Joulu Salmelassa
Vanhan ajan joulu valmisteluja Kannonkoskella
Kertoja Matti Graf, s. 1891, Kan- nonjärvi, haastattelija Jaakko Lehto
nen 18.7.1966
— Kun minä olin semmonen nyt rippikouluikäinen, minä olin tuossa Salmelan talossa hevosta ajamassa.
Siellä ajettiin kytölöillen savvea jou
lun eillä. Lähettiin hyvin varrain jou- luoattona sinne kyvölle ajamaan sav
vea. Siitä oi emäntä kuollunna. Isän
tä anto tyttölöillen vehnäjauhoja vä- häse, että: ” Tehkeä vehnästä.”
— Isäntä sano, ku lähettii savhau- valta, että: "Männään vähän laitta
maan pyheä.” Myö tultiin, ja se männöö heittää palton pois peältään ja sannoo: ” Tuokoapa tyttäret nyt si
tä vehnästä.” Ne ollii tehnä nii suu
ren taikinan, että ne oi joutuneet pa
nemaan tuulmyllyllä jauhettuja oh
rajauhoja sekkaan. Se oi nii kiipperä isäntä, se sieppas sen pois siitä pöy- västä ja sano: "Eihän teä o ku kar
hun paskoahan teä on, muttei teä o vehnästä!” Sillol vieraavvarroa ollu olevannaa vähän korppuja, ja se toi sitte ja sano: "Soahaaha myö oattoil- tana ainaki yhet kahvit oikeat.”
— Sitte ruvettii laittamaha sitä oattoa ja siivousta. Se käv navettapi- hassa ja tek luutia. Siinä talossa oi kaks renkiä, ja minä olin semmosena lisäpoikana ajamassa sitä savvea. Se ite heitti peältään pois ja sano:
” Menkeäpä hakemaan tyynnyrilöilla vettä järvestä hevosilla.” Ruvettiin tuppoa pesemään. Se heitti sangolla vettä ja myö kaikki hangattiin sitä. Ja se telläs uuniin valkean ja autto niitä
akkoja. Niin se tupa soatiin sitte puhtaaks ja porstuat ja kaikki. Sitten se män kuoppaan ja toi sieltä porkka
noita ja peruja. Sijankinkun se vei uuniin ja sano: "K yllä ehtii vielä il- laks teäki kypsyä." — Kyllä sitten oi sitä puuroa. Ei se niin hyvän makus- ta, mutta paljon sitä oi. J a sitä sijan- kinkkua oi kyllä vankasti pöyvässä.
Ja semmonen het oikeastaan ainaki kymmenen litran vetonen puutuop- pi, kakskorvanen, jolla se toi kaljoa pöytään. J a kun siinä syötiin, ni se oi oikeen semmosta talonasuntova.
Semmosta se joulu. Muuta ei ollun- na kylläkään ollenkaan olemassakaan koko joulunpyhhäin aikana, kahvi- leipeä eikä semmosta. Ei ollu mittää muuta, ku voa tavalliset perut ja näistä järvistä soatua kaloa, särkeä ja ahventa.
13
