TUU-08-048
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
4486000
4486000
4487000
4487000
4488000
4488000
6975000 6975000
6976000 6976000
6977000 6977000
6978000 6978000
6979000 6979000
SUURIHIEKKA
Tietokantatunnus: TUU-08-048
Pinta-ala: 92,7
Korkeus: 93
Alueen suhteellinen korkeus: 6
Geologia
Suurihiekan alue koostuu Höytiäisen järvenlaskun jälkeen paljastuneesta laajasta, tasaisesta
rantakerrostumahietikosta ja sen reunoille kerrostuneista dyyneistä. Hietikko on noin 2,3 kilometriä pitkä ja 500 metriä leveä. Tuulen aiheuttama kuluminen eli deflaatio on aiheuttanut paikoitellen karkean aineksen rikastumista, kun hieno hiekka on kulkeutunut tuulen mukana pois ja karkeampi aines on jäänyt jäljelle. Deflaation näkyvimpiä merkkejä ovat muutamat hietikon keskeltä kohoavat kivikot ja lohkareikot. Dyynit sijoittuvat luode-
kaakkosuuntaisina ketjuina hietikon lounais- ja koillisreunoille (vrt. TUU-08-059). Alueen suurimmat ja
jyrkkäpiirteisimmät dyynit sijaitsevat lounaisreunalla lähes Höytiäisen nykyisessä rannassa, ja ne muodostavat kaksi rannan suuntaista, kumpuilevaa 300-500 metrin pituista dyyniketjua. Yksittäiset dyyniselänteet ovat 4-6 metriä korkeita ja selkeästi epäsymmetrisiä. Dyynien ulapanpuoleinen lounaisrinne on jyrkkä ja korkea, hietikon puoleinen rinne loivempi. Koillisreunalla Venejokeen rajoittuvat dyyniselänteet ja dyynikummut muodostavat puolestaan noin 100 metriä leveän pienipiirteisen dyynivyöhykkeen, jonka suurimmat ja korkeimmat muodostumat ovat lähinnä jokea. Venejoki on kuluttanut dyyneihin törmiä. Koillisreunan dyynit ovat melko loivapiirteisiä ja rinteiltään symmetrisiä, ja niiden korkeus on noin 1-4 metriä. Vesajoki (1980b) on havainnut dyyni- ja rantakerrostumien alla olevissa järvisedimenteissä kuormitusrakenteita, jotka ovat syntyneet järvenlaskun yhteydessä.
Ylin ranta (Yoldiamerivaihe) on seudulla noin 120 metrin tasolla. Höytiäinen kuroutui itsenäiseksi järveksi Yoldiamerivaiheen aikana, jolloin sen vedenpinta oli kohdealueella suunnilleen 92 metrin tasolla (Saarnisto 1968, Vesajoki 1980a). Kohdealue jäi ilmeisesti jo kuroutumisvaiheessa suurimmaksi osaksi hieman vedenpinnan alapuolelle. Koska Höytiäisen lasku-uoma sijaitsi luode-kaakkosuuntaisen järvialtaan keskivaiheilla, aiheutti maan kohoaminen ja kallistuminen järven kaakkoisosassa transgression. Vedenpinta kohosi kohdealueella vähitellen 97 metrin tasolle, ja vanhojen Yoldiakerrostumien päälle Venejoen edustalle kerrostui runsaasti hiekkaisia
rantakerrostumia. Alueen hiekkaisuuteen on ilmeisesti vaikuttanut sijainti Venejoen suun ja pienen harjun välissä.
Höytiäisen vanha ranta hahmottuu puolisen kilometriä kohdealueen itäpuolella matalina törminä ja niiden edustalla olevina laajoina huuhtoutumiskivikkoina ja -lohkareikkoina. Vuonna 1859 Höytiäisen vedet purkautuivat
järvenlaskua varten kaivetun kanavan patojen läpi, ja järvelle muodostui uusi lasku-uoma Jaamankankaan halki etelään Pyhäselkään. Vedenpinta laski yhteensä 9,5 metriä, ja vanha Höytiäisen ranta jäi sisämaahan (Saarnisto 1968, Vesajoki 1980c). Kohdealueella jäi kuivilleen poikkeuksellisen paljon hiekkaista järvenpohjaa, jonka ainesta tuuli pääsi kuljettamaan. Dyynit ovat ilmeisesti kerrostuneet suunnaltaan vaihtelevien tuulten vaikutuksesta. Tuulen suunta on ollut hietikon keskiosista kohti reunoja. Koko alueella ja varsinkin koillisreunalla tärkein tuulen suunta on ollut läntinen tai lounainen, mutta lounaisreunalla ilmeisesti myös koillinen ja pohjoinen.
Biologia
Suurihiekan alue on hyvin samankaltainen kuin läheinen Suoniemen alue (TUU-08-47), mutta alaltaan huomattavasti suurempi. Alueen puusto on enimmäkseen matalaa ja kitukasvuista männikköä. Mäntyä kasvaa eri kehitysvaiheissa ja eri tiheyksinä. Keskimäärin puusto on kuitenkin avoimempaa kuin Suoniemellä. Keskiosassa on laajoja lähes paljaita tai kuluneen jäkälän peittämiä alueita. Reuna-alueilla männikkö on kookkaampaa. Aluskasvillisuus on etenkin keskiosissa hyvin karua ja kuivaa, ja jäkälää on hyvin runsaasti. Paikoin on myös runsaasti paljasta kivennäismaata. Pohjakerros koostuu lähinnä poronjäkälistä, osin tinajäkälistä ja paikoin myös
hietikkotierasammaleesta. Jäkälikköä laikuttavat monin paikoin pienet variksenmarjakasvustot. Alueen koillisreunaa kulkeva joki rehevöittää sen reunamaita jonkin verran. Alueen hietikoilla on runsaasti samettimuurahaisten pieniä maakumpuja tai hiekkakekoja.
Maisema ja muut arvot
Alue hahmottuu joen ja rannan rajaamana selkeästi ympäristöstä. Suuri osa alueesta ja sen muodostumista näkyy lähiympäristön tiestöltä. Lounaisreunalta näkyy Höytiäiselle, muuten ympäristöstä on näkyvissä lähinnä tiheää kangasmetsää. Sisäinen maisema on dyynien liepeillä kohtalaisen vaihteleva ja omaleimainen, mutta alueen tasaisissa keskiosissa jokseenkin yksitoikkoinen.
Kohdealueella on jonkin verran tiestöä, ja varsinkin alueen keskiosan hietikon pintakerros on melko kulunut.
Sijainti: Venejoen ja Höytiäisen välissä, 15 km Kontiolahdelta pohjoisluoteeseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 6 m
Karttalehti:
Kontiolahti
4224 09
Höytiäisen rannalla on parikymmentä loma-asuntoa, joista osa on mukana aluerajauksessa. Alueen poikki kulkevan tien päässä on Teerisaaren asukkaiden venelaituri. Kohdealue on nuoresta iästään huolimatta kohtalaisen hyvin kehittynyt ja havainnollinen dyynialue, ja helppopääsyisenä se on mainio käyntikohde.
Kirjallisuus:
Saarnisto, M. 1968. The Flandrian history of Lake Höytiäinen, eastern Finland. Bulletin of The Geological Society of Finland 40: 71-98.
Vesajoki, H. 1980a. Isolation of Lake Höytiäinen in eastern Finland. Publications of the University of Joensuu B II 12. 26 s.
Vesajoki, H. 1980b. Pre- and post-drainage development of the shore morphology and stratigraphy of Lake Höytiäinen, eastern Finland. Publications of the University of Joensuu B II 13. 30 s.
Vesajoki, H.1980c. The developmental phases of Lake Höytiäinen in Eastern Finland, and their contributions to the morphology and stratigraphy of the lake shores. Publications of the University of Joensuu B II 14. 5 s.
