Niemis-Ville; legenda jo eläessään
lettiin 1960-luvun alkupuo
liskoa. Kevättalvella äitini isän rintakivut pahenivat kovasti ja alkoivat aktivoi
tua jokapäiväisiksi. Vaari, joka asui m eiltä kilom etrin etäisyydellä, oli minulle erittäin läheinen. Kävin hän
tä usein tervehtimässä. Vaarin ker
tomukset ja kokemiset pitkältä ajan
jaksolta olivat aina mielenkiintoista kuultavaa. Lääkäri, joka usein kävi vaaria katsomassa, antoi ymmärtää, että aika on käymässä vähiin. M ie
lestäni niin vaari arvioi itsekin.Kesä alkoi olla kauneimmillaan, kun vaa
rin maallinen vaellus sai päätöksen.
Yksi rikas ja paljon kokenut elämä tuli tässä ajassa täyteen. Pappa pää
si aikaisemmin edesmenneen Mum
mon viereen sukuhautaan varatulle viimeiselle leposijalle.
Mummon poismenon aikoihin ei seutukunnallamme ollut, eikä juuri tunnettukaan hautaustoim istojen palveluita. Arkut yleensä tehtiin ko
tikylällä ja kaikki järjestelyt hoidet
tiin kotona om atoim isesti, usein naapurien sekä kyläläisten avusta
mana. Vainajat kuljetettiin itse, sa
m oin tehtiin kukkalaitteet, jotka usein olivat kesällä luonnonkukkia ja talviaikaan pyöreitä havuseppe
leitä.
Poisnukkuneen hautaus hoitui vaihtelevalla menestyksellä. Onnis
tumista auttoi kuitenkin asia, että väkeä ja sukua oli tuohon aikaan maaseudulla kovasti. Yhteiskunnan rakenne alkoi kuitenkin muuttua.
Nuoremmat muuttivat työn perässä Ruotsiin ja kotim aassa asutuskes
kuksiin.
Hautajaisten järjestäm iseen alkoi tulla apua ulkopuoliselta palvelun tuojalta, kun maaseudullekin perus
tettiin hautaustoimistoja sekä m yö
hemmin myös pitopalveluyrityksiä.
Vastuu ja huoli järjestelyistä siirtyi om aisilta ostopalveluna yrittäjille.
M aaseudun talotkin rakennettiin entistä pienemmiksi, jolloin ei ollut useinkaan tilaa ainakaan talviaikaan isom m ille kokoontum iselle. Nyt kuitenkin eri yhteisöt ja seurakun
nat alkoivat rakentaa kokoontumi
seen sopivia tiloja. Erityisesti seura
kuntataloista tuli m uistotilaisuuk
sien pitopaikkoja.
M uutam ia vuosia aikaisem min Ville Nieminen oli perustanut naa
purikuntaan Karstulaan kukkakau
pan ja hautaustoimiston. Varsin pian hän tuli tunnetuksi asiallisena pal-
38
velualttiina, mutta kylmähermoise- na yrittäjänä. Noihin aikoihin kun
nanlääkärit tekivät heikoissakin olo
suhteissa uskom attom ia suorituk
sia. Leikkasivat sappikiviä, umpi
suolia, amputoivat raajoja, eikä ollut harvinaista ruumiinavauskaan kuo
linsyyn selvittäm iseksi. Ruum iin avauksessa lääkäri pyysi usein Vil
len avukseen.
Poliisit löysivät kesäaikaan met
sässä pari kuukautta olleen vainajan ja toivat tämän kuolemansyyn sel
vittämiseen lääkärille. Hänelle teh
tävä otti koville, mutta Ville käytän
nön ihmisenä oli suoriutunut kyl- mähermoisen hyvin. Niinpä kansa pian antoikin hautausyrittäjälle lisä
nimen Kylmä-Ville.
Aikaisemmin Ville haki Ruotsis
ta vainajan tänne Keski-Suomeen.
Iltalaivalla Turkuun tulon jälkeen, hän ajeli Huittisten seutuville. Väsy alkoi painaa niin, että hän päätti het
ken nukkua sopivan levikkeen ol
lessa kohdalla. Ei muuta kuin arkun viereen pitkälleen ja pian väsynyt matkamies oli unten mailla. Oli pi
meää ja Ville heräsi kun auto tuntui heilahtavan. Hän avasi takaoven ja meni kysymään.
- Mitäs täällä oikein touhutaan?
Kahdelle rengasvarkautta yrittä
neelle kaverille tuli kiire pakoon paikalta. Eivät varm aankaan ehti
neet selvittää nousiko kyselijä ar
kusta vai arkun vierestä. Ville sai nostaa autoonsa vierailijoilta paikal
le jääneen tunkin, hyvän lampun sekä kalliin hylsyavainsarjan. Oli
han se ikään kuin korvausta häiriön aiheuttajilta.
Villen perustaessa liiketoim in
taansa pankinjohtaja suhtautui hy
vin varovasti asiaan, vaikka kumpi
kaan ei epäillyt sitä, etteikö liikkeel
le olisi tarvetta paikkakunnalla.
Tämä aiheutti sen, että Villen täytyi turvautua laajaan tuttavapiiriin saa
dakseen alkupääoman kokoon. Jon
kin ajan kuluttua eräs kaveri kyseli.
- Jos vaikka vähän lyhentäisit velkaasi?
- Oottele vielä vähän aikaa. Tuol
la kylällä on isossa talossa vanha em äntä aika huonossa kunnossa.
Saan sieltä varm aan asiakkaan ja pystyn järjestämään sinulle rahaa.
Avoimena ja hyväpuheisena hen
kilönä Ville saattoi itse paljastaa asi
oita, joita ei olisi saanut puhua. Pie-
<
neliä paikkakunnalla kuulijat vielä lisäsivät, kun kertoivat seuraavalle.
Tämä vaikutti molempiin suuntiin:
lisäsi yrittäjän niin myönteistä kuin kielteistäkin arvostusta. Ei usein
kaan huomioitu sitä, mihin kaikkiin erilaisiin tehtäviin tuohon aikaan hautausurakoitsija joutui. N iissä tehtävissä täytyi olla tietyllä tavalla
"karaistu nu t" selvitäkseen arjessa eteenpäin. Lisänimen Kylmä muo
dostumiseen ehkä vaikutti myös se, että alkuun Ville oli vähän kiireinen toimissaan. Pian kuitenkin työsken
telyyn tuli tiettyä rauhallisuutta sekä tarvittavaa arvokkuutta.
N iinpä me päätim m e pyytää Niemis-Villeä edesmenneen vaarim
me hautausjärjestelyihin. Aikaisem
paa kokemusta tällaisesta järjeste
lystä ei lähisuvulla ollutkaan, koska edelliset poisnukkuneet on saatettu om atoim isesti viim eiselle m atkal
leen. Ville tuli hakem aan pappaa m ustaan pukuun pukeutuneena, vaikka oli arkipäivä. Tilaisuus oli ar
vokas lohduttavine sanoineen. Hän hyvällä lauluäänellään johti halutut muistovirret ja suhtautui suruum
me hyvin osaaottavasti.
Kaikki toistui yhtä lämpimästi ja hienosti myös siunauksen yhteydes
sä. Paljon vastuuta saivat omaiset jättää ammattilaiselle. Papan pois
meno jätti jälkeensä suuren tyhjiön ja kaipuun, joka pysyy aina mieliku
vissa. Ajatellessa hänen siunausta sekä muistotilaisuutta, täytyy antaa tunnustus siitä, miten kaikki sujui helpommin kuin aikaisemmin mo
nia läheisiä saattaessa. Silloin m i
kään ei ollut valmiiksi järjestettyä.
Täm än kokem am m e jälkeen olemme käyttäneet hautaustoimis
ton palvelua, kun olemme kohdan
neet surun läheisen poismenon joh
dosta. Lämmin kiitos siitä kuuluu Villelle ja hänen aikakautensa "p io
neereille". He loivat maaseudulle
kin tarpeellisen palvelun.
Niemis-Ville opiskeli toimialansa itsenäisesti ja kehitti sitä kokemuk
seensa perustuen. Lisäksi uskon, että hänellä oli luontaiset kyvyt teh
tävään, jota me kaikki aikanaan tar
vitsem m e. Eläkkeelle jäädessään Ville opetti tyttärelleen ja täm än m iehelle hautaustoim innan hoita
misen. Näin hänen uraauurtava elä
mäntyönsä sai lähipiiristä jatkajat ja luottamus toimintaan jatkui toisessa sukupolvessa.
Olavi Kokkinen
