A . A . Issaieff.- Der Sozialismus und das offentliche Leben.
(Saksankielinen kaannds venajankielesta). Stuttgart 1903.
Varsin huomattava piirre uusimmissa venalaisissa taloustie-teilijdissa on, etta he niin suurella innblla ovat kayneet tutki-maan paaprobleemeja yhteiskuntatalouden j a itse yhteiskunnan kehityksessa. Taloustieteen detalji- j a tekniikkakysymykset ovat enimmakseen saaneet viiistya, ja joskin abstraktinen teoretisee-raaminen osittain on ollut suosiossa, on se tullut kaytetyksi etu-paassa vain ylempana huomautettujen kysymysten palveluksessa.
Nayttaa siita kuin heidan oman maansa juuri ratkaistavina olevat suuret yhteiskunnalliset pulmat olisivat erityisesti juuri tutkijoita-kin puoleensa vetaneet.
T i l . Vaest. A l a k . m . n:o 2 319 s.
-) T i l . Vaest. A l a k . in. n:o 2 320 s.
292 Kirjallismitta.
Tahan suuntaan kayvat esitettavana olevan teoksen tekijan prof. Issaieff'in tutkimukset. Kirjassa »Sozialpolitische Essays»
selvittelee han niitten perusvoimien laatua, jotka inhimillisen yhteis-kuntakehityksen kulun maaraavat. Nyt esitettavana olevassa teok-sessaan han sitavastoin »tahtoo antaa selvitysta kysymykseen, mita. sosialistinen toiminta, joukkoilmion kannalta tarkastettuna, vaikuttaa yhteiskuntaelaman eri puoliin meidan paivinamme».
Niinkuin nakyy, on kysymys siis meillakin, jossa sosiahsmi ja sen vaatimukset ovat paivan kysymyksia, huomiota ansaitseva, ja siihen tutustuminen voi olla suureksi hyddyksi.
Teoksessaan kasittelee Issaieff vain sosialismia kultuurimaissa, joihin han ei lue- kuuluviksi kuin Lansi- j a osittain Pohjois- Euro-pan, jattaen Espanjan j a osittain Italiankin tasta pois, sen sijaan pitaen Pohjois-Amerikan j a osittain Australian varsinaiseen kult-tuuripiiriin kuuluviksi. Issaieff aikaa sosialistisesta ohjelmasta, nayttaakseen mihin suuntaan sosialistinen toiminta karjistyy. H a n osottaa seri jalkeen sosialismin suhteen nykyiseen yhteiskunta-jarjestykseen, tehden tahan liittyen selkoa siita kerrassaan ham-mastyttavasta vaikutuksesta, jonka sosialistinen toiminta kaikilla aloilla valillisesti tai valittdmasti on aikaansaanut. Tassa yhteydessa han selvittaa, kuinka taloustiede on kokonaan uusia uria hakenut, sit-tenkun sosialistinen kritiikki oli paljastanut entisten jarjestelmain yk-sipuolisuuden. Yhteiskunnallisen elaman alalia seuraavat uudistukset toisiaan sosialistiseen henkeen. Vielapa koko ajan henki, joukko-jen ajatustapa muuttuu yha enemman sosialistisen vaikutuksen alaisena j a sen innokkaan toiminnan johdosta, jota sosialistit kai-killa yhteiskuntaelaman aloilla osottavat. T a m a toiminta, sen joh-donmukaisuus, yhtenaisyys j a suurenmoiset .tulokset todistavat sosialistisen ohjelman j a sosialistisen liikkeen syvia juuria j a oi-keutusta olevissa oloissa.
Esitys on yleensa helppotajuista, lahtee paivan tapahtu-mista j a taten saadusta ainehistosta, jolla siis itsessaan on vie-hatyksensa, vetaa se johtopaatdksensa. Itse aineen kayttely saa taten tuoreemman leiman. Meilla, jossa sosialismista porvarilli-sella yleisdlla on niin nurjat kasitteet, voi mita lampimimmin suo-sitella tata tasapuolisesti j a hauskasti kirjoitettua teosta
luetta-Kh'jaUisuuiia. 293
vaksi. Kirjan laajuuden, 700 sivua, ei tule kfetaan pelottaa, silla kir-joitustapa on, kuten sanottu, sangen kevytta.
Osia tasta teoksesta on suomeksi kaannettyna ilmestynyt
»Tydn)ies» lehdessa, kuten kappaleet »Sosialismin levenemisesta»
ja »Sosialistivainoista». Teoksen eri osat sopivatkin mainiosti
yk-sitellen julkaistaviksi. E . - G . G . R . S n e l l m a n , Tutkimus Suomen leipurinammatista.
Helsingissa 1905.
Niissa maissa, joissa viime aikoina on ryhdytty lainsaa-danndn kautta parantamaan tydvaen oloja, on pian huomattu, etta tallainen sosialipoliitinen uudistustyd saattaa vieda tarkoite-tuille perille vain siina tapauksessa, etta sen pohjana on tarkka selvitys eri ammattien alalia vallitsevista tosioloista, tydvakea rasittavista epakohdista j a naiden epakohtien syista. Meilla on tydtilastollisten tutkimusten tarpeellisuus ollut jo kauan selvilla tydvaen piireissa. Jo v. 1886 Helsingin tydvaenyhdistys vasta-tessaan erinaisiin teollisuushallituksen 1879 vuoden elinkeinolakia ja • sen vaikutuksia koskeviin kysymyksiin ehdotti, etta asetettai-siin tiedemiehista, tydnantajista j a • tydntekijdista kokoonpantu komitea tutkimaan niiden epaedullisten olojen syita j a mahdolli sia parannuskeinoja, jotka nayttavat uhkaavan meidankin maan tydntekijdita. T a m a ehdotus ei kuitenkaan antanut aihetta mi-hinkaan toimenpiteisiin. Vasta sittenkuin vuoden 1897 valtio-paivilla oli tehty samaan suuntaan meneva anomusehdotus, antoi .senaatti' vuoden 1898 lopulla'teollisuushallituksen j a tilastollisen paatoimiston yhteisesti tehtavaksi laatia j a senaatin tutkittavaksi lahettaa ehdotuksen tydtilastollisen tutkimuksen suunnitelmaksi ynna sen kustannusarvion. Vuoden 1901 lopulla senaatti hyvak-syi mainittujen virastojen asiasta tekeman ehdotuksen j a kaski teollisuushallituksen, yksissa neuvoin senaatin vastedes valitse-mista asiantuntevista henkildista kokoonpannun komissionin kanssa laatia suunnitelmat ja kaavat tydvaenoloja koskevien tilas-toUisten ehsitietojen kokoomista varten.
Tydtilastollisia tutkimuksia on taman jalkeen toimeenpantu Suomen tupakkateollisuudesta, kutomateollisuudesta ja viimeksi
294 Kirjallisuutta.
leipurinammatista. Lahimpana mallina on nahtavasti noudatettu Ruotsissa suoritettuja samankaltaisia tutkimuksia.
Viimeksi ilmestyneessa tutkimuksessa Suomen leipurin-ammatista on otettu selviteltavaksi seuraavat seikat: tyopalkat, ammatin erikoisalat; tyontekijain ika, sukupuoli, siviilisaaty, syn-tymaseutu j a perheolot; tydaika; taistelu-paremman tyojarjes-tyksen aikaansaamiseksi; yhdistysolot; tyontekijain terveyden-tila; tydntekijain kieli- j a sivistysolot; palkkaolot; asunnot j a tydhuoneistot.
Puheena oleva tutkimus kasittaa paaasiallisesti koko sen alueen, mika on Laatokan rannalta Pitkastarannasta Pohjanlah-dessa sijaitsevaan Hailuotoon vedetyn viivan lounaispuolella.
T a m a alue on noin 50 % maamme pinta-alasta j a siina asuu noin 82 Vo maamme vaestdsta. Sen ulkopuolella on tutkimus ulotettu vain Oulun, Tornion, Kemin j a Kajaanin kaupunkeihin seka Nurmeksen kauppalaan, Lieksan ja Rovaniemen kyllin.
Tutkittu on 696 tydpaikkaa, joissa yhteensa oli 2,149 selviteltya tydntekijaa.
Tntkimuksen tuloksista mainitsemme tassa muutamia, jotka ehka voivat huvittaa taman aikakauskirjan lukijoita. Mita ensin-nakin leipurinammatin • miespuolisten tydntekijain siviilisaatyyn tulee, kay selville, etta useimmat heista (84,1 °/o) ovat naimatto-mia. Taman asianlaidan sanotaan johtuvan viela kaytannossa olevasta vanhettuneesta ruoka- j a asuntojarjestelmasta, jonka mukaan tydnfekijat ylipaataan saavat mestarilta ruoan j a asun-non, mika estaa heita perustamasta omaa kotia. Osittain on-tahan myoskin syyna ydtyd. Tydaikaa selvittavasta taulusta nakyy, etta leipomojen tyoaika on kohtuuttoman pitka. Maamme tehdasteollisuudessa tyoaika yleensa jo on .60 tuntia viikossa, vain poikkeustapauksissa se nousee 72 tuntiin. Leipurinamma-tissa tyoaika sitavastoin on paljon pidempi. Jos pidamme sie-dettavan tydajan rajana 72 tuntia viikossa eli 12 tuntia paivassa 6 paivana viikossa, niin huomaamme, etta 60,7 "/oilla leipurin-tydntekijdista On tyoaika, joka menee yli taman rajan. Joskus tyoaika nousee aina 120 tuntiin viikossa!
Erityista mielenkiintoa ovat omansa herattamaan ne
koh-Kirjallisutttta. 295
dat, jotka koskevat ydtydta, tuota leipurinammatin ehka pahinta epakohtaa. Tutkimuksen tapahtuessa oli 50,9 "/odla kaikista tydn-tekijdista ydtydta, toisilla pidemman, toisilla lyhemman aikaa.
K y s y m y s ydtydn poistamisesta maamme leipomoissa on ollut vireilla vuodesta 1889 alkaen, jolloin tama asia otettiin kSsitel-tavaksi Helsingin tydvaenyhdistyksen leipurinammattiosastossa.
Asian mydhemmista vaiheista mainittakoon, etta saadyt 1897 valtiopaivilla paattivat anoa, etta toimitettaisiin tutkimus, josko ja missa maarin tydaikaa koskevia lakimaarayksia leipurinamma-tissa on tarpeen seka etta sittemmin saadyille esitettaisiin sellai-nen lakiehdotus, johonka toimitettu tutkimus mahdollisesti antaa aihetta. Taman johdosta toimeenpannun tutkimuksen perustuk-sella annettiinkin valtiopaiville 1904'—05 asiasta lakiehdotus, jonka tarkoituksena oli ydtydn vahentaminen. A s i a jai
kummin-kin mainituilla valtiopaivilla lopullisesti kasittelematta. K u n ky-symys tydajan j a erittainkin ydtydn rajoittamisesta oil-valtio-paivilla rauennut, ryhtyivat, kuten tunnettu, tyomiehet itse asi-aan kasiksi, j a Helsingin leipuriammattiosasto sai Helsingin tydn-antajat kesak. i p. suostumaan sopimukseen, jonka mukaan yd-tyd oli, pienia poikkeuksia lukuunottamatta, poistettava heinakuun
I paivasta tana vuonna. Turussa saatiin aikaan samanlainen sopimus kuin Helsingissa. Mihin* tuloksiin neuvottelut" veivat muissa kaupungeissa, siita ei ollut tietoa kun puheena'oleva tut-kimus pantiin painoon. Koska kuitenkin ydtydta vielakin-kay-tetaan, on erityinen laki taman epakohdan poistamiseksi yha edelleen tarpeen. Taman yhteydessa mainittakoon, etta myds-kin sunnuntaityd on hyvin yleisesti kaytannossa leipurinammatin alalia.
Useimmat leipurintydntekijat saavat tydnantajalta asun-non, mutta enemman kuin puolet naista huoneustoista on arvos-teltu epatyydyttaviksi. Mita tydhuoneistoihin tulee, on Vs kai-kista tutkituista tydhuoneustoista saanut osakseen mika enemman mika vahemman painavia muistutuksia, useimmat sen johdosta etta puhtaus ei ole ollut tyydyttava. Muistutuksia on mydskin tehty tydhuoneistojen ahtaudesta j a siita, etta niita kaytettiin samalla makuu- ja ruokailuhuoneina..
296 KirJalHsttntta.
Leipurintyontekijain yhidistysoloja esitettaessa l a u E u t a a n
tutkimuksessa, etta naita tyontekijoita on hyvin vahan liittynyt tyovaen-, ammatti- j a raittiusyhdistyksiin, j a viela vahemmin apukassoihin. Tydvaenyhdistyksiin kuuluu 11 leipurinam-mattiosastoon 8 "/<> raittiusseuroihin tuskin 6 "/o. Kaikki tama todistaa, sanotaan, sita toimeliaisuuden puutetta, sita tylsyytta, mika taman ammatin harjottajissa on vallalla. Tahan surkeaan asianlaitaan ei voi olla syyna muu kuin luonnottoman pitka tyoaika j a ennen kaikkea kuluttava yotyd. Aivan oikein huo-mautetaan, etta taman ammatin tydntekijat eivat voi kohota alhaiselta kannaltaan, ennenkuin leipomoissa saadaan aikaan toi-nen, ihmisarvon mukaisempi tydjarjestys. T a m a tydjarjestys riip-puu taas lahimmiten leipomatekniikan alhaisesta kannasta. Viela tanakin paivana valmistetaan meidan tarkein ravintoaineemme samalla tavalla kuin tuhat vuotta, jopa tuhansia vuosia sitten.
Tassakin suhteessa kaivataan siis parannuksia.
Ilmottamamme tutkimus tuntuu huolellisesti tehdylta j a sen tiedot luotettavilta, lukuunottamatta tydntekijain terveydentilaa koskevia tiedonantoja, joihin ei, niinkuin tutkimuksentekija itse huomauttaa, voi panna suurta arvoa. y. F.
J . H . V e n n o l a , Viljan j a leivan hintasuhteista Suomen kaupungeissa (Taloustieteellisia tutkimuksia I ) , Helsingissa 1904, X I I - ) - 237 sivua ynna X X I V diagrammaa.
Tasta teoksesta lausuu virallinen tarkastaja, yliopiston apu-lainen kansantaloudessa, finanssiopissa j a tilastotieteessa, t:ri K.
Willgren historiallis-kielitieteelliselle osastolle antamassaan lausun-nossa seuraavaa:
»Tutkiesaan viljan j a leivan hintoja Suomen kaupungeissa 1890-luvun alussa on tekija liikkunut miltei raivaamattomalla alalia, joka tarjoo suurta intressia tilastotieteilijalle ja kansan-talouden tutkijalle. Jo itse aineiston kokoomisessa on tekijalla ollut sangen suuria vaikeuksia voitettavana. Ansiona kysymyk-sessa olevassa tutkimukkysymyk-sessa taytyy huomauttaa sita arvostelu-kykya, milla tekija on koonnut sen tilastollisen aineiston, jonka han on pannuf tutkimuksensa perustukseksi. Mita tekijan nume-roiden asialliseen luotettavaisuuteen tulee, niin on tekija, kuten
Kirjallisuutta. 297
useista lausunnoista tutkimuksessa kay selville, tietoinen siita, etta hanen numeronsa eivat suinkaan. ole eksaktisia, vaan etta niita voi pitaa ainoastaan jonkunlaisina approksimativisina keskiarvoina.
Mutta jokainen joka tuntee aineiston laadun, taytyy tunnustaa, etta mitaan mainittavasti suurempaa tarkkuutta nykyaan tuskin olisi ollut mahdollista saada aikaan. Tassa taytyy kuitenkin huomauttaa, etta aika ei ole mydntanyt taydellista kontrollia tekijan numeroista, mutta katson kuitenkin pitavani mainita, etta ne numerotiedot, joita olen lahemmin verrannut, ovat osoittautu-neet olevansa yhtapitavia virallisen tilaston tietojen j a muiden.
tekijan kayttamien lahteiden kanssa.
Aineistoa kasitellessaan on tekija menetellyt tilastotieteilijan tavallisten metodillisten vaatimusten mukaan. Tekija esittaa tau-luja, jotka selittavat eri tilastollisia numerosarjoja j a koettaa taten johtaa sen saanndnmukaisuuden, mika tassa ilmenee. Talla tavoin saamme selvan yleiskatsauksen yhteydesta monivaihteisissa hintatilastollisissa ilmidissa, jotka ensi silmayksella nayttavat tekevan tyhjaksi kaikki kokeet alistaa niita- syyn j a seurauksen lain alle. Paapaino on tassa, etta tarkoin tuntee ne moninaiset tekijat, jotka vaikuttavat hintatilaan. Tekija on tarkoin ottanut huomioon, etta hintatilaston yksityiskohtiin meneva tutkimus edellyttaa perinpohjaista kauppasuhteiden j a kaytanndllis-ten, tuotannon j a kulutuksen kanssa yhteydessa olevien olojen tuntemusta siina maassa, mika on kysymyksessa. Mydskin jos voitaisiin nayttaa etta tekija on liioitellut jonkun yksityistekijan merkitysta tai jattanyt huomaamatta jonkun oleellisen syyn, joka on vaikuttanut hintaoloihin, taytynee myontaa etta tekija kysy-myksessa olevia ilmioita arvostellessaan ylipaansa on osoittanut hyvin tuntevansa maamme taloudelliset olot seka omistavansa kykya kayttaa naiden tuntemusta tieteellisiin tarkoituksiin.
Paaasiallisesta intressista on puheena olevassa suhteessa sen lisaksi ollut konstateerata, etta tekija on perehtynyt tilastolliseen metoodiin seka osoittanut kykya sita oikein kayttaa. Vihdoin voi lisata, etta tekijan sen tilastollisen kysymyksen kasittely, jonka han on tutkittavakseen valinnut, on jokseenkin taydellinen. Hanen tystapansa on selva j a tajuttava.»
2 q8 Kirjallisuutta.
H a n n e s Gebhard, Maanosto-osuuskunta (Pellervon kir-jasto N:o i 8 ) , Helsingissa 1905, 50 siv.
Ilmoitettavanamme oleva kirjanen tarkoittaa palvella meilla nykyaan tarkeaa paivan kysymysta, nimittain oman maan j a asuntopaikan hankkimista vahavakiselle maalaisvaestdlle. Kuten tunnettu, on siita »Tilattoman vaeston lainarahastosta», ,mika meilla tata tarkoitusta varten on olemassa, tahan saakka
kaytetty lainoja ainoastaan kuntien valityksella. Jo v. 1902 mydn-nettiin kuitenkin myos tilattoman vaeston kesken tarkoitusta var-ten perustettaville osuuskunnille oikeus ilman kuntien valitysta rahaston kayttamiseen. Se seikka ettei tama epailematta tarkea kayttdmuoto ole paassyt toteutumaan ei riipu kuitenkaan suin-kaan asianharrastuksen puutteesta, vaan enemman siita ettei so-pivia ohjeita tallaisten osuuskuntien kokoonpanossa ole ollut olemassa. T a t a puutetta on kirjassa Pellervo-Seuralle teh-tyjen pyyntdjen johdosta ryhdytty poistamaan. Julkaisija tekee ensinnakin selkoa »Tilattoman vaestdn lainarahaston»
varoista, joista vuosittain voidaan lainata ainakin 200,000 markkaa, niista tarkoituksista, joihin rahaston varoja voidaan kayttaa; " kirjassa julkaistujen maanosto-osuuskuntien malli-saantdjen synnysta j a tarkastuksesta. Toisessa luvussa esitetaan niita edellytyksia, jotka olisivat katsottavat valttamattdmiksi tal-laisen osuuskunnan menestymiselle jasenten valintaan, varallisuu-teen, tilan laatuun y. m. seikkoihin nahden. Seuraa-vissa luvuissa esitetaan sitten yksityiskohtaisempia ohjeita osuuskunnan perustamiseen j a toimintaan, ehdotus sopimus-kirjaksi, hallituksen ohjesaanndksi, tehdaan selkoa ilmottamisesta kaupparekisteriin. Kirjan viimeinen luku kasittelee lainan hake-mista »Tilattoman vaestdn lainarahastosta» j a antaa siina tar-peellisia ohjeita.
Emme ole tassa tilaisuudessa ryhtya' koskettelemaan niita periaatteellisia kysymyksia, mitka kirjaa lukiessa heraavaf esille, yhtavahan kuin kirjan yksityiskohtia. Miten eri ehdotukset vas-taavat tarkoitustaan j a elavaa tarvetta jaa kaytantoon sovitta-misen ratkaistavaksi. Paaasia on tassa merkita, etta kirja tayttaa kipean tarpeen j a antaa kauan kaivattuja ohjeita nykyaikaisen osuustoimintavuoden kayttamisesta yhden talouspolitiikkimme
tar-Pohnintoja ja tietoja eri aloilta. 299
keaii j a aktualisen kysymyksen ratkaisuun.- Suotavaa' olisi, etta kirja tulisi, maalaisvaestomme keskuudessa tunnetuksi j a herattaisi sen perustukselle toimimaan.
J . H. V. •'•