”EI KAIKISTA OO YRITTÄJIKSI” – YLIOPISTO-OPISKELIJOIDEN ASENTEET YRITTÄJYYTTÄ JA AKATEEMISTA YRITTÄJYYTTÄ KOHTAAN
Erika Koivistoinen (291570) Sanna Sippala (289768) Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2018 Psykologian oppiaine Itä-Suomen yliopisto
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 1
2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT... 4
2.1 Retorinen sosiaalipsykologia ... 4
2.2 Laadullinen asennetutkimus ... 5
2.3 Yliopisto-opiskelijoiden yrittäjyysasenteet... 7
2.4 Yrittäjyys akateemisessa kontekstissa ... 9
2.5 Yrittäjämäiset piirteet ja niiden yhteys yrittäjyysintentioon ... 12
3 TUTKIMUSONGELMAT ... 14
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ... 15
4.1 Aineisto ... 15
4.2 Menetelmät ... 16
4.3 Analyysin kulku ... 17
5 ANALYYSIN TULOKSET ... 19
5.1 Väittämien frenkvenssijakaumat ... 19
5.2 Yrittäjyyteen yksilöllisinä ominaisuuksina liittyvät asenteet ... 22
5.3 Yrittäjyyteen elämäntapana liittyvät asenteet ... 26
5.4 Yrittäjyyteen eettisenä ja yhteiskunnallisena toimintana liittyvät asenteet... 28
5.5 Uuden työn piirteisiin liittyvät asenteet ... 32
5.6 Akateemiseen yrittäjyyteen liittyvät asenteet ... 38
5.7 Yrittäjyyteen taloudellisena riskinä liittyvät asenteet ... 42
6 POHDINTA ... 46
6.1 Yrittäjyys yleisenä ilmiönä ... 46
6.2 Akateeminen yrittäjyys ... 49
6.3 Tutkimuksen arviointia ... 52
6.4 Jatkotutkimusaiheet ... 53
LÄHTEET... 54
LIITTEET ... 57
Liite 1 ... 57
Liite 2 ... 58
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta
Filosofinen tiedekunta
Osasto
Kasvatustieteiden ja psykologian osasto Tekijät
Erika Koivistoinen ja Sanna Sippala Työn nimi
”Ei kaikista oo yrittäjiksi” – Yliopisto-opiskelijoiden asenteet yrittäjyyttä ja akateemista yrittäjyyttä kohtaan Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä
Psykologia Pro gradu -
tutkielma x 24.4.2018 56 + liitteet Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää yliopisto-opiskelijoiden asenteita yrittäjyyttä ja akateemista yrittäjyyttä kohtaan. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaiseksi yrittäjyys konstruoituu yliopisto-opiskelijoiden ilmaisemissa asenteissa yleisenä ilmiönä. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, näyttäytyykö akateeminen yrittäjyys yliopisto-opiskelijoiden ilmaisemissa asenteissa ja jos näyttäytyy, millainen kuva siitä rakentuu. Aineisto oli osa vuonna 2016 aloitettua, Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston, ”Akateeminen yrittäjyys sosiaalisena prosessina” -hankkeen (ACE) haastatteluaineistoa. Aineiston muodostivat 28 yliopisto-opiskelijan vastaukset 28:aan yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä työelämää koskevaan väittämään. Yliopisto-opiskelijat olivat 20–65 -vuotiaita eri alan opiskelijoita. Heistä 19 oli naisia ja 9 miehiä. Haastattelut olivat anonymisoituja ja litteroituja meidän saadessamme ne.
Aineistoa analysoitiin Vesalan ja Rantasen (2007) laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavan mukaisesti. Luokittelevan ja tulkitsevan analyysin lopputulemana tunnistettiin kuusi asenneluokkaa, joihin yliopisto-opiskelijoiden ilmaisemat asenteet jakautuivat. Nämä asenneluokat olivat 1) yrittäjyyteen yksilöllisinä ominaisuuksina liittyvät asenteet, 2) yrittäjyyteen elämäntapana liittyvät asenteet, 3) yrittäjyyteen eettisenä ja yhteiskunnallisena toimintana liittyvät asenteet, 4) uuden työn piirteisiin liittyvät asenteet, 5) akateemiseen yrittäjyyteen liittyvät asenteet ja 6) yrittäjyyteen taloudellisena riskinä liittyvät asenteet. Yksi väittämä saattoi kuulua useampaan eri asenneluokkaan. Erityisen voimakkaasti aineistosta nousivat esille individualistiset asenteet, joihin kuuluivat yksilölliset ominaisuudet, joita osallistujat pitivät tärkeinä yrittäjänä toimimisen kannalta.
Yrittäjyydestä rakentui kuva maskuliinisena, tietynlaisia kykyjä ja ominaisuuksia, kuten riskinotto- ja epävarmuudensietokykyä, vaativana toimintana. Lisäksi yrittäjyyteen liitettiin suuri työkuorma ja se nähtiin intohimoon perustuvana elämäntapana. Kuitenkin myös yrittäjyys yhteiskuntavastuullisena ja eettisenä toimintana nousi vastauksista esille: voiton tavoittelua hinnalla millä hyvänsä ei siis kannatettu.
Myös tulevaisuuden työelämään liitettiin yrittäjämäisiä piirteitä kuten tarve osata markkinoida itseään, taito verkostoitua ja muuttaa itseään työelämän tarpeisiin sopivaksi. Akateeminen yrittäjyys puolestaan konstruoitiin selvästi tavanomaisesta yrittäjyydestä poikkeavaksi. Akateeminen yrittäjyys määrittyi asiantuntijayrittäjyydeksi, joka perustuu oman osaamiseen ja asiantuntijuuden myymiseen. Vaikka akateemisuus konstruoitiin yrittäjyyden resurssiksi, tämä ei näkynyt suoraan yliopisto-opiskelijoiden yrittäjyysintentioissa. Vaikuttaa siltä, että vaikka yrittäjyyttä arvostetaan, sitä ei välttämättä nähdä itselle houkuttelevana työllistymisvaihtoehtona.
Avainsanat: Asenne, yrittäjyys, akateeminen yrittäjyys, laadullinen asennetutkimus
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Faculty
Philosophical Faculty
School
School of Educational Sciences and Psychology Authors
Erika Koivistoinen and Sanna Sippala Title
”Entrepreneurship is not for everyone” – University students’ attitudes towards entrepreneurship and academic entrepreneurship
Main subject Level Date Number of pages
Psychology Master’s thesis x 24.4.2018 56 + appendixes
Essay in minor studies
Bachelor studies Essay in special level studies Abstract
The aim of this master’s thesis was to discover university students’ attitudes towards entrepreneurship and academic entrepreneurship. The goal was to investigate, what kinds of attitudes university students have towards entrepreneurship. In addition, it was studied, if university students include academic entrepreneurship into their discourse and if they do, how do they depict it. The data was part of an interview from the “Academic entrepreneurship as a social process: Change, diversity and sustainability” -project (ACE), which was started in 2016 and done by the University of Eastern Finland and University of Turku.
The data includes 28 claims concerning entrepreneurship and entrepreneurial qualities in working life and 28 university students’ responses to these claims. These university students were from different faculties and they were 20–65 years old. Nineteen of the participants were women and nine men. Our data was transcribed and anonymized, when we received it.
The data was analyzed according to Vesala and Rantanen’s (2007) approach to qualitative attitude analysis.
After classifying the university student’s attitudes in the data and decoding the analysis, six categories for attitudes were formed based on the data. These attitude categories were 1) individual traits that depict entrepreneurship, 2) lifestyle characteristics that depict entrepreneurship, 3) ethical and societal characteristics that depict entrepreneurship, 4) characteristics that depict future working life, 5) attitudes associated with academic entrepreneurship and 6) entrepreneurship as financial risk taking. In this classification it was possible to place one claim into several categories. Individualistic attitudes were highly represented in the data, which included individual traits that participants regarded as vital for an entrepreneur.
Entrepreneurship was depicted as masculine and it was seen to require certain abilities and attributes such as risk taking and the ability to tolerate uncertainty. In addition, entrepreneurship was associated with great work load and it was seen as a passionate way of life. However, also the ethical and societal aspect of entrepreneurship was depicted in the data: making profit no matter what the costs was not supported.
Also entrepreneurial qualities were associated with future working life such as marketing and networking skills and adapting to the demands of working life. Academic entrepreneurship was described as different from other entrepreneurship. Academic entrepreneurship was defined as entrepreneurship that is based on expertise and providing that expertise to the clients. Even though academic skills were seen as a resource for entrepreneurship, it did not affect university students’ intentions to start their own businesses. It seems that although entrepreneurship is valued, it is not considered an enticing employment option.
Keywords: Attitude, entrepreneurship, academic entrepreneurship, qualitative attitude analysis
1 JOHDANTO
”Haluan kehittää koulutusjärjestelmäämme kunnianhimoisesti niin, että jokaiselle nuorelle tarjottaisiin mahdollisuutta yrittäjyyskasvatukseen. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan oma- aloitteisia ja aktiivisia nuoria.”
(Sampo Terho, Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri, Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteessa, 2017c).
Tutkielmamme käsittelee yrittäjyyttä ja akateemista yrittäjyyttä. Yrittäjä-termi on Ogborin (2000) mukaan mainittu ensimmäistä kertaa Cantillonin (1775) ”Essai sur la nature du commerce en général” -teoksessa. Ogborin (2000) mukaan Cantillon (1775) esittää yrittäjän maanviljelijänä tai henkilönä, joka harjoittaa liiketoimintaa epävarmoissa olosuhteissa.
Schumpeter (1934) taas viittaa (Ogborin, mukaan, 2000) yrittäjyyteen toimintana, jossa yhdistetään olemassa olevia komponentteja uudella ja luovalla tavalla. Yrittäjyys on siis ilmiönä vanha mutta silti ajankohtainen, sillä Opetus- ja kulttuuriministeriön (2017c) tavoitteena on edistää yrittäjyyttä ja kasvattaa kansalaisista entistä yrittäjähenkisempiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vuonna 2017 linjauksensa yrittäjyyden edistämiseen sekä yrittäjyyskoulutukseen ja -kasvatukseen. Linjaukset ulottuvat varhaiskasvatuksesta aina korkeakoulutukseen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017a.) Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017b) määrittelee yhdeksi yrittäjyyskasvatuksen tavoitteeksi yrittäjyyteen liittyvien myönteisten asenteiden lisäämisen.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan asenne- ja arvotutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista toivoo myönteisempää ilmapiiriä yrittäjyydelle ja uskoo sen hyödyttävän Suomea.
Suomalaisten omista yrittäjyysasenteista kertoo jotain se, että Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan suomalaiset ajattelevat palkkatyön olevan yrittäjyyttä huomattavasti turvallisempaa. (EVA, 2017; Apunen, Haavisto, Iskanius & Toivonen, 2017.) Vuoden 2018 alusta voimaan tullut aktiivimalli kuitenkin pakottaa yrittäjyydestä vähemmän kiinnostuneitakin yrittäjyystoimintaan siitä huolimatta, kokevatko he sen itselleen soveltuvana vaihtoehtona vai eivät. Mallin mukaan työttömyysetuutta leikataan noin viisi prosenttia, mikäli aktiivisuusedellytys ei täyty 65 työttömyyspäivän tarkastelujaksolla. Mikäli työtön ei löydä palkkatyötä tai pääse TE-toimiston työllistymistä edistävään palveluun, yrittäjyystoiminta on ainoa keino säilyttää työttömyysturvan taso ennallaan. (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2018.) Voi pohtia, millaisiin yrittäjyysasenteisiin tällainen yrittäjyyteen pakottaminen johtaa.
Mistä yrittäjyyteen kannustaminen sitten kumpuaa? Ikonen (2006) tuo esille, että ilmiötä voidaan tarkastella joko uusliberalistisen ideologian tai hyvinvointivaltion näkökulmasta.
Keskitalo-Foleyn, Komulaisen ja Naskalin (2010) mukaan uusliberalistisessa taloudessa hallinta on itseohjautuvilla yksilöillä. Ihannekansalainen onkin yrittäjämäinen, itsenäinen, aktiivinen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Yksilön on tehtävä oikeanlaisia valintoja, brändättävä ja tuotteistettava itsensä. Jos ilmiötä taas tarkastellaan, yhteisvastuuta ja solidaarisuutta painottavan, hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta, yrittäjämäiset ominaisuudet, kuten oma-aloitteellisuus ja vastuuntuntoisuus, ovat aina olleet hyvän kansalaisen ominaisuuksia. (Keskitalo-Foley, Komulainen & Naskali, 2010). Ikonen (2006) tuokin esille, että hyvinvointiyhteiskuntaa korostavassa diskurssissa yrittäjyyskasvatuksessa ei ole mitään uutta.
Hyytinen ja Pajarinen (2005) toteavat yrittäjyyteen kannustamisen olevan yksi keino vähentää rakenteellista työttömyyttä sekä lisätä talouskasvua. Pihkala (2008) puolestaan nostaa esille yhteiskunnallisen rakennemuutoksen, kuten teknologian kehityksen sekä väestörakenteen muutoksen, luomat täysin uudenlaiset yrittäjyysmahdollisuudet. Ei siis olekaan yllättävää, että poliittisten päättäjien – kuten Sampo Terhon – lausunnoista rakentuu kuva yrittäjästä tulevaisuuden ihannekansalaisena. Kuten tämän luvun alussa kävi ilmi, myös yliopistoilta odotetaan osallistumista yrittäjyyskasvatukseen. Pohdimme, onko yliopiston tehtävä kouluttaa akateemisista opiskelijoista yrittäjämäisiä tulevaisuuden työntekijöitä. Tutkimuksen tekeminen – ei yritysten ja työelämän tarpeiden palveleminen – on kuitenkin yksi yliopiston keskeisimmistä tavoitteista. Lisäksi voi kysyä, onko yhteiskunta, jossa menestyminen edellyttää yrittäjämäisiä piirteitä, ihanteellinen. Kaikilla ei ole kykyjä tai edes halua yrittäjäksi eikä mielestämme tarvitsekaan olla. Yhteiskunnan etu ei ole aina yksilön etu. Mielestämme yhteiskunta, joka tukee kaikenlaisia – yrittäjämäisiä ja vähemmän yrittäjämäisiä – yksilöitä, on ideaali ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksen tekemisen yhtenä motiivina onkin tarkastella kriittisesti yrittäjyyttä yliopisto-opiskelijoiden näkökulmasta.
Yrittäjyyden tutkiminen kriittisestä näkökulmasta on siis sekä tärkeää että ajankohtaista. Tässä tutkimuksessa lähestymme akateemista yrittäjyyttä ja yrittäjyyttä yliopisto-opiskelijoiden näkökulmasta. Tarkastelemme, minkälaiseksi yrittäjyys konstruoituu akateemisten opiskelijoiden ilmaisemissa asenteissa sekä yleisenä ilmiönä että akateemisuuden kontekstissa.
Aineistonamme käytämme ACE-hankkeen1 haastatteluja ja analyysimenetelmänämme
1 Katso tarkemmat tiedot ACE-hankkeen verkkosivulta: http://www.uef.fi/fi/web/ace/home.
asenteiden luokittelua eri teemojen alle. Näitä molempia kuvaamme tarkemmin neljännessä luvussa. Teoreettisena viitekehyksenä analyysin taustalla on laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa. Laadullinen asennetutkimus nojaa retorisen psykologian tutkimusstrategiaan.
Lisäksi teoreettiseen viitekehykseemme sisältyy aikaisempia, pääosin määrällisiä tutkimuksia yrittäjyysasenteista, sillä laadullisia tutkimuksia yrittäjyysasenteista ei ole juurikaan tehty.
Tosin Tonttila (2001; 2010) on tutkinut yliopisto-opiskelijoiden asenteita yrittäjyyttä kohtaan myös laadullisesti väittämäkorttien avulla. Aiemmista yrittäjyysasenteiden tutkimuksista painotammekin Tonttilan (2010) väitöskirjaa, joka on menetelmiltään ja aiheeltaan hyvin lähellä meidän tutkielmaamme.
2 TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT
2.1 Retorinen sosiaalipsykologia
Billigin (1996) retorisessa sosiaalipsykologiassa ihminen nähdään ennen kaikkea puheentuottajana. Kun ihmiset ajattelevat, he käyvät sisäistä puhetta vaihtaen puolta näkemyksen kannattajasta sen vastustajaksi. Ajattelu ei olekaan Billigin (1996) mukaan luonteeltaan monologista vaan dialogista. Ajattelu ja keskustelu eivät myöskään poikkea toisistaan, sillä samanlaisia argumentteja ja perusteluita käytetään sekä ajatellessa että keskustellessa muiden kanssa. Kärjistäen voi sanoa, että ajattelu on seurausta siitä, että osaa väitellä. Myös Piaget pohti väittelemisen merkitystä lapsen kehityksen kannalta. Piaget esitti ajatuksen, jonka mukaan nimenomaan väitteleminen ja siihen liittyvä kritiikkiin vastaaminen saavat aikaan sen, että lapsi oppii perustelemaan ja pohtimaan kantaansa. (Billig, 1996.) Billig (1996) arvostelee kognitiivista psykologiaa siitä, että se epäretorisesti ja yksipuolisesti näkee muista erillään olevan yksilön käsittelevän aistiensa välittämää tietoa kategorioiden avulla. Kognitiivinen psykologia jättää huomiotta sen, että kategorisoidessaan ihminen ottaa kantaa paitsi siihen, mikä tekee jostain objektista johonkin kategoriaan kuuluvan (kategorisointi), myös siihen, mikä tekee siitä yksilöllisen eli kategoriaan kuulumattoman (partikularisointi). Retorinen sosiaalipsykologia pohjaa näkemyksensä asenteista Protagoran maksiimin. Sen mukaan kaikilla asioilla on kaksi puolta: jokaiselle väitteelle on olemassa vastaväite. Asenteet ovatkin kannanottoja tiettyjen asioiden puolesta ja tiettyjä vastaan. (Billig, 1996.) Tutkimuksemme kannalta tämä tarkoittaa sitä, että ottaessaan kantaa esimerkiksi siihen, mitä akateeminen yrittäjyys on, yliopisto-opiskelijat ottavat samalla kantaa siihen, mitä se ei ole.
Billig (1996) kritisoi perinteisiä psykologisia asenneteorioita siitä, että ne sivuuttavat asenteiden sosiaalisen ja argumentatiivisen luonteen. Hänen mukaansa ihmisillä on asenteita niihin kysymyksiin, joihin heidän oletetaan ottavan kantaa puolesta tai vastaan. Asenteita ei siis ole kaikkiin itsestään selvinä pidettyihin asioihin, vaan ainoastaan kiistanalaisiin aiheisiin.
Aiheen kiistanalaisuus määräytyy sosiaalisessa todellisuudessa ja asenteet ovat siten luonteeltaan sosiaalisia. Asenteet ovat kannanottamista julkiseen keskusteluun:
asenteenhaltijan voi olettaa paitsi perustelevan kantansa myös kritisoivan vastakkaisia näkemyksiä sekä olevan halukas väittelemään asiasta. Retorinen psykologia näkee
perusteluiden ja kritiikin olevan olennainen osa asennetta. Ilman näitä argumentatiivisia piirteitä ei voida puhua asenteesta. (Billig, 1996.) Aineistomme perusteella yrittäjyys ja akateeminen yrittäjyys ovat kiistanalaisia asioita, sillä ne herättivät tutkimuksemme osallistujissa selkeitä kannanottoja puolesta ja vastaan.
Asenteita ei nähdä retorisessa sosiaalipsykologiassa vaistonvaraisina ja sisäisinä reaktioina johonkin ärsykkeeseen, vaan erimielisyyden tai samanmielisyyden ilmaisuna jotakin kiistanalaista asiaa kohtaan. Retorisessa sosiaalipsykologiassa ihmisen käyttäytymisen ei nähdäkään olevan suoraa seurausta jostakin asenteesta. Dispositionaalisessa asennetutkimuksessa asenne sen sijaan nähdään ihmisen sisäisenä taipumuksena, joka johtaa tietynlaiseen käyttäytymiseen. Tästä johtuen dispositionaalisessa asennetutkimuksessa on pidetty metodologisena ongelmana sitä, että asenne ja käyttäytyminen eivät useinkaan vastaa toisiaan. Tätä haastetta on yritetty voittaa esimerkiksi kehittämällä erilaisia mittaustapoja.
Retorinen sosiaalipsykologia ei näe tätä ristiriitaisuutta ongelmallisena, vaan ennen kaikkea mielenkiintoisena ilmiönä. Siinä tarkastelun kohteeksi otetaan se, miten ihminen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa selontekojen avulla kuroo umpeen kuilua käyttäytymisen ja asenteiden välillä. (Billig, 1999.) Tutkielmassamme asenteita tarkastellaan retorisen sosiaalipsykologian tapaan sosiaalisesti rakentuvina. Tämä näkyy siinä, että yrittäjyyteen liittyvät asenteet saattavat vaihdella haastattelun kuluessa, joten esimerkiksi osallistujan näkemys omasta halukkuudestaan ryhtyä yrittäjäksi saattaa muuttua kesken haastattelun. Siihen, miten ja mitä yliopisto-opiskelija yrittäjyydestä puhuu, vaikuttaa siis sosiaalinen tilanne kuten esimerkiksi haastattelija sekä se, missä roolissa hän puhuu ja kenelle hän puheensa suuntaa.
2.2 Laadullinen asennetutkimus
Rädyn (1982) mukaan laadullisen asennetutkimuksen historia on ollut menetelmiltään hyvin empiriaan painottuvaa ja hän nimeääkin tämän valtavirran teknologiateoriaksi, joka vallitsi 1930-luvulla. Teknologiateoria painotti pelkkää empiiristä asenteen mittaamista, ja se säilyi pitkään metodina asennetutkimuksessa teknologiateorian helppokäyttöisten mittareiden ansiosta. Ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että teoria jäi usein irralleen käytetyistä metodeista ja että asennemittareiden tulokset eivät suoraan ennustaneet käyttäytymistä niin kuin teknologiateoria oletti. Teknologiateorialle osaltaan kritiikiksi syntyi useita suuntauksia, joista osa toimi (Rädyn, mukaan, 1982) pohjana 1950-luvulla Smithin, Brunerin ja Whiten
tutkimuksessa Opinions and Personality. Heidän tavoitteenaan olikin luopua asenteen pelkästä empiirisestä mittaamisesta ja siirtyä asenteen kokonaisvaltaisempaan tutkimukseen, joka sisälsi asenteen rakenteen systemaattisen kuvailun (kognitiivinen psykologia) sekä yksilön persoonallisuuden ja elämänhistorian analyysin.
Vesalan ja Rantasen (2007) mukaan laadullinen asennetutkimus on metodologinen lähestymistapa, johon sisältyy sekä teoreettisia oletuksia että käytännön menetelmiä.
Laadullisessa asennetutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on se, mitä ihmiset arvottavat kommentoidessaan asioita sekä se, miten, millä ehdoilla ja minkälaisista rooleista arvottamista tehdään ja mitä arvottamiseen liittyy. Tämän lähestymistavan teoreettiset perusteet ovat Billigin (1996) retorisessa sosiaalipsykologiassa, jota kuvasimme edellisessä alaluvussa. Lisäksi siinä nojaudutaan sosiaalista vuorovaikutusta, kommunikaatiota sekä kokemisen tilannesidonnaisuutta ja monimuotoisuutta painottavaan tutkimusperinteeseen. Asenne nähdään laadullisessa asennetutkimuksessa luonteeltaan sosiaalisena eikä niinkään yksilön sisäisenä ominaisuutena tai taipumuksena kuten dispositionaalisessa asenneteoriassa.
Vesalan ja Rantasen (2007) mukaan asenteet tulevat esille argumentoinneissa ja argumentointia puolestaan jäsennellään ja tulkitaan asenteiden näkökulmasta. Laadullisessa asennetutkimuksessa olennaista on, mitä, miten ja kuka arvottaa. Asenteissa on läsnä sekä väite että vastaväite, joten niihin liittyy aina arvottamisen vaatimus. Heidän mukaansa asenne oletetaan laadullisessa asennetutkimuksessa käsitteeksi, johon liittyy kannanottoja, perusteluita ja muita selontekoja. Asennoituminen on vuorovaikutuksellinen tapahtuma, jossa joku arvottaa jotain asiaa tietyllä tavalla. He kuvaavat myös erilaisia aineiston jäsentämisen tapoja.
Ensinnäkin on mahdollista etsiä variaatioita, kuten esimerkiksi myönteisyyttä tai kielteisyyttä, kannanotoista. On tärkeää huomioida myös perusteluiden vaihtelut.
Toisekseen arvottamisen kohteen tunnistaminen on olennainen osa laadullista asenneanalyysia.
Vesala ja Rantanen (2007) esittävätkin havainnollisen esimerkin kohteen määrittämisen tärkeydestä. Tutkimuksessa, jossa selvitettiin asennoitumista poliitikkoihin, havaittiin, että ihmisillä, jotka arvottivat poliitikkoja kielteisesti, oli erilainen ymmärrys poliitikoista kuin niillä, jotka arvottivat heitä myönteisesti. Kolmannekseen on tulkittava, kuka on asenteen arvottaja. Rooli, jossa tutkittavaa lähestytään, voi osaltaan antaa viitteitä toimijasta. Subjekti voi kuitenkin vaihtua kesken puheen tai tutkittava voi erityisesti määritellä sen puheessaan.
Tässä ja edellisessä alaluvussa esitetyt analyysin tavat ovat Vesalan ja Rantasen (2007) mukaan osa luokittelevaa analyysia. Analyysin tuloksena saadaan tunnistettua asenteet. Jos halutaan
selvittää, miten asenteet liittyvät sosiaaliseen todellisuuteen, on tehtävä lisäksi tulkinnallisempaa analyysia.
Asenteen sosiaalista kontekstia voidaan tulkita ensinnäkin kysymällä, mitä arvottamisella ja sen ilmaisemisella tehdään, mihin sitä käytetään ja mitä sillä mahdollisesti voidaan saada aikaiseksi. Toiseksi voidaan kysyä, miten ja minkälaisten prosessien myötä arvottaminen tulee ilmaistuksi sekä minkälaisia resursseja ja välineitä arvottamiseen käytetään ja edellytetään.
Resursseja taas ovat retorisen psykologian näkökulmasta ne tekijät, joilla näkökantaa voidaan perustella. (Vesala & Rantanen, 2007.) Vesala ja Rantanen (2007) esittävät muun muassa maalaisjärkeen ja itsestäänselvyyksiin vetoamisen tällaisina retorisina resursseina. Voi olla, että tutkimuksessamme esimerkiksi vedotaan omaan kokemukseen, sillä joidenkin väittämien muotoilu saattaa ohjata pohtimaan ilmiötä omasta kokemuksesta ja elämänpiiristä käsin.
Yksi asenteen tulkitsemistapa on tarkastella arvottamiseen liittyviä resursseja, käsityksiä ja uskomuksia. Yksilö oppii erilaisia tilannekohtaisia oletuksia itsestään, muista ja omasta suhteestaan muihin. Henkilö voi esimerkiksi sanoa opiskelukavereilleen vihaavansa liikuntaa ja perheenjäsenilleen taas nauttivansa siitä. Kyseessä ei ole sisäsyntyinen tapa reagoida tiettyyn ärsykkeeseen tietyllä arvottavalla tavalla, vaan siitä, että henkilö oppi tilannekohtaisesti soveltamaan itseensä kohdistuvia oletuksia. Väittämien taustalla olevat oletukset ja käsitykset voivat myös esimerkiksi liittyä tietyssä kulttuurissa itsestään selvinä pidettyihin asioihin.
(Vesala & Rantanen, 2007.) Suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkiksi pidetään edelleen itsestään selvänä sitä, että nainen on pääasiallisessa hoitovastuussa lapsesta. Onkin mielenkiintoista tutkia, miten kulttuuriset oletukset ja normit, kuten esimerkiksi käsitykset sukupuolille tyypillisestä ja ihanteellisesta toiminnasta, vaikuttavat yliopisto-opiskelijoihin ilmaisemiin yrittäjyysasenteisiin. Nähdäänkö esimerkiksi, että miehet soveltuvat paremmin yrittäjiksi sen vuoksi, että naisille ei jää lastenhoitovelvoitteiltaan riittävästi aikaa yrittäjyydelle?
2.3 Yliopisto-opiskelijoiden yrittäjyysasenteet
Tässä alaluvussa kuvaamme suomalaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa saatuja tuloksia siitä, miten yliopisto-opiskelijat asennoituvat yrittäjyyteen. Pääpaino on Tonttilan (2010) väitöskirjassa, sillä se vastaa tutkimusasetelmaltaan hyvin pitkälle meidän tutkimustamme ja
on toisaalta harvoja löytämiämme laadullisia asennetutkimuksia. Tutkimuksemme pyrkiikin osaltaan täyttämään tätä tutkimuksellista aukkoa. Toisaalta se tarjoaa myös mahdollisuuden saada syvällistä ymmärrystä tutkimiemme yliopisto-opiskelijoiden yrittäjyysasenteista.
Tonttilan (2010) tutkimuksessa yrittäjyyttä tarkastellaan retorisen sosiaalipsykologian mukaisesti. Tällöin asenne nähdään sosiaalisesti muotoutuvana eikä niinkään yksilön sisäisenä ominaisuutena (Vesala & Rantanen, 2007). Tässä sekä kahdessa seuraavassa alaluvussa esitetään kuitenkin myös tutkimustuloksia, joissa yrittäjyyttä tarkastellaan dispositionaalisesti eli se nähdään seurauksena tietyistä synnynnäisistä ominaisuuksista. Näiden tulosten esittäminen on perusteltua, sillä joidenkin tutkimusten mukaan yliopisto-opiskelijat näkevät yrittäjyyden pääasiassa sisäsyntyisenä (Çolakoğlu & Gözükara, 2016; Henderson & Robertson, 1999; Karabulut, 2016; Ozaralli & Rivenburgh, 2016; Rauh & Frese, 2007; Räty ym., 2018;
Zhang, Wand & Owen, 2015).
Tonttila (2010) tutki väitöskirjassaan laadullisesti yrittäjyyden arvottamista yliopisto- opiskelijoiden argumentaatiossa. Tonttila (2001) on tutkinut vastaavaa aihetta lähestulkoon samanlaisella menetelmällä aiemminkin, mutta väitöskirjassaan hän tutki sitä aiempaa laaja- alaisemmin. Väitöskirjassa opiskelijat arvottivat yrittäjyyden positiiviseksi idealistiseen ja individualistiseen yrittäjäkuvaan vetoamalla. Tähän yrittäjyyden ideaaliin vetosivat erityisesti ne opiskelijat, joilla oli yrittäjyysaikomuksia. Yrittäjyys nähtiin mahdollisuutena itsenäiseen sekä riippumattomaan elämään, ja myös työn sisällölliseen mielekkyyteen vedottiin. (Tonttila, 2010.) Tonttilan (2010) väitöskirjan tulokset ovat yhdenmukaisia useiden muiden tutkimustulosten kanssa. Esimerkiksi Rosan (2003) pitkittäistutkimuksessa ne opiskelijat, jotka jatkoivat yritystoimintaansa seuranta-aikana, sanoivat syyksi sen, että he nauttivat riippumattomuudesta, itsenäisyydestä ja suuremmasta vaikutusmahdollisuudesta omaan elämäänsä. Ristimäen (2007) mukaan yrittäjyyskertomuksissa yrittäjyys näyttäytyy kiehtovana mutta myös ahdistavana toimintana, jossa yrittäjä on oman onnensa seppä.
Tonttilan (2010) mukaan yrittäjyyttä arvotettiin myös kielteisesti käyttämällä individualistista yrittäjyyskuvaa: nähtiin, että yrittäjyys on yhteydessä suureen työmäärään, vähäiseen vapaa- aikaan, epäkiinnostaviin hallinnollisiin tehtäviin sekä taloudelliseen riskinottoon. Hendersonin ja Robertsonin (1999) kyselytutkimuksessa ahkeruus olikin yksi luonteenpiirre, joka yrittäjiin liitettiin. Heidän tutkimuksessaan yliopisto-opiskelijat näkivät yrittäjyyden sisäsyntyisenä, vaikkakin toivat samanaikaisesti esille, että piirteet tarvitsevat ympäristön tukea kehittyäkseen.
Rosan (2003) pitkittäistutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia edellä mainittujen tutkimustulosten kanssa. Suurin osa niistä tutkituista, jotka lopettivat yritystoiminnan seuranta-
aikana, sanoivat syyksi sen, että yrittäjyys ei tuota odotettua tulosta, vaatimukset ja palkkiot eivät ole tyydyttäviä ja että yrittäjyys on liian aikaa vievää ja stressaavaa. Ristimäen (2007) mukaan yrittäjyys näyttäytyy kertomuksissa kovana työnä, johon liittyy mahdollisuus paitsi rikastua myös menettää rahansa.
Tonttilan (2010) mukaan yrittäjyyttä arvotettiin taloudellisena ja riskiin perustuvana toimintana positiivisesti, negatiivisesti sekä neutraalisti. Neutraaliin arvottamiseen liittyi yrittäjyyden näkeminen rahallista korvausta vastaan tehtävänä ansionhankintana. Riski nähtiin luonnollisena osana tätä ansionhankintaa. Negatiiviseen arvottamiseen liittyi puolestaan riskin näkeminen yrittäjyyden ihannetta rajoittavana: yrittäjyys pakottaa taloudellisen riskinottoon ja riskin toteutumisen estämiseksi kellon ympäri työskentelyyn. (Tonttila, 2010.) Karabulut (2016) toteaakin, että kyky ottaa laskelmoituja riskejä on keskeinen yrittäjät muista erottava piirre, ja se on myös ehto menestymiselle. Riskinottokyky nousi esille myös Ozarallin ja Rivenburghin (2016) tutkimuksessa, sillä noin 76 prosenttia yhdysvaltalaisista ja 43 prosenttia turkkilaisista yliopisto-opiskelijoista näki yrittäjyyteen liittyvän paljon tai liikaa riskejä, jotta he voisivat harkita sitä vaihtoehtona. Tonttilan (2010) tutkimuksessa positiiviseen arvottamiseen puolestaan sisältyi ajatus yrittäjyydestä hyvän taloudellisen korvauksen mahdollistavana elinkeinona. Myös Hendersonin ja Robertsonin (1999) tutkimuksessa suurin osa yliopisto-opiskelijoista näki yrittäjyyden ennen kaikkea rahan tekemiseen ja liiketoiminnan kasvattamiseen tähtäävänä toimintana.
Aiempia tutkimustuloksia lukemalla yrittäjästä rakentuu kuva sankarimaisena henkilönä, jolla on mahdollisuus riskit voittamalla rikastua ja menestyä. Kuten Ristimäki (2007) kuitenkin huomauttaa, sankarilliset roolit on länsimaisissa yhteiskunnissa kirjoitettu miehille. Naisten merkitys tarinoissa rakentuu yleensä suhteessa mieheen.
2.4 Yrittäjyys akateemisessa kontekstissa
Vivas ja Alvarez-Hevia (2017) toteavat, että korkeat työttömyysluvut, määräaikaisuus sekä epävakaus ovat keskeisimpiä globaalia maailmaa määrittäviä elementtejä. Heidän mukaansa yliopisto-opiskelijoiden urapolkuja määrittävätkin entistä voimakkaammin joustavuus ja liikkuvuus. Yliopisto-opiskelijoita kannustetaan itsensä työllistämiseen ja yrittämiseen.
Tonttila (2010) puolestaan tuo esille, että akateeminen yrittäjyys on moniselitteinen käsite:
akateemista yrittäjyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi kapea-alaisesti akateemisten tutkijoiden
omaan tieteenalaan liittyvänä yrittäjyystoimintana. Tällöin akateeminen yrittäjyys nähdään ennen kaikkea osaamisen ja tiedonsiirron kautta. Tonttilan (2010) väitöskirjassa akateemista yrittäjyyttä tarkastellaan laaja-alaisemmin minä tahansa korkeasti koulutetun harjoittamana yrittäjyytenä. Tutkielmassamme tarkastelemme akateemista yrittäjyyttä Tonttilan (2010) tapaan laaja-alaisesti.
Yrittäjyyden ja akateemisuuden suhdetta arvotettiin Tonttilan (2010) väitöskirjassa sekä positiivisesti että negatiivisesti. Yrittäjyys työllistymismahdollisuutena arvioitiin relevantiksi ja positiiviseksi silloin, kun akateemisuus konstruoitiin yrittäjyyden resurssiksi. Yrittäjyys työllistymismahdollisuutena arvioitiin puolestaan negatiiviseksi ja irrelevantiksi silloin, kun akateemisuus konstruoitiin esimerkiksi yrittäjyyden esteeksi tai tarpeettoman korkeaksi koulutukseksi. (Tonttila, 2010.) Räty ym. (2018) puolestaan havaitsivat, että akateemisten taitojen ei nähdä edesauttavan yrittäjyydessä menestymisessä. Akateemisessa kontekstissa yrittäjyyden ajatellaan olevan rajattu vain tietylle, hyvin kapealle joukolle ihmisiä, joilla on erityisiä yrittäjyyteen yhdistettäviä ominaisuuksia. He havaitsivat myös, että yrittäjyysaikomuksen omaavat yliopisto-opiskelijat pyrkivät kategorisoimaan itsensä muista opiskelijoista poikkeaviksi: he eivät nähneet omaavansa juurikaan akateemisia tai perinteisiä työntekijätaitoja, mutta pitivät itseään kilpailuhenkisinä, innovatiivisina sekä kunnianhimoisina.
Akateemisen koulutuksen hankkineet eivät yleensä olekaan olleet kovin kiinnostuneita oman yrityksen perustamisesta verrattuna esimerkiksi toisen asteen tutkinnon suorittaneisiin, joita toimii yrittäjinä huomattavasti korkeasti koulutettuja enemmän (Tonttila, 2001). Esimerkiksi vuonna 2011 yrittäjiä oli työllisestä työvoimasta noin kymmenen prosenttia ja heistä vain kolmannes oli suorittanut korkeakoulututkinnon (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2012). Työ- ja elinkeinoministeriö (2012) tuo yrittäjyyskatsauksessaan mielestämme huomionarvoisen ja mielenkiintoisen seikan esille: tilastot saattavat aliarvioida akateemisten yrittäjien määrän, sillä he työskentelevät usein osaamista vaativilla toimialoilla ja osakeyhtiömuotoisissa tiimiyrityksissä, joissa työskenteleviä viralliset työllisyystilastot eivät tunnista yrittäjiksi. Voi siis olla, että akateemisia yrittäjiä on enemmän kuin tilastot kertovat.
Ristimäen (1998) selvityksessä havaittiin, että perus-, luonnon- ja ideatieteissä potentiaaliseksi työnantajaksi nähdään julkinen sektori, erityisesti opettajan ammatti. Kuitenkin biologiassa ja maantieteessä yrittäjyys ja ammatinharjoittaminen nähdään yhtenä vaihtoehtona.
Humanistisissa tieteissä julkinen sektori ja opettajan työ nähdään ensisijaisena vaihtoehtona.
Lempinen (1997) tuokin esille, että kasvatustieteilijät ja humanistit ovat vähiten kiinnostuneita yrittäjyydestä. Yhteiskuntatieteissä opiskelijoita ohjataan useimmissa pääaineissa julkiselle sektorille ja isoihin yrityksiin. Soveltavien tieteiden, kuten psykologian puolella, opiskelija päätyy useimmiten julkiselle tai yksityiselle sektorille palkkatyöntekijäksi. Arkkitehtuurin ja psykologian koulutusohjelmissa yrittäjyys nähdään kuitenkin myös yhtenä vaihtoehtona.
(Ristimäki, 1998.) Taloustieteiden koulutusohjelmassa puolestaan opiskelijat arvottivat yrittäjyyttä myönteisesti mutta toimivat itse harvoin yrittäjinä (Lempinen, 1997). Räty ym.
(2018) tekivät samansuuntaisen havainnon: vaikka 20 prosentilla yliopisto-opiskelijoista oli suhteellisen korkea motivaatio ryhtyä yrittäjäksi, vain 7 prosenttia arvioi vaihtoehdon ”hyvin todennäköiseksi” tai ”todella vahvaksi aikomukseksi”.
Kansainvälisistä tutkimuksista on saatu kotimaisten tutkimusten kanssa sekä samanlaisia että ristiriitaisia tuloksia. Joidenkin tutkimusten mukaan yliopisto-opiskelijat harkitsevat yrittäjyyttä vain harvoin uravaihtoehtona (Klapper & Léger-Jarniou, 2006; Ozaralli &
Rivenburgh, 2016). Belás, Dvorský, Tyll ja Zaríková (2017) saivat kuitenkin tuloksen, jonka mukaan 49 prosenttia tshekkiläisistä ja 59 prosenttia slovakialaisista yliopisto-opiskelijoista tunsi huomattavaa kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan. Kuten Zhang, Wang ja Owen (2015) toteavat, yrittäjyysaikomusten tutkiminen ei ole sama asia kuin itse käyttäytymisen tutkiminen.
Ozaralli ja Rivenburgh (2016) havaitsivatkin, että opiskelijat arvottavat yrittäjyyttä myönteisesti mutta eivät ole itse siitä kovinkaan kiinnostuneita. Aikomukset ja arvostukset eivät siis välttämättä johda yrittäjäksi ryhtymiseen.
Tutkimuksissa on etsitty syitä sille, miksi yrittäjyys joko kiinnostaa tai ei kiinnosta opiskelijoita. Sosiaalisten normien ja pystyvyyskäsityksen on havaittu olevan yhteydessä yrittäjyysaikomukseen. Sosiaalisilla normeilla tarkoitetaan sitä, mitä esimerkiksi merkitykselliset toiset ajattelevat yrittäjäksi ryhtymisestä ja pystyvyyskäsityksellä puolestaan sitä, kuinka vahvasti henkilö uskoo pystyvänsä saavuttamaan tavoitteensa. (Ozaralli &
Rivenburgh, 2016; Zhang, Wand & Owen, 2015.) Myös asenteiden merkitystä on tutkittu.
Asenteeseen vaikuttaa se, millaisia seurauksia ihminen uskoo saavutuksellaan olevan.
Seuraukset ovat erilaisia sisäisiä ja ulkoisia palkkioita, kuten taloudellista menestystä, turvallisuutta, autonomiaa sekä henkilökohtaisia palkkioita. Asenteen yhteydestä aikomukseen on saatu ristiriitaisia tuloksia. Zhang, Wand ja Owen (2015) havaitsivat oletuksensa vastaisesti, että myönteinen asenne ei ole yhteydessä intentioon. Ozaralli ja Rivenburgh (2016) puolestaan havaitsivat positiivisen yhteyden intention ja asenteen välillä.
Kruegerin, Reillyn, ja Carsrudin (2000) mukaan yrittäjyys on suunnitelmallista toimintaa, jolloin aikomusten tarkastelu on perusteltua. Heidän mukaansa asenteet vaikuttavat käyttäytymiseen aikomusten kautta. Henkilökohtaisilla ja tilannetekijöillä on taas epäsuora vaikutus yrittäjyyteen siten, että ne vaikuttavat asenteisiin ja toimintamotivaatioon. Esimerkiksi roolimallit vaikuttavat aikomuksiin myönteisesti vain, mikäli niillä on vaikutusta asenteisiin ja pystyvyyskäsitykseen. Seuraavaksi tarkastelemmekin henkilökohtaisia ominaisuuksia, joiden on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä yrittäjyysintentioon.
2.5 Yrittäjämäiset piirteet ja niiden yhteys yrittäjyysintentioon
Tässä alaluvussa tarkastelemme yrittäjyyttä sisäsyntyisenä taipumuksena retorisen sosiaalipsykologian vastaisesti ja dispositionaalisen asenneteorian mukaisesti.
Tutkimustulosten esittäminen on kuitenkin perusteltua, sillä yrittäjyyteen ja yrittäjyysintentioon on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty tietynlaisia piirteitä ja näin ollen on mahdollista, että näitä nousee esille myös meidän tutkimusaineistostamme.
Sekä kotimaisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että tietyt yrittäjämäisiksi mielletyt piirteet ovat yhteydessä yrittäjyysintentioon (Räty ym., 2018; Ozaralli & Rivenburgh, 2016; Rauh & Frese, 2007; Karabulut, 2016; Zhang, Wand ja Owen, 2015). Räty ym. (2018) esimerkiksi havaitsivat, että tietyt työllistymistä edistävät kyvyt, kuten innovatiivisuus, kilpailuhenkisyys ja kunnianhimo, ovat yhteydessä yrittäjyysintentioon. Oletusten vastaisesti taas esimerkiksi ekstroversio ei ollut yhteydessä intentioon. Myös Ozarallin ja Rivenburghin (2016) mukaan innovatiivisuus sekä riskinottokyky ovat yhteydessä yrittäjyysaikomukseen.
Karabulut (2016) puolestaan havaitsi vahvan sisäisen hallintakäsityksen sekä halun etsiä ja hyödyntää erilaisia liiketoimintamahdollisuuksia olevan yhteydessä intentioon. Rauh ja Frese (2007) tuovat esille meta-analyysissaan, että ominaisuudet, kuten suorituskeskeisyys, vahva pystyvyyskäsitys, stressinsietokyky, innovatiivisuus, autonomian tarve sekä proaktiivisuus, ovat yhteydessä yrittäjyystoimintaan, kuten yrityksen perustamiseen ja menestymiseen.
Seuraavaksi kuvaamme joitakin keskeisiä yrittäjyyteen yhdistettyjä piirteitä tarkemmin konkretisoidaksemme sitä, miksi piirteillä on yhteys yrittäjyyteen ja yrittäjyysintentioon.
Innovatiivisuus on yksi keskeisimmistä yrittäjämäisistä piirteistä (Çolakoğlu & Gözükara, 2016; Ozaralli & Rivenburgh, 2015; Rauh & Frese, 2007). Innovatiivisuuteen liittyy halu kehitellä uudenlaisia ideoita, jotka poikkeavat siitä, mitä ja miten on aiemmin tehty (Çolakoğlu
& Gözükara, 2016). Innovatiiviset yrittäjät siis näkevät liiketoimintamahdollisuuksia ja saavat uusia tuotteita ja palveluita markkinoille. Innovatiivisuus onkin yhteydessä yrityksen perustamiseen ja sen menestymiseen. (Ozaralli & Rivenburgh, 2015.) Myös riskinottokyky on yrittäjyyden keskiössä. Yrittäjyyteen liittyvät päätökset tehdään usein epävarmoissa olosuhteissa ja yrittäjän on otettava myös taloudellinen riski, joten sekä riskinottokyvystä että hyvästä stressisietokyvystä on hyötyä (Rauh & Frese, 2007). Riskinottokyky onkin yksi keskeisimmistä yrityksen perustamiseen vaikuttavista tekijöistä (Ozaralli & Rivenburgh, 2015).
Myös kunnianhimo sekä kilpailullisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia yrittäjälle. Ozarallin ja Rivenburghin (2015) mukaan Schumpeter painottaa kilpailullisuutta yhtenä keskeisenä yrittäjäksi ryhtymisen motiivina. Kilpailullisuus on puolestaan yhteydessä suorituskeskeisyyteen, joka puolestaan on yhdistetty yrityksen menestymiseen (Ozaralli &
Rivenburgh, 2015; Rauh & Frese, 2007). Kovasti kilpailuilla markkinoilla yrittäjien on pyrittävä suoriutumaan hyvin ja voittamaan muiden lisäksi itsensä (Ozaralli & Rivenburgh, 2015).
Räty ym. (2018) havaitsivat, että akateemisiksi mielletyt kyvyt ja perinteiset palkkatyöntekijän ominaisuudet ovat käänteisesti yhteydessä yrittäjyysintentioon. Akateemisilla kyvyillä tarkoitetaan esimerkiksi kriittisyyttä ja teoreettisuutta. Perinteiseen palkkatyöhön yhdistettäviä ominaisuuksia puolestaan ovat esimerkiksi rehellisyys, tunnollisuus sekä kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Räty ym. (2018) pohdiskelivat, että syynä käänteiseen yhteyteen saattaa olla se, että akateemisten ja palkkatyössä tarvittavien kykyjen nähdään olevan vastakkaisia niiden kykyjen kanssa, joita yrittäjyydessä oletetaan tarvittavan. Syynä voi olla heidän mukaansa myös se, että yrittäjyyttä harkitsevat opiskelijat haluavat kategorisoida itsensä tavanomaisista palkkatyöntekijöistä poikkeaviksi yksilöiksi.
3 TUTKIMUSONGELMAT
Tutkielmassamme kiinnostuksen kohteena ovat opiskelijoiden asenteet ja arvostukset yrittäjyyttä ja akateemista yrittäjyyttä kohtaan. Pyrkimyksenä on siis tarkastella, millaisiksi yrittäjyys ja akateeminen yrittäjyys muodostuvat yliopisto-opiskelijoiden ilmaisemissa asenteissa. Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat seuraavat kysymykset:
1. Minkälaiseksi yrittäjyys konstruoituu yliopisto-opiskelijoiden ilmaisemissa asenteissa yleisenä ilmiönä?
2. Näyttäytyykö akateeminen yrittäjyys yliopisto-opiskelijoiden ilmaisemissa asenteissa?
Jos näyttäytyy, millainen kuva siitä rakentuu?
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
4.1 Aineisto
Tutkielmamme aineistona on osa Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston vuonna 2016 aloitettua ”Akateeminen yrittäjyys sosiaalisena prosessina” -hankkeen (ACE) haastatteluaineistoa. Haastatteluihin osallistui yhteensä 28 eri alan yliopisto-opiskelijaa.
Osallistujista 19 oli naisia ja 9 miehiä. Iältään he olivat 20–65-vuotiaita. Osallistujat olivat opinnoissaan hyvin erilaisissa vaiheissa: mukana oli ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita, kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoita sekä niitä, joilla oli gradu tekeillä. Yksi osallistujista oli jo valmistunut. Myös koulutusalat vaihtelivat: mukana oli osallistujia kauppatieteellisestä, historian ja maantieteen laitokselta, kasvatustieteellisestä, matemaattis- luonnontieteellisestä, ympäristö- ja biotieteistä, oikeustieteellisestä, tietojenkäsittelytieteestä sekä yhteiskuntatieteellisestä2.
Haastattelijoina toimi neljä yliopisto-opiskelijaa ja kolme yliopiston henkilökuntaan kuuluvaa tutkijaa. Opiskelijat olivat ilmoittaneet halukkuudestaan osallistua haastatteluun sähköisessä lomaketutkimuksessa (21), yritysviikolla (3), yrityspeli-kurssilla (3) tai muiden verkostojen kautta (1). Osa haastatteluista tehtiin kasvokkain ja osa etänä Skype for Business -sovelluksen kautta. Haastatteluissa kartoitettiin yrittäjyysasenteiden lisäksi muun muassa opiskelijan polkua yliopistoon ja akateemisuuden merkitystä hänelle. Kestoltaan haastattelut vaihtelivat puolestatoista tunnista neljään tuntiin. Haastattelut olivat litteroituja ja anonymisoituja, kun saimme ne.
Tutkielmassamme analyysin kohteena on 28 yrittäjyyteen ja tulevaisuuden yrittäjämäiseen työelämään liittyvää väittämää3 (esimerkiksi ”Mielestäni monipuolinen sivistys on tärkeää yrittäjyydessä”) ja osallistujien perustelut mielipiteilleen väittämistä. Tutkimuksessa käytettyä menetelmää kutsutaan own categories -menetelmäksi, jonka sovelluksia on aikaisemminkin käytetty laadullisessa asennetutkimuksessa. Esimerkiksi Räty (1980; 1987) tutki asenteita mielisairautta kohtaan esittämällä osallistujille väittämäkortteja, joiden väittämät oli muodostettu erilaisista mielisairautta käsittelevistä lähteistä. Näissä tutkimuksissa osallistujien tehtävänä oli lajitella väittämät samankaltaisuuden perusteella luokkiin. Tämän tutkielman
2 Katso osallistujien tarkemmat tiedot liitteestä 2.
3 Katso väittämät liitteestä 1.
käsittelemässä tutkimuksessa osallistujat saivat tehtäväkseen lajitella väittämäkortit kahteen pinoon sen mukaan, olivatko he väittämän kanssa samaa vai eri mieltä. Mikäli osallistujat eivät osanneet sanoa, mitä mieltä he olivat, heille annettiin mahdollisuus laittaa kortti ”en osaa sanoa”
-pinoon. Osallistujia pyydettiin perustelemaan mielipiteensä.
Emme voineet vaikuttaa väittämien muotoiluun, vaan ne olivat hankkeen tutkijoiden muotoilemia. Väitteet oli pääosin poimittu yrittäjyysviikko-tapahtuman esiintyjien alustuksista ja yleisestä työelämäkeskustelusta syksyllä 2016. Kaiken kaikkiaan litteroitua väittämäosioihin liittyvää aineistoa muodostui noin 300 sivua. Noudatamme tutkielmassamme Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston tutkimuseettisiä ohjeita.
4.2 Menetelmät
Koska halusimme tutkia yliopisto-opiskelijoiden asenteita, laadullinen asenneanalyysi soveltui tarkoituksiimme parhaiten. Laadullinen tutkimusmenetelmä soveltui myös hyvin tarkoitukseemme syventää aiempaa ymmärrystä yliopisto-opiskelijoiden yrittäjyysasenteista.
Kuvaamme tässä alaluvussa seuraavaksi lyhyesti analyysimme kannalta keskeiset käsitteet ja menetelmät.
Argumentti koostuu väitteestä, perustelusta ja taustaoletuksista. Argumentin tehtävänä on antaa tukea väitteelle. Väite on se, joka toinen yritetään saada uskomaan. Aineistossamme väitteet tulivat annettuina väittämäkorteista. Perusteluilla taas viitataan siihen, miksi väite tulisi uskoa.
Taustaoletuksilla puolestaan tarkoitetaan ääneen lausumattomia taustaoletuksia, jotka linkittävät väitteen perusteluihin. (Kakkuri-Knuutila, 1999.) Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteella käsitetään kannanottoa ja niihin liittyvien selontekojen joukkoa. Asenne saadaan esille, kun tulkitaan argumenttien joukkoa nimenomaan asenteen näkökulmasta. (Vesala ja Rantanen, 2008.)
Koska argumentointi ja siten myös asenteiden ilmaiseminen ovat puhetekoja, on hyvä pohtia argumentin funktiota. Funktio voi olla esimerkiksi oman sosiaalisen identiteetin vahvistaminen tai vihjaaminen sitoutumisesta samantyyliseen arvottavaan toimintaan jatkossakin. Asenteiden funktiona voi pitää myös pyrkimystä luoda tietynlainen vaikutelman itsestä tai käyttää niitä osana itsensä esittämistä. (Vesala ja Rantanen, 2007.) Myös yleisö vaikuttaa siihen, miten argumentoija valitsee sanansa, tyylinsä ja tavoitteensa (Kuusisto, 1996).
4.3 Analyysin kulku
Laadullinen analyysi voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: havaintoja luokittelevaan analyysiin ja analyysin tuloksia tulkitsevaan analyysiin (Vesala & Rantanen, 2007). Aloitimme analyysin etsimällä eroja ja yhtäläisyyksiä kannanotoista ja perusteluista. Ensin järjestimme ja luokittelimme aineiston, minkä jälkeen ryhmittelimme keskenään samanlaiset havainnot samaan ryhmään. Tässä vaiheessa kiinnitimme huomiota kannanoton ja perusteluiden muotoon ja sisältöön: siihen, oliko kannanotto myönteinen, kielteinen vai neutraali. Lisäksi kiinnitimme huomiota kannanoton varauksellisuuteen tai varauksettomuuteen sekä siihen, miten perustelut poikkesivat toisistaan. Kävimme ensimmäisen version luokittelevasta analyysista yhdessä läpi ja täydensimme sitä keskustelumme perusteella. Luokittelevan analyysin lopputulemana päädyimme kannanoton ja perustelun yhdistelmistä koostuviin väittämäkohtaisiin havaintoluokkiin, jotka voitiin tulkita asenteina (Vesala & Rantanen, 2007). Tämän jälkeen siirryimme analyysin toiseen vaiheeseen eli tulkitsevaan analyysiin.
Tulkitsevassa analyysissä löydetyt asenteet nimetään ja sijoitetaan käsitteelliseen ja teoreettiseen kontekstiin (Vesala & Rantanen, 2007). Olimme yhdessä miettineet luokittelevasta analyysistä esiin nousseita teemoja ja päädyimme keskusteluiden perusteella tämän alaluvun lopussa esitettyihin kuuteen asenneluokkaan. Yhteisten pohdintojemme jälkeen luokittelimme aineistossa esiintyneet asenteet näihin kuuteen asenneluokkaan ja kirjoitimme tulkitsevan analyysin tulokset. Työ oli samaan aikaan molempien luettavissa, muokattavissa ja kommentoitavissa, jolloin kummankin näkemykset tulivat huomioiduiksi. Analyysitapamme parantaa tutkimuksemme luotettavuutta, koska se tehtiin yhteistyössä molempien näkemykset huomioon ottaen ja huolellisesti.
Analyysin kuusi asenneluokkaa muodostettiin aikaisemmissa tutkimuksissa ja yleisesti yhteiskunnassa yrittäjyyttä kohtaan esiintyvien asenteiden perusteella. Ensimmäinen sekä viimeinen luokka, yrittäjyyteen yksilöllisinä ominaisuuksina liittyvät asenteet sekä yrittäjyys taloudelliseen riskiin perustuvana toimintana, muodostettiin pääasiassa Tonttilan (2010) tutkimustulosten perusteella, sillä niissä nousi esiin samansuuntaisia asenteita yrittäjyyttä kohtaan. Seuraavat kolme asenneluokkaa muodostettiin luvussa 2 esittelemiemme tutkimustulosten pohjalta: yrittäjyyteen elämäntapana liittyvät asenteet, uuden työn piirteisiin liittyvät asenteet sekä akateemiseen yrittäjyyteen liittyvät asenteet. Jäljelle jäävän
asenneluokan, yrittäjyyteen eettisenä ja yhteiskunnallisena toimintana liittyvät asenteet, puolestaan muodostimme yleisesti yhteiskunnassa yrittäjyyttä kohtaan esiintyvien asenteiden pohjalta, koska aikaisemmissa yliopisto-opiskelijoiden yrittäjyysasenteita käsittelevissä tutkimuksissa ei ole noussut esille yrittäjyyden eettistä ja yhteiskunnallista puolta. Tosin peruskoululaisten asenteissa yrittäjyyttä kohtaan on tullut myös esille yrittäjyyden yhteiskunnallinen puoli (Komulainen, Korhonen & Räty, 2012).
Määrällisen analyysin teimme ensin itsenäisesti luokittelemalla vastaukset ”samaa mieltä”, ”eri mieltä” ja ”en osaa sanoa” kategorioihin. Osa vastauksista oli tulkinnanvaraisia, sillä vaikka osallistuja sanoi laittaneensa kortin tiettyyn pinoon, hänen mielipiteensä asiasta saattoi keskustelun aikana muuttua. Välillä mielipide saattoi myös jäädä avoimeksi, jolloin laitoimme vastauksen ”en osaa sanoa” -kategoriaan. Kun olimme tehneet alustavan itsenäisen analyysimme, vertailimme saamiamme frekvenssijakaumia ja päädyimme keskustelun kautta yhteisymmärrykseen luokittelusta. Työtapamme parantaa tutkimuksemme reliabiliteettia.
5 ANALYYSIN TULOKSET
5.1 Väittämien frenkvenssijakaumat
Taulukossa 1 esitämme, miten vastaukset jakautuivat 28 väittämän osalta. Väittämät on listattu siten, että ensimmäisenä ovat väittämät, joita kannatettiin tai vastustettiin eniten. Viimeiseksi jäivät siis ne väittämät, jotka saivat suurin piirtein saman verran kannatusta ja vastustusta.
Vastausten frekvenssijakaumat antavat käsityksen siitä, kuinka vahvasti yksittäistä väitettä arvotettiin joko myönteisesti tai kielteisesti. Nostamme tässä alaluvussa esiin väittämiä, joita arvotettiin erityisen voimakkaasti (20 tai yli kannatti tai vastusti). Kiinnostavaa on se, että enemmistö osallistujista joko kannatti tai vastusti suurinta osaa väittämistä. Tästä voi päätellä, että yrittäjyys ja akateeminen yrittäjyys ovat kiistanalaisia aiheita, jotka herättävät selkeitä kannanottoja. Billigin (1996) mukaan ihmisillä on asenteita vain kiistanalaisiin asioihin, joista heidän oletetaan olevan joko samaa tai eri mieltä.
Taulukko 1. Frekvenssijakaumat esitetyille väittämille.
VÄITE SAMAA MIELTÄ
(kpl)
ERI MIELTÄ (kpl)
EOS (kpl) N 9. Ajattelen, että akateemisen uran
ja yrittäjyyden yhdistäminen on mahdollista.
27 1 0 28
10. Menestykseen tarvitaan
mielestäni intohimoa. 26 1 1 28
28. Mielestäni tuotteen myynti on
sen laatua tärkeämpää. 1 25 2 28
7.Yliopistossa hankittu tieto ei juurikaan edistä työelämässä pärjäämistäni.
0 24 4 28
21. Palkkatyö on mielestäni tylsää. 3 24 1 28
5. Palkkatyö loppuu 20–30 vuoden
kuluttua. 2 23 3 28
2. Opiskelijana on mielestäni hyvä
harjoitella yrittäjyyttä. 23 2 2 274
17. Olen valmis tuotteistamaan
osaamiseni. 23 4 1 28
25. Yrittäjyys on mielestäni
kokoomuslaisten hommaa. 4 22 2 28
18. En ole valmis ”tuunaamaan”
itseäni siten, että se auttaisi minua menestymään.
4 22 2 28
4 Yksi osallistujista ei vastannut.
8. Jo lapsesta mielestäni näkee,
voiko hänestä tulla yrittäjä. 5 22 1 28
16. Mielestäni riittää, että yrittäjä työllistää itsensä ja hankkii oman elantonsa.
20 7 1 28
26. En ole taitava verkostoituja. 2 19 6 275
3. Mielestäni on turvallisempaa olla
palkkatyössä kuin yrittäjänä. 19 5 4 28
19. Näkemykseni mukaan miehet ovat rohkeampia ottamaan
kasvuyrittämisen vaatimia riskejä.
19 7 2 28
6. Mielestäni monipuolinen sivistys
on tärkeää yrittäjyydessä. 18 5 5 28
13. Näen mielekkäänä
projektimaisen palkkatyön. 18 5 5 28
20. Hoiva-alalla ei saa mielestäni
tehdä bisnestä. 5 18 5 28
1. Mielestäni kenestä tahansa on
yrittäjäksi. 7 17 4 28
14. Hyvä yritys = kasvava
kassavirta. 7 17 4 28
23. En ole valmis työskentelemään
24/7. 17 8 3 28
12. Mielestäni itseluottamus on
keskeisintä menestyksen kannalta. 17 10 1 28
4. Näen yrittäjyyden pikemminkin mielentilana, ei niinkään
uravalintana.
16 6 6 28
24. Olen hyvä markkinoimaan
itseäni. 15 7 6 28
27. Uskon, että parikin tuntia viikossa riittää yrityksen
pyörittämiseen, jos työt on hyvin organisoitu.
8 15 5 28
11. Työelämässä henkilökohtaiset,
”hyvän tyypin” ominaisuudet ovat mielestäni jopa tärkeämpiä kuin tietyn alan asiantuntijuus.
6 14 8 28
22. Minulla on hyviä yritysideoita. 14 12 2 28
15. En ole valmis taloudelliseen
riskinottoon. 11 11 6 28
Yhteensä 350 349 83 782
Väittämää ”Ajattelen, että akateemisen uran ja yrittäjyyden yhdistäminen on mahdollista”
kannatettiin voimakkaimmin, sillä kaikki osallistujat yhtä lukuun ottamatta kannattivat sitä.
Seuraavaksi eniten kannatusta sai väittämä ”Menestykseen tarvitaan mielestäni intohimoa”.
5 Yksi osallistujista ei vastannut.
Sitä seurasivat väittämät ”Mielestäni tuotteen myynti on sen laatua tärkeämpää”, ”Yliopistossa hankittu tieto ei juurikaan edistä työelämässä pärjäämistäni”, ”Palkkatyö on mielestäni tylsää”, ”Palkkatyö loppuu 20–30 vuoden kuluttua”, ”Opiskelijana on mielestäni hyvä harjoitella yrittäjyyttä” ja ”Olen valmis tuotteistamaan osaamiseni”. Kannanotot kertonevat tutkimuksen kohderyhmästä: vaikuttaa siltä, että yliopisto-opiskelijat haluavat nähdä valitsemansa koulutuspolun hyödylliseksi työelämässä pärjäämisen kannalta ja uskovat, että valittuun polkuun on yhdistettävissä myös yrittäjyys. Lisäksi asenteista on tulkittavissa, että yrittäjyyttä olisi hyvä harjoitella jo opiskeluaikana. Ehkäpä taustalla on ajatus siitä, että yliopistokaan ei saisi sulkea pois minkäänlaisia työllistymisvaihtoehtoja, vaan sen pitäisi antaa eväitä myös yrittäjyyteen. Kannanotot kertonevat myös yliopisto-opiskelijoiden näkemyksistä uuden työn piirteistä sekä heidän eettisistä arvoistaan. Vaikuttaa siltä, että uudessa työelämässä nähdään tärkeänä intohimo ja kyky tuotteistaa osaamisensa. Kuitenkin nähdään, että perinteinen palkkatyö tulee pitämään pintansa, ja että se voi tarjota kiinnostavia ja mielekkäitä työtehtäviä jatkossakin. Vastausten perusteella suurin osa osallistujista myös arvottaa laadun voiton tekemisen edelle. Toisin sanoen, vaikuttaa siltä, että voiton tekemistä hinnalla millä hyvänsä ei kannateta.
Muita paljon kannatusta tai vastustusta saaneita väittämiä olivat: ”Yrittäjyys on mielestäni kokoomuslaisten hommaa”, ”Jo lapsesta mielestäni näkee, voiko hänestä tulla yrittäjä”, ”En ole valmis ”tuunaamaan” itseäni siten, että se auttaisi minua menestymään” sekä ”Mielestäni riittää, että yrittäjä työllistää itsensä ja hankkii oman elantonsa”. Enemmistö osallistujista ei yhdistänyt yrittäjyyttä mihinkään poliittiseen suuntaukseen. Suurin osa osallistujista vetosi individualistiseen yrittäjyyskuvaan ollessaan sitä mieltä, että yrittäjällä on vapaus päättää siitä, kuinka monta henkilöä työllistää. Toisaalta individualistisen yrittäjyyskuvan vastaisesti nähtiin, että lapsesta ei näe, voiko hänestä tulla yrittäjä. Toisin sanoen yrittäjämäiset piirteet eivät ole ainakaan vielä lapsesta nähtävillä. Koska kuitenkin enemmistö osallistujista oli sitä mieltä, että kaikista ei ole yrittäjiksi, voisi kannanotot tulkita siten, että aikuisesta jo näkee, voiko hänestä tulla yrittäjä. Enemmistö osallistujista oli myös valmis ”tuunaamaan” itseään siten, että heidän mahdollisuutensa menestyä palkkatyössä olisivat paremmat. ”Tuunaamisen” voi tulkita uuden työelämän vaatimukseksi, jonka suurin osa osallistujista oli siis valmis hyväksymään.
5.2 Yrittäjyyteen yksilöllisinä ominaisuuksina liittyvät asenteet
Ensimmäisenä käsittelemme individualistia asenteita, joihin kuuluvat osallistujien mukaan yksilölliset ominaisuudet kuten piirteet, toiminta sekä kyvyt ja taidot, joita he pitivät olennaisina yrittäjänä toimimisen kannalta. Yrittäjyyden kannalta keskeisiksi piirteiksi mainittiin muun muassa rohkeus, itsevarmuus, innovatiivisuus, ahkeruus, aktiivisuus sekä rutiinien ja turvallisuuden karttaminen. Lisäksi yrittäjyyteen liitettiin pääasiassa maskuliinisiksi ymmärrettyjä piirteitä ja naisilla nähtiin olevan vähemmän yrittäjyyteen tarvittavia ominaisuuksia. Väittämien muotoilu itsessään (”Näkemykseni mukaan miehet ovat rohkeampia…”) saattoi vahvistaa maskuliinisten asenteiden ja piirteiden esiinnousua, mutta kyseisiä asenteita ja piirteitä nousi argumentaatiosta esille myös luonnostaan ilman, että väittämä siihen varsinaisesti johdatti. Asenteista on tulkittavissa, että monen mielestä yrittäjällä täytyy olla tiettyjä sisäsyntyisiä piirteitä ennemmin kuin että yrittäjäksi aikova voisi kehittää itsessään tarvittavia ominaisuuksia. Kuitenkin väittämä “Jo lapsesta mielestäni näkee, voiko hänestä tulla yrittäjä” sai vain muutamalta osallistujalta kannatusta. Väitettä kannattaneet mainitsivat seuraavanlaisia yrittäjämäisiä piirteitä, joita voi tunnistaa jo lapsista:
Semmosta tiettyy luovuutta, ja, ideoita ja, ja on semmonen niin kun ahkera ja tarttuu asioihin toki tietysti voi lapsi jos aatellaan lasta niin kyllähän lapsi voi muuttua ja, asioitten kiinnostus tai kiinnostus asioihin muuttuu mutta että kyllä näkee jos tiettyjä ominaisuuksia ihan pienessäkin lapsessa että, olen siis työskennellyt myös lasten kanssa niin pystyn kyllä sanomaan ihan ammatillisestakin näkökulmasta että siel on semmosia jotka on joka asiassa mukana ja kiinnostaa kaikki ja on semmosia yritteliäitä ja innokkaita. Joo, jotka ite liittää ja totta kai mun mielestä on jotaki tämmöstä tutkimustakin olemassa.
Kasvatustieteitä opiskeleva mies H3
Aineistosta on tulkittavissa yrittäjämäisiksi piirteiksi jo lapsissa luovuus, innovatiivisuus, ahkeruus, aktiivisuus, yritteliäisyys ja innokkuus. Nämä piirteet nähtiin siis sisäsyntyisiksi eikä sellaisiksi, joita yrittäjiksi aikovat voisivat kehittää itsessään.
Melkein kaikki osallistujat6 kuitenkin vastustivat väitettä perustellen kantaansa sillä, että lapsi kehittyy ja kasvaa, jolloin on hyvin vaikea sanoa, mikä hänestä tulee isona. Myös yrittäjyyteen nähtiin mahdolliseksi kasvaa ja oppia samalla tavalla kuin muihinkin ammatteihin ja elämänkokemuksella katsottiin olevan merkittävä vaikutus siihen, muovautuuko lapsesta mahdollisesti yrittäjä:
6 Katso tarkemmat frekvenssitiedot taulukosta 1.
Ei pidä paikkaansa koska niin kun itse ainakin empiirisesti koen että monenalaiset ihmiset niin ku tai se mitä on lapsena niin se ei ennakoi oikeen mitään. Oikeestaan mun mielestä koska niin ku siinä on vielä matkaa siihen aikuisuuteen ja oikeestaan mitä vaa tahansa voi tapahtua ja ihminen voi niin kun..mmh kehittää itseään tai ke tai muttua tahtomaattaankin niinku ihan mihin suuntaan tahansa ja sitten oikeestaan niin ku vasta sillä elämänkokemuksella on vaikutusta siihen et saattaako jostain tulla yrittäjä vai ei.
Kasvatustieteitä opiskeleva nainen H5
Väittämä “Mielestäni kenestä tahansa on yrittäjäksi” herätti osallistujissa asenteita, joiden mukaan yrittäjiltä vaaditaan tiettyjä persoonallisuuden piirteitä. Suurin osa olikin sitä mieltä, että kaikista ei ole yrittäjiksi:
Semmosta jos on hirmu stressiherkkä ihminen niin esimerkiks semmosta en yrittäjyyttä suosittelisi ja luulen että, sikäli kun uraohjaaja mietitään tämmösiä asioita niin kyl mä nyt niin ku sieltä semmoset tavallaan, no tietyllä tavalla jos ihminen on sellanen varman päälle pelaaja että ei niin kun pitää tehdä kaikki varmasti ja varmistettu asioita ja selustaa ja taloutta ja muuta jossain määrin itekin olen tällanen niin en tuota yrittäjyyttä kyllä lähtis ihan heti markkinoimaan heille.
Kasvatustieteitä opiskeleva mies H3
Hän oli hyvin onnellinen kun hän sai [[Virastolta]] joka on siis mikä tää on [[vira]] entinen [[Virasto]] vai mikä lieneekään. Vakituisen työpaikan. Ja se ois mulle painajainen. Mutta hän arvosti sitä tasaisuutta, semmosta.. Säännöllisyyttä, pysyvyyttä. Ja, minä mieluiten, teen jotakin muuta. Mutta ei kaikista ei oo yrittäjäksi.
Kauppatieteitä opiskeleva nainen H15
Vastauksista on tulkittavissa, että yrittäjiltä vaaditaan kykyä sietää epävarmuutta, itsevarmuutta omasta toiminnastaan sekä halua välttää rutiininomaisuutta. Toisin sanoen suurin osa oli sitä mieltä, että ilman näitä kyseisiä ominaisuuksia yrittäjänä on vaikea toimia.
Yrittäjämäisiin piirteisiin liitettiin myös länsimaalainen miehisyys. Väittämä “Näkemykseni mukaan miehet ovat rohkeampia ottamaan kasvuyrittämisen vaatimia riskejä” toi esille asenteita, joiden mukaan yrittäjyys on luontaista tietynlaisen persoonan omaaville miehille.
Suurin osa osallistujista olikin sitä mieltä, että miehet ottavat rohkeammin riskejä:
En ole törmännyt yhteenkään naisihmiseen.. kun on puhuttu tai ollu ar.. juttuja tai muuta, siitä, tämmösestä start-up tai tämmösestä yrittäjyyspuulaakista. Kaikki ovat nuoria miehiä.
Ja määrätyntyyppisiä nuoria miehiä vielä.
Kauppatieteitä opiskeleva nainen H15
Osa toi esille, että käsitys siitä, että miehet ovat naisia valmiimpia ottamaan kasvuyrittämiseen liittyviä riskejä perustuu julkisuudessa ja koulutuksessa annettuun kuvaan yrittäjyydestä:
Jos on katsonut vaikka sitä Hjallis-ohjelmaa mikä se on se, mikäs se onkaan se, Diili ni siitä on tullut tuommonen ajatus.
Biologiaa opiskeleva mies H1
Ku on lukenu artikkeleja että, et kun miehet tekevät näin niin se on jääny päähän että, ei oo fakta.
Kauppatieteitä opiskeleva mies H11
Osa osallistujista puolestaan ilmaisi asenteen, jonka mukaan miesten parempi riskinottovalmius perustuu yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja käytäntöihin:
Mä en tykkää tästä, että miehet ois jotenki, luonnostaan jonkunlaisia kun naiset. --- Jos oletettais et toi ois vaikka totta et miehet enemmän perustais semmosia, jotain kasvuyrityksiä tai mitä toi nyt tarkottaakaa, ni sitte taas pitäis miettii et no mistä se johtuu.
Että onko semmosia rakenteita meiän yhteiskunnassa jotka helpottaa sitä, miehelle, että ne voi ottaa sellasia riskejä jos mietitää vaikka, sitte että ois vaikka perhe, ni miten niinku meiän se yhteiskunta kuitenki tukee sitä miehen että sen on helpompi tehä vaikka, siinä kasvuyritysvaiheessa et pitäis kauheesti intensiivisesti panostaa siihen yrityksee ja olla hirveen pitkiä työpäiviä ja, näin. No miten se onnistuu jos teil on lapsia? Ku se kuitenki se vastuu niistä lapsista on, meiän jostain syystä, naisella, suurimmaks osaks, ni jos se äiti, oliski 12 tuntia päivässä siellä yritystä pyörittämässä, ni ei sitä katottas hyvällä, versus että se mies tekee sellasta ni on et jes, sul on hyvä draivi ja sä pystyt ja näin. Et niinku minusta se johtuu jostain muusta ku jostain, miesten ominaisuuksista jotka, tekis niistä parempia tollaseen.
Yhteiskuntatieteitä opiskeleva nainen H18
Toisin sanoen osa näki, että miesten ja naisten ero riskinottokyvyssä johtuu pääasiassa yhteiskunnan asettamista normeista, joiden mukaan lasten- ja kodinhoito ovat pääosin naisten vastuulla ja työelämässä menestyminen miesten vastuulla.
Toisaalta vastauksissa esitettiin myös vastakkainen näkökulma, jonka mukaan nykypäivän naiset ovat kykeneväisiä yrittäjyyteen. Kuitenkin selkeä vähemmistö osallistujista oli tätä mieltä:
Mä vähän veikkaan että on myös sellasia, vahvoja naisia niinkun, öö nykymaailmassa jotka pääsee nousemaan.
Sosiaalitieteitä opiskeleva nainen H16
Osallistujat mainitsivat myös kykyjä, joita menestyvillä yrittäjillä tulisi olla. Kykyjen tulkittiin olevan yhteydessä esimerkiksi akateemisuuteen, jonka nähtiin olevan hyödyksi yrittäjyydelle.
Esimerkiksi väittämä “Mielestäni monipuolinen sivistys on tärkeää yrittäjyydessä” toi esille asenteita, joissa sivistys yhdistyy taitoon keskustella asiakkaiden kanssa sekä
