Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
T O I M I T U S :
J . H . V E N N O L A OSK. G R O U N D S T R O E M J . F O R S M A N M A R T T I K O V E R O
S i S a l l y s : Tyokyvyttomyys- j a vanhuusvakntttuksen jarjestS- misesta Snomessa, kirj. O n n i H a l i s t e n . Belgian valtiollineti ty6- vaenliike, kirj. J . F o r s m a n . Maanvttokrajarjestelma kaapunkicn maa- politiikassa, kirj. J . H . V e n n o l a . Koneitten kayttii tnaauTtljclyksessa, kirj, V i l j o H y t o n e n , Kirjallistttitta: Ji'arl Diehl: Uber Sozialismus, Kom- munismns und Anarchismus. arv. J. HI V, Laura Harmaja: Robert Owen, arv.
/. A. Tictoja c r i aloilta: Onko Venajalla maasta puute ? Trust! ja osuuskunta,
Ranskan vSeston vaheneminen. _
N:o 6 1906
Y ti T E I S K U N T A T A L O U P E LLI N E N A I K A K A U S K I R J A
ISDlSDl^l^l^UDlSDWUD ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraa liiiden kehitysta j a kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se sisaltaa seka alku-
peraisia kirjotuksia etta selontekoja yhteiskuntataloudellisten k y - symysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjallisuudessa seka arvosteluja huomattavaramasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli- suudesta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an- netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . Vennola, = Osk. Groundstroem,
Paatoimittaja. Toimitussihteeri.
J . Forsman. Martti Kovero.
Ybteiskaptataloadelliseo aikakaaskipjao:
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: Osk. Groundstroem, Luotsink. 4. T e l . S3 33- Toimituksen osote; Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
f ^ ^ a Helsingissa. 1 ^ : 3
• Oraistaa runsaaii varaston seka kotimaista etta ulkomaalaista kir- jalliduutta.
Toimittaa nopeasti kirjallisimtta, jota ei lOydy yarastossa.
Sulkeutuu yleison suosiolliseeu huomioon esiintyvftssa kirjallisuu*- tarpeessa.
I I N y b e r g & L o p p i i s e n R a l c e n n u s t o i i i s t o
g l Omistaja Edv. LdppSneti.
I I Vladimirinkatu 3 3 . Puh. 4 5 9 4 . T a v a t a a n 5 — 8 . Tekee piirustuksia seka ottaa tehdakseen ja valvoakseen kaikkia raken- g nusalaan kuuluvia toita, urakalla seka laskuun. Myy halvimmalU sek& edulU- Q silla ehdoilla, hyviS (prima) rakennusaineita, kaikkia lajeja. Toimittaa eteviS 5} tyonjohtajia seka tyontekijoita eri rakennusaloilla,
iX] TySt taataan. Hinnat halvintmai.
\
Y H T E I S K U N T A - T A L O U P C L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
1906. TOINEN V U O S I K E R T A
T O I M I T U S :
J . H. V E N N O L A OSK. G R O U N D S T R O E M
T. F O R S M A N M A R T T I K O V E R O
H E L S I N K I 1906. • O S A K E Y H T I O K A U P P A K I R J A P A I N O .
S i s a l l y s :
I . PSakirjotuksia. .
.-. • . • S i v . Onni Talas, Kotipaikkaoikeus-refoi-mi Suomessa I — I I ] , 53
Ernst Neovius, Valtioratitateittemme rahallisista tuloksista . . . . 14 Osk. Groundstroem, Ala-ikaiaten ammattityota. koskeva lainsaadanto
Saksafisa 27 V. Maiin, Tampereen vakijuomatilastotutkimus 35
J . K., Luotonantotoimisto Suomeen 43 0. A. Broms, Muutamia arviolaskuja lainvalmistelukunnan ehdottaman
verotusreformin tuloksista , 63 Osk. Groundstroem, TJrakka-vai tuntipalkka? ' . 75
V. K. Simelius, Saksan raha-asiat j a flnanssireformiliike 83 J . H. Vennola, Tyevaensuojeluskysymys-agraaripolitiikassamme . . 97
Bertil SjBstrom, Suomeu pankin seteliantooikeuden perusteista I — I I 127, 183 Osk. Groundstroem, J . V. Snellmanin mietteita Suomen tilastosta . . 143
A. Hannikainen, Kannattaako maan osittaminen? 148 1. K., Yhtioista rajotetulla vastuuUa Itavallassa ja Preussissa . . . 150
E. G. Palmen, Venajan iiykyinen taloudellinen asema 159 I . V. Kaitiia, >Saksan knnnallisen tyottomyystilaston metoodeista . . 190
Martti Kovero-, Kauppapoliitinen taistelu trusteja Ja nlkomaan taloudel-
lista kilpailua vastaan Austraaliassa 200 Karl - Villgren, Valtion fiuanssisuuunitelmasta seka tulo- Ja meuo-
ai'viosta ' 211 Martti Kovero, Kaksi vastakkaista suuntaa asuntokysymyksessa
Saksassa . . 218 Kyosti Jarvinen, Katsaus nykyiseen niaailiuankauppaan . . . 230
J . H.. Vennola, Ammattikuntien kansainvalinen yhteenliittyminen . . 246 Onni Hallsten, Tyokyvyttomyys- Ja vanhuusvakuutuksen Jarjestami-
sesta Suomessa 259 J . ForsmaUj Belgian valtiollincu tyoviieuliike . - 280
J . H. Vennola, Maanvuokrajarjestelma kaupunkieu maapolitiikassa . 307
Viijo Hytiinen, Koneitten kaytto maanviljelyksessa 313 il. Arvosteltuja j a ilmotettuja teoksia.
Arv. Siv.
Charles'Gide, Taloustieteen paapiirteet J . H . V. 44 M. Helenius, Invaliditeetti- Ja vanhuudenvakuutuksen tila
eri maissa . . . . ' F . 0. L . 46 ti. R. af Ursin, Tulevaisuutta kohti . . .' J . F . 88 Henriette Roland-Hoist, Generalstreik und t^ozialdemokratie M. K . . 90 Werner Sombart, Sozialismus und soziale Bewegung . . J . F . 153 E. A. Piponius. Maanjaosta Ja sen vaikutuksesta maatilan
arvoon Onni Ollila 155
I I
Robert Wilbrant, Arbeiterinnenschutz und Heimarbeit . . M. K . 202 Aug. Teraksinen, Maanviljelijaiu ammattijarjestojii ulko-
Leo Ehrnrooth, Arbetereglementena och deras rattsliga
i-eglering' K - Willgren 254 Karl Diehl, tjber Sozialismus, ICommunismns und Anar-
• schismus J . H . V. 322 Laura Harmaja, Robert Owen I . A. 323
III. T i e t o j a eri aloilta.
Maakeinottelini ehkiiseminen Saksassa 49 Siperian rautatien vaikutus Siperian taloudellisiin oloihin . . . . 50
Unsi Idlpailija sokeriteollisuuden alalia 50 Sfaiset tyomarkkinoilla Pohjois-Amerikassa . . . : . 5 1
Tyovaki koneita vastaan 52 Ammattikunnallinen tyOttomyysvakuutus j a valtion avustus Noijassa 52
Amerikan vaheueva viljanvienti . . • 92 Eautateiden kannattavaisuudesta . . . ,
Unkari agraari-valtio 93 Eautateiden vaikutus vaeston alneelliseeu jakaantumiseen . . . . 94
Puiivillateollisuuden edistyminen Englannissa 94
Maan keinotekoinen kastelu Intia»'sa 95 Amerikalainen kauppamatkustaja . . . 95
Suojelusliitto lakkovaurioita vastaan 96 Tyositoumnksen sopimismuoto - 9 6 Mesopotamia taloudellisen Iceliityskauden kynnyksella 150
Japanin taloudellinen uhka 157
• Maatalouden omituisuuksista Pohjois-Anierikan keskusvaltioissa . . 157
Vesien voiman kaytosta 158 Palkat Helsingin metalliteoUisuustehtaissa vuonna 1905 205
Maanjaosta Uudessa Seelannissa 207 Japanilainen vaikutus Kiinassa . . . .' 207
Siperia ibannemaa 208 - Neekerin taloudellisen toiminuan vaiknttimista 208
Tyovoiman puute etelaisissa j a lantisissa Yhdysvalloissa 209
Asiamiesten tarkeys vakuutusyhtioille 255 Maan- j a tavarainhintain seka palkkain nousu Mandschuriassa vena-
lilis-japanilaisen sodan johdosta 255 Siperian asuttamisesta sotavaella - 25G
Kunnanlaakarien lakko Ala-Itavallassa 256 .Saksan suurkaupunkien agraarinen eristaminen 257
Amerikkalaiaten rautateitten vararikot 258 Onko Venajalla maasta puiite? 324
Trusti ja osuuskunta 825 Kanskan viieston vaheneminen 326
T Y O K Y V Y T T O n Y Y S - J A V A N H U U S V A K U U T U K - S E N J A R J E S T A M I S E S T A S U O M E S S A .
K i r j ottanut
Onni Hallsten.
Kaikissa sivistysmaissa vetaa tata nykya tyovaenvakuutus yliteiskunnallisena kysymyksena lainsaatajan huomiota puoleensa.
Koska toisen palkkatyossa olevien j a heita taloudellisessa suh- teessa laheisten henkiloiden eli yleensa kasiensa tyosta riippu- vien kansalaisten taloudellinen toimeentulo on miltei kokonaan heidan ansaitsemiskykynsa varassa, on yha yleisemmin ruvettu
^nnustamaan yhteiskunnan velvollisuudeksi koettaa, miten mah- dollista, lieventaa j a ainakin osaksi poistaa niita taloudellisia vaikeuksia j a karsimyksia, joita ansaitsemiskyvyn lyhytaikainen eli ohimeneva tahi pysyva vaheneminen tahi loppuminen tuottaa tyomiehelle j a hanen perheelleen, joko sitten syy tahan ansaitse- miskyvyn alentumiseen on sairaus, tyossa sattunut tapaturma, hivuttava. tauti tahi korkea ika.
Taman vuoden marraskuun 17 paivana on kulunut 25 vuotta siita, kun ruhtinas Bismarck Saksan valtiopaivilla julki- luki sen esityksen, jossa lausutaan niiden laajasuuntaisten uudis- tustointen paapiirteet, joita sittemmin on askel askeleelta koe- tettu toteuttaa saksalaisessa tyovaen vakuutusta koskevassa lain- saadannossa. »Oikeiden keinojen keksiminen tata huolenpitoa varten», nain lausutaan tuossa esityksessa, »on vaikea tehtava, mutta on se samalla jokaisen yhteiskunnan korkeimpia tehtavia.
2 6 o 07ini Hallsten.
joka nojaa kristillisen kansaelaman siveelliselle pohjalle. Lahempi liittyminen taman kansaelaman todellisiin voimiin j a naiden voi- main kokoominen valtion suojelemien j a kannattamien korpora- tiivisten yhdyskuntain muotoon on, toivoaksemme, tekeva mah- dolliseksi myoskin sellaisten tehtavain suorittamisen, joihin ei valtiovalta yksinaan yhta laajassa maarassa pystyne».
Noiden tarkotusten saavuttamiseksi oli Saksan tyovaes- tolle hankittava lakiin perustuva oikeus valttamattomaan toimeen- tuloon, jotta sen ei tarvitsisi ansaitsemiskyvyn alentuessa tur- vautua yleisen vatvaishoidon tarjoamiin alrauihin. • Siella on kat- sottu taman tuloksen saavuttaminen mahdoUiseksi ainoastaan yleisen, lakien maaraaman pakollisen vakuutuksen kautta, jonka taytantoonpanossa mita iaajimmassa mitassa sovelletaan keski- naisyyden j a itsehallinnon periaatetta.
Saksan laki tyottomyys- j a vanhuusvakuutuksesta annettiin vuonna 1889 j a astui voimaan 1891 vuoden alusta. Ne tulokset, joita on vahavakisten talouden turvaaraiseksi saa- vutettu niiden lahes 16 vuoden aikana, jotka ovat siita kuluneet, ovat kerrassaan suurenmoiset. Mainittakoon vaan etta Saksan palkkatyovaestosta, joka, varsinaiset palkolliset l u - kuun ottamatta, nousee noin 15 miljoonaan, oli 1904 vuoden lo- pussa noin 13.75 miljoonaa vakuutettu tyokyvyttomyyden varaita j a etta vakuutuslaitokset ovat 1905 vuoden loppuun eli viiden- toista vuoden aikana maksaneet vakuutetuille 1,166 miljoonaa markkaa. Koska Saksan vakiluku 1904 vuoden lopussa oli noin 59-1 miljoonaa, oli siis vakuutettujen luku 23 °/o koko vaki- luvusta.
Saksalainen laki panee paapainon tyokyvyttomyysvakuu- tukseen, myontaen vanhuuselaketta vasta 70 vuotta tayttaneille.
Jos vanhuuselakkeen nauttija myohemmin tulee tyokyvyttomaksi eli toisin sanoen ei enaa saata ansaita kolmatta osaa siita, mita hanen asemassaan oleva j a hanen ammattitaidollaan varustettu
Tyokyvyttomyys- j a uanhtcusvakmduliseu jarjestamisesta Suomessa. 261 henkilo ylipaataan saattaa ansaita, saa han siirtya invaliidiela-
ketta nauttimaan, j a on viimeksi mainittu elake vanhuuselaketta suurempi, kasvaen maksuajan pidentyessa nopeammin kuin van- huuselake. Siten on sellaisen tyontekijan tyokyvyttomyyselake, jonka vuositulot ovat 550 j a 850 Rmk:n valilla, odotusajan paa- tyttya 134: 40 R m k ja, jos han on suorittanut vuosimaksunsa 50 vuoden aikana, 330: — Rmk, mutta hanen vanhuuselak- keensa on ainoastaan 170: 40 Rmk.
K a i k k i nama elakkeet sisaltavat valtion varoista maksetta van osan, joka elakkeen saajan tuloista riippumatta on kaikille 50 Saksan markkaa. Elakkeen toisen osan suorittaa asianomai- nen elakekassa. Sellaisia oli Saksassa 1904 vuoden lopussa y h - teensa 31 seka viela 9 erikoiskassaa. Tulonsa suuruuden mukaan ovat vakuutetut jaetut viiteen eri tuloluokkaan.
Kunakin viikkona suoritettavan vakuutusmaksun suuruus riippuu siita luokasta, johon vakuutettu kuuluu. Vakuutus- laitoksen maksettava osa tyokyvyttomyyselakkeesta on kokoon- pantu kahdesta osasta, josta toinen, pohjamaara, on kaikille sa- maan tuloluokkaan kuuluville muuttumaton eika siis riipu suori- tettujen viikkomaksujen luvusta, kun sita vastoin toinen osa, n. s. korotusmaara, riippuu kussakin luokassa suoritettujen viikko- maksujen luvusta, siten etta kutakin suoritettua viikkomaksua kohti tulee pieni lisays vuosielakkeeseen. Vakuutuslaitoksen suorittama osa vanhuuselakkeesta vastaa tyokyvyttomyyselak- keen pohjamaaraa, mutta on hiukan suurfeipi. Jos elak- keensaaja on suorittanut elakemaksunsa eri tuloluokissa, on elakkeen pohjamaara naihin luokkiin kuuluvien pohjamaarien keskiarvo, j a vakuutuslaissa tavataan lahempia erikoismaarayksia sen laskemisesta.
Seuraavaan tauluun on yhdistetty Saksassa nykyaan voi- massa olevat maaraykset viikkomaksujen suuruudesta seka elak- keiden pohja- j a korotusmaarista kussakin eri tuloluokassa.
2 6 2 On?ii Hallsten.
Tuloluokka. Luokkaa maaraii- vat vuositulot.
Viikko- maksu.
Tyokjrvyttomyyselak-
keen Vanhuus- elakkeen pohjamaa-
ra.
Lisays valtion varois- ta.
Tuloluokka. Luokkaa maaraii- vat vuositulot.
Viikko- maksu. pohja-
maara.
korotus viikkomak-
sua kohti.
Vanhuus- elakkeen pohjamaa-
ra.
Lisays valtion varois- ta.
I — 3 5 o R m k : a a n 1
saakka 14 . pf 6 0 R m k 3 pf 60 R m k 5 o R m k I I 3 S O — s s o > 2 0 » 70 ti 6 > 9 0 > SO . I I I 5 5 0 — 8 5 0 > 2 4 » 8 0 » 8 . 120 J SO . I V 8 5 0 — 1 1 5 0 » 30 > 9 0 J 10 > 150 » 50 »
V yli 1150 R m k 36 > 100 » 12 » 180 > SO »
Jos edellytetaan 50 maksuviikkoa vuodessa, nousevat vakuu- tusmaksut noin 2.2 "/o-iiii alempien j a 1.5 "/o:!!!! ylempien tuloluok- kien keskimaaraisesta vuositulosta. Pakollisen vakuutuksen alais- ten viikkomaksusta suorittaa tyonantaja toisen puolen j a tyon- tekija toisen, j a tapahtuu viikkomaksujen suorittaminen siten, etta tyonantaja kiinnittaa vakuutetulle annettavaan erityiseen
"korttiin viikkomaksua vastaavan vakuutusmerkin, jonka vakuu- tuslaitokset myyvat kaikissa Saksan postipaikoissa.
Kuten edellisesta nakyy, kasvaa elakkeen pohjamaara tu- lojen suurentuessa. Tyokyvyttomyyselakkeessa tapahtuu pohja- maaran kasvaminen hitaammin kuin viikkomaksujen, mutta van- huuselakkeissa ensin nopeammin, sitten samassa suhteessa kuin viikkomaksut. Tyokyvyttomyyselakkeen korotusmaara on noin
^1% viikkomaksusta paitsi, I luokassa, jossa taas pohjamaksu on suhteellisesti suurempi. Saattaa siis sanoa etta Saksassa vakuu- tuslaitosten suorittama elakkeen osa kasvaa lahes samassa suh- teessa kuin viikkomaksujen suuruus.
Missaan muussa Euroopan valtiossa ei viela ole pakollista vanhuus- j a tyokyvyttomyysvakuutusta saadetty, vaikka valmis- tuksia siihen on useassa paikoin tehty j a esityksia hallituksien puolesta eduskunnille jatetty. Naista mainittakoon erikseen Ita- valta j a Ran.ska.
Tyokyvyttomyys- ja vanhuusvakuutuksen Jarjestamisesta Suomessa. 2 6 3 Itavallan eduskunnalle jatetty lakiehdotus nojaa monessa kohden saksalaiseen lakiin, eroten siita kuitenkin muutamissa periaatteellisissa kysymyksissa. Huomattavimpana naista mai- nittakoon ensin, etta kaikki ne kolme vakuutushaaraa, jotka tar- kottavat tyovaen taloudellisen toimeentulon turvaamista ansaitse- 'miskyvyn alentuessa, eli sairas-, tapaturma- seka tyokyvyttomyys- j a vanhuusvakuutus, liitetaan toisiinsa mita lahimpaan yhteyteen, vaikka ne sittenkin ovat eri vakuutuslaitosten hoidettavat. V a - kuutusmaksuja kantavat sairaskassat myoskin molempia muita vakuutuslaitosten ryhmia varten naita koskevien saannosten nojalla.
Toinen tarkea erotus koskee vanhuuselakkeen suuruuden maa- raamista. Se asetetaan yhta suureksi kuin tyokyvyttomyyselake olisi, jos henkilo tulisi tyokyvyttomaksi samana hetkena, kun van- huuselakkeen maksaminen alkaa. Koska tyokyvyttomyyselake kas- vaa suoritettujen viikkomaksujen mukaan, on siis vanhuuselake suu- rempi kuin samaan tuloluokkaan kuuluvan' henkilon tyokyvytto- myyselake, joka alkaa ennen kuin vakuutettu on saavuttanut' elakkeen ikarajan. Se, joka on saanut vanhuuselakkeen, ei siis voi, kuten Saksassa, sen jalkeen saada korotettua elaketta, jos han myoskin tulisi tyokyvyttomaksi.
Kolmas erotus koskee yleista elakkeen ikarajaa, joka Itar vallassa ehdotetaan 65 vuodeksi.
Yleisen vakuutuspakon alaisina tulisivat olemaan kaikki ne 16 j a 60 ikavuoden valissa olevat henkilot, jotka tehdyn tyo- tahi palvelussopimuksen mukaan ovat toisen palkkatyossa, ellei heidan kuukausipalkkansa ole 200 Itavallankruunua suurempi. V a - paat vakuutusvelvollisuudesta ovat myoskin ne, joiden toimi saman tyonantajan lubna ei kesta kauemmin kuin kolme perattain seu- raavaa paivaa, seka verrattain vahapatoinen luku muissa poik- keusasemissa olevia henkiloja, m. m. ne, jotka muutenkin ovat oikeutetut maarattyyn elakkeeseen.
2 6 4 Onni I-Iallsthi,
Elake ehdotetaan kuten Saksassakin kokoonpantavaksi oi- keastaan kolmesta osasta. Valtio maksaisi naet jokaiseen suo- ritettavaan elakkeeseen 90 kruunua vuodessa. Tahan tulee sit- ten pohjamaara, jonka suuruus riippuu tuloluokasta, jossa elak- keennauttija on viikkomaksujaan suorittanut, seka lopuksi koro- tusmaara, joka vuosielaketta kohti on viidesosa koko siita va- kuutusmaksujen summasta, jonka elakkeennauttija on vakuutus- aikanaan suorittanut. Jos vakuutusmaksuja on suoritettu useam- massa kuin yhdessa tuloluokassa, on pohjamaaraa laskettaessa kaytettava naita luokkia vastaavien pohjamaarien keskiarvo.
A l i a olevaan tauluun yhdistetaan ne luvut, joista nahdaan ehdotetut tuloluokat, viikkomaksut, seka elakkeen pohja- j a koro- tusmaarat.
Tuloluokka. Luokkaa maaraavat vuositulot.
Viikko- maksu.
Elakkeen Valtion va- roista mak- settava l i -
says.
Tuloluokka. Luokkaa maaraavat vuositulot.
Viikko-
maksu. pohja-.
maksu.
korotus viikkomak-
sua kohti.
Valtion va- roista mak- settava l i -
says.
I — 2 4 0 kr:uun
saakka 10 h 3 0 kr 6 h 90 k r I I 3 4 0 — 4 8 0 » 20 J 6 0 s 12 » 9 0 >
I I I 4 8 0 — 7 2 0 J 30 » 9 0 » 18 » 9 0 » I V 7 2 0 — 1 2 0 0 J. 4 0 I 120 J 2 4 t 9 0 J
V 1200 — 1 8 0 0 3 50 » 150 » 30 » 9 0 J
V I yli 1800 k r 60 » - i 8 o » 36 J 9 0 »
Kuten tasta nakyy, ovat elakekassan suoritettavat elakkeen osat suoraan verrannolHset viikkomaksuihin, j a nousevat nama, alussa samassa suhteessa kuin tuloluokkien ylarajat, mutta myo- hemmin jonkun verran hitaammin. Jos edellytetaan 50 viikko- maksua vuotta kohti, ovat elakemaksut noin 2 . 5 "/o alempien j a 1. 7 % yiempien tuloluokkien keskimaaraisesta vuositulosta.
Tydkyvyitdmyys- Ja vanlnnisvalamttiksen jarjesiaviisestd Stwmessa. 265 ViikkoTnaksuista maksaisi kuten Saksassakin tyonantaja toisen puolen j a tyontekija toisen.-
Seka saksalaisen lain etta itavaltalaisen ehdotuksen mu- kaan maksavat siis vahatuloiset elakkeen muodostamiseksi hiu- kan suureraman osan viikkotuloistaan kuin ne vakuutetut, joilla on paremmat tulot, j a se elakkeen osa, jonka kassa suorittaa, on lahes verrannollinen viikkomaksuihin. Mutta vahatuloinen saavuttaa sittenkin nailla maksuillaan suhteellisesti suuremman kokonaiselakkeen kuin suurempituloinen sen kautta, etta valtion varoista myonnetty elakkeen osa on kaikille sama.
Tarkeana periaatteellisena kohtana, missa itavaltalainen ehdotus poikkeaa saksalaisesta laista, mainittiin edellisessa, etta viimeksi mainitun mukaan kuhunkin tuloluokkaan kuuluva van- huuselake on suurempi kuin samassa tuloluokassa saavutettava tyokyvyttomyyselake, jota vastoin Saksassa tyokyvyttomyyselake kasvaa vanhuuselaketta suuremmaksi, jos vaan tyokyvyttomaksi joutuva on ennattanyt suorittaa riittavan monta viikkomaksua, ennenkuin invaliditeettiaika alkaa.
On myonnettava etta, jos tyokyvyttomyys kohtaa tyon- tekijaa hanen nuorempana ollessaan, jolloin hanella saattaa olla suuri perhe elatettavanaan, han taman kautta helpolla joutuu vaikeampaan tilaan, kuin jos hanen tyovoimansa luonnollisen jarjestyksen mukaisesti alenevat vasta ian karttuessa. Vanhalla, sanotaan, on pienempia vaatimuksia elamaan nahden kuin nuo- remmalla; han on jo saanut lapsensa kasvatetuiksi j a voi ehka monessa tapauksessa jossain maarin turvautuakin heihin. Vakuu- tusteknilliselta kannalta olisi taas luonnollista, etta' saavutetut tulokset asetettaisiin suoritettujen vakuutusmaksujen mukaisiksi.
Tyovaen vakuutusasia on kuitenkin kasiteltava etupaassa yhteis- kunnallisena eika vakuutusteknillisena kysymyksena, jos kohta jalkimaista tietenkaan ei saa kokonaan syrjayttaa.
2 6 6 Omzi Hallsiin.
Onko siis yhteiskunnalliselta kannalta valttamatSnta etta tyokyvyttomyyselake on suurempi kuin vastaava vanhuuselake ? Jos vanhuuselakkeen alkamisika siirretaan niin myohaan kuin
Saksassa, aina 70 ikavuoteen saakka, on niiden luku, jotka tata rajaa saavuttavat, olematta tyokyvyttomia, verrattain alhainen, j a koska nailla harvoilla viela on ansaitsemiskyvystaan jalella ainakin kolmasosa, voivat he omalla tyoansiollaan tayttaa eron tyokyvyttomyys- j a vanhuuselakkeen valilla. Miten vahapatoi- seksi vanhuuselakkeen ajatellaan Saksassa ajan pitkaan kayvan, nah- daan siita, etta lasketaan, laitoksen saavutettua n. s. tasapainotilansa, jolloin elakkeennauttijain vuotuinen poistuminen olisi yhta suuri kuin vuoden aikana myonnettyjen uusien elakkeiden luku, eli noin 50 vuotta lain voimaan astumisen jalkeen, 1000 vakuute- tusta 114 saavan tyokyvyttomyyselaketta mutta ainoastaan 12 vanhuuselaketta, j a etta arvellaan elakkeisiin kaytetysta 100 mar- kasta noin 94 mk kaytettavaksi tyokyvyttomyys- j a ainoastaan 6 mk vanhuuselakkeisiin.
Jonkun verran toisellaiseksi asettuu asia, jos vanhuuselak- keen alkamisika on alhaisempi, j a kysymys siis tulee koskemaan suurempaa osaa vakuutetuista. J o s , tyokyvyttomyyselake on tuntuvasti suurempi kuin vanhuuselake, koettavat' tietysti ne, joiden ika lahenee rajakohtaa, vaikka millakin keinoUa osottaa
olevansa tyokyvyttomia, ja- jos se, joka jo on saanut vanhuus- elakkeen, voi senkin jalkeen siirtya tyokyvyttomyyselakkeen saajaksi, jatkuu tama houkutus petokseen yhati j a koskee sita suurempaa kansanryhmaa, mita nuorempaan ikaan mainittu raja- viiva asetetaan. On myoskin vaikeata huomata syyta, minka vuoksi silla, joka nuorempana on kadottanut osan tyokyvystaan j a sen takia saanut tyokyvyttomyyselakkeen, viela vanhaksi tul- tuaan j a kun perheen menot vahenevat lasten poistuttua ko- dista olisi, yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna, paremmin
Tydkyvyttdmyys- ja vanhtmsvahmduksen jdrjestdmisestd Stwmessa. 2 6 7 oikeutettu yha edelleen nauttimaan suurempaa elaketta kuin se, joka vasta vanhana saa elakkeensa.
Jos otetaan kaikki nama nakokohdat huomioon, myonnet- taneen kohtuulliseksi, etta ero samaan tuloluokkaan kuuluvien hen- kiloiden tyokyvyttomyys- j a vanhuuseliikkeiden valilla tehdaan verrattain pieneksi, mutta etta elake sittenkin jonkun verran kasvaa suoritettujen vakuutusmaksujen mukaan, koska juuri tama seikka on omansa elakkeesta poistamaan almun j a hata- avun luonnetta j a antaa sen yha selvemmin esiintya vakuutetun oikeutena, jonka saavuttamiseen j a kartuttamiseen han itse on raaksuUaan tuntuvasti ollut osallisena.
Ranskassa on viimeisina vuosina edustajakamarille jatetty useita eri ehdotuksia pakollisen tyokyvyttomyys- j a vanhuus- vakuutuksen saatamiseksi j a on niista yksi tana vuonna saavuttanut mainitun eduskunnan hyvaksymisen, mutta eduskunnan toinen osa, senaatti, on sen hylannyt. Mainittakoon tassa lyhyesti muutamia ehdotuksen paakohtia.
Vakuutuspakosta vapautetaan toisen palkkatyossa olevista ainoastaan ne, joiden vuositulot ovat 2400 fr:a suuremmat. Van- huuselake saavutettaisiin jo 60 vuoden iassa j a muutamissa am- mateissa, jotka enemman kuluttavat tyontekijan voimia, jo 55 vuoden iassa. Vanhuuselake olisi miehia varten ainakin 360 fr j a naisia varten 240 fr. Varat saataisiin siten, etta tyontekijan palkasta vahennettaisiin 2 "/o, j a tyonantaja maksaisi saman verran. Van- huuselakkeen saamiseksi vaaditaan viela, etta vakuutettu on 30 vuoden aikana suorittanut nama vakuutusmaksunsa, j a etta mo- lemmat hanen hyvakseen suoritetut vakuutusmaksujen osat yh- teensa nousevat 20 frdin • vuodessa. Sen osan elakkeesta, jota elakekassat eivat saata naiden vuosimaksujen pohjalla maksaa vakuutetuille, kantaisivat mainitut kassat valtiolta, joka puolestaan hankkisi tahan tarpeelliset varat erityisen progressiivisen tuloveron muodossa. Jos tyontekijan ansaitsemiskyky, ennenkuin han on
2 6 8 Onni Hallsten.
saavuttanut elakeian, alenee kolmasosaksi siita mita hanen am- matissaan tavallisesti ansaitaan hanen paikkakunnallaan, on han oikeutettu tyokyvyttomyyselakkeeseen. Taman suuruus riippuu maksuista j a antaisi valtiokin muutamassa tapauk- sessa apua sen korottamiseksi. Sen suuruudesta on joukko erikois- maarayksia, joista johtuu etta tyokyvyttomyyselake, jos vakuu- tettu ainoastaan lyhyen ajan kuluessa on vakuutusmaksuja suo- rittanut, on ainoastaan noin 50 fr. Kaikista edullisimmissa oloissa tama tyokyvyttomyyselake, valtion avustus siihen luet- tuna, voisi nousta 200 frdin.
Tasta edustajakamarin hyvaksymasta laista, jonka, kuten jo mainittiin, senaatti nyttemmin on hylannyt, lausuu eteva taloustieteen tutkija P. Leroy-Beaulieu, etta edustajakamari on sen hyvaksynyt saavuttaakseen lukuisten valitsijain suosiota, mutta ettei se itsekaan olisi valmis sita semmoisenaan toteutta- maan, koska se olisi omansa saattamaan koko maan taloutta arveluttavaan valikateen. J a han lisaa ettei saata siveelliselta kannalta hyvaksya sellaisten toiveiden herattamista vahavarai- sissa, jotka eivat mitenkaan saata tuUa toteutetuiksi. Valtiova- rain ministeri oli naet laskenut etta valtion kustannukset taman vakuutusasian toteuttamiseksi nousisi vuodessa noin 316 milj.
frdin, kun tasapainoasema on saavutettu. Naita laskelmia vas- taan tekee Herra Leroy-Beaulieu useita muistutuksia, huomaut- taen poisjaaneita eria, j a tulee siten omasta puolestaan siihen tulokseen, etta valtion vuosikustannuksiin olisi viela lisattava noin 2 0 0 milj. fr. Tahan tulisivat viela vakuutuslaitoksen vuotuiset maksut, joita han arvioipi 750 milj. fr:ksi vuodessa. Joskin naissa laskuissa saattaa olla jonkun verran liiottelua, esim. siina, etta korko on laskettu ainoastaan 2 . 5 °lo:n mukaan, on kaikissa tapauksissa selva, etta kustannusten taytyy kayda kovin suuriksi, kun van- huuselake alkaa jo 60 vuoden iassa, seka kaikille, joiden puo- lesta vaan vuodessa on suoritettu 2 0 fr,- luvataan ainakin 360
TydkyvyUoviyys- ja vanhzmsvaktmtukse7i jdrjestavdsesiii Siwmessa. 269 fr:n vuosielake. Vaikka vakuutusmaksut ovat ehdotetut lahes kaksi vertaa suuremmiksi • kuin Saksassa j a Itavallassa, jaisi kuitenkin tavattoman suuri osa kustannuksista valtion kannetta- vaksi. J a syylla taytyy huomauttaa, etta erotus vanhuus- j a tyokyvyttomyyselakkeen valilla on kohtuuttoman suuri, joten tasta johtuvat edella huomautetut epakohdat raikeasti astuvat esille.
Kun- nyt meilla Suomessa on maarattava mille kannalle vanhuus- j a tyokyvyttomyysvakuutus olisi jarjestettava, lienee tuskin ' tarpeellista kayttaa monta sanaa pakollisen vakuutuksen puolustamiseksi. Vaivaishoidon kautta annettu apu on aina almu.
Jos yhteiskunta tarjoo ainoastaan almun henkilolle, j o k a i i m a n omaa syytaan, usein ehka juuri tyonsa laadun tahden, on ka- dottanut suurimraan osan ansaitsemiskyvystaan, j a sen kautta hanen oma j a hanen perheensa toimeentulo on joutunut vaaran alaiseksi, tekee se hanelle tarjouksen, johon suostuminen useim- missa tapauksissa taytyy tuntua noyryyttavalta, jopa kansallis- arvoa alentavalta. Turvaamalla vahatuloisten toimeentuloa tyo- kyvyttomyyden aikoina j a vanhuuden paivien varalle tahdotaan juuri vahentaa niiden onnettomien lukua, joiden sittenkin taytyy turvautua almuihin. Samalla on yhtena taman toiminnan tar- keana tehtavana kansan totuttaminen itseavustukseen. Sen kautta korotetaan vahavakistenkin luottamus heidan omaan voimaansa ja karaistaan kansan siveellinen tarmo.
Vapaaehtoisuuden tiella saatavan itseavustuksen suur siveellinen merkitys on tietysti tunnustettava. Mutta koke- mus osottaa taman keinon riittamattomaksi. Tyovaesto, etenkin sen vahavaraisempi osa, ei ole halukas, joskin varat sita salli- sivat, suorittamaan saannollisia maksuja turvatakseen itseaan ja perhettaan sellaista tapahtumaa vastaan, joka onnettomuutta j a puutetta tuottavana sattuu ehka vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, jos sattunee ollenkaan maksujen suorittajalle itselleen. Juuri ne.
270 Onni Halbihi.
jotka kaikista kipeimmin tarvitsisi vat vakuutusta, jaisi vat nain ollen sen tuottamista eduista osattomiksi, j a silloin kadottaisi koko asia yhteiskunnallisessa katsannossa suurimman osan merki- tyksestaan. PakoUinen tyokyvyttomyys- j a vanhuusvakuutus on siis kaytannon kannalta pidettava ainoana muotona, jolla puheena oleva yhteiskunnallinen kysymys on tyydyttavalla tavalla rat- kaistavissa. Ja olisi tama vakuutuspakko ulotettava niin laajalle kuin suinkin mahdoUista seka sen ohessa myonnettava niille vaha- tuloisille, joita ei voida syysta tahi toisesta asettaa pakon alai- siksi, oikeus vapaaehtoisesti liittya vakuutukseen.
Taman vakuutuksen aikaansaamiseen tarpeelliset varat ovat osaksi tyontekijan, osaksi vakuutetun j a osaksi koko yhteiskunnan"
suoritettavat.
Tyonantajan velvollisuus ottaa osaa vakuutusmaksuihin nojaa siihen katsantokantaan, etta nykyajan tyosuhteet eivat ole yksinomaan oikeudellista vaan myoskin yhteiskunnallista laatua.
T y o n tulee nain ollen kokonaan suorittaa korvaukset niista va- hingoista, joita aikaansaavat tyossa sattuneet tapaturmat seka osaksi niista hairioista, joita aiheuttavat satunnaiset sairauskoh- taukset tahi pitkalliset taudit, liiallin^n rasitus tyossa, epater- veelliset tyopaikat j a terveydelle haitalliset tyoaineet j . n. e.
seka myoskin yha karttuva ika. Katsotaan etta tySnantaja ei ole paiva- tahi viikkopalkan muodossa maksanut tyontekijalle kaikkea sita korvausta tyovoimien j a terveyden kuluttamisesta, jota han suoritetusta tyosta olisi voinut maksaa, vaan etta han
on ikaankuin tyontekijan vastaisten tarpeiden hyvaksi pidattanyt osan tasta palkasta. Tama osa palkasta, joka muuten helpolla olisi tullut kulutetuksi tyontekijan jokapaivaisiin menoihin, tulee tarkotuksen mukaisella tavalla kaytetyksi, kun silla suoritetaan vakuutusmaksuja ikaankuin tyontekijan puolesta.
Vanhuus- j a tyokyvyttomyysvakuutUksen kustannukset ei- vat kuitenkaan ole salytettavat yksinomaan laheisimpien osallis-
Tydkyvyttdmyys- ja vanlmusvaktmtuksen jdrjestdjiiisestd Stiomessa. 2 7 1
ten, tyonantajain j a tyontekijain kannettaviksi, vaan- on osa niista oikeuden j a kohtuuden mukaan jossain muodossa tuleva koko yhteiskunnan hartioille. Tama vaatimus perustuu kahteen nakokohtaan. Kuntien yleiset vaivaishoitokustannukset vahene- vat puheena olevan vakuutuksen kautta toivottavasti huomatta- vassakin maarassa. Toiseksi on yhteiskunnalla, siis koko kan- salla, ainoastaan hyotya siita, etta tyovaen toimeentulon valtta- mattomimmat edellytykset ansaitsemiskyvynkin vahentyessa ovat lainsaadannon kautta pysyvasti jarjestetyt. Mainittakoon viela, etta vakuutuslaitokselle usein on rahalliseltakin kannalta edullista koettaa saada avunsaajaa jalleen. tyokykyiseksi toimittamalla sairas vakuutettu parantolaan- tahi hankkimalla hanelle hyvaa laakarin hoitoa. Samoin hyotyy itse vakuutuslaitos siita etta se, miten mahdollista on, koettaa parantaa tyovaen yleista tervey- dentilaa edistamalla esim. hyvien tyovaenasuntojen rakentamista j a valvomalla tydpaikkojen puhtaanapitoa y. m. s. Naista toi-
mista, joiden kautta seka jo tyossa olevan etta • seuraavan suku- polven terveydentila j a tyovoima korotetaan, koituu hyotya koko yhteiskunnalle. On siis luonnollista etta valtion varoja voi-
daan kayttaa tamankaltaisten tuloksien saavuttamiseksi.
Edellisessa on esitetty miten saksalaisen lain seka myos- kin itavaltalaisen lakiehdotuksen mukaan elakelaitoksen suoritta- mat elakkeiden pohjamaarat eri tuloluokissa kasvavat, ellei juuri samassa suhteessa kuin naiden luokkien viikkomaksut, niin kui- tenkin tata suhdetta lahennellen, j a etta korotusmaara kasvaa todellisuudessa suoritettujen vakuutusmaksujen mukaan, muodos- taen Saksassa tyokyvyttomyyselakkeeseen nahden noin lahes kolmannen osan suoritetuista maksuista j a itavaltalaisen ehdotuk- sen mukaan seka tyokyvyttomyys- etta vanhuusvakuutukseen nahden viidennenosan vakuutusmaksuista. Ranskalaisessa ehdo- tuksessa on vanhuuselake miltei sama kaikille, vaihdellen verra- ten vahan vuosimaksujen mukaan, kuin vaan maaratty minimi-
2 7 2 Onjii Hallsten,
sumraa on suoritettu, jota vastoin tyokyvyttomyyselake riippuu suurimmaksi osaksi todellisesti suoritettujen vakuutusmaksujen summasta.
Koska tyovaenvakuutus on yhteiskunnallisena kysymyksena kasiteltava, on selva, etta valtion antama elakkeenlisa on oleva joko kaikille yhta suuri, kuten Saksassa j a Itavallassa, tahi etta se, ollen suurempi pienituloisille, vahenee elakkeen nauttijan tu- lojen kasvaessa. Jos valtion talouden kannalta huomattaisiin mah- doUiseksi etta valtio meilla kunkin pienituloisen elakkeeseen l i - saisi 50 markkaa, olisi tama summa muuttamatta lisattava kaik- kiin tyokyvyttomyyselakkeisiin, koska niiden henkiloiden tulot, jotka saavat tata elaketta, aina ovat pienet niihin tuloihin ver- rattuina, joihin he siihen asti ovat tottuneet rakentamaan per- heensa toimeentulon. Vanhuuselakkeisiin nahden olisi hyvalla syylla valtion avustus alennettava esim. 25 markaksi, jos elak- keensaajan omat vuositulot elaketta lukuunottamatta ovat 400 markkaa suuremmat, j a kokonaan jatettava vanhuuselakkeeseen myontamatta, jos hanen tulonsa elaketta lukuun ottamatta ovat 600 markkaa suuremmat.
Jos asetutaan puhtaasti vakuutusteknilliselle kannalle, olisi- vat tietysti vakuutuslaitoksen puolelta maksettavat elakkeen osat, pohjamaara j a korotusmaara, saadettavat suoraan verrannoUi- siksi suoritettujen vakuutusmaksujen summaan. Koska vakuutetut nuorina ollessaan eli vakuutuksen ensi vuosina ylipaataan kuulu- vat alempiin tuloluokkiin, jaavat naiden luokkien mukaan suori- tetut vakuutusmaksut suhteellisesti pitemmaksi aikaa vakuutus- laitoksen hoitoon j a tuottavat siis suhteellisesti enemman korkoa kuin ne vakuutusmaksut, jotka maksetaan ylemmissa tuloluo- kissa. Jo taltakin kannalta olisi siis kohtuullista, etta alemmissa tuloluokissa suoritettujen vakuutusmaksujen summa jonkun ver- ran voimakkaammin vaikuttaisi elakkeen suuruuteen kuin ylem- missa luokissa suoritetut. Kysymyksessa oleva elakejarjestelma
Tydkyvyttdmyys- ja vanhmtsvahmtuksm jiirjestdmisestii Stwmessa. 2 7 3 soveltunee myoskin parliaiten maamme oloihin, jos erotus eri tuloluokkiin kuuluvien elakkeensaajain elakkeiden valilla on verraten pieni. Nain ollen ei saata lausua vaaryydeksi, jos vakuutuslaitoksenkin puolesta annettavan elakeosan maaraami sessa otettaisiin jonkun verran huomioon puheena olevan kysy- myksen yhteiskunnallinen tausta. Taman katsantokannan perus- teella on luonnollista, etta vahempituloisille myonnettaisiin va- kuutuslaitoksenkin puolesta vahaisen suurempi elake kuin mjhin heilla, suorittamiensa vakuutusmaksujen j a naiden tuotfamien korkojen perusteella, matemaatisen suhdelaskun mukaan olisi empimaton oikeus.
Edella esitetyn tuloksen saavuttamiseksi voitaisiin jarjestaa elakkeiden suuruuden laskeminen siten, etta niiden pohjamaara asetetaan yhta suureksi tahi ainakin lahes yhta suureksi kaikissa elakkeissa, katsomatta minka tuloluokan mukaan elakkeensaaja on viikkomaksujaan suorittanut, j a etta elakkeiden korotusmaara on-suoraan verrannollinen suoritettujen viikkomaksujen summaan.
Jos samalla tahdotaan saavuttaa sekin edellisessa mainittu tar- kotus, etta elakekassan puolesta tuleva vanhuuselakkeen osa on jonkun verran, mutta ei paljoa, suurempi kuin tyokyvyttomyys-
elakkeen vastaava osa, ei saa maarata yallan suureksi sita prosenttia, jonka mukaan tuo korotusmaara lasketaan. Kuten edelUsessa on huomautettu, on tuo vuosielakkeen korotus Sak- sassa tyokyvyttomyyselakkeeseen nahden noin kolmasosa j a ita- valtalaisen ehdotuksen mukaan seka tyokyvyttomyys- etta van- huuselakkeisiin nahden viidesosa viikkomaksujen summasta.
Nama molemmat maaraykset antavat elakkeen korotusmaaraile liian suuren painon, j a kohoaa sen kautta; itavaltalaisen ehdotuk- sen mukaan erotus vanhuuselakkeen j a verraten nuorena tyo- kyvyttSmaksi joutuneen henkilon invaliidielakkeen valilla liian suureksi. Siis olisi mielestamme korotusmaara saadettava tuntuvasti pienemmaksi, esim. kymmenesosaksi viikkomaksujen summasta.
2 7 4 Omii Hallsten.
Ne laskelmat, joita prof. E . Bonsdorff j a taman kirjottaja yhdessa ovat toimittaneet vanhuus- j a tyokyvyttomyysvakuutuk- sen toimeenpanemisen kustannuksista maassamme, nojaavat seu- raaviin paaasiallisiin edellytyksiin. Invaliidien suhteellinen luku on eri ikaluokissa lahes sama kuin Norjassa, mutta hiukan suu- rempi. Invaliidien poistuminen tapahtuu lahimmiten samassa jar- jestyksessa kuin Saksassa. Korkokanta on 4 "/o. Karensiaika tyoky- vyttomyyselaketta varten on 4 vuotta. Tyokykyisten j a vanhuus- elaketta nauttivien kuolleisuus on sama kuiri yleinen kuolleisuus Suomessa vuosina 1891.—1900. Vakuutetut alkavat maksaa va- kuutusmaksunsa taytettyaan 15 vuotta. K u n laki astuu voimaan, joutuvat sen alaisiksi kaikki 15 vuotta vanhemmat henkilot, j a saavat ne vanhuuselakkeen sen mukaan kuin saavuttavat ikarajan.
Naiden edellytyksien pohjalla tullaan siihen tulokseen etta, jos seka vanhuus- etta tyokyvj^ttomyyselakkeen korotusmaara on kymmenesosa suoritettujen vakuutusmaksujen summasta j a va- kuutettu saa vanhuuselakkeensa taytettyaan 65 vuotta, on kuna- kin vuonna kannettavan keskimaaraisen vakuutusmaksun j a elak- keen pohjamaaran suhde oleva noin 0.272. Jos elakkeensaannin
karaja olisi 55, 60 tahi 70 vuotta, olisi tuo mainittu suhde kohdaltaan noin
1.642,
0.559 j a o.ieo. Taman pohjalla on nyt mahdollista maarata elakkeiden muodostamiseen tarpeelliset va- kuutusmaksut.Jos elakkeen pohjamaara asetettaisiin 40 markaksi, olisi taman saavuttamiseksi vuotuisena keskimaaraisena vakuutus- maksuna vaadittava vakuutetulta 65: 70 mk, jos vanhuus- elake alkaisi vakuutetun taytettya 55 vuotta; noin 22: 40 mk, jos ikaraja on 60 vuotta; 10: 90 mk, jos ikaraja on 65 vuotta j a 6: 40 mk, jos ikaraja olisi 70 vuotta. Jos pohja- maara olisi 50 mk. nousisivat vastaavat vakuutusmaksujen kes- kimaarat 85: 20 mk:aan, 28: 00 mk:aan, 13: 60 mk:aan j a 8: 00 markkaan.
Tydkyvyttdmyys- ja vanhtiusvakiiutttksen jdrjestdmisestd Stiomessa. 275 Ratkaistaessa kysymysta mista iasta vanhuuselake on alkava, on etupaassa otettava huomioon eri ehdotuksien tuot- tamat kustannukset. Lienee tuskin meikalaisissa oloissa mah- dollista asettaa vuotuista keskimaaraista vakuutusmaksua suurem maksi kuin noin io:n tai 14 markan kohdalle, jos edellytetaan etta tyonantaja maksaisi tasta vakuutusmaksusta toisen puolen j a tyontekija toisen. Nain ollen joudutaan 65 vuoden ikarajaan.
Epailematta tama ikaraja on verrattain korkea, varsinkin muuta- ' milla erittain rasittavilla tyoaloilla toimiville, mutta saavathan
ne, joiden tyokyky sita ennen huomattavasti alenee, tyokyvytto- myyselakkeen, jonka suuruus maarataan samojen perusteiden mukaan kuin vanhuuselake, joten niiden elake, joiden ika lahenee 65 vuotta, on melkein sama kuin heidan vastainen vanhuuselak- keensakin olisi heidan saavuttuaan 65 vuoden ikaan.
Tassa yhteydessa mainittakoon etta seka Saksan lain etta Itavallan j a Ranskan ehdotuksen mukaan henkilo katsotaan oi- keutetuksi tyokyvyttomyyselakkeeseen lahes samalla ehdolla eli siina tapauksessa ettei han tyovoimien alenemisen takia enaa saata ansaita kolmatta osaa siita palkasta, joka hanen tyoalal- laan ylipaataan maksetaan ammattitaidoltaan haneen verratta- ville henkiloille silla paikkakunnalla, missa han asuu. Tama so- pinee paapiirteissaan myoskin tyokyvyttomyysmaaritelmaksi meilla. On kuitenkin otettava huomioon, etta meilla vuotuinen tyoansio monella maaseutupaikkakunnalla on verrattain alhainen j a etta siis vakuutuspakon alaiselia henkilolla usein on niin pie-
net vuositulot, etta han valttamatta on tyokyvyttomyyselakkeen ta,rpeessa ennenkuin hanen tulonsa ansaitsemiskyvyn alentumisen takia ovat painuneet kolmanteenosaan hanen vertaisensa henki- lon keskituloista. Lienee siis valttamatonta meilla myontaa pu- heena oleville pienituloisille oikeutta elakkeeseen, kun heidan tulonsa eivat enaa nouse puoleen asken mainituista vertaus-
^ tuloista.
2 7 6 Onni Hallsten.
Jos tuloluokkien rajat asetettaisiin sellaisiksi, kuin alia olevassa taulussa tehdaan, olisi lahinna arvosteltava kuinka suuri osa vastai- sista vakuutetuista tulevat kuulumaan kuhunkin ryhmaan. T a l l a alalia julkaistu tilasto rajottuu meilla niihin tutkimuksiin, joita herrat Aug. Hjelt j a O. A . Autere (Broms) ovat toimittaneet kunnalli sesta verotuksesta j a tulosuhteista maalaiskunnissamme j a kaupun- geissamme vuosina 1899 j a 1900, seka tyovaenvakuutuskomitean erityistiedustelujen pohjalle laadittuun tilastoon viidesta Suomen maalaiskunnasta. Nataa tutkimukset voivat kuitenkin antaa ai- noastaan jotakin johtoa asian arvostelemiseen. Edellisessa naet ei ryhmiteta tuloluokkien mukaan niita kaupunkilaisia, joiden tulot ovat- 500 markkaa pienemmat, eika maaseuduilla niita, joi- den tulot eivat nouse 200 markkaan. Jalkimainen tutkimus koskee taas verraten pienta maamme osaa j a yksinomaan maaseutua.
Jos otetaan huomioon molemmat edella mainitut tutkimukset seka edellytetaan etta vakuutettujen miesten luku tulee olemaan noin kaksi kplmasosaa j a vakuutettujen naisten luku noin yksi kolmasosa vakuutettujen koko luvusta, saadaan sUunnilleen ne tasotetut prosenttiluvut, jotka mainitaan seuraavassa taulussa.
Nama seka kuhunkin tuloluokkaan luettujen tulojen keskimaara on pantu keskimaaraisen vuotuisen vakuutusmaksun laskemi- sen pohjaksi kutakin tuloluokkaa kohti. Viikkomaksu on saatu siten, etta vuosimaksu on jaettu viiteenkymmeneen yhta -suureen osaan j a osamaara sitten sopivasti tasotettu.
Luokka
Luokkaa maa- raavat vuosi-
tulot.
Tuloluok- kaan on luettu va- kuutetuista
Pohjamaara 4 0 mk. Pohjamaara 50 mk.
Luokka
Luokkaa maa- raavat vuosi-
tulot.
Tuloluok- kaan on luettu va- kuutetuista
Vakuutus- maksu vuodessa.
Viikko- maksu.
Vakuutus- maksu vuodessa.
Viikko- maksu.
I 250 mk saakka 3 2 "/o 4: 4 0 mk. 10 p. 5: SO mk. 14 p.
n 2 5 0 — 375 mk 2 0 » 6: 60 » 14 » 8: 4 0 > 18 » I I I 3 7 5 - 550 > 18 » 11: — » 2 2 » 13: 8 0 J 2 8 7,
I V 5 S ° — 8 5 0 » I S » 15: 4 0 . 30 > 19: 2 0 J 38 . V 8 5 0 — 1 2 5 0 » 10 J 2 2 : — » 4 4 » 27: 60 J 56 , V I yli 1250 » 5 » 35: 2 0 » 70 » 44: — » 90 >
Tyokyvyttomyys- ja vanhuusvakziutuksen jdrjestdmisestd Suomessa. z'jf
Pohjamaaran ollessa 40 mk on siis vuotuinen vakuutus- maksu noin 2.2 "/o tyontekijan vuosipalkasta. Jos tahdotaan saada pohjamSaraksi 50 mk, on vuotuinen vakuutusmaksu oleva suunnilleen noin 2.8 tyontekijan vuosipalkasta, joten siis seka tyon- tekijan etta tyonantajan osalle tulisi noin 1.470 palkasta. Tata ei saata pitaa minaan liian rasittavana maksuna. Mahdollista on, etta viikkomaksuja taytyy varovaisuuden vuoksi ainakin aluksi jonkun verran korottaa, koska tuskin saattaa olettaa vakuutettu- tujen keskimaarin olevan 50 viikkoa vuodessa toisen palkka- tyossa.
Vertauksen vuoksi mainittakoon etta kustannukset tapa- turmavakuutuksesta j a tyossa sattuneen tapaturman kautta va- hingottuneille] suoraan maksetuista korvauksista on niille liike- toimille, jotka tapaturmavakuutuslain mukaan ovat korvauksen maksamiseen velvolliset, noussut vuosittain keskimaarin noin 1.4 "/o^iiti tyovaelle maksettujen palkkojen summasta. Tama uusi vakuutushaara tulisi siis tuottamaan naille liiketoimille lahes yhta suuren kustannuksen kuin korvausvelvollisuus tapaturma- tapauksen takia.
Silla edellytyksella, etta valtion varoista maksetaan joka elakkeeseen 50 mk seka etta elakkeen pohjamaara on myoskin
•50 mk j a korotusmaara kymmenesosa vakuutusmaksujen sum- masta, saisij se, joka tulee tyokyvyttomaksi heti karensiajan lo- puttua: I luokassa 102: 20 mk, I I luokassa 103: 30 mk, I I I luokassa 105: 40 mk, I V luokassa 107: 6 0 ' mk, V luokassa 110: 90 mk j a V I luokassa 122: 00 mk. K u n vakuutettu on saavuttanut 65 vuoden ian, on han suorittanut elakemaksujaan korkeintaan 50 vuoden aikana, j a olisi siis suurin mahdollinen vanhuuselake, jos maksut ovat suoritetut koko ajan samassa elakeluokassa: I luokassa 127: 50 mk, I I luokassa 146: 00 mk, I I I luokassa 168:00 mk, I V luokassa 195: 00 mk, V luokassa 236:00 mk j a V I luokassa 320: 00 mk. On'huomattava ettei parempitu-
2 7 8 Onni Hallsten.
loisille maksettaisi 50 markan elakkeenlisaysta valtion puolelta, joten korkeimmat elakkeet sen kautta alenevat joko 25 tahi 50 markkaa.
Sen kustannuksen arvioimiseen, jonka tama tyovaenvakuu- tuksen haara tuottaisi toiselta puolen valtioUe j a toiselta puo- len tyonantajille j a tyontekijoille, on tarpeellista tuntea kuinka monta henkea joutuu vakuutuksen alaiseksi. Vuonna 1900 oli, miesten luku ikaluokissa 16—65 vuotta yhteensa 808,300 j a naisten luku samoissa ikaluokissa 825,300. Jos edel- lytetaan etta miehista 80 "/o j a naisista 40 7o tulevat vakuu- tetuiksi joko pakollisesti tahi vapaaehtoisesti, olisi 1900 vuoden vakiluvun mukaan vakuutettujen luku ollut 976,560 henkea. Jos otetaan huomioon vakiluvun lisaantyminen olisi vakuutettujen luku nykyaan tasaluvuin i miljoona. Tama on noin 36 "/o koko vakiluvusta. Keskimaarainen vakuutusmaksu vuodessa on 13 mk 60 p., jos pohjamaaraksi tahdotaan 50 mk, j a siis nousisi vakuutusmaksujen summa vuodessa noin 13 miljoonaan mark kaan. Jos vakuutettujen luku meilla tulisi olemaan, kuten Sak- sassa, 23 "/o koko vakiluvusta, alenisi vakuutettujen luku noin 650,ooo:ksi, jolloin vakuutusmaksujen summa vuodessa olisi noin 7.5 miljoonaa markkaa.
Ensimaisena vuonna karensiajan kuluttua, siis viiden- tena vuonna sen jalkeen kuin vakuutuslaitoksen toimi olisi alkanut, tulisi valtion maksaa tyokyvyttomyyselakkei- den elakelisina noin 280,000 mk, seka viidentenatoista vuotena' alkamisen jalkeen 1,320,000 mk, jos edellytetaan vakuutettujen luvun olevan noin i miljoona. Jos tama luku ei .nousisi suh- teellisesti suuremmaksi kuin Saksassa, saataisiin vastaavina lu- kuina noin 190,000 mk j a 880,000 mk.
Seka naissa etta seuraavissa laskuissa on vaeston saan- riollinen lisaantyminen otettu huomioon.
Tassa kaytetty vakuutusmaksujen laskeminen perustuu, ku- ten edella on mainittu, muun muassa siihen edellytykseen, etta
Tydkyvyttdmyys- ja vafthmisvakuuiuksen jarjestamisesta Stiomessa. ' 2 7 9 vakuutuslain astuessa voimaan, kaikki 16—64 vuoden ikaiset saavat tulla laitoksen osallisiksi .ja etta he, siina jarjestyksessa kun saavuttavat 65 vuoden ian, siirtyvat vanhuuselaketta nauttimaan ilman erityista karensiaikaa. Silloin tulisi, kun va- kuutuslaitos on toiminut yhden vuoden, valtion maksaa myonnet- tyihin vanhuuselakkeisiin yhteensa noin 670,000 mk, laitoksen toiminnan viidentena vuonna 3,000,000 mk j a viidentenatoista vuotena 6,600,000 mk, jos vakuutettujen luku alussa olisi i miljoona. Ellei vakuutettujen luku olisi suhteellisesti suurempi kuin Saksassa, olisivat vastaavat rahasummat kohdaltaan noin 450,000 mk, 2,000,000 mk j a 4,400,000 mk.
Laskemalla yhteen valtion kustannukset tyokyvyttomyys- j a vanhuusvakuutusta varten, saadaan seuraavat luvut:
Vakuutettujen luku on
36 "/o' koko 23 % koko
vaestosta, vaestosta.
Kertomus toiminnan i.vuonna 670,000 mk. 450,000 mk.
» » 5.vuonna 3,300,000 » 2,200,000 »
» » 15.vuonna 8,000,000 » 5,300,000 •»
» tasapainoasemassa arv. 10,000,000 » 7,000,000 » Naiden molempien raja-arvojen valille tulevat valtion kus- tannukset todenmukaisesti sattumaan, nousten luultavasti jonkun verran hitaammin, koska vakuutuslain voimassa olemisen ensi ai- koina niiden luku, jotka vapaaehtoisesti hankkivat itselleen va- kuutuksen, arvattavasti tulee olemaan pienempi kuin myohempina aikoina. Naihin kustannuksiin on viela lisattava asian toteuttamiseen tarpeelliset hoito- j a hallintokustannukset, arviolta 500,000 mark- kaa, j a tasapainotilassa ehka 800,000 markkaa vuodessa.
Jos valtio tahtoisi myontaa jotakin etua niille kansalaisille, jotka vakuutuslain voimaan astuessa ovat saavuttaneet vanhuus-
zSo y. Fors7nan.
elakkeen ikarajan, olisivat siita johtuvat kustannukset tietysti viela lisattavat edella mainittuihin.
Vakuutusta valittamaan olisi luonnoUisesti perustettava eri- yinen koko maata kasittava j a eduskunnan valvonnan alaisena toimiva vakuutuslaitos, jonka sitoumuksia vakuutettuja kohti val- tio takaisi. Valtuutetuille olisi valmistettava tilaisuus vaikuttaa taman laitoksen hallintoon niin laajassa maarassa, kuin suinkin mahdollista.
Kuten tassa esittamani luvut osottavat, kysyy asian to- teuttaminen varsin tuntuvia kustannuksia, mutta ne eivat sitten- kaan ole niin suuret, ettei kansamme pitaisi voida niita hyvin kantaa hankkiakseen itselleen ne edut, jotka tama yhteiskunnalli- sen toiminnan haara niin runsaassa maarassa jo osottaa tuotta- vansa Saksan kansalle.
B E L G I A H V A L T I O L L I N E M T Y O V A E N L I I K E .
Kirjottanut]
J . Forsman.
Alaltaan pieni, mutta tavattoman tiheasti asuttu Belgia on tata nykya Europan ensimaisia teollisuusmaita. Varsinainen teol- lisuusalue on. vallonilaisessa Etela-Belgiassa; koko hiilikaivosalue Ranskan rajalla olevasta Mons'in kaupungista Saksan rajan la- heisyydessa olevaan Verviers'n kaupunkiin asti on kuin yksi ai- noa jattilaistehdas, jossa hiilikaivosten rinnalla on metalli- j a lasi- tehtaita ja-muita teollisuuslaitoksia tiheassa ryhmassa. Myoskin Keski- j a Pohjois-Belgian flamilaisella maanviljelysalueella on suuria teollisuuskeskuksia, esim. tuo puuvillatehtaistaan tunnettu Gentin kaupunki. Miten vahainen Belgian maatalouden merkitys teolli-
Belgia7i valtiollmeti^ tyovaenliike. 2 8 l
suuteen verrattuna on, voi paattaa siitakin, etta lOO hengesta tus- kin 18 harjottaa maanviljelysta.
Viime vuosisadan keskipaikoilla paasi Belgiassa valtaan suurteollisuus j a sen mukana seurasi pienet palkat, luonnottoman pitka tyoaika, naisten j a lasten kayttaminen teollisuustyossa j a alkoholismi. Maan teollisuustyovaesto vajosi nain suureen aineel- liseen j a siveelliseen kurjuuteen j a katolinen kirkko, jolla viela tana paivana on tavattoman suuri vaikutusvalta Belgiassa, piti huolen siita, etta kansanvaiistus pysyi alhaisella kannalla. Siita huolimatta tai ehka juuri sen tahden syntyi Belgiassa verraten myohaan voimakas tyovaenliike.
Ollen kolmen .suuren sivistysmaan, Saksan, Ranskan j a E n g - lannin vaikutuksille alttiina Belgian tyovaenliike on naiden naa- purimaidensa tyovaenliikkeista omistanut niiden kunkin luonteen- omaisen piirteen. Kirjassaan Le socialisme en Belgique Belgian, tyovaenliikkeen historiankirjottajat. Jules Destree j a Emile Van- dervelde lausuvat tasta seuraavasti: Englantilaisilta tama Hike on lainannut itseavustuksen etupaassa osuustoiminnan muodossa;
Saksalaisilta valtiollisen taktiikan j a ne perusopit, jotka ensi ker- ran esitettiin kommunistisessa manifestissa; Ranskalaisilta heidan ihanteelhset pyrintonsa ja' heidan asian. kaikki puolet huomioon ottavan kasityksensa sosialismista.
I .
Tata nykya sosialismi on enimmin levinnyt ranskaa pu- huvien vallonien keskuudessa, mutta alkunsa sai Belgian tyovaen- liike flamilaisella alueeella,' Gentin kaupungissa. V . i8S7 sika-
laiset kutojat j a kehraajat perustivat omat yhdistykset. Vahan myohemmin myoskin Gentin metallitehtaitten tyovaki liittyy am- mattiyhdistykseksi j a v. i860 nama kolme yhdistysta muodosta- vat Gentin tydvaen liiton. Tama oli ensimainen Belgian tyo-
2 8 2 y . Forsman.
vaen muodostama jarjesto, joka kasitti useamman. kuin yhden ammatin j a jonka tarkotuksena oh tyovaen luokkaetujen puo- lustaminen.
Mainittu liitto oh viela kaukana sosialismista. Luultavasti sen jasenet eivat , edes olleet kuulleet puhuttavankaan sosialis- mista j a koUektivismista, silla 90 "/o heista oli lukutaidottomia.
Ainakaan heilla ei ollut aavistustakaan siita, etta juuri naihin samoihin -aikoihiny v. 1857, Colins nim.inen kirjailija kirjassaan:
Mita yhteiskuntatiede on? ensi kerran Belgiassa esitti sen kol- lektivistisen opin, joka myohemmin oli tuleva Belgian tyovaen uskonkappaleeksi. Belgiassa niinkuin muuallakin kesti kauan en- nenkuin tietopuolinen sosialismi j a kaytannoUinen sosialismi eli tyovaenliike alkoivat kulkea yhdessa.
Gentin tyovaenliitto ei ollut pitkaikainen. Se hajosi jo 1861 osaksi eraan onnettoman lakon johdosta, osaksi sen pulan johdosta, jonka Pohjois-Amerikan sisallinen sota synnytti puu- villateoUisuuden alalia. Raaka-aineen puutteessa joutui Gentissa 43 tehdasta vararikkoon j a kaksi kolmatta osaa tyovaestosta maantielle. Ainoastaan kutojain yhdistys jai eloon, vaikka jasen- lukunsa puolesta tuntuvasti pienentyneena.
V . 1867 alkaa Belgian tyovaenliikkeen toinen vaihe sen johdosta, etta v. 1864 Lontoossa K a r l Marxin johdolla perus- tettu Internatsionale, kansainvalinen tyovaenliitto, alkaa saada jalansijaa Belgiassakin. Internatsionaleen yhtyy nim. silloin en- nen mainittu Gentin kutojain yhdistys ynna muutamia muissa osissa Belgiaa, esim. paakaupungissa Brysselissa, perustettuja tyovaenjarjestoja. Samalla Belgian tyovaenliike alkaa muuttua puhtaasti sosialistiseksi. Seuraavina vuosina Belgian tyovaenliike on huomattavasti nousemassa. Sen voi paattaa siitakin, etta In- ternatsionalen belgialaisten osastojen onnistui saattaa onnelliseen paatokseen useat lakot, joiden tarkotuksena oli tyopaivan lyhen- taminen, mikah mahdollista lO-tuntiseksi.
Belgian valtiollineti tyovaenliike. 2 8 3 Internatsionalen lopuUisesti hajottua 1870-luvun alkupuolella
Belgian tyovaenliike ajaksi heikontui, vaikka useat Internatsio- naleen liittyneista yhdistyksista jaivatkin eloon. Vuodesta 1876 al- kaen tehtiin sitten yrityksia Belgian hajalla olevien tyovaenyhdis- tysten j a jarjestojen yhdistamiseksi yhtenaiseksi valtiolliseksi puo- lueeksi j a v. 1879 paatti Brysseliin kokoontunut tyovaenkon- gressi perustaa Belgian sosialistisen puolueen. Tamankin jalkeen oli kuitenkin olemassa joukko tyovaenyhdistyksia, jotka pysyi- vat uudesta puolueesta erillaan, koska eivat tahtoneet julistautua suorastaan sosialistisiksi. K y s y m y s oli siis, mitenka namakin jarjestot saataisiin liittymaan puolueeseen. Sita varten Brysselin tyovaenliitto kutsui v. 1885 kaikkia maan tyovaenyhdistyksia lahettamaan edustajia suureen Brysselissa huhtikuulla pidettavaan kongressiin. Tassa kokouksessa, johon saapui satakunta tyo- miesta 59 eri yhdistyksesta, syntyi Belgian nykyinen tyovaen- puolue.
Kongressissa oli, niinkuin jo huomautettiin, edustettuina seka puhtaasti sosialistisia ryhmia etta sellaisia, joilta puuttui tama leima, sellaisia, jotka oli perustettu keskinaista avustamista varten, tai sellaisia, joiden tarkotuksena oli ammattietujen puolustaminen, j . n. e. Nama kaksi erilaista suuntaa tulivat nakyviin heti ko- kouksen alussa, kun tuli kysymys uuden puolueen nimesta. Gen- tin edustajat ehdottivat nimea sosialistinen puolue, mutta taipui- vat lopulta hyvaksymaan yksimielisyyden saavuttamiseksi nimen tyovaenpuolue. Tata nimea puolue kayttaa itse.staan viela tana paivana, vaikka se tata nykya on taysin sosialistinen. K u n viisi vuotta myohemmin vallonilainen Georges de Fuisseaux ehdotti, etta puolue vastedes kutsuisi itseansa sosialistis-tasavaltalaiseksi puolueeksi, ei tama ehdotus saavuttanut hyvaksymista. Kokouk- sen enemmisto oli samalla kannalla kuin Belgian vanhemman tyovaenliikkeen tunnetuin mies Cesar de Paepe, joka kokouk-
2 8 4 y. Forsman,
selle lahettamassaan kirjeessa lausui tasta nimikysymyksesta m.
m. seuraavasti:
E i ole avarampaa j a samalla kertaa tasmallisempaa j a yk- sinkertaisempaa nimitysta kuin tyovaenpuolue. Mita siihen oi- keastaan Usaisivat sanat sellaiset kuin sosialistinen, koUektivisti- nen, kommunistinen, tasavaltalainen j . n. e. Tyovaenpuolue on luokkapuolue. J a kun tyovaki kerran jarjestyy puolueeksi, niin oh itsestaan selvaa, etta se on samalla sosialistinen j a tasaval- talainen.
Tyovaenpuolueen perustamisenkin jalkeen oli kuitenkin Etela-Belgian teollisuusalueella olemassa joukko hiilikaivostyo- miesten ammattiyhdistyksia, jotka toistaiseksi pysyivat puolueen ulkopuolella j a jotka omituista kylla olivat liittyneet Pohjois- Amerikan Yhdysvalloissa syntyneeeseen T y o n ritarit nimiseen tyovaenliittoon. Siita huolimatta saattaa sanoa, etta Belgian tyovaenhike i88o-luvun alusta lukien alkaa muuttua yhtenaiseksi, samoille perille pyrkivaksi, samassa uomassa kulkevaksi liikkeeksi.
Ne riennot, joihin tama Hike v. 1880 alkaen paaasiaHisesti kes- kittyy, ovat toiselta puolen voimakas' osuustoimintaharrastus, joka saa alkunsa Gentin Vooruit osuuskunnan perustamisesta, toiselta puolen vilkas agitatsiooni yleisen aanioikeuden saavutta- miseksi. Erityisesti on merkille pantava, etta Belgian tyovaen osuustoiminta j a valtiollinen toiminta ovat olleet mita laheisim- massa yhteydessa keskenaan. Samalla kuin valtiollinen Hike on elvyttavasti vaikuttanut tyovaen osuustoimintaan, on viimemai- nittu puolestaan antanut voim.akasta tukea valtiolliselle liikkeelle.
Tyovaen osuuskunnat etupaassa ovat hankkineet ne rahavarat, jotka Belgian tyovaenpuolue on tarvinnut valtiollisten taistelu- jensa suorittamiseen.
Voimakkaan sysayksen antoi Belgian tyovaenliikkeelle naina aikoina varsinkin vuoden 1886 suuri lakko j a sen seuraukset.
Lakon alottivat Etela-Belgian hiilikaivostyomiehet, jotka vaativat
Belgian valtiollinen tyovaenliike.
palkkaetujensa parantamista. Nama tyomiehet olivat kurjuuteen, tylsyyteen, juoppouteen vajonnut joukko, joka ei itsekaan tien- nyt, mita se oikeastaan tahtoi. Lakolta puuttuikin selva paa- maara, se oli epatoivoon joutuneitten voimakas mielenpurkaus, vastalause niita kurjia oloja vastaan, joihin suurteollisuus oli ta- man tyovaeston syossyt. Mista apu oli tuleva, sita eivat lakko- laiset tienneet, he tahtoivat vain saada lakon leviamaan niin laajalle kuin mahdollista, jotta koko kansakunta huomaisi, etta tassa oli todellinen hata kysymyksessa. Plan yhtyi lakkoon myoskin hiilikaivosten vieressa olevien metalli- j a lasitehtaitten tyovaki, osaksi pakosta, osaksi vapaaehtoisesti, antaaksensa hiili- kaivosmiesten vaatimuksille siveellisen kannatuksensa.
Suuri yleiso oli aluksi lakkolaisten puolella, silla kaikkien taytyi myontaa, etta lakkolaisten oloissa oli paljon korjattavaa.
Mutta plan yleinen mielipide kaiintyi heita vastaan, kun he ru- pesivat" kiihkoissaan tekemaan vakivallantoita. Pahin naista oli eraan suuren lasitehtaan havittaminen. K u n epajarjestys yha suureni, lahetettiin sotavakea paikalle. Mellakoitsijain ja sotavaen valilla tapahtui muutamia yhteentSrmayksia, j a jarjestys oli pa- lautettu.
Nyt alkoivat lakon jalkilaskut. Lakkolaisia vedettiin jou- koittain tuomioistuinten eteen, j a nama esiintyivat tavattomalla ankaruudella pelottaaksensa tyovakea vastedes antautumasta moi- siin hankkeisiin. Mutta ei siina kyllin, etta lakkolaisia' kovistet- tiin, vaino kaantyi varsinaista tyovaenliikettakin j a muutamia sen johtomiehia vastaan. Niista oikeusjutuista, jotka nain syntyivat, mainittakoon kaksi. Anseele, Gentin suuren Vooruit osuuskunnan eteva jarjestaja, oU lakon aikana julkaissut liikuttavan kirjeen per- heenaideille pyytaen naita kirjottamaan sotavaessa oleville po- jilleen, etta nama eivat ampuisi veljiaan tySmiehia. Tasta kir- jotuksestaan Anseele sai kuusi kuukautta vankeutta. Toinen juttu koski Oscar Falleuria, la.sitehdasty6vaen liiton perustajaa^ j a jar-
2 8 6 y. Forsman.
jestajaa, jota syytettiin siita, etta han muka oli yllyttanyt lak- kolaisia pistamaan asken mainitun lasitehtaan tuleen. Aivan loy- hilla perusteilla han tuomittiin 20 vuodeksi pakkotyohon. T a m a kohtuuton tuomio heratti mita suurinta mieltenkuohua Belgian tyovaessa. Useissa paikoin pantiin toimeen mielenosotuksia, joi- hin yhtyi suuret joukot osanottajia j a jotka osottivat kuinka kuo- huksissa tyovaki oli. Vuosi 1886 tuli siten olemaan suuri hera- tyksen vuosi Belgian tyovaelle. Nyt vasta sen suuret joukot alkavat havahtaa vuosisatojen unesta selvaan luokkatietoisuuteen.
Nuo oikeudenkaynnit, vaino j a hyokkaykset, jotka silloin tehtiin tyovaenliiketta vastaan, eivat sita masentaneet, painvastoin ne vasta saattoivat sen oikein paivanvaloon.
Mille kannalle asken perustettu tyovaenpuolue asettui vuoden 1886 tapauksiin nahden? Se ei hyvaksynyt lakkolaisten vaki- vallantekoja. Nama teot olivat sen mielesta anarkistisia ilmioita ja se kaytti kaikkia tarjoutuvia tilaisuuksia osottaaksensa, etta tyovaenpuolueen periaatteet j a menettelytavat olivat ristiriidassa kaikenlaisen vallankumouksellisen anarkismin kanssa. Se terotti tyovaen mieleen ennen kaikkea jarjestymisen valttamattomyytta.
Mutta vaikka se valittikin, etta lakkolaiset olivat eksyneet hur- jailuihin, se samalla myoskin osotti, etta yhteiskuntakin oli niista vastuunalainen, j a se tuomitsi ankarasti sen vainon j a ne vaarinkay- tokset, joihin hallitus j a tuomioistuimet olivat tehneet itsensa syypaiksi, Julistuksissaan j a kokouksissaan se vaati pontevasti tyovaenreformeja, armahdusta tuomituille j a ennen kaikkea yleista aanioikeutta.
Yleisen aanioikeuden vaatimus esiintyykin v. 1886 jalkeen viela suuremmalla voimalla kuin sita ennen. Mita enemman Belgian tyovaki alkaa herata, sita selvemmin se huomaa, etta se oli oikeudeton joukko, jolla ei ollut mitaan sananvaltaa ei isan- maan yhteisissa asioissa eika edes sen omia oloja koskevissa.
Tosin Belgian valtiomuodossa oli juhlallisesti julistettu, etta vallan
Belgian valtiollinen tyovaenliike. 2 8 7
juuri oli kansassa, mutta siita huolimatta oli vaalioikeus suuresti rajotettu. Ainoastaan ne, jotka maksoivat valittomia veroja 42 frangia 85' cent., paasivat siita osallisiksi. Tallaisen varakkaita suosivan vaalioikeuden vallitessa ei tyovaen ollut mahdollista saada aantansa maan kaksikamarisessa eduskunnassa kuuluville.
Niin kauan kuin oli olemassa tallainen census, niin kauan ei siis valtioUisella tyovaenpuolueella saattanut olla minkaanlaista mer- kitysta.
Kaikki uuden tyovaenpuolueen jasenet olivat yhta mielta siita, etta yleinen aanioikeus oli valttamaton, mutta niista kei- noista, jotka olivat kaytettavat taman j a muiden paamaarien saavuttamiseksi, syntyi puolueen keskuudessa aluksi erimieli- syytta. T a m a erimielisyys, joka jo tuli nakyviin puolueen kol- mannessa yleisessa kokouksessa Dampremyssa v. 1887, perus- tui osaksi Pohjois-Belgian germaanilaista sukuperaa olevien fla- mien j a Etela-Belgian romaanilaisten vallonien erilaiseen kansal- lisluonteeseen j a katsantotapaan. Vakavaluonteiset flamit olivat sita mielta, etta tyovaki saattoi paasta tarkotustensa perille vain pitkallisen, karsivallisen, sitkean tyon kautta j a etta sen ennen kaikkea oh jarjestyttava j a alistuttava ankaran kurin alaiseksi.
Luonteeltaan vilkkaammat j a levottomammat vallonit eivat oival- taneet samassa maarassa kuin flamit lujan jarjestymisen tarpeel- lisuutta. He tahtoivat paasta pian perille j a halveksuivat osuus- kuntia, joita oli ruvettu perustamaan puolueen keskuudessa, mutta joiden suuremmoiset tulokset eivat viela olleet tuUeet nakyviin.
Heidan- mielestaan oli parempi yhtya ammattiyhdistyksiksi, pe- rustaa taistelurahastoja, panna toimeen lakkoja j a niiden avuila koettaa ajaa valtiolliset vaatimukset perille.
Jo samana vuonna syntyikin maan keskiosissa olevalla val- lonilaisella hiilikaivosalueella lakko, jonka paamaarana oli yleinen aanioikeus. T a m a puhtaasti valtiollinen ja luonteeltaan levoton lakko ei kuitenkaan tuottanut mitaan tuloksia, syysta etta se oli
Forsmati.
kovin huonosti valmistettu. Mutta se osotti joka tapauksessa, etta mielten kiihko oli kasvamassa, samalla kuin se monessa he- ratti sen ajatuksen, etta todelUnen suurlakko ehka vissilla edelly- tyksilla olisi Belgiassa mahdollinen.
Tyovaenpuolueen keskuudessa syntynyt erimielisyys kehit- tyi pian niin pitkalle, etta vallonilaiset yhdistykset erosivat puo- lueesta ja perustivat tasavaltalais-sosialistisen puolueen. K u n tyo- vaenpuolue hiljakseen, mutta sitkeasti jatkoi tyovaenluokan jar- jestamista niin tuo uusi puolue saarnasi suurlakkoa, johon oli heti ryhdyttava. TySvaenpuolue moitti jalkimaista siita, etta se koetti houkutella tyovakea vaarallisiin seikkailuihin, joihin tama ei ollut riittavasti valmistunut j a etta se laiminloi tyovaenluokan taloudellisen vapautuksen kaytollisen puolen valtiollisten kumous- haaveiden tahden.
Tasavaltalaissosiahstinen puolue taas moitti tyovaenpuoluetta levaperaisyydesta, sen liitoista porvarillisten kanssa, siita etta se uhrasi vallankumouksellisen innostuksen osuuskuntien kauppa- toiminnan tahden. Erimielisyys oli kuitenkin enemman sanoissa kuin todellisuudessa. Se perustui, niinkuin jo huomautettiin, osaksi Belgian kahden kansallisuuden erilaiseen luonteeseen, mutta suu- reksi osaksi myoskin, niinkuin tallaisissa tapauksissa usein on laita, johtajain persoonallisiin kiistoihin, vaarinkasityksiin j a aiheet- tomiin epaluuloihin.
Lopulla vuotta 1888 tasavaltalais-sosialistinen puolue katsoi, et'ta oli tullut otollinen hetki suurlakon, alkamiseen. Pian syn- tyikin kaivostyomiesten keskuudessa lakko. Vaadittiin toiselta puolen palkkojen parantamista, toiselta puolen yleista aanioi- keutta j a tasavaltaa. Tyovaenpuolueen johtajat, Anseele j a Vol- ders etupaassa, varottivat ryhtymasta tallaiseen lakkoon, niin kauan kuin tyovaella ei ollut varoja j a niin kauan kuin tyovaen- luokan jarjestyminen j a kuri viela olivat puutteelliset. Siita huo- limatta lakko levisi varsin laajalle. Sen aikana tapahtui niinkuin
