Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
K A N S A N T A L O U P E L L I S E N Y H P I S T Y K S E H J U L K A I S E M A
T O I M I T U S :
J . H. V ENNOLA J . FORSMA N
S i s a l l y s : ] . F o r s m a n , U u s i teoria tuotannon j a kulutuksen valisesta suhteesta, J , H . V e n n o l a , Osuuskunnallisesta liikemuodosta leipomoteoUisuudessa.
M a r t t i K o v e r o , Tilattoman Vaeston Alakomitea valtion uutisasutuksesta. K i r - j a l l t s u u t t a : A . A . I s s a i e f f , D e r Sozialismus und das offentliche L e b e n , G . R , S n e l l t n a n , T u t k i m u s Suomen leipurinammatista. J , H , V e n n o l a , V i l j a n j« leivan hintasuhteista Suomen kaupungeissa, H a n n e s . G e b h a r d , Maanosto-osuuskunta.
Poimintoja ja tietoja eri aloilta.
N:o 6
1 9 0 5Y H T E I S K U N T A T A L O U P E L L I N E N
A I K A K A U S K I R J A
i^i^^^iSDisjisDi^isDilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraa niiden kehitysta j a kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se sisaltaa seka alku-
peraisiaj kirjoituksia etta selontekoja kysymysten kasittelysta ulkomaisessa kirjallisuudessa, arvosteluja huomattavammasta yh- teiskuntataloudellisesta kirjallisuudesta, poimintoja j a tietoja eri aloilta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerrralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an-
netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . Vennola, J . Forsman,
Paatoimittaja, Toimitussihteeri.
Ybteiskaotataloadelliseo aikakaaskipjao:
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: J . Forsman, Antinkatu 22. T e l . 4 6 4 1 . Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
H e l s i n g i s s§ . | { S 5 a
Omistaa runsaan varastonj seka kotimaista etta ulkomaalaista k i r - allisuutta.
Toimittaa nopeasti kirjallisuutta, jota ei lOydy varastossa.
Sulkeutuu yleisOn suosioUiseen huomioon esiintyvSssa kirjallisuus- tarpeessa.
Uusi teoria tuotannon j a kulutuksen valisesta suhteesta,
Kirjoittanut - . '
J . Forsman.
Venalainen taloustieteilija Michael Tugan-Baranowsky ar- vostelee taman aikakauskirjan viime vihkossa ilmoitetussa teok- sessaan »Theoretische Grundlagen des Marxismus» erityisesti myoskin Marxin n. s. luhistumisteoriaa,.s. o. sita Marxin j a hanen oppilaittensa vaitetta, etta kapitalistinen talousjarjestelma maara- tylle kehitysasteelle paastyansa kay taloudellisesti mahdotto- maksi, niin etta sen taytyy itsestaan kukistua. Marxilaiset pe- rustelevat tata vaitettansa kahdella eri teoreetisella konstruktsio- nilla. Toisen mukaan on kapitaljsmi sortuva siita syysta, etta kapitalistiselta tuotannolta tulee puuttumaan riittavaa menekkia;
toisen konstruktsionin mukaan taas kapitalismin kokoon luhistu- minen on oleva seurauksena voiton suhdeluvun (Profitraten) ale- nemisesta.
Koettaessaan kumota ensinmainittua konstruktsionia Tugan esittaa omasta puolestaan hyvin mieltakiinnittavan teorian tuo- tannon ja kulutuksen valisesta suhteesta kapitalismin vallitsemissa oloissa, johon pyydan saada hetkeksi kiinnittaa lukijan huo- miota.
Aluksi Tugan siteeraa muutamia Marxin j a hanen tunne- tun hengenheimolaisensa Engelsin lausuntoja puheena olevasta kysymyksesta. Esitan niista eraan Engelsin lausunnon vuodelta
248 I y . Forsman.
1845, jossa han koettaa todistaa, etta kommunismi on Saksalle, ellei historiallinen, niin ainakin taloudellinen' valttamattdmyys.
T a m a todistelu kay seuraavaan tapaan: Saksan on valittava jokb vapaakauppa tai suojekistullijarjestelma. Jos se valitsee edelh- sen, niin Englannin teollisuus on havittava Saksan teollisuuden ja siita johtuva suunnaton tyottomyys on synnyttava yhteiskun- nallisen vallankumouksen. Jos taas Saksa panee toimeen suoje- lustuUit, on siita oleva seurauksena Saksan teollisuuden nopea kehittyminen. Kotimaiset markkinat kayvat plan teollisuustuot- teitten lisaantyvalle joukoUe liian ahtaiksi j a Saksan on pakko etsia teollisiiudelleen ulkomaisia markkinoita, joka seikka synnyt- taa Englannin j a Saksan teollisuuden kesken taistelun elamasta ja kuolemasta. Jokaisen teollisuuden taytyy edistya, jottei se taantuisi j a sortuisi, sen taytyy laajeta, valloittaa uusia markki- noita voidakseen edistya. Mutta kun nyt Kiinan auettua kau- palle, uusia markkinoita ei ole enaa valloitettavissa, vaan ainoas- taan vanhoja on kaytettava paremmin eduksemme, kun siis teol- lisuuden laajeneminen on tulevaisuudessa edistyva hitaammin kuin tahan asti on ollut laita, saattaa Englanti sietaa kilpailua viela vahemmin kuin tahan asti. T a m a Englannin j a Saksan teolli- suuden valinen taistelu saattaa paattya vain siten, etta heikompi kilpailija joutuu havioon. Mutta Jos kapitalismi, paattelee E n - gels, on luhistunut kokoon yhdessa maassa, on tama seikka saava koj'haliston nousemaan kapinaan. muissakin maissa.
Taman j a muiden samansuuntaisten Marxin j a Engelsin lau- suntojen pohjana olevan teorian Tugan esittaa lyhyesti nain:
Kapitalistisen tuotannon markkinain laajuuden maaraa yhteiskun- nallisen kulutuksen laajuus. Jos tuotteiden maara lisaaatyy no- peammin kuin yhteiskunnaUinen kulutus, taytyy osan valmistet- tuja tuotteita jaada myymatta, j a osan paaomaa voittoa tuotta- matta. Taten joudumme liikatuotantoon j a paaoma jaa virumaan kesantona. Kapitalistisen tuotannon kehitys tekee taman liika-
Unsi teoria tuotannon ja 'kulutuksen valisesta suhteesta. 249
tuotannon yha pysyvaisemmaksi, koska yhteiskunnaUinen kulutus laajenee hyvin hitaasti, kun taas tuotanto kasvaa yha nopeam- massa tempossa. T a y t y y siis tulla aika, jolloin liikatuotanto kay kroonilliseksi, j a kapitalistinen talousjarjestelma kukistuu, syysta etta on mahdoton kayttaa yha lisaantyvaa paaomaa voit-
toa tuottavalla tavalla. ; Mutta ei ainoastaan marxilaiset, vaan myoskin porvarilliset
talou'stieteilijat ovat yleensa sita mielta, etta yhteiskunnallisen tuotannon laajuuden rajana on yhteiskunnallisen kulutuksen laa- juus, j a etta yhteiskunnan tuotanto ei saata laajeta nopeammassa tempossa kuin yhteiskunnan kulutus. Mainitsen tassa vain, etta yksi nykyajan kaikkein terava-alyisimpia taloustieteilijdita Bdhm- Bawerk tulee paaoraan akkumulatsionin ehtoja tutkiessaan siihen loppupaatokseen, etta jonkun kansan tulo on ajanpitkaan yhta suuri kuin taman kansan tuotannon tulos, j a han on samoin kuin eras toinen eteva teoreetikko. Lexis, sita mielta, etta vuotuinen kulutussumma, tuotantosumma j a primaarinen tulosumma ovat pidettavat kvantitatiivisesti melkein yksiinmenevina suureina.
Nayttaa siis siita kuin se vaite, etta yhteiskunnan kulutus j a tuotanto ovat valttamattomasti keskenaan sopusoinnussa, olisi nykyisen taloustieteen yleisesti hyvaksyttyja oppilauseita. On niita, jotka tosin epaavat, etta kapitalismi saattaa vieda yhteis- kunnallisen kulutuksen supistamiseen, mutta epaamatonta nayttaa , olevan, etta, jos todellakin niin on laita, niin yhteiskunnan tuo-
tanto ei saata laajeta synnyttamatta liikatuotantoa.
Huolimatta siita musertavan v'altavasta tieteellisesta aukto- riteetista, mika mainitulla teorialla on takanaan, Tugan kuiten- kin sanoo uskaltavansa ryhtya todistamaan, etta tama teoria on
• kerrassaan paikkansa pitamaton.
• Han - huomattaa, etta on kylla helppo kasittaa, mika on saanut ihan eri suuntiin kuuluvat taloustieteilijat hyvaksymaan nyt puheena olleen teorian. Asia nayttaa nim. hyvin yksin-
250 . ^. Forsman.
kertaiselta. Taloudellisella toiminnalla ei saata olla muuta tar- kditusta kuin ihmisten tarpeitten tyydyttaminen. Yhteiskunnal- linen tuotanto on' taloudellista toimintaa, — niinmuodoin sekaan ei saata olla muuta varten kuin. yhteiskunnan kulutusesineiden tarpeen tyydyttamista varten. »Onhan kaikellainen tuotantovalinei- den kysynta, sanoo sosialistinen teoreetikko Konrad Schmidt, luon- nostaansuhteellista, s. o., niitakysyva kapitalisti toivoo, etta hansaa naiden tuotantovalineiden avulla tuotetut tavarat myydyiksi, kun taas kulutusesineiden kysynta esiintyy lopullisena j a abso- luutisena kysyntana, joka tarkoittaa, niinkuin nimikin sanoo, os- tettujen tavarain todellista kulutusta, mutta ei niiden edelleen myymista. Vain taman lopullisen kysynnan pohjalla j a sen la- heisimmassa yhteydessa saattaa tuotantovalineiden kysynta, s. o.
suhteellinen kysynta, kehittya. Onhan tuotantovalineiden kysynta raaka-aineiden, apuaineiden, koneiden kysyntaa niissa tuotarinon haaroissa, jotka valmistavat nautittaviksi kelpaavia tuotteita ku- lutusta varten. Siita syysta ei kai voi olla mitaan epailysta siita, etta 'tuo lopuUinen eli konsuumikysynta on se elahyttava voima, joka kansantalouden kaikki en kerrosten kautta pitaa tuo-
tannon suunnattoman rataslaitoksen kaynnissa.»
Nain Schmidt. Taman mukaan olisi siis jarjetdnta olettaa, etta akkumuleeraantuva, s. o. tuotannon laajentamiseksi kaytetty paaoma voisi tuottaa voittoa eli arvottua yhteiskunnan kulutuk- sen suhteellisesti vahetessa, j a viela vahemmin, sen absoluutisesti vahetessa. K y s y m y s ei edellisen' lausunnon mukaan kaipaa mi- taan taloudellista tutkimusta, koska sen jo taydellisesti ratkaisee tuotannon loogillinen kasite.
Tuganista tama todistelu ei ole vakuuttava j a han panee ensinnakin vastalauseensa sita epahistoriallista kasitysta vastaan, etta talous on loogillinen eika historiallinen kategoria. On val- lan erehdyttavaa puhua taloudesta yleensa, ikaankuin se olisi
sama kaikissa historiallisissa muodoissaan. On tehtava erotus
1
Uusi teoria tuotannon Ja kulutuksen valisesta suhteesta. 251
talouden j a talouden valilla. Tekija puolestaan jakaa talousjar- jestelmat kahteen paaryhmaan. Ensimaista ryhmaa, jonka tun- nusmerkkina on taloussubjektin j a taloudellisen' tyontekijan per- soonain yhtyminen samassa persoonassa, han kutsuu harmoniseksi (sopusointuiseksi) taloudeksi. Tahan ryhmaan kuuluvia ovat en- nen kaikkea seuraavat talousjarjestelmat:
1. Oman tuotannon jarjestelma (Eigenproduktion), jonka vallitessa tuottaja tuottaa omaa tarvettaan varten,
2. Yhteiskunnalliseen tyonjakoon perustuva pienten itse- naisten tuottajain vaihtotalous, j a
3. Tulevaisuuden sosialistinen tuotanto, jolloin tuotannon johto on tuottajain yhteison kasissa.
Tekija sanoo naita jarjestelmia harmonisiksi, koska ne eivat valttamattomasti edellyta, etta talouteen osaa ottavien henkiloiden kesken on olemassa etujen ristiriitaa. Tallainen etujen' ristiriita on taas valttamaton niissa jarjestelmissa, joita han sanoo anta- gonistisiksi (ristiriitaisiksi) j a joiden ratkaisevana tunnusmerkkina
on se; etta taloussubjektin j a taloudellisen tyontekijan persoonat eivat ole samat. Taloudellinen tydntekija on sijoitettu hanelle vieraaseen talouteen, jonka subjektina on toinen, taloudelliseen tyohon osaa ottamaton henkild, jonka hallussa ovat tuotantova- lineet, joka johtaa tuotantoa j a maaraa sen suunnan. Taman ryhman muodostaa:
1. orjatalous, 2. feudalitalous, j a
3. kapitalistinen talousjarjestelma.
Tugan sanoo naita jarjestelmia antagonistisiksi, koska etu- jen ristiriita on niiden sisaisena olemuksena- K a i k k i kolme edel- lyttavat, etta on olemassa ainakin kaksi yhteiskunnallista ryhmaa, joista toisella on niin suuri valta, etta se'saattaa tehda toisesta pelkan taloudellisen valikappaleen. Mutta kun tama jalkimainen.
Forsman.
taloudellisena valineena toimiva ryhma on itseileen dma tarkoi- tuksensa, niin tama vie etujen ristiriitaan.
Harmonisessa taloudessa taloudellisella toiminnalla ei tietysti saata olla muuta tarkoitusta kuin yhteiskunnan tarpeiden tyydyttami- nen. Toisin on laita antagonistisessa taloudessa. Siinaottaa taloudel- liseen prosessiin osaa ainakin kaksi henkiloa, joiden taloudelliset tehtavat ovat hyvin erilaiset. Toinen henkilo on taloussubjekti j a maaraa taloudellisen prosessin objektiivisen suunnan. Mutta paitsi tata henkiloa — orjainomistajaa, feudalista maanomistajaa, kapitalistia — ottaa myoskin pelkkana tuotantovalineena toimiva tyomies toineen'osaa talouteen. Hauen tehtavansa on aivan toi- nen kuin hanen herransa. H a n on vain jasen taloudellisessa ko- neistossa, joka ei palvele hanen tarkoituksiansa, vaan eraan toi- sen henkildn tarkoituksia. Lyhyesti sanoen, tyomies ei ole ta- man talouden subjekti, vaan objekti, ollen samassa asemassa kuin tydjuhdat, tydkalut j a raaka aineet.
T a m a pitaa paikkansa esim. orjaan nahden.' Jos kohta orja onkin.itselleen oma tarkoituksensa, niin tama ei vaikuta va- haakaan taloudellisen prosessin. objektiiviseen suuntaan, koska ei orja, vaan orjanomistaja maaraa taman suunnan. Orjanomis- tajan kannalta- — j a siis objektiivisesti orjatalouden kannalta — ei orjan kulutusta voi erottaa n. s. tuottavasta kulutuksesta, s. o.
tuotantovalineiden kulutuksesta tuotantoprosessissa. Orjatalous on vain siina maarassa riippuvainen orjan kulutuksesta kuin tama kulutus on tuotannon valttamattomana momenttina.
Orjainomistajan taytyy elattaa orjansa, j a jarkeva orjain- omistaja on ravitseva ne kunnollisesti niinkuin tyojuhtansakin, koska hyva ravinto lisaa ihmisen niinkuin elaintenkin tyokykya.
E t t a orja on pelkka- taloudellinen valine, kay paraiten sel- ville siita, etta hanet saattaa korvata toisilla tuotantovalineilla ilman etta orjatalouden paamaara karsii siita vahaahaan. Isanta, joka on kayttanyt 6—8 orjaa vetamassa auraa, huomaa, etta
Uttsi teotia tuotannon ja hdutuksen valisesta suhteesta. 253-
hevoset suorittavat taman tyon paremmin. Han vahentaa siita syysta orjainsa lukua j a hankkii sijaan enemman hevosia. Orja- talous elattaa nyt pienemman maaran ihmisia, mutta enemman hevosia. Orjainomistaja ei tasta koyhdy, vaan rikastuu, koska hanen peltojensa viljelys nyt antaa paremmat tulokset j a hanen kaytettavakseen jaapa puhdas tuotto sisaltaa enemman kulutus- esineita. Taloussubjektin kulutus saattaa siis lisaantya, samalla kuin tuotantovalineina toimivien ihmisten kulutus vahenee. T a m a vahennys saattaa olla niin tuntuva, etta ihmisten kulutuksen yh- teissumma '[s. o. orjainomistajan j a orjien kulutus) saattaa ab- soluutisesti pieneta. Mutta orjatalous saavuttaa objektiivisen tar- koituksensa, subjektinsa — orjainomistajan tarpeiden tyydytta- misen — yhta hyvin tai viela paremminkin kayttamalla toisia tuotantovalineita kuin ihmisvoimaa. Jos kohta orjataloudessa esiintyvien ihmisten kulutus kokonaisuudessaan vaheneekin, niin tama ei millaan tavalla hairitse orjatalouden tasapainoa.
Siirtykaamme nyt kapitalistiseen talousjarjestelmaan. Tugan on eraassa toisessa liikepulista kirjoittamassaan, kirjassa jo koet- tanut todistaa, etta uutta paaomaa sijoitettaessa tuotantoon kulu- tus saattaa vaheta ilman etta syntyy liikatuotantoa j a liike- pula. Nyt puheena olevassa teoksessa han ottaa viela erityisesti tutkiaksensa sita tapausta, joka on hanen teoriallensa naennai- sesti vahimmin suotuisa •— nim. sita, etta paaoma akkumulee- raantuu samalla kuin tyopalkat alenevat pysyvaisesti j a tuntu- vasti j a kapitalistien kulutus pysyy yhta suurena. Siina skee- massa, jonka han sitten esittaa, han edellyttaa, etta tydpalkka alenee 25 "io j a etta kapitalistien kulutus pysyy samana, huoli- matta siita etta liikevoiton kokonaissumma lisaantyy. Ensimaisen vuoden liikevoitosta kaytetaan tuotannon laajentamiseksi (toisin sanoen se akkumuleerataan), loput "A kulutetaan tuottamattomasti;
kun seuraavinakin vuosina kapitalistien tuottamaton kulutus py-
254 y. Forsman.
syj arvoltaan yhta suurena, akkuniuleerataan siis yha suurempi osa liikevoittoa.- . •; ; •
Tuganin skeema esittaa • tuotantoa kolmena perakkain seu- raavana yuonna. Tuotanto jaetaan siina' tuotantovalineiden tuo- tantoon, tyovaen kulutusesineiden tuotantoon ja kapitalistien ku- lutusesineiden tuotantoon. Edellisen vuoden tuotto tulee sen mukaan taydellisesti kaytetyksi seuraavana vuonna. -Kun kulu- tusesineiden' tuotanto. (tyopalkkojen alenemisen johdosta) vahenee joka vuosi, taytyy, niinkuin skeemasta nakyy, tuotannon laajen-
nuksen tapahtua siten, etta tuotantovalineiden tuotantoa laajen- netaan. . '
Puheena oleva skeema osottaa , havainnollisesti, mi- tenka yhteiskunnan tuotanto on jaettava, jotta yhteiskunnallisen
•kulutuksen. taantumisesta j a yhteiskunnallisen tuotannon nopeasta laajenemisesta huolimatta ei syntyisi mitaan liikatuottoa. s.' o.
tuotteita, joita ei saada myydyiksi. J a tosiaankin tasta skee- masta kay selville, etta huolimatta tekijan olettamasta tavatto- masta palkkojen alenemisesta, huolimatta siis yhteiskunnallisen kulutuksen absoluutisesta vahenemisesta, paaoma saattaa ilman- .vaikeuksia saada yha suuremman tuotemaaran arvottumaan, s. o.
kaytetyksi voittoa • tuottavalla tavalla. Tuotannon laajennus, siis tuotantovalineiden tuottava kulutus, astuu inhimillisen kulutuksen sijaan, j a kaikki sujuu mainiosti, vaikka asia onkin kaantynyt niinpain, etta. talous ei enaa palvele ihmista, vaan ihminen ta-
loutta, • ' • Mutta tassa onkin, sanoo Tugan, kapitalistisen talouden fun-
damentalinen paradoksi. . K u n vain osa yhteiskunnan- jasenia esiintyy talqussubjektina, samalla kuin toinen j a suurempi osa esiintyy vain talouden objektina, saattaa yhteiskunnalliselle ta- loudelle antaa sellaisen suunnan, etta se, sensijaan etta se olisi keinona yhteiskunnan tarpeitten tyydyttamiseksi, esiintyy keinona tuotannon laajentamiseksi, vielapa naitten tarpeitten kustannuk-
Utisi teoria tuotannon ja kulutuhsen •valisesta suhteesta. 255
.sella, joten se tekee tyhjaksi kaiken taloucien oikeudenmukaisen tarkoituksen.
Puheena olleella analyysillaan Tugan katsoo todistaneensa . vaaraksi Marxin vaitteen, etta .kapitalistisen talousjarjestelman taytyy luhistua kokoon • puuttuvan menekin tahden. Mutta koska han on edellyttanyt, etta tyopalkat alenevat, vaikka kapitalisti- sen kehityksen uusimman asteen tunnusmerkkeja on tyopalkkain tuntuva nouserainen, saattaa ehka nayttaa siita, etta han analyy- sillaan tosin on kumonnut Marxin teorian, mutta etta han ei pal- jonkaan ole edistanyt kapitalistisen todellisuuden ymmartamista.
Nain ei kuitenkaan ole laita. YhteiskunnaUinen kulutus vahenee suhteellisesti, sanoo han, huolimatta tyopalkkojen absoluutisesta nousemisesta, j a tama on kapitalistisen kehityksen peruslaki.
Han on nim. viela tahan asti jattanyt huomioon ottamatta kapi- talistisen kehityksen tarkeimman momentin, sen nim., etta elavan tyovoiman asemesta kaytetaan yha enemman tuotantovalineita.
Onhan teknillinen edistys juuri siina, etta tydkalut, koneet j a muut tuotantovalineet astuvat tyomiehen sijalle. Tosin tyomies- ten absoluutinen luku kasvaa, mutta viela suuremmassa maarassa kasvavat tyovaen liikkeelle panemien tuotantovalineiden joukko j a arvo. Tasta on seurauksena, etta suhteellisesti yha pienempi osa yhteiskunnan tuottoa joutuu yhteiskunnallisen kulutuksen alaiseksi. Sellaiset tuotteet kuin rauta, hiilet, koneet, j . n. e.
lisaantyvat nopeammin kuin varsinaiset kulutusesineet, vaatteet, ravintoaineet, y. ,m. Vaikka siis kulutusesineiden arvo absoluuti- sesti kasvaa, niin niiden arvo tuotantovalineisiin verrattuna va- henee.
Harmonisessakin taloudessa taytyy teknillisesta edistyk- sesta olla seurauksena, etta tuotantovalineiden merkitys tuotanto- prosessissa kasvaa. Mutta erotus on se, etta harmonisessa ta- loudessa tuotantovalineet eivat koskaan voi kilpailla tyota teke- van ihmisen kanssa — randan, hiilien j . n. e. kulutus ei mil-
256 y . Forsman,
loinkaan saata tapahtua leivan, lihan kulutuksen kustannuk- sella.
Mntta jos nyt kapitalistisessa .taloudessa tuotantotekniikan edistys pyrkii asettamaan inhimillisen kuluksen sijaan tuotanto- valineiden kulutuksen, niin eiko tasta ole seurauksena, etta valmis- tetaan tuotteita, joita ei saada myydyiksi. Tugan huomauttaa, etta han on jo edellisessa vastannut tahan kysymykseen. H a n sa- noo, etta- olisi hyvin helppo laatia edellisen yhteydessa uusi skeema j a nayttaa toteen, etta vaikka tyomiesten sijaan pantai- siin kuinka suuri maara tuotantovalineita hyvansa, ei yksikaan naista tuotantovalineista tulisi siita syysta esiintymaan liikatuot- teena. • Olettakaamme, etta koneet syrjayttavat kaikki tyomiehet, paitse yhden ainoan. T a m a yksi.on silloin paneva liikkeelle ko- neiden suunnattoman joukon j a on valmistava niiden avulla.uu- sia koneita j a kapitalistien kulutusesineita. Tyovaenluokka on haviava, mutta tama seikka ei ole vahaakaan hairitseva paaoman arvottumisprosessia. Kapitalistit saavat yhta paljon kulutusesi- neita kuin ennenkin, joka vuoden tuotemaara kaytetaan seuraa- vana vuonna kapitalistien tuotantoon j a kulutukseen. Jos kapi- talistit tahtovat supistaa omaa kulutustansa, niin tama ei kohtaa minkaanlaisia vaikeuksia; tassa tapauksessa taukoo kapitalistien kulutus'esineidenkin tuotanto osaksi j a viela suurempi osa yhteis- kunnan tuottoa tulee olemaan tuotantovalineita, joita kaytetaan edelleen tuotannon laajentamiseksi. Tuotetaan esim. rautaa j a hiilia, j a niiden avulla tuotetaan yha enemman rautaa j a hiiHa.
Jokaisen seuraavan vuoden laajennettu randan j a hiilien tuotanto on kuluttava edellisena vuonna valmistettujen tuotteiden lisaan- tyneen maaran j a niin loppumattomiin; kunnes tarpeellisten mi- neraalien varasto on loppuun tyhjennetty.
• T a m a kaikki saattaa- kuulostaa hyvin kummalliselta j a tun- tuu ehka suurimmalta jarjettdmyydelta, mutta totuutena pysyy"
sittenkin, sanoo Tugan, etta jos tuotanto jaetaan oikeassa suh-
Uusi teoria tiwtaimon jd kulutuksen valisesta suhteesta. 257
teessa, niin ei minl<aanlainen' kulutuksen taantuminen semmoise- naan voi' synnyttaa liikatuotantoa.^) Kapitalistisen kehityksen pe- ruslakina pysyy, etta kulutusesineiden kysynta suhteellisesti va- henee, joka seikka ei kuitenkaan millaan tavalla hairitse paaoman arvottumisprosessia eika siis myoskaan missaan tapauksessa saata vieda kapitalistista talousjarjestysta perikatoon.
Tuganin esittama teoria pitaa myoskin yhta niiden tulosten kanssa, joihin W . Sombart on tullut tilastollisessa tutkimukses- sessaan sisaisten markkinain merkityksesta kapitalistiselle teolli- suudelle. E i v a t ainoastaan marxilaiset, vaan useat muutkin ta- loiistieteilijat pitavat uskonkappaleena, etta kapitalistinen teolli- suus tarvitsee yha enemman ulkomaisia markkinoita voidakseen kayttaa yha lisaantyvan tuotemaaransa voittoa tuottavalla ta- valla. Sisaiset, kotimaiset markkinat eivat muka kykene arvot- tamaan tata kasvavaa tuotepaljoutta. Mutta Sombart on loista- vasti nayttanyt toteen, etta niin aitokapitalistiseen maahan kuin Saksaan nahden asianlaita on ihan painvastoin. Nopeasti laaje- nevan saksalaisen teollisuuden tuotteista viedaan ulkomaille suh-.
teellisesti yha pienempi maara, samalla kuin yha paisuva osa niita saa hyvahintaisen menekin omassa maassa. J a Tuganin kannalta katsoen on erityisesti huomioon otettava, etta eri teol- lisuushaarojen kehitys on tassa kohden hyvin erilainen. K u n rautatuotteitten vienti ennen vuqtta 1880 oli 29,3 % suurempi tuontia, on tama prosenttiluku ajanjaksona 1880—1900 alentu- nut 7,8 %:ksi, huolimatta Saksan rautateollisuuden suunnattomasta laajentumisesta; kivihiiliin nahden ovat vastaavat luvut I I j a 7,3 7o. Paljoa vahemmin on kutomateoUisuuden vientiosamaara laskenut. Saksan kotimaiset markkinat laajenevat siis hyvin ri-
•peasti hiiliin j a rautaan nahden, paljoa hitaammin vaatetusainei-
Saattaako kapitalismi j a missa maarin saavuttaa tallaista proportsionali-
• teettia, on toinen kysymys.
y. Forsman.
siin nahden. Miksi? Siksi, etta kapitalistinen kehitys synnyttaa etupaassa tuotantovalineiden, mutta ei kulutusesineiden kysyntaa.
Onhan muuten yleisesti tunnettu tosiasia, etta uusimman kapitalistisen kehityksen tunnusmerkkeja on sellaisten tuotannon haarojen kuin vuoriteoUisuuden, kemiallisen teollisuuden, kone- teoUisuuden hyvin nopea laajeneminen, kun taas maatalous, ku- tomateoUisuus y. m. ihmisten kulutusta valittomasti palvelevat tuotannon haarat ovat melkein joutuneet seisahdustilaan. Ennen oli puuvillateollisuus johtava teollisuuden haara, nyt on siina asemassa rautateollisuus.
Osuuskunnallisesta liikemuodosta leipomo- teoUisuudessa.
Kirjoittanut.
J . H. Vennola.
Niista sosialisista liikemuodoista, joita nykyinen talouselama yksityisten liikkeenharjoittajain j a paaomanomistajain yritysten rinnalle on synnyttanyt, ovat osuuskunnalHset yritykset osot- tautuneet talouselamassa tarkeaksi, j a mikali tahanastisesta kehi- tyksesta voi paattaa, elinvoimaiseksi tekijaksi. Ne ovat saavutta- neet jalansijaa kaikissa sivistysmaissa j a saattaneet taloudellisen toiminnan monella alalia pukeutumaan uusiin, j a kuten tulokset eittamatta osottavat, tarkoituksenmukaiseropiin, nykyajan sosia- lisia pyrkimyksia vastaavampiin muotoihin.
Tuotannon alalia, jossa erittain vaaditaan paaomia, yksi- tyiskohtaista, ammattitaitoista asiantuntemusta, tarmokasta j a tark- kanakoista johtoa, ovat osuuskunnalHset yritykset, kuten kokemus osottaa, vaikeimmiu toteutettavissa; ne asettavat talla alalia suuret
Ostmskunnallisesta Hikeimwdosta kipomoteollismidessa. 259
yhteisoyrityksissa useinkin vaikeasti toteutettavat vaatimukset seka jasenilleen etta johtomieliilleen. Mutta vaikka suurimmat osuuskunnalHset yritykset talla alalia kuulunevatkin viela tule- vaisuuden kehittyneemmalle yhteistoiminnalle, niin voidaan jo nytkin huomattavia yrityksia panna merkille. Englannissa, Bel- giassa, Saksassa, Ranskassa, y. m. osoittavat•" erilaiset osuus- kunnalHset yritykset tuotannon alalia, etta kysymyksessa olevan liikemuodon sovittaminen myos talle alalle voi menestyksella ta- pahtua j a merkita monessa suhteessa huomattavia parannuksia nykyisessa tuotannon j a kulutuksen jarjestelmassa.
Tuotannon harjottaminen leimopoteollisuuden alalia osuus- kuntien valitykseHa kuuluu siihen ryhmaan yhteistoiminnallisia yri- tyksia, joiden tarkoituksena on elin- j a taloustarpeiden hankki- minen osuuskunnallisen yhteenliittymisen kautta \a
yksityisten liikkeenharjottajain j a paaomanomistajain liikeyri- tykset.
K u n ottaa tarkastaakseen osuuskunnalHsen liikemuodon talou- dellisia toiminta'perusteita, s. o. sen oikeutusta j a merkitysta, leipo- moteoUisuuden alalia, niin oh selvitettavana kaksi seikkaa, ensiksildn, mitka epakohdat yksityisten liikkeenharjottajain j a paaomanomis- tajain yrityksissa uudistuksia liikemuodossa talla alalia puolus-
•^) Osuuskuntien teoreetinen rylimiLtely on, kuten tunnettu, viela bjrvin hailyva. Siita kysymyksesta, ovatko leipomo-osuuskunnat, jotka ovat kuluttajien perustamia j a toimivat kulutusyhdistysten yhteydessa, luettavat tuotanto- vai kulu- tusosuuskuntiin, ei olla taysin selvilla. Jalkimaisten k a n s s a on niilla yhteista ta- loustarpeiden h a n k k i m i n e n j a saastojen aikaansaaminen. V r t . H a n s C r i l g e r , Produktivgenossenschaft (Conrad. H a n d w . der Staatswissenschaften). O p p e n - h e i m e r . B o u j a n s k y y . m . puhuvat taas tuottajien j a kuluttajien osuuskun- nista, jolloin ne luonnoUisesti kuuluvat jalkimaisiin. ' V e r t . esim. J , B o u j a n s k y , D i e g e w e r b l i c h e n Genossenschaften Belgiens, L e i p z i g 1900.
26o y . H.. Vennola.
tavat, j a toiseksi, mita etuja j a parannuksia uusi liikemuoto voi tarjota.
Naihin kysymyksiin vastatessarame on meidan merkittava, etta leipomo-osuuskunnilla on osaksi erilainen tehtava kaupunki- laisvaestdn j a sen kanssa monessa suhteessa yhtalaisen tehdas- j a irtolaisvaestdn kesken maaseudulla kuin varsinaisten maanviljeli- jain kesken. Se seikka, etta edelliset ovat vilja-aineksen kulut- tajia, jalkimaiset sen tuottajia, tekee tassa erotuksen.
Syyt leipomo-osuuskuntien syntymiseen, j a etenkin kaupunki- laisvaestdn keskuudessa, ovat haettavat etupaassa siita suuresta erosta, mika vallitsi leivan valmistusarvon j a myyntihinnan valilla ja joutui leipureille j a valittajille kuluttajien kustannuksella koh- tuuttomana voittona. Toiselta- puolen ovat niiden syntymiseen vaikuttaneet kasvavat terveyshoidolliset vaatimukset leivan valmis- tuksessa, joista, samoinkuin niista edistyksista, mita leipomo- liikkeen teknillisessa puolessa on tehty, j a jotka suuresti edistavat leipomoliikkeen jarjestamista nykyista tuotantotapaa ja teknil- lista kehitysta vastaavalla tavalla, yksityisliikkeet suureksi osaksi ovat jaaneet tietamattomiksi.
Naiden viitattujen epakohtien esiintyminen on selitettavissa toiselta puolen taman teollisuuden haaran kehittymattomyydesta, pysymisesta kasityomaisena pienteollisuutena, toiselta puolen sen nurinkurisesta jarjestelysta, joka antoi tilaisuuden epakohtiin j a hintojen mielivaltaiseen j a suhteettomaan korottamiseen.
Vaeston keraantyminen kaupunkeihin j a suuriin teollisuus- keskuksiin, j a siita johtuva perhetalouden vieraantuminen koti- teollisuuden harrastuksesta ovat tehneet, etta niiden perheiden luku, jotka leipansa kotona valmistavat, on kaynyt yha harvem- maksi. Jo nykyaikaiset asumukset kaupunkipaikoissa. j a teolli- suuskeskuksissa ovat niin jarjestetyt, etta leivan valmistaminen kotona on niissa mahdoton. Suurkaupungeissa loytyy tuskin lainkaan sellaisia varsinaisia perheasumuksia, joissa leivinuuneja
OsuusliumialUscsta liikemuodosta leipomoteollistmdessa.
ja muita kysymykseen tulevia tarpeita olisi olemassa; pienem- missa kaupungeissa on niita siella taalla vahavaraisemman vaes- ton asumusten joukossa, mutta suhteellisesti harvassa.
Nama seikat ovat tehneet, etta vaesto on suuremmassa maarassa kuin ennen leipatarpeeseensa nahden tullut riippuvaksi varsiriaisista ammattileipureista. Heidan harjottamalleen teollisuu- denhaaralle on muodostunut yha laajempi j a varmempi ostaja- piiri. Leipurinammatin merkitys on tasta tietysti kasvanut j a avautunut suurempia mahdollisuuksia leipomoteoUisuuden kehitty- miselle.
Olisi sentahden odottanut, etta suurteolHsuudeksi muodostu- minen olisi tallakin alalia yleista kehitysta seurannut. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunnt.
Leipomoteollisuus on nimittain paaasiassa pysynyt pien- teollisuutena, useassa tapauksessa alkuperaisella kannalla olevana kasityoammattina. Nain on laita ollut kaikkialla. Niin esim. oli Saksassa v. 1895 toimitetun tutkimuksen mukaan kaikista leipo- moliikkeista 28 "/o sellaisia, joissa ei ollut mitaan apulaista. Liik- keita, joissa tyoskenteli 2 henkiloa oli 29 % ; liikkeita 3—5 hen- kilolla 3 8 % j a 5—10 henkilolla 4 V2 0/0. Kaikista liikkeista. oli viela noin 0/0 pienliikkeita, joissa 'tyoskenteli 97 0/0 leipuri- ammattiin kuuluvasta tyovaesta. K u n otamme huomioon, etta muihin samallaisiin ammatteihin kuuluvasta tyovaestosta ainoas- taan noin puolet eli 59.4 "/a tyoskenteli pienliikkeissa, niin voimme merkille panna, etta leipomoteoUisuuden kehitys oli viela huo- mattavasti yleisesta teoUisesta kehityksesta jalella.
Talla • seikalla taas on ollut huomattava' vaikutus leivan hintasuhteiden muodostumiseen j a itse leipomoteoUisuuden j'arjes- telylle. ,
Se seikka, etta liiketta aivan yleisesti on harjotettu pienessa muodossa vahaisella paaomalla, on tehnyt, etta asianomaisten on taytynyt kohottaa voitto-osansa niin suureksi kuin mahdollista.
262 •y. //. Vennola.
Koyhan lesken tai muun vahaisen liikkeenharjottajan, jokapienen liikkeensa tuottamalla voitolla on elattanyt lukuisan perheensa, on taytynyt koettaa pitaa hintoja niin korkealla kuin mahdollista voi- dakseen tulla toimeen. Useimpien pienliikkeiden kannattavaisuus j a elinehdot ovat olleet perustetut jokseenkin samallaisille laskuille ja edellytyksille, joten muutokset voitto-osuuden suuruudessa eivat ole olleet niiden kannattavaisuuden kannalta mahdolliset.
Pienleipomoliikkeen laadusta on myos johtunut, ettei hinnan.
tasoittuminen ole voinut tulla kysymykseen niiden edistysten kautta, mita leipomoteoUisuuden alalia erilaisten koneitten kayttamisessa j . n. e. on tehty. Yhtavahan ovat myoskin voineet tulla kysy- mykseen parannukset leivan valmistustavassa jo liikkeen jarjeste- lyssa, koska useimmat pienleipomoliikkeet ovat jaaneet naista teknillisista voitoista osattomiksi.
Asiaintilan tallaisena pysyminen on ollut mahdollista senkautta etta leipomotollisuudessa, kuten edella viitattiin, suurteollisuudeksi muodostuminen j a kilpailun paino tassa suhteessa on ollut va- hainen. Kuluttajat ovat saaneet puheena olevalla teollisuuden alalia yllapitaa j a hankkia toimeentulon tarpeettoman suiarelle joukolle liikkeenharjottajia, joiden liikkeet ovat olleet ainoastaan kaapio- maisia, alkuperaisella kannalla olevia yrityksia. Ne verrattain harvat suurteollisuusyritykset, mita leipomoteoUisuuden alalia- on loytynyt, ovat saaneet aina kyllin suuren ostajapiirin j a tyytyneet . mielihyvalla niihin suhteelliseesti suuriin voittoihin, mitka he
pienleipomoteollisuuden harjottajain kanssa itseileen kuluttajain kustannuksella korkeiden hintojen muodossa korjasivat.
T a m a leipomoteoUisuuden pysymisesta kasityomaisena pien- teollisuutena. Lisaksi on tassa otettava huomioon se tarkea vaikutus, mika valityskaupalla on leivan hinnan muodostumiseen.
Joskin voimme huomauttaa, etta leipomoteoUisuudessa suu- remmassa maarassa kuin monessa muussa teoUisuushaarassa val-
Osuuskttnnallisesta liikemuodosta leipomoieollisimdessa. 263
mistajat itse muuttavat tuotteensa rahalcsi, niin on tassakin vS- lityskaupalla ' tarkea sijansa. Menekin lisaaminen valikauppiaan avulla on leipurin kannalta luonnollinen asia, huolimatta siita etta korkeat valitysmaksut, mitka valikauppiaalle tulevat, suuresti va- hentavat hanelle tulevaa voitto-osuutta. Voivatpa epakohdat tassa menna niinkin pitkalle, etta koko liikkeen kannattavaisuus voi joutua kysymyksenalaiseksi. Vahittaiskauppa leipatavaroilla on
— huomautetaan viela v. 1903 Saksan oloista — muodostunut todelliseksi' syopahaavaksi, joka levenee yha laajemmalle j a saat- taa haviooh hitaasti, mutta varmaan koko leipurinammatin ^) Va- hittaiskaupan samansuuntaista vaikutusta voimme huomata muistakin maista. K u n tiedamme, etta valikauppiaalle tuleva palkkio on esim. meilla tavallisesti vahintain 10 "/o, mutta voi olla 15, vielapa ylikin myyntihinnasta, niin voimme ymmar- -taa, kuinka suuressa maarassa kallistava merkitys talla seikalla
on leivan hintaan.
Nama ovat ainoastaan yleisia nakokohtia. Kuinka- suu- reksi erotus leivan valmistusarvon j a myyntihinnan valilla, j a leipurille tuleva voittoera kulloinkin yksityiskohtaisesti muodos- tuu, riippuu monesta seikasta. Liikkeen johtajan personalliset ominaisuudet, leipomoliikkeiden luku j a keskinainen kilpailu paik- kakunnalla, ostajien lukumaara j a heidan maksu- j a aryosteluky- kynsa, tulevat tassa kysymykseen. Vahainen ei ole myoskaan se merkitys, mika liikkeen asemalla taajalukuisen maksukykyisen ostajapiirin keskuudessa on hinnan muodostumiselle. Hin- nan muodostajana tulee kuitenkin useassa tapauksessa ole- maan leipurin voitonhalu, siina maarassa kuin se voi toimia muista V aikuttavista syista riippumatta. Tassa tarjoutuu kilpailun puut- teessa hyvinkin suuri sija mielivallalle. Hinnat j a niiden antamat
V r t . W o c h e n b e r i c h t der Grosseinkaufs-Gesellschaft D e u t s c h e r C o n s u m vereine 1903 siv. 638.
264 y . H. Vennola.
voittoerat voivatkin naista syista samassakin kaupungissa erota hyvinkin paljon toisistaan, j a viela enemman ovat'eroavaisuudet ymmarrettavissa eri paikkakuntien valilla.
Leipurille tulevan voittoeran maaraaminen vaatii sentahden aivan yksityiskohtaista tutkimista. Mutta koska tassa on kysy- mys ainoastaan yleispiirteista, voimme mainita muutamia esi- merkkeja yleisista suhteista.
Saksan oloista voimme panna merkille, etta esim. v. 1902 huomauttaa eras kirjoittaja verratessaan Saksan leivan hintoja Ranskan osuusleipomojen kaypiin leivan hintoihin j a niiden suh- detta viljanhintoihin, etta Saksassa maksoi i kg viljaa keskimaa- rin 14,5 Pf. j a pitaisi siis, jos sama suhde olisi vallitsemassa kuin Ranskan osuusleipomoissa, leipakilon hinta olla 16 Pf. Niin ei ole kuitenkaan laita, vaan sen keskimaarainen hinta on 20 Pf.
eli 25 "h korkeampi. Ranskasta voi panna merkille, etta jo osuus- leipomoissa, joissa hinnat kuitenkin ovat kohtuulliset, huomattava ero on olemassa valmistusarvon j a myyntihinnan valilla. Niin ilmotetaan v. 1899/1900 eraasta Ranskan huomattavimmasta osuus- leipomosta, etta kun valmistusarvo oli 29,5 cts, oli myyntihinta 36,8 cts j a kun valmistusarvo oli 22,7 cts oU myyntihinta 28,6 cts. Leipu- rille tuli siis edellisessa tapauksessa 7,3 cts j a jalkimaisessa 5,9 cts eli 19,8 7o j a 20,6 "/o myyntihinnasta. Hollannista ilmotetaan eraasta osuusleipomosta, etta voittona jaettiin 19 %. Samallaisia esimerkkeja, j a vielakin leipureille edullisempaan suhteeseen viit- taavia on paljon tarjolla. Suomen hintasuhteista mainittakoon tassa ainoastaan, etta noin 25 % leivan myyntihinnasta voinee meilla hyvin useassa tapauksessa katsoa menevan leipurille j a valittajille suoranaisena voittona ^j.
^) V r t H e i n r i c l i P u d 0 r. D i e Selbsthilfe der Landwirtschaft, B e r l i n — S c h o n e - b e r g 1902, siv. 17; J . H . V e n n o l a , V i l j a n j a leivan hintasuhteista S u o m e n kaupungeissa, H e l s i n g i s s a 1904, siv. 237.
Osuuskunnallisesta liikemuodosta leipomoteoUisuudessa. 265
Sen lisaksi on huomattava, etta hienomman leivan valmis- tamisessa on voittoera vielakin suurempi. Yksityisia esimerkkeja voi kylla tavata siitakin, etta leipurille tuleva era hienomman leivan valmistamisesta voi nousta Joieen j a vielakin korkeara- paan prosenttiin leivan myyntihinnasta. Suureen eroon valmis- tusarvon j a myyntihinnan valilla viittaa myoskin se korkea palk- kio, mika valikauppiaille maksetaan, j a joka voi, kuten edella huomautettiin, nousta 15 °/o:iin j a ylikin. Leipureille jaava-osa tus- kin on tata pienempi. Joskin on tapauksia, joissa kysymyk- sessa oleva ero voi olla aivan kohtuullinen, vielapa niukka- kin, niin emme luule erebtyvamme, jos ylla viitattuja' seik- koja silmalla pitaen katsomme leipureille menevan keskimaarin noin 20—25 "!« leivan myyntihinnasta. Suhde 'voi tietysti eri paikkakunnilla j a eri aikoina vaihdella, mutta yleisen keskimaa- raisen suhteen kuvastajana sita tuskin voitanee pitaa liioiteltuna.
Tahan tulee viela lisaksi yksi tekija, joka leivan raaka- aineksen j a valmistetun leivan hintasuhteita .arvostellessa on otet- tava huomioon, nimittain se era, mika menee myllyteollisuuden harjottajalle.
Huomattava on nimittain, etta ennenkuin vilja leipana esiin- tyy, sen taytyy kayda kahden teoUisuusprosessin, paitsi leipomi- sen, myo.s jauhattamisen kautta. Se voittoera, mika jauhatus- teollisuudessa tulee myllyteollisuuden harjottajalle, voi myos tulla siirretyksi leivan kuluttajille. Ulkomailla onkin varsin useassa paikassa leipomoon yhdistetty myos myllylaitos, joka viljan muut- taa jauhoiksi. Varsinkin maaseudulla, kuten alempana -tulemme nakemaan, on talla tarkea tehtava. K u n otamme huomioon, etta myllyteollisuuden harjottajalle tulevan voittoeran myos taytyy nousta useihin prosentteihin, niin emme liene kaukana totuudesta, jos katsomme sen eran, mika viljan muuttamisessa leivaksi me- nee myllyteollisuuden harjottajille, leipurille j a valikauppiaille, tekevan lakes kolmannen osan leivan myyntihinnasta.
266 J . H. Vennola.
Mutta kysymys on, onko se era, mika osuuskunnallisen liike- muodon kautta voidaan saastaa kuluttajille, niin suuri, etta silla on mitaan merkitysta perheeff taloudessa. Vasta silloin, jos kysy- myksessa oleva saasto voi muodostua niin suureksi, etta se todel- lakin merkitsee parannusta perheen taloudessa, on kysymyksella kaytannoUista merkitysta j a osuuskunnallinen leivanvalmistus esiin- tyy elinehtojen parantajana.
Kysymys on tietysti yhteydessa sen kysymyksen kanssa, kuinka suureksi on arvosteltava leipaan meneva era perheen taloudessa.
Vastaus tahan voi luonnoUisesti muodostua aivan erilaiseksi, riip- puen leivan j a muiden ravintoaineiden suhteeUisesti erilaisesta kaytanndsta, perheen suuruudesta j a erilaisista talousmenoista.
H . v o n S c h e ' e l laskee Saksan olojen perustuksella viisihenkisen perheen, joista kaksi taysikaista, leipaan menevaan eran 150 Suomen markaksi i). Huomattava on kuitenkin, etta tassa on tar- koitettu perhetta, jonka vuositulot ovat noin 1,250 Suomen mark- kaa. Mutta kuta pienemmat tulot, sita enemman on valttamat- tomimpaan ravintdaineeseen kaytettava. Kdyhissa tyomiesper- heissa on leipa, j a sen kanssa joku kastike j a perunat, paaasial- lisin ravintoaine. Liha y. m. kalliimmat ravintoaineet tulevat ainoastaan poikkeustapauksissa . kysymykseen. Tallaisissa viisi- henkisissa perheissa voi leipaan meneva era kohota 200—250 markkaan, yksityistapauksissa j a henkildlukuisemmissa perheissa siita ylikin. Mika merkitys talla menoeralla voi olla perheen taloudessa selviaa, kun tiedamme, etta useankaan koko tulot eivat nouse kuin noin 400—600 markkaan vuodessa.
Olemme edella huomauttaneet, etta jos myUyteoUisuuden harjottajalle meneva voittoera otetaan huomioon, voi viljan muut- tamisesta leivaksi valittajiUe meneva. era kohota aina lahes kol-
^) V r t . H . V. S c h e e l , Brotpreise ( C o n r a d . H a n d w . der Staatswissen- schaften).
Osuuskun7zalHsesta liikemuodosta leipomoteoUisuudessa. 267
manneksi osaksi leivan myyntihinnasta. Mutta jos jatammekln sen huomioon ottamatta j a laskemme valittajille menevan eran ainoas- taan noin neljanneksi osaksi, niin tulemme kyllin tarkeaan tulokseen.
Naemme nimittain, etta se era, mika vaUttajille perheen taloudessa kaytetysta leipaerasta menee suoranaisena voittona, nousee 5 0 — 60 markkaan, joka summa osuusleipomojen kautta voi tulla saas- tetyksi perheen hyvaksi. K u n otamme huomioon, etta leipurille tuleva osa hienommasta leivasta on vielakin suurempi, voi mai- nittu ero, riippuen hienomman leivan kaytanndsta perheessa, ko- hota jo tasta syysta, mutta myoskin muusta, vielakin suurem- maksi.
Mika merkitys nailla saastoilla on varsinkin vahavakiselle vaestolle, on itsestaan selva. Ne voivat merkita parempaa ravintoa, parempia vaatteita, suurempaa uhrausta henkisiin tarpeisiin. Mutta se voidaan myoskin kayttaa siten, etta menoista perheen leipa- tarpeisiin joksikin aikaa paastaan kokonaan • vapaaksi. Niinpa antoikin eras osuusleipomo Hollannissa v. 1900/1901 jasenilleen kymmenen viikon aikana vapaan leivan^). Tallainen lisatulo vaha- vakiselle perheelle ilman huomattavia vaivoja ei voi olla- muuta kuin tervetullut.
Meidan on viela tarkastettava niita erikoistarkoituksia, mita osuuskunnallisella liikemuodolla talla alalia on varsinaisen maataviljelevan vaeston keskuudessa.
Maanviljelijain keskuudessa on yleisena valitusaiheena seka meilla etta muualla ollut, etta kotimaisen viljan menekki on huono j a etta ne hinnat, mitka he tavarastaan saavat, eivat kyllin vas- taa niita kustannuksia, mita sen tuottamiseen on pantu. Saksa- laiset j a ranskalaiset maanviljelijat valittavat sita painostavaa vai- kutusta, mika amerikkalaisella j a venalaisella viljalla on viljamark-
') V r t . L ' U n i o n Cooperative i : er Mars 1901.
268 y . H. Vennola.
kinoilla. Ulkomainen vilja tyontaa kotimaisen viljan syrjaan j a ne hinnat, mita maanviljelijat tavarastaan saavat, ovat alhaiset.
Saksassa on agraarien puolelta muodostunut tarkeaksi talous- poliitiseksi kysymykseksi suojelustullien avulla tata epakohtaa parantaa, joka pyrkimys taas viljan tarvitsijain, etenkin tyovaes- ton puolelta, on kohdannut ankaraa vastustusta. J a onpa Suor messakin .kuulunut aania, etta tahan parannuskeinoon oHsi kay- tava kasiksi*).
Viljasuojelustullien kayttamista vastaan on kuitenkin kylla- kin syysta huomautettu, etta kysymyksen ratkaisu talla tavalla ei tuottaisi tyydytysta. Se tulisi epailematta kohottamaan viljan hintoja, mutta ainoastaan suuren kuluttajajoukon kustannuksella.
Laajan tyovaeston leipa-aines- j a elinkustannukset tulisivat sen kautta kalliimmiksi. Sen lisaksi on huomautettu, etta viljan hinnan korotus tulisi koskemaan suuria maanviljelijdita, mutta ei tulisi pienelle maanviljelijalle olemaan sanottavaksi hyodyksi.
Kysymyksen ratkaisulle, on huomautettu, on edullisin keino se, etta maanviljelijat itse ryhtyvat pitamaan huolta sen viljan jalostamisesta, mita he tuottavat. Heidan olisi ryhdyttava yhteis- toimintaan viljan kuluttajien kanssa.^) Talla tavoin voitettaisiin mo- lemmat tarkoitukset: Maanviljelijat saisivat viljastaan korkeamman hinnan j a viljan kuluttajat saisivat leipa-aineksensa halvemmalla.
T a m a nayttaa ensi katsannolta ristiriitaiselta j a epailematta kysyykin moni, onko tallaisen kaksinaisen tarkoituksen saavutta- minen mahdollinen. Meidan taytyy siihen vastata mydntamalla.
Se on mahdollinen niiden monellaisten menoerien tasoitta- misen kautta, mitka menevat valittajille, ennenkuin vilja myydaan valmiina leipana. Leipuri ostaa useimmissa tapauksissa viljan jau- hetussa muodossa j a maaraa sita silmalla pitaen leivan hinnan.
• ^) V r t . Maanviljelyshallituksen kertomus v. 1892, 1893, 1894, H e l s i n g i s s a 1896, siv. 92.
-) V r t . N i e m e z k i . D i e U b e r w i n d u n g der Getreidebrot-Krisis, B e r l i n 1901.
Osuuskuniiallisesia liikemuodosta leiponwieollisuudessa. 269
Mutta huomattava on, etta vilja, ennenkuin se on leipurin kaytet- tavana, on useimmissa tapauksissa kaynyt jo kolmen valittajan kautta: viljakauppiaan, myllyteollisuudenharjottajan j a jauhokaup- piaan. Kaikkien naiden taytyy saada " maksetuksi liikekustan- nuksensa j a lisaksi voittonsa. E t t a jauhetun viljan hinta taman kautta kohoaa, ilman etta maanviljelijalle on siita vahintakaan hyotya, on luonnollista. Mutta samalla kuin hinnan korotus ei hyodyta maanviljelijaa, kohottaa se viljan kuluttajille, s. o. leivan kayttajille, leivan, hinnan.
Taman voittoeran siirtaminen maanviljelijoille on kaynyt mahdolliseksi siten, etta maanviljelijat ovat perustaneet osuus- myllyja osuusleipomojen yhteyteen. Osuusleipomo takaa nimit- tain, etta osuusmyllyssa jauhettu vilja saa varman ostajan, Osuus- leipomolla on oma, aina taattu ostajapiirinsa, joka ei vaihtele satunnaisten liike-elaman tuulien mukaan, kuten tavalliset viljan ostajat. Se lisavoittoera, minka h6 jo ilman kayvan viljanhin- nan suoranaista korotusta, valittajien poistamisen kautta saavat viljastaan, tekee heille mahdolliseksi suuremmassa maarassa kuin ennen kilpailla ulkomaisen vilja-aineksen kanssa. J a lisaksi on huomattava, etta sikali kuin kotimaisen viljan kaytantoon totu- taan j a kuluttajat saadaan siihen yhteisilla harrastuksilla sido- tuiksi, ulkomaisen viljan kaytantd jo itsestaan vahenee.
Mutta paitsi niiden erien hankkimista itseileen, mitka me- nevat valittajille, ennenkuin vilja on jauhoina leipurin kaytetta- vana, voivat maanviljelijat viela osuusleipomojen kautta tasoittaa sita voittoa, mika menee leipureille. Viljan tuottajat voivat tassa ryhtya suoranaiseen yhteistoimintaan kuluttajien kanssa.' Tassa suhteessa huomauttaa Ranskan osuustoimintaharrastusten inno- kas edistaja kreivi R o c q u i g n y , ettei mikaan esta maanviljelijdita liittymasta yhteen j a perustamasta ensin maaseudulle j a sitten kaupunkeihin yhdistettyja osuusmylly- j a osuusleipomoliikkeita
270 y . H. Vennola.
jarjestettyina tuotanto-osuuskunniksi^). Joskin kaupunkilaisosuus- leipomojen jarjestaminen lienee tarkoituksenmukaisimmin jatettava kaupunkilaisvaestolle, niin voivat nama maanviljelijoiden jauhoja kayttamalla olla yhteistoiminnassa maanviljelijoiden kanssa. Mutta jo maaseudulla loytyy useassa paikassa lukuisa tehdas- j a irtolais- vaesto, joka ostoleipaa kayttaa j a jonka keskuudesta voidaan saada ostajapiiri. Tassa voi tulla eri tavoilla kysymykseen mer- kitykseltaan hyvinkin tarkea yhteistoiminta tuottajien j a kulutta- jien kesken j a todellakin toteutua osuusleipomojen kaksinainen' tarkoitus: hankkia maanviljelijoille parempia viljanhintoja j a lei- van kayttajille huokeampaa leipaa.
Osuuskunnallisen leipomoteoUisuuden merkitysta nykyisen liikemuodon rinnalla arvostellessa tulee, paitsi naita paatehtavia:
leipureille j a valittajille menevan voittoeran siirtamista kuluttajille j a viljanhinnan korottamista sen tuottajille, kysymykseen monia muita seikkoja, jotka osuuskunnallista liikemuotoa talla teolli- suus-alalla yksityista yritteliaisyytta tarkoitustaan vastaavampana puolustavat.
Yhteista osuusleipomoille seka kaupungeissa etta maaseu- dulla on se edistys, minka niihin keskitettyj parempi jarjestys j a ammattitaitoinen tyo tuottaa. Nykyiset useinkin asuntohuoneissa olevat leipomot eivat suinkaan aina anna takeita, etta se leipa, minka ne laskevat kauppaan, vastaa tassa suhteessa edes luon- nollisimpiakaan vaatimuksia. Periaatetta etta valmistajan-tassa on niin vahan kuin mahdollista tultava personalliseen kosketukseen valmistettavan tavaran kanssa, ei noudateta. Tata valitetaan ulko- mailla j a on kyllin -tunnettu myos meilla.^) Sen lisaksi on huo-
•'^ V r t . H e i u r i c h P u d o r , D i e Selbsthilfe d e r Landwirtschaft j . n . e., siv.
15 j a seur; Ranslcalaisista osuusleipomoista vrt. m. in. A r n o P f i i t z e , D i e landwirt- schaftlichen Produktiv-und Absatzgenossenschaften in F r a n k r e i c h , T u b i n g e n 1903.
-) V r t . G . R . S n e 11 m a n , T u t k i m u s Suomen leipurinammatista, H e l s i n - gissa 1905.
Osuuskunnallisesta liikemuodosta leipomoteollismidessa. - 2 7 1
mattava, etta" ammattitaidon puute tekee, etta saatu leipa on huonoa. Ruumiin rakennukselle tarkeat viljan kivennaisainekset eivat useinkaan tule leivan valmistuksessa kaytetyiksi, vaan pain- vastoin havitetaan.
Meidan on myos muistettava ne taloudelliset edistykset, mita leipomotekniikan alalia on tehty j a joiden toteuttaminen osuusleipomoissa on suuresti edistanyt, kuten' edella on huomau- tettu, kysymyksessa olevan liikkeen syntymista. Ajanmukaiset uunilaitokset, leipomis- sotkemis- j a seulomiskoneet y. m: ovat kaikki sellaisia, jotka useimmista yksityisista liikkeista, ainakin pie- nemmista, puuttuvat. Niiden hankkiminen on osuusleipomoille paljon helpompi kuin suurelle osalle yksityisia leipomoita. 'Vahaksi ei ole myoskaan arvosteltava se ajan j a tyovoiman maara; mika uu- simpien koneiden kayttamisen kautta saastetaan, j a joka pienen- taii niita menoja, mitka ennen ovat kuluheet valmistukseen, j a sen- kautta myos tekee leivan hinnan yha suuremman haipenemisen mahdolliseksi.
Paitsi koneiden kayttamisen kautta saavutetaan tyovoiman,.
j a samalla myos poltto-aineksen, saastoa jo sen kautta etta lei- van valmistus keskitetaan. K u n otetaan huomioon, etta valmis- tustyd, mihin nykyaan lukuisat , henkildt kuluttavat aikansa, voidaan suorittaa muutamien henkiloiden saannollisella tyolla, niin voimme ymmartaa sen saastdn, mika talla tavoin saadaan muille tehtaville. ' Polttoaineskysymys ei ole meidan maassamme niin tarkea kuin monessa muussa, mutta tulee meillakin epailematta metsien vahetessa yha enemman huomatuksi. Tanskassa on tama nakdkohta osuuskunnallisen leipomoteoUisuuden harrastajille kyl- lakin tunnettu.
Maanviljelijoiden harrastuksiin liittyvan osuuskunnallisen lei- pomoteoUisuuden eduista on muistutettava myos niiden merki- tysta paremman karjarehun hankkijoina, kuin mita valittajilta on
272 y . H. Vennola.
saatavissa, seikka, joka ulkomailla on huomattu kyllakin tarkeaksi tarkoitusperaksi
Niiden reformien kannalta, jotka ovat tyovaeston harras- tusten -esineena, on edellisen lisaksi muistettava, etta tydpalkka, tyoaika y. m. tallaiset kysymykset voivat, kuten kokemus osottaa, taliaisessa osuuskunnallisessa liikemuodossa tulla tarkoituksen- mukaisemmin ratkaistuksi kuin yksityisten yrittelijain j a paaoman- omistajain yksinomaan voiton periaatteille rakennetuissa, liikkeissa.
K u n naita leipomo-osuuskuntien ylla osotettuja tehtavia arvostelemme, on meidan kuitenkin muistettava, etta niiden to- teutumismahdoUisuudet eivat ole suinkaan kaikkialla samat.
Tulokset voivat sentahden olla erilaisia, vielapa eri tapauksissa negatiivisiakin. Kilpailu yksityisten liikkeenharjottajain j a paa- omanomistajain kanssa voidaan useassa tapauksessa voittaa ainoastaan sitkeilla yhteisilla ponnistuksilla. Mutta nama vai- keudet eivat niiden periaatteellista oikeutusta muuta eivatka esta niita eri tahoilla tqteutumasta j a yha uusia toteututnismah- dollisuuksia hakemasta.
Yhta seikkaa tahtoisimme erittain alleviivata, kun on kysy- mys leipomo-osuuskuntien merkityksesta taloudellisessa yhteistoi- minnassa yleensa.
Tarkoitamme sita merkitysta, mika niilla on laajemman osuustoiminnan tienraivaajina. Se tuote, jonka osuuskunnallinen valmistaminen tassa on puheena, on elintarpeista tarkein; se sitoo asianomaisen joka paiva osuustoimintaharrastukseen. Saadut me- nestykselliset kokemukset kehottavat j a kasvattavat uusiin yri- tyksiin. Vaikka kehitys tuotannollisiin osuuskunnallisiin yrityk siin tapahtuneekin helpommin toteutettavien osuuskunnallisten yritysten kautta taloudellisen toiminnan muilla aloilla, niin voimme tassa merkille panna sen tosiasian, etta esim. Bel- gian suurempien kaupunkien osuuskunnat ovat alkaneet toimin-
Osuuskuimallisesta liikemuodosta leipomoteoUisuudessa. 273
tansa tavallisesti osuusleipomoina j a laajenneet vahitellen laajape- raisiksi kulutusosuuskunniksi, joiden liike nousee miljooniin.^)
Tahan suuntaan onkin mielestamme leipomo-osuuskuntien toiminnassaan pyrittava. Kulutusyhdistyksiin liittyneina on niiden kuluttajapiiri taattu j a talla tavoin jarjestettyina, tuotannon j a ku- lutuksen saman yhteison miiarattavaksi yhdistamalla, avautuu niille laajoja kehityksen mahdollisuuksia.
Viela yksi kysymys. Miten on kayva yksityisten liikkeen- harjottajain j a paaomanomistajain liikkeiden, jos osuuskunnalli- nen liikemuoto paasee toteutumaan?
On valitettu nykyisen tuotanto- j a liikemuotojen harrasta- jain puolelta, etta osuustoiminnalliset liikemuodot havittavat ne yksityiset liikkeenharjottajat, joiden voittojen rajoittamiseksi osuus- toiminnalliset liikkeet perustetaan. Se, mika tassa tulee kysy- mykseen, olisi yksityisten leipomoliikkeiden haviaminen. Vaikka on huomautettava, etta akkinaista havidta nykyisten suur- leipomoiden omistajien ei suinkaan tarvitse peljata, silla uu- sien aatteiden toteutuminen ei suinkaari tapahdu hyppayksilla, jaetta pienemmat kylla loytavat ammatissaan uudenkin liikemuodon vallitessa tyonsa, niin taytyy myontaa, etta aatteen johdonmukai- nen perille ajaminen tahan vie.
Missa maarin todellisuudessa nain tulee tapahtumaan, on viela tulevaisuuden ratkaistavana. Se, mita me nyt voimme mer- kille panna, on, etta kysymyksessa oleva liikemuoto usealta nakd- kohdalta teoreetisesti arvosteltaessa j a monissa kokemuksen osottamissa tapauksissa paremmin vastaa seka viljan tuottajien etta kuluttajien etua kuin yksityisten liikkeenharjottajain j a paa- omanomistajain yritteliaisyys. Enempaa ei arveluihin menematta asiallisesti voi vaittaa.
^) V r t . L o u i s B e r t r a n d , D i e genossenscliaftliche B c w e g u n g i m B e l g i e n u n d seine R e s u l t a l e ( A r c h i v fur Sozialwissenscliaft u n d Sozialpolitik, 1905).
274 J . H. Vennola.
Mutta j o ' tama seikka riittaa sille antamaan oikeutuksensa j a kannattajansa, puhumattakaan sen vastaisista kehitysmahdol- lisuuksista j a valittajan merkityksesta laajempaan sosialiseen tuo- tannon j a kulutuksen jarjestelyyn.
Tilattoman Vaeston Alakomitea valtion uutis- asutuksesta.
KirjoiUanut
Martti Kovero.
Valtion uutisasutuksella on viime vuosien yleisten kysymys- ten joukossa varsin huomattava sijansa. Ilmestyipa siita huhti- kuussa v. 1904 laaja mietinto^) Tilattoman Vaeston Alakomitealta.
Valtion uutisasutuksella onkin nykyisissa oloissamme aivan erikoi- nen merkitys. Lienee senvuoksi paikallaan tehda yllamainitusta mietinnosta selkoa. •
Mita ensiksikin tulee niihin tarkoitusperiin, jotka Tilattoman Vaeston Alakomitean mielesta valtion uutisasutuksella tulee olla,
»olisivat liikenevat viljelysmaat kruununmetsissa kaytettavat etu- paassa irtaimen maalaistydkansan hyvaksi j a sen sitomiseksi maa- han itsenaisen viljelyksen kautta».^) T a t a ei kuitenkaan lie aiottu ainoaksi paamaaraksi, vaan yksin tein on tahdottu yleensa edis- taa laajain kruununeramaittemme asuttamista. Mutta ehdoton etu- sija on edelliselle tarkoitusperalle annettu, jalkimainen tulee ky- symykseen vasta toisessa sijassa. Vaikkakaan taman kirjoittajalla ei ole sama, mielestamme ahdas, kasitys niista suurista paa- maarista, joihin valtion uutisasutuksella on maassamme pyrittava, emme silti katso olevamme oikeutetut tassa suhteessa komiteaa
^\n Vaeston 'Alakomitean mietinto n:o 2, H e l s i n g i s s a 1904.
-) T i l . Vaest. A l a k . m. n:o 2 199 sivu.
Tilattoman Vaeston Alakomitea valtion mdisastituksesta. 275
moittimaan. Painvastoin, onhan se hionnollistakin, ettei komitea ole valtion uutisasutukselle useampia tarkoitusperia asettanut, silla tamahan on sille vain sivuasia, y.ksi ajateltu keino paaasian, tilattoman vaeston olojen parantamisen, saavuttamiseksi.
Tilaisuuksista valtion uutisasutukseen on komitea sita mielta, etta skruunun metsamaat tarjoavat varsinkin Pera-Pohjolassa run- saasti tilaisuutta kayttamaan suuriakin maa-aloja tarkoituksenmu- kaiseen uutisasutukseen maanviljelyksen perusteella».^) Etupaassa on komitean huomio kaantynyt moniin kruununmetsissa loytyviin soihin. »Sanoraattakin on kuitenkin selvaa, etta parhaat ja tois- taiseksi melkein loppumattomilta nayttavat tilaisuudet tassa suh- teessa tarjoavat kruununmetsien enimmakseen viela koskematto mat suomaats.^)
Elinkeinolliselta luonteeltaan tulisi uutisasutus olemaan paa- asiallisesti maataviljelevaa. Voitaisiin perustaa seka maanviljelys- tiloja etta n. s. asuntotiloja »kasitydlaisia y. m. s. ruumiillisen tydn tekijoita vartens.^) Viimeksi mainitut ovat kuitenkin kai aijo- tut tavalliselle maalaistyovaelle, (eihan viljelyskelpoisia kruunun- metsia liene paljon suurien tehdaspaikkojen lahettyvilla), joten siis asuntotilojenkin haltijat melkoiseksi osaksi saisivat toimeen- tulonsa ' maanviljelyksesta, vaikkakin toisen palveluksessa. Sita- paitsi on komitea ajatellut ne useissa tapauksissa jonkinlaiseksi valimuodoksi, koska se on varannut niille mahdollisuuden suu- rentua vastaisuudessa maanviljelystiloiksi.
Uutisasutuksen tarkoitusperat, tilaisuudet sen harjottamiseen j a sen elinkeinollinen luonne maaraavat edeltapain uutisasukas- materiaalin: ne ikaankuin antavat talle tietyt aariviivat. Niinpa on itsestaan selva komitean ehdottama saadds, etta uutisasukkaat ovat etupaassa otettavat tilattoman vaeston keskuudesta. Komi- tea on kuitenkin viela tehnyt pienemmaksi sen kansalaispiirin, joka uutisasutuksessa voi tulla kysymykseen. Ensiksikin ehdot- taa se kokonaan estettaviksi paasemasta valtionuutisasukkaiksi ne kansalaiset, »jotka
1) T i l . Vaest. A l a k . m. n:o 2 131 sivu.
T i l . Vaest. A l a k . m . n:o 2 203 sivu.
*) T i l . Vaest. A l a k . m . n;o 2 234 sivu.
. 1
276 Martti Kovero.
1) ovat kansalaisluottamuksensa menettaneina tahi syytteen- alaisina rikoksista, josta kansalaisluottamuksen menettaminen voi olla seurauksena;
2) viimeisten neljan vuoden aikana ovat tuomitut tahi syyt- teenalaisina siita, etta ovat kayttaneet yhteismetsaa toisin kuin on luvallista tai haaskanneet kruununmetsaa tai kruunulle muuten kuuluvia puita, etta ovat saattaneet itsensa vikapaiksi luvatto- maan paloviinan valmistukseen tahi toistettuun luvattomaan vaki- viinan tai mallasjuomain myymiseen, miedommat vakijuomat sii- hen luettuna; tahi
3) ennen ovat hallinneet kruunun metsatilaa, mutta viimeis- ten kymmenen vuoden kuluessa menettaneet vuokra-oikeutensa.
Kuitenkin voidaan tehda poikkeus siita, mita i — 3 kohdassa on saadetty, kun erinomaiset syyt sita vaativat. »^)
Taman rajoituksen kautta on uutisasutuksesta tahdottu sul- kea pois kaikki kelvottomat ainekset. Niin tarkea kuin tama na- kdkohta onkin, taytyy kuitenkin komitean esittamaa menettelya pitaa liika jyrkkana mita tulee i ) j a 2) kohtaan. Jo yleisen yh- teiskunta^moraalin kannalta ei voi hyvaksya ehdottoman hyl- kaamistuomion julistamista langenneista. J a jotenkin ehdoton on komitean kanta, silla saadds erinomaisista syista on takaportti, josta vain harva paasee sisalle. T a m a on sita sopimattomampaa kuin kysymyksessa ovat alimm-at yhteiskuntakerrokset. Heidan keskuudessaan johtuvat rikokset usein enemman tapojen yleisesta alhaisuudesta kuin luontoperaisesta kunnottomuudesta, voipa mo- nesti rikokseen suorastaan pakottaa kurja asema.
Sen lisaksi ehdottaa komitea viela tarkkaa valintaa niiden suhteen jotka ovat oikeutetut uutisasukkaiksi pyrkimaan. »0n erityisesti pantava painoa hakijain personallisiin ominaisuuksiin:
heidan raittiuteensa, tyokykyynsa j a ammattitaitoonsax.^) Takeeksi tydkyvysta on uutisasukkaiksi etupaassa otettava henkiloita, jotka ovat parhaassa miehuuden ijassa, 25—50 ikavuosien valilla. Si- tapaitsi on itse ansaitun rahasaastdn olemassa oloon pantava mer- kitysta, silla se on »hyva todistus hakijan kyvysta j a luotetta-
T i l . V a e s t . - A l a k . m . n:o 2 326 siv.
^) T i l . Vaest. A l a k . m . n:o 2 250 siv.
Tilattoman Vaeston Alakomitea valtion tmtisastituksesta. 277
vaisuudesta j a olisi sen vnoksi alakomitean mielesta yhta hyvin kuin'hakijan muut ominaisuudet otettava huomioon. »^) Rahasaas- tdn suuruudesta sanotaan, etta »tavallinen renki tai tyomies, tar- kasti elaen kylla saattaa vuosipalkastaan saastaa sen verran, etta hanella esim. 25-vuotiaana on pieni, pariin sataan markkaan nouseva paaoma».^)
Mita ensiksikin tulee raittiuden antamaan etusijaan, on se tata nykya viela liika-aikaista, silla • raittiusaate ei viela ole kan- samme syvissa riveissa tarpeeksi oivallettu. Usein voi tapahtua, etta joku raittiusseuraan kuulumaton on moraalisessa suhteessa paljon korkeammalla kannalla kuin joku siihen kuuluva. Sitapaitsi voi tuollainen »valikoiminen» helposti johtaa ulkokullaisuuteen.
A l i n ika-raja 25 on • taas mielestamme liika korkea, silla jo pal- joa ennemmin aikaa mieskuntoisuuden aika j a oman kodin perus- tamisen tarve. Muuten on ikarajain asettaminen jossain maarin sopimatonta senvuoksi, ettei ika ole tydkykyisyyden mitta muuta kuin suurissa piirteissa. Rahasaastdn olemassa olosta taytyy kylla puhtaasti teoreetiselta kannalta katsoen olla komitean kanssa samaa mielta. Kuitenkin taytyy kaytanndllisista syista pitaa sii- hen perustuvaa etusijaa arveluttavana. Joskin 25-vuotiaalla ren- gilla tai tydmiehella, kun han on tarkasti elanyt (joka muuten ei viela ole yleisesti, oivallettua), voi olla 200 mk:n saasto, ei sen kd- raamiseen kdyhissa oloissamme ole aina tilaisuutta suuren per heen isalle. Kuinka- monta sellaista tydmiesta tai kdyhaa torp- paria niin kunnollista vakea kuin he samalla ovatkin, Idytyykaan maassamme, jotka tdin tuskin jaksavat hankkia itseileen j a per- heelleen edes riittavan elannon 1 Sitapaitsi kadottaa saastojen ole- massaolo paljon merkitystaan senkin kautta, etta sen kokoami- seen ajateltua aikaa naimattomille, aina 25-ikavuoteen saakka, taytyy pitaa liika pitkaksi laskettuna, koska ikarajaa on paljo alennettava.
Nain- ollen ei voi myontaa, etta komitea olisi onnistunut ehdottaessaan uutisasukasmateriaalin valikoimista ylla esitetyn lai- seksi. Sellainen valikoiminen ei anna mitaan takeita siita, etta
T i l . Viiest. A l a k . m . n:o 2 281 siv.
-) T i l . Vaest. A l a k . m . 11:0 2 250 siv.
278 Martti Kovero.
uutisasutukseen paasemisessa on valmistettu etusija tilattoman vaeston parhaille aineksille. Etusija on vain niilla, jotka jo ovat ehtineet kohota verrattain suotuisiin oloihin. Nahtavasti on ko- mitea lahtenyt siita kasityksesta, etta olemassaolon taistelu on puhdistava kiirastuli. Mutta samalla on se unohtanut, etta tassa taistelussa aina sortuu paljon kaunista j a hyvaa j a taas vahem- man kunnioitettavaa paasee voitolle. Varsinkin on niin asian- laita, kun on kysymys kansankerroksista, jotka elavat kovin epa- suotuisissa oloissa. Ja. nekin paremmat ainekset, jotka lopulta paa- tevat kohoamaan, ovat voineet menettaa muissa suhteissa yhta- paljon kuin ovat saavuttaneet aineellisessa.
Ennenkuin ryhdymme lahemmin tarkastelemaan uutisasu- tuksen teknillista jarjestamista, teemme aariviivoissaan selkoa siita ylimalkaisesta asemasta, johon uutisasukkaat ovat ehdotetut ko- hotettaviksi. Tassa suhteessa ovat maaraavia uutisasutuksien tila- suuruus j a maaluonne.
Tilasuuruudelliselta luonteeltaan olisivat maanviljelystilat pientiloja. Taman perustelee komitea seuraavasti: »Jotta tama paamaara, maan hankkiminen tilattomalle vaestolle, voitaisiin saavuttaa niin taydellisesti kuin olosuhteet mydntavat olisi kui- tenkin valttamatonta, etta muodostettavia tiluksia, • erityisia poik- keuksia lukuunottamatta, ei tehtaisi sen suuremmiksi kuin etta kunkin maanviljelys olisi hoidettavissa sita asuvan perheen omilla voimilla, korkeintaan jonkun harvan palkollisen avulla. Ilman tata rajoitusta supistuu uudistilojen lukumaara metkoisesti.» Y l i - malkaan tulisi maanviljelystilojen olla noin lO ham suuruisia.
»Mutta koska seka luonnossa (maanlaatu, ilmanala) etta yhteis- kunnallisessa elamassa on selvaan huomattavana tassakin suh- teessa eroavaisuuksia, on alakomitea katsonut tarpeelliseksi eh- dottaa, etta vastedes perustettaville maanviljelystiloille voisi myontaa viljelysmaata 5 hehtaarista aina 2o:een, jopa poikkeuk- sena 3o:eenkin hehtaariin saakka.»^)
Maanviljelystilain maaluonne ei tulisi olemaan itsenaisten maaomistusten. »'Kokemus on taivuttanut eri kansojen lainsaa- tajat ryhtymaan erityisiin toimenpiteisiin yleisilla varoilla perus- tettujen talonpoikaisviljelysten suojaamiseksi j a pystyssa pysytta-
1) T i l . Vaest. A l a k . m . n-.o 2, 129 siv.
Tilattoman Viiesion Alakomitea valtion tmiisastttuksesta. 279
miseksi. Taman paamaaran saavuttamiseksi ei ole ollut mahdol- lista valttaa maanomistusoikeuden rajoittamista tavalla tai toisella ja tuloksina tamansuuntaisista lainsaatamistoimista on senvuoksi ollut valimuotoja vuokratilojen j a itsenaisten maanomistusten va- lilla. s^) Tallaista valimuotoa ehdottaa komitea meidankin valtion- uutisasutuksessamme otettavaksi kaytantoon. Se nimittaa sita itse elinkautiseksi vuokraksi Tama nimitys ei kuitenkaan vas- taa ehdotetun hallinto-oikeuden olemusta, yhtavahan perinndlli- nen vuokra, kruununtilojen vanha hallinta-oikeus tai muut kay- tannossa esiintyvat nimitykset. Komitea on tahtonut luoda ins- titutsionin, joka toiselta puolen takaa uutisasukkaalle j a hanen perheelleen yhteiskunnallisen vapauden, toiselta yhteiskunnalle uutistilain tarkoituksenmukaisen kaytdn. Sen vnoksi nimittaisimme tallaistahallinto-oikeutta yhteiskunnalliseksimaanomi.stusoikeudeksi.
Se asettaa uutisasukkaalle tilansa hallinnassa tietyt rajoitukset.
Ennen kaikkea se sulkee pois jarjettdman mielivaltaisuuden, ku- ten tiluksien havittamisen j . n. e. Sen lisaksi se kieltaa tietyt tilan haltijalle tai yhteiskunnalle vaaralliset toimenpiteet, kuten tarpeettomain velkain ottamisen, liikapitkalle menevan osittami- sen, useampien tilain keraamisan yksiin kasiiri j . n. e. Kuten nakyy eroaa se suuresti nykyisesta individualisesta maanomis- tusoikeudesta. Sen avulla on kqetettu karsia pois taman epa- kohdat, mutta sailyttaa hyvat puolet. Nain ollen on tallainen yhteiskunnaUinen hallinta-oikeus ehdottomasti hyvaksyttava. Ko- mitealle on annettava taysi tunnustus siita, etta se on asettunut jyrkasti hylkaavalle kannalle tuon yhteiskunnalle niin vaarallisen
roomalaisoikeudellisen maanomistusoikeuden suhteen.
Asuntotilojen suuruudesta taas sanotaan seuraavaa. »Koska asuntotilojen tarkoituksena ainoastaan olisi tarjota tydmiesperheelle kunnollinen asunto j a sen ymparille sen verran maata, etta perhe siita voisi s9ada elatusta yhdelle lehmalle seka pienen peltotilkun perunamaaksi, on alakomitea katsonut, etta tallaisille tiloille pitaisi yleensa myontaa i hehtaari viljelyskelpoista maata. Mutta tas- sakin- kohden alakomitean mielesta pitaisi suoda tilaisuutta sel- laisille vaihteluille, joita paikalliset olot vaativat, j a sen vnoksi
olisi asuntotilojen perustaminen sallittava, joille myonnettava vil-
T i l . Viiest. A l a k . m. n:o 2, 223 siv.
