Yleistä tietoa Suomi24-keskustelufoorumista

1.2 Aineisto ja menetelmät

1.2.1 Yleistä tietoa Suomi24-keskustelufoorumista

Suomi24 on Aller Oy:n omistuksessa oleva keskustelufoorumi. Toisin kuin esimerkiksi Face-book, joka perustuu kaveriverkostoihin, Suomi24 on keskusteluympäristönä asiakeskeinen.

Keskustelut siis rakentuvat jaettujen kiinnostuksenkohteiden ympärille. (Lagus & Pantzar &

Ruckenstein & Ylisiurua 2016: 5.) Kävijä voi joko aloittaa uuden keskusteluketjun tai kom-mentoida jo olemassa olevaa. Aloittaessaan keskustelun uudesta aiheesta kävijän on valittava keskustelualue, johon sen liittää. Lisäksi hän voi halutessaan antaa ketjulle otsikon. Keskuste-lun teema-alueet voivat jakautua hierarkkisesti jopa kuuteen alatasoon. Keskusteluketju on ta-soista alin, ja siinä viestit esiintyvät peräkkäin. Ne usein kommentoivat toisiaan ja voivat sisäl-tää lainauksia aiemmista viesteistä. Uusia keskusteluaihealueita voi luoda vain Allerin henki-lökunta, mutta he ottavat huomioon käyttäjiltä tulleet ehdotukset. (Mts. 6-7.) Keskusteluketjut Suomi24-palstalla rakentuvat siten, että aloitusviestin jälkeen keskustelijat voivat joko vastata alkuperäiseen viestiin tai kommentoida jotain toista viestiä ketjussa. Vastaukset alkuperäiseen viestiin tulevat keskusteluketjun alimmaiseksi, ja kommentit toisiin viesteihin tulevat kyseisen viestin alle sisennettyinä ja järjestettyinä julkaisemisajankohdan mukaan. Kirjoittaja voi myös lainata toisen viestin tai sen osan vuoronsa alkuun ja näin osoittaa, mihin viestiin hän on vas-taamassa. Lisäksi jokaisen viestin kohdalla on ”peukku ylöspäin” ja ”peukku alaspäin” -kuvak-keet, joita painamalla lukijat voivat myös osoittaa kantansa. Nämä kannanotot ovat kuitenkin melko monitulkintaisia. Esimerkiksi painamalla ”peukku alaspäin” -kuvaketta lukija voi koke-mukseni mukaan viestin sisällöstä riippuen ilmaista erimielisyyttä, tyytymättömyyttä asian il-maisutapaan tai jopa tukea, jos viestissä kirjoittaja esimerkiksi kertoo häneen kohdistuneesta vääryydestä.

Kirjoittajat voivat olla rekisteröityneitä käyttäjiä, jolloin heidän käyttämäänsä nimimerk-kiä ei voi käyttää kukaan toinen kirjoittaja. Rekisteröityminen vaatii toimivan sähköpostiosoit-teen. Keskusteluun voi kuitenkin osallistua myös rekisteröitymättä, jolloin kirjoittaja valitsee kirjoitushetkellä jonkin nimimerkin. Keskusteleminen ilman rekisteröitymistä mahdollistaa sen, että yhdellä kirjoittajalla voi olla monta eri nimimerkkiä. Lisäksi tällöin on mahdollista, että joku toinen keskustelija esiintyy esimerkiksi pilailumielessä samalla nimimerkillä. (Lagus ym. 2016: 9.) Kuluttajatutkimuskeskuksen teettämästä raportista käy ilmi, että rekisteröityjen käyttäjien kirjoittamien viestien osuus kaikista foorumille kirjoitetuista viesteistä on vain murto-osa (mts. 36). Suuri osa Suomi24-sivustolla kävijöistä saapuu palveluun Google-haun kautta. Palstalla on kuitenkin myös aktiivikirjoittajia, jotka keskustelevat päivittäin omilla suo-sikkialueillaan. (Mts. 9.)

Kirjoittajien anonyymiys mahdollistaa sen, että palstalla voidaan keskustella myös hyvin intiimeistä asioista. Anonyymiydestä huolimatta kirjoittajat voivat tulla tutuiksi toisilleen, koska esimerkiksi rekisteröityneet käyttäjät esiintyvät usein samalla nimimerkillä. (Lagus ym.

2016: 10.) Uskoisin, että anonyymiys on myös osasyynä siihen, että keskustelupalstoilla käydyt keskustelut kärjistyvät monesti riidoiksi. Nimimerkin takaa on helpompi ilmaista oma kantansa voimakkaammin ja suoremmin kuin esimerkiksi kasvokkain käydyssä keskustelussa. Kasvo-tonta nimimerkkiä on myös uskoakseni helpompi solvata kuin keskustelukumppania, josta tie-tää enemmän. Jotta keskustelu pysyisi kuitenkin asiallisena, palstalla toimii myös Allerin pal-veluksessa olevia moderaattoreita, jotka voivat poistaa viestejä tai kokonaisia keskusteluket-juja. Poistetusta viestistä jää näkyviin tieto sen olemassaolosta ja ajankohdasta. (Mts. 9.) Ai-neistossani on myös esimerkki siitä, miten moderaattori saattaa osallistua keskusteluun:

– – Annan tämän aloituksen poikkeuksellisesti olla että saatte tuulettaa tunteitanne puolin ja toisin. Kunhan keskustelu pysyy edes kohtalaisesti asiallisena. Kun keskustelu on käyty pois-tan sekä tämän että Mohiksen aloituksen [pitäisi saada foorumille aivan uusi, kirjoitpois-tanut Mo-hikaani_27 19.4.2009 klo 09.01] mikä näyttää menneen pääosin riitelyksi. – –

(Kateus ja katkeruus uskovan ominaisuutena)

Tässä esimerkissä moderaattori tekee itsensä näkyväksi, jotta keskustelijat varoisivat sanojaan.

Useimmiten moderaattorit tuntuvat kuitenkin pysyttelevän näkymättöminä ja poistavat vain kommentteja toisilta keskustelijoilta tulleiden ilmiantojen perusteella.

Keskustelun aihealueella on suora yhteys siihen, miten asiallisena keskustelu pysyy. Esi-merkiksi pienten paikkakuntien palstat tai alkoholiin liittyvät keskustelut ovat niitä, jotka me-nevät monesti asiattomuuksiin. (Lagus ym. 2016: 10.) Keskusteluissa esiintyy myös paljon trol-lausta ja trolliksi syyttelyä. Trolli on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”internetissä käytävää keskustelua tahallisesti häiritsevä viesti”. Sanalla voidaan viitata myös tällaisen häiritsevän viestin kirjoittajaan. (Kielitoimiston sanakirja 2018.) Keskustelupalstat ovat tunnettuja siitä, että keskustelut kehittyvät lopulta riidoiksi, joissa anonyymiys antaa mahdollisuuden ilmaista kantansa voimakkaammin ja suoremmin kuin kasvokkain käydyissä keskusteluissa. Tätä ole-tusta ainakin löyhästi tukee myös Tanskasen (2014: 51–52) tutkimus metapragmaattisista kom-menteista opiskelijoiden keskustelupalstoilla käydyissä keskusteluissa. Metapragmaattiset kommentit ovat ilmaisuja, joilla kommentoidaan joko omaa tai toisen vuoroa. Ne eivät siis var-sinaisesti edistä keskustelunaiheen käsittelyä. (Mp.) Tanskanen on tutkinut sekä suomen- että englanninkielisiä keskusteluja, ja tulosten mukaan suomenkielisten esittämät metapragmaatti-set kommentit ovat huomattavasti useammin toista kirjoittajaa kritisoivia kuin englanninkielis-ten esittämät. Englanninkielisissä keskusteluissa taas metapragmaattisenglanninkielis-ten kommenttien funktio on useimmiten omaan viestiin kohdistuva ja konflikteja ehkäisevä tai tukea osoittava. (Mt. 70.) Palaan tähän tutkimukseen vielä tarkemmin luvussa 2.1.3.

6 1.2.2. Suomi24-aineisto

Huhti-toukokuussa 2015 avattiin Suomi24-palstan keskusteluista koostettu aineisto ei-kaupal-liseen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Aineiston avasi Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä Al-lerin, FIN-CLARINin, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Menetelmäkeskuk-sen ja CSC:n (Tieteen tietotekniikan keskus) kanssa. Aineisto sisältää keskusteluja vuodesta 2001 eteenpäin. (Lagus ym. 2016: 5.) Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta on jul-kaissut vuonna 2016 tätä aineistoa koskevan raportin. Raportissa kuvaillaan aineiston syntyta-paa, määriä, luonnetta ja tallennusmuotoja. Lisäksi raportissa kuvaillaan aineiston kontekstia eli foorumia. (Mts. 3.) Raportin kirjoittajat käyttävät aineistosta nimitystä Suomi24-aineisto, ja samaa nimitystä käytän tässä tutkimuksessa.

Suomi24-aineisto on tallennettu Kielipankkiin. Kielipankki on kansallisen FIN-CLARI-Nin ylläpitämä palvelukokonaisuus, josta löytyy laaja valikoima teksti- ja puheaineistoja, joita voi joko ladata omalle koneelle tai tutkia Kielipankin työkalujen avulla. Osa aineistoista on avoimesti käytettävissä, ja osa taas vaati käyttöoikeuden. (Kielipankin verkkosivut.) Suomi24-aineisto on tarjolla kolmessa eri muodossa: 1) Tutkijat voivat ladata Suomi24-aineiston suurena tiedos-tona kahdessa eri tiedostoformaatissa. Tämä edellyttää kuitenkin sähköisesti allekirjoitettua li-senssiä. 2) Aineisto on kokonaisuudessaan myös vapaasti käytettävissä sanahakuina Korp-käyt-töliittymän kautta. 3) Lisäksi ajantasaisin tieto on haettavissa Allerin kautta ja edellyttää sopi-musta suoraan Aller Oy:n kanssa.

Tässä tutkimuksessa käytän Korp-käyttöliittymän kautta vapaasti saatavilla olevaa aineis-toa. Ladattava aineisto voi antaa lisää tietoa esimerkiksi foorumin käyttäjistä, mutta tämä ei ole tutkimukseni kannalta oleellista. Tiedostomuotoisen aineiston käyttö vaatisi myös luultavasti jonkin verran ohjelmointia. Lisäksi Korp työkaluna soveltuu hyvin tähän tutkimukseen. Korp on www-selaimella toimiva työkalu, jonka avulla voidaan tehdä konkordanssihakuja kieliopil-lisesti jäsennetyistä tekstikorpuksista (Kielipankin verkkosivut). Osumat näytetään allekkain konkordanssina eli lyhyinä lausekonteksteina, mutta Korpissa on mahdollista pyytää näkyville myös osumien kappalekontekstit (Lagus ym. 2016: 15-16). Lisäksi Suomi24-aineistoa tutkit-taessa jokaisen osuman kohdalta löytyy linkit, jotka ohjaavat alkuperäiseen viestiin ja alkupe-räiseen keskusteluun. Niiden kautta pääsee siis tarkastelemaan esimerkiksi omassa tutkimuk-sessani kielteisen imperatiivin käytön keskustelukontekstia. Korpin kautta pääsee käsiksi kaik-kiin Suomi24-foorumilla käytyihin keskusteluihin ajalta 1.1.2001-24.9.2016, mutta tässä tut-kimuksessa hyödynnän ainoastaan aineistosta koottua näytettä, joka sekin jo sisältää kaiken kaikkiaan 123 319 920 sanetta. Näytteeseen on koottu osa keskusteluista vuosilta 2001-2014.

(Aineistovalikosta aukeavat aineistojen lyhyet kuvaukset Korpissa.) Tähän tutkimukseen olen

ottanut tietenkin vain pienen satunnaisotoksen tuosta aineistosta, mutta siihen palaan tarkem-min seuraavassa luvussa.

Suomi24-aineistosta puuttuvat teknisistä syistä kadonneet kommentit, seksialueen keskus-telut ja moderaattorien poistamat viestit (Lagus ym. 2016: 22). Kielteistä imperatiivia tutkitta-essa tutkimustuloksiin saattaa periaattetutkitta-essa jonkin verran vaikuttaa se, että moderointi poistaa viesteistä kärjekkäimmät. Lukemani perusteella sanoisin, että paljon jää kuitenkin moderaatto-reilta huomaamatta ja asiallisuus on tietysti suhteellinen käsite. Moderoinnin vaikutus on joka tapauksessa hyvä ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa.

Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisemassa raportissa (Lagus ym. 2016) pohditaan myös Suomi24-aineiston olemassaolon ja käytön eettisyyttä. Vaikka nimimerkit ovat periaatteessa anonyymejä, joistain aktiivikäyttäjistä saattaa käydä ilmi esimerkiksi kotipaikkakunta tai jopa internet-sivut. Joskus nimimerkki saattaa jopa olla muotoa ”EtunimiSukunimi”, jolloin tietysti herää kysymys, viittaako nimimerkki kirjoittajan oikeaan nimeen. (Mts. 38.) Kirjoittajien ano-nymiteetin suojaamiseksi poistan esimerkeistä kokonaan nimimerkit ja muut yksilöivät tiedot.

On myös hyvä ottaa huomioon se, että Suomi24-palstan käyttäjät monesti luottavat kirjoit-taessaan juuri anonymiteetin suojaan siinä määrin, että saattavat paljastaa hyvinkin intiimejä asioita itsestään (Lagus ym. 2016: 38). Tästäkin syystä Suomi24-aineistoa tutkittaessa on eri-tyisen tärkeää ottaa huomioon yksilönsuoja ja kunnioitus tutkittavia kohtaan (mp). Raportissa käytetään esimerkkinä tutkimuseettisesti arveluttavasta tilanteesta yksittäisten nimimerkkien profilointia. Mitään tällaista en kuitenkaan tässä tutkimuksessa aio tehdä, eikä analyysin koh-teena muutenkaan ole itse kirjoittaja vaan hänen tuottamansa vuoro. Raportissa (mts. 38-39) tehdään myös seuraavan lainen linjaus: ”Suomi24-tutkimuksen kannalta kulttuurinen sensitii-visyys tarkoittaa sitä, että aineistoa tulisi tulkita tutkittavien lähtökohdasta. Tämä ei tarkoita, että foorumien sisällöt tulisi hyväksyä sellaisenaan vaan sitä, että ymmärretään aineiston tuot-tamisen konteksti ja keskustelukulttuurin käytännöt.” Ymmärrän tämän viittavan tilanteeseen, jossa tutkija esimerkiksi arvottaa kirjoittajan sanomisia tai tekemisiä tai vetää viestin pohjalta johtopäätöksiä itse kirjoittajasta. Tällainen ei ole missään määrin oleellista tämän tutkimuksen kannalta.

1.2.3 Suomi24-aineiston käyttö tässä tutkimuksessa

Kuten jo edellisessä luvussa mainitsin, etsiessäni yksikön toisen persoonan kielteisen impera-tiivin esiintymiä Suomi24-aineistossa rajasin haun aineistosta koottuun näytteeseen, joka sisäl-tää vain osan keskusteluista. Hain tästä osakorpuksesta kaikki älä-alkuiset sanat ja muokkasin

lisäksi hakua niin, että se samaistaa pien- ja suuraakkoset ja esittää osumat satunnaisessa jär-jestyksessä. Tämä haku tuotti 50448 tulosta. Näistä Korp-työkalun satunnaisesti järjestämistä osumista otin tutkittavakseni 300 ensimmäistä karsien ensin pois osumat, joissa ei ole kyse kielteisestä imperatiivista. Osumien seassa oli esimerkiksi älähtää-verbin eri muotoja, jotka luonnollisesti karsin pois aineistostani. Tämä hakutapa mahdollisti sen, että pystyn tarkastele-maan myös liitepartikkelillisia muotoja (esim. äläkä). En siis ole tietoisesti pyrkinyt esimerkiksi valikoimaan aineistosta eri verbityyppejä sisältäviä imperatiivilauseita. Tämä mahdollistaa myös kvantifiointien tekemisen. Joskus samassa vuorossa saattaa olla useampikin kielteisen imperatiivin esiintymä. Tällaisissa tapauksissa kvantifiointeihin on otettu mukaan kuitenkin vain satunnaisotokseen osunut esiintymä. Esimerkeissä kursivoin myös otoksen ulkopuolelle jäävät kielteiset imperatiivit.

Karsin aineistoni ulkopuolelle myös esiintymät, jotka sisältyvät suoriin lainauksiin, koska näiden vuorovaikutuksellinen funktio on hyvin erilainen kuin muuten tuotettujen imperatiivien.

Tässä kohtaa on otettava huomioon, että on täysin mahdollista, että jotkin intertekstuaaliset viittaukset ovat jääneet minulta huomaamatta. Aineistoni ulkopuolelle jäävät myös murteelliset elä-muodot. Kokemukseni mukaan näitä murteellisia muotoja käyttävät monesti myös muut kuin murteenpuhujat jonkinlaisessa humoristisessa tai muussa sävyjä luovassa merkityksessä.

Olisi toki mielenkiintoista tutkia, pitääkö tämä oletus paikkansa, mutta joudun jättämään tämän tarkasteluni ulkopuolelle.

Osa imperatiivilauseen sisältävistä vuoroista on todella pitkiä, enkä ole tästä syystä lainan-nut aina viestejä kokonaisuudessaan. Joistain olen saattalainan-nut ottaa vain alun tai lopun, ja toisi-naan olen myös poistanut osia viestin keskeltä. Käytän sisennetyissä esimerkeissä merkintää [– –] ilmaisemaan tällaista poistoa. Vaihtelua on myös siinä, olenko poiminut esimerkkiin ai-noastaan imperatiivin sisältävän vuoron vai myös vuoron, johon se vastaa tai joka vastaa siihen.

Olen pyrkinyt lainaamaan aina sen verran, kuin analyysin kannalta on tarpeellista. Esimerkiksi verbityyppien tarkastelussa olen poiminut useimpiin esimerkkeihin pelkät imperatiivilauseet, koska monesti enempää kontekstia ei tarvita verbityypin määrittämiseen. Jos esimerkki koostuu kahdesta vuorosta, nämä vuorot eivät välttämättä esiinny alkuperäisessä keskustelussa peräk-käin, vaikka liittyvätkin toisiinsa. Käytän tutkimuksessani termejä aloitus- ja vastausvuoro käsitellessäni tällaisia toisiinsa liittyviä vuoropareja. Aloitusvuoro ei siis aloita välttämättä koko keskustelua, eikä termillä vastausvuoro viitata kysymys–vastaus-vieruspariin. Puhujan sijaan puhun tässä tutkimuksessa kirjoittajasta, koska keskustelu on luonteeltaan kirjoitettua. Tällä käsitteen valinnalla en siis viittaa verkkokeskustelun vähäisempään vuorovaikutuksellisuuteen vaan ainoastaan sen olomuotoon. Silloin, kun kyseessä on useammasta kuin yhdestä vuorosta koostuva esimerkki, olen korvannut nimimerkit sanoilla kirjoittaja 1 ja kirjoittaja 2. Tämä helpottaa vuoroihin ja niiden kirjoittajiin viittaamista ja keskustelun rakenteen hahmottamista,

jos esimerkiksi kirjoittaja 1 on useamman vuoron taustalla. Silloin, kun vuoron sisällä esiintyy nimiä tai nimimerkkejä, olen vaihtanut nämä toisiin itse keksittyihin mutta samankaltaisiin.

Esimerkkien loppuun olen lisännyt sulkeisiin kyseisen keskusteluketjun otsikon.

Aineiston analyysi on sekä määrällistä että laadullista. Olen jakanut aineiston verbityyp-pien, rakennepiirteiden, imperatiivilauseen paikan ja sen ilmaiseman toiminnan pohjalta luok-kiin, ja tämän luokituksen pohjalta teen kvantifiointeja. Esitän jokaisessa analyysiluvussa ensin taulukon muodossa eri luokkien esiintymien määrät, minkä jälkeen tarkastelen luokkia kvalita-tiivisesti. Verbityyppien ja muotopiirteiden osalta kvantifioinnit ovat suhteellisen yksiselittei-siä, mutta toimintaluokat ovat joiltain osin tulkinnanvaraisia. Nostan analyysissa kuitenkin esiin myös tulkinnanvaraisuudet ja esitän perusteet sille, miten olen päätynyt tällaiset tapaukset luo-kittelemaan.

10 2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA

Tässä luvussa esittelen tutkimukseni kannalta merkittävimmät teorialähteet. Luku jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä alaluvussa (2.1) esittelen keskustelunanalyysia ja erityisesti sitä soveltavaa digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Keskustelunanalyysi on toisaalta tämän tutkimuksen metodinen lähtökohta mutta se muodostaa myös merkittävän teoreettisen viiteke-hyksen tekemilleni havainnoille.

Toisessa alaluvussa (2.2) esittelen imperatiivista tehtyjä aiempia tutkimuksia. Nämä tutki-mukset käsittelevät pitkälti imperatiivin myöntömuotoja, koska kielteistä imperatiivia on tut-kittu vasta vähän.

2.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimus

Digitaalisesta vuorovaikutuksesta on käytetty tutkimuksessa monia eri termejä, esimerkiksi tie-tokonevälitteinen viestintä, teknologiavälitteinen viestintä ja digitaalinen diskurssi. Termin va-linta vaikuttaa siihen, millainen näkökulma aiheeseen otetaan. Esimerkiksi tietokone on suh-teellisen suppea käsite, joka rajaa ulkopuolelle muun muassa tekstiviestit. (Helasvuo & Johans-son & Tanskanen 2014: 11.) Sana vuorovaikutus taas korostaa ilmiön interaktiivisuutta enem-män kuin esimerkiksi viestintä. Tässä tutkimuksessa käytän käsitettä digitaalinen vuorovai-kutus, joka pitää sisällään kaiken teknologisissa ympäristöissä tapahtuvan kielellisen toimin-nan, joka on luonteeltaan vuorovaikutteista eli jossa merkitykset syntyvät osanottajien yhteis-työn tuloksena (Salmi 2014: 189). Toisinaan puhun myös verkkokeskustelusta, joka taas viit-taa rajatummin nimenomaan keskustelupalstoilla käytävään ja useimmiten ei-reaaliaikaiseen viestien vaihtoon (Tietotekniikan termitalkoot 2012). Keskustelupalsta on Tietotekniikan ter-mitalkoiden (2017) määritelmän mukaan ”verkkosivusto tai verkkosivuston osa, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella yhdestä tai useammasta aiheesta”. Keskustelupalstat ovat myös osa sosiaalista mediaa, koska niiden sisältö on käyttäjien vuorovaikutuksessa tuottamaa ja niiden avulla luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita (Sosiaalisen median sanasto 2010: 13).

Tämä luku jakautuu kolmeen alalukuun. Ensimmäisessä alaluvussa (2.1.1) määritellään, mitä on digitaalinen vuorovaikutus ja miten se eroaa muusta vuorovaikutuksesta. Digitaalisella vuorovaikutuksella on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka on otettava huomioon, kun analysoidaan digitaalista keskusteluaineistoa. Toisessa alaluvussa (2.1.2) käyn läpi keskustelunanalyysin keskeisimpiä käsitteitä ja niiden soveltamista digitaaliseen aineistoon. Viimeiseksi (2.1.3) esit-telen aiemmin tehtyjä tutkimukseni kannalta kiinnostavia tutkimuksia verkkokeskustelusta.

2.1.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen ominaispiirteitä

Digitaalista vuorovaikutusta on pyritty monesti kuvailemaan yhtenä homogeenisena kommuni-kaatiotyyppinä, mutta todellisuudessa kyseessä on paljon kompleksimpi ilmiö (Herring 2007:

2). Tutkijan tulisi ottaa analyysissaan huomioon se, että vuorovaikutus tapahtuu aina tietyllä alustalla eikä näin ollen saatuja tuloksia voi yksiselitteisesti yleistää koskemaan kaikkea digi-taalista vuorovaikutusta (Giles & Lester & Paulus & Stommel 2014: 11). On siis tärkeää, että tutkija on perillä kyseisen digitaalisen keskusteluympäristön ominaisuuksista ja ottaa nämä huomioon tarkastelussaan (mts. 13). Keskustelualusta mahdollistaa keskustelun aina juuri tie-tynlaisena (Virtanen ym. 2018: 22). Sivustolla voidaan esimerkiksi rajata yksittäisen viestin pituutta, jolloin tämä saattaa vaikuttaa viestien muotoiluun. Vuorovaikutukseen käytetyistä tek-nologisista välineistä ja ympäristöistä voidaan käyttää käsitettä digitaalinen konteksti, ja eri-tyyppisistä keskustelualustoista voidaan puhua genreinä (Helasvuo ym. 2014: 13, 15). Yksi digitaalisen vuorovaikutuksen genre on verkkokeskustelu.

Digitaalinen vuorovaikutus voidaan jakaa kahtia synkroniseen ja asynkroniseen keskuste-luun. Synkroniseksi voidaan luokitella esimerkiksi Facebookissa yksityisviesteinä käydyt kes-kustelut, joissa molemmat osanottajat ovat usein yhtä aikaa kirjautuneina. Keskustelupalstoilla käyty keskustelu taas on asynkronista. Osanottajien ei siis tarvitse olla samaan aikaan kirjautu-neina, vaan he voivat kirjoittaa kommenttinsa silloin, kun se heille sopii. (Collin 2005: 9.) Tämä mahdollistaa sen, että keskustelijat voivat käyttää enemmän aikaa oman toimintansa suunnitte-luun ja toisaalta myös toisten toiminnan huomioimiseen (Kääntä 2016: 35). Lisäksi asynkroni-sessa keskustelussa vuorojen väliin jäävää ajallista taukoa ei tulkita puhutun keskustelun tavoin hiljaisuudeksi, eikä sitä siten tarvitse selitellä (mts. 36). Käännän (mt.) mukaan ajallisen etäi-syyden vuoksi selittelyä ei kaipaa myöskään se, että vastaaja jättää kokonaan reagoimatta jo-honkin aiemmassa vuorossa ilmaistuun keskustelutoimintoon (mts. 44). Asynkronisessa verk-kokeskustelussa kommunikaatio ei ole lineaarista. Vuorot eivät siis seuraa toisiaan tiukan kro-nologisessa järjestyksessä suhteellisen pienellä aikavälillä. Joskus keskusteluketjut jäävät jopa lopullisesti pelkiksi aloitusvuoroiksi, koska niihin ei koskaan vastata. (Giles ym. 2014: 11.) Keskusteluja voidaan jaotella myös sen mukaan, ovatko ne kahdenkeskisiä eli dyadeja vai osallistuuko niihin useampi henkilö. Keskustelupalstoilla käydyissä keskusteluissa on useim-miten enemmän kuin kaksi osanottajaa. (Collin 2005: 9.) Ainakin osittain tästä syystä keskus-teluketjuille on ominaista, että keskustelun etenemistä häiritsevät väliin tulevat irrelevantit vies-tit. Usein siis fyysisesti vierekkäiset vuorot eivät liity toisiinsa. Monesti relevanssi on tosin heikkoa jopa yhteenkuuluvien vuorojen välillä. (Herring 1999.) Herringin (2013) mukaan mo-nenkeskisissä verkkokeskusteluissa vallitsee eräänlainen löyhemmän relevanssin normi. Yh-teenkuuluvien viestien fyysinen vierekkäisyys monesti häiriintyy sen takia, että moni osanottaja

saattaa kirjoittaa viestiä yhtä aikaa toisistaan tietämättä eikä viesti tästä syystä välttämättä tule-kaan juuri sen viestin perään, johon sen on tarkoitus vastata. Tämä taas johtaa relevanssin rik-koutumiseen, mikä saa monesti verkkokeskustelut vaikuttamaan epäkoherenteilta. (Mts.

248-249.) Keskustelijat kuitenkin sopeutuvat tähän ominaisuuteen äkkiä ja saattavat jopa lei-kitellä sillä (mts. 255, 263). Julkisissa, kaikille avoimissa verkkokeskusteluissa, kuten Suomi24, keskustelijoiden määrää ei ole rajattu ja kuka tahansa voi osallistua vapaasti keskus-teluun. Tällaisille keskusteluketjuille on ominaista, että osanottajia tulee mukaan ja jää pois keskustelun edetessä. Lisäksi yleisö on suurempi kuin pelkästään keskusteluun osallistujat. Po-tentiaalinen yleisö tällaisissa keskusteluissa voi olla jopa useita miljoonia. (Giles ym. 2014:

13-14.) Keskustelunanalyysissä on todettu, että monenkeskisiin keskusteluihin liittyy usein myös dyadisoinnin mahdollisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että keskustelu voi hajota useaan rin-nakkaisen dyadiin eli kahdenkeskiseen keskusteluun, jos keskustelijoita on useampi. (Londen 1997: 61.) Tämä tuntuisi pätevän myös monenkeskiseen verkkokeskusteluun. Keskustelijat voi-vat vastata toisten keskustelijoiden kommentteihin, ja näin voi syntyä ikään kuin kahdenkeski-siä keskusteluja, vaikka viestiketjussa olisi monta osanottajaa.

Myös anonyymiydellä on merkittävä vaikutus verkkokeskusteluun. Se antaa kirjoittajille itsevarmuutta ja mahdollistaa estottomamman kommunikaation (Kiesler & Siegel & McGuire 2005: 1125.) Emmi Vanhanen (2011) on tutkinut vertaistukea verkkokeskusteluissa, ja hänen mukaansa anonymiteetti ja vertaistuki tukevat tässä kohtaa toisiaan (mts. 48). Tähän saattaa kuitenkin vaikuttaa aineiston laatu. Se on kerätty A-klinikkasäätiön ylläpitämältä vertaistuki-palstalta. Vaikka palsta on kaikille avoin, sinne luultavasti ajautuu enimmäkseen sellaisia kes-kustelijoita, jotka ovat itse samassa tilanteessa ja haluavat auttaa. Myös Suomi24-palstalla on paljon vertaistukikeskusteluja, mutta lukemani perusteella uskallan väittää, että niissä anonymi-teetti ei ole vertaistuen kannalta yksinomaan hyvä asia.

Vaikka anonyymiyden perimmäinen tarkoitus on suojella yksityisyyttä esimerkiksi kes-kusteltaessa hyvin henkilökohtaisista tai intiimeistä asioista, se monesti johtaa epäsosiaaliseen käytökseen kuten ilkeisiin ja häiritseviin kommentteihin (Donath 1996: 10-11). Vihapuhe lii-tetään erityisesti anonyymeihin keskustelupalstoihin, vaikka suuri osa niidenkin sisällöistä on edelleen asiallista (Pöyhtäri & Kantola 2013: 47). Verkkokeskusteluille on ominaista, että vas-tavuoroisen keskustelun sijaan äänessä ovat tietyt keskustelijat, jotka jankkaavat omaa mielipi-dettään ja leimaavat toisinajattelijat tyhmiksi (Pöyhtäri ym. 2013: 75). Erityisesti provosoivat keskustelunaloitukset ja tietyt aihealueet aiheuttavat aggressiivista kielenkäyttöä, mutta häirik-köviestit voivat katkaista toisinaan myös asiallisia keskusteluketjuja hyvinkin neutraaleista ai-heista (mts. 75-76). Hymiöitäkin voidaan käyttää keskustelupalstoilla ärsyttämään kanssakes-kustelijaa tai asettamaan tämä naurunalaiseksi (mts. 81). Anonymiteetti voi johtaa myös siihen, että keskustelun aitous häviää (Pöyhtäri & Kantola 2013: 45). Tästä on kyse trollauksessa, jonka

määrittelin aiempana (s. 5). Suomi24-palsta, joka ei vaadi keskustelijoilta rekisteröitymistä, mahdollistaa sen, että myös trollit voivat esiintyä monella eri nimimerkillä ja trollata käymällä näennäistä keskustelua itsensä kanssa (mts. 50). Anonyymiys aiheuttaa myös sen, että verkko-keskusteluissa raja institutionaalisen ja arkikeskustelun välillä hämärtyy. Ammattilaisen pitää oikeuttaa asemansa erikseen, ja toisaalta kuka tahansa voi sanoa olevansa ammattilainen. (Giles ym. 2014: 15.)

Osa puhutun ja digitaalisen keskustelun välisistä eroista on yleisempiä puhutun ja kirjoi-tetun keskustelun eroavaisuuksia. Kirjoitetussa vuorossa viestin muokkaaminen on vastaanot-tajalle näkymätöntä toisin kuin puheessa (Giles ym. 2014: 12). Kun perinteisessä keskustelun-analyysissä vuoro muotoutuu puhuessa, verkkokeskustelussa tarkastelemme valmiita vuoroja (Kääntä 2016: 37). Viestejä ei siis luoda ja vastaanoteta yhtä aikaa (Kääntä & Virtanen 2018:

138). Kirjoitetusta keskustelusta puuttuvat lisäksi ei-kielelliset vihjeet kuten ilmeet, eivätkä verkkokeskusteluissa käytettävät hymiöt suoraan korvaa tätä puutetta (Giles ym. 2014: 12).

Kirjoitettua ja erityisesti asynkronista vuorovaikutusta tutkittaessa on myös syytä huomata se, että analyysin kohteena ei koskaan ole todellinen kirjoittaja ja vastaanottaja vaan tekstin sisään konstruoidut osapuolet. Tutkimuksissa tarkastellaan siis oikeastaan sitä, millaista vuorovaiku-tusta tekstiin käsikirjoittuu kirjoittajan ja vastaanottajan yhteistyönä. (Virtanen ym. 2018:

14-15.)

Verkkokeskustelua erottaa puhutusta keskustelusta myös se, että keskustelun vuorot ovat pääsääntöisesti luettavissa myös tuottamishetken jälkeen (lukuun ottamatta esimerkiksi mode-raattorin tai kirjoittajan itsensä poistamia viestejä). Keskustelijoilla on siis mahdollisuus palata ja viitata hyvinkin vanhoihin keskusteluihin. (Giles ym. 2014: 12.) Osanottajan on myös mah-dollista valita, mihin kohtaan vuoronsa haluaa liittää (Kääntä 2016: 36). Puhutussa

In document "Älä viitsi lässyttää sontaa" : yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttö Suomi24-keskustelupalstan viesteissä (sivua 8-0)