Aikaisempi tutkimus

Anteeksiantoa ovat tutkineet niin teologit, psykologit, filosofit ja lääkärit ja erityisesti Yhdysvalloissa kiinnostus anteeksiannon tieteelliseen tutkimukseen on ollut laajaa.

Worthingtonin mukaan anteeksiannon tieteellinen tutkimus alkoi todellisesti vasta 1980-luvun puolivälissä, kun ymmärrettiin, että anteeksianto voi tukea ihmisen mielenterveyttä ja hyvinvointia. Aiemmin anteeksianto liitettiin enemmälti uskonnollisuuteen. ³⁰ Toistaiseksi anteeksiannon tutkimus on kuitenkin myös Yhdysvalloissa ollut pääosin kvantitatiivista tutkimusta. Esittelen seuraavaksi keskeisiä anteeksiannon tutkijoita ja joitakin sellaisia heidän tutkimustuloksiaan, jotka liittyvät omaan työhöni. Sellaista tutkimusta, jossa loukkauksia olisi luokiteltu anteeksiannettaviin tai ei-anteeksiannettaviin loukkauksiin, ei käsittääkseni ole tehty.

27 Vähäkangas & Saarelainen & Nortomaa 2019, 248-249.

28 Vähäkangas & saarelainen & Nortomaa 2019, 253.

29 Vähäkangas & Saarelainen & Nortomaa 2019, 252

30 Worthington 2005, 1.

13

Anteeksiannon tieteellisen tutkimuksen edelläkävijänä voidaan pitää kasvatuspsykologian professori Robert Enrightia, joka tutki aluksi lasten anteeksiantoa. ³¹ Enright on myöhemmin tutkinut sosiaalista kehitystä ja anteeksiannon psykologiaa ylipäätään. Hän on kehittänyt myös anteeksiantoterapiaa ja aloittanut anteeksiantohoidon, johon hän on kehittänyt anteeksiannon prosessimallin. Mallissa on 20 askelta, jotka muodostavat neljä erillistä vaihetta: a) paljastaminen, b) päättäminen, c) työskentely ja d) tulokset. Paljastaminen-vaiheessa ihminen tulee kosketuksiin kivun ja tehdyn loukkauksen kanssa. Tässä vaiheessa ihminen voi palata asiaan ja tiedostaa loukkauksen todellisuus, kokea kivun tunteet ja ymmärtää, miten loukkaus on häneen vaikuttanut.

Päättäminen-vaiheessa mietitään anteeksiantoa ja sen sisältöä ja tehdään päätös anteeksiantamisesta. Työskentely-vaiheessa työskennellään aktiivisesti anteeksiannon saavuttamiseksi ja valmistaudutaan anteeksiantoon. Vaihe saattaa sisältää esimerkiksi uudenlaisen ajattelumallin loukkaajasta. Tulosvaiheessa ihminen alkaa tunnistaa emotionaalista vapautta anteeksiannon prosessista ja alkaa myös ehkä löytää jotakin merkityksiä loukkaukselle. ³²

Worthingtonin mukaan ihmisten prosessit ovat erilaisia eikä niihin aina kuulu kaikkia Enrightin mallin vaiheita, mutta malli muodostaa anteeksiannon heuristisen mallin. ³³ Worthingtonin anteeksiannon pyramidimalli perustuu tapahtuman emotionaalisen kokemuksen muuttamiseen ja sisältää viisi vaihetta: a) kohtaa kipu, b) ajattele myönteisesti henkilöstä, joka sinua loukkasi, c) epäitsekäs lahja, d) anteeksiantoon sitoutuminen ja e) anteeksiannosta kiinni pitäminen. ³⁴

Kliinisen psykologian emeritusprofessori Kenneth I. Pargament toteaa, että anteeksiannon on sanottu olevan yksi kaikista maailman vaikeimmista asioista, mutta myös yksi ihmisen suurimmista saavutuksista. ³⁵ Pargament on tutkinut paljon uskonnon roolia stressistä ja traumasta selviytymisessä ja hän on luonut uskonnollisen coping-teorian. Copingilla tarkoitetaan tapaa, jolla ihminen suhtautuu elämän kriiseihin.

Pargament jaottelee coping-keinot muun muassa merkitsevyyttä säilyttäviin ja merkitsevyyttä muuttaviin keinoihin ja pitää itse ensisijaisina merkitsevyyttä säilyttäviä

31 Worthington 2005, 1-2.

32 Freedman & Enright & Knutson 2005, 395.

33 Worthington 2005, 4.

34 Worthington 1998, 113-132.

35 Pargament 1997, 261.

14

mekanismeja. ³⁶ Pargamentin teoriassa keskeistä on myös ajatus siitä, että ihminen etsii kriisissä merkitystä tapahtuneelle ja tällöin prosessissa on mukana myös Pyhyys. ³⁷

Pargament luokittelee anteeksiannon merkitsevyyttä muuttavaksi mekanismiksi kriisiin suhtautumisessa. Hän kuvaa anteeksiantoa radikaaliksi muutokseksi vihasta rauhaan. Anteeksianto on Pargamentin mukaan yritys muuttaa merkityksiä, mikä avaa mahdollisuuden sekä mielenrauhaan että rauhaan muiden ihmisten kanssa. Anteeksianto ei Pargamentin mukaan tapahdu vain sanomalla saat anteeksi. Anteeksianto on prosessi, jossa tarvitaan asian käsittelyä. Tarvitaan ensinnäkin tunteiden läpikäyminen, kokemukset vihasta, kivusta, pelosta tai kaunasta. Tarvitaan myös arviointia ja pohdintaa ulkopuolisen kanssa, sillä usein itsesuojelun käytössä oleva negatiivisuutta pidetään oman arvion mukaan parempana vaihtoehtona kuin negatiivisuudesta irti päästämistä rauhaan pääsemiseksi. Vielä tarvitaan tekijän inhimillistämistä, josta kasvaa anteeksianto ja uhrin halukkuus tuntea empatiaa loukkaajaa kohtaan, nähdä tämä esimerkiksi haavoittuneena tai epäterveenä. Lisäksi anteeksianto tarvitsee toimintaa, muutosta omassa ajattelussa, tunteissa ja suhteissa. ³⁸

Psykologian professorit Annette Mahoney ja Mark S. Rye sekä emeritusprofessori Kenneth I. Pargament käsittelevät hengellisyyden vaikutusta loukatun anteeksiantoon artikkelissa When the Sacred Is Violeted: Desecration as a Unique Challenge to Forgiveness. Tutkijat toteavat, että tutkimus on käsitteellinen ja pääosin hypoteettinen, koska häpäisemistä on tehty vielä vähän empiiristä tutkimusta. ³⁹

Häpäiseminen voidaan tutkijoiden mukaan määritellä elämän pyhitetyn osan loukkaamiseksi. ⁴⁰ Ihmiset pitävät heidän mukaan eri asioita pyhinä ja pyhyys voi kattaa lähes kaikki elämänalueet kuten perheen, itsensä kehittämisen, työn, rahan, fyysisen terveyden ja eksistentiaaliset kysymykset. Pyhitetty elämän osa on sellainen osa ihmisen elämää, jonka Jumala on tehnyt pyhäksi tai joka on tullut Jumalalta, ja jonka ihminen on myös ennen loukkausta kokenut pyhänä. Ihminen voi kokea loukkauksen koskettavan pyhää osaa elämästä eri tavoin: osa elämästä, jonka Jumala on tehnyt pyhäksi, on tuhottu,

36 Pargament 1997, 108 -109.

37 Pargament 1997, 91.

38 Pargament 1997, 261 263.

39 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 61-62.

40 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 59.

15

jotain Jumalaa on revitty pois elämästä, elämän jokin jumalallinen on kärsinyt tahallisesti, jotain Jumalan symbolista on vahingoitettu tarkoituksella, jotain pyhää, joka tuli Jumalalta, on hylätty, loukkaus on pilannut Jumalan siunauksen tai tapahtuma on ollut rikos sekä ihmistä että Jumalaa vastaan. ⁴¹

Tutkijoiden mukaan juuri pyhitys selittää sitä, miksi loukkauksilla on hengellisessä yhteydessä erityinen voima ja merkitys. Häpäisemisen on enemmän kuin vain tapahtuma elämässä, se on jotakin sellaista, joka rikkoo ihmisen syvintä ja kaikkein arvokkainta osaa ja siksi häpäiseminen lisää loukkauksen psykologista kokemusta. Pyhän ulottuvuuden rikkominen aiheuttaa ainutlaatuisia haasteita anteeksiantoon, koska prosessiin tulee mukaan myös Jumala. Tutkijoiden mukaan uhri joutuu näissä tilanteissa pohtimaan paitsi suhdettaan loukkaajaan, myös Jumalaan ja miettimään, mikä on paras vaihtoehto kaikille kolmelle osapuolelle. ⁴²

Jos ihminen kokee loukkauksen häpäisemisenä, se voi vaikuttaa hänen anteeksiantamisen haluun joko myönteisellä tai kielteisellä tavalla. Tutkijat toteavat, että anteeksiantaminen olisi helpointa tilanteessa, jossa uhri ajattelee tekijän olevan täysin naiivi, joka ei ole tietoinen rikkomuksen pyhästä luonteesta, tunnustaa loukkauksen ja tekee jotakin edistääkseen pyhän luonteen palautumista, tekijällä on olennainen merkitys pyhän osan palautumisessa, loukattu uskoo anteeksiannon suojaavan sidettään Jumalaan ja että oikeudenmukaisuus voidaan saada aikaan vain yliluonnollisilla toimilla. ⁴³

Kansanterveystieteen emeritusprofessori Neal Krause ja sosiaalityön professori Berit Ingersoll-Dayton ovat tutkineet empiirisessä tutkimuksessa Religion and the Process of Forgiveness in Late Life uskonnollisesti motivoituneiden anteeksiantojen prosessia myöhäisellä iällä. Tämä tutkimus on merkittävä siinä mielessä, että se yksi kvalitatiivisella tutkimusotteella tehtyjä tutkimuksia. Tutkimukseen on haastateltu 129 vanhusta ja tavoitteena on ollut selvittää erityisesti sitä, kuinka vanhemmat ihmiset antavat toisille ihmisille anteeksi ja lisäksi tutkia uskonnon roolia tässä prosessissa. ⁴⁴

41 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 58-60.

42 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 63.

43 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 69.

44 Krause & Dayton 2001, 252.

16

Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin kolme pääteemaa. Ensimmäinen teema liittyi siihen, että anteeksiantoon on oltava halu. Mitkään tekijät eivät näytä auttavan loukkaajan puolelta, jos loukattu ei halua antaa anteeksi. Tutkimuksessa haastatellut vanhukset jakaantuivat tässä suhteessa: a) aika halukkaat antamaan anteeksi, jotka katsoivat olevansa yleensäkin anteeksiantavia ihmisiä, b) toisille anteeksianto riippui rikkomuksen luonteesta ja törkeitä loukkauksia ei voikaan antaa anteeksi, c) eivät ollenkaan halukkaita antamaan anteeksi tai vastahakoisia antamaan anteeksi missään olosuhteissa. ⁴⁵

Toinen teema liittyi siihen, että loukkaajan tulee ansaita anteeksianto. Ennen anteeksiantoa jonkin tai kaikki seuraavista asioista tulee tapahtua: tekijän tulee olla tietoinen, mitä on tehnyt, hänen tulee pyytää aidosti anteeksi, selittää teon syyt, tehdä päätös olla toistamatta loukkausta, muuttaa käytöstään ja tehdä muutoksia elämässään. Tutkijoiden mukaan anteeksianto on hyvin monimutkainen prosessi ja edellyttää loukkaajalta täsmällisiä askeleita teon sovittamiseen. Voima anteeksiantoon ja anteeksisaamiseen on siinä, että sekä loukattu että loukkaaja työskentelevät suhteen parantamiseksi. Tulos poikkeaa tutkimuksen taustaviitekehyksen, automaattisen anteeksiannon mallista, jossa kaikki parantavat toimet jäävät välistä. Tutkimuksen taustana käytetty automaattisen anteeksiannon malli ⁴⁶, perustuu ajatukselle, että kristityn tulee antaa ehdoitta kaikki asiat anteeksi toiselle ihmiselle kuten Jumala tekee.

Tutkijoiden mukaan anteeksiantoon näyttäisi tältä osin olevan kaksi erilaista lähestymistapaa: anteeksianto puhtaasti tahdon tekona tai anteeksianto, jossa tarvitaan parantavia toimia. Automaattinen anteeksianto olisi aina samanlaista, mutta tutkimus osoittaa, että tutkimuksessa haastatellut kristityt vanhukset antoivat anteeksi kukin omalla tavallaan. ⁴⁷

Kolmantena tutkimuksessa nousi vielä esiin teema: anna anteeksi ja unohda. Eräs haastatteluista kuvasi asiaa näin: Haudataan kirves, mutta jätetään käsittely odottamaan. Tutkijat toteavat, että loukatun tunteista on tällöin kuitenkin usein vielä havaittavissa, että aitoa anteeksiantoa ei ole tapahtunut. ⁴⁸

45 Krause & Dayton 2001, 252.

46 Scobie & Scobie 1998, 373-401.

47 Krause & Dayton 2001, 253.

48 Krause & Dayton 2001, 259-268.

17

Suomessa anteeksiantoa on tutkittu vielä vähän. Suvi-Maria Saarelainen on tutkinut empiirisessä teologian väitöstutkimuksessaan Meaningful life with(out) cancer – coping narratives of emerging Finnish adults (Elämän merkityksellisyys syövän jälkeen - Suomalaisten nuorten aikuisten selviytymistarinat 2017) uskonnon ja maailmankuvan merkitystä syöpään sairastuneiden suomalaisten nuorten aikuisten selviytymisprosessissa.

49 Artikkelissaan Anteeksianto ja sovinto syöpää sairastaneiden nuorten aikuisten narratiiveissa Saarelainen on tarkastellut anteeksiantoa ja sovintoa syöpäkertomuksissa.

50

Saarelaisen tutkimusaineisto koostuu nuorten syöpäpotilaiden haastatteluista ja elämänpuupiirroksista syöpähoitojen jälkeen. Tutkimuksen narratiiveina on sekä suullisesti kerrottu sekä piirretty kokemus elämästä syövän kanssa. Haastateltavat 16 nuorta ovat löytyneet nuorille potilaille suunnattujen chat-huoneissa julkaistujen tutkimusilmoitusten avulla. Kirjallisen aineiston analyysi on toteutettu narratiivistemaattisella analyysiperinteellä eli käytännössä aineiston avoimella koodauksella. ⁵¹

Anteeksianto ja sovinto liittyvät Saarelaisen mukaan ihmisen sisäiseen omaan prosessiin, muihin ihmisiin (horisontaalinen) ja Jumalaan tai transsendenttiin (vertikaalinen). Tulosten mukaan nämä kolme toistensa kanssa limittäin olevaa anteeksiannon ja sovinnon kehää liittyvät nuoren aikuisen syöpäprosessiin. Nuorten syöpäkertomuksissa sisäiset prosessit liittyivät vain vähän itselle anteeksiantamiseen.

Horisontaalisella tasolla kertomuksissa esiintyi sekä anteeksiannon että sovinnon teemoja.

Sairastuminen oli kriisi myös omaisille ja vaikka läheiset ihmiset olivat tärkein tuki, myös kipeimmät loukkauksen tunteet liittyivät läheisiin. Vertikaalisen ulottuvuuden osalta oli anteeksiannon näkökulmasta tärkeää hyväksyä, että Jumala tai muu korkeampi voima voi sallia syövän ja kärsimyksen osana ihmisen elämää. Sovinto tarkoitti, että maailmankuvaa oli mietittävä uudelleen ja muutettava tavalla tai toisella ja että oli tehtävä sovinto syövän kanssa, hyväksyttävä se osaksi omaa elämäntarinaa. Saarelainen havaitsi myös, että teoreettisena viitekehyksenä anteeksianto ja sovinto olivat hedelmällinen lähtökohta

49 Saarelainen 2017.

50 Saarelainen 2018, 321-334.

51 Saarelainen 2018, 322-323.

18

tarkastelulle vaikkakin hänen tutkimuksessaan niitä ei ollut mielekästä ymmärtää toisistaan irrallisina. ⁵²

Kirkkohallituksen perheasioiden ja perheneuvonnan asiantuntija psykoterapeutti TM Anne Anttonen on arvioinut artikkelissa Forgiveness and Reconciliation in the Aftermath of Abuse Englannin kirkon Faith and order -toimikunnan samannimistä asiakirjaa. Asiakirja on laadittu Englannin anglikaanikirkossa vuonna 2018 esiin tulleen laajan hyväksikäytön jälkeen osana laajempaa oppimisprosessia. Toimikunnan tavoitteena on ollut laatia kaksi asiakirjaa siitä, miten anteeksiannosta ja sovinnosta voidaan puhua hyväksikäytön jälkeen. Hyväksikäytön näkökulmaa laajennetaan asiakirjassa koskemaan myös muita hyväksikäytön muotoja. ⁵³

Asiakirjassa sovinto, anteeksianto ja oikeudenmukaisuus asetetaan kolmeksi ulottuvuudeksi, jotka edellyttävät toisiaan, jotta ne voivat toteutua ihmisten välisessä elämässä. Sovinto on mahdollista vain, kun oikeudenmukaisuus toteutuu.

Hyväksikäyttäjän aito pyrkimys vastuuseen ja muutokseen sekä rangaistuksen suorittaminen vievät tilannetta anteeksiannon suuntaan. Anttosen mukaan anteeksianto ja sovinto ovat pitkiä prosesseja ja niitä olisi helppo tarjota nopeaksi lääkkeeksi ahdistukseen ja vihaan hyväksikäytön tullessa ilmi, mutta vaarana voi tällöin olla vaarana, että evankeliumi muuttuu loukkaavaksi vähättelyksi ja pahuus voi jatkua armon varjolla.

Asiakirjassa korostetaan sitä, että jokaisella opetus- tai saarnatehtävässä toimivalla on vastuu ottaa huomioon, että kuulijana voi olla myös hyväksikäytetty yhtä hyvin kuin hyväksikäyttäjä ja puheessa tulisi kuulua selkeä vastuuseen asettaminen rikkojan teoista.

54

TM Leena Kyyhkynen on tutkinut käytännöllisen teologian pro gradu -työssä Anteeksianto lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden psykoterapiaprosesseissa - psykoterapeuttien näkökulmasta psykoterapeuttien näkemysten perusteella anteeksiantoa lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden psykoterapioissa. Tutkimuksessa on selvitetty psykoterapeutteja syvähaastattelemalla, millaisena he uhrien prosessien perusteella käsittävät anteeksiannon

52 Saarelainen 2018, 330-332.

53 Anttonen 2018, 369.

54 Anttonen 2018, 369-370.

19

ja mikä heidän mielestään mahdollistaa uhrien anteeksiannon ja mitä heidän mielestään uhrien anteeksiannosta seuraa. Aineisto on analysoitu teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Teoriaviitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty psykologi PsT Franco Acquaron teoriaa anteeksiannon kolmesta ulottuvuudesta: psykologinen, oikeudellinen ja uskonnollinen ulottuvuus. ⁵⁵

Tutkimuksen mukaan psykoterapeutit käsittivät anteeksiannon pääosin psykologisesta, mutta myös oikeudellisesta ja syvällisesti uskonnollisesta näkökulmasta.

Psykologinen anteeksiantokäsitys tarkoitti heidän mukaansa uhrin fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin keskittymistä. Oikeudellinen anteeksianto sisälsi näkemyksen tekijän rikosoikeudellisen vastuusta ja uhrin vapautumisen kostosta, mutta ei sovittelua tai suhteiden ennalleen tulemista. Uskonnollinen näkemys anteeksiannosta näkyi psykoterapeuttien rakkaudellisena uhrin kohtaamisena. Psykoterapeuttien käsityksen mukaan anteeksiannon prosessi on pitkä ja uhreilla oli monia anteeksiannon kohteita: itse, läheiset, tekijä, ammattilaiset ja Jumala. Anteeksiannon psykoterapeutit määrittivät keskeisimmin itsensä hyväksymiseksi, traumasta vapautumiseksi. Uhrin minuuden kehittymisen kannalta oli tärkeää päätös olla antamatta anteeksi. Anteeksiantoa edistettiin trauma-, tunne-, keho- ja kognitiivisella työskentelyllä, joihin kuului myös Jumalasuhteen käsittely. Anteeksiantoa ja toipumista edisti sosiaalinen tuki ja tekijän saama oikeudellinen tuomio. Anteeksiantoa taas esti psykoterapeuttien mukaan pakottaminen anteeksiantoon, uhrin hylätyksi tulo läheisten tai uskonnollisen yhteisön taholta, vaikeneminen hyväksikäytöstä ja traumatyön ohittaminen. ⁵⁶ Kyyhkysen tutkimus ei ole julkinen.

KM Hanna-Kaisa Smolander on tutkinut kasvatustieteiden pro gradu -työssä En tiennyt, että siihen voisi saada apua Koulukiusaamisesta selviytyminen kiusaamisen aikana ja myöhemmin elämässä sitä, miten kiusatut ovat selvinneet koulukiusaamisesta.

Smolanderin tutkimuksen mukaan anteeksianto näyttää olevan yksi tärkeä selviytymiskeino kiusaamisesta, joka vapauttaa katkeruudesta kiusaajaa kohtaan ja kiusatun lopullisesta kiusaamisestaan. Smolanderin tutkimus ei ole julkinen ja

55 Kyyhkynen 2014.

Acquaron teorian kolme ulottuvuutta ovat psykologinen, oikeudellinen ja uskonnollinen. Ks. Acquaro 2007.

56 Kyyhkynen 2014.

20

tutkimusmetodi ei käy ilmi tutkimuksen kuvailusivulta. Tutkimus on kuitenkin toteutettu kiusattujen tarinoista. ⁵⁷

57 Smolander 2016.

21 3 METODI

3.1. Tutkimustehtävä

Tutkin pro gradu -tutkielmassani ihmisen anteeksiantamista. Kiinnostukseni kohteena on se, mitä papit ajattelevat anteeksiannosta toisille ihmisille sielunhoitotyön perusteella ja yleisemmin. Tutkimuksen pääkysymys on: Mitä ihminen voi pappien käsityksen mukaan antaa anteeksi toiselle ihmiselle? Lähestyn teemaa kysymyksillä: Mitä voi antaa anteeksi?

Miten anteeksiantaminen tapahtuu? Mikä on uskonnollisuuden merkitys anteeksiantamisessa?

Tutkimus sijoittuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, jossa on tavoitteena luoda käsitteistöä tutkittavasta ilmiöstä. Fenomenologis-hermeneuttisessa tutkimusperinteessä tutkimuksen kohteena on ihmisen suhde hänen omaan elämäänsä ja tarkastelun keskiössä on ihmisen oma, eletty kokemus ja hänen antamansa merkitys kokemukselle. ⁵⁸ Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jossa empiirisestä tutkimusaineistosta pyritään luomaan teoreettinen kokonaisuus. ⁵⁹ Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, että tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tarkoitus on saada lisää ymmärrystä tutkittavasta asiasta. ⁶⁰ Tavoitteeni on lisätä ymmärrystä ja ihmisen kyvystä ja halusta antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja ymmärtää myös hengellisyyden osuutta tässä.

Saarelaisen esittämän Nuorten aikuisten anteeksiannon ja sovinnon ulottuvuudet -mallin mukaan anteeksiannettavia asioita on mahdollista lähestyä kolmesta eri näkökulmasta: henkilön sisäisellä tasolla suhteessa omaan itseen, horisontaalisella tasolla suhteessa toisiin ihmisiin ja vertikaalisella tasolla suhteessa Jumalaan. ⁶¹ Tässä tutkimuksessa keskityn horisontaalisen tason anteeksiantoon kahden ihmisen välillä.

Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät siten anteeksianto itselle ja anteeksianto Jumalalle samoin kuin yhteisöllinen anteeksianto.

58 Tuomi & Sarajärvi 2018, 39-40.

59 Tuomi & Sarajärvi 2018, 108.

60 Hirsijärvi & Remes & Sajavaara 2007, 176-177.

61 Saarelainen 2018, 331.

22 3.2. Aineisto ja sen keruu

Keräsin tutkimusaineiston haastatteluilla marras-joulukuussa 2019. Toteutin haastattelut teemahaastatteluina eli puolistrukturoituina haastatteluina, jossa etenin tiettyjen etukäteen valittujen teemakysymysten ja niihin liittyvien tarkentavien kysymysten avulla. Alun perin tarkoitukseni oli tutkia, mitä, miten ja miksi voi antaa anteeksi ja vielä lisäksi papin roolia sillanrakentajana ylipäätään. Tuloksia läpi käydessäni päädyin kuitenkin rajaamaan tutkimuksen kysymyksiin mitä voi ja miten voi antaa anteeksi ja mikä on hengellisyyden osuus tässä. Haastatteluteemat koostuivat neljästä teemasta, joissa haastateltavia pyydettiin kertomaan a) anteeksiannosta sielunhoidon kokemuksen ja papin oman näkemyksen perusteella, b) papin roolista anteeksiannon ja yhteyden rakentajana ja c) jokin omakohtainen kokemus sillanrakentajan rooliin liittyen.

Haastatteluun osallistui viisi evankelisluterilaisen kirkon pappia ja haastateltavat olivat sekä miehiä että naisia. Haastateltavat papit valikoituivat omien yhteyksieni ja verkostojeni kautta siten, että haastateltavilla papeilla oli kokemusta sielunhoidosta joko sairaalapapin tai seurakuntapapin työssä.

Tein yhden haastattelun puhelimitse ja neljä haastattelua henkilökohtaisina haastatteluina. Henkilökohtaiset haastattelut toteutettiin haastateltavan kotona, seurakunnan tiloissa ja sairaalan tiloissa. Ennen haastattelua lähetin jokaiselle papille etukäteen teemakysymykset, tiedotteen tutkimuksesta ja suostumuslomakkeen.

Kysymysten etukäteen lähettämisellä halusin antaa papeille mahdollisuuden jo ennakolta pohtia haastattelun teemoja. Tämä osoittautui mielestäni hyväksi ratkaisuksi. Tallensin haastattelut puhelimeen lataamallani sovelluksella.

Kerroin haastatteluissa papeille aluksi haastattelun etenemisestä, haastattelun tallentamisesta ja litteroinnista sekä tallennusten hävittämisetä litteroinnin jälkeen. Kävin myös tiedotteen ja suostumuslomakkeen läpi ja otin lomakkeeseen suostumuksen haastatteluun. Puhelinhaastattelussa etenin muutoin samalla tavalla, mutta otin papin suostumuksen haastatteluun suullisesti tallennettuna.

Kysyin aluksi papeilta taustakysymykset ja merkitsin nämä tiedot erikseen muistiin. Taustakysymyksinä kysyttiin papin ikä, sukupuoli, työkokemuksen pituus

23

seurakuntapapin, kappalaisen, kirkkoherran, sairaalasielunhoitajan tai jossakin muussa papin työtehtävässä. Tallennuksen aloitin teemakysymyksistä. Etenin haastatteluissa etukäteen lähetetyn lomakkeen teemojen mukaan ja annoin haastateltavien vapaasti käsitellä teemaa. Haastattelun kuluessa tein tarkentavia lisäkysymyksiä etukäteen tekemieni apukysymysten avulla. Apukysymykset olin laatinut siten, että ne sisälsivät kysymykset kaikista olennaisista asioista, jotka halusin haastattelussa ottaa esille.

Haastattelut kestivät tunnista kahteen tuntiin, tallennettua materiaalia kertyi noin kolme tuntia ja litteroitua tekstiä 45 sivua. Yhden tallennuksen osalta huomasin haastattelun kuluessa, että nauhoitus oli katkennut jo haastattelun alussa ja käynnistin nauhoituksen haastattelun loppuajaksi uudelleen. Haastattelun jälkeen kirjasin tässä haastattelussa esiin tulleita näkemyksiä erikseen ylös. Tämän haastateltavan haastattelumateriaali ei ole siten kokonaan autenttista, mutta uskoakseni pystyin säilyttämään kirjauksissani haastateltavan oman ajatussisällön. Haastattelun katkeaminen oli harmillista ja totesin, että nauhoitukset olisi ollut ylipäätään hyvä varmistaa kahdella eri laitteella.

Kaikki haastattelutilanteet olivat ympäristöltään rauhallisia ja tunnelmaltaan kiireettömiä. Haastateltavat pohtivat anteeksiannon teemaa syvällisesti ja laajalti juuri sielunhoidon työkokemusta omaavina pappeina.

3.3. Aineiston analyysi

Käsittelin haastatteluaineiston sisällönanalyysin avulla. Tuomen ja Sarajärven mukaan aineistolähtöinen sisällönanalyysi on karkeasti kolmivaiheinen prosessi, joka käsittää aineiston redusoinnin eli pelkistämisen, aineiston klusteroinnin eli ryhmittelyn ja aineiston abstrahoinnin eli teoreettisten käsitteiden luomisen. Analyysi etenee kahdeksan vaiheen kautta: haastattelujen kuunteleminen ja litterointi, haastattelujen ynnä muun aineiston lukeminen ja sisältöön perehtyminen, pelkistettyjen ilmausten etsiminen, pelkistettyjen ilmausten listaaminen, samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien etsiminen pelkistetyistä ilmauksista, pelkistettyjen ilmausten ryhmittely/yhdistäminen ja alaluokkien muodostaminen, alaluokkien yhdistäminen ja niistä yläluokkien

24

muodostaminen, yläluokkien yhdistäminen pääluokiksi tai yhdistäväksi luokaksi ja kokoavan käsitteen muodostaminen. ⁶²

Aloitin aineiston käsittelyn kuuntelemalla haastattelut läpi. Tämän jälkeen kirjoitin aineiston auki sana sanalta eli litteroin sen ja annoin kullekin haastateltavalle peitenimen. Valitsin haastateltaville neutraalit peitenimet, joista ei käy ilmi haastateltavan sukupuoli. Luin litteroidun aineiston läpi useaan kertaan ja jäsensin aineistoa marginaalimerkinnöillä. Aineiston rikkauden vuoksi päätin tässä vaiheessa tehdä rajauksen tutkimuskysymykseen ja keskittyä tutkimuksessa ainoastaan siihen, mitä pappien näkemyksen mukaan ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle, miten anteeksiantamainen tapahtuu ja mikä on uskonnollisuuden merkitys tässä.

Tämän jälkeen etsin aineistosta ilmaisuja siitä, mitä papin käsityksen mukaan voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja yliviivasin nämä ilmaisut punaisella. Kokosin ilmaisut listaan, jonka jälkeen pelkistin alkuperäisilmaisuja pienempiin osiin lausetarkkuudella.

Tässä vaiheessa rajasin pelkistetyistä ilmauksista pois ne, jotka koskivat anteeksiantoa itselle tai Jumalalle ja joilla ei ollut mitään yleisempää merkitystä tutkimuskysymysten osalta. Tein myös havainnon, että tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista jakaa loukkauksia anteeksiannettaviin ja ei-anteeksiannettaviin tekoihin ja päädyinkin etsimään tällaisten loukkausten yleisemmän tasoja kuvauksia ja niiden yhteneväisyyksiä ja eroja.

Ryhmittelin pelkistettyjä ilmaisuja ja järjestin niitä alaryhmiksi ja edelleen yläryhmiksi.

Nämä yhdistin vielä kolmeksi yleisemmäksi teemaksi: 1) mitä voi antaa anteeksi vai kuka voi antaa anteeksi? 2) ihminen on vajanainen ja ihminen on yksilö 3) esimerkkejä vaikeasti anteeksiannettavista teoista. Käsittelen näitä teemoja tulosluvussa neljä ja olen liittänyt tulosten esittelyyn myös autenttista haastattelumateriaalia.

62 Tuomi & Sarajärvi 2018, 122-123.

25

Seuraavassa taulukossa on kuvattu tuloksista muodostetut alaryhmät, niistä muodostetut yläryhmät ja yleisemmät teemat ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta:

Mitä pappien näkemyksen mukaan voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle?

Taulukko 1. Mitä voi antaa anteeksi.

ALALUOKKA

KAIKEN VOI ANTAA ANTEEKSI, JOS TOINEN PYYTÄÄ ASENNE VOI TULLA PIENESTÄKIN ANTEEKSIANTO JÄÄ VAJAAKSI JOITA ON VAIKEA TAI JOPA MAHDOTON ANTAA ANTEEKSI

OMA AJATTELU ESIMERKKEJÄ JOPA

MAHDOTTOMISTA TAI VAIKEASTI ANTEEKSIANNETTA-VISTA TEOISTA OMAT OMINAISUUDET

26

Seuraavaksi etsin aineistosta pappien näkemyksiä siitä, miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä ja yliviivasin nämä ilmaisut vihreällä. Etenin vastaavasti kuin ensimmäisen teeman kohdalla ja etsin näitä teemoja pelkistettyjä ilmauksia aluksi alaryhmiin ryhmitellen, sitten ylempiin ryhmiin ja edelleen kahdeksi

Seuraavaksi etsin aineistosta pappien näkemyksiä siitä, miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus tässä ja yliviivasin nämä ilmaisut vihreällä. Etenin vastaavasti kuin ensimmäisen teeman kohdalla ja etsin näitä teemoja pelkistettyjä ilmauksia aluksi alaryhmiin ryhmitellen, sitten ylempiin ryhmiin ja edelleen kahdeksi

In document Papin näkemyksiä anteeksiannon kaarisillalta (sivua 13-0)