohdassa, jonka mukaan isan elaessa lap- silla on sama kotipaikkaoikeus kuin hanella. Jos nyt eronneiden lapset tuomion kautta ovat joutuneet aidin haltuun, saattaa syn- tya oikeutettua epailysta, onko sopivinta, etta lapsilla on sama kotipaikkaoikeus kuin isalla, vaikka aidilla, jonka luona lapset ovat, on kotipaikkaoikeus toisaalla. T o s i n voidaan kysymyksen ratkaisua tahan suuntaan puolustaa silla, etta.isaa, joka tahtoo laiminlyoda lastensa elattamisen, olisi helpompi pakottaa velvol- lisuuttaan tayttamaan, jos lapsilla on sama kotipaikkaoikeus kuin hanella. T a m a riippuu siita etta, niin kauan kuin lapsilla on sama kotipaikkaoikeus' kuin isalla, kunta, jossa isa on hengille kirjotettu, on velvollinen pitamaan huolta lapsista, j a silloinhan on viimeksimainitun kunnan paljoa helpompaa pakottaa isaa vel- vollisuutensa tayttamiseen- kuin sen, mahdoUisesti aivan toisessa osassa maatamme sijaitsevan kunnan, jossa aidilla on kotipaikka- oikeus. Joskin tama nakokohta ansaitsee huomiota, pitaisi aidin kotipaikkaoikeuden mielestani kumminkin kysymyksessa olevassa
Kotipaikkaoikezis-refornii Suomessa. 6i
tapauksessa ratkaista lapsen kotipaikkaoikeus. Kasitykseni pe- rustuu seuraaviin syihin.
Ensiksikaan ei sen kunnan etu, jossa aidilla on kotipaikka- oikeus j a jossa lapset siis, jos ne tuomion kautta ovat aidin huostaan jatetyt, otaksuttavasti "oleskelevat, suinkaan vaadi kun- taa lapsista huolta pitamaan, kun heilla ei kerran ole kunnassa kotipaikkaoikeutta. K u n n a n ei tarvitse pitaa lasten tilasta mitaan lukua, silla jos ne joutuvat puutteeseenja vaivaisavun tarpeeseen paasee • kunta aina asiasta silla keinolla, etta lapset lahetetaan siihen kuntaan, jossa isalla on kotipaikkaoikeus. O n jokseenkin selvaa, etteivat lapset semmoisissa oloissa paase nauttimaan en- nakkoavustusta. •
J a jos lapset sitten todella joutuvat vaivaisavun tarpeeseen, voidaan heidat erottaa aidista siihen kuntaan lahetettaviksi, jossa isalla on kotipaikkaoikeus j a jossa he mahdoUisesti joutuvat isan vaikutuksen alaisiksi, vaikka oikeus on maarannyt heidat aidin haltuun.
Nailla perusteilla pitaisi lapsilla, joitten vanhempain avio- hitto on purettu, olla sama kotipaikkaoikeus kuin silla vanhem- mista, joka on saanut oikeuden pitaa lapset luonansa.
Sangen suuria vaikeuksia tuottaa lainsaatajalle aviottomain lasten kotipaikkaoikeus. T o s i n on itsestaan selvaa, etta niilla tulee olla sama- kotipaikkaoikeus kuin aidilla. Mutta vaikeammaksi kay asiain jarjestaminen, kun aviottomain lasten aiti menee nai- misiin. Voimassa olevan vaivaishoitoasetuksen mukaan saavuttaa aiti siina tapauksessa avioliittonsa kautta miehensa kotipaikka- oikeuden j a koska aviottomilla lapsilla on sama kotipaikkaoikeus kuin heidan aidillansa, saavuttavat hekin kotipaikkaoikeuden siina kunnassa, jossa miehella on kotipaikkaoikeus. T a m a taas on viimeksimainittua kuntaa kohtaan kohtuutonta; sita tuskin voidaan kieltaa. Aviottomain lasten kotipaikkaoikeudesta onkin kuntain kesken lukemattomia riitoja. Onpa toisinaan menty niin-
62 Onni Talas.
kin pitkalle, etta kunta lupaa rayotajaiset naiselle, jolla on pal- jon aviottomia lapsia, jos han vaan puuhaa itsensa avioliittoon miehen kanssa, jolla on kotipaikkaoikeus toisessa kunnassa. Osot- tamamme kohtuuttomuus onkin saattanut lainsaatajan m. m. Ita- vallassa maaraamaan, etta aviottomat lapset pysyttavat entisen kotipaikkaoikeutensa, vaikka aiti naimisiin menemalla saavuttaa uuden.
Voinee erehtymatta vaittaa, etta kunnat maassamme ottai- sivat tahan suuntaan menevan ehdotuksen ilolla vastaan.
Niin oikeutetulta kuin Itavallassa annettu saados tuntuukin, e n kumminkaan puolustaisi sen kaytantoon ottamista. Se joh- taisi siihen, etta aviottomat lapset, joita aiti ei pystyisi elatta- maan, voisivat joutua kasvatettaviksi aivan toiseen maanpaikkaan kuin missa aiti asuu. Voisivatpa lapset tulla lahetetyiksi sem- moisellekin seudulle, jonka he jo aivan pienina ovat jattaneet j a josta he siis jo ovat kokonaan vieraantuneet. Niinikaan on selva, ettei semmoisessa tapauksessa kuntakaan heita erittain ystavallisesti vastaanottaisi.
Voimassa olevat saadokset aviottomain lasten kotipaikka- oikeudesta olisivat siis pysytettavat entisellaan.
Mitaan perinpohjaista kotipaikkaoikeusreformia en edella ole ehdottanut. E n otaksukaan, etta kotipaikkaoikeuskysymys tallaisen reformin kautta olisi ratkaistu. Niinkauan kuin vaivais- hoitorasitus on paaasiallisesti kuntain asiana, ei kotipaikkaoikeus- kysymysta voida ratkaista tavalla, joka edes jossain maarin tyy- dyttaisi kaikkia. Jos kiinnitetaan huomiota yksinomaan kuntien itsessaan. tosin oikeutettuun vaatimukseen siita, etta vaivaishoito- rasituksen tulee kohdata eri kuntia suhteellisesti niiden veron- maksukykyyn, tulee itse vaivaishoidon tarkotuksenmukaisuus siita ehdottomasti karsimaan. Jos taas paaasiana pidetaan vai- vaishoidon tarkotuksenmukaiseksi jarjestamista, ei sita saada
Muutamia arviolaskuja Lainvalmistelukunnan verotusreformin tuloksista. 63
sopusointuun vaivaishoitorasituksen tasaisen jaon kanssa maan eri kuntien kesken.
Perinpohjaisenkaan kotipaikkaoikeusreform'in kautta en luule vaivaishoitorasituksen epatasaista jakoa voitavan vahtaa. Tasai- sempi jako tulee mahdolliseksi ainoastaan siten, etta valtio ottaa kustantaakseen vaivaishoidon, • milloin se, kuten esim. mielenvikai- siin j a sairaaloissa hoidettuihin sairaisiin nahden, on mahdollista ilman etta vaivaishoidon tarkotuksenmukaisuus sen kautta jou- tuu vaaranalaiseksi. Siina maarassa kuin tama toteutuu, vahenee kuntien vaivaishoitorasitus j a kotipaikkaoikeuskysymyksen mer- kitys pienenee.
M U U T A M I A A R V I O L A S K U J A L A I N V A L M I S T E L U - K U N N A N E H D O T T A M A M V E R O T U S -
R E F O R M I N T U L O K S I S T A .
Kirjottanut
0. A. Broms.
Vuonna 1897 antamassaan mietinnossa, joka sisaltaa suun- nitelman suoranaisen valtioverotuksemme uudestajarjestamiseksi, on Lainvalmistelukunta, kuten tunnettu, ehdottanut, etta nykyisista veroista maata rasittavat verot, nimittain maavero, kruununkym- menykset seka siita- j a jahtivoutikapat, poistettaisiin valtiolle maksettavina veroina j a jatettaisiin kuntain haltuun, jonka ohessa maakauppiasten elinkeinomaksut j a sentonaali kokonaan lakkau- tettaisiin. Naiden verojen sijaan olisi pantava voimaan seka kaupunki- etta maalaisvaeston suoritettava yleinen nouseva tulo- vero -ja sen taydennykseksi n. s. omaisuusvero, jotka molemmat
64 0. A. Broms.
olisi jarjestettava samaan tapaan kuin edistyneemmissa vieraissa maissa.
Lainvalmistelukunta on myoskin esittanyt arviolaskuja siita, minkalaisiin tuloksiin sen eiidottama verotusreformi tulisi johta- maan. Ne tilastolliset tiedot, joihin arviolaskut perustuvat, ovat kuitenkin jokseenkin puutteellisia. - K u n uusia, taydellisempia j a luotettavampia tietoja nyttemmin on olemassa, koetan seuraa- vassa niiden perusteella osottaa, minkalaisia tuloksia puheena olevasta reformista olisi odotettava.
Ne tilastolliset tiedot, joita laskujeni pohjana tulen kaytta- maan, ovat lainatut asken ilmestyneesta tilastollisesta julkaisusta
»Kunnallinen tuloverotus j a tulosuhteet Suomessa.» Ne tulokset, jotka tassa teoksessa on saavutettu, eivat tosin ole taysin oikeita.
Kerattyina alkuaan porvaris- j a talonpoikaissaatyjen valtiollisten aanioikeusolojen selvittamiseksi, eivat tilastolliset ainekset va- laise verotusta-ja tulosuhteita niin luotettavasti eika taydellisesti- kaan kuin suotavaa olisi. Paakohdissaan lienee kuitenkin se kuva oikea, jonka yllamainittu julkaisu antaa maamme tulosuhteista vuosisadan vaihteessa, mikali nama tulosuhteet kunnallistakso- tuksessa kayvat ilmi.
Verotusreformin tuloksia esitettaessa on tietenkin etupaassa osotettava, mitenka uudistus vaikuttaisi valtion talouteen. L a i n - valmistelukunta on koettanut todistaa, etta reformi tulisi muo- dostumaan varsin edulliseksi valtiolle. Toimittamiensa laskujen perusteella on se lausunut mielipiteenaan, etta t u l o - j a omaisuus- verot yhdessa piankin tuottaisivat kaksi kertaa enemman tuloja kuin ne verot, jotka valtio uudistuksen kautta tulisi menettamaan.
Saadaksemme selville verotusreformin vaikutuksen valtion raha-asioihin on meidan ensiksikin tarkastettava, kuinka paljon tuloja niista suoranaisista veroista kertyy, joita Lainvalmistelukun- nan ehdotuksen mukaan ei' enaa tulisi kannettavaksi valtiolle.' Siita kertomuksesta, jonka Valtiovaraintoimituskunta antoi. 1 9 0 4
Muutamia arviolaskuja Lainvahiiistelukutman verotusreformin tuloksista. 65
vuoden valtiopaiville valtiovarain tilasta, nakyy, etta vuotuinen keskimaara vv. 1 9 0 1 — 1 9 0 3 teki
maata rasittavista veroista . . . Smk 3 , 4 5 2 , 0 0 0 maakauppiasten maksuista . . . » 4 4 0 , 0 0 0 j a sentonaalista. » 132,000.
Keskimaarin oli valtiolla siis tuloja puheena olevista ve- roista. Smk 4 , 0 2 4 , 0 0 0 , mika vastfea 6.3 °/o vakinaisen valtiotulon kokonaismaarasta mainittuina vuosina. K u n otamme huomioo.n, etta tarkein noista veroista, nimittain maavero, lain mukaan yleensa maaraltaan on muuttumaton j a etta nekin tulot, jotka muut kysymyksessa olevat verot ovat tuottaneet, ovat verrattain vahan vaihdelleet, voimme otaksua, ettei valtion saalis tulevai- suudessakaan nouse 4 niiljoonaa markkaa paljoa suuremmaksi.
Suunnilleen' tama maara pitaisi siis kertya Lainvalmistelukunnan puoltamien tulo- j a omaisuusverojen kautta; jotta verotusreformi ei tuottaisi tappiota valtiolle.
Tulo- j a omaisuusverojen antama rahallinen tulo riippuu tietenkin suuresti siita, minka perusteiden mukaan naita veroja suoritetaan. Mitaan yksityiskohtaista ehdotusta siita, kuinka ne olisi jarjestettava, ei Lainvalmistelukunta ole tehnyt. Tuloveron suhteen on esim. jatetty ratkaisematta, mista tulomaarasta vero- tuksen pitaisi aikaa. Mietinnossa kaytetaan kylla veronmaksu- velvollisuuden rajana 5 0 0 markkaa, mutta samalla lausutaan, etta mahdoUisesti voisi olla syyta asettaa tama raja jonkun verran ylemmaksi. Mita siihen progressiooniin eli nousuun tulee, jota tuloverotuksessa olisi noudatettava, on Lainvalmistelukunta, mi- taan eri laskutapaa ehdottamatta, • laskuissaan kayttanyt senta- paista, etta keskimaarin olisi maksettava veroa
66 0. A. Broms..
•1^ °/o tuloista, jotka nousevat Smk:sta 5 0 0 Smk:aan 9 9 9 1,000 » 4 , 9 9 9 5 , 0 0 0 » • ^ 9 , 9 9 9 1 0 , 0 0 0 » 1 9 , 9 9 9 2 0 , 0 0 0 »' 4 9 . 9 9 9 5 0 , 0 0 0 ylospain.
Seuraavassa voimme aluksi kayttaa samoja laskuperusteita.
Nain ollen pitaisi meidan ensiksikin tietaa, kuinka paljon tuloja niilla tulonnauttijoilla on, joiden tulot nousevat vahintaan
5 0 0 markkaan. Edellamainitussa tilastollisessa julkaisussa »Kun- nallinen tuloverotus j a tulosuhteet Suomessa» on kunnallistak- sotuksessa asetettujen veroayrien perusteella tehty arviolasku, jonka mukaan puheena olevat tulot v. 1 9 0 0 tekivat
kaupungeissa vahintaan. . S m k 1 9 4 , 6 4 1 , 9 0 0 ja maalaiskunnissa » . » 2 6 4 , 3 9 7 , 9 2 5
eli yhteensa vahintaan S m k 4 5 9 , 0 3 9 , 8 2 5 . A i v a n tarkkaan ei tuloja tietenkaan veroayrien perusteella voida ilmottaa. Vero- ayri ei nimittain tarkota vissia tulomaaraa, vaan maarattyjen rajojen valilla olevia tuloja; niinpa esim. 4 veroayria a 2 0 0 markkaa ei edusta tasan 8 0 0 markan tuloja, vaan tuloja, jotka ovat 8 0 0 j a 9 9 9 markan valilla. Yllamainittu maara, S m k 4 5 9 , 0 3 9 , 8 2 5 , on, kuten lukija huomaa, laskettu veroayrien osot- taman minimitulon mukaan j a ilmaisee se siis vahinta tulomaaraa, mika niilla tulonnauttijoilla saattoi olla, joiden vuotuiset tulot nousivat 5 0 0 markkaan j a siita yli. Todellisuudessa tekivat k y - symyksessa olevat tulot vuonna 1 9 0 0 arvattavasti lakes 5 0 0 mil- joonaa eli V2 miljaardia markkaa.
E r i tuloluokkia kohti jakaantuivat tulot, jos niiden alin maara otetaan huomioon, seuraavalla tavalla:
I »
»
I V 2 » >
2 » 2 V 2 »
»
3
Muutamia arviolaskuja Lainvalmisiehi-kunnan verotusreformin tuloksista. 67
Tuloluokat. Kaupungeissa. Maalaiskunnissa. Koko maassa.
500—999 Smk Smk 24,831,650 Smk 65,488,400 Smk 90,320,050 1,000—1,499 » 14,099,000 38,806,400 u 52,905,400 1,500—1,999 > 7,783,200* 35,321,675 33,>04,875 2,000—2,499 5,656,100 17,922,950 23,579,050 2,500—2,999 3,953,300 > ",747,825 » 15,701,125 3,000—3,499 4,060,150 10,309,900 > 14,370,050 3>5oo-3,999 2,695,800 It 6,870,000 > 9,565,800 4,000—4,499 4,636,950 > 6,697,250 11,334,200 4,500—4,999 2,552,600 4,113,350 6,665,950 5)000—9,999 > > 33,151,850 25,868,425 49,020,275 10,000—19,999 23,519,150 15,240,800 38,759,950 20,000—49,999 > 25,964.900 » 13,531,550 > 39,496,450 50,000 m:kaa ja siita yli 51,737,250 22,479,400 74,216,650 Yhteensa Smk 194,641,900 Smk 264,397,925 Smk 459,039,825
Jos nyt yleinen tuloverotus v.- 1 9 0 0 olisi ulottunut 5 0 0 mar- kan tuloihin j a sellaista progressioonia olisi kaytetty kuin edella on esitetty, olisi veroa saatu seuraavat rahamaarat;
Tuloluokalta. Kaupungeissa. Maalaiskunnissa. Koko maassa.
500—999 Smk Smk 124,158: 25 Smk 327,442: — Smk 451,600:25 1,000—4,999 > » 454,437: — » 1,217,893: 50 > 1,672,330: 50 5,000—9,999 •> 347,277:75 » . 388,026: 38 » 735,304: 13 10,000—19,999 > 470,383: — . 304,816: — » 775,i99;- — 20,000—49,999 » > 649,122:5p > 338,288: 75 •> 987,411:25 50,000 m:kaa j a siita yli > 1,552,117:50 » 674,382: —• > 2,226,499:50
Yhteensa Smk 3,597,496: — Smk 3,250,848: 63 Smk 6,848,844: 63
Tuloveroa olisi taten ollut suoritettava noin 6 , 8 5 0 , 0 0 0 mark- kaa. Todellisuudessa olisi kuitenkin vuoden 1 9 0 0 tulosuhteiden mukaan pitanyt kertya suurempi veromaara. Huomattava on nimittain ensiksikin, etta edella on otettu lukuun tulojen minimi- miiarat. L i s a k s i tulee viela se seikka, etta taksotus monasti t o i - mitetaan kovin levaperaisesti, jotenka tulot ovat melkoista suu-
68 0. A. Broms.
remmat kuin miksi ne on arvioitu. Etenkin luonnossa nautit- tuja tuloja ei yleensa osata oikein taksottaa. Mita maalaiskun- tiin tulee, ei tama olekkaan iiimeellista, silla tuloverotus on niissa ollut voimassa vasta vuodesta 1899 alkaen. Nain ollen osot- taisi tarkka j a huolellinen taksotus epailematta, etta tulot v. 1900 olivat paljon suuremmat kuin edella olevista luvuista kay ilmi.
Y l l a olevan perusteella voimme varmana pitaa, etta tulo- vero vuonna 1900 olisi tuottanut valtiolle ainakin 7 miljoonaa markkaa, jos se olisi ollut niin jarjestetty kuin edella on esitetty.
S y y s t a on Lainvalmistelukunta kuitenkin huomauttanut, ettei liene oikeudenmukaista j a viisasta ulottaa verotusta niin pieniin vuosituloihin kuin 500 markkaan. K u n huomioon otetaan, etta kulutiisverot rasittavat koyhempia kansanluokkia suhteellisesti paljon enemman kuin varakkaita, on varsin kohtuullisena pidet- tava, etta suoranaisiin veroihin nahden vahavaraisille myonnetaan tuntuvia helpotuksia. Tyytymattomyytta j a katkeruutta syntyisi aivan luonnollisesti alimmissa kansankerroksissa, jos heidat pa- kotettaisiin kulutusverojen lisaksi maksamaan myos tuloveroa val- tiolle. Kieltamaton tosiasia on, etta 5 0 0 markan tulot varsinkin suurimmissa kaupungeissamme vain hadin tuskin riittavat valtta- mattomimpain elintarpeiden hankkimiseen, jotenka tuloveron mak- saminen varmaankin kavisi hyvin vaikeaksi. Valtiolle tuottaisi lukuisten vahatuloisten taksottaminen j a heidan suoritettaviensa verojen kanto epailematta paljon kustannuksia, jotka veisivat suuren osan siita veromaarasta, joka vahavaraisilta saataisiin k a n - netuksi. Nain ollen tuntuu kaikin puoUn oikeutetulta, etta ve- rotus alotetaan melkoista suuremmista tuloista kuin 500 markasta.
Voitaisiin esim. ajatella, etta koko tuloluokka 500^—999 markkaa jatettaisiin vapaaksi veronmaksusta. T a s s a tapauksessa olisi tulo- veron edella.esitetysta tuloksesta.vahennettava se veromaara, Smk 4 5 1 , 6 0 0 : 25, mika oli puheena olevan tuloluokan suoritettava.
Muutamia arviolashija .Lainvalmistelukunnan verotusreformin tuloksista. 69
Jos nain tehdaan, j a a kuitenkin jalelle runsaasti 6 V2 miljoonaa markkaa.
Puheena oleva vahennys olisi kumminkin taydellisesti kor- vattavissa, jos progressiooni suurimpiin tuloihin nahden tehtaisiin jonkun verran ankarammaksi kuin edella on esitetty. A i v a n hel-
posti voitaisiin esim. niilta, joiden tulot tekevat vahintaan 1 0 0 , 0 0 0 markkaa, vaatia veroa 4 "/o tuloista eli i "/o enemman kuin edella olevissa laskuissa. T a l l a tavoin saataisiin v. 1900 kau- pungeista veromaaraan lisays, joka tekisi Smk 3 7 2 , 7 6 9 : 50. Mita maalaiskuntiin tulee, ei tilastollisesta julkaisusta tosin kay selville, kuinka paljon tuloja niilla tulonnauttijoilla oli, joiden tulot nou- sivat kysymyksessa olevaan maaraan. L i i a n rohkeata ei.kuiten- kaan liene, jos vaitamme, etta tuloveroa puheena olevan pro- gressioonin muutoksen kautta v. 1900 olisi karttunut ainakin 7 miljoonaa markkaa.
Luonnollista on, etta tuloveron rahalliset tulokset aikaa myoten kayvat y h a edullisemmiksi valtiolle. Tulot tulevat epai- lematta suuresti kasvamaan j a siten kertyy tietysti myos y h a enemman veroa. Esimerkiksi siita, kuinka nopeasti tulot ovat lisaantyneet, mainittakoon, etta virallisen tilaston mukaan kaupungeissa v. 1900 oli lakes 2 V2 vertaa eli lahemmin maa- rattyna 235,3 % suuremmat taksoitetut tulot kuin v. 1880. Maa- seudulla taasen olivat kayttarnani' tilastollisen tutkimuksen mu- kaan 500 markkaan nousevat tulot v. 1900 lakes 3 kertaa suu- remmat kuin 20 vuotta aikaisemmin 1881 vuoden-tulosuostunta- veroa maksettaessa. Nain ollen voisi valtio luullakseni piankin odottaa tuloverosta 10 miljoonan markan vuotuisia tuloja.
Tuloveron lisaksi tulisi Lainvalmistelukunnan ehdotuksen mukaan, kuten edella on esitetty, valtiolle kannettavaksi m y d s n . s.
omaisuusveroa. Epailematta tulisi • siitakin kertymaan varsin huo- mattavat tulot. Lainvalmistelukunta on laskenut, etta omaisuus- vero, jos sita olisi suoritettu keskimaarin ^/ao "/o omaisuuden ar-
2
70 O. A. Broms.
vosta, vuoden 1890 aikaan olisi tuottanut noin S m k 7 1 0 , 0 0 0 . K u n otamme huomioon, etta Lainvalmistelukunnan laskut ovat hyvin varovaisesti toimitetut j a • etta ne koskevat suunnilleen vuotta 1890, voimme jokseenkin varmana pitaa, etta omaisuus- vero V. 1900 jo olisi tuottanut lahes i miljoonan markan. Y h - teensa olisi siis tulo- j a omaisuusveroista v. 1900 kertynyt noin 8 miljoonaa markkaa eli juuri kaksi kertaa enemman kuin mita valtio saa niista suoranaisista veroigta, jotka se reformin kautta tulisi menettamaan.
Nain ollen voitaisiin ottaa harkinnan alaiseksi, eiko olisi syyta myos muiden suoranaisten verojen lakkauttamiseen kuin niiden, jotka Lainvalmistelukunta on ehdottanut poistettaviksi. Ne suoranaiset verot, joita valtio ehdotetun reformin kautta ei tulisi menettamaan, ovat'henkirahat, karajajyvat j a apteekkarien mak- sut. Keskimaarin tuottivat nama verot vv. 1 9 0 1 — 1 9 0 3 :
henkirahat S m k 1,786,000, karajajyvat »' 2 9 7 , 0 0 0 j a apteekkarien maksut . . » 3 6 , 0 0 0
eli yhteensa S m k 2 , 1 1 9 , 0 0 0 . Naidenkin verojen tuottamat tulot tulisivat siis taysin korvatuiksi verotusreformin kautta. Henki- rahojen lakkauttamista vaatisi varsinkin se seikka, etta ne suh- teellisesti enemman rasittavat koyhempia kansanluokkia kuin va- rakkaita. Vahapatoisten karajajyvain j a apteekkarien maksujen poistaminen tietenkin puolestaan edistaisi verotuksen yksinkertai- suutta j a selvyytta.
E d e l l a olevassa esityksessa luulen nain ollen osottaneeni, ettei verotusreformista rahallisessa suhteessa koituisi valtiolle mi- taan haittaa, vaan • etta painvastoin tulo- j a omaisuusverot yh- dessa korvaisivat kaikki nykyiset suoranaiset verot j a sen lisaksi tuottaisivat valtiolle melkoisen ylijaaman.
Mmctamia m-violasktija Lainvalmistelukunnan verotusreformin iiiloksista 71
Myoskin muista verotusreformin tuloksista voidaan kaytta- mani tilastollisen julkaisun perusteella tehda arviolaskuja, jotka mahdoUisesti saattavat tarjota jotakin mielenkiintoa lukijalle.
Niinpa voidaan suunnilleen esittaa tuloveron suorittajien lukumaara seka heidan jakautumisensa eri tulo- j a ammattiluok- kiin. Tulonnauttijoita, joiden tulot nousivat vahintaan 5 0 0 mark- kaan j a jotka siten Lainvalmistelukunnan suuunittelujen mukaan olisivat joutuneet verotuksen alaisiksi, oli v. 1 9 0 0 kaupungeissa 7 5 > 7 i 7 maaseudulla 1 7 9 , 0 2 0 eli yhteensa 254,737. K i r k o n - kirjoihin merkitysta vakUuvusta tekivat puheena olevat henkilot kaupungeissa noin 2 3 , maalaiskunnissa noin 8 j a koko maassa noin 10 "/o. Jos kohta onkin luultavaa, etta kysymyksessa ole- via tulonomistajia todellisuudessa oli melkoista enemman, n a k y y noista luvuista kuitenkin selvasti, etta ainoastaan pieni murtoluku maamme vaestosta tulisi olemaan verotuksen alainen, .vaikka ve- rotus alkaisi 500:kin markan tuloista. Jos taasen veronmaksu- velvollisuuden rajana v. 1 9 0 0 olisi ollut 1,000 markkaa, niinkuin edella on ehdotettu, olisi veronalaisten luku vahentynyt noin
• io8,ooo:een. Tuloluokkaan 5 0 0 — 9 9 9 markkaa kuului nimittain seka kaupungeissa etta maaseudulla noin 57 "/o niista tulonnaut- tijoista, jotka omistivat vahintaan 5 0 0 markan tulot. V a i n 4° / o vaestosta olisi siten tullut suorittamaan tuloveroa valtiolle. T a t a ei luonnollisesti kuitenkaan voida esittaa tuloveroa vastustavana seikkana.
E r i tuloluokkia kohti jakaantuivat ne. tulonnauttijat, joiden tulot tekivat vahintaan 5 0 0 markkaa, seuraavalla tavalla:
Kaupun- Maalais- Koko geissa. kunnissa. maassa.
Tuloluokka 500—999' markkaa 43,340 102,908 146,248
» 1,000—1,499 > 12,964 34,121 47,085 1, 1,500—1,999 > 4,925 15,451 20,376 ' » 2,000—2,499 y 2,717 8,487 11,204
72 O. A. Broms.
Kaupun- Maalais- Koko geissa, kunnissa. maassa.
Tuloluokka 2,500—2,999 markkaa 1,518 4,472 S.991 3,000—3,499 > 1.303 3.323 4,626 3.500—3,999 > 749 1,894 2,643 4,000—4,499 > 1,142 1.635 2j777
> 4,500—4,999 547 886 1,433
> 5,000—9,999 3.467 4,001 7,468
10,000—19,999 1,790 1,179 2,966 20,000—49,999 891 474 1,365 50,000 m:kaa ja siita yli 364 188 552 Yhteensa 75,717 179,020 254,737
K u n naita lulcuja vertaa niihin edella esitettyihin, joista n a k y y vastaavien tuloluokkien omistamat tulot, k a y harvalukuis- ten varakkaiden tulonnauttijoiden suuri merkitys verotukseen nah- den selvasti ilmi. Niinpa ylimpaan tuloluokkaan, joka v. 1 9 0 0 omisti noin 16 0/0 tuloista, kuului ainoastaan 5 5 2 henkiloa eli 0,2 "/o tulonnauttijoiden koko luvusta.
Niita eri ammattipaaryhmia kohti, jotka tilastollisessa tut- kimuksessa on otettu huomioon, olisivat veronmaksajat kaupun- geissa V. 1 9 0 0 jakaantuneet s 6 u r a a v a l l a tavalla, j o s otaksumme, etta veronmaksuvelvollisuus olisi alkanut 1 , 0 0 0 markan tuloista.
Julkisissa viroissa olevia henkildita = 23,6 % Kiinteistonomistajia, elinkeinon- j a ammatinharjotta-
j i a seka tyontekijoita = 6 2 , 0 » Muita kunnallisverotuksen alaisia henkildita . . . = 9,7 » Yhtioita y. m . juriidisia henkildita = : 4,7 >
Verrattomasti suurin osa eli noin 6 0 "/o veronalaisista t u - lisi kaupungeissa nain ollen kuulumaan toiseen paaryhmaan. J o - tensakin huomatttavan veronmaksajaluokan muodostaisivat myos- kin julkisissa viroissa olevat henkilot.
Maalaiskunnissa olisi veronmaksajain ammattijako v. 1 9 0 0 ollut seuraava:
•• iriiinii .
Mtmtamia arviolaskuja Lainvalmistelukunnan verotusreformin tuloksista. 73
Julkisissa viroissa olevia henkiloita . . . . , . = 5,8 "/o Maanviijelyksen j a sen sivuelinkeinojen harjottajia . = 80,9 » Muiden elinkeinojen harjottajia seka tyontekijoita . = 10,8 » Muita kunnallisverotuksen alaisia henkiloita . . . = 1,6 » Yhtioita y. m. juriidisia henkiloita = . 0,9 »
Maanviijelyksen ja sen sivuelinkeinojen harjottajat tulisivat nain ollen tekemaan kokonaista nelja viidesosaa maaseudun ve- ronmaksajista. Muiden elinkeinojen harjottajat seka tyontekijat vastaisivat noin kymmenetta osaa niista. Kolmeen jalella ole- vaan paaryhmaan kuuluvat veronalaise^t muodostaisivat jokseen- kin vahapatoisia ryhmia.
Mieltakiinnittavaa on tarkastaa, mitenka verotetut L a i n v a l - mistelukunnan ehdottaman reformin kautta tulisivat jakaantumaan kaupunki- j a maalaisvaestoa kohti. Suunnilleen 30 "/o eli lahes kolmas osa heista, tulisi olemaan kaupunkilaisia. K u n kaupunki- laisvaesto maan koko vakiluvusta vastaa ainoastaan noin 13 "/o, tulisi siis kaupungeissa olemaan suhteellisesti .kolmatta vertaa enemman verotettuja kuin maaseudulla. Itse tuloverosta saisivat kaupunkilaiset,. jotka n y k y a a n ovat melkein kokonaan vapautetut suoranaisten verojen suorittamisesta valtiolle, niinkuin edella esitetyista luvuista on kaynyt selville, maksaa' melkoista suurem- man maaran kuin maalaisvaesto.
Olen myoskin koettanut tehda arviolaskun siita, kuinka tuloverotus, jos se alkaisi 1,000 markan tuloista, tulisi rasitta- maan puheena olevia ammattipaaryhmia seka kaupungeissa etta maaseudulla. Talloin olen joutunut seuraaviin tuloksiin.
Kaupungeissa jakaantuisi verokuorma seuraavalla tavalla:
Julkisissa viroissa olevia henkiloita • = 1 7 , 0 % Kiinteistonomistajia, elinkeinon- j a ammatinharjottajia
seka tyontekijoita = 45,6 »
74 0. A. Broms.
jVIuita kunnallisverotuksen alaisia henkiloita ' . . . = io,o » Yhtioita y. m. juriidisia henkiloita = 27,4 »
Suurin osa eli lahes puolet verokuormasta joutuisi nain ollen toisen paaryhman kannettavaksi. Lukumaaraltaan heikosti edustettu, mutta taloudellisessa suhteessa tarkea viimeinen paa- ryhma tulisi myoskin varsin tuntuvasti ottamaan osaa verojen maksuun.
Maalaiskunnissa verot jakautuisivat seuraavalla tavalla eri ammattiryhmien osalle:
Julkisissa viroissa olevia henkildita
Maanviijelyksen j a sen sivuelinkeinojen harjottajia Muiden elinkeinojen harjottajia seka tyontekijoita Muita kunnallisverotuksen alaisia henkiloita . . Yhtioita y. m. juriidisia henkiloita
. = 6,8 0/0 . = 71,6 » . == 12,2 » . = 2,7 » . = 6,7 ».
Verrattomasti suurin osa eli noin 7 0 % veroista tulisi nain ollen toisen paaryhman maksettavaksi. Muiden ryhmain suori- tettavat maarat olisivat verrattain vahapatoisia.
Taten olen lyhyesti esittanyt muutamia Lainvalmistelukun- nan ehdottaman verotusreformin tarkeimpia tuloksia. K u t e n jo edella olen huomauttanut, ei kayttamiani tilastollisia tietoja voida pitaa aivan luotettavina. Siihen suureen merkitykseen nahden, mika verotusreformilla tulee olemaan maallemme, on kuitenkin taysin varma pohja uudistuksen tulosten selville saamiseksi valtta- maton. Valtiovaraintoimituskunnassa onkin paraikaa tekeilla laaja tilastollinen tutkimus verotusreformia varten, joka tutkirnus tulee perustumaan m. m. jaljennoksiin kunkin kunnan v. 1904 kayttamasta taksotusluettelosta. Nain ollen saamme toivotta- vasti laheisessa tulevaisuudessa seikkaperaiset j a luotettavat tie-
Urakka- vai tuntipalkka? 75
dot, joiden nojalla varmuudella v o i m m e laskea, m i h i n tuloksiin L a i n v a l m i s t e l u k u n n a n ehdottama verotusreformi tulisi johtamaan.
U ' R A K K A - V A I
C U n C I P A L K K A ?
U r a k k a - v a i t u n t i p a l k k a ? , s i i n a k y s y m y s , j o k a seka k i r - jallisuudessa etta tyovaen kaytannollisessa politiikassa viela odot- taa t y y d y t t a v a a vastausta. K a t s o k a a m m e k u i n k a mielipiteet n a i - den kahden palkkausjarjestelman etevammyydesta toistensa r i n - nalla ovat a i k a i n kuluessa vaiiidelleet j a kehittyneet.
V i i m e vuosisadan kolmena ensi vuosikymmenena oli, k i r - jallisuudessa tavattavista tiedonannoista paattaen, u r a k k a j a r j e s - telma sangen laajalti p a a s s y t leviamaan E u r o o p a n teollisuusmaissa.
1830-luvulta lahtien a i k a a tyovaen keskuudessa k i i h k e a hike t a t a jarjestelmaa vastaan. E n n e n tata liiketta taloustieteilijat yleensa'
v a i n ohimennen olivat e r i palkkausjarjestelmiin huomiota p a n - neet, mutta sen aljettua joutuu k y s y m y s t a r k e m m a n h a r k i n n a n . alaiseksi: U u t t a valoa k y s y m y k s e e n loi K. H. Rau, j o k a huo- mautti siita etta k e h i t y k s e n m u k a n a muuttuvat m y o s ne motiivit, j o t k a kiihottavat tyomiesta tyossaan. K u t a suurempi tyontekijan etu o n tyosta, sita suurempi on hanen tuottavaisuutensa. N i i n p a oli v e r o t y o p a i v i a tekeva tuottavampi k u i n orja, p a i v a p a l k k a l a i - nen tuottavampi k u i n verotyopaivain tekija, u r a k k a t y o n t e k i j a taas tuottaa enemman k u i n paivapalkkalainen. R a u ei k u i t e n k a a n ehdottomasti kiita urakkajarjestelmaa, v a i k k a p i t a a k i n sita edel-- Hsia kehittyneempana palkkausmuotona; h a n nimenomaan huo- mauttaa taman p a l k k a u s t a v a n varjopuolesta: t y o a j a n pitenemi- sesta. S a m a a mielta o l i R. Mohl. A j a t u s etta u r a k k a p a l k k a o n
tuntipalkkaa kehittyneempi palkkausmuoto on seuraavan a j a n kirjallisuudessa sangen yleinen j a tata vaitetta k a y t e t t i i n teoreet- tisena todistuksena j a agitatsioonikeinona urakkajarjestelman le- viamisen puolesta. E n g l a n n i s s a Mac Culloch kiitti tata jarjestel- m a a , huomauttaen m. m . etta E n g l a n n i n teollinen e t e v a m m y y s suureksi osaksi johtui siella paaasiallisesti k a y t e t y s t a urakka-jar- jestelmasta. M. Chevalier R a n s k a s s a oli samalla k a n n a l l a j a
76 Urakka- vai tuntifalkkaP
eraassa saksalaisessa kirjassa sanotaan, etta »urakkapalkkajarjes- telmalle jo moraalisistakin syista on etusija annettava, k o s k a se elavasta koneesta tekee tyomiehen vapaaksi, itsenaisesti toimi- v a k s i , ajattelevaksi ihmiseksi.>
T u n n e t t u on
K. Marx'm.
k a n t a k y s y m y k s e s s a . H a n k y l l a m y o n t a a etta »urakkapalkka on kapitalistiseen tuotantotapaan paraiten soveltuva palkkausmuoto*, mutta h a n koettaa s a m a l l a todistaa, etta urakkapalkkajarjestelma enemman k u i n ajan m u k a a n laskettu p a l k k a , on omiaan vahingoittamaan tyontekijaa. H a n sanoo etta tyontekijan saadakseen p a l k a n tydstaan t a y t y y suo- rittaa lapimittaisen h y v a a tydta, j a t a m a merkitsee, etta u r a k k a - p a l k k a maksetaan hanelle tdytend v a i n silloin, k u n teos on lapi- mittaisen h y v a a . T a s t a aiheutuvat m i t a pelottavimmat p a l k k a i n - lyhennykset j a kapitalistien petkutukset. U r a k k a p a l k k a u k s e s s a t y d n tulos itse • kontrolleeraa t y o n laadun j a k i i h k e y d e n , sanoo M . , j a siita on seurauksena etta erityinen t y o n v a l v o n t a on tarpeeton. T a s t a taas johtuu etta t y o n voi tehda verstaan ulko- puolellakin. U r a k k a p a l k k a j a r j e s t e l m a on siis s y y n a kotiteollisuu- teen j a sen yhteydessa olevaan kuristusjarjestelmaan. K u n tyo- miehelle on etua aikaansaada suuri tydntulos, koettaa han piten- t a a tyopaivaansa n i i n paljon k u i n suinkin, j a siita johtuu liikara- situs j a ruumiillinen heikentyminen. U r a k k a p a l k k a - j a r j e s t e l m a s s a tulee k y l l a tyomiehen individualiteetti, hanen taitonsa j a tarmonsa k y s y m y k s e e n suuremmassa maarassa k u i n tuntipalkkausta k a y - tettaissa. T a m a tyomiehen suurempi mahdollisuus kehittaa luon- toperaisia ominaisuuksiaan kehittaa m y o s vapaudentuntoa j a itse- n a i s y y t t a . M u t t a naiden etujen t a k a n a vaanii v a a r a , nimittain tydmiesten ke.skinainen kilpailu. »Urakkajarjestelmalla, nostaes- saan y k s i t y i s t e n tyontekijain p a l k k o j a lapimittaista p a l k k a k a n t a a ylemmas, on samalla taipumus alentamaan itse palkkakantaa.»S i i n a M a r x ' i n k r i t i i k k i urakkapalkkajarjestelmasta.
*
M a r x ' i n k r i t i i k k i ei aluksi huomattavasti vaikuttanut k a y - tantoon. S a k s a n tyovaen- j a ammattiyhdistykset pitivat k i i n n i kaytantoon juurtuneista palkkausjarjestelmista, v a r s i n k i n ne a m - mattikunnat, joissa urakkapalkkaustariffit olivat tavallisia. R a n s -
Urakka- vai tuntipalkka? 77
kalais-saksalaissodan j a l k e e n m a a h a n tulvanneiden miljaardien tuottamaa taldudellista kukoistusta ne k a y t t i v a t h y v a k s e e n nosta- m a l l a tariffien p a l k k a m a a r i a . Mutta plan tapahtui muutos: 1880- luvuUa alkoi k i i h k e a agitatsiooni urakkapalkkajarjestelmaa vastaan j a ennen p i t k a a ammattikuntain sanomalehdet tata palkkaustapaa alkoivat jarjestelmallisesti vastustaa, k a y t t a e n etupaassa M a r x ' i n perusteluita todisteluaseinaan. V . 1887 S a k s a n muurarien p i t a m a yleinen kokous otti urakkapalkkajarjestelman poistaraisen y h d e k s i ohjelmansa k o h d a k s i ; rauta- j a tekstiiliteollisuuden alalia oli samaan suuuntaan k a y v a vilkas Hike. K i r j a l t a j a t k i n , j o t k a siihen asti olivat panneet paapainon tariffimaariensa jarjestamiseen, vuo- desta 1889 alkaen vaativat urakkajarjestelman poistettavaksi.
V a a t i m u s t a perusteltiin silla etta u r a k k a p a l k k a u s oli esteena t y o - a j a n lyhentamiselle. »Silla niin k a u v a n kuin tata palkkaustapaa noudatetaanx, sanottiin, »joutuu y k s i t y i n e n tyomies kiusaukseen pitkittamaan tyoaikaansa ansaitakseen niin paljon kuin mahdol- lista». Y l e i s e s s a tyovaenkokouksessa B r y s s e h s s a v. 1891 otettiin k y s y m y s esille j a tultiin siihen paatokseen etta mainittu palkkaustapa on kapitalistisen yhteiskuntajarjestyksen valttamat- tomana seurauksena j a etta' se v a s t a taman j a r j e s t y k s e n h a v i t t y a on poistuva seka etta k a i k k i e n maiden tyovaenjarjestojen velvoUi- suutena on k a i k i l l a niiden vallassa olevilla j a h y v a k s y t y i l l a k e i - noilla toimia, m i k a l i ' mahdollista, taman jarjestelman poistamiseksi.
B r y s s e l i n kokouksen paatos ei kuitenkaan ollut laheskaan yksimielinen j a se aiheutti pitkallisen j a k i i h k e a n kiistan. H o l l a n - nissa pidetyt puoluepaivat j u l k a i s i v a t vastapaatoksen. Hollantilais- ten k a n t a a ajoi sosialisti
Domela Nieuwenhuis;
hanen perusteluitaan emme tassa esita, ne k u n ilmenevat etempana mainitusta S a k - san ammattikuntain paahallinnon paatoksesta. B r y s s e l i n k o k o u k - sen paatosta puolustivat Edvard Bernstein j a S a k s a n kirvesmies- ten ammattiyhdistyksen johtajaAug. Bringmann.
V i i m e k s i mainitun motiivit olivat paaasiallisestitaktillista
l a a t u a ; kirves- miesten ammatissa oli naet v a h a a ennen saatu poistetuksi arvelut- t a v a hajaannus (joka ei kuitenkaan ollut j o h t u n u t p a l k k a u s k y s y m y k - sesta) j a B r i n g m a n n , ollen aito-marxilaisella kannalla, oli sita mielta, etta u r a k k a p a l k k a u s t a p a , j o k a m y o n t a a yksilolle vissin maaran" vapautta, vaikeuttaisi ammattikunnan koossapysymista.78 Urakka- vai iuniipalkka ?
T a m a taistelu, j o k a enimmakseen l i i k k u i teoreettisella pohjalla, ei valittomasti vaikuttanut ammattiyhdistysten kaytannolliseen palk- kapolitiikkaan, v a i k k a k u i n k a k i n koetettiin saada vaittely'»kansan- omaiseksi» j a ammattikuntain lehdet, v a r s i n k i n S a k s a s s a , siihen osallisiksi. U r a k k a j a r j e s t e l m a n vastustajat huomasivat, etta suuri osa tyontekijoista ei ollut altis luopumaan tasta jarjestelmasta j a etta heidan taistelunsa oli turhaa n i i n k a u v a n k u i n tassa k o h d e n ei rauutosta tapahtunut. » 0 n valitettavasti tosiasia», sanoo y k s i heista, »etta suuri osa tyovaestosta hetkellisen suuremman a n - sion luultujen etujen sokaisemana suosii urakkajarjestelmaa j a tarttuu jokaiseen tyonantajain tarjoomaan tilaisuuteen saada t y o n s a urakalla.» Huomautetaan s a m a l l a etta tata u r a k k a i n suosimista ei t a v a t a v a i n valinpitamattomissa, jarjestojen ulkopuolella ole- v i s s a tyontekijoissa, v a a n »itse ammattikunnissa on edustettuna suuri l u k u tyontekijoita, j o t k a k a i k i s t a 'vaittelyista huolimatta enemman tai v a h e m m a n avoimesti puolustavat urakkajarjestelmaa»-
»Ty6miehet suorastaan tuuppaantuvat u r a k k a t y o h d n , j a itse j a r j e s - tyneesta tyovaestosta useimmat viela vastustavat u r a k k a t y o n pois- tamista», sanotaan eraassa toisessa ammattikuntalehdessa. O n siis selvaa, etta agitatsiooni urakkajarjestelmaa vastaan ei onnistunut.
O l i toinenkin s y y , j o k a t e k i taman agitatsioonin tulokset- t o m a k s i . T a i s t e l u a k a y t i i n u m p i m a h k a a n kaikkea u r a k k a t y d t a v a s t a a n , katsomatta eri ammattien e r i laatuun, eri tyotapoihin j a eri v a a t i m u k s i i n s e k a t a r k e m m i n tutkimatta mille perusteille urakkajarjestelma eri tapauksissa oli rakennettu. T a m a y l i m a l - k a i n e n j a u m p i m a h k a i n e n vastustelu v e i johdonmukaisesti tietysti siihen etta ruvettiin vastustamaan palkkatarifFejakin, ne k u n milt'ei kauttaaltaan perustuivat urakkajarjestelmaan. V u o n n a 189,6 L e i p z i - gin ammattijarjestojen liitto julisti k a i k k i palkkaustariffit pannaan j a liiton jokainen jasen sitoutui kohdastaan mita t a r m o k k a i m m i n a j a m a a n agitatsioonia tariffijarjestelmaa vastaan. T a t a paatosta asettui taas vastustamaan sosiaalidemokraattien paa-aanenkannat- taja » Vorwarts-i:, huomauttaen etta kiinteaf palkkatariffit, j o t k a ovat h y v a k s y t y t v a i k k a p a l y h y e k s i k i n a i k a a , ovat j u u r i tyovaelle eduksi. » T y o v a e n j a tyonantajain valilla maaratyissa muodoissa sovitut tariffit ovat yleensa edistysta parempaan pain, erittainkin niihin useihin ammatteihin nahden, joissa t y o v a e n puuttuvan j a r -
Urakka- vai imziipalkka ? 79
jestymisen johdosta tyonantajat a i n a k i n ahtaina liikeaikoina maa- raavat ty6ehdot.» N a i n »Vorwarts». L e i p z i g i n liitto k y l l a ei a n - tanut myoten, mutta vaikiittavimmat ammattikuntalehdet, asiain talle kannalle jouduttua, asettuivat »Vorwarts'in» puolelle. V . 1897 S a k s a n . ammattikuntain paahallinto t e k i puolestaan paatoksen, j o k a sekin tuki »Yorwartsin k a s i t y s t a j a josta otettakoon seu- raavat lauseet: »Yleensa voi huomauttaa, etta p i d a m m e tyon- antajain kanssa aikaansaatuja tariffisopimuksia edistysaskeleena ammattijarjestoliikkeessa. Jarjestot tulevat j a t k e t u n k a m p p a i l u n kautta edelleenkin taistelemaan saavuttaakseen tasa-arvoisuutensa tunnustetuksi tyonantajain puolelta. Mutta t a m a tunnustus tulee m y o s olemaan pohjana keskusteluille, sopirauksille j a sovintolau- takunnille. A m m a t t i k u n n a t , j o i t a elahyttaa n y k y a i k a i s e n tyo- vaenliikkeen henki, p y r k i y a t muodostamaan mahdin taloudellisessa taistelussa j a jarjestyneiden tyonantajain kanssa keskustellen ai- k a a n s a a m a a n sopimuksia j a yhteisia tarifFeja.» N a i n oli lopul- t a k i n Nieuwenhuisin mielipide paassyt voitolle.
T a m a tariffiriita, ammattikuntain paahallinnon lausunto j a ennen k a i k k e a kaytannollinen kokemus on itse asiassa johtanut urakkajarjestelman arvostelun Nieuwenhuisin viittaamille uriUe. T a t a jarjestelmaa ei enaan teoreettisilla todisteluilla u m p i m a h k a a n tuo- mita semmoisenaan, v a a n annetaan sille tunnustusta, j o p a sita e r i t y i - sissa ammateissa pidetaan valttamattomanakin j a ainoana sove- liaana j a tarkotuksenmukaisena palkkausmuotona. B e r n s t e i n k i n , j o k a aluksi, kuten mainittiin, oli sita vastaan, on m y o h e m m i n mel- koisesti muodostellut kantaansa. V . 1902 h a n eraassa julkaise- massaan kirjotuksessa l a u s u u : »Yleensa edellyttaa ajan m u k a a n laskettu p a l k k a tyomiehen suoranaista riippuvaisuutta, valvonnan- alaista tydta. Jos riippuvaisuus vahenee j a v a l v o n t a tulee enem- m a n valilliseksi, niin k a y y h a valttamattomammaksi ottaa k a y - tantoon j o k i n u r a k k a p a l k k a t a p a patevaa j a puolueetonta kontrol- l i a varten». J a toisessa yhteydessa han lausuu : »On selvaa, etta muutoksia t a y t y y p a l k k a u s t a v a s s a tapahtua ennen k u i n palkkaus- systeemi poistetaan j a etta k a i k e n muun paitse tuntipalkkausta- v a n h y l k a a m i n e n ei pida p a i k k a a n s a . E n g l a n n i n konetyonteki- j a i n ammattiliitto sallii jasentensa suorittaa kappaletyota, mutta
8o Urakka- vai tuntipalkka?
silla ehdolla, etta ammattiliiton hallitus siihen antaa suostumuk- sensa. S e on ilraeisesti oikea periaate».
E t t a urakkapalkkajarjestelma, huolimatta k a i k e s t a agitatsi- oonista sita vastaan, on sangen laajalle levinnyt, sen myontaa.
Bernsteinkin. V . 1 9 0 0 laskettiin E n g l a n n i n tyovaesta. 6 1 % tyoskennelleen tuntipalkalla j a 3 9 "/o u r a k k a p a l k a l l a . M u i s t a maista emme talla kertaa v o i antaa numerotietoja, mutta etta S a k s a s s a k i n urakkajarjestelma on sangen yleinen n a k y y eraasta teoksesta »Die A k k o r d a r b e i t i n Deutschland» (ilmestynyt L e i p - zigissa 1903, t e k i j a t r i
L . Bernhard).
M u u t a m i a paaasiallisia tietoja tasta kirjasta, j o t k a samalla selittavat s y y t toisen t a i toi- sen jarjestelman kaytantoon joutumiseen, sallittakoon tassa esittaa.Muurarien ammatissa ov.at tyontekijat yleensa urakkatydta.
v a s t a a n ; missa sita kaytetaan, tapahtuu se yhteistariffisopimusten nojassa; y k s i t y i s u r a k k a a vastustetaan yleisesti. T y o n t e k i j a t o v a t u r a k k a t y o n poistamiseksi esittaneet m. m. sen s y y n , etta u r a k k a - t y o lisaa tapaturmavaaraa. T u n t i p a l k a l l a oleva tyomies, sano- taan, v o i p a l k a n v a h e n n y s t a pelkaamatta r y h t y a k a i k k i i n t y o s s a tarvittaviin varokeinoihin, j o t a vastoin urakkatyomies naihin a i k a a k y s y v i i n laitelmiin nahden on Valinpitamaton, jotta saavuttaisi s u u - r i m m a n mahdollisen tyontuloksen. T a r n a n motiivin tyonantajatkin ovat h y v a k s y n e e t j a ovat puolestaan urakkajarjestelmaa vastaan siitakin s y y s t a etta t y o n laatu jarjestelmasta karsii. T u n t i p a l k k a - jarjestelma voittaa y h a enemman alaa. — Kattaajain ammatissa edella esitetyt s y y t v i e l a suuremmalla voimalla tekevat tuntipalk- kajarjestelman yleiseksi. — R a k e n n u s t y o s s a • olevat
putsaajat,
j o t k a S a k s a s s a muodostavat erityisen ammattikunnan, pitavat erit- tain soveliaana laskea p a i k k a n s a (seka sisa- etta ulkoputsauksesta) kappaietydn m u k a a n . H e l p p o u s laskea tyon tulos fpinta-)suu- ruuden m u k a a n , kontrollin yksinkertaisuus, t y o n yhdenmukaisijus k a i k i s s a momenteissaan s e k a helppous laatia t a r k k o j a tariffeja ovat tassa ammatissa tehneet u r a k k a p a l k k a u k s e n ainoaksi palk- kausmuodoksi; sanotaan lisaksi t y o n laadun voittavan tasta p a l k - kaustavasta, se k u n tekee yhtamittaisen j a siten tasanlaatuisen t y d n mahdolliseksi. —
