Kokki-Amalia

(1)

- ^Legenda ^jo ^omana ^aikanaan

Emauksenkujan*

varrella

oli harmaa, myöhemmin punaiseksi

maalattu valkoisin

nurkkalau- doin ja ikkunanpuitteineen yhden huoneen ja eteisen käsittava soma

talo. Asumus

oli

sisältäkin aina

siisti ja kodikas.

Molemmissa pienissä ikkunoissa

oli

valkoiset

uutimet ja ikkunoilla

kukkivia ruukkukasveja. Talossa asustivat

tämän

vuosisadan alkupuolella sisarukset Kustaava Amalia An- nantytär Höglund myöh. Helle- vaara, kirkonkirjoissa Helevaara, synt. I7 .3.1852 Huittisissa, ^jossa

kuoli

5.3.1942 sekä hänen sisa- rensa Amanda Höglund, myöh.

Aro eli Aron Manta, jolla _nimellä hänet paremmin paikkakunnalla tunnettiin. Molempien lapset oli-

vat ansiotöissä maailmalla kuten Kokki-Amalia 9.4.1934.

äitienkin

oli

ollut lähdettävä varsin varhaisessa vaiheessaan ajan tavan mukaan piikomaan. (Piika- sana tähän kirjoitukseen on otettu kirkonkirjoista kuvaamaan aika- kautta, josta kerrotaan).

Karjanhoito keskipitajan

ta- loissa

luontui

Amalialle muuta-

mia

vuosia varsin hyvin. Mutta han halusi kokeilla myös ammat-

tia

herrasväen ruuanlaittajana ja sekin työ sujui häneltä erinomai-

sesti. Keski-ikää

lähentyessään

han

kaipasi itsenäisempää am-

mattia.

Sisarukset

Amalia

^ja

Manta

_ryhtyivätpyykkäreiksi ja asettuivat asumaan omaan mök-

kiinsä. Pian

^heistä

tuli

^pitajan

suosituimmat pyykinpesijät ^her- rasväelle

ja

talollisille keskipita-

jällä.

Pyykkärin ammatti ennen 35

(2)

Lotta Amalia Hellevaara.

pesukoneiden tuloa oli ^raskastaja kulutt avaa. Huittislaisis sa taloiss a

piti

entisaikaan olla kaikkea pal- jon,

liina-

ym. vaatettakin. Suur- pyykki pestiin kahdesti ^vuodessa, köyhemmissä paikoissa kolmen kuukauden

välein.

Pyykkipäivä oli aloitettava kello neljä aamulla, että ehti hieroa valtavan pyykki- määrän

ja

saada "hauteelle" sa-

mana päivänä. Seuraavana ^aa- muna oli taas oltava aikaisin

liik-

keella, että ehti keittaa valkopyy- kin lipeävedessä ja ennättää joelle huuhtomaan,

talvisin

avannolle.

Iltaan mennessä pyykit

oli

^ripus-

tettava kuivumaan.

Vuosikymmenen kuluttua reu- matisini

alkoi

tuntua käsissä ja jaloissa, vaikka Amalia ei koskaan vaivojaan valittanut.

Niinpä

han ryhtyi lämpimämpään ammattiin,

pitokokiksi

hyödyntämään ^her- rasväillä oppimiaan ruuanlaitto- taitoja.

Kokeili

ensin käräjäkok- kina

ja

talkootilaisuuksissa. Pian häntä alettiin nimittämään Kok- ki-Amaliaksi.

Ei

kulunut monta vuotta, kun

Amalia oli ylittanyt kaikki

sii- henastiset

parhaat

huittislaiset saavutukset pitojenlaitossa. Huit- tislaisista pidoista

tuli

maankuu- lut.

Oli Huittisissa useita

muita

pitokokkeja myöskin.

Amalian

johdolla valtavien

ruokalajien laitto, "viiden lautasen pidoissa-

kin",

sujui

kuin

ei mitään erityi- sempää

olisi ollut

tekeillä. Pito- kokin huumori ja _ehtymätönkas-

kujen

kertominen apulaisilleen ryryditti keittiöhommat. Häät, ^ris- tiäiset, hopeahäät, syntymäpäivät,

36

lukusijapidot, hautajaiset ja muut tilaisuudet onnistuivat aina eikä

ruoka loppunut

kesken, vaikka

"pitonaapureita" oli satamäärin ^ja

peninkulmien takaa. Kyläkakko-

pussitkin olivat runsaat,

lei- vonnaiset isoj a

ja

suussa sulavia.

Ei

silloin aineita säästelty, senai-

kainen

huittislainen varallisuus

antoi siihen

mahdollisuuden.

Muulloin elettiin

taloudellisesti, säästäväisesti jopa nuukasti. Koti- seuturakkaalle pitokokille paikal-

linen

komeus

oli

tärkeää, se oli kokinkin kunnia. Tapana oli, että

kutsutut talolliset

toivat

maitoa, voita, munia jss. pitovalmistelui-

hin.

Maidontuominen

oli

^toi-

sinaan runsasta pitotaloon.

Professori Viljo

^Rantasalo

muisteli aikoinaan huittislaisten anteliaisuutta

ja

ystävällisyyttä, kun heillä kunnanlääkärillä juh-

littiin,

maitoa täyryi monena päi- vänä kärrätä meijeriin. Alkoholia

ei siihen aikaan

huittislaisissa pidoissa koskaan

tarjottu

vaan marjamehua

"krohojen" a

^la

Amalia ^kera.

Kun käräjien pito Malmbergin kestikievari-matkustaj akodista siir- tyi muualle ja pullanmlynti "Mal- perin" kaupasta väheni omistajan ikäännyttyä,

Amaliaa

tarvittiin

lottien

muonituksessa entistä enemmän.

Amalia

oli

aina ensimmäisenä muonituspaikalla

eikä

^myöhäs- tynyt kertaakaan. Suojeluskunta- muonitusten

ollessa

^maastossa Amalia kaveli pitkat matkat jos- kus

jo kello

kolmeksi paikalle, muut

tulivat

myöhemmin.

lotta

Svärd-yhdistyksen Huittisten ^p.o.^:n

alkuaikoina l9l9

senaikaisin menetelmin ruoka ei hetkessä val- mistunut nuotiolla sadoille mie- hille. Lotat valmistivat itse kaiken tarjottavan.

Lotat hoitivat

myös

kaikki

suurmuonitukset paikka-

kunnalla 20-luvulla.

Amalialla

riitti työtä, mutta koskaan

ei kuultu hänen väsymystään valit-

tavan, vaikka

työntekoa täytyi usein

jatkaa yötä

myöden. Hä-

nellä oli taito johtaa

työntekoa näkymättömästi, huomaamatto- masti

ja häntä

arvostettiin tai- tonsa, työteliaisyytensä, ikänsä ja huumorin höysteensä takia

niin lottien kuin

sk.-laistenkin ^pa-

rissa.

Kenraali myöhemmin marsalk-

ka

Mannerheim

vieraili Huitti

sissa kolme kertaa, jolloin _Amalia huolehti ruokapuolesta. Manner- heim oli joka kerta ihastunut tar-

jottuun

_ruokaan,

kiitteli

kovin hyvästä ruuasta.

Huittislaisten lottien muonitta-

essa Ravanissa, Mannerheim vie-

raili

siellä,

ja hän pyysi,

että Amalia olisi aina muonittamassa

leireillä. Ainakin

80-vuotiaaksi astiAmalia oli reippaana mukana huittislaisten ollessa muonitus- vtrorossa.

Päämajassa Mikkelissä toisen maailmansodan aikana ylipääl- likkö toivoi satakuntalaista ohra- ryynipuuroa,

jollaista hän oli

saanut Huittisissa. Mutta huittislainen pitokokki ei ollut sita keit- tämässä,

sen Mannerheim

sai

todeta, ei ^puuro

samanlaista ollut.

Työnilo, alansa

loppumaton harrastus

ja

huumori kevensivät Amalian kuormaa. Ei hänen elä- mänsä koskaan

ruusuilla

tans-

simista ollut, vaan

^työtä

ja

vaivannäköä parhaimmillaan- kin. Mutta hän

oli

osaansa

$ffi-

väinen.

Kotioloissaan "aikansa huippukokki" tuli uskomattoman vähällä tavaralla

ja

aineellisella

hyvällä

toimeen. Kolmijalkapa- dastaan hän ruokki monta suuta silloinkin kun hänen Hilma- t5rttä- rensä perheineen onnistui ^palaa-

maan

Neuvostoliitosta, ^jonne amerikansuomalaisiakin houku- teltiin 20-luvun lopulla. Tuomisen

perhe viipyi

mummulassaan kunnes pääsi palaaman takaisin Amerikkaan koettuaan karvaasti,

etteivät unelmat ja

lupaukset olleet toteutuneet silloisessa idän

"ihannevaltiossa".

Mantan t5rtär Selma myöh. Kal-

lio palasi Turusta

piikomasta,

toimi hierojana ja oli

^Ama-

(3)

lian vakituisena kokinapulaisena, hänkin asui Aron pirtissä avioitu- miseensa

asti. Toisen

tyttären

Martan myöh. Wallenius

_brtär kasvoi mummulassaär, kävi kan- sakoulun Kuninkaisissa

ja

lähti vuorostaan piiaksi Turkuun.

Amalialta,

entisajan taitonie- kalta sujui

työ kuin

työ, vaikkei

hän ollut

päivääkään koulua käynyt paitsi "Esterin koulussa"

oppi sentään lukemaan. E,steri oli

Yli-Matikkalan

salirivissä viime vuosisadalla asunut talon vanha- piikatäti, joka ennen koululaitosta halusi opettaa ympäristön lapsia lukemaan.

Hän keitti

velliakin kolmijalkapadassaan "oppilail- leen",, "kouluruokailua". _Amalia

ja

mm. valtioneuvos Väino Kivi muistelivat viela vanhoilla päivil- laan "Esterin koulua" lämmöllä.

"Laiskaks saatte mua sannoo,

mutta ette koskaan

saamatto- maks", oli Amalian usein toistama lause. Huumorin pilkkeen takaa

kuulsi

tietoisuus omasta kyvyk-

kyydestä.

Yhdeksännelläkym- menennellaankin

laiha

käsivarsi vatkasi totuttuun tapaan

ja

luise-

vat sormet

vaivasivat taikinaa tottuneesti.

Amalian jalat eivät koskaan tul- leet

niin

kankeiksi etteivät olisi taipuneet niiamaan tervehtiessä ja kiittaessä.

Jos

nuoruusvuosinaan "kokki

oli

monessa sopassa keitetty",

Amalian

loppuelämä

oli

^sees-

harvinainen LOTTA.

t ,{ *r.

{* 1 . ,

t{ l'

Kokki-Amalia istumassa kuvassa keskellä "pitopassurien"

ja

keittiö- väen ympäröimänä uransa alkutaipaleella.

\.S

tr

*

u

teistä. Kun voimat viimein hiljal-

leen väheni, täyden

päivätyön

tehnyt

vanhus

nukahti

omassa

vuoteessaan hiljaa,

kauniisti ikiuneen.

Lotta Svärd Huittisten

^p.o.

kunnioitti hänen

muistoaan ja hankki hautakiven, ^jossavainajan

nimen lisäksi on

hautakivessä

Löhteet:

Huittisten srk:n vriestörekisteri Lauttakyla-lehti

* Emauksenkuja oli Kirkonkylankujan alkuosa vajaa U2 km. Falenin ^1.Valenin- kulmasta, nyk. Kolmikulmasta alkaen

ennen kuin tiet ja nimet ^8O-luvulla

muutettiin.

Mirja

Hovi ammattinimike: