• Ei tuloksia

Kotiseutumme Mäntsälä · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kotiseutumme Mäntsälä · DIGI"

Copied!
98
0
0

Kokoteksti

(1)
(2)

M *

(3)

s

ry

B »yf

Kotiseutumme

Mäntsälä

(4)

Kotiseutumme Mäntsälä

Pohjoismainen Kirjatuotanto Oy

Ensimmäinenpainos

Julkaisijaeivastaateksteissätaikuvissa olevista virheistä.

ISBN 952-5621-13-8 Taitto:VitaleAy

OtavanKirjapaino Oy

(5)

Sisällysluettelo

Alkusanat

5

Mäntsälä

tänään 7

Kunnanjohtajan tervehdyssanat

8

Historiaotteita jääkauden ajasta kartanolaitoksen

syntyyn 9

Aseellista liikehdintää Mäntsälässä

vuonna 1932 12

Saima

Naatin evakkotaival

14

Mäntsälän seurakunta

18

Linnaisten kartano

23

Saaren

kartano

25

Mäntsälän kartano

27

Nummisten

Alikartano

28

Hirvihaaran kartano

30

Sulkavan

kartano

31

Nummisten Ylikartano

32

Nordbon kartano

34

Sälinkään

kartano

35

Jokelan kartano

36

Mäntsälän koulut

39

Mäntsälän kansalaisopisto

51

Monitoimitalon

runsas

palvelutarjonta

53

Mäntsälän Osuuspankki

54

Mäntsälän

Sähkö Oy 56

Funkkistalo Porvoontie

9 58

Aapposten

kenkätehtaan

nousu

ja tuho

60

Latoteatteri 61

Ohkolan

Nuorisoseura

ry 62

Seurantalo

Toukola

63

Sulkavan Sisu ry 64

Mäntsälän Taideyhdistys

ry 65

Sepänmäen käsityömuseo

66

(6)

Kirvun museo 68

Kunnallisneuvos

Soini

Hämäläinen

70

Harmonikkataiteilija Jaakko

Salonen 72

Etelä-Suomen

tunnetuin tanssittaja

73

Yleiskuvia

75

Tilat

ja

kiinteistöt

97

Yritykset ja yhteisöt

649

Hakemisto

751

Tilat jakiinteistöt 753

Yritykset jayhteisöt 765

(7)

Hyvät teoksen lukijat

"KOTISEUTUMMEMäntsälä” -teoksenluomisajatukselleantoivirikkeen halu luodanykytilannetta kuvaava, tunnerikas jakeräilyarvonomaavakirjateos. Arvokkaan,paikkakuntanne historiaa käsittelevänkirjallisuu- den joukossaolityhjä tila nykyaikaakuvaavalle teokselle.Tämän tilantäyttämisen asetimme päämääräk- semme.

Teoksen tarkoituksenaonvalaistataustaksi tapahtunuttakehitystämahdollisimmanmoniltaelämänaloilta.

Teos esitteleetämänhetken kiinteistöjen rakennustyylejäkuvin jasanoin. Oman lisänsäantavat henkilö-, yritys- jayhteisöhistoriaosiot.

Paikkakunnanväestön myötämieliselläsuhtautumisella sekäymmärtämyksellä kotiseututyötä kohtaan oli suuri merkitysnytkädessänne olevanteoksen syntymiselle.

Haluamme lausua siitäkiitokset.

Toimitus

(8)
(9)

Mäntsälä tänään

Etelä-SuomenläänissäKeski-UudellamaallasijaitsevaaMäntsälän kuntaa ei ole varsinaisestiperustettu, vaan perustamisvuotena pidetäänyleisestiensimmäisen kirkon rakentamisvuotta 1585. Kunnan läpi virtaava Mäntsälänjokilaskee Suomenlahteen PorvoonKilpilahdessa. Laajoja viljelysmaitareunustavat matalatmäet

ja harjut.Helsinkiinonmatkaa59 jaLahteen 44kilometriä.

Mäntsäläon kuulu monista aatelisten läänityksinä 1600-luvullasyntyneistä kartanoistaan, jotkavielä 1920-luvulla olivatmerkittäviämaanomistajia.Toisen maailmansodanjälkeenmaista lohkottiin alojapää- osin Kirvusta jaKoivistosta saapuneille, noin2OOOdle siirtokarjalaiselleheidän asuttamisekseen.

Mäntsälästäpuhuttaessa Mäntsälänkapinan jälkeentulee mieleenmyösKake Singersin esittämä,vuonna 1979ilmestynyt hittikappale "Mäntsälä mielessäin”. Siihen lieneesaatu idealiikenneruuhkista, jotka joh- tuivat pääkaupunkiseudulta pohjoiseenMäntsälän kirkonkylän läpi kulkevan nelostien suuristakäyttäjä- määristä. Myöhemminrakennettu ohitustie sekänykyinen moottoritieovat siirtäneet ruuhkat Lahden ja Heinolan välille.

Pinta-ala596km2, jostavesistöjä 15km2 Väkiluku30.9.2006oli 18 533 asukasta Väestönikärakenne31.12.2005:

0-14-vuotiaita 15-24-vuotiaita 25-64-vuotiaita yli65-vuotiaita

23,1% 9,9 % 54,4% 12,6% Elinkeinorakennevuonna2003:

Palvelut Kauppa

Teollisuus Rakentaminen Liikenne

Maa- jametsätalous Muu

Tuloveroprosentti 18,75

Kunnanvaltuusto kaudella 2005-2008:

Keskusta SDP

16 11

Kokoomus 12

Vasemmistoliitto 2

Kristillisdemokraatit Vihreä liitto

1 1

(10)

Mäntsälä

-

positiivinen risteys

Kaikilla Suomen kunnilla on joitakin keskeisiä, usein historiastatai luonnosta nousevia nimittäjiä, jotka ihmiset ensimmäisenä niistä muistavat. Mäntsälällä sellaisiaovatkartanot tai Mäntsälän kapina. Näiden lisäksi voisinostaa esille tavallisuudesta poikkeavan sanan, jokasekä kuvainnollisestiettäkonkreettisesti kuvaa Mäntsälää.Kuntamme menneisyyttä, nykyisyyttä jaehkämyöstulevaisuutta.

Mäntsälää kuvaavasana onristeys. Se onmeitä leimannut historiassammejaniin setekeetänäpäivänä- kin. Mäntsälän sijaintion aina ollutlogistisestierinomainen. Nyttavarakulkeekumipyörillä, mutta ennen

nelostietäkinpitäjämme kautta on olluthyvä kuljettaa ihmisten lisäksi vaikkapa tukki- tai lautakuormia Helsinkiä rakentamaan. Jasyksyllä2006 on avattuliikenteelleMäntsälänkauttakulkevaKerava-Lahti oiko-

rata.Yli 50 vuoden jälkeenSuomenrataverkosto onsaanutuuden asemapaikan; Mäntsälän.

Risteyksessä olemmemyössamallatavoinkuin läheskaikkiSuomenkunnat tällähetkellä. Palvelurakenne- uudistustuleevarmastilähivuosinavaikuttamaanmonin tavoinkuntienasemaanjatapaan tuottaapalvelu- jakuntalaisille.

Tulevaisuuden osaltatoivon,että sana risteyskuvaa meitäpositiivisessa ja dynaamisessamielessä. Olem-

mekeskelläelämää,mukana liikkeessäjaaktiivisenaosana sitä.Ja liikkeen keskellä Mäntsälä jamäntsäläläi- syysedelleenkinsäilyttävätomaleimaisuutensajarikkaan kulttuurisen pääomansa.

Toivotankaikille teoksen lukijoillemielenkiintoisia hetkiä Mäntsälän jamäntsäläläistenparissa.

Esko Kairesalo kunnanjohtaja

Vuonna 1992valmistuneen Mäntsälän kunnantalonon suunnitellut arkkitehtiArtoSipinen. Keskushallintooli aiemmin

(11)

Historiaotteita jääkauden ajasta kartanolaitoksen syntyyn

Noinparikymmentätuhattavuottasittenpaksumannerjääpeitti maatamme.Kuitenkin noin 18 000vuotta

ennen ajanlaskumme alkua ilmasto alkoi lämmetä ja jää sulaa asteittain. Se eikuitenkaan ollut tasaista, koska lämpimät jakylmätkaudet vuorottelivat. Jään sulaessamaammeoliveden peittämä. Sulaminen alkoi

maan eteläosasta, jotenMäntsälän aluekin on josuhteellisenvarhain, noin 10 000 vuotta sitten, alkanut

nousta"merestä”. Ensin ilmestyi saaria, jotkamaankohoamisen edelleen jatkuessakasvoivatkiinni toisiinsa muodostuen mantereeksi. Ensimmäiset asukkaat asettuivat Etelä-Suomeen jääkaudenvielä jatkuessapoh-

jois-osissa.Maamme vanhimmat asuinpaikat on tavattu Askolasta, Mäntsälän naapurikunnasta, jatämä kivikautemme vanhin jaksoonkin nimettyAskolan kulttuuriksi(molemminpuolin 6500 eKr.).

Esihistorialliseltaajalta on maassamme säilynytrunsaasti erilaisia rakennelmia, joita ovat esimerkiksi hyvinkineri ikäiset jaeri tarkoitusta varten tehdyt maanpäälliset kivirauniot. Osa näistä voidaan sijoittaa pronssi- tairautakauteen, mutta suurimmanosankohdallaon mahdotonta määritellä, mihinaikakauteen

nesijoittuvat jamikätodellisuudessaonollut niidentarkoitus. TällaisiaepämääräisiäkiviraunioitaonMänt- sälästäkin löydettykolmatta kymmentä. Tutkimuksia niistäon tehty varsinvähän, jotenvarmuudellaei voida tietääkäyttötarkoitusta.Rauniot voivatollakiukaitten sijoja,kaskiraunioitataivaikkapa rautakautisia hautoja.Vallituksinvarustetutlinnavuoretkuuluvat niin ikäänmuinaisiinrakennelmiin. Mäntsälästäeikui- tenkaantunnetayhtään esihistoriallistalinnavuorta, josei siihenlueta joidenkintutkijoidenlinnavuoreksi nimeämääLinnamäkeä.Mäellä eikuitenkaan olemitään jälkiävallituksestatai muinaisestavarustuksesta.

-Kansanperinteen mukaan Mäntsälässä olisi useampikin linnavuori:

Jaturinlinna

Nummistenkylässä ja kahdessakin eri paikassa lähelläKotojärveä. - Maanpäällisiin kiinteisiinmuinaisjäännöksiinkuuluu myös erikoislaatuinenryhmä, jollaMäntsälässäkinonmuutamaedustaja:kvartsilouhokset.Näistä ainakin kahta voidaan varmuudellapitääesihistoriallisenaraaka-aineen hankintapaikkana.

Mäntsälänainoa, joskintoistaiseksiepävarmakivikautinen asuinpaikkaonlöydettyNummistenkylästä, Ylikartanon maaltaMäntsälänjoen töyräältä. Löytöjen vähälukuisuuson saanutarkeologitkuitenkin suh-

tautumaansiihen varauksin. Toisaaltakysymyksiä onherättänytse,miksi naapurikunnista ontavatturunsaasti kivikautisia asuinpaikkoja,ovathan olosuhteetjailmasto olleet niissäMäntsälään verrattavia.Olisiluonnollis-

ta, ettämetsästystä jakalastusta elinkeinoinaanharjoittaneetkivikauden ihmiset olisivatperääntyvääjääti- könreunaa seuratessaan saapuneetmyösAskolan välittömästäläheisyydestä paljastuneillemaa-alueille.

Jääkausi

sinänsä ei ole ainoa ihmisen olemassaolonedellytyksiinvaikuttanuttekijä.Yhtä tärkeäonilmas-

tonkehityssen jälkeen.Jään sulamisenjälkeisenäaikana ilmasto oli edelleenkylmänarktinen jamaatund-

ranpeittämä. Pääkasvillisuutena olivatruohot javarvut.Koivu alkoiyleistyäEtelä-Suomessa noin8000 eKr., mänty noin 7000 eKr. jakuusi vasta noin 1500 eKr. Ihmisten mahdollisuudet kivikaudella olivat varsin rajoitetutluonnonvoimiinverrattuna, muttakaskeamisen jasitäseuranneentervanpoltonyleistyminenvai- kuttivatsuurestiympäröivänluonnonkehitykseen.

Mäntsälässäei ole ainoatakaanlöytöä nimenomaiselta pronssikaudelta, jonkakatsotaan alkaneenSuo- messanoin 1500 eKr. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitäsitä,etteikö alueella olisipronssikaudella liikuttu taiasuttu. Rajakivi- japronssikauden välillä on häilyvä,koska muun muassakiviesineitäkäytettiin vielä pronssikaudellakin. Pronssikauden huomattavimpia muinaisjäännöksiäovat niin sanotut hiidenkiukaat, kivistä kootut hautaröykkiöt, joitaMäntsälästäon löydettykaksi: Kaukalammesta jaSaaren kylästä. Tosin löytöpaikkansapuolesta nämäsijaitsevat liian kaukana sisämaassa, koska tuon ajan hiidenkiukaat tehtiin ainarannikon välittömäänläheisyyteen.Nämä”hiien kiukaiksi”nimetyt röykkiötkuulunevat siihenkivi- raunioryhmään, jonkaajanmääritystä eiole tarkemminpystytty tekemään.

(12)

Rautakauden(n.500 eKr.-l 150/1300 jKr.) esineitä Mäntsälästä on löydetty kaksi: pronssinen miekantupenkenkäin

jarautainen keihäänkärki. Molemmat

ovatirtolöytöjä.

Keski- jaItä-Uudenmaan pohjois- osien asutuskehitykseen liittyy monia ratkaisemattomia asioita. Se tiedetään,

että nämäalueet ovat saaneetvakituiset asukkaansavarsinmyöhään,mutta tar- koista aikarajoista ei ole tietoa.Mänt- säläympäristöineenoli pitkään hämä- läisten eräaluetta jaalueella esiintyvää maa-loppuistanimistöäpidetäänyhte-

erävaltausten jäänteenä. Hämeen erämiesten reititUudenmaanrannikolle

Isojärven rannalla Herman Onkimaan kylässä oli asutusta jo 1600-luvun alussa.

sulkeutuivat 1200-luvun puolivälin paikkeilla, sillä ruotsalaisia uudisasukkaita asettui asumaanainaKymi- joelleasti.Hämeenasutuskeskusten jarannikon välimaasto jäierämaaksi vielä pitkäksi aikaa.Kruunu pyrki

asuttamaan erämaat sekä taloudellisistaettäpoliittisista syistä. Kuningas MaunuEerikinpoika antoi 1330- luvulla uudisasukkaille luvanasettuakulojenhävittämiinmetsiin,mikäli omistajaeiollutottanutniitävil- jelykseen.Vuonna 1411Eerik Pommerilainenmyönsivoudille valtuudet vahvistaa jaetutmetsät jatakamaat uudisasukkaille, kunhan omistajateivät joudu jaonvuoksivararikkoon.Kun kruunu näinpuuttui vanhoi- hin javakiintuneisiineräomistuksiinantaen maatakenelletahtoi, joutuivaterämiehet itse lähtemään uudis- asukkaiksi turvatakseenelinympäristönsä.

Mäntsälän seudutsaivatasutuksensa lähinnäHämeestä jaasukkaat olivatlähinnäHämeenkylistä lähte- neitänaapuruksia taiyksittäisiäperhekuntia. Tulijat pyrkivät rajaamaan alueensa jahankkimaan sillevah- vistuksenmuita muuttajiavastaan.Ajankuluessaperinnönjaossa syntyiuusiataloja jaentisen uudistusasu- tuksen paikallekehittyikylä. Metsäolikyläläisillä yhteistä omaisuutta,muttarajat naapurikyliinolivat elin- tärkeät.Vanhimmattiedot Mäntsälänkylistä ovatkinrajatuomioita jarajojen vahvistuksia.

Keskiaikaisetkihlakunnanrajat jakoi-

vatnykyisenMäntsälän alueen kolmeen osaan valtaosan jäädessäPorvoonkih- lakuntaan. Tuohon aikaan ajoittuvat asutustiedotovatkuitenkin sangen vä- häisiä.Keskiajalla varmasti syntyneitä kyliäovatKaukalampi, Mäntsälä,Sälin- kää, Hirvihaara, Hautjärvi jaNummi- nen. Muistakylistä ei ole säilynyt mai- nintoja,mutta esimerkiksiSääksjärvi ja Ohkolaolivat ensimmäistensäilyneiden maakirjojen mukaan niin suuriakyliä, etteivät nevoi olla kovin nuoria.

Ihmistentietoisuudessa, samoinkuin

(13)

käsitettiinkylittäin.Toisistaanrajoillaerotetutkylätolivatkokonaisuus, jonkamaitakylässä asuvattalonpojat käyttivätsovitunmenettelynmukaan.Vakiintuneeseenkylääneiulkopuolinen voinutvapaasti asettua, vaan

sinne haluavan oli hankittavakylästä tila tai sen osa. Sen myötä hänoli oikeutettukäyttämään osuutensa

kylän tontti- japeltomaasta, niityistä,metsistä, kalavedestäja myllystä.Tämän osuuden määräsimanttaali- luku, joskinmetsiäkäytettiin varsinpitkään hyvinkinvapaasti.

Mäntsälään asettuneet talonpojatraivasivat tilansakylmäänkorpeen javakasivat vähitellen maapalan toisensajälkeen.He eivätkuitenkaansaaneetyksin nauttia työnsätuloksista,vaankruunujakirkko vaativat osansa.Vähitellenvakiintuneenkatsomuksenmukaan kruunuperiaatteessaomistikaikenmaanjasaikan-

taa siitäveroa.Kustaa Vaasan(k. 1560)ajoista lähtien vaatimukset kasvoivat entisestään,lähinnä loputtomien sotien vuoksi. Hänenaikanaan vahvistettiinperiaate, jonkamukaankolmen vuodenverotmaksamattajättänyt talonpoika menetti tilansakruunulle. Tämänkin jälkeentalonpoika sai jäädäpaikoilleen, vuokraviljelijänä,

muttatilikirjoissatilanimettiin autioksi. Mikäli ilmestyiuusiviljelijä, jokamaksoiverorästit, saitällä tilaan sukuoikeuden. Omistusoikeuden tilallaansäilyttänyttäkutsuttiin sukuoikeus-taiperintötalonpojaksi.

Maakirjojen mukaan Mäntsälän ensimmäinen autiotila merkittiin Hautjärven kylään vuonna 1567 ja toinen Kaukalammelle vuotta myöhemmin. Pohjoismaisen 25-vuotisen sodan alettua 1570 autiotilojail-

maantuimuihinkinkyliin ja jovuottamyöhemminviidesosa Mäntsälän alueen taloista oliautiona.

Jatku-

vien sotien,kohoavien verojen sekätoistuvienkatovuosien seurauksena autioitumisesta tulipysyvä ilmiö, jokavaikutti ratkaisevasti seudunkehitykseen. Suurin jamaksukykyisin kylä oli Mäntsälä. Muista suurista kylistä ainakinOhkola, Sääksjärvi jaNumminen kärsivät melko pahasti autioitumisesta.Vaikkaviljelijöiltä jääneitä tiloja yritettiin asuttaa, halukkaita ottajiaei löytynyt riittävästi.Kun tilat olivat vuosikymmeniä olleet vailla asujaa,vahasivat naapurit niidenmaat omaankäyttöönsä.

Sukuoikeus (=ainoasuojairtisanomistavastaan) oli pitkään epämääräinen käsite, jokaselvisitalonpojil- levasta, kun tarpeeksi moni joutui häädetyksi.Paitsi kruunulle, sukuoikeuksiamenetettiin myös aatelille,

joka läänityksensaatuaan astui kruunun tilalle. Tätä tapahtui kaikissa Mäntsälänrälssikylissä.Aateli myös osti sukuoikeuksia, josvain jokusuostui myymään. Omistipatalonpoika tilansa taiei, pyrkivätkruunu ja

sentilalleastunutaateli monin tavoin sekaantumaansenhoitoon.Tämän tarkoitus oliestäätilan joutumi-

nenhuonoon kuntoon jasitenveronmaksukyvyttömäksi.

Jos autiotiloja ei oteta huomioon, Mäntsälän tilalukuoli korkeimmillaan 1620-luvulla.Vuoden 1634 maakirjojenmukaantiloiksi laskettiinmyöskartanotorpat, joskinpappila sekä kartanotFrugård,Mäntsälä

ja Hautjärvi jätettiinpois erikoisluon-

teensavuoksi. Tilalukunousi vuosi- sadan loppua kohdenmennessä,mut- takasvu oli hidasta.Yleisen taloudel- lisen tilanteen kohennuttua 1600-lu- vun loppupuolella saatiin Mäntsälän vanhat autiotilat viljelyyn, mutta

kruunun raskas verotus sekä toistu-

vat katovuodet pitivät huolen siitä,

ettäautioitumisestaei kokonaanpääs- tyeroon.

Tekstin eri lähteistä koonnut TuulaEskelinen

Sälinkää kuvattuna kesällä 2006.

(14)

Aseellista liikehdintää Mäntsälässä vuonna 1932

Vuodenvaihteessa1931-1932alkoiMäntsälässä lapuanliikkeen kannattajien toimintakiertyä yhäenemmän yhdenasianympärille:työväentalotolisuljettava!Koska erilaiset toimenpiteet javetoomukset viranomaisiin eivät johtaneetsulkemistoimenpiteisiin, kohdistuilisääntynytkatkeruustyöväenjärjestöjenlisäksimyös sisä- ministeriin jaUudenmaan läänin maaherraan.

Ohkolan työväentalolle lauantaiksi27.2. järjestettyihin iltamiin oli kutsuttu puhujaksi lapuanliikkeen vastustaja,aiemmin Kokoomuspuolueen kansanedustajana toiminut, mutta sosiaalidemokraattiseenpuo- lueeseen loikannut Mikko Erich. Monet mäntsäläläiset pitivät Erichiä sosialisteihinliittyneenä luopiona.

Lisäksi huhupuheetyhdistiväthänet juutalaisuuteen javapaamuurareihin, joinapidettiin myössisäministe- riä jamaaherraa.

Iltamien periaatteellisin kysymys oli:kukapitäjässä päättää?Koska kapinallisten kanta oli,ettäpuhetta ei pidetä, olijokaiselle selvää,että elleivät viranomaisetestäpuhujaa esiintymästä,tekevätsenpitäjänlapualais- mieliset itse. Mikko Erich jahänenkannattajansa, jopasisäministeriö tiesivät odottaa levottomuuksia.Pai- kalle kokoontunutnoin 400 lapualaismielisen miehen joukkovaati nimismieheltäjuhlan keskeyttämistä,

mutta tämäkieltäytyivedoten lain ja järjestyksenkunnioittamiseen. -PianErichin puheenkeskeytti vilkas

ammunta.Tilaisuushajotettiin japuhujalähti kotimatkalle poliisisaattueessa.

Yhteenoton jälkeensuomalaisenyhteiskunnan läpi kulki sokkiaalto. Lapuanliikkeen pohjalainen juntta näki tilaisuutensavihdoin tulleen jayrittiparhaansa mukaan kootasuojeluskunnatMäntsälän kapinallisten taakse. Tapahtumien keskuksena oli Mäntsälänkomea suojeluskuntatalo, jonneaseisiintarttunutmiesjouk- ko marssi"sankarillisen” tekonsa jälkeen.Paikallinen järjestysvaltaodottivaltionjohdon toimia. Suojelus- kuntatalollajännityskohosi javiinavirtasi,muttasamallamyöstaistelukunto heikkeni. Samaan aikaanyhtä viinanhöyryinen lapualaisjuntta siirtyi Pohjanmaalta Hämeenlinnaan. Sieltä lähetettiinvaltionjohdolle jyrkkäsanaisiauhkavaatimuksiahallituksenvaihdoksestajapoliittisensuunnan muuttamisesta.Samallaaloi- tettiinkuumeinenkampanja helsinkiläisenlapuanliikkeen aktivistikoplan mukaan saamiseksi,muttayritys

(15)

epäonnistui näidenymmärtäessä, ettei kömpelöillä kapinallisilla ollut mahdollisuuksia. Liikehdintää alkoi ilmetä muuallakin Suomessa. Valtionjohdonhermopaine olisuuri,koska kapina saattaisiyltyäsisällissodak- si.Myöhempienarvioiden mukaanlapualaistenhyökkäävämpi strategiaolisivoinutjohtaa siihen,ettäsuuri osa suojeluskuntalaisia jaupseerikuntaa olisiliittynytkapinallisiin.

Presidentti P.E. Svinhufvudin kylmäverinen jaharkittu toimintatapa oli ratkaisevaatässä tilanteessa.Sa- manapäivänä, kun juntta lähetti vaatimuksensavationjohdolle,Svinhufvud määräsiantamaan asetuksen juntanpidättämisestä tasavallan suojelukin nojalla.Puolustusvoimainkomentajan johdolla,varotoimena, Helsinginpuolustusta vahvistettiinpanssarivaunuilla jaraskaallatykistöllä. Mäntsälässäarvioitiin,ettäka- pinallisten 600 miehenydinjoukkoonoli valmiinaliittymään kymmenkertainenmääräsuojeluskuntalaisia.

Ja jos"Mäntsälän basilli” uhkaisi levitälaajemmalle,tilanne saattaisijohtaa suojeluskuntalaisten ja armeijan väliseen tulitaisteluun.Kunpresidentti toistamiseenpitämässään radiopuheessa 2.3.isällisestikehotti Mänt- sälässäolijoitapalaamaan kotiinsa luvaten samalla,ettäkapinoivat suojeluskuntalaisetvälttäisivätrangais- tukset, oli kapinan kärki taitettu. Radiopuhe rikkoi hauraan kapinakuplan jarivit alkoivat harveta.

Johto

pidätettiin sekäkuljetettiin enemmän javähemmän humaltuneena Helsinkiin kuulusteltavaksi.

Kapinaviikon aikana Svinhufvud olivapauttanut virasta lapualaismiesten inhoaman sisäministerin.Samas-

tasyystä eron saivatmyös Uudenmaan lääninmaaherra,puolustusministeri japuolustusvoimain komentaja.

Ennenmaaliskuun loppuavuonna 1932 viranomaiset lopettivat lapuanliikkeen, jonkataru oli nytlopussa.

Turun hovioikeuslangettituomionsa 102kapinalliselle. Lapuanliikkeen johtajatpääsivät ehdollisellatuo-

miolla,kun taaspaikalliset mäntsäläläisetaseenkalistelijatsaivatlyhyen vankeusrangaistuksen.-Oikeuden- käynti merkitsi huomattavaa oikeusvaltion periaatteisiin palaamista. Kapinaliike puolestaan jäihistoriaan Mäntsälän kapinan nimellä.

Tuula Eskelinen

(16)

Saima Naatin evakkotaival

Koti Kirvussa

Elettiin vuotta 1939.Oli aikainen,erittäinhelteinenkesä. Heinäja vilja työnsivätkasvuaennustaen runsasta satoa.Kirvussa, lähelläOjajärvenasemaa,maatilallaan Saimaja

Jussi

Naattielelivät perheensä kanssa. Siihen kuuluivat 2-vuotiasKaarin-tyttönen sekä10-vuotias Marjatta,kunnan hoidostaKaarinin seuraksi otettu.

Vielä oli palvelijaMaire Siira ja"hevospoika”Onni Penna.

Suuretkertausharjoituksetenteilivättulevaasotaa.Kirvun miehet kutsuttiin kesäkuussa kolmeksi viikok- si Uttiin.Kotityöt jäivätSaima-emännän jaapulaisten harteille.Syksyllä 1939syttyitoinen maailmansota.

Kaikki asekuntoiset miehet kutsuttiin itärajalle kertausharjoituksiin.Vanhatmiehet, naiset jalapset jäivät suorittamaanloppuja syystöitä.

Talvisota syttyi

Marraskuun viimeisenäpäivänä syttyi sota. Rintamalähestyi kotikontuja. Vanhukset jalapset toimitettiin pois. Saimakertoi saaneensamääräyksen lähteä maaliskuunkuudentena, omana 24-vuotissyntymäpäivä- nään, Kaarinin ja Marjatankanssa kohti tuntematonta. Navettaan jäivieläkarja, 28lehmää.Siinä joukossa oli Raudusta evakoitujen karjaa. Myös Saiman äiti oli lehmineen tullut heille asumaan. Hän hoitiSiiran Mairen kanssa isonkarjan.

Saima ei arvannutlähteätyttöjenkanssa junalla,koska Hiitolan jaElisenvaaranristeysasemiapommitet- tiin kovasti. Niinpä Saimatyttöineen sai naapurista "kuskin”, jokavei heidät Parikkalaan. Sieltä menivät junalla Jyväskylänkautta Tampereelle.

Maaliskuun13.päivänä tehtiin rauha.Niinpitityhjentääkodit jalähteä evakkotielle.Maanteitäkuljettiin karjaa ajaen. Naapurit yhdessä tyhjensivät kotiamme.

Jussi

pääsi evakuointilomalleauttamaan. Äiti lähti evakkojunaan.Enosaapui meillejalähti meidän hevosella tavarakuorman kanssamatkaan,kertoileeSaima.

Palvelijamme yhdessä naapurin apulaisen kanssa keräsi lehmätyhdeksi joukoksi,noin parikymmentä päätä.Osa lehmistä olimyyty johelmikuussa. Kirvun lehmien olimäärätaivaltaa länttä kohti lumikinoksis-

sa,saattajanaan40asteenpakkanen. Rautjärvenkirkolle oli matkaa noin30kilometriä. Sinnepäästyämatka katkesi.Sotapoliisiestimatkanteonmäärätenkarjanteurastettavaksi.Saima itse eitätähoidokkiensa tuskan- tietänähnyt; hän vei lapsiaturvaan.

Tampereella oli junanvaihto.Asemalla sattui iloinen tapaaminen. Pari rautatieläistä auttoi erästämum- moa alas junanrappusia. Saiman katsoessa tarkemmin siinäolikin oma,rakas äiti. Sitä tapaamisen iloa!

Tampereelta matka jatkuiSiuroon. Siellä heidät sijoitettiinSimon täpötäyteenkirkkoon. Paikkakuntalaiset hakivat huonokuntoisimmatjalapsetyöksikoteihinsa.Niin sitä yönukuttiin lattiallataihetekanpuoliskolla yhdessälasten kanssa. Aamusellamentiin Siuronkirkkoon takaisin.

Meitäryhdyttiin jakamaaneri koteihin. Menimme kuorma-autollaHämeenkyröönPinsiönkoululle. Meitä sijoitettiinluokkaanasumaanviisiperhettä.Asuttiin siellä toukokuunlopulle.Hämeenkyrö täyttyikirvulai- sista, joitaoli enemmänkuin hämeenkyröläisiä.Kesäkuussa alkoivatevakkojentasoitussiirrotHämeen- kyrön naapuripitäjiin. Meidät johdettiinLavian pitäjään.

Jussi

kävi katsastamassa paikan. Saimme hyvän talon asua.Tuntuitalonväkikin olleen meihintyytyväisiä. Saimasta saivathyvän työihmisenpellolle heinä-, elo- jasyyskuun ajaksi. Samaan aikaanSaiman äiti ja pikku-MarjattahuolehtivatparivuotisestaKaarinista.

Talo olitilava, asuinhuoneitakahdeksan. Yläkerrassa oliyksi huone, jonkame saimmeasuaksemme.Siellä,

(17)

Karhulan yläkerran huoneessa, syntyipoikamme joulukuunlopulla jasai nimekseenArvo Matti.

Jussi-isä

oli metsätöissä koko sen ajan,minkä olimmesijoituskunnassaLavialla.

Uusi kotikunta Mäntsälästä

Pika-asutuslain mukaisestivarmistuisijoituskunnaksiMäntsälä,Uudeltamaalta.Vappuna 1.5.1941olimuutto

Mäntsälään. Siirtoväenhuollosta käsin Naatin perhe ohjattiin MäntsälänSääksjärvelle. Sieltä saatiin Sala- manmökki asunnoksi. Siinä eikauan tarvinnutasua,kun saimme pika-asutuslain kauttaostaatilanMetsä- Martista. Artturi jaVieno Eestilä olivatmyyneet senparoniRamseylle”vastiketilaksi”.ParonimyisenNaatil- le,näin säästäenHirvihaaran kartanon maita asutukseen joutumiselta.

Paikka oli ollutasumaton jovuosia. Saimakertoo: ”Myöuskallettuyrittää sitäkunnostaa asuttavaksem- me.

Jouvuttiin

tekemään ensitöiksemmeuunikin, ennenkuin pääsimme asumaan.” Toukotyöt tehtiin ja kesäkuussamuutettiin ostamallemme tilalle Metsä-Martille.PennanMatti, naapuri joKirvusta, ajoitavara- kuormaa. Kiesit oliperässäSaiman jalasten istua.Taasrakennettiin kotia.Touhuajakiirettäriitti kunnostel-

taessa paikkoja.

Sitten se

alkoi: Jatkosota

Miehet kutsuttiin rintamalle juhannuksenaikaan 1941maatapuolustamaan.Saimajäitaasyksin työihmise-

töitätekemään, teettämään ja järjestelemään.

Mutta onneksi oline Pennan miehet! Matti jaAarne tekivät haapapuusta meille heinäseipäät. Heinät ja viljatsaatiinkorjuuseen.SittenPennan Aarne joutui armeijaan syyskuunalussa. Saima-emäntä tekiPennan Matinkanssa olkikattoanavettaan.Piti saadaehjäkattoennen syyssateita.Navetassaoli jomuutamalehmä.

NiitäoliostettuKirvuunlähtöävarten.Syyskynnötsaatiin tehtyä,ruista kylvettiin.

Kirvun takaisin valtauksenjälkeentyökykyiset ihmiset lähtivätKarjalaansatoakorjaamaan. MyösMatti Ainonsakanssa lähtiKirvuun sadonkorjuuseen,koskaei ikänsä puolesta enääjoutunutrintamalle. Maalis- kuussa 1942lomallakäydessään

Jussi-isäntä

osti Mäntsälänkirkonkylästähevosen taloonsa.Seoli isokokoi-

nen, nuori hevonen, jotaSaima arasteli japelkäsikin hoitaessaan. Tätä ennen ei Saiman ollut tarvinnut hevostavaljastaa.Nyt sekin taitotuli opittua.

Pääsiäisenä Saima oli äitinsäkanssa kirkossa. Sielläkerrottiin, että viimeisetkirvulaiset lähtevätkotiin, Karjalaan.

”Juna

lähtee jase on näillänäkymin viimeinen”, kertoi SaimalleSiirtoväenhuollon johtaja.Tuli kiire tehdälähtöjärjestelyjä. Jussioli lomallaollessaan jättänyt valtakirjantilakaupan purkamiseen. Saima kävi herastuomariSipilänkanssa Hirvihaaran kartanossakauppojapurkamassa. Sipiläasettuipurkuasiassa Saimaapuolustamaan. Saima muistaa hänensanoneen:"Siirtolaisii myö ei syyvä.”

MuuttotouhuKirvuun alkoi. Paljon oli järjesteltävää.Onneksi Vilho-veli pääsi muuttolomalle, mutta

kulki ainavuorokautta meidän perässä. Miehensä

Jussi

pääsi lomalle vasta, kun muutto oli joohi. Silti hänelläriitti paljon järjestelemistä.Hyvätnaapurit auttoivatMäntsälästä lähdettäessä.

Kotiin paluu

Tuttu,rakas kotipiha Kirvussa avautuieteen.Talo oli kokenutkoviavenäläistenjäljiltä.Ikkunalasit oli rikot-

tu;leivinuunijahella olivatsärkyneet. Korjaamistariitti. HellaksiostettiinKotiliesi, joka sijoitettiinruoka- kamarin uunineteen.Miehen veli Simo muurasileipäuunin. OvaskanMattiteki kamarinuuninsyksyllä. Se ohtarpeen ilmojenviiletessä.-

Ja

työtäriitti.

(18)

”Meijän peltoloilla oli eellisen kesän kuloheinä.Sepit ensin keväälläkorjata pois enne uuvenkasvua ja toukotyötpiti tehä.” Toukotöihin tuli

Jussi

lomalle, jaSimon Lauri saatiinkesäksitöihin. Laurioli 15-vuoti-

nennuorimies. Kotitöissähän olivat vanhatmiehet januorukaisetnaistenlisäksi.Raavaatmiehet olivatrin- tamalla. "Toimeen tultiin,kun kovasti töitätehtiin”,sanoi Saimatästäajasta.

Uusi lähtö

Karjalassa ehdittiinasuakaksivuotta jakaksi kuukautta. Kannaksen suurhyökkäyksenedettyäkesällä 1944 Kirvua kohti joutuivatkaikki kirvulaiset lähtemään evakkotielle.Kiireinen lähtö oli juhannusaattona,kyl-

mässä vesisateessa.

Jussi

tuli rintamalta yksiköstäänperhettänsä herättämään aamulla kahden aikaan.Me lähdimme Kääriäisten kanssa samassa"sakissa”.

Meidät määrättiin evakuoitavaksiPohjois-Satakuntaan,Karvialle.Pyöriä talutettiin,lehmiäajettiin.

Jussi

ajoihevosta.Sikaporsaat,lammasjalapset olivatkyydissä sekäpaljontavaraa. Huonekalut oliviety Ojajär-

ven asemalle junakuljetukseen.Lehmien "maratonmatkaa”kertyi 60-70kilometriä, eliuseitapäiviä. Sitten Putikon asemalta lehmät saatiinkarjavaunuun.

Matkalla sattuikaikenlaista.

Junassa

eiollutkarjallerehua. Sen sijaanradan varressaolihyvääheinikkoa.

Junamiehet

pysäyttivät junan jakehottivat meitä hakemaan heiniäkarjalle; veturista saatiinhakea vettä.

Mutta - heiniä ei saatukaan nälkäänsä ammuvalle karjalle. Isäntä tuli pyssyn kanssa kieltämään luvaten ampua, jos jokukoskee heiniin.

Sitten tultiinTampereelle.Vastasiellä oliheinävaunujarajallepäinmenossa.Kiipesin vaunuun japudotin

muutamanpaalin alas.Tähän meitä kehotettiin.Saivatpalehmätsyödäkseen. Määräasemaoli Parkano. Siel- vaunut tyhjentyivät.Lehmät pantiin pieneen aitaukseenjalypsettiin.Sillävälintyhjensimmekarjavaunun lannasta. Ihmisetpääsivätkoululuokkaanyöksi. Olihankesä jaluokat vapaina.

AamullavarhainSaimalähtilypsylle.-

Jaakko-hevonen

tulivastaan jahohotti iloisesti tuntiessaanemäntänsä, vaikka väkeätungeksi.Hevonen saiheinänsä jakarja juotettiin ja lypsettiin.TommisenElvi oliauttamassa.

Koululta lähdettiinlinja-autollamääränpäähän,Karvian pitäjään.Touhujatkui karjanajoineen jalypsyi- neen aitauksissa.Itse mentiin Karvian koululle yöksi. Tilapäisasuntokin meille järjestyi ja karjalle laidun.

Asuntona oli lahkolaisten kirkko. Saiman käydessä kirkolla käveli äiti vastaan. Sitä jälleennäkemiseniloa ja hämmästystä!Äitiotettiinsamaanasuntoon.

Lähtö kirvuun sadonkorjuuseen

Eletään edelleenvuotta 1944.Elokuussa tulivat Kirvun kunnanherrat sinneKarvialle. He kertoivat, että

Karjalaanotetaantyökykyisiä,hyvissäruumiinvoimissa olevia ihmisiäsatoakorjaamaan. Saimanlisäksi sin-

nelähti naapuri,Kääriäisen isäntä,Munukan Olka ja

Juho

myös.

Junalla

mentiin,hevosetmuassa.Kotona,

Kirvun Orajärven asemalla hevosia ei pidellyt mikään. Niin oli kiire tutun aseman tuntiessaan! Yhdessä tehtiinviljankorjuuta,vuorotellen kunkin pelloilla. Seipäillesaatiinvilja,muttapuimatta jäi.Kauan ei ehdit-

tytyöskennellä,kun tuli rauha jaoli lähdettävä.

Ankarat rauhanehdot

Raskaan rauhan ehtonaKarjala olijälleenmenetetty.Lähdettävä olikolmannen kerran evakkoon.Hevosten kanssa ajettiinpitkät matkat, ennenkuin saatiinnejunaan.SaavuttaessajälleenParkanoon Saima saitavata yllättäen miehensä

Jussin. Jussi

tuli sotareissultajaSaima työmatkaltakahden hevosen kanssa.

Jussi

kyntelisyys-

kyntöjä evakkotalossa,kun isäntä itse olivielä sotareissulla. Vilho-veli kotiutui siviiliin marraskuun lopulla.

(19)

Sijoituskunta Mäntsälä

Toukokuussa 1945 annetun maanhankintalain mukaisesti sijoituskunnaksi oli jälleenmäärätty Mäntsälä.

Jussi

lähti ennaltakatsomaan. Hän saikin asunnonLinnaisten kartanosta Sulkavan kylästä. Saimakertoo

Jussin

lähteneensinne jouluaamunahevosten kanssa. Tapaninpäivänä saatiinkarjavaunuun lehmät jalam-

mas, joidenmukana matkasiSaimaViljo-veljensäkanssa. Saiman äiti jalapsetmenivät linja-autossa.

Jussi-isä

oli heitävastassaLappilan asemalla.Hevoskärryillä matkasivatLinnaisiin. Asiat järjestyivätkoh- talaisenhyvin.Saatiintalo kahden perheen asuttavaksi.Karja saatiinhevostentalliin.Kartanon maitavuok- rattiin ja viljeltiin.

Oma

tila Nummisista

Kesällä 1945Naatin perhe teki talokaupat Nummisista. Ostettiin yhteisomistuksella Nordbonkartano, il- man päärakennusta. Peltoa jametsää ostettiin se määrä,mikä maanhankintalain mukaan oli mahdollista.

Osakkaita olikuusi,kaikki kirvulaisia. OliNaatinveljekset, Jussi,Simo jaMattiperheineen. Lisäksi oli

Juho

Koskilinna, Tuomas jaHelena Kähkönen sekä

Jortikan

perikunta.

Nytoli omakoti jamaataviljeltäväksi. Tuntuipahyvältä.Kahden vuodenperästä saatiinmaillejaraken- nuksillelopullinen jakosekä lohkominen.Nytsai kukin osakas tehdä mielensämukaan;kunnostaavanhaa tairakentaa uutta. Meidän osaksemme tuli lähellänavettaa oleva muonamiesten suuri rakennus. Kolmen vuoden päästä remontoimme sen. Siitä tuli tilava koti asuaksemme.Kartanon iso kivinavetta toimi ensi

alkuunyhteisnavettanakaikille osakkaille.

Kotoista kulttuuria Nummisiin

Kartanoittenkylä Numminen muuttuitäydellisesti,kun kirvulaisetjakoivistolaisettoivattullessaan talon- poikaiskulttuurin. Uusia tilojaraivatessaan jarakentaessaankarjalaiset perustivat samanaikaisestikylälle nuoriso-, maamies- jaurheiluseurat. KolmeKarjalasta tuotua marttayhdistystäaloitti toiminnan Nummi-

sten, Mattilan jaRännimäen Marttoina. Maalaisliitonpaikallisosasto perustettiin. Suuren seurojentalonra- kentamiseenkäytettiinMaalaisliitonKirvun Paavilanmäen seuratalonvarat. Järjestöissä löysivät kylän enti-

set jauudet asukkaatyhteisettavoitteet paikkakunnan kehittämiselle.

Elettiinjuurtumisenaikaa. Lapsille onnekasta oli saada aloittaayhtäjaksoinen koulunkäyntiNummisissa,

vakiintuneissa oloissa.Pieni Kaarin tosinaloitti koulunsa Sulkavalla käyden siellämuutamanviikon. Evak- komatkalla syntynytArvo aloitti koulutiensä Nummisissa 1947.Pojasta varttuimies ja1973 taloon isäntä,

jotaon edelleen. Eläkeikään ehtineet Saima ja

Jussi

ostivat kirkonkylästä, Keskustieltä, rivitalo-osakkeen.

Jussin

työntäyteisen maisenmatkan päättyessäSaimamuutti Peltolantielle kerrostaloon.

Vielä kerran Saima teki muuttokuormanuuteenkotiin, eipakon edessä kuten useinennen, vaan omasta halustaanheikentyneen terveytensätähden. Koti sijaitseenytVanhalla Porvoontiellä Lounalaakson talossa.

Nyt on"kauppareissu” lyhyempi,kirkkotie vieläkin lyhyempikodin sijaitessakirkkosillan kupeessa, joen varrella.

Saimaviettää "muisteluvuosiaan” pitkän,työntäyteisenelämäntasaannuttua.ElämänviisautenaanSaima sanoo yksinkertaisesti:"Kaikhasepit kestää, mikä oi kestettäväksannettu.Koval työlsiint selvitti!”Tuntuu,

että tätä elämänkaarta kannatteli myösKorkeimman siunaus.

TekstinkoonnutKirsti Hämäläinen2004

(20)

Mäntsälän seurakunta

Mäntsälän seurakunnan alkuvaiheistatiedetään varsin vähän.

Joitakin

tietoja onkuitenkinsäilynyt meidän päiviimme saakka. Vielä uudenajanalussahyvinpieni jaköyhä Mäntsälän alue kuuluiPorvoon seurakun-

taan, muttakirkkomatka sinne oli vaivalloinen japitkä. Tyytymättömiä seutukuntalaiset olivatmyös Por- voonseurakunnanvaltakieleen,ruotsiin. Ensimmäinen omakirkko Mäntsälän Kirkonmäelle valmistui 1585, samallemäelle, jonneMäntsälän kaikki kirkotovatsittemmin kohonneet.

Rakennustavaltaan tämä ensimmäinenkirkko oliniin

sanottupohjalainentukipila- rikirkko. Sen tyypillisintun-

nusmerkki olitasaleveäruko- ushuone, jonkasivuseinillä kulkivat hirsienjatkoskohtiin tehdytparittaiset lamasalvos- pilarit. Tästä on voitu myös päätellä kirkon olleen kol- menhirrenmitan pituinen ja yhdenhirren pituudenlevyi-

nen. Todennäköisesti tätä pientä kirkkoa pidennettiin myöhemmin itäpuolelta.

Alkuperäiseen pieneen seurakuntaan liitettiinuseita alueen reunakyliä 1600-lu-

Mäntsälän neljäs eli nykyinen kirkko.

vuneri vuosikymmeninä.

Ja

vaikka seurakuntaitsenäistyi 1616,kutsuttiin sitäyhäedelleen kappelikunnaksi Papin palkka oli todellavaatimaton,koska seudun asukkaat olivatköyhtyneet pitkään jatkuneidensotien sekä katovuosien takia. Vaikka Mäntsälän ensimmäinen pappi Henrik Maununpoika olisaanutkuningas

Juhana

Ilklta oikeudenkäyttääkappelikunnastakerätynkokokymmenysviljantuoton,veikruunusiitäpuolet papin saadessatoisen puolen. Jakymmenykset vain vähenivät 1600-luvun alkuvuosinavastaten enäävain yhdenaikuisenvuotuistaviljantarvetta.Tosinkappalaisen perheen koosta ei olemitääntietoa.Toisenkappa- laisen SakariTuomaanpojanaikanakuningas Kustaa IIAadolfkäviSuomessa, jolloinmäntsäläläiset vetosi-

vat häneen. Seuraamuksena saatiin papin palkan osaltapäätös, jokaoli voimassa aina 1800-luvun alkuun asti.

Kun kirkon todettiinkäyneen ahtaaksijarakenteeltaan arveluttavaksi päätettiin 1740-luvun lopullara- kentaa kokonaan uusi kirkko.Keravan kartanon voutina toimineenrakennusmestari Henrik Hertzbergin

johdollavuonna 1751lähes valmiiksi rakennettu ristikirkko osoittautuijomuutamanvuoden päästähuo- nostitehdyksi.Kihlakunnanoikeuden päätöksellä Hertzberg joutuikinilman lisäkorvauksiakorjaamaante- kemiään rakennusvirheitä.

Rakennusmestari Matts Petrellinyhdessä pitäjänmiestenkanssa kesäkuussa 1773tarkastama kirkko to- dettiinkorjauskelvottomaksi.Petrell esitti rakennettavaksi samanlaisenkirkon, kuin hänolitehnyt Karjalas- sa,Tohmajärven pitäjässä.Petrellin sekäyhteistyökumppanikseenottamansarakennusmestari HenrikHä-

(21)

ristikirkkotyyppiä ulospäin kapenevineristivarsineen. Vanha kirkko purettiinvuotta myöhemmin.Ensim- mäinen suurikunnostustyökirkossatehtiin 1700-1800-lukujentaitteessa jasentoteuttajaksikutsuttiin ra- kennusmestari Matti Åkergren.Kuitenkin 1820-luvulla kirkon yksi seinä oli jälleenpullistunut japaanu- kattokin oli huonokuntoinen. Niidenkorjaaminen annettiin taitavaksi sahojen ja myllyjenrakentajaksi tie- detylletalollinen Henrik Lindströmille, mutta hänen pitkien matkojensavuoksikorjaus venyi aina 1830- luvulleasti.

Pitäjänkokouksessauuden kirkon rakentaminen otettiinesille ensimmäisenkerran vuonna 1843.Vanhan kirkon perustukset olivatantaneetperiksi jakirkko olivajonnut johtuenlähinnärakennuspaikan irtonaises-

ta hiekkamaasta jaliian lähelle kaivetuista haudoista. Ratkaisuksi esitettiinvanhan kirkon purkamista ja uuden pystyttämistäkunnolliselle korkeallekivijalalle.Rakennusmateriaaleiksi ehdotettiin vanhan kirkon kelvollistapuutavaraa tai vaihtoehtoisesti tiiltä.Vuonna 1853 lääninarkkitehti JeanWik totesi kuitenkin, ettei vanhan kirkon hirsistä voitaisi rakentaa seurakunnantoivomaakaksoisristikirkkoa. Hän ehdottikin samalla kiveä rakennusmateriaaliksi.Kun seurakunta oli pakkolunastuksen kautta vuonna 1854 saanut omistukseensa Mäntsälän kartanollekuuluneenKirkonmäen,todettiinvuonna 1856olevanviisaintajaedul- lisintarakentaa kirkkolähietäisyydeltäsaatavilla olevasta harmaakivestä. Lääninarkkitehti JeanWikiltä tila-

tun kivikirkon piirustus hyväksyttiin javahvistettiinsenaatissa 1858.Kirkkoon oli suunniteltu mahtuvaksi 1 500 sanankuulijaa.Kirkkopiirustusten saavuttuapitäjänkokoukseen arvosteliselähinnä kirkonyhteyteen piirrettyäkorkeaa tornia tarpeettomaksi, muttasäätyläisetkin olivat piirustuksiin tyytymättömiä.Hekoros- tivat tulevan temppelin olevan muistomerkkinä useidenvuosisatojen ajan ehdottaen, että korkeammalta esivallalta anottaisiin piirustusten kumoamista sekä lupaa saada seurakunnan kustannuksella hankkia il- mantornia oleva kirkkopiirustus kuuluisaltaTurun jaPorin läänin lääninarkkitehtiG.T. Chiewitziltä. Tä- hän eivät pitäjänmiehet kustannusten pelossa suostuneet.

Joulukuussa

1858rovasti Abraham Ehnroosin

johdollatoimintansaaloittaneessa kirkkorakennustoimikunnassa olivat edustettuina kaikkikylät jalähes jokainenkartano, mutta erinäisten uusien, pitäjäläisilletulleiden velvoitteiden vuoksi hanke kuitenkinlyk- kääntyi jakäynnistyi uudelleenkolmisenvuottamyöhemmin.Elokuussa 1861pidetyssäkokouksessasääty- läisetja talonpojatesittivätkuinyhdestäsuustahaluavansa rakentaa kirkon tiilestä.Muttakirkkoa ei voitu- kaan rakentaa kivestä, koska lähietäisyydelläollutkivi ei kelvannutkaan tarkoitukseen. Tosin materiaalin

muutos aiheutti suuriamuutoksia muun muassa seinien vahvuuksiin, jotenoli aiheellista laatiakirkosta uudetpiirustukset.Krimin sodan vuoksi rakentaminen kuitenkinviivästyi siihenvarattujen rahojen huve-

tessa sotatoimiin. HausjärveläisenrakennusmestariK.G. Kajanderin johdollaarkkitehtiE.B. Lohrmanin suunnittelemauusikirkko valmistuisyksyllä 1866 jaseotettiinkäyttöönensimmäisenä adventtisunnuntai-

na.Viimeinen jumalanpalvelusvanhassa kirkossa pidettiin marraskuun 24.päivänä 1866, jolloin pitäjäläiset jättivätomat jäähyväisensä pyhätölleen.Vanha kirkko purettiin pian uuden kirkonkäyttöönoton jälkeen ja hirretkäytettiinEhnroosin koulunrakennusaineiksi. Vanhankirkon paikkatasoitettiinosaksi hautausmaata

1870-luvun lopulla.

Nykyinen kirkko

RakennustyypiltäänMäntsälän kirkko on länsitornillinenpitkäkirkko, jonkaitäpäähän onliitettymatalam- pi kaksikerroksinen sakaristo.Kirkkosalin keskiosassa on korkealle kohoava tynnyriholvi,kun taas seiniä kiertävien lehterien kohdalla kattoontasainen jamatalampi. Kirkon ulkoarkkitehtuuri edustaa historiallis-

tenrakennustyylien yhteensovittamisenaikaa.

Vaikka kirkon lämmityslaitteiden asentamisesta oli keskusteltu jo rakennusvaiheessa, niistä luovuttiin ja ainoastaan lähelle nurkkiavarattiin tilat savuhormeille.Ne otettiinkinkäyttöön jovuonna 1886, jolloin

(22)

kirkkovarustettiinneljällärau- taisella rimauunilla. Kirkon si- sämaalaus uusittiin vuonna

1907 javuonna 1928 toteutet- tiinarkkitehtiKauno S.Kallion suunnittelema korjaus. Sodan vuoksilykkääntyneeseen,mut- ta vuonna 1950 toteutettuun

korjaussuunnitelmaan kuu- luivatvesikeskuslämmityksen

asentaminen sekä valaistuksen jasisämaalauksen uusiminen.

Kirkon ulkoseiniäkorjattiin vuosina 1984-1985, jonka jäl- keentoteutettiin sisätilankun-

nostusArkkitehtitoimistoPirk- ko jaArviIlosen laatimansuun- nitelman mukaisesti.Korjauk- senyhteydessä sijoitettiinkirk-

Kirkkosali, etualalla Koivistonkirkostatuotukattokruunu.Kuva: Eero J.Laamanen.

koonkattokruunu, jokapelastettiin sodanjaloistarajantakaisen Koiviston kirkosta. Kattokruunu oli tuol- loin odottanutuuttasijoituspaikkaa joyli50vuotta.

Jouluevankeliumia

kuvittavan alttaritaulun "Paimenten kumarrus”on maalannut saksalainenBernhard Reinhold vuonna 1861. Uuteenkirkkoon teoksenlahjoitti Ylikartanontilanomistaja HugovonQvanten.Kirkko vihittiinuudelleenkäyttöönadventtisunnuntaina1991 vietettyjenkirkon 125-vuotisjuhlallisuuksienyhteydessä. Mäntsälän kirkko onkuulunut tiekirkkorenkaa-

seenvuodesta 1998.

Kellotapulit

Mäntsälän ensimmäisen kellotapulin ulkomuodosta ei olesäilynyt mitääntietoja, muttarakennusmestari MattiÅkergrenin johdollarakennetusta, pohjakerrokseltaanneliskulmaisestajavuonna 1796valmistunees-

takellotapulista sen sijaanon säilynyt öljymaalaus.Varsinainen kellokerros jasenpäällä ollut sipulikupoliin päättynytlanterniini olivat kahdeksankulmaiset. Kellotapulin huipussa oli ristikuvioinen viiritanko eläin- pää-aiheisine tuuliviireineen.Kellotapuli laudoitettiinjapaanukatot kunnostettiinvuonna 1829. Marras- kuun viimeisellä viikolla 1866tapulin kellot siirrettiin vastavalmistuneen kirkon torniin ja vanhaa, yhä paikallaan seisovaa kellotapulia käytettiin seurakunnan omaisuudensäilytyspaikkana.Tapuli purettiin tar-

peettomanavuonna 1886 jahirret luovutettiin kunnalle silloin tarpeellisen kolmannenpitäjänmakasiinin

rakentamiseen.

Seurakuntaelämä

Entisinä aikoina seurakunnan tehtävät olivat nykyistä paljon laajemmat. Mäntsälän hengellisenelämän alkuajoilta ei kuitenkaan ole juurikaansäilynyt yksittäistietoja. Monien kartanoidensa vuoksi säätyläisten vaikutus seurakunnassaon ollutsuuri,koska päätökset tehtiin manttaalin mukaan.

Keskeistä seurakuntaelämässä oli kuitenkinhengellinentyö, jonkaohella papin oli hoidettava jumalan-

(23)

jatarkkailtava kristillistentapo- jen noudattamista,kuten sään- nöllistä kirkossa jaehtoollisella käyntiä. Kirkon penkkijärjestys oli osoituspitäjäläisteneriarvoi- suudesta, mutta auttoi samalla pappia kontrolloinnissa.Saarnat jumalanpalveluksissaolivatpitkiä javeisuu hidasta.

Jokaisen

pitäjän tehtävänä 1700-luvulla oli huolehtiaköyhis- tään, joidentuli saadatoimeen- tulonsaomassa seurakunnassaan.

Käytännössäpapitjalukkaritvas- tasivat myöspaikallisestasairaan- hoidostajalääkitsemisestä. Paho- Vanhaseurakuntakeskus,nykyinen nuorisotalo

jen aikojenvaralle rakennetutpitäjänmakasiinit sijaitsivatkirkon vieressä,mutta useimmiten niiden hoita jaksivalittiinjoku säätyläinen.

Vaikkakin lukutaidonopetus olivanhempien vastuulla,tuli kirkon huolehtiakristinopin pääkappaleiden osaamisesta. Lukkareilta vaadittiin luku- ja kirjoitustaitoa jo 1600-luvun lopulla, ja1700-luvulla vanhem- millemäärättiin sakkojaopetusvelvollisuuksiensa laiminlyönneistä.Papiston oli huolehdittava lukutaidosta

jakristinopin tuntemuksesta, sillä piispan- jarovastintarkastuksiin kuului seurakunnan kuulustelu.Sun- nuntaikoulujaperustettiin 1850-luvulla.RovastiEhnroos vaikutti ratkaisevasti Mäntsälän ensimmäisen kan- sakoulunperustamiseen, jasealoittitoimintansasyksyllä 1869.

Siveettömyyttävastaantaisteltiin ankaran kirkkokurin keinoinjamaallisinhäpeärangaistuksin.Kristillis-

tentapojen tärkeyttä jouduttiinjatkuvastikorostamaan,vaikkakinkouluojakehittämällä kohotettiinpitäjä- läistensivistyksellistä jasiveellistätasoa.

Vaikkahengellistä elämää murensi 1800-luvullalevinnyt maallistuminen, kykenivät monet nuoretkap- palaiset virittämään seurakunnassa hartaudenharjoitusta.Kirkon jamaallisen hallinnon erottua vuonna

1866 jäipapistolle aikaatoteuttaa ja kehittää uusiatyömuotoja, pyhäkou- lu-, lähetys- ja diakoniatyötä. Tästä huolimattakehityskulki kohti maal- listumistaja papistonvalta väheni.

Mäntsälän seurakunnan tehtävät

ovat muuttuneet sen vähän yli 400- vuotisen toiminnan aikana.Tänäpäi-

vänä keskeistä on hengellinen työ.

Yleistäen voidaansanoa,että onpalat-

tualkuaikojentehtäväkuvaan.Seura- kunnan toiminta muodostuu juma- lanpalveluselämästä, toimituksista ja eri työmuotojen järjestämistätoi- minnoista.Jumalanpalvelus pidetään

Koivulan kerhotalo. Talossa toimivatseurakunnanylläpitämä lasten päivä- kerho 4-6-vuotiaille sekämusiikkikerhoryhmät 3- ja4-6-vuotiaillelapsille.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Viipurin sosiaalidemokraateissa oli vuonna 1917 niin parlamentaarisen toiminnan kannattajia (muun muassa Evert Huttunen, Juho Kirves ja Vihtori Viitanen), vallankumoukseen

Aateli korvasi nauttimansa verovapaudet tavallisesti ratsupalvelulla, mutta kruunu tarvitsi enemmän ratsujoukkoja kuin aateli

si. Itse kartano vaihtoi sen sijaan omistajaa tiuhaan, kunnes sen isännäksi vuonna 1938 tuli professori ja oopperalaulaja Oiva Soini Helsingistä. Vuonna 1955 silloinen omistaja

Mäntsälä ’s history in pictures Mäntsäläs historia i hilder... Julkaisija Mäntsälän

M uittarin kylälle Arvolan myllyn yhteyteen perusti myllyn om istaja Vilho Talaskivi sähkölaitoksen

Esineistö on sijoitettu Paavon museoon niin, että aiheet ja esineet m uodostavat kokonaisuuksia, jo t­.. ka kertovat eri aikakausista ja am ­

sa Tampereella. Apteekinhoitajana Huitti- sissa, oikeudet 22. Osti 1930-luvun alussa pakkohuutokaupassa Pakkasen kartanon Hämeenkyröstä, saattoi sen rappiotilasta

1800- luvun alussa on ollut kaksi- kymmentä upseeria (kapteenej a ia luutnantteja).. Hän osti sitten Ulvilasta Haistilan kartanon ja oli myös siellä Saaren