Lastensuojeluilmoitusten kertomaa : Näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin

(1)

Marisanna Korvenpää

LASTENSUOJELUILMOITUSTEN KERTOMAA

Näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2022

(2)

TIIVISTELMÄ

Marisanna Korvenpää: Lastensuojeluilmoitusten kertomaa. Näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin

Pro gradu - tutkielma Tampereen yliopisto Sosiaalityö

Ohjaajat: Tuija Eronen ja Leena Autonen-Vaaraniemi Huhtikuu 2022

Pro gradu -tutkielmani on toimeksianto länsisuomalaiselta kaupungilta. Tutkielmassani tarkastelen lastensuojeluilmoituksia ja ilmoitustekstien sisältöjä lasten hyvinvoinnin näkökulmasta. Olen valinnut tutkimukseni viitekehykseksi lapsen hyvinvointimallin, joka havainnollistaa hyvinvoinnin moni- ulotteisuutta ja kuvaa hyvinvoinnin ulottuvuuksien jatkuvaa vuorovaikutuksellisuutta. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, mitä lastensuojeluilmoitukset kertovat hyvinvoinnin puutteista ja vajeista.

Halusin myös selvittää, näkyykö koronapandemia lastensuojeluilmoituksissa.

Tutkimukseni aineisto koostuu toimeksiantajakaupungissa 2019 ja 2020 tehdyistä lastensuojeluilmoituksista, joita on yhteensä 346 kappaletta. Lähestyn aineistoa sosiaalisen konstruktionismin näkökul- masta, millaista todellisuutta tiettyyn aikaan ja paikkaan sijoittuvassa aineistossa rakentuu lastensuojeluilmoituksista löydettävien lausumien kautta. Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt teoriaohjaavaa sisällönanalyysia sekä sisällön erittelyä. Analyysini pääluokat muodostuivat lapsen hyvinvointimallin neljästä hyvinvoinnin ulottuvuudesta, jotka ovat aineellinen, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi.

Lastensuojeluilmoitusten vertailu osoitti, että 2019 eniten ilmoituksia tehtiin 15–18-vuotiaista kun taas 2020 eniten ilmoituksia tuli 6–12-vuotiaista lapsista. Ilmoitusajankohtia vertailtaessa selkein ero oli siinä, että maaliskuun 2020 ilmoitusten lukumäärä oli seitsenkertainen verrattuna vuoteen 2019.

Molempina vuosina päihteidenkäyttö, sekä lasten että vanhempien, olivat eniten käytetyt ilmoitusperusteet. Sisällönanalyysi koski ainoastaan vuoden 2020 lastensuojeluilmoituksia. Aineellisen hyvinvoinnin puutteita tuli esiin niukasti. Fyysisen hyvinvoinnin ulottuvuudella kerrottiin lasten kohtaa- masta väkivallasta ja lasten sekä nuorten todennetusta päihteidenkäytöstä. Eniten lausumia tuli psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudelle. Ne kertoivat kaltoinkohtelun seurauksista, lasten ja nuorten vail- linaisista ongelmanratkaisutaidoista ja heidän pahasta olostaan. Sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudella tuli esiin vanhempien tukiverkostojen puute, lasten yksinäisyys ja eroperheiden ongelmat.

Tuloksista voi tehdä johtopäätöksen, että lapsilla ja nuorilla on vajeita kaikilla hyvinvoinnin ulottuvuuksilla. Suurin osa hyvinvoinnin haasteista asettuu psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudelle, joka kertoo siitä, että lapset ja nuoret eivätkä heidän perheensä ole saaneet riittävää tukea selviytyäkseen arjen haasteista. Varovaisia arvioita voidaan tehdä myös siitä, että koronapandemia on vaikuttanut negatiivisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tärkeä johtopäätös on myös se, että hyvinvoinnin tutkiminen lastensuojeluilmoitusten kautta kertoo vain hyvinvoinnin vajeista eikä lainkaan niistä sei- koista, jotka lasten ja nuorten elämässä ovat hyvin.

Avainsanat: lastensuojeluilmoitukset, lapsen hyvinvointimalli, koronapandemia, sisällönanalyysi Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check –ohjelmalla.

(3)

ABSTRACT

Marisanna Korvenpää: Reported in child protection notifications. Perspectives on child and youth well-being

Master’s thesis

University of Tampere Social Work

Supervisors: Tuija Eronen and Leena Autonen-Vaaraniemi April 2022

My master's thesis is a mandate from a city in western part of Finland. In my thesis, I study the child protection notifications and the contents of the notification texts from the perspective of the child well-being. I have chosen the structural model of child well-being as the theoretical framework for my study. It illustrates the multidimensionality of well-being and describes the constant interactivity within the dimensions of well-being. The purpose of my thesis is to find out what child protection notifications say about welfare deficiencies and shortfalls. I also wanted to find out if the coronavirus pandemic could be found in the data.

My research data consists of child protection notifications made in the commissioning city in 2019 and 2020. I approach the material from the perspective of social constructionism, what kind of reality in data set at a particular time and place is built through statements found in child protection notifications. As a method of analysis, I use theory-oriented content analysis as well as summative content analysis. The four dimensions of well-being (material, physical, mental, and social well-being) from the structural model of child well-being make up the four main categories of my content analysis.

Comparison of child protection notifications showed that in 2019 the highest number of notifications were made of 15-18-year-olds while 2020 the highest number of reports came from children aged 6 to 12. When comparing the reporting dates, the clearest difference was that the number of notifications in March 2020 was seven times to the number of notifications in March 2019. In both years, substance use, by both children and parents, was the most used reporting criteria. The content analysis was only for the 2020 child protection notifications. Shortcomings in material well-being came to light scarce. The dimension of physical well-being reported the violence faced by children and veri- fied substance abuse by children and adolescents. The dimension of mental well-being got the most statements. They told of the consequences of maltreatment, the unsafe problem-solving skills of children and adolescents and of their malaise. The dimension of social well-being dimension told of the lack of parental support networks, loneliness of children and problems with separation families.

From the results, one can draw a conclusion that children and adolescents have deficits at all stretches of well-being. Most of the challenges of well-being settle on the dimension of mental well-being, which speaks to the fact that children and adolescents and their families have not received sufficient support to cope with the challenges of everyday life. Cautious reviews can also be made that the corona epidemic has negatively impacted the well-being of children and adolescents. An important conclusion is also that examining well-being through child protection notifications only tell of the shortfalls in well-being and not at all about the matters that are well in children's and adolescent's lives.

Keywords: child protection notifications, the structural model of child well-being, coronavirus pandemic, content analysis

The originality of this thesis has been checked using the Turnitin Originality Check -service.

(4)

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ... 2

2 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI ... 4

2.1 Näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin ... 4

2.2 Lapset ja nuoret Suomessa ... 7

2.3 Koronapandemian vaikutukset lasten ja nuorten arkeen ... 8

3 LASTENSUOJELUILMOITUS ... 12

3.1 Lastensuojelu osana palvelujärjestelmää ... 12

3.2 Lastensuojeluilmoitukset ... 13

4 LAPSEN HYVINVOINTIMALLI ... 18

4.1 Hyvinvointimallin perusta... 18

4.2 Hyvinvoinnin ulottuvuudet ... 19

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 23

5.1 Tutkimustehtävä ... 23

5.2 Lastensuojeluilmoitukset aineistona ... 24

5.3 Sisällönanalyysi ja sisällön erittely ... 24

5.4 Tutkimuseettiset kysymykset ... 29

6 LASTENSUOJELUILMOITUKSET 2019 JA 2020 ... 33

6.1 Yleiskatsaus ilmoituksista ... 33

6.2 Ilmoitusperusteiden vertailua ... 34

7 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI VUODEN 2020 ILMOITUSTEN KERTOMANA ... 40

8 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 47 LÄHTEET

(5)

KUVIOT

Kuvio 1. Lapsen hyvinvointimalli . ... 19

Kuvio 2. Eniten ilmoituksia tehneet tahot 2019 ja 2020 ... 34

Kuvio 3. 2019 eniten käytetyt ilmoitusperusteet ... 35

Kuvio 4. 2020 eniten käytetyt ilmoitusperusteet ... 35

Kuvio 5. 2019 ja 2020 ilmoitusperusteiden vertailu ... 36

Kuvio 6. Käytetyimmät ilmoitusperusteet 0–5-vuotiaat ... 37

TAULUKOT Taulukko 1. Sisällön erittelyn tiedot taulukoissa ... 26

Taulukko 2. Hyvinvoinnin haasteet hyvinvoinnin ulottuvuuksilla ... 28

(6)

2

1 JOHDANTO

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta lastensuojeluilmoituksia. Suomessa tehtiin vuonna 2020 163 130 lastensuojeluilmoitusta, joka on 5 930 ilmoitusta enemmän kuin vuonna 2019 (THL 2021b, 20). Lastensuojeluilmoituksia on tutkittu sekä Suomessa että kansainvälisesti melko vähän. Monissa lastensuojelua koskevissa tutkimuksissa lastensuojeluilmoituksia on sivuttu, mutta ne ovat harvemmin tutkimusten pääaineistona. Saman havainnon ovat tehneet mm. Hietamäki kollegoineen (2017, 417). Lastensuojeluilmoitukset kertovat lasten, nuorten ja heidän perheidensä kohtaamista haasteista ja arjessa olevista ongelmista. Ne eivät ole koko totuus lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ainoastaan se osa, joka tulee viranomaisille näkyväksi ilmoituksen- tekijän huolenkynnyksen ylityttyä.

Tutkielmani on toimeksianto länsisuomalaiselta kaupungilta. Tarve tutkimukselleni nousee suoraan käytännöstä ja toimeksiantajakaupungin lastensuojelun sosiaalityön arjesta, sillä kyseisessä kaupun- gissa lastensuojeluilmoitusten määrä lähes tuplaantui vuonna 2020 vuoteen 2019 verrattuna. Toimek- siantaja toivoo tutkimustulosten avaavan syitä siihen, miksi ilmoitusmäärät nousivat ja he haluavat myös selvittää, miten vuoden 2019 ilmoitukset eroavat vuonna 2020 tehdyistä lastensuojeluilmoituksista. Lastensuojeluilmoitusten tarkempi tutkiminen niiden sisältöjä analysoimalla ja erittelemällä tuottaa tietoa, jota ei ole saatavissa suoraan esimerkiksi sosiaalityön asiakastietojärjestelmän raport- tien tai kansallisten tilastojen kautta. Tutkimuksessani haluan selvittää sisällön analyysin avulla, mitä lastensuojeluilmoitusten sisällöt kertovat lasten hyvinvoinnista. Lisäksi haluan sisällön erittelyn keinoin vertailla vuoden 2019 ja 2020 lastensuojeluilmoituksia ja selvittää millaisia yhteneväisyyksiä ja eroja vuosien välillä on.

Vuosi 2020 oli poikkeuksellinen globaalilla tasolla ja COVID-19-pandemia vaikutti myös kaikkien suomalaisten elämään ja arkeen monin tavoin. Herrenkohl kollegoineen (2021) toteaa Covid-19-pandemian asettavan haavoittuvat lapset alttiiksi vaaroille. Heidän mielestään lastensuojelussa asiaa täy- tyisi lähestyä uudesta näkökulmasta koska tarjolla olevat palvelut eivät kohtaa perheiden tarpeita ja painopisteen tulisi olla ennaltaehkäisevissä, universaaleissa palveluissa. Jentsch ja Schnock (2020) tarkastelevat lastensuojelua pandemian keskellä keskittyen Saksan tilanteeseen. He tutkivat pandemian aiheuttamien toimenpiteiden vaikutusta lapsiin ja perheisiin sekä lastensuojelun työntekijöiden kohtaamia haasteita pandemian aikana. On mielenkiintoista selvittää, voidaanko

(7)

3

toimeksiantajakaupungissa tapahtuneeseen ilmoitusten määrän nousuun yhdistää kansallisella ja kun- tatasolla pandemian vuoksi toteutetut poikkeusajan toimenpiteet jotenkin lastensuojeluilmoitusten määrän kasvua selittävänä tekijänä. Tätä ennakko-oletusta vastaan on esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportti (THL 2021b), jonka mukaan lastensuojelutilaston tunnusluvuissa ei vielä näy merkittävää muutosta.

Lasten ja nuorten hyvinvointi on pro gradu -työni teoreettisen viitekehyksen kulmakivi. Tutkielma- raporttini aluksi tarkastelen lasten ja nuorten hyvinvoinnin määritelmiä ja millaisista näkökulmista siitä on tieteellisissä julkaisuissa kirjoitettu. Tämän jälkeen käsittelen yleisellä tasolla suomalaisten lasten ja nuorten hyvinvointia tällä hetkellä sekä koronapandemian vaikutuksia lasten ja nuorten arkeen Suomessa ja kansainvälisesti. Seuraavaksi olen avannut suomalaista palvelujärjestelmää lastensuojelun osalta ja erityisesti lastensuojeluilmoituksia sekä lastensuojeluilmoitukseen liittyvää lain- säädäntöä ja prosesseja.

Työni teoreettisen osuuden lopuksi esittelen Jaana Minkkisen (2015) esittelee yhteiskuntatieteiden väitöskirjassaan kehittelemän lapsen hyvinvointimallin. Mallin rakentuu neljän ulottuvuuden ympä- rille (sosiaalinen, aineellinen, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi) ja siinä pyritään mahdollisimman kattavasti huomioimaan hyvinvoinnin reunaehdot sekä osatekijöiden väliset yhteydet. (Minkkinen 2015, 61.) Sitten siirryn työssäni tutkimusasetelmaan ja kerron, mikä on työni tutkimustehtävä, esittelen lastensuojeluilmoitukset tutkimukseni aineistona sekä kerron, millä tavoin aineisto on tutkimus- tani varten hankittu. Tutkimuksen toteuttamista koskevan luvun päätään aineiston analysoinnin ku- vaamiseen ennen tutkimuseettisiä pohdintoja. Analyysini on aineistolähtöinen ja menetelmäksi olen valinnut teoriaohjaavan sisällönanalyysin sekä sisällön erittelyn. Ensimmäisessä tulosluvussa esittelen sisällön erittelyn tulokset ja toisessa sisällönanalyysin tulokset. Olen valinnut Minkkisen lapsen hyvinvointimallin (2015, 61) perustaksi sille, miten tarkastelen lasten ja nuorten hyvinvointia lastensuojeluilmoitusten sisällöissä, koska sen avulla pystyn konkreettisesti esittelemään hyvinvointia ja sen puutteita toimeksiantajakaupungin alle 18-vuotiaiden asukkaiden keskuudessa. Tutkielmaraport- tini päättyy johtopäätöksiin, jossa vedän tulokset yhteen ja peilaan niitä käyttämääni teoriaan sekä pohdintaan mahdollisista uusista tutkimusaiheista.

(8)

4

2 LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI

2.1 Näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin

Hyvinvointi on monisyinen käsite, jota on tutkittu monen eri tieteenalan toimesta eikä yhtä yhtenäistä käsitystä siitä ole olemassa. Lähimmäksi universaalia jaettua käsitystä lasten ja nuorten hyvinvoinnin määrittäjästä nousee YK:n lastenoikeuksien sopimus. Se on tärkein lasten ihmissoikeuksien tunnis- taja ja määrittäjä, joka tunnustetaan lähes kaikkialla maailmassa. Lasten ja nuorten kannalta tärkeät sopimuksessa määritellyt oikeudet ovat oikeus perheeseen tai siihen rinnastettavaan huolenpitoon, oikeus suojeluun ja turvaan, oikeus terveydenhuoltoon, opetukseen ja sosiaaliturvaan sekä riittävään elintasoon. Lapsen oikeuksista kumpuavat hyvinvoinnin ulottuvuudet limittyvät toisiinsa, mikään niistä ei ole ensisijainen toisiinsa nähden eikä mikään niistä voi korvata muita. (Bardy 2009, 32–34, 37; Yleissopimus lapsen oikeuksista 1991.) Sopimuksessa kirjatut oikeudet toteutuvat vaihtelevasti, mutta niillä on tärkeä tehtävä lasten ja nuorten hyvinvoinnin reunaehtojen määrittelijänä. Lasten oikeuksien sopimuksen ratifioineet valtiot ovat sitoutuneet priorisoimaan lasten oikeudet hallinnossaan ja kehittämään lainsäädäntöään ja politiikkaansa sopimuksen arvojen mukaisesti. UNICEF Innocenti- tutkimuskeskuksen raportti tekee johtopäätöksissään selväksi sen, että lasten oikeuksia ja hyvinvointia parannetaan ennen kaikkea rakenteellisen sosiaalityön keinoin, vaikuttamalla politiikkaan ja käy- täntöihin. Tutkijoiden mukaan valtioiden tulisi keskittyä luomaan vahvat perustat lasten hyvinvoinnille ja tehtävä sellaisia poliittisia päätöksiä, joilla varmistetaan lasten hyvinvoinnin lisääntymisen jatkumo myös tulevaisuudessa. (Gromada ym. 2020, 58; Kamerman & Gatenio-Gabel 2014, 407 .) Lasten oikeuksien näkökulmasta hyvinvointi voidaan määritellä oikeuksien toteutumiseksi ja jokaisen lapsen mahdollisuudeksi olla kaikki se, mitä hän ikinä voi olla. Oikeuksiin perustuvassa lähesty- mistavassa lasten hyvinvoinnin mittarit ja määreet ovat moniulotteisempia kuin esimerkiksi perintei- semmät köyhyys- tai tulo- ja kulutusmittarit. Tämä lähestymistapa haastaa sosiaalityöntekijöiden to- tuttua tapaa työskennellä ja sen käyttäminen sosiaalityössä vaatii sosiaalityöntekijöitä suhtautumaan kriittisesti olemassa oleviin lasten hyvinvointia edistäviin käytäntöihin ja prosesseihin sekä arvioi- maan, johtavatko ne aidosti lapsen oikeuksien toteutumiseen. (Kamerman & Gatenio-Gabel 2014, 405, 407, 408.) Lapsen oikeuksien näkökulmasta lapsen hyvinvoinnin ja sen toteutumisen tarkastele- minen sosiaalityössä edellyttää sosiaalityöntekijältä kykyä kriittisesti tarkastella myös omaa tapaansa

(9)

5

toimia; onko oma tapa tehdä töitä lapsen kansalaisoikeuksia vahvistavaa vai onko sosiaalityönteki- jänä vain lainsäädännön ja totuttujen käytäntöjen toteuttamisen väline.

UNICEF on tutkinut lasten ja nuorten hyvinvointia usean vuosikymmenen ajan. Vuonna 2020 jul- kaistussa, rikkaiden maiden lasten hyvinvointia käsitelleessä raportissa, hyvän lapsuuden katsottiin koostuvan hyvästä henkisestä voinnista, hyvästä fyysisestä terveydestä sekä elämäntaidoista (Gro- mada ym. 2020). Raportissa esitellään monitasoinen lapsen hyvinvoinnin viitekehys, jonka ytimessä ovat lapsi ja hänen hyvinvointinsa. Lapsen hyvinvointi voi ilmetä objektiivisesti mitattavissa olevilla määreillä kuten opiskelusaavutukset tai subjektiivisilla, lapsen näkökulman esiintuovilla määreillä kuten lapsen itse määrittelemä tyytyväisyys elämään tai kokemus siitä, että hän saa ystäviä. Lasta lähimpänä olevat tasot muodostavat lapsen maailman; indikaattoreina toimivat aktiviteetit kuten leikki ja oppiminen sekä ihmissuhteet kuten perhe ja ystävät. Seuraavat tasot muodostavat lasta ym- päröivän maailman; indikaattoreina ovat verkostot, jotka muodostuvat lasta lähimpänä olevien aikuisten yhteyksistä ja suhteista sekä riittävät resurssit, jotka ovat lapsen saatavilla. Uloimmat tasot käsittävät maailman kokonaisuutena; politiikan ja käytännöt sekä ympäristön, talouden ja yhteiskunnan viitekehykset hyvinvoinnille. (Mt. 8, 23, 28.)

Australiassa toteutettiin kolmevaiheinen tutkimus, jossa selvitettiin lasten omaa käsitystä hyvinvoinnistaan (Fattore ym. 2009). Tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen osallistuin 123 lasta, joiden ikä vaihteli kahdeksasta viiteentoista. Lapset ja nuoret käsittivät hyvinvoinnin emotionaaliseksi ja suh- teelliseksi, vuorovaikutussuhteissa muodostuvaksi. Kolme suurta teemaa hyvinvoinnin osatekijöinä olivat oma toimijuus, turvallisuuden tunne ja sekä positiivinen käsitys itsestään / hyvä itsetunto. Tut- kimuksessa lapset liittivät hyvinvoinnin ei ainoastaan itsetuntoon ja vuorovaikutussuhteisiin, mutta myös elämäntapahtumien vaikutuksiin sekä osaamiseensa. Lapset ymmärsivät hyvinvoinnin koke- muksen alati muuttuvana, neuvoteltavissa olevana eivätkä pysyvänä tilana, joka joskus saavutetaan tai päätepisteenä, johon jäädään. Tämä hyvinvoinnin prosessi on tärkeä osa hyvinvoinnin kokemusta.

(Mt. 60–63.)

Fattoren ja kollegoiden (2009) kanssa hyvin samanlaisiin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin päädyttiin Suomessa toteutetuissa lasten teemahaastatteluissa. Tutkimus toteutettiin osana Perhekeskustoimin- tamalli Lappiin -hanketta, jossa haastateltiin 115 lasta, joihin kuului 5–6-vuotiaita päiväkotilapsia sekä 10–11-vuotiaita koululaisia. Aineistosta nousi esiin neljä narratiivia, josta hyvinvointi rakentuu.

Nämä narratiivit olivat turvallisuuden rakentuminen, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen, tietämisen ja päätöksenteon mahdollisuus sekä aktiivinen osallisuus ja toimijuus. Turvallisuuden rakentumisen

(10)

6

narratiivissa lapsen kertoivat turvallisesta perhearjesta ja rutiineista sekä rauhattoman ympäristön ne- gatiivisesta vaikutuksesta hyvinvointiin. Kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen narratiivissa korostui- vat lasten tarve tulla aikuisten kuulemiksi sekä toiveet aikuisten aidosta läsnäolosta perheessä. Tietä- misen ja päätöksenteon mahdollisuuden narratiivi puolestaan osoitti, miten lapset uskoivat omaan toimijuuteensa ja mahdollisuuteensa tehdä päätöksiä omissa asioissaan. Aktiivisen osallisuuden ja toimijuuden narratiivissa lapset näyttäytyivät aktiivisina ideoijina sekä omien toimintaympäristöjensä asiantuntijoina ja kehittäjinä. (Kallinen ym. 2021, 4–15.) Nämä tutkimukset tekevät näkyväksi sen, kuinka lapsilla on kykyä sanoittaa omaa hyvinvointiaan moniulotteisesti ja universaalisti, vaikka kyse on hyvin henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Lapsen oma kokemus toimijuutensa tunnustamisesta on tärkeä osa koettua hyvinvointia ja tätä tun- netta pitäisi lapsen elämässä vaikuttavien aikuisten pystyä ikätasoisesti vahvistamaan, jotta se kantaisi aikuisuuteen saakka. Sekä Australiassa että Suomessa toteutetuissa tutkimuksissa lapset tuottivat, että he tietävät omasta hyvinvoinnistaan aikuisia paremmin ja tunnistivat sen tosiasian, että heidän hyvinvointinsa kannalta on tärkeää olla osallisena myös virallisemmassa heidän elämäänsä koskevassa päätöksenteossa. Australiassa tehtyyn tutkimukseen osallistuneet lapset pitivät juuri toimijuuden ta- soa tekijänä, joka erotti heidät aikuisista, joiden he kokivat hallitsevan sitä, mitä heidän arjessaan tapahtuu.(Fattore ym. 2009, 64; Kallinen ym. 2021, 15.) Myös UNICEFIN raportin yksi johtopäätök- sistä oli, että vauraiden maiden tulisi parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia konsultoimalla heitä siihen liittyvissä asioissa (Gromada ym. 2020, 58). Lastensuojelussa on lapsen oikeuksien näkökul- masta katsottuna uskallettava aidosti kuulla lasta ja pyrkiä pois vanhanaikaisesta ajattelutavasta, että aikuinen, yleensä lapsen vanhempi, on yksin lapsensa asiantuntija ja häntä koskevan hyvinvointitie- don tuottaja.

Hyvinvoinnin vastakohtana on pahoinvointi, lasten ja nuorten kaltoinkohtelu ja laiminlyönti. Vau- raissakaan maissa kaikilla lapsilla ei ole hyvää lapsuutta ja UNICEFIN raportissa sen katsottiin joh- tuvan huonolaatuisista ihmis- ja vuorovaikutussuhteista, resurssien puutteesta, palvelujärjestelmän aukoista ja perhepolitiikan heikkouksista (Gromada ym. 2020, 3–4). Harvoin pystytään nimeämään yhtä ainoaa riskitekijää tai syytä, mikä johtaa hyvinvoinnin haasteisiin vaan kyse on usein joukosta riskitekijöitä, joiden yhteisvaikutus lapsen tai nuoren hyvinvointiin on negatiivinen. Yksi näkökulma näihin riskitekijöihin on sosiaalisen syrjäytymisen käsite, jota kuvataan usein osallisuuden osittain tai kokonaan estäväksi prosessiksi. Sosiaalinen syrjäytyminen ei keskity niinkään taloudelliseen huono- osaisuuteen vaan vajavaisiin kansalais-, poliittisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin, mahdollisuuksiin, jotka eivät ole kaikille yhtäläiset. (Kamerman & Gatenio-Gabel 2014, 408–409.) Muita hyvinvoinnin

(11)

7

vaarantavia elementtejä ovat muun muassa haasteet perhedynamiikassa ja vuorovaikutuksessa, van- hemmuuden tiedossa ja käyttäytymisessä, perheen sosioekonomisessa asemassa sekä perheen ympä- ristöstä ja sosiaalisista suhteista nousevat haasteet. Lapsen hyvinvoinnin vaarantuminen on usein monen tekijän summa ja on hyvä muistaa, ettei minkään vaaratekijän olemassaolo välttämättä johda lapsen kaltoinkohteluun. (Berger & Slack 2014, 2966–2967.) Yllä kuvattu sosiaalisen syrjäytymisen käsite ja muiden hyvinvointia vaarantavien elementtien nimeäminen sopii avaamaan hyvinvoinnin käsitettä sen vastakkaisesta näkökulmasta työssäni, sillä nämä kaikki ovat löydettävissä lastensuojeluilmoitusten ilmoitusperusteista.

2.2 Lapset ja nuoret Suomessa

Suomessa kerätään tilastotietoa säännöllisesti niin neuvolakäynneistä kuin kouluterveydenhuollosta ja sosiaalitoimestakin. Tutkimalla tätä tietoa pystyy muodostamaan yleiskäsityksen siitä, miten lapset ja nuoret Suomessa tällä hetkellä voivat.

Kansallinen syntymäkohortti 1987 on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama tutkimus, jossa on seurattu 60 000 1987 syntynyttä suomalaislasta sikiökaudelta 21-vuoden ikään saakka. Tutkimuk- sessa on havaittu arjen ja lapsuuden olosuhteiden merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnille sekä hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin ylisukupolvisuus. Vanhempien elämässään kohtaamat ongelmat, kuten työttömyys tai mielenterveysongelmat heijastuvat lasten arkeen ja näkyvät haasteina mm. koulun- käynnissä. Jos vanhemmat ajautuvat terveydellisistä tai taloudellisista tai muista syistä yhteiskunnan ulkokehille, vaikeutuu myös lapsen kiinnittyminen yhteiskuntaan. (Paananen & Gissler 2014, 208, 212.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on vuodesta 1996 lähtien kerännyt tietoa koululaisten hyvinvoinnista kouluterveyskyselyn avulla. Aluksi kysely oli suunnattu vain yläkoulun 8. ja 9. luokkalaisille, mutta nykyään joka toinen vuosi toteutettavaan kyselyyn osallistuvat heidän lisäkseen alakoulun 4.

ja 5. luokkalaiset, lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijat sekä ammatillisten oppilaitosten alle 21-vuotiaat 1. ja 2. vuoden opiskelijat. (Kouluterveyskysely n.d.) Hyvinvointia kouluterveyskyselyssä on tutkittu muun muassa kysymällä, ovatko lapset ja nuoret tyytyväisiä elämäänsä kyselyajankohtana ja koke- vatko he, että heidän elämällään on tarkoitus. Suurin osa vastanneista nuorista, koki vuonna 2021 että he ovat tyytyväisiä elämäänsä ja että heidän elämällään on tarkoitus. Merkillepantavaa on, että ver- rattaessa hyvinvoinnin ja osallisuuden alueen vuoden 2021 vastauksia vuoteen 2019, hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemus huonontunut kahdessa vuodessa ja etenkin tyttöjen kokemus omasta

(12)

8

hyvinvoinnistaan on huonontunut kaikissa tutkimukseen osallistuneissa ryhmissä. (Kouluterveysky- sely 2019… 2022a; Kouluterveyskysely 2019… 2022b.)

Lapsibarometri on Suomen lapsiasiavaltuutetun toimiston vuodesta 2016 alkaen vuorovuosin toteuttama tutkimus suomalaisten 6–7-vuotiaiden lasten arjesta (Lapsibarometri n.d.). Vuoden 2020 lapsibarometri kertoo esikouluikäisten lasten kokemuksista ja heidän käsityksiään siitä, mitä on hyvä elämä. Barometrissa tutkittiin mitä lasten mielestään kuuluu hyvään elämään ja miten nämä asiat toteutuvat heidän omassa elämässään. Haastatteluissa koti sai merkityksen mukavana paikkana, puo- let vastanneista lapsista sanoi tykkäävänsä olla kotona aina mutta lapsista 6 % ilmoitti, ettei tykkää olla kotona koskaan. Ne lapset, jotka tykkäsivät olla kotona, pitivät mukavimpana kotona olemisen puolina leikkiä ja pelaamista sekä läheisiä ihmisiä. Suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että aikuisilla on joskus tarpeeksi aikaa olla heidän kanssaan. Kehuja vähintään joskus sai 87 prosenttia lapsista.

Barometristä selviää, että lapsille iloa tuottaa leikkiminen, pelaaminen, perhe, kaverit ja yhdessä ole- minen läheisten ihmisten kanssa. Barometri toi esiin lasten hyvinvoinnista myös sen, että vastanneista lapsista kuusi prosenttia ei koe saavansa koskaan tarpeeksi aikaa aikuisilta ja seitsemän prosenttia kertoi, etteivät he saa koskaan kehuja. (Tuukkanen 2020, 61–62, 67.) Barometri tekee näkyväksi tär- keän seikan aikuisten merkityksestä lasten hyvinvoinnille: se koostuu sekä suoraan että välillisesti aikuisten valinnoista oman ajankäytön ja toiminnan suhteen. Barometri teki myös näkyväksi sen, että lasten hyvinvointi syntyy arjen positiivisista kokemuksista ja vuorovaikutussuhteista.

2.3 Koronapandemian vaikutukset lasten ja nuorten arkeen

Koronapandemia lähti liikkeelle joulukuussa 2019 Kiinan Wuhanista ja Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan siihen on sairastunut globaalisti yli 231 miljoonaa ihmistä, joista yli 4,7 miljoonaa on menehtynyt sairastumisen seurauksena (WHO 2021). Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö (2020) julkaisi ensimmäisen koronaa koskevan tiedotteen varautumisesta 7.2.2020, jolloin pandemia ei ollut vielä levittäytynyt Eurooppaan. Koronavirus levisi kuitenkinkin nopeasti myös Pohjoismai- hin, ja yritykset torjua ja rajata pandemiaa vaikuttivat kaikkien elämään. Tästä syystä pidän perustel- tuna koronapandemian käsittelemistä myös tutkielmassanikin, etenkin kun, aineiston keruuajankohta osuu juuri ensimmäiseen koronavuoteen 2020.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää kunnista vuosittain lastensuojelutilastoja ja kyselyyn vastaa- vat johtavat viranhaltijat. Kyselyyn vastanneet kunnat ovat arvioineet lastensuojelun asiakas – ja il- moitusmäärien kasvaneen koronan vuoksi (THL 2021b, 3), joten mielestäni koronapandemian

(13)

9

huomioiminen tutkielmassani tekee työstäni ajankohtaisen ja antaa yhden näkökulman aineiston tar- kasteluun. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ehtinyt huomioida koronapandemian myös kansallisessa FinLapset 2020 -kyselytutkimuksessa, joka toteutettiin syksyllä 2020 3–6 kk:n ikäisten vauvo- jen perheille. Tulosten mukaan vanhemmat kokivat koronapandemian heikentäneen heidän jaksamis- taan. (Klemetti ym. 2021.) Vaikka jälkimmäinen kysely on suunnattu vauvaperheille, voidaan sen tuloksia hyödyntää viitteitä antavina myös koskemaan muitakin lapsiperheitä.

Hyvinvointi rakentuu monilta osin arjen vuorovaikutusverkostosta, jotka lasten ja nuorten elämässä löytyvät heidän jokapäiväisistä toimintaympäristöistään. Nämä toimintaympäristöt ja vuorovaikutus- verkostot ovat myös jatkuvassa yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. (Lahikainen & Paavonen 2011, 91.) Tästä johtuen suuret yhteiskunnalliset tapahtumat ja muutokset, jollainen koronapande- miakin on, vaikuttavat myös lasten ja nuorten olosuhteisiin ja hyvinvointiin. Koronapandemian al- kaessa työskentelin viransijaisena lastensuojelussa ja oma kokemukseni oli, että pandemian hillitse- miseksi aloitetut valtakunnalliset toimet vaikuttivat negatiivisesti lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Lapset ja nuoret suljettiin pois kodin ulkopuolisesta sosiaalisesta maailmasta ja heidät pakotettiin jäämään kotiin, pahimmassa tapauksessa altistettiin kaltoinkohtelulle, jolle ei ollut todistajia, koska kukaan ei tavannut ketään. Vanhemmat jäivät yksin kotikoulun vaatimusten kanssa ja moni uupui.

Suomessa hallitus totesi 16.3.2020 Suomen olevan poikkeustilassa koronavirustilanteen vuoksi ja 17.3.2020 otettiin käyttöön valmiuslaki. Lapsiin kohdistuvia toimenpiteitä olivat linjaus siitä, että ne varhaiskasvatusikäiset lapset, joiden vanhemmilla on mahdollisuus hoitaa heitä kotona, jäisivät pois varhaiskasvatustoiminnasta. Koulujen ja oppilaitosten tilat suljettiin ja lähiopetus keskeytettiin, poik- keuksena kouluissa järjestettävä esiopetus, niiden 1–3-luokkalaisten lähiopetus, joiden vanhemmat työskentelivät yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisillä aloilla sekä erityisen tuen päätöksen omaa- vat oppilaat, jos heidän vanhemmillaan ei ollut mahdollista järjestää lapsen hoitoa kotona. Muut oppilaat ja opiskelijat siirtyivät etäopetukseen 18.3.2020. Lapsiin ja nuoriin vaikutti myös valmiuslain perusteella määrätty kokoontumisrajoitus sekä urheilu- ja muiden harrastustilojen sulkeminen. Nuo- rilta sulkeutuivat myös nuoriso- ja kerhotilat sekä järjestöjen kokoontumistilat. (Valtioneuvosto 2020a.) Kokoontumisrajoitukset sulkivat muun muassa elokuvateattereiden, teattereiden ja konsert- tiareenoiden ovet.

Maaliskuussa UNICEF (2020) julkaisi tiedotteen, jonka mukaan pandemian vuoksi voimaansaatetut rajoitustoimenpiteet lisäävät satojen miljoonien lasten riskiä kaltoinkohteluun, sukupuoleen perustu- vaan väkivaltaan, hyväksikäyttöön sekä sosiaaliseen syrjäytymiseen ja eroon joutumiseen

(14)

10

huoltajistaan. Huhtikuussa YK (2020) julkaisi raportin covid-19-pandemian vaikutuksista lapsiin.

Raportin mukaan lapsiin vaikutukset kohdistuvat kolmen eri kanavan kautta ja nämä kanavat ovat virusinfektioon sairastuminen, pandemian aiheuttamat kontrolli- ja leviämistä ehkäisevät toimenpiteet sekä kolmantena viruksen aiheuttama riski pidemmällä aikavälillä asetettuja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle ja kaikkien lasten oikeuksien toteutumiselle. (United Nations 2020, 4–

5.)

Koronapandemia on vaikuttanut negatiivisesti taloudelliseen tilanteeseen globaalisti ja kansalaisten tasolla negatiiviset vaikutukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin niihin perheisiin, joissa perheen elatusvastuussa olevat ovat joutuneet lomautetuiksi tai työttömiksi. Tuen saannin ja palveluihin pää- syn vaikeutuessa rajoitustoimenpiteiden vuoksi tilanne vaikeutui myös perheissä, joissa vanhemmilla on päihde- tai mielenterveyden ongelmia. Kuormittava tilanne ajaa vanhemmat tilanteeseen, jossa he eivät enää selviydy lapsiperheen arjesta. Rajoitustoimenpiteiden vuoksi yhteiskunnan sosiaalisen tur- vaverkon heikentyminen lisää lasten riskiä tulla vakavasti kaltoinkohdelluksi ja on mahdollista, että taloudellisen kriisin negatiiviset seuraukset vaikuttavat haitallisesti perheisiin paljon pidempään kuin koronan terveydelle aiheuttamat haitat. (Herrenkohl ym. 2021, 10, 11; Katz ym. 2020, 1, 2.)

Yhdysvalloissa suoritetussa kansallisessa tutkimuksessa todettiin, että lapset, jotka eivät sairastuneet koronavirukseen, kärsivät siitä muulla tavoin (Herrenkohl ym. 2021). Rajoitustoimenpiteiden aiheut- taman eristäytyneisyys, taloudellisten huolet ja lasten kotiin jääminen kouluista ja päivähoidosta li- säsivät vanhempien stressiä, ja tämä näkyi negatiivisten kasvatuskäytäntöjen kasvuna. Pandemian aiheuttamat rajoitukset ja taloudellisen tilanteen heikentyminen vaikeutti tilannetta etenkin sellaisissa perheissä, joissa vanhemmilla on päihde- ja mielenterveysongelmia tai taloudellisia ongelmia. Pan- demia aiheuttamat sosiaalisten olojen huonontuminen sekä kasvavat erot perheiden hyvinvoinnissa on johtanut tilanteisiin, etteivät kaikki vanhemmat enää selviä huolenpidon tehtävästään ja niiden perheiden lapset, joissa on perheen sisäistä väkivaltaa, ovat yhä suuremmassa vaarassa tulla kaltoinkohdelluksi. (Mt. 10–11.)

Sosiaalinen eristäytyminen ja rajoitustoimenpiteet aiheuttivat useissa osavaltiossa Yhdysvalloissa lastensuojeluilmoitusten määrän laskua ja sama huomattiin mm. Uudessa-Seelannissa. Sosiaalityön- tekijät olivat huolissan tilanteesta, koska ilmoitusten määrän lasku kertoi pikemminkin kaltoinkoh- deltujen lasten näkymättömyydestä kuin heidän määränsä vähenemisestä. (Herrenkohl ym. 2021, 11.) Rajoitustoimenpiteet ja sosiaalinen eristäytyminen lisäsi lasten ja nuorten internetin ja etenkin sosiaalisen median kanavien käyttöä. Kansainvälisessä kyselyssä selvisi, että 47 % alle 19-vuotiaista

(15)

11

vastaajista oli kokenut negatiivisia asioita, kuten kyberkiusaamista, sopimatonta sisältöä, vihapuhetta, häirintää ja ei-toivottuja yhteydenottoja liikkuessaan sosiaalisen median kanavilla. (U-Report 2020.)

(16)

12

3 LASTENSUOJELUILMOITUS

3.1 Lastensuojelu osana palvelujärjestelmää

Sosiaalityö on omaksunut monitieteisen lähestymistavan sekä sen suhteen, miten se tarkastelee sosi- aalisia ongelmia, että niiden strategioiden suhteen, joita se edistää sosiaalisiin ongelmien ratkaise- miseksi. Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa toteutetaan julkisen ja yksityisen sektorin palveluvali- koimien välityksellä. Lukemattomat mukana olevat toimijat vaikeuttavat palvelujen saatavuutta ja tämä johtaa yhtenäisyyden puutteisiin käytännöissä, aukkoihin palveluiden tarjonnassa ja kattavuu- dessa tehden lasten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin parantamisesta entistä pulmallisempaa. (Ka- merman & Gatenio-Gabel 2014, 404.)

Suomen lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvä palvelujärjestelmä rakentuu universaaleista, kaikille tarkoitetuista perustasonpalveluista sekä erityisen ja vaativan tason palveluista, joita saadakseen pal- veluntarjoajan määrittelemät asiakkuuden kriteerit täytyy täyttyä. Sosiaali- ja terveysministeriö toimii sosiaali- ja terveyspalvelujen ylimpänä toimielimenä ja se on jakanut valvonta ja ohjausvastuutaan mm. aluehallintovirastoille ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvontavirastolle Valviralle. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisvastuu on kunnilla, jotka voivat tuottaa ne yksin, yhteis- työssä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta, kolmannen sektorin tai yksityisiltä toimi- joilta. (Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut n.d.).

Kunnan järjestämisvastuulle kuuluvista yleisistä sosiaalipalveluista on säädetty sosiaalihuoltolaissa.

Näitä palveluita ovat sosiaalityö ja sosiaaliohjaus, sosiaalinen kuntoutus, perhetyö, kotipalvelu ja ko- tihoito, omaishoidon tuki, asumispalvelut, laitoshoito, liikkumista tukevat palvelut, päihde- ja mie- lenterveystyö, kasvatus- ja perheneuvonta sekä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta Sosiaalihuoltolaki 2014, luku 3.) Kuntien järjestämisvastuulla on myös muun lainsäädännön perusteella muitakin lapsiperheiden palvelujärjestelmään kuuluvia palveluita kuten varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, neuvolat ja perusterveydenhuollon palvelut (Palvelut perheille n.d.) Lapsiper- heiden palvelujärjestelmään kuuluu myös erityislainsäädännön perusteella tarjottavia kunnallisia so- siaalipalveluja. Niitä ovat mm. vammaispalvelut, kehitysvammaisten erityishuolto, täydentävä ja eh- käisevä toimeentulotuki, lastensuojelu sekä lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvä sovittelu.

(Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä ja vastuut n.d.).

(17)

13

Lastensuojelu on erityislainsäädännön perusteella järjestettävä, palvelujärjestelmän näkökulmasta viimesijainen palvelu. Palvelua saadakseen lapsen täytyy olla lastensuojelun asiakas ja asiakkuus alkaa, kun sosiaalityöntekijä katsoo palvelutarpeenarvioinnin perusteella lapsen olevan suojelun tar- peessa joko omasta toiminnastaan tai kasvuolosuhteissaan olevien puutteista johtuvista syistä taikka hän muuten tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja. Asiakkuus voi alkaa myös ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista, jos lapsen tilanne tai olosuhteet edellyttävät kiireellisiä toimia hä- nen turvaamisekseen tai perheen oman yhteydenoton johdosta. (Lastensuojelulaki 2007, 27 §.) Las- tensuojelusta suurin osa tapahtuu avohuollon tukitoimenpiteinä, tavoitteena mahdollistaa lapsen asu- minen kotonaan ja perheen selviytyminen arjessa. Lastensuojelussa ei toimita yksin vaan kyse on yhteistyöstä palvelujärjestelmän muiden tahojen kanssa ja usein lastensuojelu toimiikin kuin perheen palveluiden koordinaattorina, varmistamassa että mahdollisuuksien mukaan lapsi ja perhe saa tarvit- semansa palvelut ja tuen vaikkei lastensuojelulla ole toimivaltaa palvelujärjestelmässä yli oman vas- tuualueensa.

3.2 Lastensuojeluilmoitukset

Lapsen edun toteutuessa toteutuvat hänen oikeutensa tulla kuulluksi, oikeutensa tulla suojelluksi ja oikeutensa saada huolenpitoa. Lastensuojeluilmoitus tehdään tilanteessa, jossa ilmoittaja joko var- masti tietää tai epäilee, että lapsen etu ei jossakin suhteessa toteudu sillä tavoin kuin on tarkoitettu. . Lasten hyväksikäytön ja laiminlyönnin tarkat oikeudelliset ja poliittiset määritelmät vaihtelevat eri maissa ja yhteiskuntajärjestelmissä. Kuitenkin on olemassa yleismaailmallisia määritelmiä, joita käy- tetään lastensuojeluilmoitusten ja -toimenpiteiden perusteina. Näihin kuuluvat lasten laiminlyönti, lasten fyysinen hyväksikäyttö, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, ja lasten psykologinen tai emotio- naalinen pahoinpitely. Lastensuojeluilmoituksen tekijällä ei ole ns. todistustaakkaa vaan lastensuojelun ilmeinen tarve riittää perusteluksi. Lastensuojeluviranomaisen tehtävä on ilmoituksen perusteella selvittää tarvittavassa laajuudessa lapsen lastensuojelun tarve ja päättää mahdollisista toimenpiteistä.

(Berger & Slack 2014, 2966; Mahkonen 2003, 47,48,190.)

Lastensuojeluilmoitus tehdään lapsen asuinkunnan sosiaaliviranomaisille. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä joko puhelimitse, kirjallisesti tai henkilökohtaisesti käymällä sosiaalitoimistossa. Kirjalli- sesti tehtävää ilmoitusta varten voi tulostaa esimerkiksi lomakkeet Terveyden ja hyvinvoinnin laitok- set internetsivuilta, mutta sen tekemiseen ei ole olemassa mitään määrämuotoa. Lastensuojeluilmoi- tusta ei saa tehdä sähköisesti salaamattomalla yhteydellä sen sisältämien arkaluontoisten tietojen vuoksi. Lähes jokaisen kunnan internet-sivustolla on yhteystiedot ja ohjeet sekä virka-aikaiseen

(18)

14

ilmoituksen tekoon että ohjeet, miten toimia virka-ajan ulkopuolella, kun epäilys lastensuojelutar- peesta on tullut ilmi. (Lastensuojeluilmoitus 2022.) Viranomaisilla ja muilla ilmoitusvelvollisilla on yleensä omat, organisaation sisällä sovitut ohjeensa, kuinka toimia lastensuojelutarpeen ilmettyä, mutta ilmoituksen vastaanottajatahot ovat samat.

Lastensuojeluilmoitus on keino tehdä näkyväksi ja viranomaisille tiedoksi lapsen koskemattomuuden loukkaamiset. Lain mukaan kenellä tahansa on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos heillä on joko tietoa tai syytä epäillä, ettei lapsi saa tarvitsemaansa hoitoa ja huolenpitoa, tai hänen kasvunsa ja kehityksensä on vaarantunut joko hänen kasvuolosuhteidensa tai oman käyttäytymisensä johdosta.

Lastensuojelulaissa on myöskin lueteltu ne tahot, jotka ovat virkansa tai toimensa puolesta velvollisia tekemään lastensuojeluilmoituksen edellä mainittujen syiden johdosta salassapitosäännösten sitä es- tämättä. Ilmoitusvelvollisuus ei synny ainoastaan omakohtaisista havainnoista koskien lastensuojelu- tarvetta, riittää että tämä tarve on tullut ilmoitusvelvollisen tietoon hänen hoitaessaan omaa tehtä- väänsä. (Lastensuojelulaki 2007, 25 §; Mahkonen 2003, 25, 187; Räty 2019, 208.)

Lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus voidaan toteuttaa myös yhteistyössä lapsen tai hä- nen vanhempansa kanssa yhteydenottona sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi. Tällainen yh- teydenotto on asianomaisen suostumukseen perustuva pyyntö tuen tarpeen selvittämiseksi tai hake- mus palvelun tai tukitoimien saamiseksi. Näissä yhteydenotoissa on samalla tavalla kuin lastensuo- jeluilmoituksessakin perusteltava pyynnön tekeminen ja kuvattava ne tapahtumat, jotka toimivat pyynnön perusteena. Samalla tavalla kuin lastensuojeluilmoituksenkin, niin myös edellä mainitun yhteydenoton perusteella viranomainen on velvollinen ottamaan käsittelyyn ja selvittämään lapsen ja perheen tilanne ja mahdollinen palveluiden tarve. (Lastensuojelulaki 2007, 25 a §; Räty 2019, 225–

226.)

Lastensuojelulaki (2007, 25 c §) velvoittaa ilmoitusvelvollisen tekemään ennakollisen lastensuojeluilmoituksen, jos hänellä on perustelu syy olettaa, että lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Ennakollisen lastensuojeluilmoituksen suhteen ilmoitusvel- vollisella on laajempi harkintavalta kuin tavallisen lastensuojeluilmoituksen tekemisen suhteen, il- moittajalla on oltava lähes varmaa tietoa tekijöistä tai olosuhteista, jotka vaarantavat syntymättömän lapsen. Ennakollisesta lastensuojeluilmoituksesta huolimatta lastensuojeluasia ei tule vireille eikä asiakkuus ala ennen kuin lapsi on syntynyt. Viranomaisella on kuitenkin velvollisuus arvioida raskaana olevan mahdollinen sosiaalipalvelujen tarve ennen lapsen syntymää sekä välittömästi lapsen synty- män jälkeen tarvittavat sosiaalipalvelut. (Räty 2019, 228–229.)

(19)

15 Ilmoitusvelvollisuus ja -oikeus

Lastensuojelulaissa (2007, 25 §) on nimetty ilmoitusvelvollisiksi tahoiksi sosiaali- ja terveyden- huolto tai lasten päivähoito, opetustoimi, nuorisotoimi, poliisitoimi, rikosseuraamuslaitos, palo- ja pelastustoimi, sosiaalipalvelujen, lasten päivähoidon tai terveydenhuollon palvelujen tuottaja, ope- tuksen tai koulutuksen järjestäjä, seurakunta tai muu uskonnollinen yhdyskunta, hätäkeskustoimintaa harjoittava yksikkö, koululaisten aamu- tai iltapäivätoimintaa harjoittava yksikkö, tulli ja rajavartio- laitos, ulosottoviranomainen sekä Kansaneläkelaitos. Kaikki ilmoitusvelvolliset eivät ole viranomaisia julkista valtaa käyttäviä, vaan heidän joukossaan on mm. luottamustoimissa toimivia yksityishen- kilöitä ja toisaalta kaikki julkista valtaa käyttävät, kuten tuomarit ja syyttäjät, eivät kuulu ilmoitus- velvollisten piiriin (Mahkonen 2003, 169).

Ilmoitusvelvollisuus on sidottu viranomaisen ja ammattihenkilön toimen hoitamiseen ja siinä tehtä- vän työhön. Se ei ole koske heidän vapaa-aikanaan tietoonsa saamia asioita vaan tällöin heitä koh- dellaan yksityishenkilönä, jolla on oikeus ilmoituksen tekoon mutta ei viran tai toimen tuomaa velvollisuutta. (Mahkonen 2003, 14, Räty 2019, 208.) Ilmoitusoikeus on kaikilla yksityisillä henkilöillä, jotka tietävät tai epäilevät lapsella olevan lastensuojelun tarpeen, mutta heillä on myös oikeus jättää ilmoitus tekemättä, vaikka lastensuojelutarve olisi silminnähden ilmeinen.

Ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevat eivät voi tehdä anonyymiä lastensuojeluilmoitusta, jos tieto on heille tullut työtä suoritettaessa. Yksityishenkilö sen sijaan voi tehdä ilmoituksen nimettömänäkin vaikkakin ilmoituksen kohteen oikeusturvan vuoksi ilmoittajan anonymiteetti on haaste. Jos viranomaisella on tiedossa ilmoittajan henkilöllisyys, hänen on se ilmoitukseen kirjattava. Ilmoituksen vastaanottaja voi laittaa ilmoitukseen huomautuksen, että ilmoittaja kieltää tietojensa antamisen eteenpäin. Ilmoittajan anonymiteetti tulisi kuitenkin aina perustella ilmoituksessa. (Räty 2019, 216.) Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (1999, 11 §) säätää kuitenkin, että asianosaisella, tässä kohtaa ilmoituksen kohteella, on oikeus saada tieto lastensuojeluilmoituksen sisällöstä ja myös ilmoituksen tekijän tiedot, jos ne ovat ilmoituksessa mainittu.

Ilmoituksen tekijän anonymiteettiä on suojattava silloin, kun sen paljastaminen asiaosaisille on vas- toin tärkeää yleistä etua. Lastensuojelussa tämä usein miten tarkoittaa lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnyksen pitämistä matalana mutta asianosaisjulkisuuden näkökulmasta yleinen etu on han- kalasti selitettävissä, koska lastensuojelu on lapsi- ja perhekohtaista toimintaa. Toinen rajoitusperuste on ilmoituksen kohteena olevan lapsen etu, jos ilmoituksen tekijän on joku lapsen lähipiiriin kuuluva

(20)

16

ja on esimerkiksi perusteltua olettaa, että ilmoittajan paljastaminen synnyttää perheen sisäisiä ristirii- toja ja vaikuttavat näin lapseenkin haitallisesti. Kolmas peruste ilmoittajan anonymiteetin säilyttämi- seen on painava yksityinen etu, joka voi olla esimerkiksi ilmoittajaan kohdistuvien kostotoimenpitei- den estäminen tai asiakirjan sisältämät tiedot muista kuin asianosaisista. (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 1999, 11 §; Mahkonen 2003, 163–165.)

Lastensuojeluilmoitusprosessi

Olen toiminut päivystäjän virka-aikaisessa sosiaalipäivystyksessä ja lastensuojeluilmoituksia tehdään niin vanhempien kuin nuortenkin päihteidenkäytöstä, lasten ja nuorten kouluakäymättömyydestä sekä tai sillä perusteella, että lapsi tai nuori kantaa suhteettoman suurta vastuuta perheen arjen sujumisesta.

Huolta ilmoittajissa herättävät myös lasten ja nuorten psyykkinen vointi, itsetuhoisuus sekä rajaton käyttäytyminen, joka voi ilmoittajalle näyttäytyä huoltajien uupumisena ja perheen sisäisinä ristirii- toina ja lapsen turvattomuutena. Ilmoittaja voi kuvata huoltaan hyvinkin yksityiskohtaisesti, mutta se ei ole tarpeellista. Tärkeintä on, että huoli tulee viranomaisten tietoon niin, että he voivat lapsen ja perheen tilanteen ja mahdollisen tuen tarpeen arvioida.

Lastensuojeluilmoituksen saapuminen sosiaalitoimeen velvoittaa viranomaisia toimimaan, riippu- matta siitä, onko ilmoituksen kohteena oleva lapsi lastensuojeluasiakas vai ei. Ensimmäinen arvio on tehtävä siitä, vaatiiko ilmoitus kiireellisiä lastensuojelun toimenpiteitä, joihin viranomaisen on ryh- dyttävä välittömästi. Jos lapsen turvaamiseksi ryhdytään kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin, alkaa silloin myös hänen lastensuojelun asiakkuutensa. (Lastensuojeluasian vireilletulo 2019; Räty 2019, 233, 236.)

Lastensuojeluilmoituksen vastaanottamisen jälkeen viranomaisen on viipymättä, viimeistään seitse- män arkipäivänä kuluessa tehtävä ratkaisu palvelutarpeen arviointiin ryhtymisestä. Sen voi jättää te- kemättä vain, jos se on vastikään tehty tai jollei sen tekeminen ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelutar- peen arvioinnin voi tehdä vain virkasuhteinen sosiaalityöntekijä, jonka tulee arvioida myös mahdollinen lastensuojelun tarpeen selvittäminen. Palvelutarpeen arvioinnin on valmistuttava kolmen kuukauden sisällä asian vireilletulosta. Jos ilmoituksen kohteen olevalla lapsella on jo asiakkuus lastensuojelussa tai sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa, hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä päättää tarvittavasta lapsikohtaisesta työskentelystä ja toimenpiteistä. (Lastensuojeluasian vireilletulo 2019; Räty 2019, 232–234.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kerää tilastoja lastensuojelun käsitte- lyajoista ja viimeisimpänä tarkasteluajankohtana 1.4.-30.9.2021 98,6 % tapauksia palvelutarpeen

(21)

17

arviointi alkoi seitsemän päivän kuluessa vireilletulosta ja lähes 95 % tapauksia se myös valmistui kolmen kuukauden määräajassa. Tilastot osoittavat, ettei koronapandemia pidentänyt lastensuojelun käsittelyaikoja. (THL 2021c, 1–2.)

Lastensuojeluilmoitus voidaan selvitystyön päätteeksi todeta aiheettomaksi tai lapsen ja perheen pal- velutarpeiden olevan sellaisia, että asiakkuus sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa on riittävä.

Lastensuojeluasiakkuus alkaa, jos palvelutarpeen arviota tehtäessä selviää, että lapsen kasvuolosuh- teet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, lapsi omalla käyttäytymisellään vaaran- taa terveyttään ja kehitystään tai lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia.

Sekä sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus että lastensuojelun asiakkuus velvoittaa viranomaisia laatimaan lapselle tai nuorelle asiakassuunnitelman. (Lastensuojeluasian vireilletulo 2019; Räty 2019 236, 244.)

(22)

18

4 LAPSEN HYVINVOINTIMALLI

Olen valinnut Minkkisen (2015, 61) muotoileman lapsen hyvinvointimallin tutkimukseni viitekehykseksi, koska se tarkastelee lapsen hyvinvointia useasta aspektista ja se pyrkii huomioimaan lapsen kokonaisuutena, osallisena omassa elämässään ja vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Vaikka Minkkinen on nimennyt mallinsa lapsen hyvinvointimalliksi, pystyy sen avulla ku- vaamaan kaikkien alle 18-vuotiaiden hyvinvointia.

4.1 Hyvinvointimallin perusta

Jaana Minkkisen (2015) yhteiskuntatieteiden väitöskirja tarkastelee teoriaosuudessaan lapsen hyvinvointia monesta eri näkökulmasta ja hän kirjoittaa, että hyvinvoinnin määritelmästä tai konseptin si- sällöstä ei vallitse konsensusta. Käsitteen moniulotteisuus tekee sen tutkimisesta haastavan, koska hyvinvointi tutkimusaiheena koskettaa useita tieteenaloja, ja jokainen tarkastelee sitä omasta näkö- kulmastaan. (Mt. 15.) Lapsuus ja lapsen hyvinvointi on vahvasti aikaan ja paikkaan sidottu ilmiö, se näyttäytyy hyvin erilaisena esimerkiksi intialaisesta näkökulmasta verrattuna eurooppalaisen hyvin- vointivaltion, kuten Suomen näkökulmaan. Minkkisen (mt. 61) väitöskirjassaan esittelemä lapsen hyvinvointimalli havainnollistaa kuinka hyvinvointi rakentuu kerroksisesti ja kuvaa hyvinvoinnin ulottuvuuksien jatkuvaa vuorovaikutuksellisuutta, jossa mikään osa ei ole irrallaan tai riippumaton toi- sesta.

Lapsen hyvinvointimalli pyrkii tuomaan esiin hyvinvointi -käsitteen moniulotteisuuden mahdollisimman kattavasti. Malli perustuu useaan, lähinnä psykologian ja sosiologian aloilla muodostuneisiin näkökulmiin, jotka tuovat esiin lapsen hyvinvoinnin eri puolia toisiaan täydentäen. Lapsen hyvinvointimallin ulottuvuudet juontuvat Maailman terveysjärjestön WHO:n terveyden määritelmästä, joka se välittää moniulotteisen, kokonaisvaltaisen, fyysiset, henkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet käsit- tävän näkemyksen hyvinvoinnista. Mallin kehittelyssä on hyödynnetty myös Bronfenbrennerin (1979 Minkkisen 2015, 62 muk.) bioekologista teoriaa lapsen kehityksestä, sosiaalisen tuen teoriaa sekä sosiokulttuurista lähestymistapaa. Kehittelyn johtoajatuksena on ollut lapsen toimintatapa aktiivisena sosiaalisena toimijana materiaalisessa maailmassa vuorovaikutuksessa toisten ihmisten ja ympäristön kanssa. (Minkkinen 2013, 548, 549.)

(23)

19

Lapsen hyvinvointimallin (kuvio 1) keskiosassa ovat hyvinvoinnin perusulottuvuudet ja sisäiset edellytykset, jotka ovat hyvinvoinnin ydintä. Perusulottuvuudet ovat aineellinen hyvinvointi, fyysinen hyvinvointi, psyykkinen hyvinvointi ja sosiaalinen hyvinvointi. Ulottuvuuksien ympärillä on neljä laajenevaa kehää. Sisin kehä on lapsen oma toiminta, joka on välittävä taso lapsen hyvinvoinnin ja hyvinvoinnin yhteiskunnallisen kehyksen ympärillä. Yhteiskunnallinen kehys jakautuu hoivakehään, yhteiskunnan rakenteellisiin tekijöihin sekä kulttuuriympäristöön. Lapsen hyvinvointimalli esittää lapsen hyvinvoinnin muodostuvan dynaamisesta prosessista, jossa lapsen sisäiset edellytykset ja oma toiminta on vuorovaikutuksessa häntä ympäröivien yhteiskunnallisten rakenteiden ja kulttuurin kanssa ja neljän perusulottuvuuden senhetkinen asiantila on lapsen kannalta positiivinen. (Minkkinen 2013, 549; Minkkinen 2015, 61.)

Kuvio 1. Lapsen hyvinvointimalli (Minkkinen 2015, 61).

4.2 Hyvinvoinnin ulottuvuudet

Aineellinen hyvinvointi Minkkisen (2015, 62) mallissa tarkoittaa taloudellista hyvinvointia, joka sisältää sellaiset materiaaliset elementit, joita suomalaisessa yhteiskunnassa pidetään standardina.

Tällaisia asioita ovat lapsen näkökulmasta ovat esimerkiksi koti, vaatetus ja riittävä ravinto. Koulu- laisen kohdalla voi listaan lisätä matkapuhelimen ja internet-yhteyden, jotka voidaan katsoa olevan

(24)

20

standardeja tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Lapset eivät kanna vastuuta perheen talou- teen liittyvistä asioista, mutta perheen taloudellisilla vaikeuksilla on negatiivinen vaikutus lasten hyvinvoinnin kokemukseen, etenkin jos perheen aineellinen varallisuus poikkeaa paljon lapsen vertais- ten elintasosta. Kansallinen kohortti 1987-tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että perheen taloudel- liset ongelmat vaikuttavat heikentävästi perheen lasten mielenterveyteen ja itsenäiseen selviytymiseen taloudellisesta näkökulmasta (Paananen & Gissler 2014, 2013).

Fyysinen hyvinvointi kertoo lapsen terveydentilasta ja fyysisestä toimintakyvystä (Minkkinen 2015, 61). Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttavat niin perinnölliset tekijät kuin lapsen oman terveyshistoria- kin sekä lapsen elämässä vaikuttavat muut ihmiset omalla esimerkillään ja ohjauksellaan (Minkkinen 2013, 550). Hyvinvoinnin fyysinen ulottuvuus sisältää pääsyn terveyspalveluihin sekä mahdollisuuden osallistua terveyttä edistävään toimintaan kuten liikuntaan ja heillä on mahdollisuus noudattaa terveellistä ruokavaliota (Fattore ym. 2009, 71).

Psyykkinen hyvinvointi kertoo kognitiivisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista sekä lapsen omasta onnellisuuden ja tyytyväisyyden kokemuksesta. Psyykkisen hyvinvoinnin sisäisinä edellytyksinä voidaan pitää sellaisia ominaisuuksia kuten hyvä itsetunto, itsesääntely ja resilienssi sekä lapsen ongel- manratkaisumenetelmät (Minkkinen 2013, 550; Minkkinen 2015, 61). Tämä ulottuvuus sisältää op- pimisen ilon kokemukset sekä kyvyn asettaa ja saavuttaa tavoitteita. Psyykkinen hyvinvointi edellyt- tää, että lapsi on elinympäristössään turvassa kaltoinkohtelulta ja laiminlyönneiltä ja hänellä on kei- noja stressaavista tilanteista selviytymiseen sekä hallinnantunne ja itseluottamusta ratkaista ikätasoi- sia ongelmatilanteita. (Fattore ym. 2009, 71.) Psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuus tuo esimerkillisesti esiin sen, kuinka hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa ja hyvinvointia haastavat myös sellaiset tekijät, jotka ovat lapsen vaikutusvallan ulottumatto- missa.

Sosiaalinen hyvinvointi koostuu lapsen ja hänen elämässään vaikuttavien ihmisten myönteisistä vuo- rovaikutussuhteista. Lapsen kyky saada ystäviä ja ylläpitää vuorovaikutussuhteita on edellytys sosiaaliselle hyvinvoinnille. Sosiaalinen hyvinvointi on riippuvainen lapsen sosiaalisesta aktiivisuudesta, mutta siihen vaikuttavat välillisesti myös aineellinen ja fyysinen hyvinvointi, jolloin puutteet näillä ulottuvuuksilla voivat haitata esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tai osallisuuden mahdollisuuksia.

(Minkkinen 2013, 551; Minkkinen 2015, 62). Turvalliset ja lasta tukevat sosiaaliset suhteet vaikuttavat positiivisesti hyvinvointiin. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen ja kasvaakseen positiivisia vuorovaikutussuhteita sekä toisten lasten että aikuisten kanssa. Luotettavat aikuissuhteet ovat ensisijaisen

(25)

21

tärkeitä lapsen älylliselle ja sosiaaliselle kehitykselle sekä turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi.

(Mäkelä & Sajaniemi 2013, 37–38.) Kehät ulottuvuuksien ympärillä

Minkkisen mallin (2013, 552) mukaan yksilön toiminta pitää sisällään kaiken lapsen sisäisen toiminnan ja ulkoisen toiminnan, joka vaikuttaa joko myönteisesti tai kielteisesti hänen hyvinvointiinsa.

Sisäistä toimintaa ovat muun muassa ajattelu ja havainnot ja ulkoista kaikki käytännössä tekeminen.

Yksilön toiminta edellyttää lapselta kykyä reagoida tilanteisiin, vastata ympäristön ärsykkeisiin ja osallistua sosiaalisiin tilanteisiin. Lapsen toiminta vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa paitsi tässä het- kessä, mutta myös tulevaisuudessa, koska tulevaisuuden käsite ja ajatus on vahvasti kietoutunut lapsen kasvun ja kehityksen käsitteisiin. Hyvinvointi ja lapsen kehitys ymmärretään lapsen hyvinvointimallissa erillisinä kokonaisuuksina, joissa kehitys edustaa prosessia, joka voi tuottaa hyvinvointia samalla kun hyvinvointi tukee kehitystä. Lapsen hyvinvointimallissa yksilön toiminta toimii välittä- jänä yksilön hyvinvoinnin ja hyvinvoinnin sosiaalisten ja yhteiskunnallisten olosuhteiden välillä.

Hoivakehä, yhteiskunnan rakenteet ja kulttuuri muodostavat yhdessä lapsen hyvinvointimallin yhteiskunnallisen viitekehyksen. Nämä sisäkkäiset kehät heijastavat lapsen ja hänen hyvinvointinsa ulottuvuuksien etäisyyttä viitekehyksen eri tasoihin sosiaalisen maailman kerrostumissa. (Mt. 552, 553.)

Hoivakehä viittaa ihmisiin, jotka ovat läheisessä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja tarjoavat tälle fyysistä, henkistä sekä aineellista tukea. Läheisten ihmisten sosiaalinen tuki on yhteydessä lapsen sekä tämänhetkiseen että tulevaisuuden hyvinvointiin ja malli korostaakin aikuisten velvollisuutta huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Yhteiskunnan rakenteet ovat käsitteellisiä ja konkreettisia rakenteita, jotka ilmenevät eri tavoin lasten päivittäisissä rutiineissa. Näitä rakenteita ovat muun muassa sellaiset instituutiot kuin perhe, päivähoito ja koulutus ja oikeusjärjestelmä. Yhteiskunnan rakenteilla tarkoitetaan sitä tapaa, jolla lapsia koskeva sosiaalinen järjestys ja yhteistyö organisoidaan yhteiskun- nassamme ja jolla mahdollistetaan lasten osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon. Uloim- malla kehällä vaikuttaa kulttuuri, yhteisesti tiedostetusti ja tiedostamatta jaetut lapsia koskevat arvot, normit sekä asenteet. Kulttuuri kehystää kaikkea inhimillistä ja yhteiskunnallista toimintaa ja vaikuttaa lapsen hyvinvointimallissa läpi jokaisen kehän aina lapsen yksilölliseen toimintaan saakka. Sen lisäksi, että kulttuuri vaikuttaa lasten hyvinvointiin, lapset myös omalla toiminnallaan luovat jatku- vasti uutta kulttuuria. (Minkkinen 2013, 554–555.)

(26)

22

Lapsen hyvinvointimalli (kuvio 1) kuvaa hyvin niitä erilaisia toimintaympäristöjä lapsen arjessa sekä kaikkia toimijoita, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttavat lapsen elämään. Hyvinvointimallin kehillä tapahtuva toiminta ja kehien väliset vuorovaikutussuhteet ovat kompleksisia eikä useinkaan voida osoittaa suoria syy-seuraussuhteita jonkin toiminnan ja lopputuleman välillä. Lastensuojeluilmoitus on seuraus jostain toiminnasta, kuten lapsen kaltoinkohtelu tai vanhemman päihteiden käyttö, mutta ilmoitustekstin perusteella voi harvoin päätellä, mikä on ollut tapahtuneen juurisyy tai kyseessä olevan tapahtuman aikaan vaikuttaneiden seikkojen hierarkia suhteessa lopputulokseen. Lapsen hyvinvointimallin avulla haluan tässä tutkielmassa tehdä näkyväksi lapsen hyvinvoinnin ulottuvuudet ja sen monisyisen vaikuttavien asioiden ja ihmisten verkoston, josta lasten elämä koostuu.

(27)

23

5 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

5.1 Tutkimustehtävä

Tutkimuskysymykseni on ”Mitä lastensuojeluilmoitukset kertovat toimeksiantajakaupungin lasten ja nuorten hyvinvoinnista vuonna 2020?” Pääkysymyksen lisäksi toivon analyysini valottavan sitä, miksi toimeksiantajakaupungissa lastensuojeluilmoitusten määrä nousi merkittävästi vuonna 2020 verrattuna edellisvuoteen. Sosiaalisen konstruktionismin lähtökohta on, että ihmisten välinen kanssa- käyminen on tiedon lähde ja avain meitä ympäröivän maailman ymmärtämiseen. Tieto rakentuu sosiaalisten tilanteiden tulkintaan käytetyn kielen kautta kulttuurisissa ja historiallisissa viitekehyksissä.

(Payne 2005, 58.) Tämän vuoksi lähestyn tutkimustehtävääni sosiaalisen konstruktionismin näkökul- masta, sillä haluan tietää millaista todellisuutta lastensuojeluilmoitusten tekstit rakentavat lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Sosiaalinen konstruktionismi sopii lähestymistavaksi myös sen vuoksi, ettei lastensuojeluilmoituksissa ole määrämuotoa vaan ilmoituksen kirjaaja käyttää kieltä omista lähtökoh- distaan ja tapa, jolla kieltä käytetään, on konkreettisesti seurauksia tuottava. Konstruktionistinen lä- hestymistapa tekee tutkijasta tulkitsevan analyytikon, joka tarkastelee aineistoa näytteinä todellisuu- desta. Tutkimuksen luottavuuden määrittelee se, kuinka hyvin tutkijana pystyn tekemäni tulkinnat perustelemaan. (Jokinen n.d.; Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Tutkimukseni keskittyy vuoden 2020 lastensuojeluilmoituksiin ja tästä syystä analysoin vuoden 2019 aineiston ainoastaan sisällön erittelyn keinoin, jotta vertailu vuoden 2020 aineiston kanssa mahdol- listuu. Pääaineistona toimiville vuoden 2020 lastensuojeluilmoituksille tein sisällön erittelyn lisäksi ilmoituksen sisältöön eli vapaan tekstin osuuteen kohdistuvan sisällönanalyysin. Lastensuojeluilmoi- tukset itsessään eivät kerro lasten ja nuorten hyvinvoinnista vaan päinvastoin ne kertovat niistä asioista, jotka eivät ole hyvin heidän elämässään. Käyttäessäni sisällönanalyysissäni yläluokkina Mink- kisen mallin (2015, 61) mukaisia hyvinvoinnin osa-alueita, tuon analyysissani esiin, millaisia vajeita tai haasteita lapsilla ja nuorilla on kullakin osa-alueella. Tutkimuksessani selvitän lasten ja nuorten hyvinvointia tekemällä näkyväksi siinä ilmeneviä puutteita lastensuojeluilmoitusten kertomana.

(28)

24 5.2 Lastensuojeluilmoitukset aineistona

Tutkimusaineisto koostuu toimeksiantajakaupungissa 2019–2020 tehdyistä lastensuojeluilmoituksista. Aineiston vuonna 2019 tehdyt lastensuojeluilmoitukset toimivat tutkimuksen vertailuryhmänä.

Tuolloin lastensuojeluilmoituksia tehtiin 124 kappaletta 77 lapsesta, joka vastaa keskimääräisesti toimeksiantajakaupungissa vuoden aikana tehtäviä lastensuojeluilmoituksia. Aineiston vuonna 2020 tehtyjen lastensuojeluilmoitusten määrä on 222 kappaletta, mikä on huomattava nousu kaupungin aikaisempien vuosien lastensuojeluilmoitusten määrään. Nämä 222 ilmoitusta koskivat yhteensä 132 lasta. (THL 2021a.)

Aineiston hankinta alkoi yhteydenotolla toimeksiantajani johtavaan lastensuojelun sosiaalityönteki- jään, joka toimi yhteyshenkilönäni. Häneltä sain sosiaalityön johtajan yhteystiedot, jolle osoitin tut- kimuslupahakemukseni. Hakemuksen liitteenä oli työni tietosuojaseloste sekä tutkimussuunnitelma.

Tutkimuslupaprosessin aikana johtava sosiaalityöntekijä oli sosiaalitoimen sihteeriopiskelijan kanssa tulostaneet kaikki lastensuojeluilmoitukset vuosilta 2019 ja 2020. Tämän jälkeen opiskelija oli mus- tannut ilmoitusteksteistä kaikki tunnistetiedot ja merkinnyt niihin vain ilmoitusta koskevan lapsen sukupuolen ja iän ilmoituksentekohetkellä. Tunnistetietojen poistamisen jälkeen lastensuojeluilmoitukset kopioitiin salassapidon säilymisen varmistamiseksi uudelleen ennen aineiston luovuttamista minulle. Sain aineiston itselleni kotiini, missä minulla oli mahdollisuus säilyttää se lukitussa tilassa niin, etteivät ulkopuoliset päässeet siihen käsiksi. Tutkielman hyväksymisen jälkeen minulla on lupa hävittää aineisto ja aion tehdä sen toimittamalla aineiston hävitettäväksi toimeksiantajan tietoturva- jätteen mukana.

5.3 Sisällönanalyysi ja sisällön erittely

Aineiston analyysimetodina olen käyttänyt teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, joka sisältää myös sisäl- lön numeraalista erittelyä. Sisällönanalyysin avulla analysoidaan aineistoa systemaattisesti, kuvataan sitä sanallisesti ja järjestellään se johtopäätöksiä varten. Tämä metodi sopii lastensuojeluilmoitusten analysointiin, kun halutaan selvittää mistä asioista lastensuojeluilmoitukset kertovat. Teoriaohjaa- vassa analyysissä analyysi ei pohjaudu suoraan teoriaan eikä tarkoitus ole testata teoriaa vaan se ohjaa ajattelua analyysia tehtäessä. (Laadullinen analyysi 2015; Tuomi & Sarajärvi 2018, 109, 117, 119;

Vuori n.d.).

(29)

25

Teoriaohjaava sisällönanalyysi lähtee samoista lähtökohdista kuin aineistolähtöinen analyysi. Aluksi määritellään analyysiyksikkö, joka tässä tutkimuksessa on yksittäinen lastensuojeluilmoitus. Tämän jälkeen perehdytään aineiston kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Kun aineistosta ja sen sisällöstä on muodostunut kokonaiskäsitys, aineistosta eli ilmoitusteksteistä haetaan hyvinvoinnin haasteisiin liit- tyvät lausumat ja epäolennainen karsitaan pois. Seuraavassa vaiheessa ilmaisut pelkistetään ja tämän aineistoin redusoinnin jälkeen ilmaukset klusteroidaan ja nimetään alaluokkiin. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 123–124.)

Klusterointi on osa abstrahointi- eli käsitteellistämisprosessia, jossa rakennetaan kuvaus tutkimuksen kohteena olevista lastensuojeluilmoituksista. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissa abstrahoinnissa aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin: alaluokat ovat aineistolähtöisiä mutta yläluokat tuodaan valmiina teoriasta. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 123–125, 133.) Tutkimuksessani lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät yläluokat tulevat Jaana Minkkisen (2015, 61) lapsen hyvinvointimallista; sosiaalinen, aineellinen, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi. Yläluokkien yhdistämisestä syntyy useampi pääluokka ja lopuksi yksi kokoava käsite (Tuomi & Sarajärvi 2018, 124–125). Tässä tutkimuksessa muodostui yksi kokoava käsite; lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet.

Sisällönanalyysi tässä työssä sisälsi myös sisällön erittelyä eli kvantifiointia, yksinkertaista laske- mista aineiston kuvaamistarkoituksessa. Laadullisessa tutkimuksessa voidaan käyttää aineistosta saa- tavia määreitä analyysin tukena ja vaikka kyse ei ole samanlaisesta mittaamisesta kuin kvantitatiivi- sessa tutkimuksessa, laadullisen tutkimuksen määreet auttavat tarkastelemaan ja ymmärtämään tut- kittavaa ilmiötä. (Robertson & Dearling 2004, 93.) Tässä tutkimuksessa sisällön erittelyssä numeraa- lisella tavalla pysyteltiin pääosin nimeämisen tasolla ja jokainen mitattava havainto voi kuulua vain yhteen kategoriaan. Näin voidaan luoda kokonaiskuva aineistosta ja saada vastaus kysymyksiin kuten minkäikäisistä lapsista lastensuojeluilmoituksia tehdään ja mistä syistä sekä kenen toimesta.

Sisällön erittelyssä ovat mukana kaikki vuosina 2019 ja 2020 tehdyt lastensuojeluilmoitukset. Sisäl- lön erittelyn tein syöttämällä vuosien 2019 ja 2020 lastensuojeluilmoituksista tiedot Excel-taulukko- laskentaohjelmaan. Kummankin vuoden ilmoitukset tallennettiin omaan tiedostoonsa. Jokainen ilmoitus sai juoksevan numeron ja ensimmäisen taulukon kategoriat olivat sukupuoli, ikäryhmä, onko ilmoitus ensimmäinen lapsesta tehty sekä ilmoituskuukausi. Ilmoituksen kohteina olevat lapset jaoin ikäryhmiin seuraavasti: 0–5-vuotiaat, 6–12-vuotiaat eli esikoulu- ja alakouluikäiset, 13–14-vuotiaat ja viimeisenä ryhmänä 15–17-vuotiaat eli nuoret, jotka ovat jo rikosoikeudellisessa vastuussa omista toimistaan.

(30)

26

Toiseen taulukkoon merkitsin jokaisesta ilmoituksesta ilmoituksen tekijän. ProConsona-ohjelmassa on valmiina valittavissa ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvat tahot, mutta mahdollisuus myös kir- jata omin sanoin. Vuoden 2019 ilmoituksissa oli käytetty 18:aa eri tahoa ilmoituksen tekijänä ja vuonna 2020 20:tä. Kolmanteen taulukkoon merkitsin jokaisesta ilmoituksesta ilmoitusperusteen, joita toimeksiantajakaupungin käyttämässä ProConsona -sosiaalityönohjelmassa on käytettävissä yh- teensä 35 erilaista. Ohjelmassa on mahdollisuus valita lastensuojeluilmoitukseen valmiin ilmoitusperusteen lisäksi tai sijaan myös vaihtoehto ”muu, mikä”. Usein ilmoituksessa oli valittu useampi peruste lastensuojeluilmoituksen syyksi. Alla olevasta taulukosta (Taulukko 1) on nähtävissä yleiskatsaus sisällön erittelyn sisältämistä tiedoista ilmoituskuukausia lukuun ottamatta.

Taulukko 1. Sisällön erittelyn tiedot taulukoissa

Sisällönanalyysistä, joka koskee ainoastaan vuoden 2020 aikana tehtyjä lastensuojeluilmoituksia, jäivät pois ne ilmoitukset, joissa ei ollut lainkaan varsinaista ilmoitustekstiä. Tällaisia ilmoituksia 222 ilmoituksesta oli 21 kappaletta. Näissä ilmoituksissa oli sosiaalityön ohjelman mukaiset ilmoitusperusteet ja muut koodit, mutta varsinainen ilmoitus oli liitetiedostossa, johon minulla ei ollut pääsyä.

Suurin osa näistä ilmoituksista oli ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien tahojen tekemiä ja heidän omaan järjestelmäänsä tekemä kirjaus oli toiminut lastensuojeluilmoituksena. Samoin analyysin ul- kopuolelle jäi 11 ilmoitusta, joissa ilmoitettiin ainoastaan lapsen luvattomasta poistumisesta laitok- sesta tai lomalta palaamatta jättämisestä. Näiden lisäksi pois jäi yksi ilmoitus, joka koski toisessa kunnassa asuvaa lasta. Näin ollen sisällönanalyysi suoritettiin yhteensä 189 ilmoitukselle.

Sisällönanalyysin ensimmäisessä vaiheessa alleviivasin jokaisesta ilmoituksesta lapsen tai nuoren hyvinvointiin liittyvät lausumat. Toisessa vaiheessa pelkistin lausumat mahdollisimman

SISÄLLÖN ERITTELYN TIEDOT 2019 2020

Ilmoitusten kokonaismäärä kpl 124 222

Tytöistä tehdyt ilmoitukset kpl 44 92

Pojista tehdyt ilmoitukset kpl 77 129

Sukupuolta ei merkitty kpl 2 2

0-5-vuotaista tehdyt lastensuojeluilmoitukset kpl 14 38 6-12-vuotiaista tehdyt lastensuojeluilmoitukset kpl 44 81 13-14-vuotiaista tehdyt lastensuojeluilmoitukset kpl 16 40 15-17-vuotiaista tehdyt lastensuojeluimoitukset kpl 50 62 Lapset, joista on tehty lastensuojeluilmoitus

aikaisemmin kpl 72 146

Käytettyjen eri ilmoittajatahojen lukumäärä 18 20 Käytettyjen eri ilmoitusperusteiden lukumäärä

ProConsona-ohjelman 35 ilmoitusperusteesta 29 31