Anteeksiantaminen on kova prosessi

Jokainen haastateltava kuvasi anteeksiantoa prosessina. Tätä prosessia papit kuvasivat eri tavoin. Tuisku kuvaa anteeksiantamisen prosessia ihmisen omana kasvuprosessina, joka vaatii työtä ja aikaa, mutta antaa tuloksena mahdollisuuden kasvaa ihmisenä: … se on semmoinen kasvun ja prosessoinnin asia, että sitä joutuu työtä tekemään. Tuisku erottaa toisistaan muodollisen, kohteliaisuudesta tapahtuvan anteeksiannon ja todellisen, aidon anteeksiannon. Todellinen anteeksianto vaatii hänen käsityksensä mukaan pitkää ja usein vaikeaa prosessia, jossa asiat käsitellään ja puhutaan auki, mitä on tapahtunut, mitä siitä on seurannut ja miltä se on loukatusta tuntunut: … se on aika pitkä ja vaikea prosessi, ...että tulee selväksi, että missä asiassa toinen kokee, että minä olen aiheuttanut hänelle jotakin pahaa… Ja mitä tunteita se on toisessa herättänyt. Nimenomaan, että sen anteeksiannon pitäisi tapahtua myöten. Muodollisella anteeksiannolla voidaan Tuiskun mukaan sen sijaan pahimmillaan jopa peittää loukkaukset ja kun käsittelylle ei anneta mahdollisuutta ja anteeksianto on vain mekaaninen tapa, kokemuksen taakka ja syyllisyys sekä häpeä jäävät uhrin kannettavaksi: … lestadiolaisessa perinteessä, … jossa pyydetään

40

anteeksi, saarnataan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja se on enemmän semmoinen tapa tai hyve tai muuta ja on pahimmillaan sellainen tapa peittää asiat. Niitä ei käsitellä. Kun asia käsitellään, tapahtunutta loukkausta ei sivuuteta: …, että asiat katsotaan läpi sormien, …, että asiat painetaan villaisella. Myöskään itse tekoa ei hyväksytä, mutta voidaan hyväksyä toisen ihmisen inhimillisyys ja ihmisyys: ...että tekoa ei voi voi hyväksyä, mutta voi hyväksyä, että toinen on ihminen…

FT Johanna Hurtig on tutkinut hyväksikäyttöä lestadiolaisuudessa, ja hänen mukaansa vanhoillislestadiolaisuudessa on korostunut ajatus, että kun anteeksiantamisen sanat on Jeesuksen nimessä ja veressä vaihdettu, asiaa ei enää ole ja uhri eheytyy. ⁸⁴ Insestikokemukset ja seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttavat lapsessa syvää traumatisoitumista ja vaativat asian käsittelyä ja prosessointia ulkopuolisen kanssa.

Samoin vaikuttavat myös muunlaiset ihmiseen kohdistuvat syvät loukkaukset kuten ryöstö, raiskaus, pahoinpitely, panttivankeus tai kidutus. ⁸⁵ Myös Anttonen toteaa, että anteeksianto voi olla tarjolla nopeaksi lääkkeeksi hyväksikäyttöön, mutta vaarana on, että evankeliumi muuttuu tällöin loukkaavaksi vähättelyksi. ⁸⁶

Talven mukaan anteeksianto on aina prosessi, jota hän hyvin kuvaa oman elämän tapahtumien läpikäymisenä: Että siivoo kuvaannollisesti pöydän puhtaaksi, että jatkaa elämäänsä puhtaalta pöydältä. Se on päätös, että jätän taakseni sen mitä olen kenties kantanut vuosia ja vuosikymmeniä, päätös, että nyt haluan elää elämääni ilman sitä taakkaa. Oman elämän ja mieltä painavien asioiden ja loukkausten käsittely vie usein paljon aikaa eikä anteeksiantoa tapahdu hetkessä. Talven näkemyksestä käy ilmi, että anteeksianto on pitkäaikainen ja syvällinen prosessi, jossa edetään hitaasti kiiruhtamalla ja anteeksiannolle annetaan mahdollisuus, mutta se ei ole itse päämäärä tai tavoite. Kyse on aluksi selviämisen kohtaan pääsemistä, päätöksestä jättää mennyt taakseen ja mahdollisesti vielä antaa loukkaajalle myös anteeksi: … prosessointi on niinku siihen pisteeseen pääsemistä, että voi todeta, että minä selvisin siitä elämäntilanteesta… ja nyt minä haluan jättää tämän kaiken taakseni ja mahdollisesti vielä antaa anteeksi tekijälle.

Prosessi sisältää Talven mukaan loukkauksen, oman kokemuksen ja tunteiden sekä tulevaisuuden sanoittamisen: että kertoo sen mitä tuntee ja on kokenut ja miten haluaisi

84 Hurtig 2013.

85 Huttunen 2018.

86 Anttonen 2018, 369.

41

elää elämäänsä ilman sitä kaikkea… Myös Talven mukaan kyse on kasvuprosessista, jossa ikävä kokemus saattaa muuttua sellaiseksi voimavaraksi, josta voi myöhemmin olla kiitollinen: … silloin tällöin myös kiitollisuuden siitä, että mie olenkin joutunut kokemaan tällaisia asioita…

Ruskan mukaan anteeksiannon prosessissa on kyse … pitkästä prosessista, jossa puhutaan ja käsitellään tapahtunutta ja siihen liittyviä tunteita jonkun ulkopuolisen kanssa. Ruska tuo haastattelussa esiin anteeksiannon prosessin mallina pastori terapeutti TM Seppo Jokisen Rikotusta eheä - sielunhoitoterapiamenetelmän. Jokinen on toiminut pitkään terapeuttina ja laatinut mainitun menetelmän omien työmenetelmiensä pohjalta.

Jokisen mukaan hänen tavassaan käsitellä ongelmia keskeistä on rukous. Menetelmä sisältää seitsemän vaihetta: a) tämänhetkisen elämäntilanteen kartoitus b) perusturvallisuus c) perustrauman etsiminen d) syyllisyysmekanismien etsiminen e) tunnemekanismien etsiminen f) identiteetin ja itsetunnon kartoitus g) identiteetin ja itsetunnon eheytys. ⁸⁷ Jokisen malli poikkeaa aiemmin esillä olleista Worthingtonin ja Enrightin malleista ⁸⁸ siinä, että Jokisen mallissa keskeisenä elementtinä esille tuodaan rukous.

Kevät kuvaa prosessia sanoilla puhumista, eteenpäin pääsemistä ja hallitsemisesta irti pääsemistä: … puhua ääneen niistä asioista. …. täytyy tosissaan tehä töitä, että pääsee eteenpäin, että se katkeruus ei jää hallitsemaan…

Papit sisällyttivät prosessiin kuuluvan tapahtuneen toteamisen ja sanoittamisen, asioiden selvittämisen, tunteiden käsittelyn ja tulevaisuuteen suuntautumisen, kaiken taakseen jättämisen ja irti päästämisen, siihen pisteeseen pääsemisen, että voi ehkä antaa anteeksi.

Worthingtonin pyramidimalli perustuu tapahtuneen emotionaalisen kokemuksen muuttamiseen. Malli sisältää vaiheet: a) kohtaa kipu b) ajattele myönteisesti henkilöstä, joka sinua loukkasi c) epäitsekäs lahja d) anteeksiantoon sitoutuminen e) anteeksiannosta kiinni pitäminen. ⁸⁹ Haastateltavat papit eivät puhuneet prosessoinnin yhteydessä lahjan

87 Jokinen 2011, 12-13.

88 Freedman & Enright & Knutson 2005, 395 ja Worthington 1998, 113-132

89 Worthington 1998, 113-132.

42

antamisesta loukkaajalle tai myötätunnon tuntemisesta loukkaajaa kohtaan. Tuisku totesi kylläkin, että voi ymmärtää, että toinen ihminen.

Anteeksiantamisen toinen puoli on anteeksiantamattomuus, johon usein liittyy katkeruus. Se ottaa helposti vallan anteeksiantamattoman ihmisen mielellä ja siitä ei ole helppo irrottautua. Keskusteluissa puhuttiin katkeruuden hallintavallasta, jossa ihminen saattaa kantaa anteeksiantamattomuutta ihan pienistäkin asioista.

Vajaa ihminen hellii mielellään sitä katkeruuttaan ja vihaa… -Tuisku

… ihmisellä saattaa joskus aika pienestäki tulla se (katkeruuden) asenne. -Tuisku

… kun että tuntee katkeruutta ja vihaa … - Ruska

Niitä vanhoja kaunoja tykätään kaivella tosi paljon … - Kevät Asiat nousee esiin niinku katkeruuden kautta… - Kevät

… että katkeruus ei jää hallitsemaan. - Kevät

Teologisessa käytännöllisemmässä kirjallisuudessa esimerkiksi teologi kirjailija Anna-Liisa Valtavaara kuvaa katkeruuden voimaa, joka etäännyttää ihmisen toinen toisestaan. Valtavaaran mukaan kaunan kantaminen on usein koston ja vihan ilmapiirissä elämistä ja näyttää siltä, että katkeruudella on jotakin sellaista voimaa, joka tuntuu katkeruutta kantavan ihmisen mielestä oikealta. ⁹⁰ Anna-Liisa Valtavaaran mukaan katkeruus on olotila, joka on syntynyt ajan myötä ja syventynyt sitten yhden tai useamman loukkauksen seurauksena. Katkeruus heijastuu siten usein ihmisen tapaan suhtautua loukkausiin ylipäätään ja voi olla, että loukattu käsittelee pienetkin loukkaukset samalla tavalla. ⁹¹

Sielunhoitajan kohtaamistaitoihin kuuluu Vähäkankaan, Saarelaisen ja Nortomaan mukaan tunteiden ymmärtäminen ja käsittely ja tunnetaidot. ⁹² Tutkimusaineistossa tämä tulee esiin siten, että papit mielsivät prosessointiin kuuluvaksi asian käsittelyn ja keskustelun jonkun luotettavan ulkopuolisen henkilön kanssa. Sielunhoitajan tärkeinä ominaisuuksina koettiin juuri tunnetaidot ja aito läsnäolo, kuunteleminen ja kuuleminen

90 Valtavaara 2004, 93-96 ja 108.

91 Valtavaara 2014, 48-49.

92 Vähäkangas & Saarelainen & Nortomaa 2019, 252.

43

sekä tilan antaminen toiselle ihmiselle puhua auki kokemuksiaan. Sielunhoidon asenteena kuvattiin hyväksymistä ja rakkautta ja keskustelujen luottamuksellisuuden nähtiin olevan yksi olennainen syy hakeutua keskustelemaan juuri papin kanssa.

Mutta sitte yleensä se, että on vain siinä läsnä ja kuuntelee, niin sekin saattaa olla. - Kevät Ihan kuitenkin se, että saa siinä hetken olla, puhua ääneen niitä asioita, jolloin tuntuu, että ne omatki ajatukset niinku selkenee, sen on niinku huomannu. Että se ihmisen nälkä ja huomatuksi tulemisen se kohtaamisen jano, ne on niitä avainasioita. - Kevät

Se läsnäolo siinä ja se hyväksyvä katse. - Kevät

Ihan se, että minä olen tässä sinua varten, että hei sinä saat nyt puhua ja että on niinku vaitiolovelvollisuus ja että nämä ei niinku lähe mihinkään tai että se turvallisuus, että ne ei lähe meillä mihinkään facebookkiin ja että ne jää siihen ja että saa puhua. Se puhuminen, vitsi, että jos me ihmiset opittais puhumaan. - Kevät

Talvi pitää tärkeänä psykologian osaamista sielunhoitajan työssä. ⁹³ Kevät taas mainitsee psykoterapian tärkeänä sielunhoidon lisäksi anteeksiannon prosessissa.

Että kyllä se on niinku psykologian kirjansa luettava, että pystyy niin kuin oikeanlaisen ja vääränlaisen anteeksiantamuksen haistamaan ja tunnistamaan. - Talvi

Ne on sieltä lapsuudesta lähteviä juttuja, ja ne puhkeaakin sitte ja niitä pitää käsitellä ja käsitelläänkin terapioissa vuosikausia. - Kevät

Anteeksiannon prosessi on siis kaiken kaikkiaan hyvin yksilöllinen ja monimutkainen, aikaa vievä ja raskas prosessi, jossa tarvitaan aikaa sekä ulkopuolista ammattitaitoista rinnalla kulkijaa.

93 Näin myös Ewalds 1978, 7.

44 5.3. Anteeksiantaminen on tie vapauteen

Pappien näkemyksissä tulee esiin myös ihmisen hengellisyys. Teemat, jotka nousevat esiin, liittyvät kristityn ihmisen arvomaailmaan ja elämänasenteeseen, hengellisten asioiden luontevaan keskustelukumppaniin pappiin ja lopuksi anteeksiannon jälkeiseen kiitollisuuteen ja vapauteen.

Jeesus antaa kristitylle elämänohjeeksi rakkauden kaksoiskäskyn: Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.’ (Matt 22: 37-40) Pappien näkemyksen mukaan kristityn elämänasenteella on merkitystä anteeksiantoon. Jumalan anteeksianto ja armo loukattua ihmistä kohtaan ja Jumalan lapsena eläminen saa aikaan kiitollisuutta ja armollisuutta muita ihmisiä kohtaan.

On sillä merkitystä, että herkkyysaste on ihmismielellä silloin jo lähtökohtaisesti olemassa, että anteeksiantaminen ja anteeksipyytäminen on kristityn elämän asenne ja tunto siitä, että pitää pyytää. - Utu

Anteeksiantamisen motiivi voi olla myös rakkaus, rakkaus sitä toista ihmistä kohtaan, jota rakastaa. -Talvi

Kun on kokenut armahdetuksi tulemisen, voi ymmärtää mitä on armahdetuksi tulemisen kaipuu. - Talvi

Kiitollisuudesta voi syntyä halu antaa anteeksi ja kun on saanut anteeksi, syntyy kiitollisuus. - Talvi

Tuiskun mukaan hengellisyydellä voi olla anteeksiantoon myös negatiivinen vaikutus, jos anteeksiannosta tehdään hyve, jota kristityn kuuluu ensisijaisesti tavoitella.

Kevät puhuu vanhemmasta kristillisestä ajattelusta, jossa kärsimyksen ajatellaan olevan kristityn elämän tarkoitus ja Jumalan tarkoittama ihmisen osa.

Muistan, että joku on jossain kirjassa joskus kuvannut, että hän oli hyvä uskovainen, kun teki niin paljon kolttosia, että sai jatkuvasti olla pyytämässä anteeksi. -Tuisku

Siitä tehdään semmoinen hyve siitä anteeksipyytämisestä, mutta sitten se todellinen anteeksianto, niin kyllähän se on… -Tuisku

45

Sitten taas tää tämmöinen ajattelu, että kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunu saat, niin mie nään, että niinku sitäki mietin, että minkälaisena hengellisen väkivallan muotona sitäki on käytetty. Että nyt pitää kestää, sanoohan Jeesuski, että tässä maailmassa te olette ahtaalla.

Papit totesivat, että kun ihminen haluaa pohtia asioita hengellisestä näkökulmasta, pappi on luonteva keskustelukumppani. Ihminen tarvitsee luotettavan ja hyväksyntää osoittavan ihmisen, jonka kanssa pohtia myös anteeksiannon kysymystä.

Mielenkiintoinen on myös näkemys, että pappi on ikään kuin Jumalan välimies tai edustaja täällä maailmassa, joka voi Jumalan puolesta ottaa kantaa asioihin. Papin teologinen asiantuntemus voi tietysti tuoda uusia näkökulmia asioiden tarkasteluun.

Yleensä lähtökohta on, jos henkilö tietää, että on pappi, ajatus on senkaltainen, että hengellinen näkökulma nousee esille ja tämä meidän kristillinen ajattelu. Jos tämmöisistä asioista ruvetaan keskustelemaan, se on näin, että siellä on tällainen mielen päälle oleva asia ja hän käynyt läpi asioita ja ei vain pääse eroon ja haluaa sitten papin kans keskustella ja usein on silloin lähtökohtaisesti niin, että tulee hengellinen näkökulma esille ja kristillinen näkökulma ja meidän uskomme peruslähtökohta tähän anteeksiantamiseen ja anteeksipyytämiseen. - Utu

Sielunhoito ja anteeksianto kuuluu yhteen, että tavallaan se on kristityn ihmisen tämmöinen peruslähtökohta anteeksianto ja anteeksipyyntö ja sopiminen. - Utu

Ihmisillä on älytön ihmisen nälkä ja ihmisen jano. - Kevät

… näetkö, kuinka vaikeaa minulle on antaa anteeksi tälle ihmiselle ja ymmärräthän minua, että haetaan sitä sillä tavalla, pappi ehkä nähdään semmosena oikeutuksen välineenä. - Kevät

Sielunhoidon työvälineistä papit ottivat esiin sielunhoidollisen keskustelun lisäksi ehtoollisen anteeksiannon ja yhteyden ateriana. Evankelisluterilaisen kirkon opin mukaan ehtoollinen on hengellinen ateria, jossa leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri.

Kristus on itse läsnä aterialla ja se yhdistää ihmisen Kristukseen, vahvistaa uskoa ja lisää lähimmäisenrakkautta. ⁹⁴ Ehtoollisen äärellä voidaan yhdessä vielä viedä asia Kaikkivaltiaalle Jumalalle.

Myöskin ehtoollinen on anteeksiantamuksen ja anteeksipyytämisen hetki. Siinä ollaan Pyhän ja salaisuuden äärellä. - Utu

94 Katekismus 2000, 93.

46

Minusta ehtoollinen on yksityisessä ehtoollisessa semmoinen ikään kuin anteeksiantamuksen sinetti. - Talvi

Mä olen äärettömän paljon käyttänyt sairaskäynneillä ehtoollista… Minulla on aina mukanani… - Ruska

Ruska otti haastattelussa esiin myös rukouksen merkityksen. Hän mainitsee mallina Jokisen Rikotusta eheäksi -sielunhoitoterapiamenetelmän, jossa keskeistä on juuri rukous. ⁹⁵ Ruska painottaakin rukouksen merkitystä sielunhoidon työssä:

Että se on kyllä tärkeää, että rukoillen tekee, että ei sitä itse, vaan Jumala... - Ruska

Anteeksiantamisen seurauksia kuvattiin aineistossa termeillä vapautuminen, rauha, mielen muutos, mielen rauhoittuminen, selviäminen, hyvä olo, kiitollisuus, hyvän elämän saavuttaminen, oman aidon itsensä löytäminen, elämän jatkaminen puhtaalta pöydältä, kaiken taakseen jättäminen. Anteeksianto vaikuttaa ihmisen terveyteen ja esimerkiksi Pargament kuvaa anteeksiantoa kivulla ja epäoikeudenmukaisuudella ympyröidyn elämän radikaalina muutoksena vihasta rauhaan. Anteeksianto on hänen teoriassaan uutta luova coping-menetelmä, joka sisältää sekä määränpään että tien määränpäähän. Anteeksiannossa on kyse yrityksestä muuttaa merkityksiä tiedostamattomasti ja anteeksianto tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden löytää rauha. ⁹⁶

Kyllähän se luo vapautta ja silloin tällöin myös kiitollisuuden siitä, että mie olen joutunutkin kokemaan tällaisia asioita, joita mie annan nyt tässä anteeksi. Koska joskus ihmiset myös sanoo, että en olisi tämä ihminen, jos minulla ei olisi näitä kokemuksia.

Vapaus on varmaan se vapaus lähteä kattomaan sitä elämäänsä jotenkin tarkemmat silmälasit päässä. Puhe muuttuu, ilme muuttuu ja olemus muuttuu ja tulee kenties hiljalleen se kiitollisuus myös. -Talvi

Anteeksianto on vapaaehtoista ja vapauttavaa. Ei tarvi kantaa sellaista taakkaa. - Tuisku Se vaikuttaa oman mielen rauhoittumiseen ja on hyvä olla silloin. - Utu

Mutta että sen jälkeen ihmisellä on rauha. - Tuisku

Hyvän elämän saavuttaminen, minun hyvän elämän saavuttaminen… - Talvi

95 Jokinen 2011, 12-13.

96 Pargament 1997, 261-263.

47 Voi jatkaa elämää puhtaalta pöydältä. - Talvi Jättää kaiken taakseen. - Talvi

Kaikki pappien käyttämät termit anteeksiannon seurauksista liittyvät vapauteen, jossa on kyse suhteen eheytymisestä ennen kaikkea suhteessa omaan itseensä, mutta myös toisiin ihmisiin. Jeesus painottaa anteeksiantamista, koska se on meille hyväksi. Se vapauttaa meidät menneisyyden taakoista. Talvi kuvaa hyvin ihmisen matkaa anteeksiantoon oman ristinsä kantamisena. Kun ristin taakkansa saa käsittelyn jälkeen kokonaan luovuttaa Vapahtajalle, seuraa vapaus ja rauha.

Niin, Jeesus on siinä viisas, että hän nimenomaan painottaa sitä, että se anteeksiantaminen on tärkeää. - Tuisku

Anteeksiantaminenkin on joskus ristinkantamista tai varsinkin se matka on ristinsä kantamista, kun kypsyy siihen anteeksiantamiseen. - Talvi

Myös toimittaja, psykoterapeutti Salme Blomster toteaa, että kun ihminen on käynyt läpi vihansa ja surunsa menetyksistään ja on oppinut pitämään kiinni rajoistaan ja ottamaan vastuun omista valinnoistaan, tulee pelon ja ahdistuksen tilalle rauha. ⁹⁷ Moni on hänen mukaansa ainakin kuullut vedotun Raamattuun siinä, että kaikki vanha tulee jättää menneisyyteen ja että olemme uusia luomuksia Kristuksessa. Menneisyyteen voi hänen mukaansa kuitenkin jättää vain kohdattuja ja käsiteltyjä asioita. ⁹⁸

97 Blomster 2001, 68-69.

98 Blomster 2010, 44.

48

6 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Olen tutkinut tässä tutkimuksessa anteeksiantoa. Tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä siitä, mitä ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle, miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus anteeksiannossa. Anteeksiannon tieteellistä tutkimusta on tehty 1980-luvulta lähtien erityisesti Yhdysvalloissa, Suomessa anteeksiannon tutkimus on ollut vielä vähäistä.

Tutkimukseen on haastateltu viittä evankelisluterilaisen kirkon pappia, joilta on kysytty sekä papin omaa että sielunhoitotyön kautta syntynyttä näkemystä anteeksiannosta. Haastateltavat papit olivat sekä naisia että miehiä ja toimivat pappeina seurakunnassa tai sairaalasielunhoitajina. Tavoitteena on ollut tavoittaa paitsi pappien oma näkemys anteeksiannosta, tuoda myös loukatun ihmisen ääni kuuluville välillisesti papin sielunhoitokokemuksen kautta. Metodina tutkimuksessa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja analyysin tuloksia on peilattu muutamiin anteeksiannon aiempiin tutkimustuloksiin. Tavoitteena on ollut tuoda tasapuolisesti esiin haastateltujen pappien näkemyksiä ja autenttista haastattelumateriaalia. Tuloksissa ja niiden jakautumisessa ei ollut yleisempää merkitystä papin sukupuolella eikä sillä, oliko pappi seurakunnassa työskentelevä pappi vai sairaalasielunhoitaja. Myöskään papin omaa ja sielunhoitotyön kautta syntynyttä näkemystä anteeksiannosta ei ollut mahdollista eikä tarpeenkaan erottaa tutkimustuloksissa toisistaan.

Papit määrittelivät anteeksiannon eri näkökulmista katsottuna. Yleisemmin papit määrittelivät anteeksiantoa anteeksiantajan sisäisenä muutosprosessina anteeksiannon psykologisen näkökulman kautta. Yksi papeista määritteli anteeksiannon teologisesta näkökulmasta katsoen painottaen anteeksiantoa koko kristillisen uskon kulmakivenä.

Tutkimuskysymykset koskivat toisaalta sitä, mitä ihminen voi pappien näkemyksen mukaan antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja toisaalta sitä, miten anteeksianto tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus anteeksiannossa.

49 Mitä voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle?

Tutkimusaineiston perusteella ei ollut mahdollista tehdä luokittelua anteeksiannettaviin ja ei-anteeksiannettaviin loukkauksiin. Haastatteluaineistosta nousi sen sijaan esiin yleisempiä teemoja tähän liittyen.

Aineiston perusteella oli ensinnäkin mahdollista hahmotella jonkinlaista anteeksiannon rajapintaa. Pappien näkemykset poikkesivat toisistaan anteeksiantamisen mahdollisuudesta yleisemmällä tasolla. Toisaalta ajateltiin, että ihminen voi lähtökohtaisesti antaa kaiken anteeksi toiselle ihmiselle, olipa hän sitten kristitty tai ei.

Edellytyksenä on kuitenkin asian käsittely ennen kaikkea ihmisen itsensä kanssa, mutta myös loukkaajan kanssa. Toisen näkemyksen mukaan ihminen ei kykene lainkaan täydelliseen anteeksiantoon, vaan muistaa loukkaukset ja haluaa mielellään palata niihin.

Esiin tuli myös ajatus siitä, että onko anteeksiannon osaltaan ylipäätään kyse siitä, mitä voi antaa anteeksi vai siitä, kuka voi antaa anteeksi. Ihmisten ajateltiin olevan hyvin erilaisia tässä suhteessa ja yksi papeista totesikin, että jotkut voivat antaa anteeksi ja jotkut eivät voi antaa anteeksi.

Loukkausten rajapintaa kuvattiin myös teon tuottaman häpeän kautta. Pappien mukaan teot, jotka häpäisevät ihmisen kaikkein syvintä ja sisintä, ovat erityisen vaikeita tai jopa mahdottomia antaa anteeksi. Kyse on ihmisen pyhimmästä ja arvokkaimmasta alueesta. Tutkijoiden mukaan näillä häpäisyllä on erityinen vaikutus, koska se rikkoo ihmisen itsetuntoa ja henkistä maailmankuvaa sekä uskoa hyvään ja oikeudenmukaisuuteen. Pyhän loukkaamisessa prosessiin tulee mukaan loukkaajan ja loukatun lisäksi myös Jumala ja anteeksiantoa mietitään tällöin myös suhteessa Häneen

99.

Toisena esiin tuli ihmisen vajanaisuus ja yksilöllisyys. Ihminen ovat inhimillinen ja yksilö, joka suhtautuu asioihin omalla, yksilöllisellä tavallaan. Ihmisen inhimillisyyteen kuuluu vaillinaisuus ihmisenä olemisessa ja anteeksiantoon sitoutuminen on pappien mukaan usein vaikeaa. Anteeksiantamisen vastavoima katkeruus sitoo vahvasti ihmistä ja katkeruudesta irti päästäminen ei ole pappien mukaan helppoa.

99 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 63.

50

Kolmantena aineisto sisälsi esimerkkejä loukkauksista, joita on vaikea tai mahdotonta antaa anteeksi. Mahdotonta näyttäisi pappien näkemyksen mukaan olevan antaa anteeksi insestiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Näkemys saa tukea muun muassa Steven R. Tracyn tutkimuksesta, jossa hän kirjoittaa, että vain Jumalalla on yksin oikeus antaa anteeksi näin kammottava synti ja ihmisen osana on edesauttaa hyväksikäyttäjää kantamaan vastuu teosta. ¹⁰⁰Jeesuksen ohje viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen kohteluun on selkeä: Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin (Matt. 18:6). Muina jopa mahdottomina tai vaikeasti anteeksiannettavina rikoksina papit mainitsivat lapsen murhan, murhan, rattijuopon yliajaman lapsen kuoleman ja hengellisen väkivallan.

Miten anteeksiantaminen tapahtuu?

Jokainen pappi oli sitä mieltä, että anteeksianto tapahtuu prosessin kautta. Prosessin sanottiin olevan tarpeellinen, vaikka anteeksiantoa ei tapahtuisikaan. Papit kuvasivat prosessia kasvuprosessina, oman elämän asioiden läpikäymisenä ja pöydän siivoamisena puhtaaksi, jotta voi jatkaa elämässä eteenpäin ja jonka kautta loukkaus voi muuttua jopa voimavaraksi. Prosessin kuvattiin sisältävän puhumista, tapahtuneen teon selvittelyä ja sanoittamista, tunteiden käsittelyn, tulevaisuuteen suuntautumisen ja siihen pisteeseen pääsemisen, että voi ehkä antaa loukkaajalle anteeksi.

Aineistossa tulee tässä kohdin esiin lestadiolaisuuden tapa julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Jos anteeksiannon prosessille ei anneta mahdollisuutta ja anteeksianto on vain mekaaninen tapa, loukkauksen taakka, syyllisyys ja häpeä jäävät loukatun kannettaviksi. Anteeksiantamattomuus ja viha aiheuttavat katkeruutta, joka sairastuttaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Myös oman elämän pyhyys edellyttää asioiden käsittelyä. Tämä tulos on selkeästi samansuuntainen kuin Worthingtonin, Pargamentin ja McCulloughin näkemykset anteeksiannosta prosessina. ¹⁰¹

Asian käsittely edellyttää pappien mukaan keskustelua jonkun ulkopuolisen kanssa. Rinnalla voi olla sielunhoitaja, mutta usein tarvitaan myös psykoterapiaa.

Sielunhoitajan tärkeitä ominaisuuksia ovat pappien mukaan tunnetaidot ja aito läsnäolo,

100 Tracy 1999, 9. Ks. myös Anttonen 2018, 370 ja Kyyhkynen 2014.

101

51

kuunteleminen ja kuuleminen sekä tilan antaminen toiselle. Myös psykologinen osaaminen koettiin tärkeäksi samoin kuin rakastava ja hyväksyvä asenne ja ehdoton luotettavuus.

Hengellisyyden osuus anteeksiannossa

Hengellisyyden osuus anteeksiannossa

In document Papin näkemyksiä anteeksiannon kaarisillalta (sivua 40-0)