Tutkimustehtävä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani ihmisen anteeksiantamista. Kiinnostukseni kohteena on se, mitä papit ajattelevat anteeksiannosta toisille ihmisille sielunhoitotyön perusteella ja yleisemmin. Tutkimuksen pääkysymys on: Mitä ihminen voi pappien käsityksen mukaan antaa anteeksi toiselle ihmiselle? Lähestyn teemaa kysymyksillä: Mitä voi antaa anteeksi?

Miten anteeksiantaminen tapahtuu? Mikä on uskonnollisuuden merkitys anteeksiantamisessa?

Tutkimus sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, jossa on tavoitteena luoda käsitteistöä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimusperinteessä tutkimuksen kohteena on ihmisen suhde hänen omaan elämäänsä ja tarkastelun keskiössä on ihmisen oma, eletty kokemus ja hänen antamansa merkitys kokemukselle. ⁵⁸ Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa empiirisestä tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus. ⁵⁹ Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, että tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tarkoitus on saada lisää ymmärrystä tutkittavasta asiasta. ⁶⁰ Tavoitteeni on lisätä ymmärrystä ja ihmisen kyvystä ja halusta antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja ymmärtää myös hengellisyyden osuutta tässä.

Saarelaisen esittämän Nuorten aikuisten anteeksiannon ja sovinnon ulottuvuudet -mallin mukaan anteeksiannettavia asioita on mahdollista lähestyä kolmesta eri näkökulmasta: henkilön sisäisellä tasolla suhteessa omaan itseen, horisontaalisella tasolla suhteessa toisiin ihmisiin ja vertikaalisella tasolla suhteessa Jumalaan. ⁶¹ Tässä tutkimuksessa keskityn horisontaalisen tason anteeksiantoon kahden ihmisen välillä.

Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät siten anteeksianto itselle ja anteeksianto Jumalalle samoin kuin yhteisöllinen anteeksianto.

58 Tuomi & Sarajärvi 2018, 39-40.

59 Tuomi & Sarajärvi 2018, 108.

60 Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 176-177.

61 Saarelainen 2018, 331.

22 3.2. Aineisto ja sen keruu

Keräsin tutkimusaineiston haastatteluilla marras-joulukuussa 2019. Toteutin haastattelut teemahaastatteluina eli puolistrukturoituina haastatteluina, jossa etenin tiettyjen etukäteen valittujen teemakysymysten ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten avulla. Alun perin tarkoitukseni oli tutkia, mitä, miten ja miksi voi antaa anteeksi ja vielä lisäksi papin roolia sillanrakentajana ylipäätään. Tuloksia läpi käydessäni päädyin kuitenkin rajaamaan tutkimuksen kysymyksiin mitä voi ja miten voi antaa anteeksi ja mikä on hengellisyyden osuus tässä. Haastatteluteemat koostuivat neljästä teemasta, joissa haastateltavia pyydettiin kertomaan a) anteeksiannosta sielunhoidon kokemuksen ja papin oman näkemyksen perusteella, b) papin roolista anteeksiannon ja yhteyden rakentajana ja c) jokin omakohtainen kokemus sillanrakentajan rooliin liittyen.

Haastatteluun osallistui viisi evankelisluterilaisen kirkon pappia ja haastateltavat olivat sekä miehiä että naisia. Haastateltavat papit valikoituivat omien yhteyksieni ja verkostojeni kautta siten, että haastateltavilla papeilla oli kokemusta sielunhoidosta joko sairaalapapin tai seurakuntapapin työssä.

Tein yhden haastattelun puhelimitse ja neljä haastattelua henkilökohtaisina haastatteluina. Henkilökohtaiset haastattelut toteutettiin haastateltavan kotona, seurakunnan tiloissa ja sairaalan tiloissa. Ennen haastattelua lähetin jokaiselle papille etukäteen teemakysymykset, tiedotteen tutkimuksesta ja suostumuslomakkeen.

Kysymysten etukäteen lähettämisellä halusin antaa papeille mahdollisuuden jo ennakolta pohtia haastattelun teemoja. Tämä osoittautui mielestäni hyväksi ratkaisuksi. Tallensin haastattelut puhelimeen lataamallani sovelluksella.

Kerroin haastatteluissa papeille aluksi haastattelun etenemisestä, haastattelun tallentamisesta ja litteroinnista sekä tallennusten hävittämisetä litteroinnin jälkeen. Kävin myös tiedotteen ja suostumuslomakkeen läpi ja otin lomakkeeseen suostumuksen haastatteluun. Puhelinhaastattelussa etenin muutoin samalla tavalla, mutta otin papin suostumuksen haastatteluun suullisesti tallennettuna.

Kysyin aluksi papeilta taustakysymykset ja merkitsin nämä tiedot erikseen muistiin. Taustakysymyksinä kysyttiin papin ikä, sukupuoli, työkokemuksen pituus

23

seurakuntapapin, kappalaisen, kirkkoherran, sairaalasielunhoitajan tai jossakin muussa papin työtehtävässä. Tallennuksen aloitin teemakysymyksistä. Etenin haastatteluissa etukäteen lähetetyn lomakkeen teemojen mukaan ja annoin haastateltavien vapaasti käsitellä teemaa. Haastattelun kuluessa tein tarkentavia lisäkysymyksiä etukäteen tekemieni apukysymysten avulla. Apukysymykset olin laatinut siten, että ne sisälsivät kysymykset kaikista olennaisista asioista, jotka halusin haastattelussa ottaa esille.

Haastattelut kestivät tunnista kahteen tuntiin, tallennettua materiaalia kertyi noin kolme tuntia ja litteroitua tekstiä 45 sivua. Yhden tallennuksen osalta huomasin haastattelun kuluessa, että nauhoitus oli katkennut jo haastattelun alussa ja käynnistin nauhoituksen haastattelun loppuajaksi uudelleen. Haastattelun jälkeen kirjasin tässä haastattelussa esiin tulleita näkemyksiä erikseen ylös. Tämän haastateltavan haastattelumateriaali ei ole siten kokonaan autenttista, mutta uskoakseni pystyin säilyttämään kirjauksissani haastateltavan oman ajatussisällön. Haastattelun katkeaminen oli harmillista ja totesin, että nauhoitukset olisi ollut ylipäätään hyvä varmistaa kahdella eri laitteella.

Kaikki haastattelutilanteet olivat ympäristöltään rauhallisia ja tunnelmaltaan kiireettömiä. Haastateltavat pohtivat anteeksiannon teemaa syvällisesti ja laajalti juuri sielunhoidon työkokemusta omaavina pappeina.

3.3. Aineiston analyysi

Käsittelin haastatteluaineiston sisällönanalyysin avulla. Tuomen ja Sarajärven mukaan aineistolähtöinen sisällönanalyysi on karkeasti kolmivaiheinen prosessi, joka käsittää aineiston redusoinnin eli pelkistämisen, aineiston klusteroinnin eli ryhmittelyn ja aineiston abstrahoinnin eli teoreettisten käsitteiden luomisen. Analyysi etenee kahdeksan vaiheen kautta: haastattelujen kuunteleminen ja litterointi, haastattelujen ynnä muun aineiston lukeminen ja sisältöön perehtyminen, pelkistettyjen ilmausten etsiminen, pelkistettyjen ilmausten listaaminen, samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista, pelkistettyjen ilmausten ryhmittely/yhdistäminen ja alaluokkien muodostaminen, alaluokkien yhdistäminen ja niistä yläluokkien

24

muodostaminen, yläluokkien yhdistäminen pääluokiksi tai yhdistäväksi luokaksi ja kokoavan käsitteen muodostaminen. ⁶²

Aloitin aineiston käsittelyn kuuntelemalla haastattelut läpi. Tämän jälkeen kirjoitin aineiston auki sana sanalta eli litteroin sen ja annoin kullekin haastateltavalle peitenimen. Valitsin haastateltaville neutraalit peitenimet, joista ei käy ilmi haastateltavan sukupuoli. Luin litteroidun aineiston läpi useaan kertaan ja jäsensin aineistoa marginaalimerkinnöillä. Aineiston rikkauden vuoksi päätin tässä vaiheessa tehdä rajauksen tutkimuskysymykseen ja keskittyä tutkimuksessa ainoastaan siihen, mitä pappien näkemyksen mukaan ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle, miten anteeksiantamainen tapahtuu ja mikä on uskonnollisuuden merkitys tässä.

Tämän jälkeen etsin aineistosta ilmaisuja siitä, mitä papin käsityksen mukaan voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja yliviivasin nämä ilmaisut punaisella. Kokosin ilmaisut listaan, jonka jälkeen pelkistin alkuperäisilmaisuja pienempiin osiin lausetarkkuudella.

Tässä vaiheessa rajasin pelkistetyistä ilmauksista pois ne, jotka koskivat anteeksiantoa itselle tai Jumalalle ja joilla ei ollut mitään yleisempää merkitystä tutkimuskysymysten osalta. Tein myös havainnon, että tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista jakaa loukkauksia anteeksiannettaviin ja ei-anteeksiannettaviin tekoihin ja päädyinkin etsimään tällaisten loukkausten yleisemmän tasoja kuvauksia ja niiden yhteneväisyyksiä ja eroja.

Ryhmittelin pelkistettyjä ilmaisuja ja järjestin niitä alaryhmiksi ja edelleen yläryhmiksi.

Nämä yhdistin vielä kolmeksi yleisemmäksi teemaksi: 1) mitä voi antaa anteeksi vai kuka voi antaa anteeksi? 2) ihminen on vajanainen ja ihminen on yksilö 3) esimerkkejä vaikeasti anteeksiannettavista teoista. Käsittelen näitä teemoja tulosluvussa neljä ja olen liittänyt tulosten esittelyyn myös autenttista haastattelumateriaalia.

62 Tuomi & Sarajärvi 2018, 122-123.

25

Seuraavassa taulukossa on kuvattu tuloksista muodostetut alaryhmät, niistä muodostetut yläryhmät ja yleisemmät teemat ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta:

Mitä pappien näkemyksen mukaan voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle?

Taulukko 1. Mitä voi antaa anteeksi.

ALALUOKKA

KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI, JOS TOINEN PYYTÄÄ ASENNE VOI TULLA PIENESTÄKIN ANTEEKSIANTO JÄÄ VAJAAKSI JOITA ON VAIKEA TAI JOPA MAHDOTON ANTAA ANTEEKSI

OMA AJATTELU ESIMERKKEJÄ JOPA

MAHDOTTOMISTA TAI VAIKEASTI ANTEEKSIANNETTA-VISTA TEOISTA OMAT OMINAISUUDET

26

Seuraavaksi etsin aineistosta pappien näkemyksiä siitä, miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä ja yliviivasin nämä ilmaisut vihreällä. Etenin vastaavasti kuin ensimmäisen teeman kohdalla ja etsin näitä teemoja pelkistettyjä ilmauksia aluksi alaryhmiin ryhmitellen, sitten ylempiin ryhmiin ja edelleen kahdeksi yleisemmäksi teemaksi: 1) prosessi ja 2) hengellisyys. Käsittelen näitä teemoja tarkemmin tulosluvussa viisi ja olen liittänyt tulosten esittelyyn myös autenttista haastattelumateriaalia.

Seuraavassa taulukossa on kuvattu tuloksista muodostetut alaryhmät, niistä muodostetut yläryhmät ja yleisemmät teemat toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen osalta: Miten pappien näkemyksen mukaan anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä?

Taulukko 2. Miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä.

ALALUOKKA

27 3.4. Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys

Olen pyrkinyt varmistamaan tutkimuksen luotettavuuden selostamalla tarkkaan tutkimuksen toteuttamisen vaiheet. Laadullisessa aineistossa on keskeistä luokittelujen tekeminen ja olen pyrkinyt tuomaan esiin luokittelun syntymisen alkujuuret ja luokittelujen perusteet. Olen myös liittänyt tutkimustulosten esittämisen yhteyteen autenttista haastattelumateriaalia. ⁶³ Tavoitteena on ollut perustella huolellisesti tulkintojen perusteet ja tulkinnoissa olen pyrkinyt huolehtimaan siitä, että haastateltavan oma käsitys tulee esiin mahdollisimman hyvin. Tämän olen varmistanut siten, että olen aina palannut haastattelun kokonaisuuteen tulkintaa tehdessäni. Olen myös pyrkinyt analysoimaan tutkimuksen tuloksia objektiivisesti vapaana omista ennakkokäsityksistäni ja painotuksistani tunnistaen nämä käsitykseni.

Olen pyrkinyt turvaamaan eettiset näkökohdat tutkimuksessani ja pyrkinyt noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä, jossa lähtökohtana on ihmisarvon kunnioittaminen. ⁶⁴ Haastatteluun osallistuminen on ollut vapaaehtoista ja haastateltavat ovat antaneet tutkimukseen suostumuksensa. Olen antanut haastateltaville etukäteen tietoa tutkimuksesta, haastattelun teemoista ja käytännön toteutuksesta, tallentamisesta, litteroinnista ja haastattelussa esiin nousseiden asioiden tutkimuskäytöstä.

Tutkimus keskittyy osittain papin sielunhoidolliseen näkemykseen anteeksiannosta. Sielunhoitoon liittyen kirkkolain 5. luvun 2 §:ssä on säädetty ehdottomasta luottamuksellisuudesta sielunhoidossa: Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut. Anteeksianto on teemanakin arkaluontoinen aihe ja olen kiinnittänyt erityistä huomiota tähän asiaan. Haastatteluaineisto koostuu pappien näkemyksistä sielunhoidon kokemuksen perusteella ja pappien omien näkemysten perusteella. Papit ovat käsitelleet teemoja haastatteluissa yleisemmällä tasolla ja usein ei ole ollut mahdollista erottaa, onko kyse sielunhoidon tuoman kokemuksen näkemyksestä vai papin omasta näkemyksestä. Pappien esiin tuomat näkemykset ovat heidän oman

63 Laadullisen tutkimuksen luotettavuudesta ks. Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 227-228.

64 Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 23.

28

tulkintansa ja kokemuksensa kautta syntyneitä näkemyksiä, eikä niissä siten puhuta sielunhoitokeskusteluihin osallistuneiden ihmisten kokemuksista tai näkemyksistä.

Olen kunnioittanut yksityisyyttä ja tietosuojaa. Olen säilyttänyt aineiston vain omassa käytössäni kotonani eikä siihen ole ollut pääsyä kenelläkään toisella. Aineisto on ollut tallennettuna puhelimeni sovellukseen, puhelimessani on lukitus ja aukaisukoodi on vain minun tiedossani.

29

4 PAPPIEN KÄSITYKSET ANTEEKSIANNON MAHDOLLISUUKSISTA

4.1. Mitä voi antaa anteeksi?

Käsittelen luvussa neljä pappien näkemyksiä siitä, mitä ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella ei ollut mahdollista luokitella anteeksiannettavia ja ei-anteeksiannettavia loukkauksia ja päädyin näin ollen lähestymään tuloksia etsien yleisemmän tason ilmauksia siitä, mitä voi antaa anteeksi. Esiin nousi teemoja, jossa papit pohtivat anteeksiannettavien ja ei-anteeksiannettavien loukkausten rajapintaa yleisemmällä tasolla ja ylipäätään ihmisen kykyä anteeksiantoon. Koska tulosten ymmärtämisen ja tulkinnan kannalta on merkitystä sillä, miten pappi määrittää anteeksiantamisen, käsittelen aluksi alaluvussa 4.2. pappien määrittelyjä anteeksiannosta.

Alaluvussa 4.3. käsittelen anteeksiannettavien loukkausten rajapintaa, alaluvussa 4.4.

ihmisen vajanaisuutta ja yksilöllisyyttä anteeksiantamisessa ja alaluvussa 4.5. tuon esiin loukkauksia, jotka pappien näkemyksen mukaan ovat vaikeita tai jopa mahdottomia antaa anteeksi.

4.2. Pappien määrittelyä anteeksiantamisesta

Osa papeista lähestyi anteeksiantoa teologisesta näkökulmasta. Auvinen toteaa anteeksiannon teologista sisältöä kuvaten, että anteeksianto ja anteeksipyyntö kuuluvat kristinuskon keskeisiin asioihin. Jumalan anteeksianto on Auvisen mukaan koko kristinuskon kulmakivi, jonka tulee näkyä kristityn elämässä. Jumalan anteeksianto ja ihmisten välinen anteeksianto kuuluvat hänen mukaansa yhteen. ⁶⁵ Saarisen mukaan anteeksiantamisen teologiseen määrittelyyn voisi kielellisesti ajatella sisältyvän jopa lahjaa ja jotakin positiivisen hyvyyden siirtämistä sille, jolle annetaan anteeksi. ⁶⁶

65 Auvinen 2009, 135.

66 Saarinen 59-60.

30

Utun näkemyksessä painottuu selkeästi anteeksiannon kristillinen sisältö: … sehän on nyt niin keskeinen ajatus se anteeksianto, että ihan jos voisi sanoa, että koko meidän kristillisen ajattelun peruslähtökohta on jo siinä, että saa anteeksi. Utu ei näe anteeksiantoa kuitenkaan automaattiseksi anteeksiannoksi ⁶⁷, jossa kaikki annetaan heti anteeksi ja hän painottaa myös anteeksiannon psykologista puolta: … voi kyllä olla sellaista kevyttäkin anteeksiantoa, että sanat ja oma mieli ei oikein vastaa toisinaan…

Talven, Kevään ja Ruskan näkemyksissä painottuu enemmän anteeksiannon psykologinen sisältö ja anteeksiantajan oma sisäinen muutosprosessi. Talvi kuvaa anteeksiantoa hyvin oman elämän sisäisenä prosessina ja päätöksenä jättää asia käsittelyn jälkeen taakseen: … että siivoo kuvaannollisesti pöydän puhtaaksi, että jatkaa elämäänsä puhtaalta pöydältä. Se on päätös, että jätän taakseni sen, mitä olen kenties kantanut…

Kevät puhuu anteeksiannosta unohtamisena, kun asia on käsitelty: … anteeksiantamisesta, unohtamisesta, siitä, että asia on käsitelty, siihen ei enää palata, se ei jää kummankaan sydämeen kaihertamaan. Myös Ruskan mukaan anteeksiantaminen on asian jättämistä taakseen ja unohtamista: ...jättäen mielestäni sen mikä on takanapäin, ponnistellen sitä kohti mikä on edessäpäin. Tuisku kuvaa anteeksiantoa ilmaisulla kova juttu, hän näkee anteeksiannon lähtevän syvältä ihmisen sisimmästä ja olevan jotakin, jolle voi rakentaa uutta: Anteeksianto on hirveän syvältä lähtevä asia… se on luja kallio, jonka varassa voi olla … anteeksipyytäminen prosessina ei ole sellaista hempeilyä, se on totta ja aika kova juttu, silloin kun se todella tapahtuu.

Saarelaisen mukaan anteeksianto sisältää ajatuksen, että ihminen ei enää pidä vanhoja kaunoja mielessään, vaan on valmis päästämään irti koetusta vääryydestä. ⁶⁸ Pappien anteeksiannon määrittelyssä painottuu anteeksiannon psykologinen sisältö ja ihmisen mielen sisäinen prosessointi. Anteeksianto määritellään asian käsittelyn jälkeen tapahtuvana irti päästämisenä, taakse jättämisenä ja eteenpäin menemisenä, syvältä sisimmästä lähtevänä asiana. Määrittely on hyvin samansuuntainen Saarelaisen määritelmän kanssa.

67 Scobie & Scobie 1998, 373-401.

68 Saarelainen 2018, 322.

31 4.3. Anteeksiantamisen rajapintaa

Loukkauksia ei ollut tutkimuksen perusteella mahdollista jakaa anteeksiannettaviin ja ei-anteeksiannettaviin loukkauksiin, mutta jotakin rajapintaa näiden vaihtoehtojen välillä on mahdollista esittää.

Papit pohtivat ensinnäkin sitä, että, mitä ihminen yleisellä tasolla ajateltuna voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle. Pappien näkemykset jakaantuivat kolmeen eri käsitykseen: a) ihminen voi antaa toiselle ihmiselle anteeksi kaiken, b) ihminen ei kykene täydelliseen anteeksiantoon c) jotkut pystyvät ja jotkut eivät pysty antamaan anteeksi kaiken.

Utun ja Talven näkemyksen mukaan kaiken voi lähtökohtaisesti antaa anteeksi, kunhan asia on käsitelty. Utu painottaa tässä kristillistä elämänasennetta, johon kuuluu anteeksisaaminen ja anteeksiantaminen: Kyllä jotenkin ajattelen, että jos toinen pyytää anteeksi, niin ei sellaista rikettä ja asiaa ole, että kristittynä ei antaisi anteeksi. Hän toteaa anteeksiannon kuitenkin edellyttävän myös toimia ja mielenmuutosta myös loukkaajalta:

Kyllä se minun lähtökohta on se, että kysyy, saako anteeksi. Jotenkin ajattelen, että ….

kun hän pyytää anteeksi, niin sitten sydämen tila ja ajatusmaailma on valmis ottamaan vastaan anteeksiannon. Utun näkemys on tältä osin yhtenevä Krausen ja Nealin empiirisen tutkimuksen kanssa, jossa kristityt vanhukset olivat sitä mieltä, että anteeksianto tulee jotenkin ansaita. ⁶⁹ Talvi painottaa erityisesti asian perusteellista käsittelyä ennen anteeksiantamista: Olen sitä mieltä, että kaiken voi antaa anteeksi, mutta on asioita, joiden käsittely saattaa vaatia vuosiakin ennen kuin ihminen kypsyy … Talven näkemys on samansuuntainen Enrightin, Worthingtonin ja Pargamentin kanssa siinä, että anteeksiannon prosessissa on keskeistä asian käsittely. ⁷⁰

Tuiskun ja Kevään näkemyksen mukaan ihminen ei ylipäätään kykene antamaan anteeksi täydellisesti toiselle ihmiselle. Tuisku pohtii täydellisen anteeksiannon mahdollisuutta seuraavasti: Kun se ihmisen anteeksianto jää toiselle ihmiselle usein niin vajaaksi. Tuisku lähestyykin anteeksiantoa paitsi tehdyn loukkauksen kautta myös loukatun henkilön kautta ja kuvaa sellaisia ihmisiä erityisiksi, jotka kykenevät

69 Krause & Dayton 2001, 252.

70 Freedman & Enright & Knutson 2005, 395 ja Pargament 1997, 261-263 ja Worthington 1998, 113-132.

32

anteeksiantoon: Ajattelepa sellaista suurta ihmistä kuin Nelson Mandela. Hänhän oli siinä juuri suuri, ja sen vuoksi hän jaksoi elää yli kymmenen vuoden ajan vankeuden, että hän antoi anteeksi niille, jotka tekivät… Kevät lähestyy asiaa loukatun ihmisen näkökulmasta ja pohtii sitä, kuinka vaikeaa ja jopa mahdotonta aito anteeksianto on ihmisten välillä: Mie nään, että täysin puhdas, pyyteetön, perimmäinen anteeksianto ihmisten välillä on todella, todella vaikeeta. En tiedä, käyttäisinkö sanaa lähes mahdotonta. Ruskan mielestä ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia: … jotkut voivat antaa anteeksi ja jotkut eivät voi antaa anteeksi. Krausen ja Daytonin tutkimuksessa todettiinkin, että anteeksiantamiseen tarvitaan ensiksi halu antaa anteeksi, ja että ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. ⁷¹

Toisena aiheena, joka liittyy anteeksiannettavien asioiden rajapintaan, oli häpeän tuottaminen loukatulle. Nämä häpeää tuottavat, ihmisen sisimpään, sieluun kohdistuvat loukkaukset papit nimesivät vaikeimmiksi antaa anteeksi. Talvi kuvaa näitä loukkauksia seuraavasti:

Semmoisia asioita, joista kantaa häpeää, että joku on häpäissyt sanoilla tai teoilla, että on jäänyt semmoinen tunnejälki itselle. Olipa se syy sitten hengellisen yhteisön tai insestin tai minkä muun tahansa aiheuttama tämmöinen hyvin, hyvin syvä, puhuisin jopa traumasta, trauman aiheuttamisesta, hylätyksi tulemisesta. - Talvi

Kevät kuvaa vaikeasti anteeksiannettavia loukkauksia ihmisen sisintä, pyhää aluetta, sielua, koskettavina loukkauksina:

...että on paljon helpompi huudella sivulle, että anna anteeksi, eihän tuo, mutta sitten kun tullaan ikään kuin meidän sen kehän sisälle, sinne siis hyvin lähelle sitä meidän omaa minuutta ja ikään kuin lähelle sitä kaikkein pyhintä, mitä lähemmäs sitä tullaan, niin sitä vaikeampi niitä asioita on…- Kevät

Myös Utu puhuu syvistä loukkauksista:

Ihan tämmöinen, että on loukannut äärimmäisen herkällä toista ihmistä...toinen on loukannut sanoilla niin verisesti, että on vaikea antaa anteeksi. -Utu

71 Krause & Dayton 2001, 252.

33

Mahoneyn, Ryen ja Pargamentin mukaan häpeää tuottavat teot loukkaavat ihmisen kaikkein sisimpää ja syvintä ydintä ja rikkovat ihmisen kaikkein arvokkainta osaa, ihmisen sielua ja ovat juuri sen vuoksi myös vaikeasti anteeksiannettavia. Ihmisen sisimpään ja pyhimpään liittyvillä loukkauksilla on erityinen vaikutus, sillä ne vahingoittavat paitsi ihmisen hyväntahtoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja itsetunnon tunnetta, myös ihmisen henkistä maailmankuvaa. Kyse ei heidän mukaan enää ole vain kahden ihmisen välisestä anteeksiannosta, vaan kyse on myös Pyhän loukkaamisesta ja prosessiin tulee mukaan myös Jumala. ⁷² Haastatellut papit eivät suoraan puhuneet tässä yhteydessä Jumalan mukana olosta prosessissa, mutta pitivät tällaisia asioita hyvin vaikeasti, jopa mahdottomina antaa anteeksi ja asioita kutsuttiin pyhiksi.

Käytännöllisen teologian emeritusprofessori Paavo Kettunen on tutkinut ihmisen hengellistä häpeää. Kettusen mukaan häpeästä kärsivä ihminen on voimakkaasti syvältä sisimmästä satutettu ja loukattu. Ihmisen koko minuutta hallitsee epäonnistumisen, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunne ja se on myös hänen persoonansa. ⁷³ Häpeää kantavan ihmisen sisimpään liittyy olennainen kysymys kelpaamattomuudesta ja omasta onnistumisesta riittävän hyvin ja tämä on mukana kaikilla inhimillisen kanssakäymisen osa-alueilla; työelämässä, seurakunnassa, kotona ja parisuhteessa. Kelpaavuus liittyy Kettusen mukaan olennaisesti myös Jumalasuhteeseen ja hengelliseen elämään. Keskeisiä ovat kysymykset kelpaanko Jumalalle vai jäänkö ulkopuoliseksi ja vaille yhteyttä Jumalaan. Häpeän aiheuttaja on Kettusen mukaan usein ihmisen ulkopuolella ja häpeää kantava ja siitä kärsivä on yleensä uhri. ⁷⁴

4.4. Ihminen on vajanainen ja yksilö

Toinen aineistosta nouseva teema siitä, mitä ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle liittyy ihmisen vajanaisuuteen yksilöllisyyteen. Tuisku ja Kevät suhtautuvat ihmisen

72 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 63.

73 Kettunen 2011, 395.

74 Kettunen 2011, 384-385.

34

anteeksiantoon toiselle ihmiselle epäilevästi. Heidän näkemyksensä mukaan ihminen on vajanainen, joka pitää mielellään kiinni katkeruudestaan ja oikeudestaan muistuttaa vanhoista loukkauksista.

Niin Jeesus on siinä viisas, että hän nimenomaan painottaa sitä, että se anteeksiantaminen on tärkeää, antaa anteeksi, ja kyllähän se vain niin on, että siinä niinku vajaa ihminen hellii mielellään sitä katkeruuttaan. - Tuisku

Mie nään, että täysin puhdas, pyyteetön, perimmäinen anteeksianto ihmisten välillä on todella, todella vaikeeta. En tiedä, käyttäisinkö sanaa lähes mahdotonta, mutta se, että puhutaan anteeksiantamisesta, unohtamisesta, siitä, että asia on käsitelty, siihen ei enää palata, se ei jää kummankaan sydämeen kaihertamaan, se ei jää niinku ihmisten välille, niin sellainen täysin puhdas, se on, niin, minun näkemyksen mukaan kuitenkin aika harvinaista. -Kevät

Kevään mukaan loukkaukset ja pettymykset jäävät ihmisen mielelle ja niihin saatetaan usein palata kuormittavissa ja haastavissa tilanteissa. Kevään sitaatista käy ilmi sovintoon pääseminen loukkaajan ja loukatun välillä. Saarelainen kuvaa anteeksiantoa yksilön sisäisenä prosessina, joka vaikuttaa hänen ajatuksiinsa, tunteisiinsa, motivaatioonsa ja käyttäytymiseensä ja sovintoa prosessina, joka liittyy ihmisten yhteiselämän jatkuvuuteen ja joka tapahtuu ihmisten välillä. Anteeksianto ei siis aina tarkoita sovintoa loukkaajan kanssa ja osa tutkijoista haluaakin pitää ne erillään. ⁷⁵ Kevät ei mainitse tässä, minkälaista loukkausta hän tarkoittaa, mutta joka tapauksessa anteeksiantaminen ja yhteiselämään palaaminen on Kevään näkemyksen mukaan inhimilliselle ihmiselle vaikeaa.

...on ikään kuin windowsin muisti, että sitä on täysin mahdotonta yrittää pyyhkiä täysin...

-Kevät

niitä vanhoja kaunoja ja niitä vanhoja asioita tykätään kaivella tosi paljon ja ne nousee sitte just aina tietyissä tilanteissa aina esiin. -Kevät

Worthington anteeksiannon prosessiin kuuluu anteeksiantoon sitoutuminen ja anteeksiannon päätöksestä kiinni pitäminen. Worthingtonin mukaan sitoutuminen ei ole helppoa ja siksi siihen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Hänen mukaansa

75 Saarelainen 2018, 322.

35

loukkaantunutta ei kannatta yrittää ohjata unohtamaan ja mielen kautta hallitsemaan anteeksiannon pysyvyyttä, vaan tarpeen tullen prosessia on hyvä käydä alusta uudelleen.

76

4.4. Insestiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä on mahdotonta antaa anteeksi

Haastatteluissa tuli esiin esimerkkejä sellaisista teoista, jotka ovat pappien näkemyksen

Haastatteluissa tuli esiin esimerkkejä sellaisista teoista, jotka ovat pappien näkemyksen

In document Papin näkemyksiä anteeksiannon kaarisillalta (sivua 22-0)