Olen tutkinut tässä tutkimuksessa anteeksiantoa. Tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä siitä, mitä ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle, miten anteeksiantaminen tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus anteeksiannossa. Anteeksiannon tieteellistä tutkimusta on tehty 1980-luvulta lähtien erityisesti Yhdysvalloissa, Suomessa anteeksiannon tutkimus on ollut vielä vähäistä.
Tutkimukseen on haastateltu viittä evankelisluterilaisen kirkon pappia, joilta on kysytty sekä papin omaa että sielunhoitotyön kautta syntynyttä näkemystä anteeksiannosta. Haastateltavat papit olivat sekä naisia että miehiä ja toimivat pappeina seurakunnassa tai sairaalasielunhoitajina. Tavoitteena on ollut tavoittaa paitsi pappien oma näkemys anteeksiannosta, tuoda myös loukatun ihmisen ääni kuuluville välillisesti papin sielunhoitokokemuksen kautta. Metodina tutkimuksessa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja analyysin tuloksia on peilattu muutamiin anteeksiannon aiempiin tutkimustuloksiin. Tavoitteena on ollut tuoda tasapuolisesti esiin haastateltujen pappien näkemyksiä ja autenttista haastattelumateriaalia. Tuloksissa ja niiden jakautumisessa ei ollut yleisempää merkitystä papin sukupuolella eikä sillä, oliko pappi seurakunnassa työskentelevä pappi vai sairaalasielunhoitaja. Myöskään papin omaa ja sielunhoitotyön kautta syntynyttä näkemystä anteeksiannosta ei ollut mahdollista eikä tarpeenkaan erottaa tutkimustuloksissa toisistaan.
Papit määrittelivät anteeksiannon eri näkökulmista katsottuna. Yleisemmin papit määrittelivät anteeksiantoa anteeksiantajan sisäisenä muutosprosessina anteeksiannon psykologisen näkökulman kautta. Yksi papeista määritteli anteeksiannon teologisesta näkökulmasta katsoen painottaen anteeksiantoa koko kristillisen uskon kulmakivenä.
Tutkimuskysymykset koskivat toisaalta sitä, mitä ihminen voi pappien näkemyksen mukaan antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja toisaalta sitä, miten anteeksianto tapahtuu ja mikä on hengellisyyden osuus anteeksiannossa.
49 Mitä voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle?
Tutkimusaineiston perusteella ei ollut mahdollista tehdä luokittelua anteeksiannettaviin ja ei-anteeksiannettaviin loukkauksiin. Haastatteluaineistosta nousi sen sijaan esiin yleisempiä teemoja tähän liittyen.
Aineiston perusteella oli ensinnäkin mahdollista hahmotella jonkinlaista anteeksiannon rajapintaa. Pappien näkemykset poikkesivat toisistaan anteeksiantamisen mahdollisuudesta yleisemmällä tasolla. Toisaalta ajateltiin, että ihminen voi lähtökohtaisesti antaa kaiken anteeksi toiselle ihmiselle, olipa hän sitten kristitty tai ei.
Edellytyksenä on kuitenkin asian käsittely ennen kaikkea ihmisen itsensä kanssa, mutta myös loukkaajan kanssa. Toisen näkemyksen mukaan ihminen ei kykene lainkaan täydelliseen anteeksiantoon, vaan muistaa loukkaukset ja haluaa mielellään palata niihin.
Esiin tuli myös ajatus siitä, että onko anteeksiannon osaltaan ylipäätään kyse siitä, mitä voi antaa anteeksi vai siitä, kuka voi antaa anteeksi. Ihmisten ajateltiin olevan hyvin erilaisia tässä suhteessa ja yksi papeista totesikin, että jotkut voivat antaa anteeksi ja jotkut eivät voi antaa anteeksi.
Loukkausten rajapintaa kuvattiin myös teon tuottaman häpeän kautta. Pappien mukaan teot, jotka häpäisevät ihmisen kaikkein syvintä ja sisintä, ovat erityisen vaikeita tai jopa mahdottomia antaa anteeksi. Kyse on ihmisen pyhimmästä ja arvokkaimmasta alueesta. Tutkijoiden mukaan näillä häpäisyllä on erityinen vaikutus, koska se rikkoo ihmisen itsetuntoa ja henkistä maailmankuvaa sekä uskoa hyvään ja oikeudenmukaisuuteen. Pyhän loukkaamisessa prosessiin tulee mukaan loukkaajan ja loukatun lisäksi myös Jumala ja anteeksiantoa mietitään tällöin myös suhteessa Häneen
99.
Toisena esiin tuli ihmisen vajanaisuus ja yksilöllisyys. Ihminen ovat inhimillinen ja yksilö, joka suhtautuu asioihin omalla, yksilöllisellä tavallaan. Ihmisen inhimillisyyteen kuuluu vaillinaisuus ihmisenä olemisessa ja anteeksiantoon sitoutuminen on pappien mukaan usein vaikeaa. Anteeksiantamisen vastavoima katkeruus sitoo vahvasti ihmistä ja katkeruudesta irti päästäminen ei ole pappien mukaan helppoa.
99 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 63.
50
Kolmantena aineisto sisälsi esimerkkejä loukkauksista, joita on vaikea tai mahdotonta antaa anteeksi. Mahdotonta näyttäisi pappien näkemyksen mukaan olevan antaa anteeksi insestiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Näkemys saa tukea muun muassa Steven R. Tracyn tutkimuksesta, jossa hän kirjoittaa, että vain Jumalalla on yksin oikeus antaa anteeksi näin kammottava synti ja ihmisen osana on edesauttaa hyväksikäyttäjää kantamaan vastuu teosta. 100Jeesuksen ohje viattoman ja puolustuskyvyttömän lapsen kohteluun on selkeä: Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyksiin (Matt. 18:6). Muina jopa mahdottomina tai vaikeasti anteeksiannettavina rikoksina papit mainitsivat lapsen murhan, murhan, rattijuopon yliajaman lapsen kuoleman ja hengellisen väkivallan.
Miten anteeksiantaminen tapahtuu?
Jokainen pappi oli sitä mieltä, että anteeksianto tapahtuu prosessin kautta. Prosessin sanottiin olevan tarpeellinen, vaikka anteeksiantoa ei tapahtuisikaan. Papit kuvasivat prosessia kasvuprosessina, oman elämän asioiden läpikäymisenä ja pöydän siivoamisena puhtaaksi, jotta voi jatkaa elämässä eteenpäin ja jonka kautta loukkaus voi muuttua jopa voimavaraksi. Prosessin kuvattiin sisältävän puhumista, tapahtuneen teon selvittelyä ja sanoittamista, tunteiden käsittelyn, tulevaisuuteen suuntautumisen ja siihen pisteeseen pääsemisen, että voi ehkä antaa loukkaajalle anteeksi.
Aineistossa tulee tässä kohdin esiin lestadiolaisuuden tapa julistaa Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi. Jos anteeksiannon prosessille ei anneta mahdollisuutta ja anteeksianto on vain mekaaninen tapa, loukkauksen taakka, syyllisyys ja häpeä jäävät loukatun kannettaviksi. Anteeksiantamattomuus ja viha aiheuttavat katkeruutta, joka sairastuttaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Myös oman elämän pyhyys edellyttää asioiden käsittelyä. Tämä tulos on selkeästi samansuuntainen kuin Worthingtonin, Pargamentin ja McCulloughin näkemykset anteeksiannosta prosessina. 101
Asian käsittely edellyttää pappien mukaan keskustelua jonkun ulkopuolisen kanssa. Rinnalla voi olla sielunhoitaja, mutta usein tarvitaan myös psykoterapiaa.
Sielunhoitajan tärkeitä ominaisuuksia ovat pappien mukaan tunnetaidot ja aito läsnäolo,
100 Tracy 1999, 9. Ks. myös Anttonen 2018, 370 ja Kyyhkynen 2014.
101
51
kuunteleminen ja kuuleminen sekä tilan antaminen toiselle. Myös psykologinen osaaminen koettiin tärkeäksi samoin kuin rakastava ja hyväksyvä asenne ja ehdoton luotettavuus.
Hengellisyyden osuus anteeksiannossa
Pappien mukaan kristityn arvomaailmaan ja elämänasenteen omaava ihminen suhtautuu anteeksiantoon herkemmin ja kiitollisuus omien syntien anteeksisaamisesta ja armahduksesta vaikuttaa anteeksiantoon yleensä myönteisesti. Aineiston perusteella on nähtävissä, että pappeja pidetään luotettavina ja toisen ihmisen hyväksyvinä keskustelukumppaneina. Papin asiantuntemusta tarvitaan, kun ihminen haluaa pohtia Jumalan mielipidettä tai suhtautumista johonkin asiaan. Sielunhoidolla on tärkeä osa anteeksiannon prosessissa ja tärkeänä työvälineenä papeilla on näissä keskusteluissa myös ehtoollinen. Rukous ei noussut aineistossa sielunhoidon työvälineenä erityisesti esiin, yksi pappi mainitsi rukouksen olevan hänelle tärkeä ja jatkuvasti käytössä oleva työväline sielunhoidossa.
Anteeksiannolla on pappien mukaan hyvä vaikutus ihmiseen ja hänen terveyteensä. Papit kuvaavat seurauksia sanoilla vapautuminen, rauha, hyvän elämän saavuttaminen, itsensä löytäminen ja kiitollisuus. Kyse on vapaudesta. Anteeksianto rakentaa siltaa ennen kaikkea oman itsensä luokse ja samalla toisten ihmisten luokse.
Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa ja tuntee itsensä, kykenee aitoon ja läheiseen suhteeseen myös toisen ihmisen kanssa. Jeesus sanoo: Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh 14:27) Paavali jatkaa: Vapauteen Kristus meidät vapautti.
Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudestaan orjuuden ikeeseen. (Gal 5:1) Jeesus haluaa, että olemme vapaita myös menneisyytemme taakoista. Vapautus näistä taakoista tapahtuu asioiden prosessoimisella ja käsittelyllä ja tässä prosessissa Jeesus itse kulkee rinnalla.
Johtopäätökset
Ihmiset ovat yksilöitä ja suhtautuvat anteeksiantoon yksilöllisesti. On kuitenkin asioita, jotka liittyvät anteeksiantoon yleisemmin. Loukkauksia, joita on vaikea tai jopa mahdotonta antaa anteeksi toiselle ihmiselle, liittyy häpäiseminen. Kun rikotaan ihmisen kaikkein syvintä ja sisintä pyhää aluetta, sielua, on myös anteeksianto syvältä ihmisen
52
sisimmästä lähtevä asia. Yksittäisinä tekoina insestiä ja muuta seksuaalista hyväksikäyttöä näyttäisi olevan mahdotonta antaa anteeksi. Myös lapsen murha, murha, rattijuopon yliajamaksi joutuneen lapsen kuolema ja hengellinen väkivalta ovat vaikeita tai jopa mahdottomia antaa anteeksi. Kaikkiin näihin mainittuihin rikoksiin liittyy häpäiseminen.
Tämä empiirinen tutkimus vahvistaa Mahoneyn, Ryen ja Pargamentin näkemystä siitä, että häpeällä on voimakas yhteys anteeksiantoon 102.
Anteeksianto on prosessi ja kun asia on riittävästi käsitelty, on mahdollista antaa anteeksi. Anteeksianto tuo vapauden ja rauhan, hyvän olon, jolla on terveydellisiä vaikutuksia. Pargamentin coping-teorian valossa tämä tutkimus vahvistaa anteeksiannon ja erityisesti asian käsittelyn merkitystä merkityksiä muuttavana selviytymiskeinona 103. Avoimeksi jää kysymys, miten sellaisten tekojen jälkeen kuten insesti ja seksuaalinen hyväksikäyttö, voi saavuttaa vapauden ja rauhan, jos niitä ei ole mahdollista antaa anteeksi. Voisiko ajatella, kuten Steven R. Tracy kirjoittaa, että Jumalalla yksin on oikeus antaa anteeksi tällaiset rikokset? 104 Tällöin anteeksiannon voisi asian käsittelemisen jälkeen yksinkertaisesti jättää Jumalan päätettäväksi ja saada itselleen näin rauhan ja vapauden.
Yksi havainto tutkimuksessa on se, että maailmassa tarvitaan niin teologian, psykologian kuin terapian osaajia, jotka voivat auttaa syviä loukkauksia kokeneita ihmisiä anteeksiantoon ja vapauteen.
Tämä tutkimus on onnistunut tekemään pienen pintaraapaisun anteeksiannon laajaan ja monisyiseen ilmiöön. Anteeksiannon tutkimusta on Suomessa vähän ja empiiristä anteeksiannon tutkimusta ylipäätään on vähän. Kyse on tärkeästä ja terveyttä edistävästä mekanismista ja anteeksiannon tutkimisessa on paljon mahdollisuuksia erityisesti empiirisessä tutkimuksessa. Anteeksiannon tutkimuksesta on hyötyä niin teologian, psykologian kuin terveydenhuollon ammattilaisille sekä jokaiselle anteeksiantoa pohtivalle yksittäiselle ihmiselle.
Tämän tutkimuksen jatkotutkimuksina voisi tutkia vielä syvällisemmin pappien näkemyksiä siitä, mitä ihminen voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle ja keskittyä ainoastaan
102 Mahoney & Rye & Pargament 2005, 63.
103 Pargament 1997, 261-263
104 Tracy 1999, 9.
53
tähän kysymykseen. Myös ihmisten yleisempää käsitystä voisi selvittää siitä, mitä voi antaa anteeksi toiselle ihmiselle. Tärkeää olisi tutkia myös insestin tai seksuaalisen hyväksikäytön uhrien osalta Pargamentin coping-teorian valossa sitä, miten insestin uhrit tai seksuaalisesti hyväksikäytetyt ovat kokeneet anteeksiannon mahdollisuuden omassa prosessissaan.
Olen kirjoittanut tämän tutkielman loppuosan huhti-toukokuussa 2020 koronapandemian aikana sosiaalisesti eristäytyneenä. Lopuksi vielä presidentti Sauli Niinistön rohkaiseva kommentti Suomi toimii -hankkeen kampanjan avauksessa: Kun me tämän mahdottoman nujerramme, kannattaa muistaa, että sille, joka mahdottoman voittaa, on kaikki mahdollista, kaikki se hyvä, mitä elämä tarjoaa. 105 Kaikesta voi selvitä.
105 Niinistö 2020.
54 LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
Acquaro, Franco
2007 Forgiveness in the Wake of Severe Violence. AV Akademikerverlag Gmbh & Colorado. KG
Anttonen, Anne
2018 THE FAITH AND ORDER COMMISSION OF THE CHURCH OF
ENGLAND. Forgiveness and Reconciliation in the Aftermath of Abuse.
London: Church House Publishing 2017. Teologinen aikakauskirja no 4, 369-371.
Auvinen, Ville
2009 Anteeksianto. - Tätä on kristinusko -sarja. Toim. Tom Holmén.
Jyväskylä: Gummerus Oy.
Blomster, Salme
2010 Kärsimys. Keuruu: Otava Oy.
2001 Musta, valkoinen häpeä. Helsinki: Karas-sana.
Cacciatore, Raisa & Apter, Dan & Kotiranta-Ainamo, Annasiina & Porras, Kirsi &
Brusila, Pirkko
2006 Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikan asiantuntija- ja lääkärilausunto oikeudenkäyntiä varten- Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön
vaikutuksista. Väestöliitto.
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/275202/lausunto+oikeuteen.pdf Luettu 3.5.2020.
Ewalds, Erik
1978 Sielunhoito ja terapia. Helsinki: Karas-Sana Oy.
Freedman, Suzanne & Enright, Robert D. & Knutson, Jeanette
2005 A Progress Report on the Process Model of Forgiveness. – Handbook of forgiveness. Toim. Everett L. Worthington Jr. New York: Routledge, 393-406.
55 Fossum, Merle A. & Mason, Marilyn J.
1986 Facing Shame: Families in recovery. Lontoo ja New York: Norton.
Griffin, Brandon & J. Lavelock, Caroline R & Worthington, Everett L Jr.
2014 On Earth as it is in Heaven: Healing Through Forgiveness. Journal of Psychology and Theology, 252-259
Hirsijärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula
2007 Tutki ja kirjoita. 13. osin uudistettu. p. Helsinki: Tammi.
Hurtig, Johanna
2013 Lestadiolaisten johto syyllistyi seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Johanna Hurtigin haastattelu, Turun sanomat 16.10.2013.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/548462/Tutkija+Lestadiolaisten+johto+
syyllistyi+seksuaaliseen+hyvaksikayttoon Luettu 3.5.2020.
Huttunen, Matti
2018 Traumaperäinen stressihäiriö. Lääkärikirja Duodecim. Terveyskirjasto Duodecim.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0052 6 Luettu 6.5.2020.
I forgivemoji you.
2019 I forgivemoji you. https://forgivemoji.com/ Luettu 20.9.2019.
Jokinen, Seppo
2011 Rikotusta eheä. Porvoo: Bookwell.
Katekismus
2000 Katekismus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinoppi. Helsinki:
Edita.
56 Kettunen Paavo
2013 Auttava kohtaaminen I. Sielunhoidon perusteet ja teologia. Helsinki:
Kirjapaja.
2011 Kätketty ja vaiettu häpeä. 2. p. Helsinki: Kirjapaja.
Kiiski Jouko
2009 Sielunhoito. Helsinki: Edita.
Kohtaamisen kirkko. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020.
2014 Suomen ev. -lut. kirkon julkaisuja 7. Kirkko ja toiminta. Kirkkohallitus.
Helsinki.
https://evl.fi/documents/1327140/52566740/Kohtaamisen+kirkko/d3b98b 1a-8d4c-fcf5-01f3-02e8ba28a784 Luettu 6.3.2020.
Krause, Neal & Ingersoll-Dayton, Berit
2001 Religion and the Process of Forgiveness in Late Life. Review of Religious Research no 42:3, 252-276.
Kyyhkynen Leena
2014 Anteeksianto lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden psykoterapiaprosesseissa; psykoterapeuttien näkökulmasta.
Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma. HYK.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/155409 Luettu 16.9.2019
Lehtipuu & Toivanen
2018 ’Kaikilta tarvitaan sovintoon pyrkivää mieltä’Arkkipiispa Tapio Luoman haastattelu. Teologinen aikakauskirja no 4, 344-350.
Löfström, Jan
2013 Historiallisten vääryyksien korjaaminen ja anteeksiantaminen. - Voiko historiaa hyvittää? Toim. Jan Löfström. Helsinki: Gaudeamus. 174-199.
57
Mahoney, Annette & Rye, Mark S. Pargament, Kenneth I.
2005 When the Sacred Is Violeted: Desecration as a Unique Challenge to Forgiveness. – Handbook of forgiveness. Toim. Everett L. Worthington, Jr. New York: Routledge, 57-71.
McCullough, Michael & E. Pargament, Kenneth I. & Thoresen, Carl E.
2000 Forgiveness: theory, research and practice. New York: The Guildford Press.
Niinistö, Sauli
2020 Presidentti Niinistö: ’Sille, joka mahdottoman voittaa, on kaikki mahdollista – kaikki se hyvä, mitä elämä tarjoaa’ – Tasavallan
Presidentti. https://www.presidentti.fi/uutinen/presidentti-niinisto-sille-joka-mahdottoman-voittaa-on-kaikki-mahdollista/ Luettu 17.4.2020
Pargament, Kenneth I.
2000 Theory, Research and Practice. New York: The Guildford Press.
1997 The Psychology of Religion and Coping. New York: The Guildford Press.
Saarelainen, Suvi-Maria
2018 Anteeksianto ja sovinto syöpää sairastaneiden nuorten aikuisten narratiiveissa. Teologinen aikakauskirja nro 4, 321-334.
2017 Meaningful Life with(out) cancer: Coping-Narratives of Emerging Finnish Adults. Diss. HY.
Saarinen, Risto
2005 God and the gift. An ecumenical Theology of giving. Collegeville, Minnesota: Liturgical Press.
Scobie, E. D. & Scobie, E. G.
1998 Damaging Events: The perceived need for forgiveness. Journal for the Theory of social behavior no 28, 373-401.
58 Smolander, Hanna-Kaisa
2016 En tiennyt, että siihen voisi saada apua Koulukiusaamisesta
selviytyminen kiusaamisen aikana ja myöhemmin elämässä. UTU.
https://www.utupub.fi/handle/10024/124568 Luettu 30.9.2019.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
2019 Forgivemoji. https://forgivemoji.com/ Luettu 1.12.2019.
2020 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tilastoja.
https://www.kirkontilastot.fi/viz?id=136 Luettu 6.3.2020.
Tracy, Steven R.
1999 SEXUAL ABUSE AND FORGIVENESS. Journal of Psychology and Theology no 3, 219-229.
Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli
2018 Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Tynni, Aale
1949 Ylitse vuoren lasisen. Runoja. Helsinki: WSOY.
Valtavaara, Anna-Liisa
2007 Ainako anteeksi? 5. taskukirjap. Helsinki: Kirjapaja.
Waltman, Martina A. & Russell, Douglas C. & Coyle, Catherine T. et al.
2009 The effect of a forgiveness intervention on patients with coronary artery disease. Journal Psychology and Health, no 24, 11-27.
https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/08870440801975127 Luettu 13.12.2009.
van der Weele, Teo
1999 Häpeästä rauhaan. Seksuaalisesti hyväksikäytettyjen auttaminen.
Jyväskylä: Gummerus Oy.
59 Worthington, Everett L. Jr.
2005 Initial Questions About the Art and Science of Forgiving. – Handbook of forgiveness. Toim. Everett L. Worthington Jr. New York: Routledge, 1-13.
1998 Dimensions Of Forgiveness. Psychological Research & Theological Perspectives. Toim. Everett L. Worthington, Jr. Philadelphia & London:
Templeton Press, 105-137.
Vähäkangas, Auli & Saarelainen, Suvi-Maria & Nortomaa, Aura
2019 Katsaus kohtaamisen teologiaan ja teologeihin kohtaamisen ammattilaisina. Teologinen aikakauskirja no 3/2019, 248-255.
60 LIITTEET
LIITE 1
SUOSTUMUS TUTKIMUKSEEN OSALLISTUMISESTA
Mitä, miten ja miksi antaa anteeksi? - Pappi sillanrakentajana erityisesti sielunhoidossa -
Itä-Suomen yliopisto, Halme Auli
Minua ___________________on pyydetty osallistumaan yllä mainittuun tieteelliseen
tutkimukseen, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa siitä, miten papit ajattelevat anteeksiannosta erityisesti sielunhoidon kokemusten perusteella: mitä voi antaa anteeksi, miten anteeksianto tapahtuu ja miksi anteeksiantoa etsitään? Tutkimuksessa selvitetään myös pappien käsityksiä omasta roolistaan anteeksiannon ja yhteyden rakentajana.
Olen lukenut ja ymmärtänyt saamani kirjallisen tutkimustiedotteen. Tiedotteesta olen saanut riittävän selvityksen tutkimuksesta. Tiedotteen sisältö on kerrottu minulle myös suullisesti, minulla on ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä ja olen saanut riittävän vastauksen kaikkiin tutkimusta koskeviin kysymyksiini.
Minulla on ollut riittävästi aikaa harkita osallistumistani tutkimukseen. Olen saanut riittävät tiedot oikeuksistani, tutkimuksen tarkoituksesta ja sen toteutuksesta sekä tutkimuksen hyödyistä ja riskeistä. Minua ei ole painostettu eikä houkuteltu osallistumaan tutkimukseen.
Ymmärrän, että tietojani käsitellään luottamuksellisesti eikä niitä luovuteta sivullisille.
Ymmärrän, että osallistumiseni on vapaaehtoista ja että voin peruuttaa tämän suostumukseni koska tahansa syytä ilmoittamatta. Olen tietoinen siitä, että mikäli keskeytän tutkimuksen tai peruutan suostumuksen, minusta keskeyttämiseen ja suostumuksen peruuttamiseen mennessä kerättyjä tietoja ja näytteitä voidaan käyttää osana tutkimusaineistoa.
Allekirjoituksellani vahvistan osallistumiseni tähän tutkimukseen ja suostun vapaaehtoisesti tutkimushenkilöksi.
Päivämäärä
___________________________________________
Allekirjoitus
Alkuperäinen allekirjoitettu tutkittavan suostumus sekä kopio tutkimustiedotteesta jäävät tutkijan arkistoon. Tutkimustiedote ja kopio allekirjoitetusta suostumuksesta annetaan tutkittavalle.
61 LIITE 2
Mitä, miten ja miksi antaa anteeksi?
- Pappi sillanrakentajana sielunhoidossa -
Tutkin pro gradu -tutkielmassani anteeksiantamista. Kiinnostuksen kohteena ovat pappien sielunhoitotyön kokemukset siitä, miten ihmiset ajattelevat
anteeksiantamisesta itselleen, toisille ihmisille tai Jumalalle. Lisäksi tutkin pappien näkemyksiä papin roolista anteeksiannon ja yhteyden rakentajana. Sillanrakentajan ymmärrän tässä tutkimuksessa papin työn näkökulmasta yhteyksien rakentajaksi ja välittäjäksi.
A. Kerro anteeksiannosta sielunhoidon kokemusten perusteella:
1. Mitä voi antaa anteeksi ja mitä ei voi antaa anteeksi?
2. Miten anteeksianto tapahtuu?
3. Mikä on anteeksiannon motiivi?
4. Mitä muuta haluat sanoa anteeksiannosta?
B. Kerro, miten itse pappina ajattelet anteeksiannosta:
1. Mitä voi antaa anteeksi ja mitä ei voi antaa anteeksi?
2. Miten anteeksianto tapahtuu?
3. Mikä on anteeksiannon motiivi?
4. Mitä muuta haluat sanoa anteeksiannosta?
C. Kerro, miten näet papin roolin anteeksiannon ja yhteyden rakentajana esimerkiksi sielunhoidossa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa.
D. Kerro jokin onnistunut omakohtainen sielunhoidon kokemus liittyen anteeksiantoon ja yhteyden rakentajan rooliin.
E. Mitä muuta haluat sanoa?