Lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen polku sekä avun ja tuen tarpeiden tulkitseminen palvelujärjestelmässä

(1)

Dissertations in Social Sciences and Business Studies

PUBLICATIONS OF

THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

ANNA KYLMÄLUOMA

Lastenpsykiatriseen

osastohoitoon päätyneen

lapsen polku sekä avun ja

tuen tarpeiden tulkitseminen

palvelujärjestelmässä

(2)

(3)

Lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen polku sekä avun ja tuen tarpeiden

tulkitseminen palvelujärjestelmässä

(4)

(5)

Anna Kylmäluoma

Lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen polku sekä avun ja tuen tarpeiden

tulkitseminen palvelujärjestelmässä

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies

No 250

University of Eastern Finland Kuopio

2021

(6)

Grano Oy Jyväskylä, 2021

Sarjan toimittaja: Anna Karttunen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto

ISBN: 978-952-61-3792-6 (nid.) ISBN: 978-952-61-3793-3 (PDF)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)

(7)

Tekijän osoite: Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto

KUOPIO FINLAND

Tohtoriohjelma: Welfare, Health and Management -tohtoriohjelma

Ohjaajat: Professori Juha Hämäläinen, YTT

Yhteiskuntatieteiden laitos, sosiaalipedagogiikka Itä-Suomen yliopisto

KUOPIO SUOMI

Professori Riitta Vornanen, YTT

Yhteiskuntatieteiden laitos, sosiaalityö Itä-Suomen yliopisto

KUOPIO SUOMI

Esitarkastajat: Dosentti, yliopistonlehtori Aino Kääriäinen, VTT Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalityö

Helsingin yliopisto HELSINKI

SUOMI

Dosentti, emeritaprofessori Marja-Leena Perälä, THT Lääketieteellinen tiedekunta, hoitotiede

Oulun yliopisto OULU

SUOMI

Vastaväittäjä: Dosentti, yliopistonlehtori Aino Kääriäinen, VTT Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalityö

Helsingin yliopisto HELSINKI

(8)

(9)

Kylmäluoma, Anna

The path of the child who has ended up in the paediatric psychiatric ward for specialist care and the interpretation of the help and support needs of the child in the service system

Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2021

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 250 ISBN: 978-952-61-3792-6 (print)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-3793-3 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

ABSTRACT

This research focuses on the interpretation of the help and support needs of children who have ended up in the paediatric psychiatric ward for specialist care in our service system. I try to get an overview of how the children’s clien- tele have progressed in the system and through what interpretations of the need for help and support when children have ended up in the child psychiatric ward for specialist care. My research question is: how are the children’s needs for help and support interpreted in service system organisations at different stages of the children’s service paths?

With the help of matrices, I trace back the children’s service paths formed by organisations in the service system. The material consists of documents prepared for the children of my research in the social, health and educational organisations of the service system. The documents concern 11 children.

The role of service system organisations in supporting children’s mental growth and development is examined by applying Urie Bronfenbrenner’s bioecological systems theory and Niklas Luhmann’s ecological communication theory. Bronfenbrenner makes visible the fact that children grow and develop in two-way interaction with their social environment and the fact that the ability of service system organisations to meet children’s help and support needs is

(10)

relevant to how the system is able to support children’s mental growth and development. Luhmann structures the work of service system organisations and makes visible the kind of information system that organisations consider relevant from the perspective of responding to children's help and support needs (i.e. the kind of communication that ensures the autopoiesis of the service system organisations).

The results of my research make it clear that the service system in particular appears to be a system in which concerns or problems concerning children's micro-environments (i.e. children's home, day care, pre-school and school environments) remain background information in responding to children's needs for help and support. At the level of the service system, there seems to be a lack of organisation that addresses the concerns or problems of children's micro-environments and seeks to focus its assistance and support on these concerns or problems. From the perspective of service system organisations, information that the organisations see as relevant from the perspective of responding to children's help and support needs and information that ensures the autopoiesis of the organisations applies to children as individuals and to parents as those responsible for the children's daily lives. The service system appears to be a system in which there is no significant difference in the way in which the organisations that form the system demonstrate their expertise, even though each service system organisation has its own role assigned to it by legislation in relation to which the organisations differ.

Keywords: Service system, Bronfenbrenner’s bioecological systems theory, Luhmann’s ecological communication theory, mental health, children, service path, trajectories

(11)

Kylmäluoma, Anna

Lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen polku sekä avun ja tuen tarpeiden tulkitseminen palvelujärjestelmässä

Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2021

Publications of the University of Eastern Finland

Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 250 ISBN: 978-952-61-3792-6 (nid.)

ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749

ISBN: 978-952-61-3793-3 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)

TIIVISTELMÄ

Tarkastelen erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle päätyneiden lasten avun ja tuen tarpeiden tulkintaa palvelujärjestelmässämme. Pyrin saamaan kokonaiskuvaa siitä, miten lasten asiakkuus on järjestelmässä edennyt, ja millaisten avun ja tuen tarpeen tulkintojen kautta, kun lapset ovat pääty- neet erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle. Tutkimuskysymyk- seni on: miten palvelujärjestelmän organisaatioissa tulkitaan lasten avun ja tuen tarpeita lasten palvelupolkujen eri vaiheissa?

Jäljitän takautuvasti ja matriisitekniikkaa apuna käyttäen lasten palvelupolkuja organisaatioiden muodostamassa palvelujärjestelmässä. Aineiston muodostavat palvelujärjestelmän sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioissa tutkimukseni lapsista laaditut asiakirjat. Asiakirjat koskevat 11 lasta.

Palvelujärjestelmän organisaatioiden roolin tarkastelu lasten psyykkisen kasvun ja kehityksen tukemisessa tapahtuu Urie Bronfenbrennerin bioekologista systeemiteoriaa ja Niklas Luhmannin ekologista kommunikaatioteoriaa soveltaen. Bronfenbrenner tekee näkyväksi sen, että lapset kasvavat ja kehittyvät kahdensuuntaisessa vuorovaikutuksessa sosiaalisen ympäristönsä kanssa, ja sillä, kuinka palvelujärjestelmän organisaatioissa kyetään vastaamaan lasten avun ja tuen tarpeisiin, on merkitystä sille, kuinka järjestelmä

(12)

kykenee tukemaan lasten psyykkistä kasvua ja kehitystä. Luhmann jäsentää palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyä, ja tekee näkyväksi, millaista informaatiota organisaatioissa pidetään merkityksellisenä informaationa lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta eli millainen kommunikaatio varmistaa palvelujärjestelmän organisaatioiden autopoieesin.

Tutkimukseni tulokset tekevät näkyväksi sen, että palvelujärjestelmä näyttäytyy järjestelmänä, jossa lasten mikroympäristöjä eli lasten koti-, päi- vähoito-, esikoulu- ja kouluympäristöjä koskevat huolet tai ongelmat jäävät taustatiedon omaiseksi tiedoksi lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaamisessa.

Palvelujärjestelmästä vaikuttaa puuttuvan organisaatio, jossa huomio kiinnit- tyisi lasten mikroympäristöjä koskeviin huoliin tai ongelmiin, ja joka pyrkisi suuntaamaan apunsa ja tukensa näihin huoliin tai ongelmiin. Palvelujärjes- telmän organisaatioiden näkökulmasta informaatio, jota organisaatioissa pidetään merkityksellisenä informaationa lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta, ja informaationa, joka varmistaa organisaatioiden autopoieesin, koskee lapsia yksilöinä sekä lasten arjesta vastaavia vanhempia. Palvelujärjestelmä näyttäytyy järjestelmänä, jossa siinä, minkä suhteen järjestelmän muodostavat organisaatiot osoittavat asiantuntijuuttaan, ei ole merkittävää eroa, vaikka kullakin palvelujärjestelmän organisaatiolla on oma, sille lainsäädännöllä osoitettu tehtävänsä, jonka suhteen organisaatiot poik- keavat toisistaan.

Asiasanat: Palvelujärjestelmä, Bronfenbrennerin bioekologinen systeemi- teoria, Luhmannin ekologinen kommunikaatioteoria, mielenterveys, lapset, palvelupolku, jäljittäminen

(13)

Esipuhe

Väitöskirjan tekeminen on ollut minulle tärkeä ja syvästi merkityksellinen matka. Haluan osoittaa lämpimät kiitokseni henkilöille, joilla on ollut merkit- tävä rooli tällä matkallani. Suurimmat kiitokseni haluan osoittaa tutkimukseni lasten vanhemmille, jotka luottivat minuun niin paljon, että tutkimuksen tekeminen ylipäätään oli mahdollista. Olen pyrkinyt olemaan tuon luottamuksen arvoinen!

Sydämelliset kiitokset työni ohjaajille: professori Juha Hämäläiselle ja professori Riitta Vornaselle. Sain teiltä erittäin asiantuntevaa, arvokasta, raken- tavaa ja kärsivällistä ohjausta. Erityinen kiitos Riitalle rinnalla kulkemisesta myös niinä hetkinä, kun aikani ei riittänyt väitöskirjan eteenpäin viemiseen.

Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta nimesi väitöskirjani esitarkastajiksi dosentti, yliopistonlehtori Aino Kääriäisen ja dosentti, emeritaprofessori Marja-Leena Perälän. Sydämelliset kiitokset molemmille erittäin asiantuntevista, arvokkaista ja rakentavista kommenteis- ta väitöskirjaani koskien.

Sydämelliset kiitokseni kuuluvat myös vanhemmilleni Inkerille ja Mikolle, sisarelleni Ninalle ja hänen perheelleen, Joukolle, Marialle, Mikalle, Matiaksel- le ja Miikkaelille, veljelleni Samille ja hänen perheelleen Heidille ja Herkolle sekä ystävilleni Jaanalle ja Kirstille. Erityinen kiitos Heidille myös ystävyydestä.

Puolisoni Jouni ja lapseni Saana, Niko ja Jere. Te olette joutuneet kokemaan sen, mitä on arki keskellä väitöskirjan tekemistä. Teiltä se, että olen keskittynyt tekemään väitöskirjaa, on vaatinut myös uhrauksia. Syvältä sydämestäni kiitän teitä rakkaudestanne, kärsivällisyydestänne ja siitä, että olette pitäneet minut kiinni yhteisessä arjessamme. Väitöskirjan tekeminen on ollut minulle tärkeä matka, mutta tärkeimmän matkani teen teidän kanssanne. Kiitos siitä, että olette olemassa ja minua opettamassa. Rakastan teitä koko sydämestäni!

Saanalle, Nikolle ja Jerelle Oulussa 18.6.2021 Anna Kylmäluoma

(14)

(15)

Sisällys

ABSTRACT ... 7

TIIVISTELMÄ ... 9

Esipuhe ... 11

1 Johdanto ... 17

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat ...17

1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ...22

2 Tutkimuksen viitekehys ... 27

2.1 Palvelujärjestelmä lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen palvelupolulla ...27

2.2 Lapsen kasvu ja kehitys Bronfenbrennerin bioekologisessa systeemiteoriassa ...33

2.3 Luhmannin ekologinen kommunikaatioteoria palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyä jäsentämässä ...38

2.4 Lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen vaarantavia tekijöitä ...41

3 Tutkimuksen toteuttaminen ... 47

3.1 Aineisto ...47

3.2 Aineiston hankinta ...53

3.3 Aineiston analyysi ...57

3.4 Luotettavuus ...62

3.5 Tutkimuseettiset kysymykset ...65

4 Tulokset ... 69

4.1 Tutkimukseen valikoituneet lapset ...69

4.2 Lapsiin liitetyt huolet tai ongelmat palvelujärjestelmän organisaatioissa ...71

4.2.1 Huolet tai ongelmat peruspalvelutehtävää toteuttavissa organisaatioissa ...71

4.2.2 Huolet tai ongelmat erityispalvelutehtävää toteuttavissa organisaatioissa ...85

4.2.3 Lapsiin liitetyt huolet tai ongelmat palvelujärjestelmän organisaatioissa – kokoava tarkastelu ...99

(16)

4.3 Työskentely lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa

palvelujärjestelmän organisaatioissa ...106

4.3.1 Työskentelyn luokittelu ja luokittelukriteerit...106

4.3.2 Työskentely peruspalvelutehtävää toteuttavissa organisaatioissa ...109

4.3.3 Työskentely erityispalvelutehtävää toteuttavissa organisaatioissa ...130

4.3.4 Työskentely lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa palvelujärjestelmän organisaatioissa – kokoava tarkastelu ...147

4.4 Tulkinta lapsen avun ja tuen tarpeista palvelujärjestelmän organisaatioissa lapsen palvelupolun eri vaiheissa ...157

4.4.1 Tulkinta lapsen avun ja tuen tarpeista palvelujärjestelmän organisaatioissa lapsen palvelupolun eri vaiheissa – kokoava tarkastelu ...169

5 Johtopäätökset ... 171

5.1 Bronfenbrenner lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen jäsentäjänä ...171

5.2 Luhmann organisaatioiden työskentelyn jäsentäjänä ...176

5.3 Kriittiset tekijät lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta ...180

6 Pohdinta ... 187

Lähteet ... 193

Liitteet ... 215

(17)

TAULUKOT

Taulukko 1. Asiakirja-aineisto palvelujärjestelmän organisaatioissa ...52

Taulukko 2. Tiedonkeruulomakkeen kysymykset ...56

Taulukko 3. Huolet tai ongelmat päivähoidossa ja esiopetuksessa ...72

Taulukko 4. Huolet tai ongelmat koulussa ...75

Taulukko 5. Huolet tai ongelmat terveyskeskuksessa ja lastenneuvolassa ...78

Taulukko 6. Huolet tai ongelmat kasvatus- ja perheneuvolassa ...82

Taulukko 7. Huolet tai ongelmat lastensuojelun avohuollon palveluissa ...87

Taulukko 8. Huolet tai ongelmat lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa ...97

Taulukko 9. Lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien luokittelu ja laatimani kriteerit luokittelulle ...100

Taulukko 10. Lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien luokittelu palvelujärjestelmän organisaatioissa lasten eri ikävaiheissa ...102

Taulukko 11. Palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyn luokittelu ja laatimani kriteerit luokittelulle ...107

Taulukko 12. Työskentely päivähoidossa ja esiopetuksessa ...110

Taulukko 13. Työskentely koulussa ...113

Taulukko 14. Työskentely terveyskeskuksessa ja lastenneuvolassa ...118

Taulukko 15. Työskentely kasvatus- ja perheneuvolassa ...124

Taulukko 16. Lastensuojelun perhetyön työskentelyn sisältö ...132

Taulukko 17. Työskentely lastensuojelun avohuollon palveluissa ...133

Taulukko 18. Erikoissairaanhoidon lastenpsykiatrisen osaston lastensuojelun avohuollon palveluille antamat suositukset ...141

Taulukko 19. Työskentely lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa...143

Taulukko 20. Palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyn luokittelu lasten eri ikävaiheissa ...148

Taulukko 21. Palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyn perusteiden luokittelu lasten eri ikävaiheissa ...150

Taulukko 22. Palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentely ja työskentelyn perusteet lasten eri ikävaiheissa ...158

(18)

KUVIOT

Kuvio 1. Tutkimusasetelma ...24 Kuvio 2. Systeeminen näkökulma lapsen sosiaaliseen ympäristöön..37 Kuvio 3. Aineiston analyysiprosessi ...61 Kuvio 4. Lasten ohjautuminen lastenpsykiatriseen

erikoissairaanhoitoon ensimmäisen kerran ...70

(19)

1 Johdanto

1.1 Tutkimuksen lähtökohdat

Mielenterveysongelmien takia erikoissairaanhoitoon ohjautuneiden lasten määrä on vuosi vuodelta kasvanut, vaikka lasten psykiatrinen sairastavuus ei ole lisääntynyt (Huikko ym. 2017; 2018; Paakkonen 2012; Santalahti, Pet- relius & Lindberg 2015; Sourander ym. 2008). Samanaikaisesti kuntien lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun piirissä olevien lasten kokonaismäärä on jatkuvasti kasvanut (Bardy & Heino 2013, 23; Heino 2013, 85−88). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportin 28/2020 mukaan ”koskaan aikai- semmin ei ole ollut yhtä paljon kiireellisesti sijoitettuja, huostassa olevia tai muuten sijoitettuja lapsia ja nuoria kuin 2019” (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Kehityskulkuihin selityksiä haettaessa huomion kohteeksi on asettunut se, että lasten psyykkinen pahoinvointi tunnistetaan yhteiskunnan eri tasoilla aiempaa paremmin sekä se, että siinä vaiheessa, kun lasten pahoinvointiin päästään puuttumaan, ovat ongelmat muotoutuneet jo niin monimutkaisiksi ja vaikeiksi, ettei niihin ole mahdollista puuttua kuin kor- jaavin toimenpitein.

Kehityskulkuihin selityksiä haettaessa huomion kohteeksi ei ole asettunut kysymys siitä, onko lasten ja perheiden kohdalla toteutunut viranomaisten velvollisuus tukea lasten vanhempia heidän kasvatustehtävässään ja vanhempien oikeus saada oikea-aikaista ja tarpeenmukaista apua yhteis- kunnalta selviytyäkseen parhaalla mahdollisella tavalla tästä tehtävästään.

Huomion kohteeksi ei myöskään ole asettunut kysymys siitä, onko lasten kohdalla toteutunut lasten oikeus erityiseen suojeluun esimerkiksi lasten kouluympäristöissä. Nämä lasten ja vanhempien oikeudet turvaa, ja viranomaisten osalta näiden velvollisuuksien toteuttamiseen yhteiskunnassamme velvoittaa, yleissopimus lapsen oikeuksista (1991/60). Tutkimuksellani pyrin suuntaamaan huomion näihin kysymyksiin.

Tutkimukseni kohteena on lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen sosiaalisen ympäristön organisaatioiden rooli lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen tukemisessa. Tutkimuskohteen tarkastelu tapahtuu Urie

(20)

Bronfenbrennerin (1979; 2016) bioekologisen systeemiteorian ja Niklas Luh- mannin (1995; 2004) ekologisen kommunikaatioteorian kautta. Bronfenbren- neriin ja Luhmanniin nojaavana tutkijana katson, että palvelupoluïlla, jotka tutkimukseni lasten kohdalla ovat päätyneet erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle, merkitystä on ollut sillä, miten lasten avun ja tuen tarpeita on tulkittu niissä palvelujärjestelmän organisaatioissa, joiden tehtävänä on ollut lasten ja heidän vanhempiensa avun ja tuen tarpeiden ennalta ehkäisy sekä lasten ja heidän vanhempiensa avun ja tuen tarpeisiin vastaaminen.

Lasten palvelupolkujen tarkastelu tapahtuu tutkimuksessani lapsista pal- velujärjestelmän sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioissa laadit- tuja asiakirjoja jälkikäteen tutkimalla. Jäljitän 11 lapsen palvelupolkuja läpi sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostaman palve- lujärjestelmän. Jäljitän lasten palvelupolkuja heidän syntymästään siihen saakka, kun he päätyvät erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle.

Organisaatioissa toteutuvan lasten avun ja tuen tarpeen tulkintojen kautta pyrin tekemään näkyväksi palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyä lasten ja heidän vanhempiensa kanssa.

Paikannan tutkimukseni osaksi aiempaa palvelujärjestelmätutkimusta.

Tutkimuksissa tarkastelun kohteena ovat olleet lasten ja perheiden polut palvelujärjestelmässä, palvelujen saatavuus ja kohdentuminen sekä ylei- semmin organisaatioiden rooli ja työskentely lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaamisessa. Palvelujärjestelmien erilaisuuden takia, ja koska tarkastelen nimenomaan suomalaista palvelujärjestelmää, tukeudun aiemman tutki- muskirjallisuuden osalta vahvasti kansalliseen tutkimuskirjallisuuteen.

Nostan kuitenkin esiin yhden kansainvälistä tutkimusta tehneen tutkijan, Michael Ungarin, ja joitain hänen tutkimuksiaan. Vaikka Ungar on keskittynyt tutkimuksissaan lasten ja nuorten resilienssiä koskevien kysymysten tutki- miseen, eivätkä resilienssiä koskevat kysymykset varsinaisesti asetu oman tutkimukseni kohteeksi, miellän Ungarin tutkimuksissaan esiin nostaman tar- kastelukulman tulevan hyvin lähelle oman tutkimukseni tarkastelukulmaa.

Ungar tarkastelee tutkimuksissaan lapsille, nuorille ja perheille suunnattujen palvelujen roolia lasten kasvun ja kehityksen tukemisessa resilienssin näkö- kulmasta. Näkökulma lasten ja nuorten resilienssiin on perinteistä yksilön ominaisuuksiin ja kykyihin perustuvaa näkökulmaa laajempi, koska se ottaa

(21)

huomioon myös lapsille ja nuorille suunnattujen palvelujen roolin resilienssin muodostumisessa (Ungar 2005a; 2005b). Ungarin (2005b) mukaan esimerkiksi sillä, saavatko palvelut lapsissa ja perheissä aikaan tunteen siitä, että palvelut todella ovat heitä varten tai sillä, ovatko palvelut aidosti avoimia lapsista ja perheistä lähtöisin oleville ratkaisuille tai sillä, kokevatko lapset, että he tulevat aidosti kuulluiksi, ja että heidän oma erityislaatuisuutensa aidosti huomataan, on merkitystä sille, miten palvelut onnistuvat vastaamaan lasten ja perheiden tarpeisiin, ja edelleen sille, kuinka lapset, nuoret ja perheet selviävät tielleen osuneista vastoinkäymisistä.

Suomalaista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää koskevissa tutkimuksissa on todettu, että Suomessa tarvittaisiin vahvaa poliittishallinnollista ohjausta ja valvontaa, jotta alaikäisten ehkäisevät ja peruspalvelut toteutuisivat käytännössä niin, että mielenterveysongelmien takia apua ja tukea tarvitse- vat lapset ja nuoret ohjautuisivat hoitoon riittävän varhain, eivätkä ongelmat pääsisi kehittymän vaikeahoitoisiksi ja erikoissairaanhoidon palveluja vaa- tiviksi (Paakkonen 2012). Kouluilla on todettu olevan merkittävä rooli siinä, kuinka aikaisessa vaiheessa lasten avun ja tuen tarpeet tunnistetaan, sekä sellaisten lasten havainnoimisessa, joiden olisi lisäksi tärkeä ohjautua mielenterveyspalvelujen piiriin (Sourander ym. 2008). Kouluilla on todettu olevan merkittävä rooli myös siinä, millaisiksi psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen lasten ja nuorten koulupolut muodostuvat (Ruutu 2019).

Tutkimuksissa on nostettu esiin vaikeus saada erikoissairaanhoidon palveluja tilanteessa, jossa tuki ehkäisevissä ja peruspalveluissa (neuvolassa, päivähoidossa, esiopetuksessa, perusopetuksessa ja kouluterveydenhuol- lossa) on osoittautunut riittämättömäksi lasten tunne-elämään, käytökseen sekä psykososiaaliseen kehitykseen ja terveyteen liittyvissä huolissa (Perälä ym. 2011).

Palvelujen saatavuus ja kohdentuminen on liitetty tutkimuksissa asiakas- lähtöisyyteen, siihen, ovatko ammattilaiset kyenneet tekemään ratkaisunsa sen perusteella, millaisia huolia esimerkiksi vanhemmat itse ovat nostaneet esiin, vai ovatko ratkaisut perustuneet siihen, miltä tilanteet ovat ammatti- laisten näkökulmasta vaikuttaneet (Vuorenmaa ym. 2016). Palvelujen saatavuus ja kohdentuminen on liitetty tutkimuksissa myös palvelujärjestel- män organisaatioiden keskinäisen yhteistyön toteutumiseen, palveluiden

(22)

pirstoutuneisuuteen ja tiedonkulkua koskeviin ongelmiin. Muun muassa lastensuojelun sijaishuollon laitostyöntekijöiden ja mielenterveystyöntekijöi- den keskinäisen yhteistyön tekemiseen on todettu liittyvän edelleen monia esteitä ja koordinaation puutteita, vaikka työtä yhteistyökäytäntöjen vahvis- tamiseksi on tehty (Timonen-Kallio 2019). Tutkimuksissa on todettu, että yh- teistyötä tehdään kyllä runsaasti, ja työntekijöiden näkökulmasta se toteutuu hyvin, mutta ei riittävän hyvin, kun kyse on yhteistyöstä peruspalvelujen (mm.

äitiys- ja lastenneuvola-, kouluterveydenhuolto, päivähoito, esi- ja perusopetus) ja erityispalvelujen (mm. kasvatus- ja perheneuvola, lastensuojelu, päih- depalvelut, mielenterveyspalvelut, psykiatria) välillä (Halme & Vuorisalmi &

Perälä 2014).

Lastensuojelupalveluja koskevissa tutkimuksissa on todettu, että lasten kokemana lastensuojelupalveluiden lapsille tarjoama tuki jää riittämättö- mäksi eikä kykene osallistamaan lapsia heidän omassa prosessissaan (Kestilä 2016). Riittämätön apu lapsuudessa tai nuoruudessa tai avun saaminen liian myöhään on puolestaan yhdistetty koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämiseen myöhemmässä elämänvaiheessa. Toisaalta sosiaali- ja terveyspal- velujen runsas käyttö lapsuudessa ja nuoruudessa on yhdistetty koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäämiseen myöhemmässä elämänvaiheessa.

(Paananen ym. 2019.)

Oikeuspsykiatrisiksi potilaiksi päätyneiden henkilöiden laitosurien ja huono-osaiseen asemaan johtaneiden polkujen osalta on todettu, että van- kein- ja psykiatriseen sairaalahoitoon toistuvasti päätyneet henkilöt ovat jo lapsuudessaan olleet heikommassa asemassa kuin muut (Törölä & Töttö 2017). Lapsuuden aikaisilla kodin ulkopuolisilla sijoituksilla, koulutuksella ja työllisyydellä on myös todettu olevan keskinäinen yhteys: sijoitetuilla lapsilla on todettu olevan suurempi todennäköisyys työttömyyteen, aikaiseen vanhemmuuteen ja pitkäkestoisiin sosiaaliavustuksiin. Sijoituksen varhaisessa lapsuudessa on siis todettu toimivan ”trajektorina” työttömyydelle, aikaiselle vanhemmuudelle sekä pitkäkestoiselle sosiaaliavustusten varassa elämiselle.

(Kääriälä ym. 2019.)

Lastensuojelututkimuksissa lasten asiakkuuspolkuja on seurattu siitä näkökulmasta, mitä lastensuojelun avohuollon palvelujen asiakkuuteen tu- leville lapsille tapahtuu heidän ollessaan asiakkuudessa (Huuskonen ym.

(23)

2010) sekä siitä näkökulmasta, mitä lapsille tapahtuu huostaanoton jälkeen (Eronen 2013). Saila Huuskonen ym. (emt.) tarkasteli tutkimuksessaan lasten asiakkuuspolkuja yhden vuoden aikana siitä, kun lasten asiakkuus oli alka- nut lastensuojelun avohuollon palveluissa. Poluilla viitattiin tutkimuksessa lapsen institutionaaliseen paikkaan ja sen muutoksiin lastensuojelussa. Tu- loksena oli kolme asiakkuuspolkua: avohuollossa jatkavat, lastensuojelusta poistuneet ja huostaanotetut. Huuskonen ym. (emt.) totesivat, että lasten asiakkuuspolkujen seuraaminen avohuollossa osoittautui tutkimuksessa ennakoitua vaativammaksi tehtäväksi, eikä tutkimus antanut kovinkaan pal- joa tietoa niistä lapsista, jotka jatkoivat avohuollon asiakkuudessa. Tutkijat pohtivatkin sitä, mitä tulos kertoo lastensuojelun avohuollon asiakkuuden institutionaalisesta luonteesta. Kertooko tulos jotain esimerkiksi avohuollon asiakkuuden kompleksisuudesta?

Tuija Erosen (2013) tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi asettuivat lasten asiakkuuspolut huostaanoton jälkeen. Eronen (emt.) totesi, että lasten ins- titutionaaliset polut eroavat toisistaan sekä ajallisesti että lasten tarpeiden mukaan. Osalle lapsista polku rakentui turvalliseksi ja hyvinvointia tuottavaksi, osalle turvattomaksi ja katkonaiseksi.

Yleisesti voi todeta, että aihepiiriä koskeva aiempi tutkimus nostaa esiin tärkeää tietoa lasten ja perheiden poluista organisaatioiden asiakkuudessa, palvelujärjestelmän katkoskohdista sekä saatavuuden ja kohdentumien ongelmista. Tutkimuksissa nostetaan esiin myös sitä näkökulmaa, että pal- velujärjestelmän organisaatioissa tunnistetaan heikosti lasten psyykkiseen vointiin liittyvää avun ja tuen tarvetta, ja pääsy erikoissairaanhoidon palvelujen piiriin on vaikeaa. Tutkimusta ei kuitenkaan ole tarkemmin kohdistettu siihen, millaisia asioita on havaittu ja kirjattu yksittäisten lasten kohdalla, kun he ovat olleet palvelujen piirissä lapsuusvuosiensa aikana. Tässä tutkimuksessa jäljitän takautuvasti sitä, miten lasten avun ja tuen tarpeita on tunnistettu lasten kasvu- ja kehitysympäristöissä palvelujärjestelmän organisaatioiden kirjaamina, ja miten lasten avun ja tuen tarpeiseen on pyritty organisaatioissa vastaamaan.

(24)

1.2 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksessani jäljitän lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneiden lasten palvelupolkuja sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostamassa palvelujärjestelmässämme. Ennen lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätymistään lapset ovat olleet asiakkaana muissa palvelu- järjestelmän organisaatioissa. Asiakkuus on voinut kestää vain hetken tai jopa vuosia ja olla yhtäjaksoista tai katkeilevaa. Asiakkuus on myös voinut olla samanaikaista eri organisaatioissa tai ketjuuntunutta niin, että lapset ovat olleet asiakkaana yhdessä organisaatiossa kerrallaan. Asiakkuuden myötä lapsista on kertynyt dokumentoitua tietoa eri organisaatioihin. Tätä tietoa tarkastelemalla pyrin saamaan kokonaiskuvaa siitä, miten lasten asiakkuus palvelujärjestelmässämme on edennyt ja millaisten avun ja tuen tarpeen tulkintojen kautta, kun lapset ovat päätyneet erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle. Lasten palvelupolkuja koskeva aineisto koostuu asiakirjoista, joten tulkinnat perustuvat siihen, mitä lasten ja perheiden tilanteista on kirjattu asiakastietojärjestelmiin.

Tarkastelukulmani on systeemiteoreettinen: Bronfenbrennerin bioekologista systeemiteoriaa ja Luhmannin ekologista kommunikaatioteoriaa soveltava.

Bioekologisen systeemiteorian mukaisesti lasten avun ja tuen tarve voi liittyä lapsiin yksilönä tai lasten mikroympäristöihin eli lasten koti-, päivähoito-, esikoulu tai kouluympäristöihin, ja sillä, kuinka sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostama palvelujärjestelmämme kykenee vastaamaan näihin lasten avun ja tuen tarpeisiin, on merkitystä siihen, kuinka järjestelmä kykenee tukemaan lasten psyykkistä kasvua ja kehitystä. Ekologisen kommunikaatioteorian mukaisesti puolestaan sillä, millaista informaatiota organisaatiot pitävät merkityksellisenä informaationa lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaa- miseksi, on merkitystä siihen, mitä ovat ne lasten avun ja tuen tarpeet, joiden suhteen palvelujärjestelmän organisaatioissa työskennellään.

Tutkimuskysymykseni on:

Miten palvelujärjestelmän organisaatioissa tulkitaan lasten avun ja tuen tarpeita lasten palvelupolkujen eri vaiheissa?

(25)

Vastausta tutkimuskysymykseeni haen seuraavien alakysymysten kautta:

1. Mitä huolia tai ongelmia palvelujärjestelmän organisaatioissa on liitetty lapsiin lasten palvelupolkujen eri vaiheissa?

2. Miten palvelujärjestelmän organisaatioissa on työskennelty lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa lasten palvelupolkujen eri vaiheissa?

Tutkimuskysymykseeni vastaamisen myötä haluan päästä pohtimaan mahdollisia palvelujärjestelmän organisaatioiden toimintaan liittyviä kehittämis- kohteita eli sitä, liittyykö palvelujärjestelmän organisaatioiden toimintaan kriittisiä tekijöitä lasten avun ja tuen tarpeisiin vastaamisen näkökulmasta, ja jos liittyy, mitä nämä tekijät ovat.

Tutkimukseni tutkimusasetelma käy ilmi kuviosta 1. Lähden liikkeelle pal- velujärjestelmän organisaatioissa laadituista asiakirjoista. Kerään asiakirjoista lapsiin sekä lasten koti-, päivähoito-, esiopetus- ja kouluympäristöihin liitetyt huolet tai ongelmat, joiden on tutkimuksissa osoitettu vaarantavan lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen.

(26)

Kuvio 1. Tutkimusasetelma

(27)

Tämän jälkeen pyrin vastaamaan kysymykseen: mitkä palvelujärjestelmän organisaatioiden näkemyksen mukaan ovat sellaisia lasten psyykkisen kasvun ja kehityksen vaarantavia huolia ja ongelmia, joiden suhteen organisaatiot katsovat lasten olevan avun ja tuen tarpeessa. Tähän kysymykseen etsin vastausta Bronfenbrennerin bioekologisen systeemiteorian avulla. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan kysymystä: miten palvelujärjestelmän organisaatioissa on työskennelty lapsiin organisaatioissa liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa? Tarkastelu tapahtuu Luhmannin ekologista kommunikaatioteoriaa soveltaen. Teoria auttaa tekemään näkyväksi organisaatioiden työskentelyä, toiminnan logiikkaa ja keskinäistä dynamiikkaa. Vastauksen tutkimuskysy- mykseen muodostan edellisten vaiheiden tuottamat vastaukset yhdistämäl- lä. Tulkinta lasten avun ja tuen tarpeista palvelujärjestelmän organisaatioissa muodostuu tutkijan tulkintana, mutta tutkijan tulkinta muodostuu asiakirjojen kirjausten laatijoiden tekemän tulkinnan kautta. Asiakirjojen kirjausten laatijoina ovat toimineet organisaatioiden työntekijät. Se, mitä asiakirjoihin on kirjattu, on asiakirjojen kirjausten laatijoiden tekemää tulkintaa lasten tilanteista.

(28)

(29)

2 Tutkimuksen viitekehys

2.1 Palvelujärjestelmä lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyneen lapsen palvelupolulla

Tarkastelen palvelujärjestelmäämme palvelutehtävää toteuttavien organisaatioiden muodostamana kokonaisuutena, jossa kullakin organisaatiolla on oma palvelutehtävänsä. Lapsen lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon johtavalla palvelupolulla palvelujärjestelmämme muodostuu perus- ja erityispalvelutehtäviä toteuttavista organisaatioista.

Palvelujärjestelmän organisaatiot toteuttavat perus- ja erityispalveluteh- täväänsä tarjoamalla lapsille ja heidän vanhemmilleen perus- ja erityispalveluja. Peruspalvelut on suunnattu kaikille ikäluokan lapsille ja heidän vanhemmilleen tai ne ovat lasten ja heidän vanhempiensa käytössä tarvittaessa (Paakkonen 2012). Yleisesti peruspalvelujen tehtävänä on tukea perheitä heidän kasvatustehtävässään ja tarvittaessa tunnistaa muita tuen tarpeita.

Erityispalveluiden tehtävänä on täydentää ja tukea peruspalveluja silloin, kun kyse on vaikeimmista ongelmista ja sairauksista (Kaukonen & Repokari 2016, 438). Ohjaus perustason palveluista erityistason palveluihin tapahtuu siinä vaiheessa, kun ongelmien hoito perustason palveluissa ei enää onnistu (Gyllenberg & Marttunen & Sourander 2016; Koskinen & Sourander 2016).

Kaikille ikäluokan lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattuja peruspalveluja ovat päivähoito, esiopetus, perusopetus, terveyskeskustoiminta, lastenneuvolatoiminta sekä kouluterveydenhuolto. Päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen tehtävänä on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä tukea lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Tämän tulee tapahtua kiinteässä yhteistyössä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa. Sekä päivähoidossa, esiopetuksessa että perusopetuksessa hoidon ja opetuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että lapsi, jolla on vaikeuksia päivähoitoon sopeutumisessa, oppimisessa tai koulunkäynnissä, saa riittä- vän tuen päivähoidon tai opetuksen järjestäjän toimesta. Mikäli päivähoidos- sa, esiopetuksessa tai perusopetuksessa lapselle järjestetty tuki arvioidaan

(30)

riittämättömäksi ja lapsen tilanteeseen liittyy huolta, on päivähoidon, esiopetuksen tai perusopetuksen työntekijän toimittava yhteistyössä muun muassa opetuksesta, lastensuojelusta, muusta sosiaalihuollosta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien tahojen kanssa. (Perusopetuslaki 1998/628; Varhaiskasvatuslaki 2018/540.)

Terveyskeskuspalveluiden tehtävänä on vaikuttaa perheiden terveyttä edistäviin elintapoihin sekä omaehtoiseen terveyden ylläpitämiseen ja sai- rauksien hoitoon (Halme & Perälä & Laaksonen 2010, 21−22).

Lastenneuvolapalveluiden tehtävänä on seurata lasten kasvua ja kehi- tystä, edistää lasten hyvinvointia, tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lasten ja perheiden erityisen tuen ja tutkimusten tarpeet, ohja- ta tarvittaessa lapset ja perheet tutkimuksiin ja hoitoon sekä tukea lasten vanhempien vanhemmuutta ja perheiden muuta hyvinvointia (Terveyden- huoltolaki 2010/1326). Työskentelystä vastaavat lääkäri ja terveydenhoitaja, ja työskentely tapahtuu määräaikaistarkastusten kautta. Alle kouluikäisille lapsille määräaikaistarkastuksia tulee järjestää vähintään 15, mutta mikä- li lapsen ja perheen tilanteeseen liittyy erityisen tuen tarvetta, työskentely lapsen ja perheen kanssa on tiiviimpää. Tarvittaessa neuvolat tekevät lisäk- si yhteistyötä muun muassa päivähoidon, lastensuojelun, opiskeluhuollon sekä erikoissairaanhoidon kanssa. (Hakulinen-Viitanen & Hietanen-Peltola &

Pelkonen 2014; Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opis- keluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta 2011/338.)

Kouluterveydenhuollon palvelut toimivat jatkumona lastenneuvolapalve- luille. Ne ovat osa koulujen yksilökohtaista opiskeluhuoltoa, niitä toteuttavat lääkäri ja terveydenhoitaja ja ne toteutuvat kiinteässä yhteistyössä koulupsy- kologi- ja koulukuraattoripalvelujen kanssa (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 2013/1287). Kouluterveydenhuollon palvelujen tehtävänä on tukea oppilaan vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustyössään, edistää ja seurata koulu- ympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta, edistää ja seurata kouluyhteisön hyvinvointia, edistää ja seurata oppilaan kasvua ja kehitystä sekä tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaan erityisen tuen tai tutkimusten tarve (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Kirsi Pauliina Kalliota (2006, 70−72)) lainatakseni: kouluterveydenhuollon arvion pohjalta avautuu pääsy

(31)

lääkärien, psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja erilaisten terapeuttien tut- kittavaksi ja hoidettavaksi.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelut tekevät tiivistä yhteistyötä sekä keskenään että tarvittaessa sosiaalihuollon ja lasten päivä- hoidon kanssa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Tilanteessa, jossa perusterveydenhuollon palveluissa ”herää huoli” lapsesta tai lapsen vanhempien vanhemmuudesta, ohjataan lapsi tai hänen vanhempansa erikoissairaanhoitoon tai sosiaalihuoltoon.

Tarvittaessa lasten ja heidän vanhempiensa käytössä olevia peruspalveluja ovat koulukuraattorin, koulupsykologin sekä kasvatus- ja perheneuvolan palvelut. Koulukuraattorin ja koulupsykologin palvelut ovat osa yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelujen kokonaisuutta. Keskeiset toimintaa ohjaavat peri- aatteet käyvät ilmi 1.8.2014 voimaan tulleesta oppilas- ja opiskelijahuoltolais- ta (1287/2013). Laki velvoittaa toteuttamaan opiskeluhuoltoa opetustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen monialaisena suunnitelmallisena yhteistyönä opiskelijoiden ja heidän huoltajiensa sekä tarvittaessa muiden yhteistyöta- hojen kanssa. Koulukuraattori- ja koulupsykologipalvelujen tavoitteena on edistää koulu- ja opiskeluyhteisön hyvinvointia ja yhteistyötä opiskelijoiden perheiden ja läheisten kanssa sekä tukea opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. Koulukuraattori tai koulupsykologin arvion perusteella opiskelijalla on oikeus saada riittävä tuki ja ohjaus opiskeluunsa ja kehitykseensä liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. (Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki 1287/2013.) Koulukuraattori ja -psykologi vastaavat siitä, että oppilas ohjautuu tarvittaessa jatkohoitoon.

(Paakkonen 2012.)

Kasvatus- ja perheneuvolapalvelut on näihin päiviin saakka nähty kes- keisinä lasten mielenterveyspalvelujen tuottajina peruspalveluiden tasolla (Huikko ym. 2017, 13). Kasvatus- ja perheneuvolapalveluilla pyritään tukemaan lapsen hyvinvointia, lapsen yksilöllistä kasvua ja myönteistä kehitystä, vanhemmuutta sekä lapsiperheiden suoriutumista ja perheen omien voi- mavarojen vahvistumista. Palvelua toteutetaan monialaisesti sosiaalityön, psykologian, lääketieteen ja tarpeen mukaan muiden asiantuntijoiden kanssa. Sisällöllisesti kasvatus- ja perheneuvonnassa on kyse lapsen kasvuun ja kehitykseen, perhe-elämään, ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin taitoihin liittyvästä

(32)

arvioinnista, ohjauksesta, neuvonnasta ja muusta tuesta. (Alho 2017; Sosiaa- lihuoltolaki 2014/1301.) Kasvatus- ja perheneuvoloissa hoidetaan esimerkiksi lievät ja keskivaikeat lasten ja nuorten kehitykselliset ja ulkoisiin tapahtumiin liittyvät kriisit ja mielenterveyden häiriöt (Kaltiala-Heino & Kaukonen & Borg 2016, 452).

Lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattuja erityispalveluja edustavat lastensuojelun avohuollon palvelut sekä lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut. Lastensuojelun avohuollon palveluja tarjotaan lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille ja perheille, ja niiden tarjoaminen ja toteuttaminen perustuvat lastensuojelun tarpeen selvittämiseen sekä lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle laadittuun asiakassuunnitelmaan. Lastensuojelun avohuollon palveluja toteutetaan avohuollon tukitoimien kautta. Avohuollon tukitoimina lapsille ja perheille on mahdollista järjestää esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua (Miettinen 2013), perhekuntoutusta, tukiperhe (Svenlin 2020), ehkäisevää toimeentulotukea, päivähoitoa tai perhetyötä (Miettinen 2013). Lapsi on myös mahdollista sijoittaa avohuollon tukitoimena. (Lasten- suojelulaki 2007/417.) Sosiaalihuoltolain (1301/2014) myötä näiden tukitoimien järjestäminen lapsille ja perheille on kuitenkin mahdollista myös ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Lastensuojelun avohuollon palvelujen keskeinen periaate on lapsen vanhempien ja huoltajien tukeminen lapsen kasvatuksessa. Avohuollon tukitoimien käyttö on näin ollen ensisijaista muihin lastensuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin eli lapsen huostaanottoon ja sijaishuoltoon sijoittamiseen nähden. Niitä tulee järjestää viipymättä eli heti, kun lastensuojelun ja tukitoimien tarve on todettu eli mikäli lapsen kasvuolosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen vaarantaa tai ei turvaa lapsen kasvua ja kehitystä. Avohuol- lon tukitoimien toteuttamisessa tulee pyrkiä yhteistyöhön sekä lapsen että lapsen vanhempien, huoltajien tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden kanssa. (Lastensuojelulaki 2007/417.) Lastensuojelun avohuollon palveluja lapselle ja vanhemmille järjestettäessä on huolehdittava siitä, että sekä lapsen että lapsen vanhempien osallisuus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut edustavat viimesijaista auttamistahoa, jonka piiriin lapset ja perheet ohjautuvat, kun muut auttamisen

(33)

keinot on todettu riittämättömiksi (Aro 2004, 8; Pasanen ym. 2015, 349).

Palvelua toteutetaan avo- ja osastohoitona sekä entistä useammin perus- palveluihin jalkautuneena konsultaatioyhteistyönä, videokonsultaatioina tai sähköisinä konsultaatioina. Lastenpsykiatrista avohoitoa toteutetaan lasten- psykiatrian poliklinikoilla sekä osastohoitona eri−ikäisille lapsille suunnatuilla päivä-, viikko-, kokovuorokausi- sekä perheosastoilla (Kaukonen & Repokari 2016, 440.) Sekä avo- että osastohoito pitävät sisällään lapsen ja perheen tutkimukset, hoidon sekä terapiapalvelut (Paakkonen 2012, 33). Työskentely sekä avo- että osastohoidossa rakentuu moniammatillisen yhteistyön varaan ja pitää sisällään myös yhteistyön muiden palvelujärjestelmän toimijoiden eli perusterveydenhuollon, päivähoidon, koulun sekä sosiaalihuollon kanssa.

(Koskinen & Sourander 2016, 670; Väänänen 2013, 41.)

Lastenpsykiatrista osastohoitoa tarvitaan tilanteessa, jossa avohoidossa ei saada riittävää ymmärrystä lapsen ja perheen tilanteesta, tarvittavaa muu- tosta tilanteeseen tai jossa lapsen oireilu on niin vakavaa, että se aiheuttaa huomattavaa haittaa lapsen psyykkiselle kehitykselle ja toimintakyvylle.

Osastohoito on tarpeen myös silloin, kun lapsella on psykoottisen häiriön oireita, vakava syömishäiriö, neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvää oireilua, tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmaa tai kun lapsen psykiatrinen häiriö liittyy somaattiseen, neurologiseen tai psykosomaattiseen sairauteen. Osas- tohoito toimii käytännössä tutkimuksellisena interventiona lapsen ja perheen tilanteeseen ja samalla mahdollistaa havaintojen teon lapsesta. (Koskinen

& Sourander 2016, 669.) Osastohoidolla voidaan vastata akuuttiin kriisiti- lanteeseen, tai kyse voi olla pidempikestoisesta lapsen ja perheen tilanteen selvittelystä osastolla (Väänänen 2013, 38).

Palvelujärjestelmän organisaatioiden palvelutehtäviä ja työskentelyn edel- lytyksiä määrittää voimassa oleva lainsäädäntömme (mm. Suomen perustus- laki 1999/731; YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista). Niin perus- kuin erityispalveluja koskee velvoite soveltaa lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta ja tukea lapsen vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään. Niin perus- kuin erityispalveluja koskee velvoite turvata sekä lapsen että lapsen vanhempien tai huoltajien osallisuus lasta koskevissa asioissa, mutta myös velvoite tarvittaessa tehdä yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Niin perus- kuin erityispalveluissa on tarvittaessa selvitettävä lasten avun ja tuen

(34)

tarve, mikä lähtökohtaisesti edellyttää organisaatioiden työntekijöiltä paitsi kykyä tunnistaa lapsiin yksilöinä myös lasten perheisiin ja lasten vanhempien vanhemmuuteen liittyviä riskitekijöitä (Gyllenberg & Marttunen & Souran- der 2016). Niin perus- kuin erityispalveluissa on myös pyrittävä vastaamaan lasten avun ja tuen tarpeeseen, mikä voi tapahtua eri tavoin perus- tai eri- tyispalvelutehtävää toteuttavan organisaation itsensä tai jonkun toisen pal- velujärjestelmän organisaation toimesta.

Sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostamaa palve- lujärjestelmäämme on koko 2000-luvun ajan sekä lainsäädännöllisesti että erilaisten kehittämisohjelmien ja laatusuositusten myötä pyritty suuntaamaan kohti ennalta ehkäisevää, varhain puuttuvaa, lapsi- ja perhelähtöisyyt- tä (asiakaslähtöisyyttä) korostavaa sekä organisaatioiden välistä yhteistyötä toteuttavaa työskentelyä. Tällä hetkellä sosiaali-, terveys- ja opetustoimen palveluja kehitetään erityisesti Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (LAPE) kautta. Ohjelmassa erityistä huomiota kiinnitetään perus- ja erityistason palvelujen rooliin ja keskinäiseen suhteeseen lapsia ja perheitä tuettaes- sa ja autettaessa (Santala ym. 2018).

Tutkimuksessani tarkastelun kohteeksi asettuvat perus- ja erityispalvelu- tehtävää toteuttavat sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatiot. Nämä organisaatiot ovat päivähoito, esiopetus, koulu, lastenneuvola, terveyskeskus, kasvatus- ja perheneuvola, lastensuojelun avohuolto sekä lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito. Koulua tarkastelen organisaationa, jonka tehtävänä on vastata lasten perusopetuksen ja yksilökohtaisen opiskeluhuollon palvelujen (kouluterveydenhuolto, koulukuraattori- ja koulupsykologipalvelut) järjestä- misestä. Lasten lastenpsykiatriseen erikoissairaanhoitoon johtavilla palve- lupoluilla näiden organisaatioiden tehtävänä on ennalta ehkäistä lasten ja heidän vanhempiensa avun ja tuen tarvetta sekä vastata lasten ja heidän vanhempiensa avun ja tuen tarpeeseen.

(35)

2.2 Lapsen kasvu ja kehitys Bronfenbrennerin bioekologisessa systeemiteoriassa

Lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyy lapsi, jonka psyykkinen kasvu ja kehitys uhkaa vakavalla tavalla vaarantua, ellei lapsi saa apua ja tukea. Lap- sen avun ja tuen tarve voi näyttäytyä lapsen psyykkisenä oireiluna, mutta sen taustalta voi löytyä huolia tai ongelmia, jotka liittyvät lapsen kasvu- ja kehitysympäristöihin. Tilanteessa, jossa lapsen kasvu- ja kehitysympäristöi- hin liittyy huolia tai ongelmia, on sillä, kuinka palvelujärjestelmän sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatiot kykenevät auttamaan ja tukemaan lasta ja lapsen vanhempia näissä huolissa tai ongelmissa, suuri merkitys lapsen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Edellä toteamani tekee näkyväksi Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria. Lähtökohtaisesti teoria korosti lapsen kehitysympäristöjen roolia lapsen kasvulle ja kehitykselle, mutta ei ottanut huomioon lapsen omaa ak- tiivista roolia tässä prosessissa. Bronfenbrenner käytti teoriasta nimeä ekologinen systeemiteoria. Bronfenbrenner tarkisti teoriaansa myöhemmin ja nimesi teoriansa uudelleen, bioekologiseksi systeemiteoriaksi. Bioekologisen systeemiteorian mukaan lapsen kasvu ja kehitys tapahtuu kiinteässä vuorovaikutuksessa lapsen sosiaalisen ympäristön kanssa. Lapsen sosiaalinen ympäristö määrittyy teoriassa rakenteeksi, joka muodostuu sisäkkäisistä sys- teemeistä, joissa kussakin sosiaalinen vuorovaikutus lapsen ja systeemin tai systeemien välillä toteutuu tietyllä systeemille ominaisella tavalla vaikuttaen kuitenkin aina lapsen kehitykseen – välillisesti tai välittömästi. Lapsi nähdään aktiivisena toimijana ja lapsen biologisilla ja psykologisilla ominaisuuksilla nähdään olevan merkitystä prosessissa, jonka myötä lapsi kasvaa ja kehittyy.

(Bronfenbrenner 1979; 2016; Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1994, 88.) Bronfenbrennerin bioekologista systeemiteoriaa ovat kansallisissa tutkimuksissaan soveltaneet muun muassa Mirja Kajava (1997) tarkastellessaan lapsen edun tulkintaa tilanteissa, joissa lapsen kasvuolojen puutteet pakot- tivat lastensuojeluviranomaiset ottamaan lapsen huostaan, Mirja Korkiakan- gas (2005) tarkastellessaan perhetyön interventioita lastensuojelun avohuollossa, Martti Niemi (2012) tarkastellessaan lapsen ominaisuuksia, perheen resursseja sekä vanhempilapsisuhdetta lapsen kehityksen ennustajina ja

(36)

Taru Kekoni ym. (2019) tarkastellessaan tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa posi- tiivisesti tai negatiivisesti perhehoidossa olevan lapsen kehitykseen. Kansal- lisissa tutkimuksissa Bronfenbrennerin bioekologista systeemiteoriaa ovat soveltaneet myös johdantoluvussa mainitsemani Tarja Paakkonen (2012) ja Sointu Kestilä (2016) sekä Kaisa-Elina Kiuru ja Anna Metteri (2014), joihin palaan tarkemmin Luhmannin ekologista kommunikaatioteoriaa tarkastele- vassa luvussa (luku 2.3).

Bronfenbrennerin bioekologisessa systeemiteoriassa lapsen sosiaalisen ympäristön muodostavia sisäkkäisiä systeemejä kutsutaan nimillä mikrosysteemi, mesosysteemi, eksosysteemi, makrosysteemi ja kronosysteemi.

Mikrosysteemi on systeemeistä sisin, makrosysteemi uloin. Mesosysteemi ja eksosysteemi jäävät tässä järjestyksessä mikro- ja makrosysteemin väliin.

Kronosysteemi kuvaa aikaa ja ajan kulun mukanaan tuomia muutoksia yksi- lön kasvaessa. (Bronfenbrenner 1979; 2016.)

Mikrosysteemi edustaa niitä kehittyvän yksilön vuorovaikutussuhteita, joissa yksilö on sosiaalisen vuorovaikutuksen kokija ja vuorovaikutukseen vaikuttaja. Lapsen ympärillä vaikuttavat ja toimivat aikuiset ja toiset lapset vaikuttavat lapseen sosiaalisten rooliensa kautta, mutta ovat olemassa myös henkilöinä, joilla on omat tunnusomaiset temperamentin, persoonallisuuden tai käsitysjärjestelmien piirteet. Systeemin laatu riippuu systeemin kyvystä tukea lapsen kehitystä vastaamalla lapsen kehityksellisiin (mm. emotionaalisiin ja sosiaalisiin) tarpeisiin ja tarjoamalla lapselle tämän kehitykselliseen tasoon sopivia ja sitä eteenpäin vieviä haasteita. (Bronfenbrenner 1979, 3−4; 2016, 263 −265; Garbarino & Ganzel 2000, 78−79.) Tutkimuksessani lapsen sosiaalisen ympäristön mikrosysteemin muodostavat lapsi ja lapsen mikroympä- ristöt. Mikroympäristöjä edustavat lapsen vanhemmat, päivähoito, esiopetus sekä perusopetuksen luokat 1−6, jotka olen nimennyt tutkimuksessani lapsen koti-, päivähoito-, esiopetus- ja kouluympäristöiksi.

Mesosysteemi edustaa mikrosysteemien välisiä vuorovaikutussuhteita eli suhteita, joissa kehittyvän yksilön siihenastiset ja yksilölliset kokemukset realisoituvat. Systeemin laatu riippuu mikrosysteemien välisten yhteyksien laadusta ja rikkaudesta, esimerkiksi siitä, miten lapsen opettajan ja lapsen vanhempien välinen vuorovaikutus toimii. (Bronfenbrenner 1979, 7−8; 2016, 264; Garbarino & Ganzel 2000, 79.) Olennaista mesosysteemiä tarkasteltaessa

(37)

on se, tukevatko eri mikrosysteemit toisiaan vai kokeeko kehittyvä yksilö niis- sä ristipaineita, odotetaanko ja vaaditaanko eri mikroympäristöissä erilaista käyttäytymistä (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1994, 89). Tutkimukses- sani mesosysteemin muodostavat vuorovaikutussuhteet lapsen vanhempien ja päivähoidon, lapsen vanhempien ja esiopetuksen tai lapsen vanhempien ja lapsen kouluympäristössä toimivien aikuisten välillä.

Eksosysteemi edustaa yhteyksiä, prosesseja tai olosuhteita, joilla on vaikutusta yksilön kehitykseen, mutta joissa kehittyvällä yksilöllä ei välttä- mättä ole suoranaista roolia. Vuorovaikutus systeemissä tapahtuu tavalla, joka heikentää tai parantaa esimerkiksi lapselle merkityksellisten aikuisten mahdollisuutta tukea ja vahvistaa lapsen kehitystä. (Bronfenbrenner 1979, 7−8; 2016, 264−265; Garbarino & Ganzel 2000, 79.) Eksosysteemejä voivat olla esimerkiksi organisaatiot, jotka luovat edellytyksiä lapsen toiminnoille mikrosysteemeissä (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1994, 89). Lapsen vanhempien mahdollisuutta tukea lapsen kasvua ja kehitystä voivat heiken- tää esimerkiksi heikosti toimivat peruspalvelut (Kestilä 2016, 45). Tutkimuk- sessani eksosysteemin muodostavat terveyskeskustoiminta, lastenneuvola- palvelut, kouluterveydenhuolto, koulukuraattori- ja koulupsykologipalvelut, kasvatus- ja perheneuvolapalvelut, lastensuojelun avohuollon palvelut sekä lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut.

Makrosysteemi kiinnittää huomion ideologisiin ja institutionaalisiin teki- jöihin, joita tietty kulttuuri tai alakulttuuri ilmentää. Makrosysteemi edustaa tekijöitä, joilla ihmiset yleisesti perustelevat sitä, miksi jotkut asiat tehdään tai pitää tehdä tietyllä tavalla, tai instituutioita, jotka ilmentävät näitä pe- rusteluja (Garbarino & Ganzel 2000, 80.) Makrosysteemi sisältää systeemille tunnusomaiset käyttäytymis- ja käsitysmallit, jotka siirtyvät sukupolvelta toi- selle erilaisten kulttuuri-instituutioiden, kuten perheen, koulun, seurakun- nan, työpaikan ja hallintorakenteiden toteuttamien, sosialisaatioprosessien välityksellä. Makrosysteemit tunnistetaan tyypillisesti sosiaalista osoitetta ilmaisevien etikettien muodossa, esimerkiksi tiettynä uskonnollisena ryh- mänä, tai tietyssä yhteisössä tai sosiaalisessa rakenteessa elävinä ihmisinä, joilla on esimerkiksi yhteiset ja samanlaiset käsitysjärjestelmät, samanlaiset taloudelliset resurssit, ja samanlaiset elämäntavat. (Bronfenbrenner 2016, 266−267). Tutkimuksessani makrosysteemin muodostaa yhteiskuntamme

(38)

poliittishallinnollinen ohjaus eli normi- tai säädösohjaus, resurssiohjaus, informaatio-ohjaus sekä etu- ja jälkikäteinen valvonta (Hansson 2002, 15−16).

Kronosysteemi kiinnittää huomion yksilön kehitykseen liittyviin muutoksiin suhteessa yksilön elämäntapahtumiin ja kokemuksiin. Ratkaisevaa näissä tapahtumissa ja kokemuksissa on se, että ne muuttavat yksilön ja hänen ympäristönsä olemassa olevaa suhdetta luoden dynamiikan, joka aiheuttaa kehityksellisiä muutoksia pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä muutosten aiheuttajana toimii elämän siirtymävaihe, pitkällä aikavälillä elä- män siirtymävaiheiden kasautuma ja jopa ylisukupolvisuus. (Bronfenbrenner 2016, 235−237.) Tutkimuksessani kronosysteemi ”ilmenee” lasten palvelu- polkuina.

Tutkimuksessani lapsen sosiaalinen ympäristö määrittyy kuvan 2 mukaisesti lapsen mikro-, meso-, ekso-, makro- ja kronosysteemien muodosta- maksi rakenteeksi, jossa vuorovaikutus on systeemien sisäistä ja välistä ja tapahtuu ajassa. Systeemien sisäistä vuorovaikutusta kuvaavat siniset molempiin suuntiin osoittavat nuolet. Systeemien välistä vuorovaikutusta kuvaa punainen molempiin suuntiin osoittava nuoli. Sininen kaikki tasot lävistävä nuoli yhteiskunnan poliittishallinnollisjuridisesta ohjauksesta lapseen ja lapsen kotiympäristöön kuvaa sitä, kuinka yhteiskunnan poliittishallinnollinen ohjaus lävistää kaikki systeemit vaikuttaen siihen, millaisia arvoja, asenteita tai ideologiaa systeemit ilmentävät.

(39)

Kuvio 2. Systeeminen näkökulma lapsen sosiaaliseen ympäristöön

Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria toimii tutkimuksessani lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen jäsentäjänä. Systeeminen näkökulma lapsen kasvuun ja kehitykseen tuottaa ymmärryksen siitä, että erikoissairaanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle päätyneen lapsen psyykkinen kasvu ja kehitys on tapahtunut vuorovaikutuksessa lapsen sosiaalisen ympäristön kanssa, ja sillä, kuinka lasten ja heidän vanhempiensa tukemiseksi rakentamamme sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostama

(40)

palvelujärjestelmämme kykenee tukemaan lasta tilanteessa, jossa lapseen tai lapsen kasvu- ja kehitysympäristöihin liittyy huolta tai ongelmaa, on suuri merkitys lapsen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Bronfenbrennerin bioekologisen systeemiteorian osalta tarkastelu tapahtuu lasten sosiaalisten ympäristöjen mikro-, ekso- ja kronosysteemien tasoilla. Mikrosysteemien tasoilla tarkastelun kohteeksi asettuvat lapset ja lasten mikroympäristöt (eli koti-, päivähoito-, esiopetus- ja kouluympäristöt), eksosysteemien tasoilla sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostama palvelujärjestelmämme ja kronosysteemien tasoilla lasten pal- velupolut.

2.3 Luhmannin ekologinen kommunikaatioteoria

palvelujärjestelmän organisaatioiden työskentelyä jäsentämässä

Lasten ja heidän vanhempiensa tukemiseksi rakentamamme palvelujärjes- telmä muodostuu sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioista, jotka kukin toteuttavat omaa lailla niille säädettyä tehtäväänsä eli muodostavat omat toiminnalliset kokonaisuutensa, mutta jotka samalla ovat myös suhteessa muihin järjestelmän organisaatioihin eli ympäristöönsä. Tehtävät, joita jossain organisaatiossa ei toteuteta, toteutetaan jossain toisessa organisaatiossa. (Luhmann 1995; 2004.) Tehtävien toteuttaminen voi edellyttää useamman organisaation samanaikaista työtä sekä organisaatioiden välistä yhteistyötä (Jalava & Kangas 2013, 50; Kiuru & Metteri 2014, 147). Kyse on järjestelmästä, jossa sekä järjestelmän muodostavilla organisaatioilla että järjestelmällä on jokin tarkoitus tai tavoite: ennalta ehkäistä lasten ja heidän vanhempiensa avun ja tuen tarvetta sekä vastata lasten ja heidän vanhempiensa avun ja tuen tarpeeseen.

Tätä taustaa vasten on mielestäni luonnollista tarkastella sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostamaa palvelujärjestel- määmme Niklas Luhmannin ekologisen kommunikaatioteorian kontekstis- sa. Teoriaa ovat kansallisesti soveltaneet muun muassa Janne Jalava (2008) kuntoutuskumppanuuden käsitettä ja sen mahdollisia käytännön sisältöjä

(41)

tarkastellessaan, Arja Kilpeläinen (2016) teknologiavälitteisyyden mahdolli- suuksia maaseutusosiaalityössä tarkastellessaan, Kaisa-Elina Kiuru ja Anna Metteri (2014) lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuutta poti- lasasiakertomusaineistossa tarkastellessaan sekä Leena Leinonen (2020) sosiaalityön terapeuttista orientaatiota ja ammatillista itseymmärrystä psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tarkastellessaan.

Luhmann (1995; 2004) tarkastelee modernia yhteiskuntaa kompleksisena merkitysjärjestelmänä (= systeeminä), joka rakentuu toiminnallisesti toisistaan eroavista alasysteemeistä, funktiojärjestelmistä (osajärjestelmistä). Yk- sikään yhteiskunnan funktiojärjestelmistä ei ole etuoikeutettu, vaan kaikki ovat välttämättömiä ja kussakin järjestelmässä voidaan toteuttaa vain yhtä funktiota, tehtävää. Näin moderni yhteiskunta järjestyy muun muassa oikeu- dellisiksi, taloudellisiksi, tieteellisiksi, kasvatuksellisiksi, uskonnollisiksi ja po- liittisiksi funktiojärjestelmiksi. Seurauksena on vähemmän päällekkäisyyttä eli redundanssia verrattuna monifunktioiseen järjestelmään.

Modernilla yhteiskunnalla ei ole huippua eikä keskusta. Moderni yhteiskunta on hierarkiasta vapaa eli funktiojärjestelmien välillä ei ole hierarkiaa.

Vaikka järjestelmien välillä ei ole hierarkiaa, järjestelmät ovat riippuvaisia toisistaan ja jokaista tarvitaan. Mikään funktiojärjestelmistä ei voi hoitaa toisen tehtävää, korvata toista tai edes keventää toisen kuormitusta. Politiikalla ei voi hoitaa taloutta, taloudella tiedettä, tieteellä oikeutta tai uskontoa eikä uskonnolla politiikkaa. Mikäli järjestelmät yrittäisivät hoitaa toistensa tehtä- viä, seurauksena olisi järjestelmien eriytymisen purkautuminen, minkä hin- tana järjestelmät menettäisivät eriytymiseen liittyvät edut. (Luhmann 2004, 7, 162−163.) Eriytyminen liittyy keskeisesti modernin yhteiskunnan organisaatioiden toimintaan (Luhmann 2004), minkä seurauksena lasten ja lasten vanhempien avun ja tuen tarpeeseen vastaaminen voi toteutuakseen vaatia useamman organisaation työtä ja organisaatioiden välistä yhteistyötä (Kiuru

& Metteri 2014, 147).

Yhteiskunnan järjestelmät pyrkivät ensisijaisesti varmistamaan oman autopoieesinsa eli Jalavaa (2005, 124) lainaten: ”omaehtoisen ja itsenäisen uusiutumisensa”. Uusiutuminen tapahtuu kommunikaation kautta, ja järjes- telmät ovat olemassa vain niin kauan kuin järjestelmien näkökulmasta merkityksellinen kommunikaatio (informaation muokkaus) jatkuu. Järjestelmä

(42)

valikoi ympäristöstään sen kommunikaation, joka varmistaa järjestelmän olemassaolon eli on järjestelmän koodin mukainen. Valintojen on seurattava toisiaan niin, että yksi tekee ymmärrettäväksi toisen, mutta ei koskaan kaikkea. Huomion keskipisteenä voi kuitenkin olla kerrallaan vain rajattu määrä asioita. Huolimatta siitä, millaisia ärsykkeitä (häiriöitä) ympäristöstä järjes- telmään tulee, asettuu huomion kohteeksi vain osa ärsykkeistä eli ne, jotka varmistavat järjestelmän ”omaehtoisen ja itsenäisen uusiutumisen” eli uusiutumisen järjestelmän itsensä määrittämissä rajoissa. (Luhmann 2004; Seidl

& Becker 2006.) Järjestelmät ovat toiminnallisesti suljettuja, mutta suhteessa ympäristöönsä avoimia systeemejä ja säätelevät tätä yhteyttä ympäristöönsä itse. Järjestelmät päättävät itse, milloin, mitä ja mitä kanavia käyttäen yhteys ympäristön muihin järjestelmiin tapahtuu. (Seidl & Becker 2006, 15.)

Luhmannin mukaan sosiaaliset järjestelmät muodostuvat kommunikaatiosta, eivät esimerkiksi yksilöistä. Kommunikaatiossa on kyse kolmen eri te- kijän, informaation, välittämisen ja ymmärtämisen, synteesistä. Kommuni- kaatiossa on kyse valintojen tekemisestä sen suhteen, mitä kommunikoidaan ja kuinka ja miksi kommunikoidaan, sekä sen suhteen, mitä kommunikaatiosta ymmärretään (mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kommunikaatiossa välittyvä informaatio välttämättä hyväksytään). (Luhmann 1995; 2006; Seidl

& Becker 2006.) Koska ihmiset osallistuvat järjestelmien toimintaan yksilöinä vain hetkellisesti, on yhteiskunnan ja sen alajärjestelmien toiminta enemmän riippuvainen kommunikaation jatkuvuudesta kuin yksittäisten yksilöiden ta- vasta, kyvyistä tai halukkuudesta ottaa osaa kommunikaatioprosessiin. Kom- munikaatio on aina sidoksissa menneisyyteen ja identiteettiin mutta myös tulevaisuuteen ja jatkuvuuteen. (Jalava 2008, 286.)

Kommunikaatiota koodataan kaksiarvoista binaarikoodia käyttämällä.

Vain se, mikä kommunikoidaan koodin mukaisesti, voi kuulua merkitystä tuottavaksi järjestelmäksi ymmärrettyyn moderniin yhteiskuntaan. Esimer- kiksi tieteessä koodi on tosi−epätosi, politiikassa hallitus−oppositio. Koodaa- malla käsitellään todellisuutta, joka on läsnä vain kerran. Näin päästään siihen, että kaikkea, mihin tartutaan, voidaan käsitellä valintana vaihtoehtojen joukosta. Järjestelmän reagointikyky perustuu koodiin ja on tarkasti koodin rajaama. Koodaus ohjaa kaikkea informaation jatkokäsittelyä omalla alallaan

(43)

ja voimistaa järjestelmien taipumusta eriytyä. Koodaus pelkistää aina jyrkästi jokaista funktiojärjestelmää. (Luhmann 2004.)

Käytän Luhmannin teoriaa tutkimuksessani tutkimukseeni soveltuvin osin. Kiinnitän tutkimukseni Luhmannin näkemyksiin yhteiskunnan funk- tiojärjestelmistä (osajärjestelmistä), autopoieesista ja kommunikaatiosta.

Yhteiskunnan funktiojärjestelmillä (osajärjestelmillä) viittaan sekä sosiaali-, terveys- että opetustoimen organisaatioiden muodostamaan palvelujärjes- telmään, että järjestelmän muodostaviin sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioihin. Tutkimukseni viitekehyksessä Luhmannin näkemyksiin kiin- nittyminen tarkoittaa sitä, että Luhmannin ekologinen kommunikaatioteoria tekee näkyväksi sen, että sekä sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostamalla palvelujärjestelmällä, että palvelujärjestelmän muodostavilla organisaatioilla on omat rajansa ja rakenteensa, joiden sisällä ne toimivat omien tavoitteidensa mukaisesti pyrkimyksenään varmistaa oma autopoieesinsa. Sekä järjestelmän että sen muodostavien organisaatioiden

”olemassaolo” riippuu kommunikaatiosta ja sen jatkuvuudesta ja järjestel- mä ja sen muodostavat organisaatiot voivat vastaanottaa vain koodinsa mu- kaista informaatiota. Tämän vuoksi sekä järjestelmä että sen muodostavat organisaatiot joutuvat tekemään valintaa sen suhteen, mihin ne huomionsa lapsen avun ja tuen tarpeita tulkitessaan kiinnittävät, eli mikä lapsen avun ja tuen tarpeita tulkittaessa on merkityksellistä informaatiota siinä mieles- sä, että se mahdollistaa järjestelmän ja sen muodostavien organisaatioiden

”omaehtoisen ja itsenäisen uusiutumisen”. Tämän valinnan tekeminen edel- lyttää järjestelmältä ja sen muodostavilta organisaatioilta yhteistä näkemystä siitä, mitä kommunikoidaan, miksi ja millä tavoin.

2.4 Lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen vaarantavia tekijöitä

Lähden tutkimuksessani liikkeelle palvelujärjestelmän organisaatioissa laadituista asiakirjoista, joista kerään sekä lapsiin että lasten koti-, päivähoito-, esiopetus- ja kouluympäristöihin liitetyt huolet tai ongelmat. Tämä lähtökoh- ta edellyttää ymmärrystä siitä, millaiset huolet tai ongelmat voivat vaarantaa

(44)

lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen. Tämän ymmärryksen saavuttami- seksi käyn seuraavaksi aiemman tutkimustiedon pohjalta läpi tekijöitä, joiden on osoitettu vaarantavan lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen. Tarkaste- lun osalta on tärkeä huomata, että se nostaa esiin vain murto-osan aihepiiriin liittyvistä tutkimuksista.

Lapsen psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat riski- ja suojaa- vat tekijät sekä lapsen resilienssi (Tamminen & Karlsson & Santalahti 2016).

Tutkimukseni näkökulmasta olennaista on tässä yhteydessä keskittyä tarkastelemaan sitä, mitä lapsen psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavat riskitekijät voivat olla, eli millaiset lapseen yksilönä ja lapsen sosiaaliseen ym- päristöön liittyvät tekijät voivat tutkimusten mukaan vaarantaa lapsen psyykkisen kasvun ja kehityksen tai kertoa siitä, että lapsen psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen on liittynyt jonkinasteista huolta organisaatiossa.

Lapseen yksilönä liittyvinä nämä tekijät voivat liittyä lapsen olemukseen, temperamenttipiirteisiin, käyttäytymiseen, tunne-elämään, sosiaalisiin, kognitiivisiin tai motorisiin taitoihin (Keltinkangas-Järvinen 2009; 2011; Santa- lahti & Petrelius & Lindberg 2015; Somersalo 2002; Tuompo-Johansson 2001).

Konkreettisella tasolla lasta voidaan kuvata esimerkiksi sanoilla vilkas, äk- kipikainen, ujo, herkkä, sisäänpäin kääntynyt, ärtyisä, levoton, pelokas tai keskittymiskyvytön. Lapsella voidaan todeta olevan vaikeuksia esimerkiksi rajoihin asettumisessa, sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa, omien tuntei- densa ilmaisemisessa tai kontrolloimisessa ja lapsen voidaan todeta tarvit- sevan ”paljon aikuisen ohjausta ja tukea”.

Lasta voidaan kuvata haastavasti käyttäytyväksi, kuten Päivi Pihlajan, Tanja Sarlinin ja Terja Ristkarin (2015) tutkimuksessa, jossa haastavasti käyttäyty- väksi lapseksi määrittyi päivähoitoympäristöissä toimivien aikuisten näkö- kulmasta lapsi, jolla oli emotionaalisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, keskittymisvaikeuksia, vaikeuksia asettua rajoihin tai vaikeuksia toimia ryhmässä. Lapsella oli emotionaalisia ongelmia, mikäli lapsi käyttäytyi aggressiivisesti tai väkivaltaisesti, mikäli lapsella oli tunne-elämän häiriö tai tunne-elämään liittyviä vaikeuksia, mikäli lapsi oli ujo, masentunut, herkkä, sisäänpäin kääntynyt tai mikäli lapsella oli vaikeuksia kontrolloida omia tun- teitaan. Lapsella oli sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, mikä- li lapsen sosiaaliset taidot olivat heikot tai huonot, mikäli lapsen käytös oli

(45)

häiritsevää tai mikäli lapsella ilmeni ongelmia leikin tai kiusaamisen suhteen.

Lapsella oli vaikeuksia keskittymisessä, rajoihin asettumisessa sekä ryhmäs- sä toimimisessa, mikäli lapsi ei kyennyt istumaan hiljaa paikoillaan, vaikutti levottomalta tai rajattomalta, karkaili, kieltäytyi noudattamasta annettuja ohjeita tai sääntöjä eikä totellut aikuista.

Pihlajan, Sarlinin ja Ristkarin (emt.) tutkimuksessa haastavasti käyttäyty- väksi määrittyi päivähoitoympäristöissä toimivien aikuisten näkökulmasta myös sellainen lapsi, joka tarvitsi vahvaa aikuisen tukea ja ohjausta. Tällainen lapsi oli esimerkiksi lapsi, joka ikävöi äitiään tai ”roikkui opettajan hihassa”.

Edelleen haastavasti käyttäytyväksi määrittyi lapsi, jolla oli kognitiivisia (kie- lellisiä, puheen tai äänen käyttöön, oppimiseen, muistiin tai ymmärtämiseen liittyviä ongelmia sekä vaikeuksia ongelman ratkaisussa) ja motorisia (esimerkiksi kömpelyyttä) ongelmia, jolla oli alhainen itsetunto, joka juuttui asioihin ja joka omaksui ympäristössään ”pellen roolin”.

Lapsen psyykkinen kasvu ja kehitys tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin.

Lapselle erityisen merkittäviä ihmissuhteita ovat varhaiset ihmissuhteet, joissa muodostuneet suhteissa olemisen tavat ja lainalaisuudet, kiintymyssuh- demallit, voivat muodostaa riskin lapsen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Siihen, millaiseksi lapsen kiintymyssuhdemalli muodostuu, vaikuttaa se, miten lapsen ja häntä varhaisvuosina hoitaneen tärkeän aikuisen keskinäinen vuorovaikutus toimii. (Sinkkonen 2004; 2018; Sinkkonen & Kalland 2016, 75−81.) Tähän voivat puolestaan vaikuttaa erityyppiset lapsen kotiympäris- töön liittyvät riskitekijät.

Lapsen kotiympäristöön liittyvät riskitekijät voivat liittyä perhe- ja lähisuh- deväkivaltaan sekä lapsen kaltoinkohteluun (Glaser 2008; Hukkanen 2002;

Paakkonen 2012; Paavilainen & Pösö 2003; Sousa ym. 2011), vanhemman mielenterveysongelmiin (Goodman 2007; Huhdanpää ym. 2020; Leinonen 2004, Luoma 2004; Reupert & Maybery 2016; Solantaus & Paavonen 2009), vanhemman ongelmalliseen päihteiden käyttöön (Autti-Rämö ym. 1992;

2000; Ranta & Raitasalo 2015; Raitasalo ym. 2018; Solantaus & Paavonen 2009), vanhemman taloudellisiin vaikeuksiin (Fitzsimons ym. 2017; Leinonen 2004; Solantaus & Leinonen & Punamäki 2004) sekä lapsen kohtaamiin tois- tuviin eroihin ja menetyksiin (Santalahti & Petrelius & Lindberg 2015, 72).