Lapsen kasvu ja kehitys Bronfenbrennerin bioekologisessa

Lastenpsykiatriseen osastohoitoon päätyy lapsi, jonka psyykkinen kasvu ja kehitys uhkaa vakavalla tavalla vaarantua, ellei lapsi saa apua ja tukea. Lap-sen avun ja tuen tarve voi näyttäytyä lapLap-sen psyykkiLap-senä oireiluna, mutta sen taustalta voi löytyä huolia tai ongelmia, jotka liittyvät lapsen kasvu- ja kehitysympäristöihin. Tilanteessa, jossa lapsen kasvu- ja kehitysympäristöi-hin liittyy huolia tai ongelmia, on sillä, kuinka palvelujärjestelmän sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatiot kykenevät auttamaan ja tukemaan lasta ja lapsen vanhempia näissä huolissa tai ongelmissa, suuri merkitys lap-sen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Edellä toteamani tekee näkyväksi Bronfenbrennerin bioekologinen systee-miteoria. Lähtökohtaisesti teoria korosti lapsen kehitysympäristöjen roolia lapsen kasvulle ja kehitykselle, mutta ei ottanut huomioon lapsen omaa ak-tiivista roolia tässä prosessissa. Bronfenbrenner käytti teoriasta nimeä eko-loginen systeemiteoria. Bronfenbrenner tarkisti teoriaansa myöhemmin ja nimesi teoriansa uudelleen, bioekologiseksi systeemiteoriaksi. Bioekologisen systeemiteorian mukaan lapsen kasvu ja kehitys tapahtuu kiinteässä vuo-rovaikutuksessa lapsen sosiaalisen ympäristön kanssa. Lapsen sosiaalinen ympäristö määrittyy teoriassa rakenteeksi, joka muodostuu sisäkkäisistä sys-teemeistä, joissa kussakin sosiaalinen vuorovaikutus lapsen ja systeemin tai systeemien välillä toteutuu tietyllä systeemille ominaisella tavalla vaikuttaen kuitenkin aina lapsen kehitykseen – välillisesti tai välittömästi. Lapsi nähdään aktiivisena toimijana ja lapsen biologisilla ja psykologisilla ominaisuuksilla nähdään olevan merkitystä prosessissa, jonka myötä lapsi kasvaa ja kehittyy.

(Bronfenbrenner 1979; 2016; Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1994, 88.) Bronfenbrennerin bioekologista systeemiteoriaa ovat kansallisissa tutki-muksissaan soveltaneet muun muassa Mirja Kajava (1997) tarkastellessaan lapsen edun tulkintaa tilanteissa, joissa lapsen kasvuolojen puutteet pakot-tivat lastensuojeluviranomaiset ottamaan lapsen huostaan, Mirja Korkiakan-gas (2005) tarkastellessaan perhetyön interventioita lastensuojelun avohuol-lossa, Martti Niemi (2012) tarkastellessaan lapsen ominaisuuksia, perheen resursseja sekä vanhempilapsisuhdetta lapsen kehityksen ennustajina ja

Taru Kekoni ym. (2019) tarkastellessaan tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa posi-tiivisesti tai negaposi-tiivisesti perhehoidossa olevan lapsen kehitykseen. Kansal-lisissa tutkimuksissa Bronfenbrennerin bioekologista systeemiteoriaa ovat soveltaneet myös johdantoluvussa mainitsemani Tarja Paakkonen (2012) ja Sointu Kestilä (2016) sekä Kaisa-Elina Kiuru ja Anna Metteri (2014), joihin palaan tarkemmin Luhmannin ekologista kommunikaatioteoriaa tarkastele-vassa luvussa (luku 2.3).

Bronfenbrennerin bioekologisessa systeemiteoriassa lapsen sosiaalisen ympäristön muodostavia sisäkkäisiä systeemejä kutsutaan nimillä mikro-systeemi, mesomikro-systeemi, eksomikro-systeemi, makrosysteemi ja kronosysteemi.

Mikrosysteemi on systeemeistä sisin, makrosysteemi uloin. Mesosysteemi ja eksosysteemi jäävät tässä järjestyksessä mikro- ja makrosysteemin väliin.

Kronosysteemi kuvaa aikaa ja ajan kulun mukanaan tuomia muutoksia yksi-lön kasvaessa. (Bronfenbrenner 1979; 2016.)

Mikrosysteemi edustaa niitä kehittyvän yksilön vuorovaikutussuhteita, joissa yksilö on sosiaalisen vuorovaikutuksen kokija ja vuorovaikutukseen vaikuttaja. Lapsen ympärillä vaikuttavat ja toimivat aikuiset ja toiset lapset vaikuttavat lapseen sosiaalisten rooliensa kautta, mutta ovat olemassa myös henkilöinä, joilla on omat tunnusomaiset temperamentin, persoonallisuuden tai käsitysjärjestelmien piirteet. Systeemin laatu riippuu systeemin kyvystä tu-kea lapsen kehitystä vastaamalla lapsen kehityksellisiin (mm. emotionaalisiin ja sosiaalisiin) tarpeisiin ja tarjoamalla lapselle tämän kehitykselliseen tasoon sopivia ja sitä eteenpäin vieviä haasteita. (Bronfenbrenner 1979, 3−4; 2016, 263 −265; Garbarino & Ganzel 2000, 78−79.) Tutkimuksessani lapsen sosiaa-lisen ympäristön mikrosysteemin muodostavat lapsi ja lapsen mikroympä-ristöt. Mikroympäristöjä edustavat lapsen vanhemmat, päivähoito, esiopetus sekä perusopetuksen luokat 1−6, jotka olen nimennyt tutkimuksessani lap-sen koti-, päivähoito-, esiopetus- ja kouluympäristöiksi.

Mesosysteemi edustaa mikrosysteemien välisiä vuorovaikutussuhteita eli suhteita, joissa kehittyvän yksilön siihenastiset ja yksilölliset kokemukset realisoituvat. Systeemin laatu riippuu mikrosysteemien välisten yhteyksien laadusta ja rikkaudesta, esimerkiksi siitä, miten lapsen opettajan ja lapsen vanhempien välinen vuorovaikutus toimii. (Bronfenbrenner 1979, 7−8; 2016, 264; Garbarino & Ganzel 2000, 79.) Olennaista mesosysteemiä tarkasteltaessa

on se, tukevatko eri mikrosysteemit toisiaan vai kokeeko kehittyvä yksilö niis-sä ristipaineita, odotetaanko ja vaaditaanko eri mikroympäristöisniis-sä erilaista käyttäytymistä (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1994, 89). Tutkimukses-sani mesosysteemin muodostavat vuorovaikutussuhteet lapsen vanhempien ja päivähoidon, lapsen vanhempien ja esiopetuksen tai lapsen vanhempien ja lapsen kouluympäristössä toimivien aikuisten välillä.

Eksosysteemi edustaa yhteyksiä, prosesseja tai olosuhteita, joilla on vaikutusta yksilön kehitykseen, mutta joissa kehittyvällä yksilöllä ei välttä-mättä ole suoranaista roolia. Vuorovaikutus systeemissä tapahtuu tavalla, joka heikentää tai parantaa esimerkiksi lapselle merkityksellisten aikuisten mahdollisuutta tukea ja vahvistaa lapsen kehitystä. (Bronfenbrenner 1979, 7−8; 2016, 264−265; Garbarino & Ganzel 2000, 79.) Eksosysteemejä voivat olla esimerkiksi organisaatiot, jotka luovat edellytyksiä lapsen toiminnoille mikrosysteemeissä (Saarinen & Ruoppila & Korkiakangas 1994, 89). Lapsen vanhempien mahdollisuutta tukea lapsen kasvua ja kehitystä voivat heiken-tää esimerkiksi heikosti toimivat peruspalvelut (Kestilä 2016, 45). Tutkimuk-sessani eksosysteemin muodostavat terveyskeskustoiminta, lastenneuvola-palvelut, kouluterveydenhuolto, koulukuraattori- ja koulupsykologilastenneuvola-palvelut, kasvatus- ja perheneuvolapalvelut, lastensuojelun avohuollon palvelut sekä lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelut.

Makrosysteemi kiinnittää huomion ideologisiin ja institutionaalisiin teki-jöihin, joita tietty kulttuuri tai alakulttuuri ilmentää. Makrosysteemi edustaa tekijöitä, joilla ihmiset yleisesti perustelevat sitä, miksi jotkut asiat tehdään tai pitää tehdä tietyllä tavalla, tai instituutioita, jotka ilmentävät näitä pe-rusteluja (Garbarino & Ganzel 2000, 80.) Makrosysteemi sisältää systeemille tunnusomaiset käyttäytymis- ja käsitysmallit, jotka siirtyvät sukupolvelta toi-selle erilaisten kulttuuri-instituutioiden, kuten perheen, koulun, seurakun-nan, työpaikan ja hallintorakenteiden toteuttamien, sosialisaatioprosessien välityksellä. Makrosysteemit tunnistetaan tyypillisesti sosiaalista osoitetta ilmaisevien etikettien muodossa, esimerkiksi tiettynä uskonnollisena ryh-mänä, tai tietyssä yhteisössä tai sosiaalisessa rakenteessa elävinä ihmisinä, joilla on esimerkiksi yhteiset ja samanlaiset käsitysjärjestelmät, samanlaiset taloudelliset resurssit, ja samanlaiset elämäntavat. (Bronfenbrenner 2016, 266−267). Tutkimuksessani makrosysteemin muodostaa yhteiskuntamme

poliittishallinnollinen ohjaus eli normi- tai säädösohjaus, resurssiohjaus, in-formaatio-ohjaus sekä etu- ja jälkikäteinen valvonta (Hansson 2002, 15−16).

Kronosysteemi kiinnittää huomion yksilön kehitykseen liittyviin muutok-siin suhteessa yksilön elämäntapahtumiin ja kokemukmuutok-siin. Ratkaisevaa näissä tapahtumissa ja kokemuksissa on se, että ne muuttavat yksilön ja hänen ympäristönsä olemassa olevaa suhdetta luoden dynamiikan, joka aiheuttaa kehityksellisiä muutoksia pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä muutosten aiheuttajana toimii elämän siirtymävaihe, pitkällä aikavälillä elä-män siirtymävaiheiden kasautuma ja jopa ylisukupolvisuus. (Bronfenbrenner 2016, 235−237.) Tutkimuksessani kronosysteemi ”ilmenee” lasten palvelu-polkuina.

Tutkimuksessani lapsen sosiaalinen ympäristö määrittyy kuvan 2 mukai-sesti lapsen mikro-, meso-, ekso-, makro- ja kronosysteemien muodosta-maksi rakenteeksi, jossa vuorovaikutus on systeemien sisäistä ja välistä ja tapahtuu ajassa. Systeemien sisäistä vuorovaikutusta kuvaavat siniset mo-lempiin suuntiin osoittavat nuolet. Systeemien välistä vuorovaikutusta kuvaa punainen molempiin suuntiin osoittava nuoli. Sininen kaikki tasot lävistävä nuoli yhteiskunnan poliittishallinnollisjuridisesta ohjauksesta lapseen ja lap-sen kotiympäristöön kuvaa sitä, kuinka yhteiskunnan poliittishallinnollinen ohjaus lävistää kaikki systeemit vaikuttaen siihen, millaisia arvoja, asenteita tai ideologiaa systeemit ilmentävät.

Kuvio 2. Systeeminen näkökulma lapsen sosiaaliseen ympäristöön

Bronfenbrennerin bioekologinen systeemiteoria toimii tutkimuksessani lap-sen psyykkilap-sen kasvun ja kehityklap-sen jälap-sentäjänä. Systeeminen näkökulma lapsen kasvuun ja kehitykseen tuottaa ymmärryksen siitä, että erikoissai-raanhoidon lastenpsykiatriselle osastolle päätyneen lapsen psyykkinen kasvu ja kehitys on tapahtunut vuorovaikutuksessa lapsen sosiaalisen ympäristön kanssa, ja sillä, kuinka lasten ja heidän vanhempiensa tukemiseksi rakenta-mamme sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostama

palvelujärjestelmämme kykenee tukemaan lasta tilanteessa, jossa lapseen tai lapsen kasvu- ja kehitysympäristöihin liittyy huolta tai ongelmaa, on suuri merkitys lapsen psyykkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Bronfenbrennerin bioekologisen systeemiteorian osalta tarkastelu ta-pahtuu lasten sosiaalisten ympäristöjen mikro-, ekso- ja kronosysteemien tasoilla. Mikrosysteemien tasoilla tarkastelun kohteeksi asettuvat lapset ja lasten mikroympäristöt (eli koti-, päivähoito-, esiopetus- ja kouluympäristöt), eksosysteemien tasoilla sosiaali-, terveys- ja opetustoimen organisaatioiden muodostama palvelujärjestelmämme ja kronosysteemien tasoilla lasten pal-velupolut.