PAPIN NÄKEMYKSIÄ
ANTEEKSIANNON KAARISILLALTA
Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia
Pro gradu -tutkielma, kesäkuu 2020 Käytännöllinen teologia
Auli Halme
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta
Osasto – School Läntinen teologia Tekijät – Author
Auli Halme Työn nimi – Title
Papin näkemyksiä anteeksiannon kaarisillalta Pääaine – Main subject
Käytännöllinen teologia
Työn laji – Level Päivämäärä – Date
Sivumäärä – Number of pages
Pro gradu - tutkielma
x 5.6.2020 60+2
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma
Tiivistelmä – Abstract
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tutkittiin anteeksiantoa. Tutkimuskysymyksiä oli kaksi: 1) Mitä ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle? 2) Miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena kyselytutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimukseen osallistui viisi evankelisluterilaisen kirkon pappia, jotka olivat sekä naisia että miehiä ja työskentelivät seurakuntapappina tai sairaalasielunhoitajana. Alueellisesti papit olivat Tampereen ja Kuopion hiippakunnista. Papeilta kysyttiin sekä heidän omaa näkemystään että sielunhoitotyön kautta syntynyttä näkemystään anteeksiannosta. Näitä näkemyksiä ei ollut kuitenkaan mahdollista eikä tarpeen erottaa tuloksissa toisistaan.
Tulosten perusteella voi sanoa, että anteeksiano on monimukainen asia, johon ihmiset suhtautuvat yksilöllisesti.
Pappien käsitykset ihmisen kyvystä ylipäätään antaa anteeksi jakautuivat. Osa papeista oli sitä mieltä, että
ihminen ei vaillinaisena lainkaan pysty täydelliseen anteeksiantoon, osa oli taas sitä mieltä, että ihminen voi antaa anteeksi lähes kaiken. Yksi papeista totesi, että joku voi antaa anteeksi ja joku ei voi antaa anteeksi.
Tuloksissa tuli kuitenkin esiin myös yleisempiä anteeksiantoon liittyviä asioita. Pappien näkemyksen mukaan loukkauksia, joihin liittyy häpäiseminen, on vaikeaa tai jopa mahdotonta antaa anteeksi toiselle ihmiselle.
Häpäiseminen rikkoo ihmisen kaikkein arvokkainta sisintä osaa, sielua, ja samoin myös häpäisyn anteeksianto lähtee syvältä ihmisen sisimmästä. Pappien mukaan yksittäisinä tekoina näyttäisi olevan jopa mahdotonta antaa anteeksi insestiä ja muuta lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Myös lapsen murha, murha, rattijuopon yliajamaksi joutuneen lapsen kuolema ja hengellinen väkivalta ovat pappien mukaan vaikeita tai jopa mahdottomia antaa anteeksi.
Anteeksianto on pappien mukaan aina prosessi ja kun asia on riittävästi käsitelty, on mahdollista antaa anteeksi.
Anteeksianto tuo pappien mukaan vapauden, rauhan ja hyvän olon, jolla on terveydellisiä vaikutuksia. Sellaisten tekojen osalta kuten insesti ja seksuaalinen hyväksikäyttö, joita ei olisi mahdollista antaa anteeksi, anteeksianto voidaan jättää yksin Jumalan päätettäväksi. Asia tulee kuitenkin käsitellä ennen tätä.
Tutkimuksen perusteella voi myös sanoa, että tässä maailmassa tarvitaan niin teologian, psykologian kuin terapian osaajia, jotka voivat auttaa syviä loukkauksia kokeneita ihmisiä anteeksiantoon ja vapauteen.
Avainsanat – Keywords
anteeksianto, sielunhoito, seksuaalinen hyväksikäyttö, vapaus
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta – Faculty
Faculty of Philosophy
Osasto – School School of Theology Tekijät – Author
Auli Halme Työn nimi – Title
Priest's views from the arch bridge of forgiveness Pääaine – Main subject
Practical theology
Työn laji – Level Päivämäärä – Date
Sivumäärä – Number of pages
Pro gradu - tutkielma
x 5.6.2020 60+2
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
This master’s study examined forgiveness. There were two research questions: 1) What can a person forgive another person for? 2) How forgiveness happens and what is the role of spirituality here.
The study was carried out as a qualitative questionnaire, the material of which was collected through interviews and analyzed by data-driven content analysis. The study involved five evangelical Lutheran Church priests, both women and men, who worked as a parish priest or hospital pastor. Regionally, the priests were from the dioceses of Tampere and Kuopio. Priests were asked both for their own views and for their views on forgiveness born through pastoral work. However, it was not possible or necessary to distinguish these views in the results.
Based on the results, it can be said that forgiveness is a complex thing that people approach individually. Priests’
perceptions of man’s ability to forgive in general were divided. Some of the priests believed that human, incomplete, could not at all be completely forgiven, while others believed that human could forgive almost everything. One of the priests stated that someone can forgive, and someone cannot forgive.
However, the results also highlighted more general issues related to forgiveness. In the view of the priests, insults involving humiliation are difficult or even impossible to forgive another person. Contempt violates the most precious inner part of human, the soul, and likewise the forgiveness of contempt begins deep within human. According to the priests, as individual acts, it would seem even impossible to forgive incest and other sexual abuse of a child. The murder of a child, the murder, the death of a child who has been overwhelmed by drunk driving, and spiritual violence are also difficult or even impossible to forgive, according to priests.
Forgiveness, according to priests, is always a process and when the matter has been adequately addressed, it is possible to forgive. Forgiveness, according to priests, brings freedom, peace, and well-being that have health implications. For acts such as incest and sexual abuse that would not be forgivable, forgiveness can be left to God alone to decide. However, the matter needs to be addressed before this.
Research can also say that this world needs experts in theology, psychology and therapy who can help people who have experienced profound insults for forgiveness and freedom.
Avainsanat – Keywords
forgiveness, pastoral care, sexual abuse, freedom
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 4
2 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 7
2.1. Anteeksiantaminen teologisena käsitteenä ... 7
2.2. Anteeksiantaminen psykologisena käsitteenä ... 8
2.3. Pappi ja sielunhoito ... 10
2.4. Aikaisempi tutkimus ... 12
3 METODI ... 21
3.1. Tutkimustehtävä ... 21
3.2. Aineisto ja sen keruu ... 22
3.3. Aineiston analyysi ... 23
3.4. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys ... 27
4 PAPPIEN KÄSITYKSET ANTEEKSIANNON MAHDOLLISUUKSISTA ... 29
4.1. Mitä voi antaa anteeksi? ... 29
4.2. Pappien määrittelyä anteeksiantamisesta ... 29
4.3. Anteeksiantamisen rajapintaa ... 31
4.4. Ihminen on vajanainen ja yksilö... 33
4.4. Insestiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä on mahdotonta antaa anteeksi ... 35
5 ANTEEKSIANNON PROSESSI JA HENGELLISYYDEN ROOLI ... 39
5.1. Menneisyyden käsittelyllä vapauteen... 39
5.2. Anteeksiantaminen on kova prosessi ... 39
5.3. Anteeksiantaminen on tie vapauteen ... 44
6 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ... 48
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 54
LIITTEET ... 60
4 1 JOHDANTO
KAARISILTA
Ja Jumala sanoi: ’Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.’
Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin – miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
Ja Jumala sanoi: ’Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan - pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat, he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.’
-Aale Tynni-
Jokaisen ihmisen elämässä on loukkaantumisen ja anteeksiannon aiheita. Läheinen, sukulainen, ystävä, kaveri, työkaveri, naapuri tai kuka tahansa aivan vieras ihminen on voinut loukata meitä tahattomasti tai tahallisesti. Saattaa olla, että olemme itse joutuneet tai joku läheisistämme on joutunut rikoksen uhriksi.
Loukkaajalle anteeksiantaminen ei ole helppoa, mutta rikkinäinen ihminen tai ihmissuhde voi tulla ehyeksi rakkauden ja anteeksiannon avulla ja parhaimmillaan anteeksiannon voisi ajatella rakentavan siltaa ja yhteyttä erilleen joutuneiden ihmisten välille. Tieteellisen tutkimuksen mukaan on todisteita, jotka yhdistävät anteeksiannon ja ihmisen fyysisen hyvinvoinnin toisiinsa. Muun muassa kasvatuspsykologian professori Robert Enrightin mukaan anteeksiannolla on merkitystä ihmisen fysiologiaan. Vuonna
5
2009 julkaistussa tutkimuksessa hän tutki tiiminsä kanssa anteeksiannon merkitystä sydänpotilailla ja tutkijat saivat selville, että potilailla, jotka olivat antaneet anteeksi, verenkierto sydämessä parani huomattavasti. 1 Myös psykologian emeritusprofessori Everett L. Worthington Jr on tutkinut paljon anteeksiantoa ja hänen mukaansa anteeksianto alentaa masennusta, vihaa, ahdistusta ja stressiä ja ihmisillä, jotka ovat antaneet anteeksi, näyttäisi tutkimusten mukaan olevan vahvempi immuunijärjestelmä ja matalampi verenpaine. 2
Kristinuskossa anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen ovat keskeistä.
Raamatussa puhutaan paljon anteeksiannosta ja siitä, miten rikki menneitä suhteita voidaan korjata ja anteeksianto kuuluu ihmisten välisiin suhteisiin. Isä meidän - rukouksessa pyydämme, että Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa (Matt. 6:12). Jeesus antaa meille anteeksiantamisesta myös ohjeen: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14-15)
Anteeksianto on vaikeaa, mutta se on vapauttavaa ja terveyden kannalta hyväksi.
Jeesus suosittelee anteeksiantoa ehdottomasti. Tämän tutkimuksen mielenkiinnon kohteena on se, että mikä on pappien näkemys sielunhoidon kokemuksen perusteella siitä, mitä ja miten ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle. Keskeiset kysymykset tutkimuksessa ovat: Mitä ihminen voi pappien näkemyksen mukaan antaa anteeksi toiselle ihmiselle? Miten anteeksianto pappien mukaan tapahtuu ja mikä on hengellisyyden merkitys tässä? Tutkimus sijoittuu käytännöllisen teologin ja tarkemmin uskontopsykologian alueelle. Olen kerännyt tutkimusaineiston haastattelemalla viittä evankelisluterilaisen kirkon pappia. Tutkimusaineiston käsittelyssä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja tutkimustulosten esittelyyn olen liittänyt pappien autenttista haastattelumateriaalia.
Kiinnostus tutkimusaiheeseen nousee omakohtaisesta anteeksiannon prosessista sekä unelmasta toimia sielunhoitajana. Työhön on inspiroinut erityisesti myös runoilija
1 Waltman et al. 2009, 11-27.
2 Griffin & Lavelock & Worthington 2014, 256.
6
Aale Tynnin Kaarisilta-runo, jonka mukaan Jumala antaa meille ihmisille erilaisia tehtäviä ja joillekin meistä Hän antaa tehtävän rakentaa siltaa. Ymmärrän tässä tutkimuksessa anteeksiannon sillaksi ihmisen ja hänen itsensä ja toisen ihmisen välille. Sielunhoidossa anteeksianto on keskeinen teema, joten sielunhoitajan on tarpeen ymmärtää laajemmin ihmisten välistä anteeksiantoa.
Tutkielman aihe on aina ajankohtainen. Kovia arvoja ja ihmisen yksilökeskeisyyttä korostava maailma unohtaa usein lähimmäisen ja tarvitsee puhetta anteeksiannosta ja rakkaudesta. Toisen ihmisen ihmisarvolla ja oikeuksilla ei aina tunnu olevan merkitystä ja omaa pahaa oloa puretaan helposti muihin ihmisiin. Toisen ihmisen oikeuksia saatetaan loukata ja painaa alas, toista ihmistä saatetaan mustamaalata, väheksyä, ymmärtää tahallaan väärin tai toista ihmistä käytetään hyväksi oman edun saavuttamisen vuoksi. Nyt eletään toisaalta tutkijoiden mukaan myös jopa eräänlaista anteeksiannon aikakautta julkisten anteeksipyyntöjen osalta. Julkiset ja institutionaaliset anteeksipyynnöt ovat yleistyneet 2000-luvulla eri tyyppisten historiallisten vääryyksien osalta. 3
Evankelisluterilaisen kirkon yhteinen strategia Kohtaamisen kirkko hahmottelee kirkon yhteiset suuntaviivat vuoteen 2020 saakka. Kohtaamisen kirkko painottaa ihmisen ja kirkon jäsenen näkökulmaa ja paikallistasoon keskittymistä toiminnan suunnittelussa. 4 Kohtaamisen kirkossa on neljä painopistealuetta, jotka keskittyvät sanomaan, kohtaamiseen, lähimmäisenrakkauteen ja jäsenyyteen. 5 Kirkossa ja yhteiskunnassa käydään tällä hetkellä myös keskustelua keskustelun rajoista ylipäätään. Kirkon sisällä on mielipide-eroja erityisesti avioliitto-kysymyksessä ja arkkipiispa Tapio Luoma korostaa, että kaikilta osapuolilta tarvitaan asiassa sovintoon pyrkivää mieltä. 6 Evankelisluterilaisen kirkon aloitteesta käynnistyi elokuussa 2019 Forgivemoji- kampanja, jolla halutaan nostaa esiin anteeksiannon ja sovinnon merkitystä. Kampanjan aikana etsitään myös ideoita anteeksiannon emojiksi. 7
3 Löfström 2013, 9-11.
4 Kohtaamisen kirkko 2014, 5.
5 Kohtaamisen kirkko 2014, 18-25.
6 Lehtipuu & Toiviainen 2018, 347.
7 I Forgivemoji you.
7 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA
2.1. Anteeksiantaminen teologisena käsitteenä
Anteeksisaaminen ja anteeksiantaminen kuuluvat kristillisen uskon perustotuuksiin.
Pastori TT Ville Auvinen toteaa, että Jumalan anteeksianto on koko kristinuskon kulmakivi, ja Jumalan anteeksianto ja ihmisten välinen anteeksianto kuuluvat erottamattomasti yhteen. 8
Uudessa testamentissa anteeksiantamista kuvaa alkukielen sana aphiêmi, joka käännetään lähettää pois, vapauttaa, antaa olla. Vastaava substantiivi anteeksianto aphesis tarkoittaa vapautumista tai vapauttamista. 9 Evankeliumeissa anteeksianto ja anteeksiantamus esiintyvät merkityksessä, jossa Jumala antaa ihmisen synnit ja rikkomukset anteeksi. Ekumeniikan professori TT Risto Saarisen mukaan anteeksiantaminen näyttää käytännössä tarkoittavan jonkin olemassa olevan ongelman poisottamista joko katsomalla toisaalle tai vapauttamalla ihminen tästä ongelmasta.
Antamisen käsitteeseen voisi hänen mukaansa kielellisesti ajatella sisältyvän jotakin positiivista antamista tai jopa lahjaa, joten anteeksiantoon sisältyy hänen mukaansa myös jotakin positiivisen hyvyyden siirtämistä samalla. 10
Anteeksiannolla on kristinuskossa kaksi suuntaa, anteeksianto kuuluu paitsi ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen, myös ihmisten välisiin suhteisiin, ja molemmissa anteeksianto voi eheyttää särkyneen suhteen. 11 Raamattu sisältää paljon puhetta ihmisten välisestä anteeksiantamisesta. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin tallennetussa Isä meidän -rukouksessa pyydämme anteeksi syntejämme rukoillen, että Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa (Matt 6:12). Vuorisaarnassa Jeesus kehottaa meitä rakastamaan ja armahtamaan myös vihollisia ja jopa niitä, jotka meitä vainoavat: Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä (Matt 5:44). Vielä
8 Auvinen 2009, 135.
9 mm. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen. (Luuk 4:18)
10 Saarinen 2005, 59-60.
11 Auvinen 2009, 11.
8
Jeesus toteaa: Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14-15) Pietarin kysymykseen Jeesus vastaa: Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: 'Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi?
Peräti seitsemän kertaako?’ ’Ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa’, vastasi Jeesus. (Matt 18:21-22) Jumalan anteeksianto ja ihmisten välinen anteeksianto kuuluvat siis kiinteästi yhteen ja ihmisten välinen anteeksianto on edellytys Jumalan anteeksiannolle. Jumalan anteeksianto merkitsee vapautta kaikesta synnin vallasta. 12
Uuden testamentin kirjeissä apostolit painottavat sitä, että ihmisten tulee antaa toisille anteeksi, koska myös ihminen on saanut Jumalalta kaiken anteeksi.
Efesolaiskirjeen kirjoittaja toteaa: Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden (Ef. 4:32). Roomalaiskirjeessä Paavali toteaa: Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi (Room. 15:7).
2.2. Anteeksiantaminen psykologisena käsitteenä
Anteeksiannon on pitkään katsottu olevan kokonaan uskonnon pariin kuuluva asia ja tieteellisesti sitä on alettu tutkia vasta 1980-luvun puolivälissä. Tutkimuksen myötä on alettu ymmärtää, että anteeksianto parantaa ihmisen psyykkistä terveyttä ja hyvinvointia.
13 Anteeksiantamista koskevassa tieteellisessä psykologian tutkimuksessa anteeksiantokäsitteen määritteleminen on ollut tutkimuksen keskiössä 14. Worthingtonin mukaan käsitteen suhteen ei ole vallinnut yksimielisyyttä, koska tutkijat pitävät anteeksiantoa moniulotteisena ilmiönä ja ovat itse kukin tutkineet anteeksiantokäsitteen
12 Auvinen 2009, 15 - 32.
13 Worthington 2005, 1.
14 Worthington 2005, 3.
9
yhtä näkökulmaa kerrallaan ja jokaisella tutkijalla on siten oma ’ydin’ määrittelyn suhteen. 15
Worthingtonin mukaan olennaista anteeksiannossa ovat tunteet ja motivaatio ja hän jakaa anteeksiannon emotionaaliseen anteeksiantoon ja päätökseen antaa anteeksi (motivaatio). Emotionaalinen anteeksianto tarkoittaa anteeksiantamattomien tunteiden korvaamista positiivisilla tai johonkin muuhun asiaan suuntautuvilla tunteilla.
Motivaatioon liittyvä anteeksianto tarkoittaa muutosta anteeksiantajan käyttäytymisessä loukkaajaa kohtaan. Useimmat tutkijat sisällyttävät anteeksiannon käsitteeseen Worthingtonin mukaan niin toimintaan, käyttäytymiseen ja tunteisiin liittyvän puolen sekä myös ihmisten väliset suhteet. 16
Psykologian professori Michael E. McCulloughin mukaan useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, mitä anteeksianto ei ole. Anteeksianto ei tarkoita armahtamista rangaistuksesta. Se ei ole myöskään rikkomuksen oikeutusta joillakin sitä puolustavilla syillä. Vaikka voi yrittää ymmärtää esimerkiksi tekijän elämänolosuhteita, se ei tarkoita luvan antamista väärään tekoon. Tekoa ei myöskään tarvitse, vaikka tekijällä olisi siihen hyvä syy. Anteeksianto ei ole unohtamista tai kieltämistä. Useimmat tutkijat ovat McCulloughin mukaan myös sitä mieltä, että anteeksianto ei tarkoita sovintoa eli suhteen ennallistamisesta väärintekijän kanssa. 17
Käytännöllisen teologian yliopistonlehtori TT Suvi-Maria Saarelaisen mukaan anteeksianto koskettaa ihmissuhteissa elämistä ja liittyy tilanteisiin, joissa ihminen kokee tulleensa haavoitetuksi. Kyse on yksilön sisäisestä prosessista, johon liittyy muita henkilöitä. Saarelaisen mukaan vaikuttaa siltä, että tutkijat ovat saavuttaneet jonkinlaisen sovinnon siitä, mitä anteeksianto on: Anteeksianto on anteeksiantajan mielen sisäinen prosessi, joka vaikuttaa anteeksiantajan ajatuksiin, tunteisiin, motivaatioon ja käyttäytymiseen ja auttaa haavoittunutta päästämään irti negatiivista tunteista väärintekijää kohtaan. Kyse on lahjasta, jonka anteeksiantaja antaa loukkaajalleen.
Anteeksianto sisältää ajatuksen, että ihminen ei pidä enää vanhoja kaunoja mielessään, vaan on valmis päästämään irti koetusta vääryydestä. Saarelainen toteaa, että anteeksianto
15 Worthington 2005, 5.
16 Worthington 2005, 4.
17 McCullough & Pargament & Thoresen 2000, 290.
10
ja sovinto ovat vahvasti ihmisen sisäisiä prosesseja, mutta ne liittyvät kiinteästi ihmissuhteisiin ja toisinaan myös jumalasuhteeseen. Horisontaalisesta ulottuvuudesta katsottuna nämä prosessit ilmenevät suhteessa toisiin ihmisiin ja vertikaalisesti määriteltynä molemmat prosessit voivat ilmetä yksilön suhteessa Jumalaan tai korkeampaan voimaan. 18
Tutkija FT Jan Löfström kirjoittaa monitieteellisessä artikkelikokoelmassa Voiko historiaa hyvittää, että on perusteita ajatella anteeksiannossa olevan kysymys sitoutumisesta prosessiin, jonka lopullinen päämäärä on kaunan tunteen väistyminen. 19
2.3. Pappi ja sielunhoito
Tutkimus sijoittuu käytännöllisen teologian ja sielunhoidon alueelle. Sielunhoito on aina tapauskohtaista ja olennaista siinä on avun tarpeessa olevan ihmisen ja hänen hätänsä ja asiansa vastaanottaminen ja kuunteleminen. Sielunhoito kuuluu papin keskeisiin työtehtäviin.
Sielunhoidon käsitettä on tutkimuksessa määritelty eri tavoin. Emeritusprofessori Paavo Kettusen mukaan sielunhoito on kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen piirissä tapahtuvaa ihmisten auttamista, joka kohdistuu ihmisen mieleen ja psyykkiseen kokemistodellisuuteen. Hänen mukaansa sielunhoidossa on ensisijaisesti kyse ihmisestä, hänen kohtaamisestaan ja hoitavasta vuorovaikutuksesta. 20 Käytännöllisen teologian yliopistonlehtori TT Jouko Kiiski toteaa, että sielunhoito on kehittynyt yläkäsitteeksi monenlaiselle ihmisten kohtaamiselle, jonka tavoitteena on hädän ja kärsimyksen lieventäminen 21. Sielunhoitosuhteessa asiakkaan ongelmaa tai hänelle kärsimystä tuottavaa asiaa tarkastelevat yhdessä asiakas, sielunhoitaja ja Jumala eli tähän tutkimukseen soveltaen sillanrakentaja, pappi ja Jumala 22.
18 Saarelainen 2018, 322.
19 Löfström 2013, 45.
20 Kettunen 2013, 16.
21 Kiiski 2009, 36.
22 Kiiski 2009, 11.
11
Sielunhoitoa voidaan tehdä monella eri tavalla ja jokainen sielunhoitaja luo omaan työhön mallinsa elämänkokemuksensa, koulutuksensa ja oman persoonansa pohjalta.
Ihanteena voisi olla, että sielunhoitajalla olisi taito käyttää monenlaisia tapoja työssään.
Eri sielunhoitotavoissa painotetaan sielunhoitokolmioon liittyviä asioita eri tavoin.
Sielunhoitotavassa voidaan painottaa Jumalaa ja hänen apuaan tai sielunhoitajan osaamista ja kykyä antaa ohjeita ja neuvoja tai asiakkaan omaa kykyä rohkaista itse ongelma, johon häntä tuetaan, kannustetaan ja rohkaistaan siihen tai sielunhoitajan ja asiakkaan vuorovaikutuksesta syntyvää auttamisprosessia tai sielunhoidon kontekstia. 23
Kiiski kuvaa sielunhoitosuhdetta kolmiona, jossa toimii horisontaalisella tasolla sielunhoitaja ja asiakas sekä vertikaalisella tasolla Jumala. Keskiössä on asiakkaan ongelma tai asia, jota käsitellään. Kiiski toteaa, että sielunhoidossa on tärkeää ottaa huomioon aina myös kulttuuri ja ympäristö, jossa toimitaan. 24
Sielunhoito kuuluu perinteisesti papin työtehtäviin ja kohtaamistaidot ovat teologin keskeinen osaamisalue. Sielunhoitotyötä tekevät erityisesti sairaalapapit, joita evankelisluterilaisessa kirkossa on 125. 25 Myös kirkon muut papit, diakonit ja muu henkilökunta tekevät kirkon sielunhoitotyötä. Sairaalasielunhoitaja TT Erik Ewalds toteaa, että sielunhoitotyö tapahtuu ihmisen ja Jumalan välisessä kentässä ja että sielunhoitaja elää kummassakin maailmassa. Sielunhoitajalta edellytetään, että hän tuntee ihmisen maailma ja hänellä tulee olla psykologisterapeuttista näkemystä, jotta hänen hoitonsa ei ole sokeaa. Terapeutin toiminta taas ilman sielunhoidon näkemystä on Ewaldsin mukaan kuin suunnistaja ilman kompassia. Kun jännite säilyy ja on oikeassa mittasuhteessa, Jumala toimii ja ihminen paranee. 26
Pastoraaliteologian professori TT Auli Vähäkangas, yliopistonlehtori TT Suvi- Maria Saarelainen ja yliopisto-opettaja, psykologi FT Aura Nortomaa esittelevät artikkelissa Katsaus kohtaamisen teologiaan ja teologeihin kohtaamisen ammattilaisina erilaisia kohtaamisen teologian malleja. Malleissa kohtaamista lähestytään eri näkökulmista ja teologiat ovat: relaatioiden teologia, tervetulleeksi toivottamisen teologia
23 Kiiski 2009, 11-12.
24 Kiiski 2009, 10-11.
25 Kirkontilastot 02/2020
26 Ewalds 1978, 7.
12
ja kohtaaminen on prosessi. 27 Tutkijoiden mukaan malleissa sisällytetään kohtaamisiin kolminaisuuden kolme persoonaa ja nostetaan esille sosiaalista vastuuta, kohtaamisen prosessiluonnetta, kokonaisvaltaista nonverbaalista kohtaamista ja kohdattavan ihmisen eri identiteettejä. 28
Kohtaamistaitoihin kuuluu tunteiden ymmärtäminen ja käsittely ja tunnetaidot, joiden avulla voi tunnistaa omat tunteet ja toisten ihmisten tunteet. Tunneälyyn kuuluu stressinsietokyky ja stressin käsittelyn taito ja tunneälyn avulla ihminen osaa ymmärtää ja selittää sekä säädellä ja hallita omia tunteitaan. Kohtaamisen työssä tärkeää on myötätunto ja empatia. Myötätunto sisältää tietoisuuden, tunteet ja toiminnan. Tietoisuus on kykyä havaita ja ymmärtää toisen tilannetta, tunteet sisältävät tunneyhteyden toiseen ihmiseen, sympatian ja halun toimia toisen puolesta ja tekona kohtaamistyössä on usein kuunteleminen. 29
2.4. Aikaisempi tutkimus
Anteeksiantoa ovat tutkineet niin teologit, psykologit, filosofit ja lääkärit ja erityisesti Yhdysvalloissa kiinnostus anteeksiannon tieteelliseen tutkimukseen on ollut laajaa.
Worthingtonin mukaan anteeksiannon tieteellinen tutkimus alkoi todellisesti vasta 1980- luvun puolivälissä, kun ymmärrettiin, että anteeksianto voi tukea ihmisen mielenterveyttä ja hyvinvointia. Aiemmin anteeksianto liitettiin enemmälti uskonnollisuuteen. 30 Toistaiseksi anteeksiannon tutkimus on kuitenkin myös Yhdysvalloissa ollut pääosin kvantitatiivista tutkimusta. Esittelen seuraavaksi keskeisiä anteeksiannon tutkijoita ja joitakin sellaisia heidän tutkimustuloksiaan, jotka liittyvät omaan työhöni. Sellaista tutkimusta, jossa loukkauksia olisi luokiteltu anteeksiannettaviin tai ei- anteeksiannettaviin loukkauksiin, ei käsittääkseni ole tehty.
27 Vähäkangas & Saarelainen & Nortomaa 2019, 248-249.
28 Vähäkangas & saarelainen & Nortomaa 2019, 253.
29 Vähäkangas & Saarelainen & Nortomaa 2019, 252
30 Worthington 2005, 1.
13
Anteeksiannon tieteellisen tutkimuksen edelläkävijänä voidaan pitää kasvatuspsykologian professori Robert Enrightia, joka tutki aluksi lasten anteeksiantoa. 31 Enright on myöhemmin tutkinut sosiaalista kehitystä ja anteeksiannon psykologiaa ylipäätään. Hän on kehittänyt myös anteeksiantoterapiaa ja aloittanut anteeksiantohoidon, johon hän on kehittänyt anteeksiannon prosessimallin. Mallissa on 20 askelta, jotka muodostavat neljä erillistä vaihetta: a) paljastaminen, b) päättäminen, c) työskentely ja d) tulokset. Paljastaminen-vaiheessa ihminen tulee kosketuksiin kivun ja tehdyn loukkauksen kanssa. Tässä vaiheessa ihminen voi palata asiaan ja tiedostaa loukkauksen todellisuus, kokea kivun tunteet ja ymmärtää, miten loukkaus on häneen vaikuttanut.
Päättäminen-vaiheessa mietitään anteeksiantoa ja sen sisältöä ja tehdään päätös anteeksiantamisesta. Työskentely-vaiheessa työskennellään aktiivisesti anteeksiannon saavuttamiseksi ja valmistaudutaan anteeksiantoon. Vaihe saattaa sisältää esimerkiksi uudenlaisen ajattelumallin loukkaajasta. Tulosvaiheessa ihminen alkaa tunnistaa emotionaalista vapautta anteeksiannon prosessista ja alkaa myös ehkä löytää jotakin merkityksiä loukkaukselle. 32
Worthingtonin mukaan ihmisten prosessit ovat erilaisia eikä niihin aina kuulu kaikkia Enrightin mallin vaiheita, mutta malli muodostaa anteeksiannon heuristisen mallin. 33 Worthingtonin anteeksiannon pyramidimalli perustuu tapahtuman emotionaalisen kokemuksen muuttamiseen ja sisältää viisi vaihetta: a) kohtaa kipu, b) ajattele myönteisesti henkilöstä, joka sinua loukkasi, c) epäitsekäs lahja, d) anteeksiantoon sitoutuminen ja e) anteeksiannosta kiinni pitäminen. 34
Kliinisen psykologian emeritusprofessori Kenneth I. Pargament toteaa, että anteeksiannon on sanottu olevan yksi kaikista maailman vaikeimmista asioista, mutta myös yksi ihmisen suurimmista saavutuksista. 35 Pargament on tutkinut paljon uskonnon roolia stressistä ja traumasta selviytymisessä ja hän on luonut uskonnollisen coping- teorian. Copingilla tarkoitetaan tapaa, jolla ihminen suhtautuu elämän kriiseihin.
Pargament jaottelee coping-keinot muun muassa merkitsevyyttä säilyttäviin ja merkitsevyyttä muuttaviin keinoihin ja pitää itse ensisijaisina merkitsevyyttä säilyttäviä
31 Worthington 2005, 1-2.
32 Freedman & Enright & Knutson 2005, 395.
33 Worthington 2005, 4.
34 Worthington 1998, 113-132.
35 Pargament 1997, 261.
14
mekanismeja. 36 Pargamentin teoriassa keskeistä on myös ajatus siitä, että ihminen etsii kriisissä merkitystä tapahtuneelle ja tällöin prosessissa on mukana myös Pyhyys. 37
Pargament luokittelee anteeksiannon merkitsevyyttä muuttavaksi mekanismiksi kriisiin suhtautumisessa. Hän kuvaa anteeksiantoa radikaaliksi muutokseksi vihasta rauhaan. Anteeksianto on Pargamentin mukaan yritys muuttaa merkityksiä, mikä avaa mahdollisuuden sekä mielenrauhaan että rauhaan muiden ihmisten kanssa. Anteeksianto ei Pargamentin mukaan tapahdu vain sanomalla saat anteeksi. Anteeksianto on prosessi, jossa tarvitaan asian käsittelyä. Tarvitaan ensinnäkin tunteiden läpikäyminen, kokemukset vihasta, kivusta, pelosta tai kaunasta. Tarvitaan myös arviointia ja pohdintaa ulkopuolisen kanssa, sillä usein itsesuojelun käytössä oleva negatiivisuutta pidetään oman arvion mukaan parempana vaihtoehtona kuin negatiivisuudesta irti päästämistä rauhaan pääsemiseksi. Vielä tarvitaan tekijän inhimillistämistä, josta kasvaa anteeksianto ja uhrin halukkuus tuntea empatiaa loukkaajaa kohtaan, nähdä tämä esimerkiksi haavoittuneena tai epäterveenä. Lisäksi anteeksianto tarvitsee toimintaa, muutosta omassa ajattelussa, tunteissa ja suhteissa. 38
Psykologian professorit Annette Mahoney ja Mark S. Rye sekä emeritusprofessori Kenneth I. Pargament käsittelevät hengellisyyden vaikutusta loukatun anteeksiantoon artikkelissa When the Sacred Is Violeted: Desecration as a Unique Challenge to Forgiveness. Tutkijat toteavat, että tutkimus on käsitteellinen ja pääosin hypoteettinen, koska häpäisemistä on tehty vielä vähän empiiristä tutkimusta. 39
Häpäiseminen voidaan tutkijoiden mukaan määritellä elämän pyhitetyn osan loukkaamiseksi. 40 Ihmiset pitävät heidän mukaan eri asioita pyhinä ja pyhyys voi kattaa lähes kaikki elämänalueet kuten perheen, itsensä kehittämisen, työn, rahan, fyysisen terveyden ja eksistentiaaliset kysymykset. Pyhitetty elämän osa on sellainen osa ihmisen elämää, jonka Jumala on tehnyt pyhäksi tai joka on tullut Jumalalta, ja jonka ihminen on myös ennen loukkausta kokenut pyhänä. Ihminen voi kokea loukkauksen koskettavan pyhää osaa elämästä eri tavoin: osa elämästä, jonka Jumala on tehnyt pyhäksi, on tuhottu,
36 Pargament 1997, 108 -109.
37 Pargament 1997, 91.
38 Pargament 1997, 261 263.
39 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 61-62.
40 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 59.
15
jotain Jumalaa on revitty pois elämästä, elämän jokin jumalallinen on kärsinyt tahallisesti, jotain Jumalan symbolista on vahingoitettu tarkoituksella, jotain pyhää, joka tuli Jumalalta, on hylätty, loukkaus on pilannut Jumalan siunauksen tai tapahtuma on ollut rikos sekä ihmistä että Jumalaa vastaan. 41
Tutkijoiden mukaan juuri pyhitys selittää sitä, miksi loukkauksilla on hengellisessä yhteydessä erityinen voima ja merkitys. Häpäisemisen on enemmän kuin vain tapahtuma elämässä, se on jotakin sellaista, joka rikkoo ihmisen syvintä ja kaikkein arvokkainta osaa ja siksi häpäiseminen lisää loukkauksen psykologista kokemusta. Pyhän ulottuvuuden rikkominen aiheuttaa ainutlaatuisia haasteita anteeksiantoon, koska prosessiin tulee mukaan myös Jumala. Tutkijoiden mukaan uhri joutuu näissä tilanteissa pohtimaan paitsi suhdettaan loukkaajaan, myös Jumalaan ja miettimään, mikä on paras vaihtoehto kaikille kolmelle osapuolelle. 42
Jos ihminen kokee loukkauksen häpäisemisenä, se voi vaikuttaa hänen anteeksiantamisen haluun joko myönteisellä tai kielteisellä tavalla. Tutkijat toteavat, että anteeksiantaminen olisi helpointa tilanteessa, jossa uhri ajattelee tekijän olevan täysin naiivi, joka ei ole tietoinen rikkomuksen pyhästä luonteesta, tunnustaa loukkauksen ja tekee jotakin edistääkseen pyhän luonteen palautumista, tekijällä on olennainen merkitys pyhän osan palautumisessa, loukattu uskoo anteeksiannon suojaavan sidettään Jumalaan ja että oikeudenmukaisuus voidaan saada aikaan vain yliluonnollisilla toimilla. 43
Kansanterveystieteen emeritusprofessori Neal Krause ja sosiaalityön professori Berit Ingersoll-Dayton ovat tutkineet empiirisessä tutkimuksessa Religion and the Process of Forgiveness in Late Life uskonnollisesti motivoituneiden anteeksiantojen prosessia myöhäisellä iällä. Tämä tutkimus on merkittävä siinä mielessä, että se yksi kvalitatiivisella tutkimusotteella tehtyjä tutkimuksia. Tutkimukseen on haastateltu 129 vanhusta ja tavoitteena on ollut selvittää erityisesti sitä, kuinka vanhemmat ihmiset antavat toisille ihmisille anteeksi ja lisäksi tutkia uskonnon roolia tässä prosessissa. 44
41 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 58-60.
42 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 63.
43 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 69.
44 Krause & Dayton 2001, 252.
16
Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin kolme pääteemaa. Ensimmäinen teema liittyi siihen, että anteeksiantoon on oltava halu. Mitkään tekijät eivät näytä auttavan loukkaajan puolelta, jos loukattu ei halua antaa anteeksi. Tutkimuksessa haastatellut vanhukset jakaantuivat tässä suhteessa: a) aika halukkaat antamaan anteeksi, jotka katsoivat olevansa yleensäkin anteeksiantavia ihmisiä, b) toisille anteeksianto riippui rikkomuksen luonteesta ja törkeitä loukkauksia ei voikaan antaa anteeksi, c) eivät ollenkaan halukkaita antamaan anteeksi tai vastahakoisia antamaan anteeksi missään olosuhteissa. 45
Toinen teema liittyi siihen, että loukkaajan tulee ansaita anteeksianto. Ennen anteeksiantoa jonkin tai kaikki seuraavista asioista tulee tapahtua: tekijän tulee olla tietoinen, mitä on tehnyt, hänen tulee pyytää aidosti anteeksi, selittää teon syyt, tehdä päätös olla toistamatta loukkausta, muuttaa käytöstään ja tehdä muutoksia elämässään. Tutkijoiden mukaan anteeksianto on hyvin monimutkainen prosessi ja edellyttää loukkaajalta täsmällisiä askeleita teon sovittamiseen. Voima anteeksiantoon ja anteeksisaamiseen on siinä, että sekä loukattu että loukkaaja työskentelevät suhteen parantamiseksi. Tulos poikkeaa tutkimuksen taustaviitekehyksen, automaattisen anteeksiannon mallista, jossa kaikki parantavat toimet jäävät välistä. Tutkimuksen taustana käytetty automaattisen anteeksiannon malli 46, perustuu ajatukselle, että kristityn tulee antaa ehdoitta kaikki asiat anteeksi toiselle ihmiselle kuten Jumala tekee.
Tutkijoiden mukaan anteeksiantoon näyttäisi tältä osin olevan kaksi erilaista lähestymistapaa: anteeksianto puhtaasti tahdon tekona tai anteeksianto, jossa tarvitaan parantavia toimia. Automaattinen anteeksianto olisi aina samanlaista, mutta tutkimus osoittaa, että tutkimuksessa haastatellut kristityt vanhukset antoivat anteeksi kukin omalla tavallaan. 47
Kolmantena tutkimuksessa nousi vielä esiin teema: anna anteeksi ja unohda. Eräs haastatteluista kuvasi asiaa näin: Haudataan kirves, mutta jätetään käsittely odottamaan. Tutkijat toteavat, että loukatun tunteista on tällöin kuitenkin usein vielä havaittavissa, että aitoa anteeksiantoa ei ole tapahtunut. 48
45 Krause & Dayton 2001, 252.
46 Scobie & Scobie 1998, 373-401.
47 Krause & Dayton 2001, 253.
48 Krause & Dayton 2001, 259-268.
17
Suomessa anteeksiantoa on tutkittu vielä vähän. Suvi-Maria Saarelainen on tutkinut empiirisessä teologian väitöstutkimuksessaan Meaningful life with(out) cancer – coping narratives of emerging Finnish adults (Elämän merkityksellisyys syövän jälkeen - Suomalaisten nuorten aikuisten selviytymistarinat 2017) uskonnon ja maailmankuvan merkitystä syöpään sairastuneiden suomalaisten nuorten aikuisten selviytymisprosessissa.
49 Artikkelissaan Anteeksianto ja sovinto syöpää sairastaneiden nuorten aikuisten narratiiveissa Saarelainen on tarkastellut anteeksiantoa ja sovintoa syöpäkertomuksissa.
50
Saarelaisen tutkimusaineisto koostuu nuorten syöpäpotilaiden haastatteluista ja elämänpuupiirroksista syöpähoitojen jälkeen. Tutkimuksen narratiiveina on sekä suullisesti kerrottu sekä piirretty kokemus elämästä syövän kanssa. Haastateltavat 16 nuorta ovat löytyneet nuorille potilaille suunnattujen chat-huoneissa julkaistujen tutkimusilmoitusten avulla. Kirjallisen aineiston analyysi on toteutettu narratiivistemaattisella analyysiperinteellä eli käytännössä aineiston avoimella koodauksella. 51
Anteeksianto ja sovinto liittyvät Saarelaisen mukaan ihmisen sisäiseen omaan prosessiin, muihin ihmisiin (horisontaalinen) ja Jumalaan tai transsendenttiin (vertikaalinen). Tulosten mukaan nämä kolme toistensa kanssa limittäin olevaa anteeksiannon ja sovinnon kehää liittyvät nuoren aikuisen syöpäprosessiin. Nuorten syöpäkertomuksissa sisäiset prosessit liittyivät vain vähän itselle anteeksiantamiseen.
Horisontaalisella tasolla kertomuksissa esiintyi sekä anteeksiannon että sovinnon teemoja.
Sairastuminen oli kriisi myös omaisille ja vaikka läheiset ihmiset olivat tärkein tuki, myös kipeimmät loukkauksen tunteet liittyivät läheisiin. Vertikaalisen ulottuvuuden osalta oli anteeksiannon näkökulmasta tärkeää hyväksyä, että Jumala tai muu korkeampi voima voi sallia syövän ja kärsimyksen osana ihmisen elämää. Sovinto tarkoitti, että maailmankuvaa oli mietittävä uudelleen ja muutettava tavalla tai toisella ja että oli tehtävä sovinto syövän kanssa, hyväksyttävä se osaksi omaa elämäntarinaa. Saarelainen havaitsi myös, että teoreettisena viitekehyksenä anteeksianto ja sovinto olivat hedelmällinen lähtökohta
49 Saarelainen 2017.
50 Saarelainen 2018, 321-334.
51 Saarelainen 2018, 322-323.
18
tarkastelulle vaikkakin hänen tutkimuksessaan niitä ei ollut mielekästä ymmärtää toisistaan irrallisina. 52
Kirkkohallituksen perheasioiden ja perheneuvonnan asiantuntija psykoterapeutti TM Anne Anttonen on arvioinut artikkelissa Forgiveness and Reconciliation in the Aftermath of Abuse Englannin kirkon Faith and order -toimikunnan samannimistä asiakirjaa. Asiakirja on laadittu Englannin anglikaanikirkossa vuonna 2018 esiin tulleen laajan hyväksikäytön jälkeen osana laajempaa oppimisprosessia. Toimikunnan tavoitteena on ollut laatia kaksi asiakirjaa siitä, miten anteeksiannosta ja sovinnosta voidaan puhua hyväksikäytön jälkeen. Hyväksikäytön näkökulmaa laajennetaan asiakirjassa koskemaan myös muita hyväksikäytön muotoja. 53
Asiakirjassa sovinto, anteeksianto ja oikeudenmukaisuus asetetaan kolmeksi ulottuvuudeksi, jotka edellyttävät toisiaan, jotta ne voivat toteutua ihmisten välisessä elämässä. Sovinto on mahdollista vain, kun oikeudenmukaisuus toteutuu.
Hyväksikäyttäjän aito pyrkimys vastuuseen ja muutokseen sekä rangaistuksen suorittaminen vievät tilannetta anteeksiannon suuntaan. Anttosen mukaan anteeksianto ja sovinto ovat pitkiä prosesseja ja niitä olisi helppo tarjota nopeaksi lääkkeeksi ahdistukseen ja vihaan hyväksikäytön tullessa ilmi, mutta vaarana voi tällöin olla vaarana, että evankeliumi muuttuu loukkaavaksi vähättelyksi ja pahuus voi jatkua armon varjolla.
Asiakirjassa korostetaan sitä, että jokaisella opetus- tai saarnatehtävässä toimivalla on vastuu ottaa huomioon, että kuulijana voi olla myös hyväksikäytetty yhtä hyvin kuin hyväksikäyttäjä ja puheessa tulisi kuulua selkeä vastuuseen asettaminen rikkojan teoista.
54
TM Leena Kyyhkynen on tutkinut käytännöllisen teologian pro gradu -työssä Anteeksianto lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden psykoterapiaprosesseissa - psykoterapeuttien näkökulmasta psykoterapeuttien näkemysten perusteella anteeksiantoa lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden psykoterapioissa. Tutkimuksessa on selvitetty psykoterapeutteja syvähaastattelemalla, millaisena he uhrien prosessien perusteella käsittävät anteeksiannon
52 Saarelainen 2018, 330-332.
53 Anttonen 2018, 369.
54 Anttonen 2018, 369-370.
19
ja mikä heidän mielestään mahdollistaa uhrien anteeksiannon ja mitä heidän mielestään uhrien anteeksiannosta seuraa. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Teoriaviitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty psykologi PsT Franco Acquaron teoriaa anteeksiannon kolmesta ulottuvuudesta: psykologinen, oikeudellinen ja uskonnollinen ulottuvuus. 55
Tutkimuksen mukaan psykoterapeutit käsittivät anteeksiannon pääosin psykologisesta, mutta myös oikeudellisesta ja syvällisesti uskonnollisesta näkökulmasta.
Psykologinen anteeksiantokäsitys tarkoitti heidän mukaansa uhrin fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin keskittymistä. Oikeudellinen anteeksianto sisälsi näkemyksen tekijän rikosoikeudellisen vastuusta ja uhrin vapautumisen kostosta, mutta ei sovittelua tai suhteiden ennalleen tulemista. Uskonnollinen näkemys anteeksiannosta näkyi psykoterapeuttien rakkaudellisena uhrin kohtaamisena. Psykoterapeuttien käsityksen mukaan anteeksiannon prosessi on pitkä ja uhreilla oli monia anteeksiannon kohteita: itse, läheiset, tekijä, ammattilaiset ja Jumala. Anteeksiannon psykoterapeutit määrittivät keskeisimmin itsensä hyväksymiseksi, traumasta vapautumiseksi. Uhrin minuuden kehittymisen kannalta oli tärkeää päätös olla antamatta anteeksi. Anteeksiantoa edistettiin trauma-, tunne-, keho- ja kognitiivisella työskentelyllä, joihin kuului myös Jumalasuhteen käsittely. Anteeksiantoa ja toipumista edisti sosiaalinen tuki ja tekijän saama oikeudellinen tuomio. Anteeksiantoa taas esti psykoterapeuttien mukaan pakottaminen anteeksiantoon, uhrin hylätyksi tulo läheisten tai uskonnollisen yhteisön taholta, vaikeneminen hyväksikäytöstä ja traumatyön ohittaminen. 56 Kyyhkysen tutkimus ei ole julkinen.
KM Hanna-Kaisa Smolander on tutkinut kasvatustieteiden pro gradu -työssä En tiennyt, että siihen voisi saada apua Koulukiusaamisesta selviytyminen kiusaamisen aikana ja myöhemmin elämässä sitä, miten kiusatut ovat selvinneet koulukiusaamisesta.
Smolanderin tutkimuksen mukaan anteeksianto näyttää olevan yksi tärkeä selviytymiskeino kiusaamisesta, joka vapauttaa katkeruudesta kiusaajaa kohtaan ja kiusatun lopullisesta kiusaamisestaan. Smolanderin tutkimus ei ole julkinen ja
55 Kyyhkynen 2014.
Acquaron teorian kolme ulottuvuutta ovat psykologinen, oikeudellinen ja uskonnollinen. Ks. Acquaro 2007.
56 Kyyhkynen 2014.
20
tutkimusmetodi ei käy ilmi tutkimuksen kuvailusivulta. Tutkimus on kuitenkin toteutettu kiusattujen tarinoista. 57
57 Smolander 2016.
21 3 METODI
3.1. Tutkimustehtävä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani ihmisen anteeksiantamista. Kiinnostukseni kohteena on se, mitä papit ajattelevat anteeksiannosta toisille ihmisille sielunhoitotyön perusteella ja yleisemmin. Tutkimuksen pääkysymys on: Mitä ihminen voi pappien käsityksen mukaan antaa anteeksi toiselle ihmiselle? Lähestyn teemaa kysymyksillä: Mitä voi antaa anteeksi?
Miten anteeksiantaminen tapahtuu? Mikä on uskonnollisuuden merkitys anteeksiantamisessa?
Tutkimus sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, jossa on tavoitteena luoda käsitteistöä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimusperinteessä tutkimuksen kohteena on ihmisen suhde hänen omaan elämäänsä ja tarkastelun keskiössä on ihmisen oma, eletty kokemus ja hänen antamansa merkitys kokemukselle. 58 Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa empiirisestä tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus. 59 Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, että tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tarkoitus on saada lisää ymmärrystä tutkittavasta asiasta. 60 Tavoitteeni on lisätä ymmärrystä ja ihmisen kyvystä ja halusta antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja ymmärtää myös hengellisyyden osuutta tässä.
Saarelaisen esittämän Nuorten aikuisten anteeksiannon ja sovinnon ulottuvuudet - mallin mukaan anteeksiannettavia asioita on mahdollista lähestyä kolmesta eri näkökulmasta: henkilön sisäisellä tasolla suhteessa omaan itseen, horisontaalisella tasolla suhteessa toisiin ihmisiin ja vertikaalisella tasolla suhteessa Jumalaan. 61 Tässä tutkimuksessa keskityn horisontaalisen tason anteeksiantoon kahden ihmisen välillä.
Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät siten anteeksianto itselle ja anteeksianto Jumalalle samoin kuin yhteisöllinen anteeksianto.
58 Tuomi & Sarajärvi 2018, 39-40.
59 Tuomi & Sarajärvi 2018, 108.
60 Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 176-177.
61 Saarelainen 2018, 331.
22 3.2. Aineisto ja sen keruu
Keräsin tutkimusaineiston haastatteluilla marras-joulukuussa 2019. Toteutin haastattelut teemahaastatteluina eli puolistrukturoituina haastatteluina, jossa etenin tiettyjen etukäteen valittujen teemakysymysten ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten avulla. Alun perin tarkoitukseni oli tutkia, mitä, miten ja miksi voi antaa anteeksi ja vielä lisäksi papin roolia sillanrakentajana ylipäätään. Tuloksia läpi käydessäni päädyin kuitenkin rajaamaan tutkimuksen kysymyksiin mitä voi ja miten voi antaa anteeksi ja mikä on hengellisyyden osuus tässä. Haastatteluteemat koostuivat neljästä teemasta, joissa haastateltavia pyydettiin kertomaan a) anteeksiannosta sielunhoidon kokemuksen ja papin oman näkemyksen perusteella, b) papin roolista anteeksiannon ja yhteyden rakentajana ja c) jokin omakohtainen kokemus sillanrakentajan rooliin liittyen.
Haastatteluun osallistui viisi evankelisluterilaisen kirkon pappia ja haastateltavat olivat sekä miehiä että naisia. Haastateltavat papit valikoituivat omien yhteyksieni ja verkostojeni kautta siten, että haastateltavilla papeilla oli kokemusta sielunhoidosta joko sairaalapapin tai seurakuntapapin työssä.
Tein yhden haastattelun puhelimitse ja neljä haastattelua henkilökohtaisina haastatteluina. Henkilökohtaiset haastattelut toteutettiin haastateltavan kotona, seurakunnan tiloissa ja sairaalan tiloissa. Ennen haastattelua lähetin jokaiselle papille etukäteen teemakysymykset, tiedotteen tutkimuksesta ja suostumuslomakkeen.
Kysymysten etukäteen lähettämisellä halusin antaa papeille mahdollisuuden jo ennakolta pohtia haastattelun teemoja. Tämä osoittautui mielestäni hyväksi ratkaisuksi. Tallensin haastattelut puhelimeen lataamallani sovelluksella.
Kerroin haastatteluissa papeille aluksi haastattelun etenemisestä, haastattelun tallentamisesta ja litteroinnista sekä tallennusten hävittämisetä litteroinnin jälkeen. Kävin myös tiedotteen ja suostumuslomakkeen läpi ja otin lomakkeeseen suostumuksen haastatteluun. Puhelinhaastattelussa etenin muutoin samalla tavalla, mutta otin papin suostumuksen haastatteluun suullisesti tallennettuna.
Kysyin aluksi papeilta taustakysymykset ja merkitsin nämä tiedot erikseen muistiin. Taustakysymyksinä kysyttiin papin ikä, sukupuoli, työkokemuksen pituus
23
seurakuntapapin, kappalaisen, kirkkoherran, sairaalasielunhoitajan tai jossakin muussa papin työtehtävässä. Tallennuksen aloitin teemakysymyksistä. Etenin haastatteluissa etukäteen lähetetyn lomakkeen teemojen mukaan ja annoin haastateltavien vapaasti käsitellä teemaa. Haastattelun kuluessa tein tarkentavia lisäkysymyksiä etukäteen tekemieni apukysymysten avulla. Apukysymykset olin laatinut siten, että ne sisälsivät kysymykset kaikista olennaisista asioista, jotka halusin haastattelussa ottaa esille.
Haastattelut kestivät tunnista kahteen tuntiin, tallennettua materiaalia kertyi noin kolme tuntia ja litteroitua tekstiä 45 sivua. Yhden tallennuksen osalta huomasin haastattelun kuluessa, että nauhoitus oli katkennut jo haastattelun alussa ja käynnistin nauhoituksen haastattelun loppuajaksi uudelleen. Haastattelun jälkeen kirjasin tässä haastattelussa esiin tulleita näkemyksiä erikseen ylös. Tämän haastateltavan haastattelumateriaali ei ole siten kokonaan autenttista, mutta uskoakseni pystyin säilyttämään kirjauksissani haastateltavan oman ajatussisällön. Haastattelun katkeaminen oli harmillista ja totesin, että nauhoitukset olisi ollut ylipäätään hyvä varmistaa kahdella eri laitteella.
Kaikki haastattelutilanteet olivat ympäristöltään rauhallisia ja tunnelmaltaan kiireettömiä. Haastateltavat pohtivat anteeksiannon teemaa syvällisesti ja laajalti juuri sielunhoidon työkokemusta omaavina pappeina.
3.3. Aineiston analyysi
Käsittelin haastatteluaineiston sisällönanalyysin avulla. Tuomen ja Sarajärven mukaan aineistolähtöinen sisällönanalyysi on karkeasti kolmivaiheinen prosessi, joka käsittää aineiston redusoinnin eli pelkistämisen, aineiston klusteroinnin eli ryhmittelyn ja aineiston abstrahoinnin eli teoreettisten käsitteiden luomisen. Analyysi etenee kahdeksan vaiheen kautta: haastattelujen kuunteleminen ja litterointi, haastattelujen ynnä muun aineiston lukeminen ja sisältöön perehtyminen, pelkistettyjen ilmausten etsiminen, pelkistettyjen ilmausten listaaminen, samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista, pelkistettyjen ilmausten ryhmittely/yhdistäminen ja alaluokkien muodostaminen, alaluokkien yhdistäminen ja niistä yläluokkien
24
muodostaminen, yläluokkien yhdistäminen pääluokiksi tai yhdistäväksi luokaksi ja kokoavan käsitteen muodostaminen. 62
Aloitin aineiston käsittelyn kuuntelemalla haastattelut läpi. Tämän jälkeen kirjoitin aineiston auki sana sanalta eli litteroin sen ja annoin kullekin haastateltavalle peitenimen. Valitsin haastateltaville neutraalit peitenimet, joista ei käy ilmi haastateltavan sukupuoli. Luin litteroidun aineiston läpi useaan kertaan ja jäsensin aineistoa marginaalimerkinnöillä. Aineiston rikkauden vuoksi päätin tässä vaiheessa tehdä rajauksen tutkimuskysymykseen ja keskittyä tutkimuksessa ainoastaan siihen, mitä pappien näkemyksen mukaan ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle, miten anteeksiantamainen tapahtuu ja mikä on uskonnollisuuden merkitys tässä.
Tämän jälkeen etsin aineistosta ilmaisuja siitä, mitä papin käsityksen mukaan voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja yliviivasin nämä ilmaisut punaisella. Kokosin ilmaisut listaan, jonka jälkeen pelkistin alkuperäisilmaisuja pienempiin osiin lausetarkkuudella.
Tässä vaiheessa rajasin pelkistetyistä ilmauksista pois ne, jotka koskivat anteeksiantoa itselle tai Jumalalle ja joilla ei ollut mitään yleisempää merkitystä tutkimuskysymysten osalta. Tein myös havainnon, että tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista jakaa loukkauksia anteeksiannettaviin ja ei-anteeksiannettaviin tekoihin ja päädyinkin etsimään tällaisten loukkausten yleisemmän tasoja kuvauksia ja niiden yhteneväisyyksiä ja eroja.
Ryhmittelin pelkistettyjä ilmaisuja ja järjestin niitä alaryhmiksi ja edelleen yläryhmiksi.
Nämä yhdistin vielä kolmeksi yleisemmäksi teemaksi: 1) mitä voi antaa anteeksi vai kuka voi antaa anteeksi? 2) ihminen on vajanainen ja ihminen on yksilö 3) esimerkkejä vaikeasti anteeksiannettavista teoista. Käsittelen näitä teemoja tulosluvussa neljä ja olen liittänyt tulosten esittelyyn myös autenttista haastattelumateriaalia.
62 Tuomi & Sarajärvi 2018, 122-123.
25
Seuraavassa taulukossa on kuvattu tuloksista muodostetut alaryhmät, niistä muodostetut yläryhmät ja yleisemmät teemat ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta:
Mitä pappien näkemyksen mukaan voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle?
Taulukko 1. Mitä voi antaa anteeksi.
ALALUOKKA
KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI, JOS TOINEN PYYTÄÄ
KRISTITTYNÄ ANTAA KAIKEN ANTEEKSI
KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI, MUTTA VAATII KÄSITTELYN SUURI IHMINEN VOI ANTAA ANTEEKSI
HÄPÄISEMINEN PERUSTURVALLISUUS
IHMINEN EI PYSTY TÄYDELLISEEN ANTEEKSIANTOON
IHMISELLE ANTEEKSIANTO ON VAIKEAA
ANTEEKSIANTAMATTOMUUDEN ASENNE VOI TULLA PIENESTÄKIN ANTEEKSIANTO JÄÄ VAJAAKSI PUHDAS ANTEEKSIANTO LÄHES MAHDOTON
TÄYDELLINEN ANTEEKSIANTO ON AIKA HARVINAISTA
MUISTI MUISTAA
TÄYDELLINEN ANTEEKSIANTO HAASTAVA
VANHAT ASIAT NOUSEVAT ESIIN KIIVASTUKSISSA
IHMISEN VAJANAISUUS ANTEEKSIANTO KOSKETTAA SISINTÄ
PAHOITTAA MIELEN LOUKKAA
KAIKKEIN RAKKAIMPIIN KOHDISTUVA
ESIM INSESTI ESIM MURHA ESIM PEDOFIILIA ESIM SEKSUAALINEN HYVÄKSIKÄYTTÖ
ESIM PEDOFIILIN HYVÄKSIKÄYTTÖ ESIM HENGELLISEN YHTEISÖN TAI INSESTIN AIHEUTTAMA HÄPEÄ ESIM RATTIJUOPPO SURMAA LAPSEN ESIM PARISUHTEESEEN LIITTYVÄT ESIM LOUKKAA SANOILLA VERISESTI
ESIM AVIOEROTILANTEET ESIM RAHALAINA ESIM RUMAT SANAT TAI VALEHTELU
ESIM VANHEMPIEN KUOLEMAN JÄLKEEN
ESIM OMAN KUOLEMAN LÄHESTYESSÄ
YLÄLUOKKA PÄÄLUOKKA
MITÄ YLIPÄÄTTÄÄN VOI ANTAA ANTEEKSI, MINKÄLAISIN EHDOIN JA MISSÄ TILANTEESSA
TEEMAT MITÄ VOI ANTAA
ANTEEKSI
KUKA VOI ANTAA ANTEEKSI
KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI
KUKA VOI ANTAA ANTEEKSI
MITÄ VOI ANTAA ANTEEKSI VAI KUKA VOI ANTAA ANTEEKSI TOISET VOIVAT
ANTAA ANTEEKSI, TOISET EIVÄT VAJANAINEN IHMINEN EI VOI ANTAA ANTEEKSI HÄPEÄÄ
AIHEUTTAVAT TEOT
HÄPEÄÄ TUOTTAVAT TEOT
IHMINEN ON VAJANAINEN VAJANAISUUS
PERSOONA IHMINEN ON
VAJANAINEN JA YKSILÖ OMA SISIN
IHMINEN ON YKSILÖ OMA MIELI
OMAT OMINAISUUDET MUISTI MUISTAA
ESIMERKKEJÄ
YKSITTÄISISTÄ TEOISTA, JOITA ON VAIKEA TAI JOPA MAHDOTON ANTAA ANTEEKSI
OMA AJATTELU ESIMERKKEJÄ JOPA
MAHDOTTOMISTA TAI VAIKEASTI ANTEEKSIANNETTA- VISTA TEOISTA OMAT OMINAISUUDET
26
Seuraavaksi etsin aineistosta pappien näkemyksiä siitä, miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä ja yliviivasin nämä ilmaisut vihreällä. Etenin vastaavasti kuin ensimmäisen teeman kohdalla ja etsin näitä teemoja pelkistettyjä ilmauksia aluksi alaryhmiin ryhmitellen, sitten ylempiin ryhmiin ja edelleen kahdeksi yleisemmäksi teemaksi: 1) prosessi ja 2) hengellisyys. Käsittelen näitä teemoja tarkemmin tulosluvussa viisi ja olen liittänyt tulosten esittelyyn myös autenttista haastattelumateriaalia.
Seuraavassa taulukossa on kuvattu tuloksista muodostetut alaryhmät, niistä muodostetut yläryhmät ja yleisemmät teemat toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen osalta: Miten pappien näkemyksen mukaan anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä?
Taulukko 2. Miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä.
ALALUOKKA KESKUSTELEMINEN PROSESSI
KÄSITTELY SELVITTELY SOPIMINEN
TAPAHTUNEEN SANOITUS TUNTEIDEN PURKAMINEN HYVITYKSEN VAADE RISTINKANTAMISTA EROON KATKERUUDESTA HENGELLINEN HYVE KÄRSIMYKSEN KIRKAS KRUUNU
PÄÄTÖS JÄTTÄÄ TAAKSEEN PÄÄSTÄÄ IRTI
KRISTITYN ELÄMÄNASENNE KRISITYN ERILAINEN HERKKYYS
MOTIIVINA RAKKAUS KIITOLLISUUS
SIELUNHOITAJAN LÄSNÄOLO KESKUSTELU PAPIN KANSSA KUUNTELEMINEN
KUULEMINEN SEPPO JOKISEN MALLI EHTOOLLINEN KEVEYS HYVÄ OLO LUO UUTTA PÄÄSEE VAPAAKSI OMAN ELÄMÄN PYHYYS RAUHA
YLÄLUOKKA
KESKUSTELEMINEN PROSESSI
KÄSITTELY PÄÄSTÄÄ IRTI JÄTTÄÄ TAAKSEEN
SIELUNHOITAJA KRISTITYN ELÄMÄASENNE HVYÄ OLO KEVEYS UUTTA RAUHA VAPAUS
PÄÄLUOKKA
PROSESSI
KESKUSTELU
KÄSITTELY
VAPAUS
RAUHA
TEEMAT
PROSESSI
HENGELLISYYS
27 3.4. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Olen pyrkinyt varmistamaan tutkimuksen luotettavuuden selostamalla tarkkaan tutkimuksen toteuttamisen vaiheet. Laadullisessa aineistossa on keskeistä luokittelujen tekeminen ja olen pyrkinyt tuomaan esiin luokittelun syntymisen alkujuuret ja luokittelujen perusteet. Olen myös liittänyt tutkimustulosten esittämisen yhteyteen autenttista haastattelumateriaalia. 63 Tavoitteena on ollut perustella huolellisesti tulkintojen perusteet ja tulkinnoissa olen pyrkinyt huolehtimaan siitä, että haastateltavan oma käsitys tulee esiin mahdollisimman hyvin. Tämän olen varmistanut siten, että olen aina palannut haastattelun kokonaisuuteen tulkintaa tehdessäni. Olen myös pyrkinyt analysoimaan tutkimuksen tuloksia objektiivisesti vapaana omista ennakkokäsityksistäni ja painotuksistani tunnistaen nämä käsitykseni.
Olen pyrkinyt turvaamaan eettiset näkökohdat tutkimuksessani ja pyrkinyt noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä, jossa lähtökohtana on ihmisarvon kunnioittaminen. 64 Haastatteluun osallistuminen on ollut vapaaehtoista ja haastateltavat ovat antaneet tutkimukseen suostumuksensa. Olen antanut haastateltaville etukäteen tietoa tutkimuksesta, haastattelun teemoista ja käytännön toteutuksesta, tallentamisesta, litteroinnista ja haastattelussa esiin nousseiden asioiden tutkimuskäytöstä.
Tutkimus keskittyy osittain papin sielunhoidolliseen näkemykseen anteeksiannosta. Sielunhoitoon liittyen kirkkolain 5. luvun 2 §:ssä on säädetty ehdottomasta luottamuksellisuudesta sielunhoidossa: Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut. Anteeksianto on teemanakin arkaluontoinen aihe ja olen kiinnittänyt erityistä huomiota tähän asiaan. Haastatteluaineisto koostuu pappien näkemyksistä sielunhoidon kokemuksen perusteella ja pappien omien näkemysten perusteella. Papit ovat käsitelleet teemoja haastatteluissa yleisemmällä tasolla ja usein ei ole ollut mahdollista erottaa, onko kyse sielunhoidon tuoman kokemuksen näkemyksestä vai papin omasta näkemyksestä. Pappien esiin tuomat näkemykset ovat heidän oman
63 Laadullisen tutkimuksen luotettavuudesta ks. Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 227-228.
64 Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 23.
28
tulkintansa ja kokemuksensa kautta syntyneitä näkemyksiä, eikä niissä siten puhuta sielunhoitokeskusteluihin osallistuneiden ihmisten kokemuksista tai näkemyksistä.
Olen kunnioittanut yksityisyyttä ja tietosuojaa. Olen säilyttänyt aineiston vain omassa käytössäni kotonani eikä siihen ole ollut pääsyä kenelläkään toisella. Aineisto on ollut tallennettuna puhelimeni sovellukseen, puhelimessani on lukitus ja aukaisukoodi on vain minun tiedossani.
