Organisaatio Asiakirja-aineistolle esitetyt kysymykset Terveyskeskus
ja lasten-neuvola
Huolet/ ongelmat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen?
Huolet/ ongelmat perheen arkeen ja vanhemmuuteen liittyen?
Huolet/ ongelmat lapsen päivähoito-, esikoulu- ja kouluympä-ristöihin liittyen?
Työskentely lapseen ja lapsen mikroympäristöihin liittyvien huolien ja ongelmien kanssa?
Päivähoito, esiopetus ja koulu
Huolet/ ongelmat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen?
Huolet/ ongelmat perheen arkeen ja vanhemmuuteen liittyen?
Huolet/ ongelmat lapsen päivähoito-, esikoulu- ja kouluympä-ristöihin liittyen?
Työskentely lapseen ja lapsen mikroympäristöihin liittyvien huolien ja ongelmien kanssa?
Kasvatus- ja
perheneuvola Huolet/ ongelmat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen?
Huolet/ ongelmat perheen arkeen ja vanhemmuuteen liittyen?
Huolet/ ongelmat lapsen päivähoito-, esikoulu- ja kouluympä-ristöihin liittyen?
Työskentely lapseen ja lapsen mikroympäristöihin liittyvien huolien ja ongelmien kanssa?
Mistä lapsi ohjautunut asiakkuuteen ja millä perusteella?
Lastensuojelun avohuollon palvelut
Huolet/ ongelmat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen?
Huolet/ ongelmat perheen arkeen ja vanhemmuuteen liittyen?
Huolet/ ongelmat lapsen päivähoito-, esikoulu- ja kouluympä-ristöihin liittyen?
Työskentely lapseen ja lapsen mikroympäristöihin liittyvien huolien ja ongelmien kanssa?
Mistä lapsi ohjautunut asiakkuuteen ja millä perusteella?
Lastenpsykiat-rinen erikois-sairaanhoito
Huolet/ ongelmat lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyen?
Huolet/ ongelmat perheen arkeen ja vanhemmuuteen liittyen?
Huolet/ ongelmat lapsen päivähoito-, esikoulu- ja kouluympä-ristöihin liittyen?
Työskentely lapseen ja lapsen mikroympäristöihin liittyvien huolien ja ongelmien kanssa?
Mistä lapsi ohjautunut asiakkuuteen ja millä perusteella?
Tutkimuslupa- ja suostumuslomakeprosesseineen aineistonkeruuvaihe kesti kokonaisuudessaan reilun vuoden. Prosessi oli työläs, mutta erittäin mie-lekäs. Prosessi vaati minulta lukuisia yhteydenottoja rekisterinpitäjiin sekä
matkustamista Suomessa. Asiakirja-aineiston määrä erikoissairaanhoidossa ja lasten kotikunnissa saattoi vaihdella hyvin paljon eri lasten kohdalla. Joi-denkin lasten kohdalla aineistoa oli hyvin niukasti ja joiJoi-denkin kohdalla hyvin runsaasti. Joidenkin lasten kohdalla aineiston läpikäynti saattoi kestää koko päivän, joidenkin kohdalla tunnin. Siihen, kuinka kauan aikaa kunkin lapsen asiakirja-aineistojen läpikäyntiin käytin, ei kuitenkaan ollut mahdollista va-rautua etukäteen, mikä pakotti minut tutkijana erittäin joustavaan työsken-telytapaan. Pyrin siihen, että voin esimerkiksi samalla kuntakäynnillä käydä läpi yhden lapsen kaikki asiakirja-aineistot. Aina tämä ei onnistunut, vaan saatoin joutua palaamaan samaan kuntaan useana eri päivänä.
3.3 Aineiston analyysi
Aineiston analyysin toteutin matriisitekniikkaa käyttäen. Menetelmä soveltuu hyvin tutkimukseen, jossa pyrkimyksenä on suhteuttaa tapaukset toisiinsa tiettyjen tarkasteltavana olevien ominaisuuksien suhteen sekä jäsentää ai-neisto mielekkäällä tavalla niin, että matriisit tukevat jatkoanalyysien ja johto-päätösten tekemistä. Menetelmä edellyttää tutkijalta luovuutta, mutta myös systemaattisuutta sekä sen ymmärtämistä, että tarkoituksena ei ole rakentaa oikeanlaista matriisia, vaan matriisi, joka auttaa vastaamaan tutkimuskysy-myksiin. (Miles & Huberman & Saldaña 2014, 104−114, 198−202.)
Käytin tutkimuksessani ajan suhteen järjestettyjä tapauskohtaisia ja me-tamatriiseja (Hämäläinen 1987, 46−54; Miles & Huberman & Saldaña 2014, 202−206.) Käytin ajan suhteen järjestettyjä matriiseja, koska niiden avulla oli mahdollista tehdä näkyväksi lasten palvelupolkuja palvelujärjestelmässä ja järjestelmän muodostavissa organisaatioissa. Tapauskohtaisia matriiseja käytin jäsentämään lasten prosessien etenemistä organisaatioissa lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien sekä organisaatioiden työskentelyn suh-teen. Metamatriiseja käytin jäsentäessäni aineistoa kvantifioinnin kautta ja muodostaessani tulkinnat lasten avun ja tuen tarpeista palvelujärjestelmän organisaatioissa.
Lähdin analyysissäni liikkeelle tiedonkeruulomakkeille keräämistäni
“raaka-aineistoista”. Ryhmittelin ja tiivistin aineistoa useassa eri vaiheessa
”aikajanalle”. Lähdin ”rakentamaan” kullekin lapselle ”aikajanaa”, jolle asetin kronologisessa järjestyksessä huolet tai ongelmat, jotka asiakas- ja potila-sasiakirjoissa oli liitetty lapsiin sekä tiedon siitä, miten palvelujärjestelmän organisaatiot olivat näiden huolien tai ongelmien kanssa työskennelleet.
”Aikajanan” käyttö oli tärkeää, koska halusin, että aineiston analyysin myötä tulee näkyväksi myös se, muuttuuko lapsen kasvaessa – ja jos muuttuu, mi-ten – se, mihin organisaatioiden huomio lapsessa ja lapsen koti-, päivähoito-, esikoulu- ja kouluympäristöissä kiinnittyy tai se, miten organisaatiot työsken-televät lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa.
Ensimmäisessä vaiheessa yhdistin eri organisaatioista keräämäni lasta koskevat aineistot yhdeksi lasta koskevaksi aineistoksi. Ryhmittelin kerää-mäni aineiston kunkin lapsen osalta niin, että lasta koskevasta aineistosta kävivät kronologisessa järjestyksessä ilmi kussakin organisaatiossa lapseen liitetyt huolet tai ongelmat sekä organisaatioiden mahdollinen työskentely näiden huolien tai ongelmien kanssa. Tässä vaiheessa pidin organisaatioiden dokumentoinnin toisistaan erillään ja pyrin siihen, että siirrän dokumentoin-nin keräämässäni muodossa ”aikajanalle”.
Seuraavassa vaiheessa yhdistin organisaatioiden dokumentoinnin niin, että lasta koskevasta aineistosta kävi kutakin lasta koskien kronologisessa järjestyksessä ilmi lapseen liitetty huoli tai ongelma, organisaatio, jossa huoli tai ongelma oli lapseen liitetty sekä organisaation työskentely huolen tai on-gelman kanssa. Tässä vaiheessa myös tiivistin aineistoa.
Kolmannessa vaiheessa ryhmittelin aineiston vielä kunkin lapsen osalta ”ai-kajanalle” kronologisessa järjestyksessä niin, että lasta koskevasta aineistosta kävivät ”omana ryhmänään” ilmi lapsiin yksilönä liitetyt huolet, ongelmat ja or-ganisaatioiden työskentely näiden huolien tai ongelmien kanssa sekä ”omana ryhmänään” lasten koti-, päivähoito-, esikoulu- ja kouluympäristöihin liitetyt huolet, ongelmat ja työskentely näiden huolien tai ongelmien kanssa. Tässä vaiheessa (kuten kahdessa edellisessäkin vaiheessa) huolet tai ongelmat kiin-nittyivät vielä vahvasti ilmaisuihin, joita asiakirjoissa oli lapsiin liitetty (katso tässä raportissa myös liite 1). Ryhmittelyn myötä kutakin lasta koskevasta aineistosta kävivät edelleen kronologisessa järjestyksessä ilmi organisaatiot, joissa lapsiin tai lasten mikroympäristöihin oli liitetty huolia tai ongelmia sekä organisaatioiden työskentely näiden huolien tai ongelmien kanssa.
Neljännessä vaiheessa siirryin käyttämään ajan suhteen järjestettyjä ta-pauskohtaisia matriiseja. Muodostin matriisit niin, että matriisien riveiltä kävi ilmi lapsi, johon huoli tai ongelma tai organisaation työskentely liittyi ja mat-riisien sarakkeilta kävivät ilmi lapsiin liitetyt huolet tai ongelmat, tai organi-saatioiden työskentely lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa. Aikaa
”edusti” lasten ikävaihe. Ryhmittelin lapset ikävaiheisiin alle 4-, 4−7-, 7−9- ja 9−11-vuotiaat kuuluviksi. Ryhmittely on hyvin karkea, ja perustuu ymmärryk-seeni lapsen kasvusta ja kehityksestä. Alle kouluikäisten lasten osalta neljän vuoden ikä toimi ”vedenjakajana”, koska miellän alle 4-vuotiaat lapset itseen-sä suuntautuviksi ja paljon vanhemman ohjausta ja tukea tarvitseviksi. Neljä vuotta täyttäneet lapset miellän enemmän toisiin lapsiin suuntautuviksi ja ylei-sesti toisia ihmisiä enemmän huomioiviksi. Lapsi voi vaikuttaa isolta, vaikka ei sitä oikeasti vielä ole. Kouluikäisten lasten kohdalla ”vedenjakana” toimi yh-deksän vuoden ikä, koska miellän alle 9-vuotiaat (”ykkös-kakkosluokkalaiset”) innokkaiksi ja sopeutuviksi koululaisiksi, jotka kuitenkin ovat vielä vahvasti vanhemmissaan kiinni. Kolmas-neljäsluokkaiset (9−11-vuotiaat) ovat jo monin eri tavoin ”isoja” ja valmistautumassa murrosiän mahdollisiin kuohuihin.
Viidennessä vaiheessa siirryin käyttämään ajan suhteen järjestettyjä meta-matriiseja. Ennen matriisien muodostamista luokittelin lapsiin liitetyt huolet tai ongelmat sekä organisaatioiden työskentelyn lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa määrittelemieni kriteerien pohjalta eri luokkiin. Luokitte-lun myötä aineistosta kävi tarkemmin ilmi se, missä määrin lapsiin liitetyissä huolissa tai ongelmissa oli kyse lapsiin yksilöinä tai lasten koti-, päivähoito-, esikoulu- tai kouluympäristöihin liittyvistä huolista tai ongelmista. Luokittelu tapahtui aineistolähtöisesti niin, että kullekin huolelle tai ongelmalle ja kul-lekin työskentelyn ”muodolle” löytyi luokka, jonka sisällä huolet tai ongelmat ja työskentely olivat homogeenisia, mutta erosivat muista luokista. Huolien tai ongelmien osalta käyn nämä luokat ja luokittelun kriteerit tarkemmin läpi tarkastellessani myöhemmin lapsiin liitettyjä huolia tai ongelmia palvelujär-jestelmän organisaatioissa (luku 4.2.3). Organisaatioiden työskentelyn osalta käyn nämä luokat ja luokittelun perusteet tarkemmin läpi tarkastellessani myöhemmin organisaatioiden työskentelyä lapsiin liitettyjen huolien tai on-gelmien kanssa (luku 4.3.4).
Metamatriisit muodostin niin, että matriisien riveiltä kävi ilmi organisaatio, jossa lapsiin oli liitetty huolia tai ongelmia, tai jossa näiden huolien tai ongel-mien kanssa oli työskennelty. Matriisien sarakkeilta kävivät kronologisesti ilmi huolet tai ongelmat, joita lapsiin oli organisaatioissa liitetty, organisaatioi-den työskentely lapsiin liitettyjen huolien tai ongelmien kanssa sekä työsken-telyn perusteet. Metamatriiseja muodostaessani käytin apunani aineiston kvantifiointia (Eskola & Suoranta 1998, 165−175; Tuomi & Sarajärvi 2018).
Kvantifiointi tutkimuksessani tarkoitti sitä, että otin tarkastelun kohteeksi lap-siin liitettyjen huolien tai ongelmien lukumäärän, työskentelyn lukumäärän sekä työskentelyn perusteiden lukumäärän. Palaan kvantifiointiin tutkimuk-sessani tarkemmin tulososion luvuissa 4.2.3, 4.3.3 ja 4.4. Ellen olisi käyttänyt aineiston analyysissä apunani aineiston kvantifiointia, olisi analyysi jäänyt kesken, enkä olisi kyennyt vastaamaan esittämääni tutkimuskysymykseen.
Metamatriisit tekivät näkyväksi sen, mitä huolia tai ongelmia organisaati-oissa oli liitetty lapsiin tai lasten mikroympäristöihin lasten ollessa alle 4-vuo-tiaita, 4−7-vuo4-vuo-tiaita, 7−9-vuotiaita sekä 9−11-vuotiaita. Metamatriisit tekivät näkyväksi myös sen, oliko organisaatioissa liitetty lainkaan huolia tai ongel-mia lapsiin tai lasten mikroympäristöihin eri ikävaiheissa, erosivatko lapset jossain suhteissa toisistaan tai erosivatko ikävaiheet toisistaan. Vastaavalla tavalla metamatriisit tekivät näkyväksi organisaatioiden työskentelyn lasten ja vanhempien kanssa, mutta myös sen, ellei työskentelyä ollut lainkaan ta-pahtunut.
Lähtökohtana matriisien muodostamiselle toimi Bronfenbrennerin bioe-kologinen systeemiteoria sekä Luhmannin ebioe-kologinen kommunikaatioteoria.
Matriisien tuli tehdä näkyväksi se, mitä asiakirja-aineistoissa esiin nostetut lasten psyykkisen kasvun ja kehityksen vaarantavat tekijät olivat, ja mihin ne lasten sosiaalisessa ympäristössä liittyivät. Matriisien tuli tehdä näkyväksi se, missä määrin lapsiin liitetyissä huolissa tai ongelmissa oli kyse lapsiin yksi-löinä liittyvistä huolista tai ongelmista, ja missä määrin niissä oli kyse lasten koti-, päivähoito-, esikoulu- ja kouluympäristöön liittyvistä huolista tai ongel-mista vai oliko mahdollisesti kyse molemongel-mista. Lisäksi matriisien tuli tehdä näkyväksi se, miten palvelujärjestelmän organisaatiot vastasivat näihin esiin nostamiinsa lapsia koskeviin huoliin tai ongelmiin. Matriisien tuli siis teh-dä näkyväksi lapsiin organisaatioissa liitetty huolipuhe ja siinä mahdollisesti
tapahtuneet muutokset, mutta ennen kaikkea se, mihin organisaatioiden huomio tämän huolipuheen osalta kiinnittyi.
Aineiston analyysivaiheen eteneminen käy ilmi kuviosta 3.
Kuvio 3. Aineiston analyysiprosessi
Aineiston analyysiprosessi eteni siten, että edellinen vaihe loi perustaa seu-raavalle vaiheelle. Osin vaiheet etenivät myös päällekkäin. Sen lisäksi että kuva 3 tekee näkyväksi aineiston analyysiprosessin etenemisen, tekee se nä-kyväksi myös raportin tulososion etenemistä. Aineiston ryhmittely- ja tiivis-tämisvaihe vastaa tulososion lukuja 4.1, 4.2.1 ja 4.2.2. Aineiston luokittelu ja pelkistämisvaihe vastaa tulososion lukuja 4.2.3 ja 4.3. Aineiston kvantifioinnin vaihe vastaa karkeasti tarkastellen tulososion lukua 4.4.
3.4 Luotettavuus
Tarkastelen tutkimukseni luotettavuutta suhteessa tutkimuksen aineiston hankintaan ja analyysiin. Suhteessa tutkimuksen aineiston hankintaan luo-tettavuuden arviointi edellyttää sen kysymyksen arviointia, onnistuinko hank-kimaan aineiston, jonka avulla oli mahdollista vastata tutkimuskysymykseeni.
Tutkimukseni aineiston muodostavat lasten kotikuntien sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioissa sekä lastenpsykiatrisessa erikoissairaan-hoidossa laaditut asiakas- ja potilasasiakirjat. Olen käyttänyt yhdentyyppistä aineistoa eli yksinomaan asiakas- ja potilasasiakirja-aineistoa. Lisäksi olen käyttänyt aineistoa, joka on laadittu tiettyä tehtävää varten – ja jotain muu-ta kuin tutkimustehtävää - varten, ja joka on paikoitmuu-tain ollut aukollismuu-ta ja puutteellista. Koska käytössäni ei ole ollut muuta aineistoa, olen ollut täy-sin riippuvainen siitä, mitä näihin asiakas- ja potilasasiakirjoihin on kirjattu.
Lähtökohtaisesti yhdentyyppisen aineiston käyttö voi heikentää tutkimuksen luotettavuutta, koska aineiston tuottama informaatio voi antaa liian yksipuo-lisen kuvan tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä.
Olen ollut täysin riippuvainen myös siitä, mitä aineistoja organisaatiot ovat luovuttaneet käyttööni. Lähinnä kasvatus- ja perheneuvolan osalta on voinut käydä niin, että koska olen pyytänyt lapsia koskevan aineiston, ei minulle ole annettu lainkaan aineistoa, josta olisi käynyt ilmi työskentely lasten vanhem-pien kanssa. Mikäli käyttööni luovutettu aineisto on tältä osin ollut puutteel-lista, heikentää se tutkimukseni luotettavuutta kasvatus- ja perheneuvolaa koskevien tulosten osalta.
Keräsin aineiston lasten kotikunnista ja lastenpsykiatrisesta erikoissai-raanhoidosta laatimilleni tiedonkeruulomakkeille. En pyrkinyt keräämään kaikkea lapsista kirjattua tietoa, vaan rajasin tiedonkeruun koskemaan lapsiin liitettyä huolipuhetta ja organisaatioiden työskentelyä lapsiin liitettyjen huo-lien tai ongelmien kanssa. Näin toteutettu tiedonkeruu heikentää tutkimuk-sen luotettavuutta. Ellei tiedonkeruu toteudu systemaattisesti ja huolellisesti, voi tietoja ”hukkua”.
Tutkimukseni aineisto koostuu 11 lasta koskevista asiakas- ja potilasasia-kirjoista, jotka lähtökohtaisesti saattoivat olla aukollisia ja puutteellisia ja jois-ta tiedonkeruu ensi vaiheessa jois-tapahtui laatimilleni tiedonkeruulomakkeille.
Vaikka aineiston hankintaan liittyi useita tutkimukseni luotettavuutta hei-kentäviä tekijöitä, onnistuin mielestäni hankkimaan aineiston, jonka avulla oli mahdollista vastata tutkimuskysymykseeni. Tämä johtuu siitä, että pyrin aineistoa hankkiessani toimimaan erittäin systemaattisesti ja huolellisesti.
Toistin eri palvelujärjestelmän organisaatioissa asiakas- ja potilasasiakir-ja-aineistolle esittämäni kysymykset lähes saman sisältöisinä organisaatios-ta toiseen siirtyessäni. Keräsin vasorganisaatios-taukset aineistolle esittämiini kysymyksiin laatimilleni tiedonkeruulomakkeille täsmälleen siinä muodossa, jossa kir-jaukset oli organisaatioissa asiakas- ja potilasasiakirjoihin tehty ja yhdistin eri organisaatioista kerätyt lapsia koskevat aineistot yhdeksi kutakin lasta koskevaksi aineistoksi, mutta vasta siinä vaiheessa, kun olin jo suhteellisen pitkällä aineiston analyysissäni.
Se, että yhdistin tiedonkeruulomakkeille eri organisaatioista keräämäni lapsia koskevat aineistot yhdeksi kutakin lasta koskevaksi aineistoksi, vahvis-taa tutkimukseni luotettavuutta suhteessa aineiston hankinvahvis-taan. Suhteessa aineiston analyysiin tämä toimenpide kuitenkin heikentää tutkimuksen luo-tettavuutta, koska toimenpiteeseen liittyy riski siitä, että tietoja katoaa tai tiedot sekoittuvat.
Toteutin aineiston analyysin matriisitekniikkaa ja kvantifiointia apuna käyttäen. Sekä matriisien että kvantifioinnin käyttö tutkimuksessa pelkistää aineistoa voimakkaasti. Myös tästä voi seurata se, että tietoja katoaa tai jotain aineistosta jää hyödyntämättä (Eskola ja Suoranta 1998, 166), jolloin aineis-ton tuottama kuva tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä jää yksipuolei-seksi ja kapeaksi. Matriisitekniikan ja kvantifioinnin käyttö tutkimuksessa voi näin heikentää tutkimuksen luotettavuutta.
Myös aineiston analyysiin liittyi siis tekijöitä, jotka heikensivät tutkimuk-seni luotettavuutta. Tukeuduin aineiston analyysiä tehdessäni kuitenkin vahvasti tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Kävin läpi huolipuhet-ta, jota lapsiin oli palvelujärjestelmän organisaatioiden asiakirjoissa liitetty.
Tätä huolipuhetta läpikäydessäni tukeuduin aiempaan tutkimustietoon, joka koski tekijöitä ja olosuhteita, joiden on tutkimuksissa osoitettu muodostavan riskin lapsen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle. Keräsin huolipuheen orga-nisaatiokohtaisesti ja kronologisessa järjestyksessä tiedonkeruulomakkeelle, jonka pohjana toimivat Bronfenbrennerin bioekologien systeemiteoria sekä
Luhmannin ekologinen kommunikaatioteoria. Kuten edellä luvussa 3.2 tote-sin, tiedonkeruulomake oli rakennettu niin, että se teki näkyväksi paitsi lapsiin (lapsiin yksilöinä tai lasten koti-, päivähoito-, esikoulu- ja kouluympäristöihin) eri ikävaiheissa ja eri organisaatioissa liitetyn huolipuheen, myös sen, mitä organisaatioiden työskentely oli lasten eri ikävaiheissa ollut ja mitä olivat ne lapsiin liitetyt huolet tai ongelmat, joiden suhteen organisaatiot kommuni-koivat, kun ne kommunikoivat lasten avun ja tuen tarpeista.
Lisäksi pyrin toteuttamaan myös aineiston analyysin systemaattisesti ja huolellisesti sekä etenemään analyysissäni niin, että käytin mahdollisimman pitkälle samoja ilmaisuja, joita lapsista laadituissa asiakas- ja potilasasiakir-joissa oli käytetty.
Tutkimuksen raportissa en enää voinut näitä alkuperäisiä ilmaisuja käyt-tää, koska tämä olisi voinut vaarantaa lasten ja perheiden anonymiteetin.
Raportissa käyttämäni ilmaisut ovat yleisemmälle tasolle nostettuja ja mah-dollisuuksien mukaan myös yhtenäisempiä ilmauksia kuin alkuperäiset il-maukset (Tuominen ym. 2011, 185; Kääriäinen 2003, 36). Lasten ja perheiden anonymiteetin suojaaminen edellytti siis lapsia ja perheitä koskevien tietojen voimakasta rajaamista raportin kirjoittamisen vaiheessa. Tämä heikentää tut-kimuksen luotettavuutta, koska se heikentää tutkimusta koskevan raportoin-nin tarkkuutta ja tätä kautta lukijoiden mahdollisuutta arvioida tutkimuksen luotettavuutta.
Pyrin kuitenkin huolehtimaan myös siitä, että lukijoilla on todellinen mah-dollisuus arvioida tutkimukseni luotettavuutta (Tuomi & Sarajärvi 2018), min-kä takia raportoin tutkimukseni etenemisen ja tulokset mahdollisimman huo-lellisesti ja tarkasti (Eskola & Suoranta 1998, 214; Grönfors 1982, 178; Hirsjärvi ym. 2009, 214). Vastatakseni edes jossain määrin ongelmaan, joka koski ra-portissa käyttämiäni ilmaisuja, kokosin asiakirja-aineistoissa lapsiin liitetyt huolet tai ongelmat raportin liitteeseen 1. Listasin liitetiedoston kolmeen eri taulukkoon huolet tai ongelmat, joita lapsiin liitettiin organisaatioissa lasten eri ikävaiheissa. Liitetiedoston osalta on kuitenkin tärkeä huomata se, että myös liitetiedosto perustuu jo osittain analysoituun aineistoon ja muokkauk-sen läpikäyneisiin ilmaisuihin eli kyse ei ole asiakirja-aineistoissa esitetyistä alkuperäisistä ilmaisuista. Liitetiedosto tekee kuitenkin näkyväksi niitä huolia tai ongelmia, jotka asiakirja-aineistoissa tulkintani mukaan kertoivat siitä, että
lapsiin oli liitetty huolia tai ongelmia. Liitetiedosto tekee näkyväksi myös sitä, millaisia ilmaisuja liitin muodostamiini luokkiin.
3.5 Tutkimuseettiset kysymykset
Tutkimuksessani keskeiset eettiset kysymykset koskevat lasten ja heidän van-hempiensa itsemääräämisoikeutta, alle 15-vuotiaan lapsen oikeutta saada vaikuttaa itseään koskeviin kysymyksiin kehitystään vastaavasti, aineiston anonymisointia sekä aineiston säilyttämistä tutkimustyön aikana ja sen pää-tyttyä.
Koska tutkimukseni aineisto koostui salassa pidettävistä ja alle 15-vuotiai-ta lapsia koskevis15-vuotiai-ta asiakas- ja potilasasiakirja-aineistois15-vuotiai-ta kerätystä aineis-tosta, ainoa tapa toteuttaa asetelmani mukainen tutkimus oli toteuttaa se lasten vanhempien suostumuksella. Suostumuksen tuli olla yksilöity, vapaa-ehtoisuuteen perustuva sekä nimenomainen. Tämä tarkoitti sitä, että suos-tumuksesta tuli käydä ilmi keräämäni tiedon käyttötarkoitus, tiedot, jotka asiakirjoista kerään, tieto siitä, että suostumuksen antamisesta on mahdol-lisuus kieltäytyä sekä siitä, että annetun suostumuksen voi peruuttaa ilman seuraamuksia. Lisäksi vanhempien tuli allekirjoittaa suostumus. (Henkilötie-tolaki 1999/523; Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1999/621.)
Kun keräsin tutkimukseni aineistoa, voimassa olivat Tutkimuseettisen neuvottelukunnan vuonna 2009 antamat ohjeet, jotka koskivat humanis-tisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eetti-siä periaatteita ja ehdotusta ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. Tällöin alle 15-vuotiaiden lasten osalta vasta ehdotettiin toimenpiteisiin ryhtymistä siltä osin, miten heidän YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen oikeus saa-da vaikuttaa itseään koskeviin kysymyksiin kehitystään vastaavasti toteutuisi jatkossa. Tässä vaiheessa riitti se, että lapsen huoltajat antoivat asiassa suos-tumuksensa. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009.)
Tutkimuseettinen neuvottelukunta päivitti ohjettaan 1.10.2019 alkaen.
Ohjeessa todetaan, että lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioi-hin kehitystään vastaavasti, minkä seurauksena alaikäiselle tulee antaa tie-to tutkimuksesta tavalla, jonka hän pystyy ymmärtämään. Jos lapsi on alle
15-vuotias, hänen tutkimukseen osallistumisestaan päättää ensisijaisesti lapsen huoltaja. Tällöinkin ensisijainen hyväksynnän antaja tutkimukseen osallistumiselle on kuitenkin alaikäinen itse. Huoltajan suostumuksesta huo-limatta tutkijan on aina kunnioitettava alaikäisen tutkittavan itsemääräämis-oikeutta ja vapaaehtoisuuden periaatetta. Näin on myös vajaakykyisten las-ten kohdalla. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2019, 9−11.)
Olen pyrkinyt kaikissa tutkimuksen teon vaiheissa pitämään tiukasti kiinni siitä, että kunnioitan tekemisilläni lasten ja heidän vanhempiensa itsemää-räämisoikeutta. Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on edellyttänyt sen selväksi tekemistä lasten huoltajille, että tutkimuksella, siihen osallistumisella tai siitä kieltäytymisellä ei ole minkäänlaista vaikutusta siihen, kuinka lasten ja vanhempien kanssa erikoissairaanhoidon lastenpsykiatrisella osastolla työs-kennellään. Tutkimukseen osallistuminen on perustunut vapaaehtoisuuteen.
Tutkimukseni kohteeksi asettuivat 11 lasta koskevat arkaluonteiset ja sa-lassa pidettävät asiakirja-aineistot. Tämä edellytti minulta sitä, että esitän tutkimuksen tulokset tutkimusraportissa riittävän yleisessä muodossa sen varmistamiseksi, ettei tutkimukseen valikoituneiden lasten ja heidän perhei-densä anonymiteetti vaarannu (Kuula 2011, 214−219). Jouduin miettimään hyvin tarkasti sitä, miten tutkimusraportin laadin, jotta tutkittavien anonymi-teetti ei vaarannu (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009). Tämä pakotti voimakkaasti rajaamaan sitä, miten ja mitä asioita raportissa esitän, koska minun tuli huomioida myös se, ettei tutkittavia kyetä tunnistamaan myös-kään välillisten tietojen kautta.
Tutkimusprosessin aikana olen pyrkinyt suojaamaan lasten ja heidän perheidensä anonymiteettiä eri tavoin. Olen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa poistanut keräämästäni aineistosta lapsia koskevat suorat yksi-löinnin mahdollistavat tiedot (nimet, henkilötunnukset, osoitteet, kotikun-nat, kotikunnan sosiaali-, terveys- ja opetustoimen yksiköt, sairaanhoitopiirit) enkä ole tutkimuksen aineistonkeruun käynnistyttyä ollut henkilökohtaisesti yhteydessä lapsiin, heidän vanhempiinsa tai lasten ja heidän perheidensä kanssa työskennelleisiin työntekijöihin tai viranhaltijoihin.
Olen myös poistanut mahdolliset epäsuorat tunnistetiedot eli tiedot esimerkiksi siitä, onko lapsella sisaruksia, onko lapsen lähivanhempi isä vai äiti (vastaavasti onko etävanhempi isä vai äiti) tai siitä, mikä on lapsen
perhesuhde (ovatko vanhemmat avioliitossa, avoliitossa, eronneet, onko ky-seessä uusperhe jne.). Myös tiedot vanhempien työllisyystilanteesta ja per-heen mahdollisista muutoista olen poistanut raportista.
Raportoinnin osalta yksityisyyden ja tietosuojan varmistaminen on edellyt-tänyt myös sitä, etten liitä tutkimusraporttiin kopioita tutkimuslupahakemuk-sistani, myönnetyistä tutkimusluvista tai suostumuksista. Yksityisyyden ja tie-tosuojan varmistaakseni en myöskään ole tarkemmin avannut ajankohtaa, jolloin aineistonkeruu on tapahtunut, enkä ajankohtaa, jolloin lapsia koskevat asiakirja-aineistot on laadittu.
Aineiston tulosten esittämisen osalta olen pyrkinyt sellaiselle tasolle, ettei tulososion perusteella ole mahdollista tunnistaa lapsia tai heidän vanhem-piaan. Tämä on tarkoittanut sitä, etten ole käyttänyt suoria lainauksia sekä
Aineiston tulosten esittämisen osalta olen pyrkinyt sellaiselle tasolle, ettei tulososion perusteella ole mahdollista tunnistaa lapsia tai heidän vanhem-piaan. Tämä on tarkoittanut sitä, etten ole käyttänyt suoria lainauksia sekä