Pinja Rulja & Noora Tulivuo
AINOAN VANHEMMAN PSYYKKINEN HYVINVOINTI ALLE KOULUIKÄISEN LAPSEN PERHEESSÄ
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Terveystieteiden yksikkö, Hoitotiede Kandidaatin tutkielma Lokakuu 2021
2 TIIVISTELMÄ
Pinja Rulja, Noora Tulivuo: Ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi alle kouluikäisen lapsen perheessä
Kandidaatintutkielma, 42 sivua, 1 liite Tampereen yliopisto
Terveystieteiden yksikkö, Hoitotiede
Ohjaaja: TtT Eeva Harju, professori Elina Haavisto Lokakuu 2021
Yhden vanhemman perheitä on Suomessa 13 prosenttia kaikista perheistä. Perheen ainoana aikuisena olevilla on useammin masennusoireilua, yksinäisyyttä ja huolta omasta jaksamisestaan kuin muilla vanhemmilla. Lisäksi perheen ainoalla vanhemmalla kokemus lähipiiriinsä osalliseksi kuulumisesta ja tyytyväisyys perhe-elämään on harvinaisempaa kuin kahden vanhemman talouksissa.
Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ainoan vanhemman arjesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Tietoa voidaan käyttää perheen ainoan vanhemman kohtaamiseen ja perhepalveluiden kehittämiseen. Tutkimuskysymys oli: Millaista on perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi alle kouluikäisen lapsen perheessä?
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineisto perustui Cinahl-, Medic- ja Sosiology Source Ultimate - tietokantoihin sekä manuaalihakuun. Käytetyt hakusanat olivat yksinhuoltaja, yksinhuoltajaäiti, yksinhuoltajaisä, yksinhuoltajaperhe, yhden vanhemman perhe, naimaton, hyvinvointi, psyykkinen hyvinvointi, selviytyminen, psyykkinen sopeutuminen, elämänlaatu ja mielenterveys. Lisäksi hakusanoina käytettiin edellä mainittujen termien englanninkielisiä käännöksiä. Sisäänottokriteereinä oli vanhemman näkökulma, tutkittu alle 7–vuotiaan lapsen vanhempaa sekä tutkimuskysymykseen vastaaminen. Haku tuotti 699 tutkimusta. Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui sisäänotto- ja poissulkukriteereiden perusteella 19 tutkimusartikkelia, jotka olivat julkaistu vuosina 2011–2019.
Laadunarviointi suoritettiin käyttämällä Joanna Briggs instituutin laadunarviointikriteerejä.
Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi alle kouluikäisen lapsen perheessä koostui onnellisuudesta ja jaksamisen haasteista. Onnellisuuteen sisältyi elämäntyytyväisyys ja tukiverkostot. Jaksamisen haasteita toivat psyykkinen oireilu, perhetilanteen kuormitus, taloudellinen kuormitus ja työelämän kuormitus.
Tuloksista voidaan päätellä, että perheen ainoalla vanhemmalla psyykkinen hyvinvointi voi olla yhtä aikaa onnellista ja siinä voi olla jaksamisen haasteita. Useilla tekijöillä, kuten vanhemman tukiverkostolla on vaikutusta siihen, millainen kokemus vanhemmalla on hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Jokainen vanhempi tulee siis kohdata yksilöllisesti, eikä mitään yleispäteviä ohjeita vanhemman kohtaamiseen tai tukemiseen voida esittää.
Avainsanat: ainoa vanhempi, alle kouluikäinen lapsi, psyykkinen hyvinvointi, systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
3 SISÄLLYS
TIIVISTELMÄ ...2
1. JOHDANTO ...4
2. KESKEISET KÄSITTEET ...6
2.1. Ainoa vanhempi ...6
2.2. Psyykkinen hyvinvointi ...7
2.3. Alle kouluikäinen lapsi ...8
3. TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS ...9
4. KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTTAMINEN ... 10
4.1. Kirjallisuushaku ... 10
4.2. Aineiston kuvaus ... 15
4.3. Aineiston analyysi ... 16
5. TULOKSET ... 19
5.1. Ainoan vanhemman kokema onnellisuus ... 19
5.2. Ainoan vanhemman kokemat jaksamisen haasteet ... 21
6. POHDINTA ... 24
6.1. Kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden arviointi ... 24
6.2. Kirjallisuuskatsauksen eettisyys ... 28
6.3. Tulosten tarkastelua ... 30
6.4. Johtopäätökset ... 33
6.5. Jatkotutkimusaiheet ... 33
LIITTEET ... 43
4 1. JOHDANTO
Suurin osa kaikista pikkulasten vanhemmista on tyytyväisiä elämäänsä ja itseensä vanhempana sekä kokee perheen arjen toimivan hyvin (Klemetti ym. 2021, 4–5; Vuorenmaa 2019, 6). Osa kuitenkin kohtaa arjessaan erilaisia jaksamisen haasteita: reilu kolmannes kaikista synnyttäneistä kokee uupumuksen oireita vauvan ensimmäisinä elinkuukausina (Klemetti ym. 2021, 5–6), noin viidesosa pikkulasten vanhemmista kokee masennusoireilua ja useampi kuin joka kahdeskymmenes vanhempi on kokenut viimeisen kuukauden aikana merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta. (Vuorenmaa 2019, 7.) 4-vuotiaiden lasten vanhemmista 40 % kokee yhtä tai kahta jaksamisen haastetta, kuten perheen ja työn yhteensovittamisen haastetta, taloudellisia vaikeuksia tai mielenterveysongelmia (Vuorenmaa 2019, 17). Lisäksi COVID-19-pandemian on todettu vaikuttaneen vanhempien jaksamiseen ja mielenterveyteen heikentävästi (Nolvi ym. 2021).
Yhden vanhemman perheitä on Suomessa 13 prosenttia kaikista perheistä (Suomen virallinen tilasto 2020). Perheen ainoan vanhemman arki voi olla kuormittavaa, raskasta ja uupunutta (Broberg & Tähtinen 2009; Normia 2009). Heillä masennusoireilua esiintyy huomattavasti useammin kuin muilla vanhemmilla, ja tyytyväisyys perhe-elämään on harvinaisempaa kuin kahden vanhemman perheissä. Perheen ainut vanhempi kokee useammin yksinäisyyttä ja huolta omasta jaksamisestaan kuin parisuhteessa elävät vanhemmat ja perheensä ainoana aikuisena olevilla kokemus lähipiiriinsä osalliseksi kuulumisesta on harvinaisempaa kuin kahden vanhemman talouksissa. (Vuorenmaa 2019, 6–7).
Perheitä kuormittaa myös taloudellinen niukkuus, jonka on todettu olevan yleisempää yhden vanhemman perheissä verrattuna kahden vanhemman perheisiin (Sierminska 2018;
Vuorenmaa 2019, 6–7). Toimeentulotukea saavista kotitalouksista lähes 29 % on yksinhuoltajanaisten kotitalouksia ja miltei 16 % yksinhuoltajamiesten kotitalouksia (Tanhua &
Kiuru 2021). Elatusavulla ja –tuella on merkittävä rooli yksinhuoltajaäitien köyhyyden vähentämisessä (Haapanen & Hakovirta 2019). Taloudellisen niukkuuden lisäksi perheen ainoilla vanhemmilla työllisyysaste on matalampi ja työttömyysriski korkeampi kuin kahden vanhemman talouksissa (Hakovirta 2006). Julkisella päivähoidolla on merkittävä osuus yksinhuoltajan työssäkäynnin mahdollistamiseksi, mutta myös vanhemman tukiverkoston
5 laajuudella ja toimivuudella on merkitystä (Kivimäki 2012). Krögerin (2010) mukaan yhden vanhemman perheissä on useita erilaisia tapoja sovittaa perhe- ja työelämä yhteen, ja toisaalta työnantajien suhtautuminen yksinhuoltajaan työntekijänä on vaihtelevaa (Kröger 2009).
Horemans ja Marx (2018) toteavat toimivan päivähoitojärjestelmän ja työaikajoustojen parantavan yksinhuoltajan työllistymismahdollisuuksia.
Vanhemman mielenterveyden haasteilla on vaikutusta myös lapsen hyvinvointiin:
yksinhuoltajaäitien kohonnut ahdistuneisuus lisää lapsen hyvinvoinnin ongelmia, kuten lihavuuden todennäköisyyttä (Belcher ym. 2019), ja vanhemman masennus voi aiheuttaa pysyviä vaikutuksia myös lapsen mielenterveyteen (Shonkoff & Garner 2012). Lapsuudessa luodaan perustaa aikuisuuden hyvinvoinnille, joten tukemalla perheitä ehkäistään eriarvoisuutta ja syrjäytymistä (THL 2021) sekä voidaan saavuttaa terveydellisiä ja taloudellisia hyötyjä (Laajasalo & Pirkola 2012, 12). Siksi on tärkeää tunnistaa haavoittuvassa asemassa olevien perheiden tuen tarpeet. Vauvaperheiden varhaisen tuen tarpeet liittyvät usein vanhemmuuden haasteisiin, kuten mielenterveysongelmiin, uupumukseen, epävarmuuteen, somaattisiin sairauksiin tai yksinhuoltajuuteen. (Häggman-Laitila ym. 2003.)
Aikaisempien tutkimusten mukaan perheen ainoana vanhempana olevilla on paljon psyykkistä hyvinvointia kuormittavia tekijöitä. Toisaalta Krok (2009, 195) on todennut yksinhuoltajaäitien kokevan myös ylpeyttä omasta pärjäämisestään, ja Broberg ja Tähtinen (2009) toteavat lasten olevan erittäin tärkeitä suomalaisille yksinhuoltajille. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata perheen ainoan vanhemman psyykkistä hyvinvointia alle kouluikäisen lapsen perheessä aikaisempien tutkimusten perusteella. Tuotetun tiedon avulla voidaan tunnistaa perheen ainoan vanhemman tuen tarpeita ja kehittää perheen ainoan vanhemman kohtaamisia ja heille suunnattuja palveluita.
6 2. KESKEISET KÄSITTEET
Tämän kirjallisuuskatsauksen keskeiset käsitteet tutkimuskysymyksen kannalta ovat ainoa vanhempi, psyykkinen hyvinvointi ja alle kouluikäinen lapsi.
2.1. Ainoa vanhempi
Lapsen biologinen äiti on Suomen äitiyslain (2018) nojalla nainen, joka on synnyttänyt lapsen tai on lain 3 momentin mukaan äidiksi vahvistettu. Lapsen isä on Suomen isyyslain (2019) mukaan mies, joka on avioliitossa lapsen synnyttäneen naisen kanssa tai joka on muulla tavoin isäksi vahvistettu. Vanhemmuutta voidaan määritellä geneettisen vanhemmuuden lisäksi myös juridiseksi tai sosiaaliseksi vanhemmuudeksi. Juridinen vanhemmuussuhde voi syntyä joko aikaisemmin mainittujen äitiyden tai isyyden myötä tai adoptioprosessin kautta. Sosiaalisella vanhemmuudella tarkoitetaan lapsen elämässä toteutuvaa arjen vanhemmuutta, eikä se ole sidoksissa biologiseen tai juridiseen vanhemmuuteen. (Sateenkaariperheet ry 2020.) Vanhemmuus voi olla siis biologista, juridista ja sosiaalista tai vain jotakin niistä.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa ainoalla vanhemmalla tarkoitetaan lapsen tai lasten kanssa yksin asuvaa vanhempaa, jolla ei ole puolisoa asumassa samassa taloudessa (Cambridge Dictionary 2021). Ainoa vanhempi voi olla eronnut, vuoroviikkovanhempi tai itsellinen äiti (Heinonen 2019) ja vanhemmuus voi olla biologista, juridista tai sosiaalista. Ainoan vanhemman perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa arjen toiminnot riippuvat pääosin yhdestä vanhemmasta (Heinonen 2019).
7 2.2. Psyykkinen hyvinvointi
Hyvinvoinnin määrittely on haastavaa käsitteen monimerkityksellisyyden vuoksi (Karvonen 2019). Kenties tunnetuin suomalainen hyvinvoinnin määritelmä on Erik Allardtin (1976, 21) määritelmä, jonka mukaan hyvinvointi nähdään tilana, jossa ihmisellä on mahdollisuus saada tarpeensa tyydytetyksi. Allardt (1976, 32–38) tekee erottelun hyvinvoinnin ja onnellisuuden välille: onnellisuus on ihmisen subjektiivinen kokemus, kun taas hyvinvointi on objektiivisempi käsite.
Kielitoimiston sanakirja (2020) määrittelee hyvinvoinnin tarkoittavan hyvää terveydentilaa sekä hyvää ja harmonista oloa. Tieteellisessä kielessä hyvinvointi nähdään laajempana kokonaisuutena kattaen ihmisenä olemisen aineellisen perustan lisäksi terveyden, sosiaalisen identiteetin ja sosiaaliset suhteet. Koettu hyvinvointi tarkoittaa yksilön kokemusta edellä mainituista hyvinvoinnin ulottuvuuksista. Nämä yhdessä muodostavat tyytyväisyyden elämään tai onnellisuuden. (Karvonen 2019.) Veenhoven (2000) ajattelee hyvinvoinnin sateenvarjokäsitteenä, joka kattaa elinympäristön laadun, elämisen taidot ja elämänlaadun.
Uusitalo ja Simpura (2020) tuovat ilmi hyvinvointikäsitteen erilaiset tulkinnat eri tieteenaloilla ja eri aikakausina: taloustieteessä hyvinvointi määritellään yksilön preferenssien avulla, kun taas sosiologian ja psykologian alalla hyvinvoinnin määritelmä muodostuu paljolti yksilön tarpeiden näkökulmasta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL 2020) mukaan hyvinvoinnin osatekijät ovat terveys, koettu hyvinvointi ja materiaalinen hyvinvointi, jonka voidaan katsoa olevan toimeentuloa, asumista ja palveluita (Teppo 2015). Maailman terveysjärjestön perustuslaissa määritellään terveys ”täydelliseksi fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaksi” (WHO 2018), jolloin terveys on sairauden puuttumista laajempi käsite. Terveys on siis vahvasti kytköksissä yksilön omaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen terveydestään.
8 Koetun hyvinvoinnin mittarina voidaan käyttää elämänlaatua, johon vaikuttavat terveys ja materiaalinen hyvinvointi. Myös ihmissuhteet, hyvän elämän odotukset, mielekäs tekeminen ja omanarvontunne vaikuttavat elämänlaatuun. (THL 2020.) Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan elämänlaadulla tarkoitetaan yksilön arviota elämästään omassa kulttuuri- ja arvokonseptissaan, sekä suhteessa yksilön omiin odotuksiin, arvoihin, päämääriin ja huolenaiheisiin (WHO 1998). Elämänlaatu on näin ollen yksilön oma kokemus eikä yleisesti arvioitavissa oleva mittari.
Hyvinvointi on käsitteenä siis laaja, monitieteinen ja hankalasti mitattavissa. Se kytkeytyy vahvasti yksilön omaan näkemykseen ja kokemukseen voimavaroistaan ja hyvinvoinnistaan.
Myöskään psyykkistä hyvinvointia ei voida yksiselitteisesti määritellä. Psyykkinen hyvinvointi ei ole vain mielenterveyden häiriön puutetta, vaan se on hyvinvointitila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, selviytyy arjen normaaleista haasteista, voi työskennellä tuottavasti ja pystyy vaikuttamaan yhteisöönsä (WHO 2018). Tässä kirjallisuuskatsauksessa psyykkisellä hyvinvoinnilla tarkoitetaan vanhemman omaa kokemusta hyvinvoinnistaan, käytettävissä olevista henkisistä, taloudellisista ja sosiaalisista voimavaroistaan, sekä psyykkisestä jaksamisestaan arjessa.
2.3. Alle kouluikäinen lapsi
Oppivelvollisuuslain (2020) mukaan koulunkäynti aloitetaan Suomessa syksyllä lukuvuoden alkaessa sinä vuonna, jolloin lapsi täyttää 7-vuotta. Alle kouluikäisellä lapsella tarkoitetaan Suomen kulttuurisessa kontekstissa alle 7-vuotiasta lasta, joten tässä kirjallisuuskatsauksessa alle kouluikäisellä lapsella tarkoitetaan 0–6-vuotiasta lasta riippumatta siitä, missä maassa alkuperäistutkimus on tehty.
9 3. TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYS
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata, millaista on alle kouluikäisen lapsen perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä ainoan vanhemman arjesta ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Tuotetun tiedon avulla voidaan tunnistaa ainoan vanhemman tuen tarpeita ja kehittää perheen ainoan vanhemman kohtaamisia sekä heille suunnattuja palveluita.
Tutkimuskysymyksenä on: Millaista on perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi alle kouluikäisen lapsen perheessä?
10 4. KIRJALLISUUSKATSAUKSEN TOTEUTTAMINEN
Terveystieteissä on perusteltua käyttää erilaisia kirjallisuuskatsauksia tutkimusmenetelminä (Kangasniemi ym. 2013). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tieteellinen ja tiukasti strukturoitu tutkimusmenetelmä, jonka keinoin voidaan tunnistaa, arvioida ja koota yhteen tutkittua tietoa jostakin ilmiöstä. Sen avulla tiivistetään tutkimusten näyttöä ja tuotetaan yleistettävää tietoa johtopäätösten tekemiseksi (Bettany-Saltikov 2012, 9; Pölkki ym. 2012) ja näin ollen sen voidaan pitää olevan lähellä alkuperäistutkimusta, jossa osallistujat ovat ihmisten sijaan tutkimuksia (Bettany-Saltikov 2012, 9). Systemaattinen kirjallisuuskatsaus etenee järjestelmällisesti, se on läpinäkyvää ja toistettavaa; kirjallisuuskatsauksen kaikki vaiheet on kuvattu yksityiskohtaisesti ja lukija pystyy seuraamaan sen etenemistä, ja se on toistettavissa samanlaisena. (vrt. Pölkki ym. 2012).
4.1. Kirjallisuushaku
Kirjallisuuskatsauksen hakuprosessi toteutettiin maalis–huhtikuussa 2021 Cinahl-, Medic- ja Sosiology Source Ultimate -tietokannoista. Koehakuja tehtiin sopivien tietokantojen ja hakusanojen löytämiseksi. Hyvin muotoiltu tutkimuskysymys on systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tärkeä lähtökohta (Suhonen ym. 2015). Tutkimuskysymys muodostettiin käyttämällä PICo- formaattia: P (populaatio) oli tässä tutkimuksessa perheen ainut vanhempi, I (mielenkiinnon kohde) oli tässä tutkimuksessa psyykkinen hyvinvointi ja Co (konteksti) tarkoitti tässä tutkimuksessa alle kouluikäisen lapsen perhettä (vrt. Pollock & Berge 2018).
Kirjallisuuskatsauksessa haun suunnittelu on tärkeää, jotta haku sisältäisi kaikki tutkimuskysymyksen kannalta oleelliset hakusanat ja tuottaisi mahdollisimman kattavasti hakutuloksia (Aveyard 2014, 74–75). Tutkimuskysymys ohjasi hakusanojen muodostamista, ja hakusanoja etsittiin Termix-asiasanastoa ja MOT-kielikonetta käyttäen. Hakusanoiksi muodostuivat yksinhuoltaja (single parent, lone parent), yhden vanhemman perhe (one parent
11 family), yksinhuoltajaäiti (lone mother, single mother), yksinhuoltajaisä (lone father, single father), naimaton (unwed), yksinhuoltajaperhe (single-parent families), hyvinvointi (wellbeing, wellness), psyykkinen hyvinvointi (psychological well-being), selviytyminen (coping), psyykkinen sopeutuminen (psychological adaptation), elämänlaatu (quality of life), ja mielenterveys (mental health). Hakusanojen synonyymeja ja vaihtoehtoisia termejä pyrittiin ottamaan mukaan hakusanoihin termistön vaihtelevuuden vuoksi, jotta saataisiin kattava hakutulos (Aveyard 2014, 83–84).
Haussa käytettiin Boolen operaattoreita AND ja OR ja sanoja katkaistiin niin, että saatiin mukaan myös monikot ja taivutusmuodot. Haussa useampisanaiset hakusanat yhdistettiin fraaseiksi. Tietokantojen välillä oli pientä vaihtelua asiasanoissa, ja hakusanat on esitetty tarkemmin seuraavassa taulukossa (Taulukko 1). Systemaattinen haku toteutettiin koehakujen perusteella hyviksi todettujen asiasanahaun ja vapaasanahaun englanninkielisinä yhdistelminä.
12 TAULUKKO 1. Käytetyt hakusanat tietokantoineen
Cinahl (single parent OR "lone parent" OR
loneparent* OR “one parent family” OR "lone mother" OR "lone father" OR unwed* OR”
single mother” OR ”single father”) AND (wellbeing* OR wellnes* OR coping OR
”adaptation, psychological” OR well-being OR quality of life OR psychological well-being OR mental health)
Medic ("single parent" OR "lone parent" OR
loneparent* OR “one parent family” OR "lone mother" OR "lone father" OR unwed* OR
”single mother” OR ”single father”) AND (wellbeing* OR wellnes* OR "mental health"
OR coping OR ”adaptation, psychological”
OR well-being OR quality of life OR psychological well-being)
Sosiology Source Ultimate ("lone parent" or loneparent* or “one parent family” or "lone mother" or "lone father" or unwed* "single parents" or "single-parent families" or "single fathers" or "single mothers") and (wellbeing* or coping* or wellnes* or "psychological adaptation" or
"well-being" or "quality of life" or
"psychological well-being" or "mental health)
Hakusanat tuottivat yhteensä 699 tulosta. Tietokantarajauksina käytettiin aikarajausta vuosiin 2011–2021, minkä lisäksi artikkelin tuli olla vertaisarvioitu tutkimusartikkeli tai väitöskirja ja kielen tuli olla suomi, englanti tai ruotsi. Tietokantarajausten jälkeen jatkotarkasteluun otettiin 355 artikkelia, joista lähdettiin tarkastelemaan otsikoita ja tiivistelmiä.
13 Haun sisäänottokriteereinä käytettiin tutkimuskysymykseen vastaamista, vanhemman näkökulmaa ja rajausta alle kouluikäisten lasten (< 7 vuotta) vanhempiin. Tutkimukset, jotka eivät vastanneet tutkimuskysymykseen, eivät olleet tieteellisiä artikkeleita tai väitöskirjoja tai olivat kirjallisuuskatsauksia, suljettiin tämän kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle. Myös tietokantojen päällekkäiset tulokset poistettiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle rajattiin kodittomuuteen ja ruoka-avun vaikutuksiin keskittyvät tutkimusartikkelit. Myös sairaan lapsen vanhempien jaksamista käsittelevät artikkelit rajattiin ulkopuolelle. Tutkimusartikkeleita valittaessa vanhemman sukupuolella tai syyllä ainoana vanhempana olemiselle ei ollut merkitystä. Vanhemman sosiodemografisilla taustamuuttujilla ei niin ikään ollut merkitystä eikä sillä, onko lähivanhempi lapsen ainut huoltaja.
Otsikon ja tiivistelmän perusteella mukaan valittiin 57 artikkelia, jotka luettiin kokonaisuudessaan. Näistä neljä artikkelia hylättiin alkuperäistutkimuksen kokotekstin puuttumisen vuoksi ja 14 lasten ikäryhmän ollessa sisäänottokriteerin vastainen.
Tutkimuskysymykseen ei vastannut 21 artikkelia, ja nämä jätettiin myös ulkopuolelle.
Lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui lopulta 19 artikkelia, joista neljä on Cinahl- tietokannasta ja 14 Sosiology Source Ultimate -tietokannasta. Käsihaulla löytyi yksi artikkeli, ja Medic-tietokannasta ei löytynyt sisäänottokriteerien mukaista tutkimusta. Koko hakuprosessi on kuvattu seuraavassa kuviossa (Kuvio 1).
Lopulliseen aineistoon valikoitui kaksi tutkimusta, jotka ylittävät sisäänottokriteerien mukaisen lapsen ikärajauksen (< 7 v), mutta ne päätettiin ottaa mukaan tutkimukseen, sillä osa tutkittavista on ollut ikärajauksen mukaisesti alle kouluikäisiä. Ensimmäinen tutkimuksista tutkii 4–9-vuotiaiden lasten äitejä (7). Toinen tutkimuksista (12) on pitkittäistutkimus, jonka aineisto on Fragile Families and Child Wellbeing -tutkimuksesta. Siinä samoja lapsia on tutkittu 3-, 5- ja 9-vuotiaina. Tässä kirjallisuuskatsauksessa hyödynnettiin näiden kahden tutkimusten koko aineistoa.
14 Kuvio 1. Hakuprosessikaavio.
15 4.2. Aineiston kuvaus
Kirjallisuuskatsaukseen valikoidut tutkimukset ovat vertaisarvioituja alkuperäistutkimuksia, jotka on julkaistu englanniksi vuosina 2011–2019. Tutkimukset taulukoitiin tekijän nimen mukaiseen aakkosjärjestykseen ja numeroitiin juoksevasti (Liite 1). Lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista 19 tutkimuksesta 14 on tehty Yhdysvalloissa (2–5, 8, 10–15, 17–19). Iso-Britanniassa tehtyjä tutkimuksia on kaksi (7 & 9) ja lisäksi on yksi tutkimus Puolasta (1), Tansaniasta (16) ja Uudesta-Seelannista (6).
Mukaan valikoituneissa tutkimuksissa tutkittiin yksinhuoltajuuden vaikutuksia onnellisuuteen (1), eri elämäntilanteissa olevien naisten onnellisuuden määrää (11), yksinhuoltajaäitien vanhemmuuden stressiä ja/tai masennusoireita (2, 3 & 12), keinohedelmöitetyn lapsen äitejä (7), isovanhempien osallisuuden (8) ja monisukupolvisissa kotitalouksissa asumisen yhteyttä äidin masennukseen (18) sekä muualla asuvan isän osallisuuden yhteyttä äidin vanhemmuuteen, stressiin tai masennuksen kokemiseen (4, 5, 12, 13 & 19). Sukupuolten eroja yksinhuoltajien mielenterveydessä ja eroja parisuhteessa oleviin vanhempiin tutkittiin yhdessä tutkimuksessa (6) ja sosiaalisen tuen saamisen vaikutuksia äidin hyvinvointiin kahdessa tutkimuksessa (3 & 10). Lisäksi tutkittiin työllisyyden (9) ja eron (15) vaikutusta yksinhuoltajaäitien mielenterveyteen, synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintyvyyttä raskausmyrkytyksen jälkeen (16), lasten päivähoitokokemusten ja vanhemman masennusoireiden yhteyttä (14) sekä perhemuodon epävakauden yhteyttä sosiaalisen tuen kokemiseen, taloudellisiin haasteisiin, masennukseen ja vanhemmuuden stressiin (17).
Lähes kaikki tutkimukset ovat kvantitatiivisia pitkittäistutkimuksia (2–5, 8, 10, 12–15, 17–19) tai kvantitatiivisia poikkileikkaustutkimuksia (6, 7, 9, 11 & 16). Pitkittäistutkimuksista yhdeksän (2, 4, 5, 8, 12, 15, 17–19) on peräisin Fragile Families and Child Wellbeing -kohorttitutkimuksen aineistosta. Yks tutkimus on tehty mixed methods-menetelmällä (1) ja pelkästään kvalitatiivisia tutkimuksia ei valikoitunut mukaan kirjallisuuskatsaukseen. Tutkimuksissa on tutkittu pääasiassa äitejä (1–5, 7–14, 16–19) tai sekä äitejä että isiä (6 & 15). Pelkästään yksinhuoltajaisiä ei ole tutkittu yhdessäkään tutkimuksessa. Osallistujia tutkimuksissa oli
16 vaihtelevasti; mixed methods-tutkimuksessa laadullinen tiedonkeruu toteutettiin 16 äidille.
Kvantitatiivisissa tutkimuksissa tutkittavien määrissä oli suurta vaihtelua tutkittavien määrän vaihdellessa 35 ja 26005 tutkittavan välillä.
Tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusten laatua arvioitiin Joanne Briggs Instituutin laadunarviointimittaristolla (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021). Mixed methods-tutkimus (1) arvioitiin laadullisen tutkimuksen arviointikriteerein pistein 7/10, kvantitatiiviset tutkimukset arvioitiin joko poikkileikkaustutkimuksen kriteeristöllä (6, 7, 9, 11 & 16) pistein 8/8 tai kohorttitutkimuksen kriteeristöllä (2–5, 8, 10, 12–15, 17–19) pistein 9–11/11, eli tutkimukset olivat hyvälaatuisia. Laadunarviointi toteutettiin kahden tutkimuksen tekijän yhteistyönä.
4.3. Aineiston analyysi
Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimusartikkelit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä, eli sisältöä kuvaavat luokat muodostettiin aineistosta (Kylmä & Juvakka 2014, 112).
Katsaukseen valitut tutkimukset luettiin ja niiden tuloksista tunnistettiin sisältöjä, jotka liittyivät tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymykseen. Merkitysyksiköt suomennettiin ja numeroitiin analyysin kohteena olevien tutkimusten mukaan, minkä lisäksi ne taulukoitiin ja niistä muodostettiin pelkistykset (Kylmä & Juvakka 2014, 113; 117), jolloin aineistosta poistettiin tutkimuskysymyksen kannalta epäolennainen tieto (Kylmä & Juvakka 2014, 117; Tuomi &
Sarajärvi 2018, 123). Pelkistykset tehtiin molempien kirjallisuuskatsauksen tekijöiden toimesta yhdessä keskustellen. Pelkistysvaiheessa joitain merkitysyksiköitä jätettiin pois, koska havaittiin, etteivät ne vastaa tutkimuskysymykseen. Tässä kirjallisuuskatsauksessa oli yhteensä 86 pelkistystä. Esimerkki pelkistysten muodostuksesta esitetään seuraavassa taulukossa 2.
17 TAULUKKO 2. Esimerkki pelkistysten muodostuksesta.
Pelkistykset klusteroitiin niin, että samankaltaiset pelkistykset yhdistettiin samaan alaluokkaan, joka sitten nimettiin niin, että nimi kuvasi kaikkia ryhmässä olevia pelkistyksiä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa muodostui kuusi alaluokkaa. Taulukossa 3 on esitetty esimerkki analyysin muodostuksesta yhden alaluokan osalta.
18 TAULUKKO 3. Esimerkki analyysin muodostuksesta yhden alaluokan osalta.
Näin jatkettiin myös yläluokkien muodostamiseen yhdistämällä samansisältöiset alaluokat.
Aineistoa abstrahoitiin koko analyysin ajan ja pyrittiin siihen, että yläluokkia alettiin muodostaa vasta sitten, kun alaluokat on muodostettu. (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2018, 124–126; Kylmä &
Juvakka 2014, 118–119.) Analyysiprosessin ajan huolehdittiin myös siitä, että aineistossa on mahdollista peruuttaa taaksepäin aina alkuperäisimaisuun saakka, ja muutamia kertoja jouduttiinkin analyysin teon aikana palaamaan taaksepäin. Lopulta muodostui kaksi yläluokkaa.
19 5. TULOKSET
Perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi alle kouluikäisen lapsen perheessä muodostui onnellisuudesta ja jaksamisen haasteista (Kuvio 2).
Kuvio 2. Perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi
5.1. Ainoan vanhemman kokema onnellisuus
Onnellisuus osana ainoan vanhemman hyvinvointia koostui elämäntyytyväisyydestä ja tukiverkostoista. Elämäntyytyväisyys sisälsi saavutuksen tunnetta ja ylpeyttä lapsen kanssa yksin jäämisestä sekä hallinnan tunteen kokemista omasta ja lapsen elämästä (1).
Elämäntyytyväisyys ilmeni myös positiivisina tunteina äitiydestä, ja lapsen koettiin olevan elämän tärkein asia ja vanhemman elämän keskipiste. Lapsen koettiin tuovan vanhemman elämään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä sekä turvaa tulevaisuuden varalle (1). Kaikista
20 haasteista huolimatta lapsen koettiin olevan kaiken vaivan arvoinen (1). Vanhemmuuden laadussa ei havaittu eroja itsellisten ja parisuhteessa elävien äitien välillä (7).
“The women who left their abusive partners expressed feelings of pride and accomplishment.” (1)
“The child is the central person in her life, the key person she loves and the main source of affection.” (1)
Tukiverkoston kannalta oleellista on toisilta ihmisiltä ja yhteiskunnalta saatava tuki. Sukupolvien välisen kontaktin todettiin vähentävän vanhemmuuden stressiä (8). Myös toisen vanhemman osallisuus paransi perheen ainoan vanhemman psyykkistä hyvinvointia: esimerkiksi isän osallisuus oli yhteydessä äidin vähäisempään vanhemmuuden stressiin (4, 12, 13).
“… fathers’ support predicted lower levels of mothers’ stress in the parenting role.”
(13)
Mahdollisuus tukeutua toiseen ihmiseen vaikutti hyvinvointiin positiivisesti (1) ja emotionaalinen tuki oli yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin (3) ja parempaan itsetuntoon sekä vähäisempään yksinäisyyteen (10).
“Depressive symptoms and emotional support were negatively related at the 6 week and 6-month time points.” (3)
Konkreettinen apu koettiin positiivisena asiana (1) ja sosiaalinen tuki vähensi äidin masennusta (19) toimimattoman tuen ollessa yhteydessä yksinäisyyteen (10) ja voimakkaampiin masennusoireisiin (3). Läheisiltä saatu tuki paransi vanhemmuuden kokemusta (13).
21
“10 respondents received generous support, including financial support, help with childcare, the offer of a place to stay, and emotional support. Being able to rely on people other than their partner was perceived as very positive.” (1)
5.2. Ainoan vanhemman kokemat jaksamisen haasteet
Jaksamisen haasteet sisälsivät psyykkisen oireilun, perhetilanteen kuormituksen, työelämän kuormituksen ja taloudellisen kuormituksen.
Psyykkinen oireilu oli moninaista. Ahdistuksen kokeminen oli yleisempää yksinhuoltajavanhemmilla kuin parisuhteessa olevilla vanhemmilla (6) ja tavallisempaa yksinhuoltajaäideillä kuin yksinhuoltajaisillä (6). Itsellisillä äideillä ahdistuksen esiintyvyys oli tutkimusartikkelissa samanlaista kuin parisuhteessa olevilla äideillä (7). Vanhemmuuden stressillä oli yhteys masennusoireisiin (3, 12 & 14) ja äidin vanhemmuuden haasteisiin (4).
” Results for each subsamples indicate that, as in the full sample, maternal parenting stress was consistently associated with high depressive symptoms…”
(14)
Yksinhuoltajuuden todettiin olevan väsyttävää ja stressaavaa (1). Tutkimusartikkelissa yksinhuoltajaäitien todettiin olevan onnettomampia kuin ei-yksinhuoltajaäidit (11) ja he kokevat yksinäisyyttä ja eristämistä (1). Itsellisillä äideillä stressin esiintyvyys oli samanlaista kuin parisuhteessa olevilla (7).
“Lone motherhood was associated with feelings of loneliness and seclusion.” (1)
22 Joka viides yksinhuoltajaäiti oli masentunut (19). Yksinhuoltajilla oli suurempi todennäköisyys sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen kuin parisuhteessa elävillä (16) ja erityisesti vaaleaihoisilla yksinhuoltajilla masennuksen sairastavuus oli yleisempää kuin muilla (18). Yksin asuvilla äideillä oli myös suurempi todennäköisyys sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen raskausmyrkytyksen jälkeen verrattuna parisuhteessa eläviin (16) ja lähes kahden kolmanneksen raportoitiin kokevan masennusoireita lapsen ensimmäisen puolen vuoden aikana (3). Itsellisillä äideillä on tutkimusartikkelin mukaan samanlainen masennuksen esiintyvyys kuin parisuhteessa elävillä äideillä (7).
Masennukselle altistivat erilaiset taustatekijät. Taustatekijöitä olivat itse arvioitu heikko terveydentila, kognitiivinen kyvyttömyys, huumeiden käyttö, muuttojen määrä, impulsiivisuus sekä perheen masennushistoria. Äidin korkean koulutusasteen ja uskonnollisen aktiivisuuden todettiin vähentävän äidin masennuksen todennäköisyyttä. (19)
“Higher maternal education levels, the age of the child, income, social support, and religious attendance are negatively associated with depression.” (19)
Perhetilanteen kuormitus sisälsi monisukupolvisen asumisen haasteet vanhemman jaksamiselle sekä lapsen toiseen vanhempaan tai lapseen liittyvät kuormitustekijät.
Masennuksen todennäköisyys oli suurempi monisukupolvisessa taloudessa asuvilla äideillä verrattuna yksin asuviin äiteihin (18). Toisaalla asuvan isän vierailut lisäsivät äidin masennuksen todennäköisyyttä (19) ja myös isän vankeus oli yhteydessä äidin masennukseen (19). Psyykkinen hyvinvointi heikentyi avio- tai avoeron myötä (15 & 17). Myös muut perhemuodon muutokset lisäsivät äideillä masennusta ja vanhemmuuden stressiä (17).
“In contrast to the positive changes associated with (re)partnering, transitioning to a single-mother family is associated with adverse outcomes with regard to
23 perceived social support, material hardship, maternal depression, and parenting stress.” (17)
Lapsen negatiivinen tunneilmaisu oli yhteydessä äidin korkeampaan stressitasoon (2). Lapsen iällä oli myös merkitystä; mitä vanhempi lapsi, sitä vähemmän äidillä on masennusta (6 & 19).
Tutkimusartikkelissa todettiin pienten lasten yksinhuoltajaäitien olevan onnettomampia verrattuna isompien lasten yksinhuoltajaäiteihin (11). Toisaalta tuotiin esiin myös vanhemman mielenterveyden samankaltaisuus alle ja yli 5-vuotiaiden lasten yksinhuoltajaäideillä (9).
Työelämän kuormitus tarkoittaa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen hankaluuden aiheuttamaa stressiä (2) ja toisaalta myös työttömyyden tuomia haasteita hyvinvoinnille (6 &
9). Myös päivähoidolla oli vaikutusta siihen, miten työ- ja perhe-elämä onnistuttiin yhdistämään:
Masennusoireiden todennäköisyys pieneni tyydyttävien päivähoitovaihtoehtojen myötä (14), joskaan lastenhoidon epävakaudella ja äidin korkeilla masennusoireilla ei todettu yhteyttä (14).
“These models also indicate that, as in the full sample, working and single mothers who reported having good choices for care were 29 % and 28 % less likely to report high depressive symptoms, respectively.” (14)
Taloudellisen kuormituksen todettiin olevan yhteydessä äitien masennukseen (19) ja vanhemmuuden stressiin (12). Isien tarjoama taloudellinen tuki vähensi äitien kokemaa stressiä (5) ja paransi äidin vanhemmuutta (4). Toisaalta todettiin, ettei yksinasuvien työssäkäyvien äitien mielenterveys ole yhteydessä tulotasoon (9).
24 6. POHDINTA
6.1. Kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden arviointi
Tieteellisen tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa mahdollisimman totuuden mukaista tietoa (Pietarinen 2002; Kylmä & Juvakka 2014, 127), ja näin ollen luotettavuuden arviointi on tutkimuksen väistämätön vaihe. Tämän kirjallisuuskatsauksen luotettavuuden arvioinnissa käytettiin Hoitotyön tutkimussäätiön suomentamia Joanna Briggs instituutin arviointikriteerejä kirjallisuuskatsaukselle (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018).
Kirjallisuuskatsauksen tutkimuskysymys on pyritty muodostamaan yksiselitteiseksi ja selkeäksi.
Hyvin suunniteltu ja selkeä tutkimuskysymys lisää tutkimuksen luotettavuutta (Niela-Vilén &
Hamari 2016; Salmond & Porter 2017). Tutkimuskysymyksen muotoilussa hyödynnettiin PICo- formaattia. Tutkimuskysymyksen muodostamisesta on kerrottu tarkemmin luvussa 4.1 Kirjallisuushaku.
Hakustrategia, mukaanotto- ja poissulkukriteerit ovat yksityiskohtaisesti kuvattuna, ja ne ovat esitetty luvussa 4 kuviossa 1. Joanna Briggs instituutin arviointikriteereiden mukaisesti hakustrategiassa tulee esittää PICo-asetelman mukaiset tiedonhaussa käytetyt käsitteet tutkimuskysymystä vastaavasti (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018). Tämän kirjallisuuskatsauksen tiedonhaussa käytettiin PICo-formaatin populaatiota, eli ainoa vanhempi, ja mielenkiinnon kohdetta, eli psyykkinen hyvinvointi. Konteksti, eli alle kouluikäisen lapsen perhe, jätettiin tietoisesti hakusanojen ulkopuolelle, sillä alle kouluikäisen lapsen määritelmä on eri maissa erilainen. Tämän osalta rajausta tehtiin manuaalisesti, ja suljettiin kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle tutkimukset, jotka koskettivat 7-vuotiaita tai sitä vanhempia lapsia. Poikkeuksena tästä on kaksi tutkimusta. Toinen on pitkittäistutkimus, jossa samoja lapsia on tutkittu 3-, 5- ja 9-vuotiaina (12), ja toinen tutkimus koskettaa 4–9-vuotiaiden lasten äitejä (7). Nämä
25 tutkimukset päätettiin ottaa mukaan, sillä molemmissa tutkimuksissa oli mukana myös kohderyhmän mukaisia lasten vanhempia.
Kirjallisuuskatsauksessa tutkitaan vanhemman psyykkistä hyvinvointia perheissä, joissa kotitaloudessa asuu vain yksi aikuinen. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin mukaan kuitenkin kaksi tutkimusta, joissa mukana on myös monisukupolvisessa talouksissa asuvia. Nämä kaksi tutkimusta (8 & 18) päätettiin ottaa mukaan kirjallisuuskatsaukseen, sillä ne vertailevat monisukupolvisissa kotitalouksissa asuvia vanhempia yksin lasten kanssa asuviin vanhempiin, ja näin ollen kuvaavat yhden vanhemman kotitalouksissa asuvien vanhempien psyykkistä hyvinvointia.
Laadukkaassa kirjallisuuskatsauksessa tulee olla hyödynnettynä useita elektronisia tietokantoja ja tietokannat tulee valita aihealueen mukaisesti (Hoitotyön tutkimussäätiö 2018).
Perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi voidaan ajatella olevan sekä terveystieteellinen että sosiaalitieteellinen teema, minkä vuoksi päädyttiin valitsemaan Cinahl, Medic ja Sosiology Source Ultimate -tietokannat. Analyysin kohteeksi valittiin sekä kotimaisia, että kansainvälisiä tietokantoja, jotta haku olisi mahdollisimman kattava. Tietokantojen valinnassa hyödynnettiin yliopiston informaatikon apua. Myös muut tässä tutkimuksessa käytetyt lähteet ovat luotettavia ja tieteelliseen tietoon perustuvia.
Tiedonhaku rajattiin vuosiin 2011–2021, jotta saataisiin mahdollisimman ajankohtaista tietoa.
Toisaalta osa kirjallisuuskatsaukseen mukaan valikoituneista tutkimuksista oli pitkittäistutkimuksia, joissa oli käsitelty aineistoa, jota on kerätty 1990-luvun lopusta alkaen.
Haku rajattiin suomen, ruotsin ja englanninkielisiin tutkimusartikkeleihin ja kuvaamaan vanhemman näkökulmaa. Haussa rajattiin myös pois tutkimukset, joita ei ole vertaisarvioitu, ja tällä vahvistetaan kirjallisuuskatsauksen luotettavuutta. Tiedonhaun tuloksena löydettiin 18 kriteerit täyttävää tutkimusartikkelia. Lisäksi suoritettiin manuaalihakua, jonka tuloksena löydettiin yksi tutkimuskysymykseen vastaava ja sisäänottokriteerit täyttävä tutkimusartikkeli.
Rajausten vuoksi kirjallisuuskatsauksen ulkopuolelle on voinut jäädä tutkimuksia, jotka
26 vastaisivat tutkimuskysymykseen, ja tämä voi osaltaan heikentää tutkimuksen luotettavuutta ja mahdollistaa virhepäätelmien tekemisen (Niela-Vilén & Hamari 2016).
Hakulauseke pyrittiin muodostamaan mahdollisimman kattavaksi koehakujen avulla, mutta prosessin edetessä ilmeni, että käsite ”ainoa vanhempi” on erittäin riippuvainen ympäröivästä kontekstista. Hakusanana oli termin ”single parent” (yksinhuoltaja) lisäksi muun muassa
”unwed” (naimaton), jolla pyrittiin kattamaan naimattomien vanhempien mukaan saaminen.
Hakusanana olisi lisäksi voinut olla ”unmarried” tai ”unpartnered”. Mikään näistä termeistä ei kuitenkaan olisi ollut suoraan synonyymi suomalaiselle termille ”ainoa vanhempi”. Psyykkistä hyvinvointia kuvattiin niin ikään usealla kuvaavalla sanalla. Lisäksi manuaalihaussa tuli vastaan koherenssin ja selviytymisen englannin kieliset käännökset, jotka olisivat voineet tuottaa lisää osumia.
Kirjallisuuskatsaukseen mukaan valikoidut tutkimusartikkelit ovat eri puolilta maailmaa. Haku ei tuottanut tutkimuskysymykseen vastaavia kotimaisia tai pohjoismaisia tutkimuksia, mikä saattaa vaikeuttaa kirjallisuuskatsauksen tulosten siirrettävyyttä suomalaiseen kontekstiin.
Valtaosa tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista on tehty saman aineistonkeruun (Fragile Families and Child Wellbeing) pohjalta, mikä saattaa myös osaltaan vaikuttaa kirjallisuuskatsauksen luotettavuuteen. On pohdittava myös, miltä osin tulokset ovat kulttuurisidonnaisia. Yksinhuoltajuus tai perheen ainoana vanhempana oleminen on varmasti jossakin määrin erilaista Suomessa kuin pohjoismaiden ulkopuolella. Tämä pyrittiin huomioimaan myös hakusanojen valinnassa. Yhteiskunnan rakenteilla, kuten tulonsiirroilla, ja ympäristön hyväksynnän kokemuksella on kuitenkin jonkinlainen rooli perheen ainoan vanhemman psyykkiseen hyvinvointiin.
Mukaan valikoituneet tutkimukset koskettavat sattumalta lähes yksinomaan äitejä perheen ainoana vanhempana ja tämä aiheuttaa pohdintaa tulosten siirrettävyydestä koskien isiä perheen ainoana vanhempana. Yksinhuoltajaisän rooli perheessä on erilainen kuin yksinhuoltajaäidillä (Kröger 2009), ja yksinhuoltajaisien on todettu kokevan vanhemmuutensa positiivisemmin kuin yksinhuoltajaäitien (Broberg & Tähtinen 2009).
27 Kirjallisuukatsaukseen mukaan valittujen tutkimusten laatua arvioitiin kullekin tutkimukselle parhaiten soveltuvan Joanne Briggs Instituutin laadunarviointikriteeristön mukaisesti (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021). Tutkimusten saamat arviointipisteet on esitetty liitteessä 1.
Kvantitatiiviset tutkimukset arvioitiin kohortti- tai poikkileikkaustutkimuksen kriteerein tutkimuksen tutkimusasetelmasta riippuen. Kirjallisuuskatsauksessa on mukana yksi mixed method –tutkimus, joka arvioitiin laadullisen tutkimuksen arviointikriteerein, sillä kirjallisuuskatsauksessa hyödynnettiin ainoastaan laadullisen tutkimusmenetelmän osiota.
Arviointi suoritettiin itsenäisesti molempien tutkijoiden toimesta, jonka jälkeen eriävistä arvioinneista keskusteltiin yhdessä. Keskustelun päätteeksi annettiin lopulliset pisteet. Näin toimien voitiin vähentää harhaa ja järjestelmällisiä virheitä (Lemetti & Ylönen 2016, Hoitotyön tutkimussäätiö 2021).
Tietojen uuttamisvaiheessa tutkimusartikkelit jaettiin tutkijoiden kesken tietokannoittain. Tutkijat poimivat tutkimuskysymykseen vastaavat tulokset itsenäisesti ja ne kerättiin yhteiseen tiedostoon. Molemmat tutkijat kävivät läpi kaikki tulokset ennen pelkistämistä. Uuttamisvaiheen harhaa ja järjestelmällisiä virheitä voidaan vähentää, mikäli uuttamisvaiheen suorittaa itsenäisesti ja erillään vähintään kaksi tutkijaa (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021). Tältä osin voidaan siis todeta käytetyn toimintatavan heikentävän tämän tutkimuksen luotettavuutta.
Tutkimusartikkelien alkuperäiskieli on englanti, ja tutkimustulokset on käännetty suomen kielelle. Kääntämisen on tehnyt yksi tutkija itsenäisesti, mutta toinen tutkija on varmistanut käännöksen oikeellisuuden. Tekstiä kääntäessä tulee väistämättä vastaan sanoja, joilla on useita merkityksiä. Näin ollen käännös on tutkijan oman tulkinnan vaikutuksen alaista.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten yhdistämisessä käytettiin induktiivista sisällönanalyysia, joka Tuomen ja Sarajärven (2018, 139) sekä Kangasniemen ja Pölkin (2016, 87) mukaan soveltuu apuvälineeksi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen synteesin tekemiseen. Pelkistäminen ja luokittelu suoritettiin molempien tutkijoiden yhteistyönä. Synteesin tulokset vastaavat tutkimuskysymykseen, ne ovat kuvattuna ja kuvausta on selvennetty alkuperäisilmaisujen
28 avulla. Alkuperäisilmaisujen käytön voidaan nähdä parantavan tutkimuksen luotettavuutta (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021).
Julkaisuharhan esiintyvyyttä ja sen mahdollisia vaikutuksia voidaan arvioida tilastollisia testejä hyödyntämällä (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021). Kirjallisuuskatsauksessa ei ole julkaisuharhan esiintyvyyttä erikseen arvioitu, mutta sen vaikutusta on vähennetty tekemällä kattava hakustrategia ja täydentämällä systemaattista hakua manuaalihaulla. Järjestelmällisessä katsauksessa tulee esittää katsauksen tulosten pohjalta johtopäätöksiä kliiniseen ja hallinnolliseen päätöksentekoon, sekä jatkotutkimusehdotuksia. (Hoitotyön tutkimussäätiö 2021). Kirjallisuuskatsauksessa esitetty johtopäätös ja jatkotutkimusehdotukset ovat linjassa kirjallisuuskatsauksen tulosten kanssa.
6.2. Kirjallisuuskatsauksen eettisyys
Hyvää tieteellistä käytäntöä noudattamalla voidaan tehdä eettisesti hyväksyttävää tieteellistä tutkimusta, jonka tulokset ovat uskottavia. Tutkimuksen teossa noudatetaan rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 6.) Pietarisen (2002, 60–
69) mukaan tutkijaa ohjaa kahdeksan eettisen periaatteen vaatimusta; aito kiinnostus, tunnollisuus, vaaran eliminoiminen, rehellisyys, julkaisutoiminnan eettinen vaatimus, sosiaalinen vastuu, tutkimuksen tekemisen edistäminen sekä kollegiaalinen arvostus. Tämän kirjallisuuskatsauksen eri vaiheissa on noudatettu hyvän tieteellisen käytännön (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012) ja Pietarisen (2002) periaatteita. Eettinen pohdinta keskittyy kirjallisuuden käyttöön ja tutkijoiden toimintaan, sillä kirjallisuuskatsaukseen ei tutkimuslupaa tarvittu.
Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu toisten tutkijoiden työn arvostaminen ja kunnioittaminen ja näin ollen viitataan alkuperäisjulkaisuihin asianmukaisella tavalla (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 6). Kirjallisuuskatsauksessa on huolellisesti ja asianmukaisesti viitattu
29 alkuperäisjulkaisuihin ja näin kunnioitettu tutkijakollegoiden tekemää työtä. Tutkielma on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck -plagioinnintunnistusjärjestelmällä.
Tämän kirjallisuuskatsauksen on tehnyt kaksi tutkijaa tasapuolisesti yhteistyössä, eikä kummallakaan tutkijalla ole rahoituslähteitä tai muita sidonnaisuuksia, jotka voisivat vaikuttaa kirjallisuuskatsauksen toteuttamiseen tai tuloksiin. Tutkimusetiikka täytyy pitää mielessä kaikissa tutkimuksen eri vaiheiden valinta- ja päätöksentekotilanteissa (Kylmä & Juvakka 2014, 137). Jo tutkimusaiheen valinnan voidaan nähdä olevan eettinen tekijä, ja aiheen valinnassa on pohdittava myös aiheen sensitiivisyyttä (Kylmä & Juvakka 2014, 144–146). Aiheen rajausta tarkennettiin koskemaan alle kouluikäisten lasten perheitä ja yhden vanhemman perheitä tutkijoiden oman mielenkiinnon ja tutkimustiedon vähyyden tultua ilmi.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset perustuvat systemaattisen tiedonhaun tuloksiin.
Kirjallisuuskatsaukseen mukaan valikoituneista tutkimuksista on otettu huomioon kaikki tutkimuskysymykseen vastaavat ilmaisut, ja kaikki ne on otettu mukaan analyysiin ja osaksi kirjallisuuskatsauksen tuloksia. Havaintoja ei myöskään ole vääristelty tai jätetty raportoimatta.
(Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2021, 9.)
30 6.3. Tulosten tarkastelua
Tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi alle kouluikäisen lapsen perheessä muodostuu onnellisuudesta sekä jaksamisen haasteista. Sekä onnellisuus että jaksamisen haasteet voivat olla läsnä perheen ainoan vanhemman elämässä samanaikaisesti, eikä jaksamisen haasteet ole välttämättä onnellisuutta estäviä tekijöitä. Näin raportoi myös Vuorenmaa (2019). Vuorenmaan (2019, 16) mukaan perheensä ainoina aikuisina olevista nelivuotiaiden vanhemmista lähes 80 % kokee olevansa tyytyväisiä elämäänsä, lähes 90 % kokee tyytyväisyyttä itseensä vanhempana ja yli 95 % kokee lapsen kanssa olemisen olevan hauskaa. Samaan aikaan perheensä ainoalle aikuiselle on kertynyt kuitenkin myös jaksamisen haasteita, kuten masennusoireilua (32,2 %), yksinäisyyttä (19,2 %) ja merkittävää kuormittuneisuutta (11,5 %) (Vuorenmaa 2019, 17). Myös Normia (2009) toteaa perheen ainoiden vanhempien kokeneen ajoittain stressaantuneisuutta, uupumusta ja arjen jaksamisen haastetta.
Tukiverkosto on tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan yksi perheen ainoan vanhemman onnellisuuden osatekijä. Vuorenmaan (2019, 17) mukaan perheen ainoa vanhempi kokee yksinäisyyttä, ja Normian (2009, 74) mukaan sosiaalisella verkostolla ja sen toimivuudella on merkittävä vaikutus yksinhuoltajaäidin jaksamiseen. Perheen ulkopuoliset tahot mahdollistavat sekä lapsen hoitoa, että vanhemman omaan jaksamiseen vaikuttavia asioita, kuten seuraa ja arjen jakamista (Normia 2009, 74). Läheisistä muodostuvalla tukiverkostolla ja yhteiskunnan tuella on ymmärrettävästi vaikutusta siihen, miten vanhempi kokee jaksavansa. Merkityksellistä ei välttämättä ole se kuka tukea tarjoaa, vaan se että tukea on tarjolla ja vanhempi voi kokea olevansa merkityksellinen osa laajempaa yhteisöä.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset perheen ainoan vanhemman psyykkisestä oireilusta ovat osittain ristiriitaisia. Itsellisten äitien ja parisuhteessa olevien äitien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ahdistuksen, masennuksen tai vanhemmuuden stressin esiintyvyydessä (7).
Kuitenkin toisen tutkimuksen mukaan yksinhuoltajilla oli enemmän ahdistusta kuin parisuhteessa olevilla vanhemmilla (6). Tämä herättää pohtimaan, onko perheen ainoana
31 vanhempana olon syyllä merkitystä vanhemman psyykkiseen hyvinvointiin ja vanhemmuuden kokemuksiin. Brobergin ja Tähtisen (2009) mukaan yksinhuoltajaksi päätymisen syyllä on yhteys vanhemmuuden kokemukseen, mutta ei kuitenkaan perheen yleiseen toimintakykyyn.
Psyykkisen oireilun todettiin olevan erilaista eri ikäisten lasten vanhemmilla. Lapsen kasvun todettiin vähentävän vanhemman psyykkistä taakkaa kolmessa tutkimuksessa (6, 11 & 19), toisaalta eräässä tutkimuksessa todettiin vanhemman mielenterveyden olevan samankaltainen alle ja yli 5–vuotiaiden lasten vanhemmilla (9). Aiemmin myös Normia (2009, 76) on tuonut esiin yksinhuoltajaäitien odottavan elämän helpottuvan lapsen kasvaessa.
Vaikka tukiverkoston todettiin tässä kirjallisuuskatsauksessa parantavan perheen ainoan vanhemman psyykkistä hyvinvointia, voi perhetilanne myös kuormittaa vanhemman psyykkistä hyvinvointia. Sukupolvien välisen kontaktin merkityksen todettiin kirjallisuuskatsauksessa olevan vaihtelevaa. Sukupolvien välistä kontaktia on kirjallisuuskatsaukseen valituissa tutkimuksissa tutkittu eri etnisten ryhmien välillä ja monisukupolvisissa talouksissa asuen.
Suomessa monisukupolvisissa talouksissa asuminen on kuitenkin melko harvinaista, eikä tulokset tältä osin välttämättä ole yleistettävissä Suomen kontekstiin.
Työssäkäynti on vanhemmalle tarpeellista palkan lisäksi myös oman hyvinvoinnin ja sosiaalisten kontaktien lisäämisen vuoksi (Hakovirta 2006, 142; 2007). Myös kirjallisuuskatsaukseen valikoituneiden tutkimusartikkeleiden mukaan työttömyys vaikuttaa perheen ainoan vanhemman psyykkiseen hyvinvointiin hyvinvointia heikentävästi.
Yksinhuoltajien työllisyysaste (Hakovirta 2006, 169) ja kyky välttää köyhyyttä työtä tekemällä on varsin vaihtelevaa eri maissa. Suomessa kokopäivätyössä käyvän yksinhuoltajaäidin köyhyysriski on verrattain korkea, sillä Euroopan maista vain Latviassa, Luxemburgissa, Liettuassa ja Norjassa on suurempi köyhyysriski. (Horemans & Marx 2018.)
Vuorenmaan (2019) mukaan taloudellista niukkuutta onkin yhden vanhemman talouksissa yli 32 prosentilla. Heikko taloudellinen tilanne on Brobergin ja Tähtisen (2009) mukaan yhteydessä myös negatiiviseen vanhemmuuden ja perheen toimivuuden kokemukseen. Taloudellinen
32 kuormitus oli myös tämän kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan yksi perheen ainoan vanhemman psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttava jaksamisen haaste. Perheen ainoalla vanhemmalla on vastuu sekä taloudesta, lapsista että kotitöistä, eikä vastuuta pysty jakamaan toisen aikuisen kanssa. Perheen ainoat vanhemmat kantavat harteillaan taloudellista taakkaa, ja joutuvat tekemään mahdollisesti ristiriitaisenkin ratkaisun työelämään osallistumisen ja taloudellisen kuormituksen välillä. Yksinhuoltajien kokemukset työ- ja perhe-elämän yhdistämisestä ovat erilaisia ja onnistuminen riippuu monesta eri tekijästä, kuten julkisesta päivähoidosta, vanhemman tukiverkoston laajuudesta ja toimivuudesta, sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta (Kröger 2010; Kivimäki 2012). Lasten päivähoitojärjestelmät ovat erilaisia maasta riippuen. Kirjallisuuskatsaukseen valikoituneet tutkimusartikkelit ovat useasta maasta, eivätkä näiden maiden päivähoitojärjestelmät ole keskenään vertailukelpoisia tai rinnastettavissa suomalaiseen järjestelmään, mikä saattaa heikentää kirjallisuuskatsauksen tulosten siirrettävyyttä.
Iso osa tähän kirjallisuuskatsaukseen valikoituneista tutkimusartikkeleista tuo esiin vanhemmuuden stressin (2–4, 8, 12 & 17) tai masennuksen (3, 14, 16–19) roolia perheen ainoan vanhemman psyykkisessä hyvinvoinnissa. Tutkittaessa masennuksen tai stressin määrää jossakin väestöryhmässä, nähdään vain yksi osuus vanhemman elämästä.
Vanhemmuuden positiivisia puolia on tutkittu vain yhdessä tutkimuksessa (1). Näin ollen on näiden tutkimusten valossa mahdotonta määritellä, miten vanhempi itse kokee psyykkisen hyvinvointinsa. Krokin (2009, 196–199) tutkimuksessa tuli esiin, että yksinhuoltajaäidit merkityksellistivät kokemuksensa äitiydestä ja yksinhuoltajuudesta yksilöllisesti. Tämänkin kirjallisuuskatsauksen valossa tuli ilmi, että perheen ainoan vanhemman psyykkinen hyvinvointi voi olla varsin yksilöllistä ja vaihtelevaa. Monilla eri tekijöillä, kuten työ- ja taloustilanteella sekä vanhemman tukiverkostolla, vaikuttaisi olevan vaikutusta siihen, kokeeko vanhempi haasteita jaksamisessaan. Toisaalta myös se, millaisen tasapainon jaksamisen haasteet ja onnellisuus perheen ainoan vanhemman elämässä saa, on yksilöllistä.
33 6.4. Johtopäätökset
Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan esittää seuraava johtopäätös:
Perheen ainoalla vanhemmalla psyykkinen hyvinvointi voi olla yhtä aikaa onnellista ja siinä voi olla jaksamisen haasteita. Useilla tekijöillä, kuten vanhemman tukiverkostolla on vaikutusta siihen, millainen kokemus vanhemmalla on hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Jokainen vanhempi tulee siis kohdata yksilöllisesti, eikä mitään yleispäteviä ohjeita vanhemman kohtaamiseen tai tukemiseen voida esittää.
6.5. Jatkotutkimusaiheet
Kirjallisuuskatsaukseen valituissa tutkimuksissa tietoa oli kerätty joko äideiltä ja isiltä tai vain äidiltä, ja näin ollen äidit ainoana vanhempana ovat kirjallisuuskatsauksessa yliedustettuina.
Suomessa yksinhuoltajaisäperheiden määrä lisääntyy (Suomen virallinen tilasto 2020) ja tämän vuoksi on tärkeää selvittää isien tilannetta perheen ainoana vanhempana. Aineisto on peräisin pääasiassa määrällisistä kansainvälistä tutkimuksista ja iso osa on peräisin matalan tulotason perheiltä, etnisiltä vähemmistöiltä tai muutoin erityisen haavoittuvassa asemassa olevilta, eikä tulokset näin ollen ole täysin siirrettävissä suomalaiseen kontekstiin.
Kirjallisuuskatsauksessa on mukana yksi tutkimus koskien itsellisiä äitejä. Tämän tutkimuksen tulokset ovat osin ristiriidassa muiden tutkimusten tulosten kanssa, ja kuvaavatkin itsellisten äitien kokevan samanlaista vanhemmuuden laatua kuin parisuhteessa elävät.
Näiden seikkojen vuoksi, tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia:
isien hyvinvointia ainoana vanhempana
millaista on perheiden ainoiden vanhempien psyykkinen hyvinvointi Suomessa, ja mistä keinoista tai tukiverkostoista vanhemmat kokevat itse hyötyvänsä
34
perheen ainoan vanhemman psyykkistä hyvinvointia laadullisen tutkimusmenetelmän keinoin
onko perheen ainoiden vanhempien psyykkinen hyvinvointi erilaista riippuen yksinhuoltajuuden syystä
35 LÄHTEET
Allardt, E. (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY.
Aveyard, H. (2014) Doing a literature review in health and social care: a practical guide 3rd edition. Berkshire: Open University Press.
Belcher, B., Maher, J., Lopez, N., Margolin, G., Leventhal, A., Ra, C., O’Connor, S., Gruenewald, T., Huh, J. & Dunton, G. (2019) Dual Versus Single Parental Households and Differences in Maternal Mental Health and Child’s Overweight/Obesity. Maternal and Child Health Journal (23), 547–556.
Bettany-Saltikov, J. (2012) How to do a systematic literature review in nursing- a step-by-step guide. Glasgow: RCN Publishing company.
Broberg, M. & Tähtinen, J. (2009) Perheen toimivuus ja vanhemmuus yksinhuoltajaperheissä.
Teoksessa K. Forssén, A. Haataja & M. Hakovirta (toim.). Yksinhuoltajuus Suomessa. Helsinki:
Väestöliitto, 154–169.
Cambridge Dictionary (2021) https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/single-parent (22.9.2021)
Fragile Families and Child Wellbeing Study. (2021) The Trustees of Princeton University.
Verkkojulkaisu. https://fragilefamilies.princeton.edu/about (24.4.2021)
Haapanen, M. & Hakovirta, M. (2019) Lapsen elatus, vanhempien toimeentulo ja köyhyys.
Janus 27(4), 395–412.
Hakovirta, M. (2006) Yksinhuoltajaäitien työllisyys, toimeentulo ja työmarkkinavalinnat.
Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D45/2006: Väestöliitto.
Hakovirta, M. (2007) Yksinhuoltajaäidit työmarkkinoilla. Työelämän tutkimus 5(2), 138–143.
36 Heinonen, K. (2019) Describing Being a Single Parent of Multiples. International Journal of Caring Sciences 12(3), 1310–1320.
Hoitotyön tutkimussäätiö. (2018) JBI: Arviointikriteerit järjestelmälliselle katsaukselle. PDF- julkaisu. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/03/jbi-kriteerit-ja-selosteosa- jarjestelmallinen-katsaus-final.pdf (29.06.2021)
Hoitotyön tutkimussäätiö. (2021) Tutkimusten arviointikriteeristöt. Verkkojulkaisu.
https://www.hotus.fi/jbin-kriittisen-arvioinnin-tarkistuslistat/ (07.05.2021)
Horemans, J. & Marx, I. (2018) Doesn’t anyone else care? Variation in poverty among working single parents across Europe. Teoksessa R. Nieuwenhuis, & L. Maldonado (toim.). The triple bind of single-parent families. Resources, employment and policies to improve well-being.
Bristol: Policy press, 195–221.
Häggman-Laitila, A., Lyyra, V. & Ketomäki, T. (2003) Vauvaperheen ennaltaehkäisevä ja varhainen tuki. Teoksessa P. Niemelä, P. Siltala & T. Tamminen (toim.). Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY, 380–400.
Isyyslaki 29.11.2019/1151. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150011
Kangasniemi, M. & Pölkki, T. (2016) Aineiston käsittely: Kirjallisuuskatsauksen ydin. Teoksessa M. Stolt, A. Axelin & R. Suhonen (toim.). Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turku: Turun yliopisto, 80–93.
Kangasniemi, M., Utriainen, K., Ahonen, S., Pietilä, A., Jääskeläinen, P. & Liikanen, E. (2013) Kuvaileva kirjallisuuskatsaus: eteneminen tutkimuskysymyksestä jäsennettyyn tietoon.
Hoitotiede 25(4), 291–301.
Karvonen, S. (2019) Koetun hyvinvoinnin tila tunnuslukujen valossa. Teoksessa L. Kestilä & S.
Karvonen (toim.). Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 96–100.
Kielitoimiston sanakirja. (2020) Hyvinvointi. Verkkojulkaisu.
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/hyvinvointi?searchMode=all (07.06.2021)
37 Kivimäki, V. (2012) Yksinhuoltajat palkkatyön ja perheen välissä. Pro Gradu –tutkielma:
Tampereen yliopisto.
Klemetti, R., Vuorenmaa, M. & Helakorpi, S. (2021) Vauvaperheiden hyvinvointi – FinLapset- kyselytutkimus 2020. Koronaepidemia on heikentänyt vauvaperheiden jaksamista – tyytyväisyys perhe-elämään silti suurta. Tilastoraportti 6/2021: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Krok, S. (2009) Hyviä äitejä ja arjen pärjääjiä. Yksinhuoltajia marginaalissa. Väitöskirja:
Tampereen yliopisto.
Kröger, T. (2009) Yksinhuoltajuus ja isyys: outo yhdistelmä? Teoksessa K. Forssén, A. Haataja
& M. Hakovirta (toim.). Yksinhuoltajuus Suomessa. Helsinki: Väestöliitto, 170–185.
Kröger, T. (2010) Lone mothers and the puzzles of daily life: do care regimes really matter?
International journal of social welfare 19(4), 390–401.
Kylmä, J. & Juvakka, T. (2014) Laadullinen terveystutkimus. Porvoo: Edita.
Laajasalo, T. & Pirkola, S. (2012). Ennen kuin on liian myöhäistä. Ehkäisevän mielenterveystyön toimivia käytäntöjä palvelujärjestelmän kehittäjille. Raportti 47/2012:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Lemetti, T. & Ylönen, M. (2016) Kirjallisuuskatsaukseen valittujen tutkimusartikkeleiden arviointi. Teoksessa M. Stolt, A. Axelin & R. Suhonen (toim.). Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä.
Turku: Turun yliopisto, 67–89.
Niela-Vilén, H. & Hamari, L. (2016) Kirjallisuuskatsauksen vaiheet. Teoksessa M. Stolt, A.
Axelin & R. Suhonen (toim.). Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turku: Turun yliopisto, 23–34.
Nolvi, S., Karukivi, M., Korja, R., Lindblom, J., Karlsson, L. & Karlsson, H. (2021) Vanhempien masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät COVID-19-pandemian alkuvaiheessa – FinnBrain- syntymäkohorttitutkimus. Duodecim 137(11), 1203–1210.
Normia, L. (2009) Arjen superihmisyys – Opiskelevien yksinhuoltajaäitien arjen kokemus ja elämänhallinta. Pro Gradu–tutkielma: Tampereen yliopisto.
38 Oppivelvollisuuslaki 30.12.2020/1214 https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2020/20201214
Pietarinen, J. (2002) Eettiset perusvaatimukset tutkimustyössä. Teoksessa S. Karjalainen, V.
Launis, R. Pelkonen & J. Pietarinen (toim.). Tutkijan eettiset valinnat. Helsinki: Gaudeamus, 58–69.
Pollock, A. & Berge, E. (2018) How to do a systematic review. International Journal of Stroke 13(2), 138–156.
Pölkki, T., Kanste, O., Elo, S., Kääriäinen, M. & Kyngäs, H. (2012) Järjestelmällisten kirjallisuuskatsausten metodologinen laatu: katsaus kansainvälisiin ja kansallisiin hoitotieteen julkaisuihin vuodelta 2009–2010. Hoitotiede 24(4), 335–348.
Reichman N., Teitler, J., Garfinkel, I. & McLanahan, S. (2001) Fragile Families: Sample and Design. Children and Youth Service Review 23(4/5), 303–326.
Salmond, S. & Porter, S. (2017) Critical Appraisal. Teoksessa C. Holly, S. Salmond & M.
Saimbert (toim.). Comprehensive Systematic Review of Advanced Nursing Practice. New York:
Springer Publishing Company, 173–189.
Sateenkaariperheet ry. (2020) Mikä sateenkaariperhe. Verkkojulkaisu.
https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/mika-sateenkaariperhe/ (01.05.2020)
Shonkoff, J. & Garner, A. (2012) The lifelong effects of early childhood adversity and toxic stress. Pediatrics 129(1), e232–e246.
Sierminska, E. (2018) The ‘wealth-being’ of single parents. Teoksessa R. Nieuwenhuis & L.
Maldonado (toim.). The triple bind of single-parent families. Resources, employment and policies to improve well-being. Bristol: Policy press, 51–79.
Suhonen, R., Axelin, A. & Stolt, M. (2015) Erilaiset kirjallisuuskatsaukset. Teoksessa M. Stolt, A. Axelin & R. Suhonen (toim.). Kirjallisuuskatsaus hoitotieteessä. Turku: Juvenes Print, 7–22.
39 Suomen virallinen tilasto. (2020) Perheet. Verkkojulkaisu. Helsinki: Tilastokeskus.
https://www.stat.fi/til/perh/2020/perh_2020_2021-05-28_tie_001_fi.html (10.06.2021)
Tanhua, H. & Kiuru, S. (2021) Toimeentulotuki 2020. Tilastoraportti 18/2021: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Teppo, U. (2015) Mitä hyvinvointi on? Hyvinvoinnin käsitteen tarkastelua yksilön näkökulmasta.
Verkkojulkaisu.
https://peda.net/hankkeet/oov/kh/1hkjpv/materiaali/klm/utt:file/download/b41c6afd76f64a285b 8f9934710b5e9db81d0cbd/Ty%C3%B6hyvinvointi%2022%209%20.pdf (02.06.2021)
THL. (2020) Hyvinvointi. Verkkojulkaisu. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja- terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi (06.06.2021)
THL. (2021) Lapset ja perheet. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja- terveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/lapset-ja-perheet (19.8.2021)
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2012) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. PDF-julkaisu. https://tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf (01.08.2021)
Uusitalo, H. & Simpura, J. (2020) Erik Allardt hyvinvoinnin tutkijana. Yhteiskuntapolitiikka. 85(5–
6), 579–587.
Veenhoven, R. (2000) Well-being in the Welfare State: Level Not Higher, Distribution Not More Equitable. Journal of Comparative Policy Analysis 2(1), 91–125.
Vuorenmaa, M. (2019) Pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointi 2018. Tilastoraportti 10/2019: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
WHO. (2018) Mental health: Strengthening our response. Verkkojulkaisu.
https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/mental-health-strengthening-our-response (05.06.2021)
40 WHO. (1998) WHOQOL User manual. Division of mental health and prevention of substance abuse. PDF-julkaisu. file:///C:/Users/RH/Downloads/WHO_HIS_HSI_Rev.2012.03_eng.pdf (07.06.2021)
Äitiyslaki 20.4.2018/253. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180253
Analyysin kohteena olevat artikkelit:
1. Baranowska-Rataj, A., Matysiak, A. & Mynarska, M. 2014. Does lone motherhood decrease women’s happiness? evidence from qualitative and quantitative research. Journal of Happiness Studies. 15(6), 1457–1477.
2. Berryhill, M. & Durtschi, J. 2017. Understanding single mothers´ parenting stress trajectories.
Marriage & Family Review. 53(3), 227–245.
3. Campbell-Grossman, C., Hudson, D., Kupzyk, K., Brown, S., Hanna, K. & Yates, B. 2016.
Low-income, African American, adolescent mothers’ depressive symptoms, perceived stress and social support. Journal of Child & Family Studies. 25(7), 2306-2314.
4. Choi, J., Palmer, R & Pyun, H. 2014. Three measures of non-resident fathers` involvement, maternal parenting and child development in low-income single-mother families. Child & Family Social Work. 19(3), 282–291.
5. Choi, J. & Pyun, H. 2014. Nonresident fathers’ financial support, informal intrumental support, mothers’ parenting and child development in single-mother families with low income. Journal of Family Issues. 36(4), 526–546.
6. Collings, S., Jenkin, G., Carter, K & Signal, L. 2014. Gender differences in the mental health of single parents: New Zealand evidence from a household panel survey. Social Psychiatry &
Psychiatric Epidemiology. 49(5), 811–821.
