Aineistossa käsiteltiin myös epäsuorasti uuden työn piirteitä. Osa väittämäkorteista oli muotoiltu siten, että ne herättäisivät pohdintaa tulevaisuuden työelämästä. Tällaisia aiheita olivat esimerkiksi yksilön ominaisuudet työelämässä, projektityö, oman osaamisen tuotteistaminen ja markkinoiminen, palkkatyön väheneminen, työn merkitys, itsensä kehittäminen työelämän tarpeisiin sopivaksi ja yritysmaailman arvot. Esimerkiksi vastauksissa väittämään “Työelämässä henkilökohtaiset “hyvän tyypin” ominaisuudet ovat mielestäni jopa tärkeämpiä kuin tietyn alan asiantuntijuus” tuli esille, että yksilön ominaisuuksilla on työelämässä suuri painoarvo. Vähän alle puolet osallistujista oli väittämän kanssa samaa mieltä:
Kyllä esimerkiksi, jos palkkaisin yksityiskouluun opettajia niin jos ei olis lainsäädäntöä että pitää olla pätevä ni kyllä mä sen hyvän tyypin joka tulee kaikkien kanssa toimeen enkä sitä jolla on pätevyys ja huono opettaja.
Biologiaa opiskeleva mies H1
Toisaalta väittämä herätti myös vastakkaisia näkemyksiä. Noin puolet osallistujista näki, että asiantuntijuus ja osaaminen menevät nykytyöelämässä persoonallisuuden edelle, vaikka persoonallisuuskin on tärkeä:
Minä oon tästä siinä mielessä eti..eri mieltä että kyllähän, s-, kaikesta, miellyttävintä on olla töissä jonku semmose hyvän äijän kanssa jonka kanssa on mukava jutella kahvipöyvässä vähä mitä sattuu ja muuta. Mutta ei se, riitä että se on hyvä jätkä ja se puhhuu kahvipöyvässä mukavia ja muuta kyllä sen pittää osata ne hommatki tehä. Et kyllä se, ensin mennee se että, pittää olla hyvä, duunissaan. Ja sen jälkeen, jos on, mukava äijä, ni plussaa.
Fysiikkaa opiskeleva mies H13
Väittämä “Näen mielekkäänä projektimaisen palkkatyön” herätti pohdintoja projektimaisesta työstä, joka on ominaisuuksiltaan yhdistettävissä yrittäjämäiseen työhön, koska molempia
kuvattiin vastauksissa epävakaina ja taloudellisesti turvattomina. Vähän yli puolet vastaajista näki kuitenkin projektimaisen palkkatyön mielekkäänä. Tosin esimerkiksi osallistuja, joka ei aikonut perustaa omaa yritystä, ei ollut kiinnostunut projektimaisesta työstä juuri sen epävakauden vuoksi:
Pitemmän päälle, haluun sellasta vakautta että en nää sitä että, projekteissa välttämättä sellasta olis toki tiedän ihmisiä jotka on projektissa projektin perään ja sillä tavalla on se työura kulkenu eteenpäin, mutta omalla kohalla toivon kyllä että saan ihan vakituisen palkkatyön ennemmin kuin että työllistyisin näihin projekteihin.
Kasvatustieteitä opiskeleva mies H3
Toisaalta osallistuja, joka suunnittelee yrityksen perustamista, kannatti projektimaista työtä, koska säännöllisen palkan sijasta maksettaisiin korvaus tehdyn työn ja laadun perusteella.
Nämä ovat myös yrittäjyyteen liitettäviä ominaisuuksia:
Se että miten sä sen työn teet niin sen mukaan myös maksettas palkka. Se ois mulle niinkun, hyvä. Tämmönen jonkunasteinen urakka..urakkalaadukkuuspalkkio.
Kauppatieteitä opiskeleva nainen H15
Väittämä herätti myös asenteen, jossa projektimainen palkkatyö nähtiin mahdollisuutena yhdistää yrittäjyyden ja palkkatyön hyvät puolet eli tehdä vaihtuvia ja mielenkiintoisia tehtäviä, mutta silti nauttia palkkatyön tuomasta turvallisuudesta:
Jos se on projektimaista niin se on sit ehkä semmonen määräaikanen työsuhde tai silleen, se ei, sit sun pitää ettii seuraava projekti ja sit seuraava se ei oo ehkä, se voi olla vähän stressaavaakin, jos sä teet koko ajan semmosta projektimaista työtä etkä sä oo, pysyvästi palkkalistoilla jossain. Mutta siis jos toteuttais palkkatyössä, jos ois kuitenkin ihan, kokoaikasena työntekijänä jossain firmassa ja tekisit siellä firman siellä projekteja, miksi ei.
Kauppatieteitä opiskeleva nainen H8
Uuden työn piirteiksi nousivat myös oman osaamisen tuotteistaminen ja markkinoiminen.
Esimerkiksi väittämään “Olen valmis tuotteistamaan osaamiseni” asennoiduttiin myönteisesti ja tuotiin esille, että oma osaaminen on osattava markkinoida tuleville työnantajille tai palvelujen ostajille siten, että se sopii heidän tarpeisiinsa. Melkein kaikki osallistujat olivat väittämän kanssa samaa mieltä:
Mun mielestä on tosi tärkeetä että, pitää tietää se et mitä sä tarjoot ja et, mitkä on ne sun, öö, niinkun, tota, osaamiset mit- millä sä voit niinkun antaa jotain sille, ketä sitä palvelua, hankkii.
Sosiaalitieteitä opiskeleva nainen H16
Uuden työn piirteiksi mainittiin haastattelussa myös työntekijöiden joustavuus ja kyky sopeutua työelämän vaatimuksiin. Väittämästä “En ole valmis “tuunaamaan” itseäni siten, että se auttaisi minua menestymään” oltiin pääasiassa eri mieltä vetoamalla siihen, että nykyajan työmaailmassa pärjääminen edellyttää kykyä muuntautua vaatimuksiin. Melkein kaikki osallistujat olivatkin valmiita muuttamaan itseään, eivät pelkästään menestyäkseen, vaan ylipäätänsä pärjätäkseen työmarkkinoilla:
Sen verran pitää pystyy itteään muokkaamaan, ja samalla myös kehittämään itteään, jotta sä niinku, voisit pärjätä.
Matematiikkaa opiskeleva nainen H17
Kuitenkin jotkut osallistujista kannattivat väittämää. Tällöin ”tuunaus” nähtiin teennäisenä itsensä muuttamisena, joka ei sovi suomalaiseen työelämään:
Jos et sä omana itsenäsi pysty menestymää ja, miksi sun pitäisi esittää jotai sellasta mitä sä et oo. Kyl asiakkaat on tänä päivänä sen verran valveutuneita ja pidemmän päälle ne, eihä suomalaiseen se riippuu missä sä oot, että me ei olla missään Amerikassa jossa tämmönen small talkki, teennäisyys on se millä pystyt myymään itseäs eteenpäin.
Matematiikkaa opiskeleva mies H9
Melkein kaikki osallistujat kuitenkin suhtautuivat myönteisesti itsensä ”tuunaamiseen”, kunhan se tapahtuu sellaisissa rajoissa, että säilyy omana itsenään:
Mun mielestä täytyy myös, sopeutua siihen että, et mitä sä niinkun, teet siinä sun yrityksessä ja sun pitää niinku vähän, tulla siinä myös vastaan, henkilökohtasesti, mutta on myös hyvin tärkeetä että, lähtökohtasesti se, yritys lähtis niistä, henkilökohtasista ominaisuuksist siitä mitä sä itse todella olet, et tääki on vähän semmonen, ristiriitanen mulle.
Yhteiskuntatieteitä opiskeleva nainen H16
Uuden työn piirteeksi on tulkittavissa myös kyky verkostoitua. Väittämä ”En ole taitava verkostoituja” sai pääosin vastustusta eli suurin osa osallistujista piti itseään taitavana verkostoitujana. Taitoa pidettiin tärkeänä taitona nykyisessä työelämässä:
Olen taitava verkostoituja en muuten olisi tässä. Opettajapiireissä on pakko verkostoitua jos haluaa, ei halua jäädä yksin niissä harjoitustehtävissä.
Biologiaa opiskeleva mies H1
Lisäksi vastauksista nousi esiin, kuinka verkostoituminen ja markkinoiminen ovat nykyajan työelämässä usein yhteydessä toisiinsa ja hyvä verkostoituminen voi olla samalla itsensä markkinoimista:
Mun tämmönen valttikortti ollu monis jutuissa, et oon verkostoitunu, ja sit sitä kautta oon niinku päässy.. Et mä en nyt tiiä kuin paljo tää niinku liippaa sitä läheltä, et kyl se niinku, se että mun on helppo tehä kontaktei ittelleni, ni sen takii mä aattelin et tää vois olla se. Ja sit ku tuntee paljo ihmisiä, ni sitä kautta se niinku, ei välttämät tartte ees markkinoida sitte.
Matematiikkaa opiskeleva nainen H17
Kuitenkin jotkut osallistujista näkivät verkostoitumisen pinnallisena, instrumentaalisena kanssakäymisenä, jonka tarkoituksena on luoda ihmissuhteita myöhempää hyötyä varten ilman, että opettelee tuntemaan ihmisiä syvällisemmin:
Mä oon sitä mieltä että en ole taitava verkostoituja sen takia koska mä en, mä en tykkää välineellistää suhteita tai sitten mä mieluummin luon tiätkö sellasia suhteita jotka, jotka ehkä liikkuu syvemmällä kohtaamisen tasolla et niissä on jotain sellasta aitoa, ja sellasissa asioissa sitten ilkee mennä kysymään ja ne tuleekin ne asiat siinä luontasessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ne on hirveen antosia mut ne on antosia molemmille, mutta sit jos verkostoituja ymmärretään ihmisenä joka haalii Facebookissa 600 kaverii, pelkästään sen takii että niistä voi olla jotain hyötyy tai ketä se tuntee niin mä en pidä siitä.
Sosiaalipedagogiikkaa opiskeleva nainen H26
Aineistosta tuli esille uutena työn piirteenä myös palkkatyön väheneminen. Osallistujille esitettiin väittämä “Palkkatyö loppuu 20–30 vuoden kuluttua”, jota suurin osa heistä vastusti eli melkein kaikki olivat sitä mieltä, että palkkatyö ei tule loppumaan. Osallistujat myönsivät, että palkkatyö tulee vähenemään, mutta mainitsivat, että yhteiskunnalliset rakenteet tulevat vaatimaan aina jonkin verran palkkatyötä, jotta yhteiskunta pysyy toiminnassa:
Vaikka tätä yrittäjyyttä kuinka painotettais nii silti on kuitenki niitä semmosia ammatteja missä tarvitaan sitä että ihmisten on oltava siellä töissä niinku vaikka, just vaikka sairaahoitajat että ei sairaanhoitajat voi kaikki olla yrittäjiä tai poliisit tai palomiehet että kyllä he on edellee palkkatyössä.
Yhteiskuntatieteitä opiskeleva nainen H19
Osassa vastauksista väittämään "Palkkatyö on mielestäni tylsää" nostettiin esille näkökanta, jonka mukaan kaikki eivät voi olla yrittäjiä, koska joidenkin yrittäjien palkkalistoilla täytyy olla työntekijöitä. Melkein kaikki osallistujat olivatkin sitä mieltä, että tapa saada työstä korvaus ei määritä työn tylsyyttä, vaan työtehtävät:
Eri mieltä koska, ei se nyt sitä oo. Suhteutettuna yrittäjyyteen niin, niillä kummallakin on oma paikkansa. Ja jos ajattelisin tällä lailla ni en voisi työllistää ketään koska, kuka haluaisi tulla minulle töihin jos ajattelisin että, onpa se tylsää mitä minä heille tarjoan.
Oikeustieteitä opiskeleva nainen H20
Väittämä "Palkkatyö loppuu 20–30 vuoden kuluttua" toi myös esille asenteen, jonka mukaan palkkatyö nykymuodossaan loppuu. Asennoitumista perusteltiin sillä, että perustulo ja muut
uudenlaiset tavat saada elanto yleistyvät ja toistaiseksi voimassaolevat työsuhteet loppuvat.
Tilalle tulee pätkä- ja projektitöitä, jotka eivät kuitenkaan välttämättä sovi kaikille:
Toistaseks voimassaolevia, työsopimuksia nii, ei varmasti kyllä enää, tehä, ja, nii, no, perustulo ja muuta ni, se on ihan hyvä. Tota, öö, joo, kyllä se mun mielestä, sinne, mennään, tosin vähän huolta kannan kyllä niistä kaikista jotka, ei ajattele niinku minä että, että projektityö ja pätkätyö jee.
Kauppatieteitä opiskeleva nainen H10
Uuden työn piirteeksi kuvattiin myös entistä suurempi epävarmuus. Epävarmuuden nähtiin aiheutuvan siitä, että työsuhteen jatkuvuus ja työntekijän vahva asema eivät ole enää itsestään selviä:
Palkkatyö tietysti on ajateltu et se on tosi turvallista ja näin mutta maailma muuttuu niin kun nähhään nyttenkin hallitus tekee kuitenkin paljon sellasia päätöksiä missä työntekijän asemaa tullaan heikentämään aika radikaalisti, koeajat pitenee ja, kaikkee sellasta.
Kauppatieteitä opiskeleva nainen H12
Osa osallistujista mainitsi myös automatisaation palkkatyön vähenemiseen syyksi, mutta siltikään palkkatyön ei nähty kokonaan loppuvan tulevaisuudessa:
Työpaikat tietysti vähenee ku tulee automatisaatioo ja tämmöst sii, mutta, en mä usko et se kaikki, palkkatyö loppuu.
Biologiaa opiskeleva mies H21
Lisäksi joistakin vastauksista väittämään "Mielestäni on turvallisempaa olla palkkatyössä kuin yrittäjänä" ilmeni asenne, jonka mukaan palkkatyö ei enää nykyään ole automaattisesti yrittäjyyttä turvallisempi vaihtoehto. Kuitenkin selkeä vähemmistö oli väittämän kanssa eri mieltä:
Niin kauan ku sulla on se työsuhde ni sä tiedät et sä tuut saamaan sen palkan kuukausi, mut toisaalta sit, palkkatöissä se sun työ voi yhtäkkii loppuu ku siis, yrittäjänä sä tiiät ku sä kuitenki itse työt itses itse niinku luot ja aika paljon itse pystyt, oikeesti teet fiksuja valintoja ja tällästä, itse pystyt hallitsee sitä tilannetta iha erilailla ku jos sä oot palkkatöissä.
Biologiaa opiskeleva mies H21
Selkeä enemmistö osallistujista oli siis sitä mieltä, että lisääntyvästä epävarmuudesta huolimatta palkkatyö on edelleen nykytyöelämässä turvallisempi vaihtoehto kuin yrittäjyys:
Tähän nyt ehkä vaikuttaa sit se henkilökohtanen perheen kokemus siitä yrittäjyyden, prekaarisuudesta tai siitä et se voi, mennä nurin ja sit siinä oikeesti jää, tyhjän päälle ja sitte, voi olla vielä ne isot velat ku toisin ku, palkkatyö jossa sä oot.. Jos se menee, se yritys
missä sä oot töissä tai joku, jostain muusta syystä se työ, menee alta ni et sä ainakaan jää silleen, velkoihin siitä että on, turvallisempaa sitte lähtee myös uutta työtä ettimään.
Yhteiskuntatieteitä opiskeleva nainen H18
Osallistujat nostivat esille sen, kuinka tärkeää nykypäivän työelämässä on tuntea intohimoa työtään kohtaan. Vastauksista väittämään “Menestykseen tarvitaan mielestäni intohimoa”
nousi selkeästi esille intohimon merkitys menestymisen kannalta, sillä melkein kaikki osallistujat kannattivat väittämää:
Jos oikeen oikeeta menestystä ajattellaan joka on tehty kovan työn kautta niin pittää siinä intohimoa olla ei se, mun mielestä se ei muuten kyllä toimi.
Palvelujohtamista opiskeleva nainen H12
Lisäksi väittämää arvotettaessa mainittiin, kuinka nykypäivän työuralla itsensä kehittäminen tietoja päivittämällä ja kouluttautumalla on välttämätöntä ja vaatii intohimoa onnistuakseen:
Mun mielestä tämmönen eteneminen uralla ja itsensä sen tiedon päivittäminen ja kouluttaminen ja tällanen et jos siinä ei oo sitä semmosta tiettyä paloa mukana niin tavallaan, se että menestys olis varmempaa niin kyl mä näkisin sen intohimon siinä et se pitää olla mukana.
Kasvatustieteitä opiskeleva mies H3
Perusteluissa tuotiin myös esille, että intohimo auttaa jaksamaan töissä ja pääsemään yli vaikeuksista:
Täytyy olla joku visio tai joku semmonen syy minkä takia asioita tekee, koska ei ne asiat oo helppoja, yrittäjällekin tulee, todennäköisesti ihan joka päivä asioita joittenka alle meinaa välillä kaatua ja välillä taas on tietysti siivet kengissä ja tuntuu hienolle tehä asioita, mut jos siellä ei ole sitä intohimoa, ja syvempää näkemystä minkä takia jotain asiaa tekee, niin mä luulen että niistä vaikeista paikoista ei sitten jaksa mennä yli.
Sosiaalipedagogiikkaa opiskeleva nainen H26
Uuden työn piirteisiin liittyviä asenteita herätti pääasiassa yhdeksän väittämää (väittämät 3, 5, 10, 11, 13, 17, 18, 21 ja 26, katso liite 1). Selkeä enemmistö osallistujista oli sitä mieltä, että työn tekeminen ilman intohimoa on turhaa eikä menestymiseen vaadittava itsensä kehittäminen onnistu ilman intohimoa. Intohimo nähtiin myös voimavarana työn vaikeuksista selviämisessä.
Suurin osa osallistujista oli sitä mieltä, että työtehtävien sisältö määrittää työn tylsyyden eikä tapa, jolla työstä saa palkan. Lisäksi suurin osa oli vakuuttunut siitä, ettei palkkatyö tule loppumaan, vaikka palkkatyön muodot tulevat muuttumaan tulevaisuudessa. Suurin osa osallistujista myös kannatti oman osaamisen tuotteistamista ja itsensä kehittämistä työelämän tarpeisiin sopivaksi. Nämä kaksi nähtiinkin melkeinpä edellytyksinä työelämässä pärjäämiselle.
Vähän yli puolet osallistujista oli sitä mieltä, että palkkatöissä on vielä turvallisempaa kuin yrittäjänä. Vähän yli puolet osallistujista oli myös sitä mieltä, että projektimainen palkkatyö on mielekästä ja että verkostoituminen on tärkeä taito työelämässä pärjäämisen kannalta. Tässäkin teemassa omiin kokemuksiin vetoaminen oli yleistä.