Kotia etsimässä · DIGI

Raimo Paukku

Oli kolea kesäaamu, kello läheni puolta viittä. Henkilöautoja alkoi saapua Tampe- reen Vanhan kirkon eteen. Oltiin lähdössä matkalle entiselle kotiseudulle Sakkolaan.

Tervehdittiin tuttuja, vieraille kerrottiin mistä kylästäja talosta oltiin kotoisin. Linja- auto saapui, lastasimme tavarat ja _suunta- simme kohti Lahtea, mistä viimeiset mat- kalaist tulivat mukaan.

Matkanjohtaja selosti matkareittiä ja aikataulua. Menisimme

Viipurin

kautta Leningradiin, missä majoittuisimme Mos- kova-hotelliin. Toisena matkapäivänä, 8.

päivänä kesäkuuta, menisimme Sakkolaan.

Seuraavana päivänä tutustuisimme Lenin- gradiin

ja

10. päivänä palaisimme kotiin.

Raja-asemalla tankkasimme auton ja itsemme. Suoritimme viimeiset ostokset baarista. Sitten alkoi matkamme kohti itää, josta lähes 46 vuotta sitten tulimme sotaa pakoon.

Tullista selvisimme nopeasti. Alkoi ra- javyöhyke, joka jatkui aina Viipuriin asti.

Valokuvaaminen tällä alueella

oli

kiellet- tyä. Paljon

ei

kuvattavaa

olisi

ollutkaan, sillä luonto oli viemässä voiton siitä, minkä ihminen vuosisatojen aikana oli raivannut.

S aavuimme Viipuriin. Kuljettaj a selosti paikkoja, joiden nimet olivat tuttuja. Ulko- apäin kaikki näytti olevan ennallaan. Py- sähdyimme rautatieasemalle ja vaihdoim- me valuuttaa. Kävimme valuuttakaupois- s&, otimme valokuvia

ja

ihmettelimme näinkö maailma muuttuu.

Matka

jatkui,

saavuimme Terijoelle.

Hiekkaa ja vettä oli, auringonpalvojat vain puuttuivat. Saimme myös tutustua paikal- listen kaupustelijoiden toimintaan. Vali- koimaan kuului virkalakkeja, juomia, nuk- keja ym.

Seuraav aks i py s ähdyimme Leningradis - sa.

Hotellimme oli

komea kivipalatsi.

Monia kansallisuuksia näkyi ihmisten kas-

voilla

heidän kävellessään hotellin ohi.

Majoituttuamme hotelliin ja tutustuttuam-

Kotia etsimössö

Kirjoittajan

kotiväki

ja

kotitalo,

jota

ei me venäläisen keittiön tuotteisiin, ohjel- massa

oli

kaupunkikävelyä

ia

^yökerhot.

Oppaamme

ilmoitti jo

saapuessamme Leningradiin, että pääsymme Sakkolaan oli varmistunut. Näin poistui epäilys siitä, että kauan odotettu matka voisi keskeytyä.

Seuraavana aamuna oppaamme Veera

kehoitti

meitä varaamaan matkaevästä, koska saisimme seuraavan aterian vasta klo

1 7.00 Kiviniemen motellissa. Mukaamme lähti toinenkin opas hoitamaan käytännön

j ädestelyj ä Kiv iniemessä j a Taipaleenjoel- la. Keskustelu venäläisen oppaamme Tat- janan kanssa sujui sanakirjan avulla hitaas-

ti mutta varmasti.

Kuljettaja ilmoitti Saijanjoen ylitykses- tä,

jolloin

saavuimme Sakkolan puolelle.

Keskustelu vaimeni

ja

päät kääntyilivät, sillä mitään ei olisi saanut jäädä näkemättä.

Vasemmalla puolella näkyi Vuoksi ja tien varressa harmaita taloja. Sitten saavuimme sillalle. Allamme v irtasi Kiviniemenkoski.

Sillan yli päästyämme pysähdyimme otta- maan valokuvia. Palasin sillalle katsomaan koskea, joka vielä vuonna 1818 virtasi toi-

enää ollut Sakkolassa.

seen suuntaan, Suvannosta Vuokseen. Tai- paleenjoen avauduttua Suvannon pinta laski noin seitsemän metriäja Vuoksen vesi alkoi virrata Suvannon kautta Laatokkaan. Siinä koski lähes kilometrin pituisena, leveänä virtana laski Saimaan vettä Vuoksen kautta Suvantoon. Kosken yli kulkevat rautatie ja maantiesilta

olivat

tehneet Kiviniemestä merkittävän ylityspaikan Karjalan kannak- sella. Olimme toiveiden matkan ensimmäi- sessä kohteessa.

Sovimme, että seuraavaksi pysähtyisim- me vasta Vilakkalassa. Ylitimme rautatien, ohitimme kirkonkylän, hautausmaa

jäi

oikealle. Eteen tuli peltoaukea, joku tiesi, että olimme Purpuassa. Mäntyjen takaa alkoi nåikyä taloja. Saavuimme Harapai- siin.

Ajoimme

alas Rapamäkeä. Peltojen takaa näkyi kotikyläni Kelja. Tien varressa olevat talot eivät tuntuneet tutuilta. Sitten tunnistin Viskarin talon, jossa aloitin kou- lunkäynnin, koska kansakoulu oli tuhoutu-

nut

talvisodassa. Ajoimme hiljaa eteen- päin. Tunne

oli

hämmentävä. Lähes 50 vuoden takaiset muistikuvat tulivat mie- leen. Talojen paikat tuntuivat tutuilta, ulko- muodossa

oli

jotakin outoa. Taloihin oli tehty paljon "kylkiäisiä".

Ylitimme Leppojan, nyt olimme Kel- jassa. Ohitimme Kermisen. Nousimme

kohti

Runteenmäkeä.

Tien

varressa oli kuusirivi, jonka luota erkani tie kotiin. en löytänyt tuttuja rakennuksia tai omena- ja kirsikkapuita. Ohitimme siniseksi maala- tun Koivumäen talon

ja

saavuimme Run- teenmäen päälle. Alkoi noin kolmen kilo- metrin pituinen metsätaival Vilakkalaan.

Pysähdyimme metsän reunaan. Autosta jäivät pois Volossulaan menijät. Heillä oli noin kahden kilometrin kävelkymatka ko- tikyläänsä. Kahden tunnin kuluttua tapai- simme samassa paikassa.

Sakkolan kirkosta on enää portaat ^jäljellä.

32

Sankaripatsaan yläosa

löytyi

motellin edustalta.

Jatkoimme matkaa kolmen tien risteyk- seen. Vasemman puoleinen tie vei Heikki- lään, oikean puoleinen Taipaleeseen. Oli tunti aikaa käydä kotipaikassa, auto odot- taisi tässä. Jäin odottelemaan autoon, kun toiset lähtivät kotikyliinsä. Yhtakkiä kuu-

lui

laukauksia muistuttavia ääniä. Lähdin kiireesti katsomaan mitä

oli

tapahtunut.

Meitä kohti tuli noin satapäinen karjalauma mustia Friisiläisiä. Paimen käännytti niitä takaisin piiskallaan, koska aitoja ei ollut.

Hiehot halusivat tulla tutustumaan vierai- siin.

Katselin ympärilleni ja näin ison laake- an kiven. Muistin serkkuni kertomuksen Kirokivestä. Sen päällä oli ruoskittu maa-

orjia

tsaarin aikana. Rautarengas, mihin orjat

oli

sidottu,

oli

revitty pois. Nousin kiven päälle

ja

katselin tätä ennen n. 60 talon kylää. Jäljellä ei ollut yhtaan taloa tai rakennusta. Rinteen juurella oli Heinälam- pi, 100 hehtaarin peltoalue, joka oli kuivat- tu järvestä, mutta oli nyt jälleen matalana järvenä. Satojen lokkien kirkuna kuului järveltä. Paimenen nuotiosta nousi savu suoraan ylös mäen kupeessa. Tien vieressä

oli

isoja lehtikuusia. Palasin autolle

ja il-

Venäläisten joukkohaudan muistomerkki moitin lähteväni kävelemään kohti Taipa- letta. Matkallani ottaisin kuvia tien vieres- sä olevasta Mutalammesta. Sen rantakoi- vut olivat kuolleita "pökkelöitä". Kaislikon yllä lensi lokkeja ja lammen takana metsän reunassa joku haki kotinsa raunioita. Kylä

oli kuollut.

Muistokirjoituksen mukaan

"Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää

ole". Tämänkin kylän

yli oli

puhaltanut

"Taipaleen teräsmyrsky" ja silponut metsät ja hajoittanut taloja.

Nousin linja-autoon Vilakkalan ^kansa- koulun mäellä. Autossa väiteltiin kansa- koulun paikasta. Joku epäili, onko ^tämä edes oikea mäki. Saavuimme Kaarnajoen kylään.

Kaikki oli

täältäkin tuhoutunut.

Ension mukaan tässä kylässä oli ollut Sak- kolan kauneimmat tytöt

ja

komeimmat pojat. Hänenkin mielestään oli hienoapääs- tä vielä kerran kotiin. Siinä mäensyrjässä

oli

hänen kotipaikkansa. Pihalle

oli

tuotu monta traktorikuormaa kiviä. Sakea leppä- puska

oli

^tien varressa. Autossa vallitsi syvä hiljaisuus.

Tie jatkui matalaan mäntyjä kasvavaan mäkeen. Puiden välissä

oli

mutkitteleva matala juoksuhauta. Sen molemmilla puo-

Keljan rannassa.

lilla oli eri

kokoisia ammusten tekemiä kuoppia. Puut olivat 40-50 vuoden ikäisiä.

Sodan jäljet olivat karut ja kovat.

Saavuimme pellolle. Sieltä lähti tie kohti Kirvesmlikeä. Jatkoimme kohti ^lossinran- taa. Tien molemmilla puolilla oli kivinen helminauha, suomalaisten tekemä panssa- rieste Sisäsuomesta tuoduista kivenlohka- reista. Se jatkui halki peltoaukean tien toi- sella puolella puiden välistä näkyvään Tai- paleenjokeen.

Tien

vieressä

oli talo,

ensimmäinen Keljasta lähdettyämme. Pihalla paloi nuo-

tio, koira

haukkui. Saavuimme entisen kaupan raunioille. Olimme matkamme kääntöpisteessä Taipaleenj oella.

Syntyessään

joki lahjoitti

Sakkolalle noin 1000 hehtaaria hedelmällistä järven pohjaa. Siinä se virtasi vapaana, entinen lossi romuna rannalla. Toisella puolella jokea

oli

^laituri

ja

varasto. Laiturilla oli joukko ihmisiä. Kuulimme siellåikin puhut- tavan suomea, olivat matkamiehiä Jyväs- kylästä. Tästä oli matkaaLaatokalle runsas

kilometri. Se

jäi

tällä kertaa näkemättä.

Talon emåintä tuli autoon tervehtimälin meitä ja kertoi, että olimme sodan jälkeen ensim- mäinen linja-auto Taipaleenjoella. Hyväs- telimme emännän ja lähdimme paluumat- kalle.

Kirvesmäessä emme ehtineet käydä.

Ajoimme

kohti

Vilakkalaa. Keskustelu vilkastui. Kerrottiin toisille miltä kotipaik- ka näytti. Eino kertoi:

"Kun

mie mänin metsään meijä talo paika taa, niin siel ol kaks lautaa. Mie iha säikähin, ketä tän on hauvattu."

Volossulassa kävijät kävelivät pellon reunassa kohti tietä. Joukkomme

oli

taas koossa. Kolme henkilöautoa ohitti meidät.

Niistä heilutettiin meille, turistit olivat

liik-

keellä. Lähdimme henkilöautojen perään kohti Keljaa.

Pysähdyimme Runteenmäelle, Keljan kylän reunaan. Auto tyhjeni. Peltojen takaa nlikyi Suvantoja sen ainoa saari Kajavasaa- ri. Siitä vasemmalle Suvannon rannassa oli

jatkuu seuraavalla sivulla...

33 Tankkiesteitä Taipaleessa.

Kiviniemeä.

Satumetsäksi kutsuttu matala hiekkahar- janne. Saaresta oikealle

oli

Kekinniemi.

Sitten alkoi nåikyä Keljan kylän jäljessä olevat talot. Niiden takaa n-akyi Haparais- ten kylä. Otin valokuvia. Toisten ^puheet taustalla eivät häirinneet. Olin yksin niiden muistojen kanssa, joita minulla lapsuudes- tani täällä

oli.

Muistelin Keljan miesten kertomuksia Talvisodasta, heidän ^oman yksikkönsä osuudesta taistelussa Keljan kylän rannassa 27 .12.1939. Moni joutui häätämään vihollista pois omalta maaltaan ja näkemään kotiensa tuhoutumisen. Ras- kaisra tappioista huolimatta hyökkäys onnistui ja uhka Taipaleen joukkojen selus- taan oli torjuttu.

Muistelin

paluuta takaisin Keljaan, koulun alkamista, sotilaitaja linnoitustyötä ja toista lähtöä pois. Nyt olin tässä kamera kädessä katsomassa miten kylä oli muuttu- nut. Poissa olivat metsän reunassa olleet talot, saha ja rukoushuone. Poissa oli myös rannassa ollut venäläisten sankarihauta.

Kävelin kotini kohdalle. Siinä kasvaa nyt heinää. Rakennukset oli raivattu pois, pihamaa, joka

oli

kylän lasten kokoontu- mis- ja leikkipaikka, oli nyt peltona. Hain tuttua kiintopistettä tien varresta mutta se

oli turhaa. Otin valokuvia nykyisestä kylä- maisemasta.

Nousimme autoon ja palasimme kohti Haparaisten kylää. Siellä haimme katseil- lamme Nuorisoseurantaloa. Se

oli

ollut myös paikallisten asukkaiden valistustalo- na. Siellä se näkyi mäntyjen takana katto alas pudonneena. Helteisenä iltapäivänä töitään tekevät ihmiset vastasivat terveh- dyksiimme.

Heillä ei kiirettä

näyttänyt olevan, mutta meillä oli.

Palasimme takaisin hautausmaan koh- dalle. Se

oli

metsähautausmaa kauniissa mäntymetsässä hiekkakankaalla. Siellä oli paljon uusia hautoja omissa rautahäkeis- sään, sisällä penkki, jossa

voi

levätä ja hiljentyä vainajan muistolle. Haimme ^van- hoja, meille tuttuja hautoja, mutta ^emme löytäneet. Palasimme jälleen autolle. Pai- noin pääni mäntyä ^vasten

ja

pyysin otta- maan valokuvan, kun suomalainen mies 34

Suvantoa.

vielä kerran puskee päätään Karjalan män- tyyn.

Tulimme kirkon kohdalle. Portin pyl- väät kaadettuina neljä sementtistä rappua sakeassa metsässä. Kirkon sisällä jätteiden seassa kasvaa puita. Sankarihautojen koh- dalla oli pitkä, leveä ja syvä monttu. Siinä oli pyhän paikan alennustila. Salama poltti pitäjän kaksi ensimmäistä kirkkoa, tämän hävitti sota.

Ei

kuulunut kirkon kellojen soittoa eikä kanttori Iisrael Maasalon soit- toa. Mutta auton luota kuului vierasta kiel- tä. Viereisistä kerrostaloista oli tullut lapsia meitä katsomaan. Annoimme heille puru- kumia ^j a markkoja. Me puolestamme saim- me heiltä merkkejä muistoksi. Kello läheni

l'7 :ta,oli aika lähteä Kiv iniemeen syömään.

Tatjana oli meitämotellin johtajan kans- sa pihalla vastassa. Meidät toivotettiin ter- vetulleiksi Kiv iniemeen. S aimme matkam- me parhaan aterian

ja

hyvää palvelua.

Tyytyväisinä menimme ulos paikkoja kat- selemaan, sen vuoksihan tänne oli tultukin.

Motellin edessä

oli

Sakkolan sankarihau- dalta sinne tuotu patsaan yläosa, kiviset leijonat Karjalan vaakunan kanssa.

Oli aika lähteä paluumatkalle. Tunnel- ma autossa

oli

korkealla. Matkamme oli tähän asti onnistunut

yli

odotusten. Siitä mitä tänä päivänä olimme saaneet nähdä, riittaa varrnasti kertomista pitkliksi aikaa .

Päätimme ajaa suorinta tietä Leningradiin.

Tie oli kielletty turistibusseilta, mutta pää- timme kokeilla, miten ^se onnistuu. Raudun tarkastuspaikalla miliisi käänsi meille sel- känsä.

Kuljettaja sanoi:

"Voi

mahoton, sehän

kävi hyvin", mutta kun lähestyimme Le- ningradia, meitä odotettiin ja tarkastusase- malla miliisi viittoili meille kutsuvasti. "Voi mahoton, nyt tuli sakot". Veera ja kuljettaja lähtivät selvittämään asiaa. Pian haettiin Tatjana ja matkanjohtaja asemalle. Ilmeet

olivat

tiukkoja. Puolen tunnin kuluttua pääsimme jatkamaan matkaa kohti myö- hästynyttä illallista.

Seuraavana aamuna lähdimme Lenin- gradissa kaupunkikienokselle. Nähtävää oli paljon, niistä Iisakin kirkko teki suurim-

man vaikutuksen. Siellä tunsi itsensä pien- eksi kaiken loiston keskellä. Illalla kävim- me katsomassa kabaree-ohjelman. Söim- me iltapalan ja seurasimme, kun ravintolan toisessa päässä vietettiin häitä. Iloa

riitti

kaikille.

Aamu koitti harmaana ja matkalaisten kunto oli vaihteleva. Tyytyväisimpiä olivat ne, jotka olivat illalla käyneet uudestaan Sakkolassa. Hyvästelimme Veeran, nou- simme autoon

ja

matka kohti kotia voi alkaa. Saavuimme

Viipuriin.

Kävimme leipäkaupassa, hoidimme valuutta-asiat ja ostimme viimeiset matkamuistot. Sitten teimme vielä kaupunkikierroksen Viipu- rissa. Sen jälkeen kamerat laukkuun, kaikki autoon ja suunta kohti Vaalimaan raja-ase- maa. Tullissa muodollisuudet sujuivat jous- tavasti. Virkailijatar kyllä hymyili kielitai- dolleni, kun lähtiessäni sanoin Dasva Daa- nia. Rajapuomit nousivat valtakuntien ra- jalla ja saavuimme Suomeen.

Olimme käyneet kotona Sakkolassa.

Olimme käyneet Kannaksen korkeimmalla kohdalla, nähneet sieltä avautuneen mahta- van näköalan. Olimme nähneet ennen niin iloisen Viipurin erilaisen kulttuurin. Kun sitten Vaalimaalla baarissa kahvia juodes- sani katselin ympärilleni, voin vain todeta olevani lottovoittajien maassa. Oli hienoa matkan jälkeen palata taas kotiin.

Kirjoittaja lyö päätään Karjalan

ikihonkaan.