Tutkimuksen aihe ja tutkimuskysymykset - "Älä viitsi lässyttää sontaa" : yksikön toisen persoon

Tutkin tässä työssä yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttöä Suomi24-keskus-telupalstan viesteissä. Imperatiivi on yksi suomen neljästä morfologisesta moduksesta. Sil-loin, kun puhutaan morfologisesta moduksesta, viitataan kieliopilliseen verbikategoriaan, jossa moduksia erottaa toisistaan tietty modusmorfeemi tai sen puuttuminen (Matihaldi 1979: 23).

Suomen kielen morfologisia moduksia ovat tunnusmerkitön indikatiivi ja tunnusmerkkiset po-tentiaali, konditionaali ja imperatiivi. Termillä modus voidaan kuitenkin viitata muuhunkin kuin edellä kuvattuun kieliopilliseen kategoriaan. Hilkka-Liisa Matihaldi (1979) käyttää nyky-suomen moduksia käsittelevässä kvalitatiivisessa analyysissaan morfologisen moduksen lisäksi termiä syntaktinen modus, jolla hän viittaa tietyt muodolliset piirteet omaavaan lausetyyppiin.

Näitä lausetyyppejä ovat väite-, käsky-, kysymys-, toivomus- ja huudahduslause. (Mt. 26.) Sa-masta asiasta voidaan käyttää myös termiä modaalinen lausetyyppi ja nimityksiä deklara- tiivi-, interrogatiivi- ja imperatiivilause. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että näitä lausetyyp-pejä käytetään väittämiseen, kysymiseen ja käskemiseen. Totuus kuitenkin on, että näillä kai-killa kolmella lausetyypillä voidaan esimerkiksi käskeä. (Aikhenvald 2010: 1.) Muun muassa Lauranto (2014) osoittaa väitöskirjatutkimuksessaan, että vaikka suomen imperatiivimodusta kutsutaan usein käskymuodoksi, sen käyttömerkitys on itse asiassa vain hyvin harvoin puhtaasti käskeminen. Tässä tutkimuksessa tarkastelen yksikön toisen persoonan kielteistä imperatiivia, joka koostuu yleisimmin imperatiivimuotoisesta kieltoverbistä ja varsinaisen toiminnan ilmai-sevasta pääverbistä. Poikkeustapauksessa kieltoverbi älä voi esiintyä myös yksinään tai pää-verbi voi korvautua esimerkiksi partikkelilla (älä nyt).

Imperatiivin persoonamuodot voidaan jakaa kahtia: kanonisiin ja ei-kanonisiin imperatii-veihin. Kanonista imperatiivia edustavat yksikön ja monikon toinen persoona. Ensimmäisen ja kolmannen persoonan imperatiivit ovat taas ei-kanonisia. Joidenkin tutkijoiden mielestä ei-ka-noniset muodot eivät ole edes imperatiiveja. (Ks. Aikhenvald 2010: 3, Lauranto 2014: 32.) Tässä tutkimuksessa keskityn nimenomaan kanoniseen imperatiiviin ja ainoastaan sen kieltei-seen yksikkömuotoon. Tarkastelen siis, missä yhteyksissä tämä muoto esiintyy. Yksinkertai-suuden vuoksi puhun kuitenkin usein pelkästä imperatiivista viitaten nimenomaan yksikön toi-sen persoonan kielteiseen imperatiiviin. Monikon toitoi-sen persoonan kielteitoi-sen imperatiivin käyttö on Suomi24-aineistossa huomattavasti harvinaisempaa.

Kielteisellä imperatiivilla voidaan esimerkiksi kieltää, estää tai torjua (Aikhenvald 2010:

1). Se on kuitenkin kielenkäytössä harvinaisempi kuin myöntömuodot, ja sitä on myös tutkittu

vähemmän. Lauranto (2014: 10, 163) arvelee, että kielteisen imperatiivin harvinaisuus arkikes-kusteluissa johtuu sen rajoittavuudesta. Sillä ilmaistaan monesti hyvin vahva toimintarajoite puhutellun toiminnalle, ja tästä syystä sen käyttö tuntuu kenties kielenkäyttäjistä liian epäkoh-teliaalta. (Mp.) Tässä tutkimuksessa tarkastelen kielteisen imperatiivin käyttöä Suomi24-kes-kustelupalstalla, joka anonymiteettiin perustuvana keskusteluympäristönä mahdollistaa myös epäkohteliaana pidetyn kielenkäytön eri tavalla kuin esimerkiksi kasvokkain käydyt keskuste-lut. Internetiä ja erityisesti siellä käytäviä verkkokeskusteluja pidetään monesti jopa aggressii-visen keskustelukulttuurin ja vihapuheen alkulähteinä (Pöyhtäri & Kantola 2013: 43). Tutki-muksen tuloksiin vaikuttaa siis väistämättä aineiston laatu. Tuloksia ei voida pitää kaiken kat-tavana kuvauksena suomen kielteisen imperatiivin yksikön toisen persoonan käytöstä, mutta tarkoitus on luoda katsaus aiheeseen, jota on toistaiseksi tutkittu vielä suhteellisen vähän.

Tutkimukseni tuo siis lisää tietoa siitä, mihin kielteistä imperatiivia käytetään vuorovai-kutuksessa ja miten se muotoillaan. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:

1. Millaista toimintaa kielletään yksikön toisen persoonan kielteisellä imperatii-villa?

2. Millaisia kielteiset imperatiivilauseet ovat rakenteeltaan?

3. Millaiseen yhteyteen imperatiivilause sijoittuu?

4. Mitä kielteisellä imperatiivilla tehdään Suomi24-keskusteluissa?

Lähden tutkimuksessa liikkeelle siitä, millaista toimintaa keskusteluissa kielletään. Tähän ky-symykseen etsin vastauksia tarkastelemalla, minkä tyyppisiä verbejä kielteisissä imperatiivi-lauseissa esiintyy. Tässä käytän apunani Anneli Pajusen (2001) verbityyppiluokittelua, jonka esittelen myöhemmin. Aikhenvaldin (2010: 191) mukaan kielteinen imperatiivi ei ole yleensä yhtä rajoittunut verbityypin suhteen kuin myönteinen. Verbityyppien valikoitumiseen vaikuttaa omassa aineistossani myös se, että kyse on kirjoitetusta keskustelusta. Oletan, että käytetyt ver-bit ovat merkitykseltään konkreettisempia silloin, kun keskustelijat ovat samassa fyysisessä ti-lassa.

Toisessa analyysiluvussa keskityn toiseen ja kolmanteen tutkimuskysymykseen, eli tar-kastelen sitä, miten kielteisen imperatiivin sisältävä vuoro ja itse imperatiivilause on muotoiltu.

Tämän tutkimuksen puitteissa ei ole mahdollista tarkastella kaikkia mahdollisia muotoseikkoja, joten rajaan tarkastelun kahteen piirteeseen. Vuoron tasolla tarkastelen sitä, mihin kohtaan vuo-roa kielteinen imperatiivi sijoittuu ja mitä tämä vuoronsisäinen paikka kertoo imperatiivin käy-töstä. Lausetasolla kiinnitän huomiota partikkelien käyttöön. Aineistoesimerkkien kohdalla analysoin myös muita esiin tulevia muotopiirteitä kuten esimerkiksi puhutteluilmausten ja

hy-3

miöiden käyttöä, mutta näistä muista piirteistä en esitä kvantifiointeja. Esimerkkejä analy-soidessani kiinnitän huomiota myös laajemmin siihen, millaiseen keskustelukontekstiin ratiivilause sijoittuu. Tarkastelen esimerkeissä myös sitä, annetaanko muualla viestissä impe-ratiivin käytölle perusteluja tai selityksiä. Perustelut lisäävät usein käskyn vakuuttavuutta, mutta toisaalta ne voivat saada sen myös kuulostamaan pehmeämmältä (Aikhenvald 2010: 312–

313). Joissain tapauksissa perusteleminen ei tosin ole edes tarpeellista, jos imperatiivin käyttö on odotettavaa jo puhuteltavan aiemman vuoron perusteella. Jos esimerkiksi puhuteltava on esittänyt vuorossaan ohjeenhakukysymyksen, on täysin perusteltua, että vastausvuorossa käy-tetään imperatiivia ohjeita annettaessa (VISK § 1657).

Viimeisessä analyysiluvussa tarkastelen kolmatta tutkimuskysymystä eli kielteisen impe-ratiivin ilmaisemaa toimintaa. Keskustelunanalyysissa, jota hyödynnän tässä tutkimuksessa, keskustelun lausumat nähdään nimenomaan toimintoina (Hakulinen 1998a: 14). Siksi puhun tässäkin tutkimuksessa juuri toimintaluokista. Lauranto (2014:45−46, 103) käyttää suunnil-leen samassa merkityksessä termiä käyttömerkitys. Hän erottaa toisistaan imperatiivin perus-merkityksen, joka on hänen mukaansa velvoitustahto, ja tilanteisen käyttömerkityksen. Käyttö-merkitys voi olla esimerkiksi ohje tai suositus. Iso suomen kielioppi taas käyttää termiä puhe-toiminto. Keskustelunanalyysissä lausuman funktio määritellään yleensä sen perusteella, mil-laisia reaktioita se saa (Honkanen 2012: 14). Omassa aineistossani tämä on kuitenkin harvoin mahdollista, koska vuorot jäävät usein täysin vastauksetta. Ne saattavat olla luonteeltaan sel-laisia, ettei niihin edes odoteta vastausta, tai ne yksinkertaisesti hukkuvat pitkään keskustelu-ketjuun. Suomi24-keskusteluissa kielteinen imperatiivi sijoittuu useimmiten vastausvuoroon, eli se reagoi johonkin edeltävään eikä usein edellytäkään responssia. Siksi määrittelenkin im-peratiivin ilmaiseman toiminnan useimmiten imperatiivilauseen muodon, valitun verbityypin, vuoron muun sisällön ja edeltävien vuorojen perusteella.

Seuraavassa luvussa (1.2) esittelen tutkimuksessa käytetyn Suomi24-aineiston, minkä jäl-keen siirryn esittelemään tutkimukseni teoriataustaa. Analyysi jakautuu tutkimuskysymysten pohjalta kolmeen analyysilukuun. Analyysissa edetään ikään kuin konkreettisesta abstraktim-paan. Verbityyppien ja kielteisen imperatiivilauseen rakennepiirteiden sekä paikan tarkastelu on pääasiassa hyvin konkreettista ja siinä mielessä myös suhteellisen yksiselitteistä. Imperatii-vin ilmaiseman toiminnan tarkastelu taas tähtää näiden konkreettisten piirteiden pohjalta sy-vemmälle kielteisen imperatiivin abstraktimpiin merkityksiin. Nämä abstraktit toimintaluokat ovat kuitenkin vahvasti kytköksissä konkreettiseen muotoon ja verbityyppeihin.

4 1.2 Aineisto ja menetelmät

1.2.1 Yleistä tietoa Suomi24-keskustelufoorumista

Suomi24 on Aller Oy:n omistuksessa oleva keskustelufoorumi. Toisin kuin esimerkiksi Face-book, joka perustuu kaveriverkostoihin, Suomi24 on keskusteluympäristönä asiakeskeinen.

Keskustelut siis rakentuvat jaettujen kiinnostuksenkohteiden ympärille. (Lagus & Pantzar &

Ruckenstein & Ylisiurua 2016: 5.) Kävijä voi joko aloittaa uuden keskusteluketjun tai kom-mentoida jo olemassa olevaa. Aloittaessaan keskustelun uudesta aiheesta kävijän on valittava keskustelualue, johon sen liittää. Lisäksi hän voi halutessaan antaa ketjulle otsikon. Keskuste-lun teema-alueet voivat jakautua hierarkkisesti jopa kuuteen alatasoon. Keskusteluketju on ta-soista alin, ja siinä viestit esiintyvät peräkkäin. Ne usein kommentoivat toisiaan ja voivat sisäl-tää lainauksia aiemmista viesteistä. Uusia keskusteluaihealueita voi luoda vain Allerin henki-lökunta, mutta he ottavat huomioon käyttäjiltä tulleet ehdotukset. (Mts. 6-7.) Keskusteluketjut Suomi24-palstalla rakentuvat siten, että aloitusviestin jälkeen keskustelijat voivat joko vastata alkuperäiseen viestiin tai kommentoida jotain toista viestiä ketjussa. Vastaukset alkuperäiseen viestiin tulevat keskusteluketjun alimmaiseksi, ja kommentit toisiin viesteihin tulevat kyseisen viestin alle sisennettyinä ja järjestettyinä julkaisemisajankohdan mukaan. Kirjoittaja voi myös lainata toisen viestin tai sen osan vuoronsa alkuun ja näin osoittaa, mihin viestiin hän on vas-taamassa. Lisäksi jokaisen viestin kohdalla on ”peukku ylöspäin” ja ”peukku alaspäin” -kuvak-keet, joita painamalla lukijat voivat myös osoittaa kantansa. Nämä kannanotot ovat kuitenkin melko monitulkintaisia. Esimerkiksi painamalla ”peukku alaspäin” -kuvaketta lukija voi koke-mukseni mukaan viestin sisällöstä riippuen ilmaista erimielisyyttä, tyytymättömyyttä asian il-maisutapaan tai jopa tukea, jos viestissä kirjoittaja esimerkiksi kertoo häneen kohdistuneesta vääryydestä.

Kirjoittajat voivat olla rekisteröityneitä käyttäjiä, jolloin heidän käyttämäänsä nimimerk-kiä ei voi käyttää kukaan toinen kirjoittaja. Rekisteröityminen vaatii toimivan sähköpostiosoit-teen. Keskusteluun voi kuitenkin osallistua myös rekisteröitymättä, jolloin kirjoittaja valitsee kirjoitushetkellä jonkin nimimerkin. Keskusteleminen ilman rekisteröitymistä mahdollistaa sen, että yhdellä kirjoittajalla voi olla monta eri nimimerkkiä. Lisäksi tällöin on mahdollista, että joku toinen keskustelija esiintyy esimerkiksi pilailumielessä samalla nimimerkillä. (Lagus ym. 2016: 9.) Kuluttajatutkimuskeskuksen teettämästä raportista käy ilmi, että rekisteröityjen käyttäjien kirjoittamien viestien osuus kaikista foorumille kirjoitetuista viesteistä on vain murto-osa (mts. 36). Suuri osa Suomi24-sivustolla kävijöistä saapuu palveluun Google-haun kautta. Palstalla on kuitenkin myös aktiivikirjoittajia, jotka keskustelevat päivittäin omilla suo-sikkialueillaan. (Mts. 9.)

Kirjoittajien anonyymiys mahdollistaa sen, että palstalla voidaan keskustella myös hyvin intiimeistä asioista. Anonyymiydestä huolimatta kirjoittajat voivat tulla tutuiksi toisilleen, koska esimerkiksi rekisteröityneet käyttäjät esiintyvät usein samalla nimimerkillä. (Lagus ym.

2016: 10.) Uskoisin, että anonyymiys on myös osasyynä siihen, että keskustelupalstoilla käydyt keskustelut kärjistyvät monesti riidoiksi. Nimimerkin takaa on helpompi ilmaista oma kantansa voimakkaammin ja suoremmin kuin esimerkiksi kasvokkain käydyssä keskustelussa. Kasvo-tonta nimimerkkiä on myös uskoakseni helpompi solvata kuin keskustelukumppania, josta tie-tää enemmän. Jotta keskustelu pysyisi kuitenkin asiallisena, palstalla toimii myös Allerin pal-veluksessa olevia moderaattoreita, jotka voivat poistaa viestejä tai kokonaisia keskusteluket-juja. Poistetusta viestistä jää näkyviin tieto sen olemassaolosta ja ajankohdasta. (Mts. 9.) Ai-neistossani on myös esimerkki siitä, miten moderaattori saattaa osallistua keskusteluun:

– – Annan tämän aloituksen poikkeuksellisesti olla että saatte tuulettaa tunteitanne puolin ja toisin. Kunhan keskustelu pysyy edes kohtalaisesti asiallisena. Kun keskustelu on käyty pois-tan sekä tämän että Mohiksen aloituksen [pitäisi saada foorumille aivan uusi, kirjoitpois-tanut Mo-hikaani_27 19.4.2009 klo 09.01] mikä näyttää menneen pääosin riitelyksi. – –

(Kateus ja katkeruus uskovan ominaisuutena)

Tässä esimerkissä moderaattori tekee itsensä näkyväksi, jotta keskustelijat varoisivat sanojaan.

Useimmiten moderaattorit tuntuvat kuitenkin pysyttelevän näkymättöminä ja poistavat vain kommentteja toisilta keskustelijoilta tulleiden ilmiantojen perusteella.

Keskustelun aihealueella on suora yhteys siihen, miten asiallisena keskustelu pysyy. Esi-merkiksi pienten paikkakuntien palstat tai alkoholiin liittyvät keskustelut ovat niitä, jotka me-nevät monesti asiattomuuksiin. (Lagus ym. 2016: 10.) Keskusteluissa esiintyy myös paljon trol-lausta ja trolliksi syyttelyä. Trolli on Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”internetissä käytävää keskustelua tahallisesti häiritsevä viesti”. Sanalla voidaan viitata myös tällaisen häiritsevän viestin kirjoittajaan. (Kielitoimiston sanakirja 2018.) Keskustelupalstat ovat tunnettuja siitä, että keskustelut kehittyvät lopulta riidoiksi, joissa anonyymiys antaa mahdollisuuden ilmaista kantansa voimakkaammin ja suoremmin kuin kasvokkain käydyissä keskusteluissa. Tätä ole-tusta ainakin löyhästi tukee myös Tanskasen (2014: 51–52) tutkimus metapragmaattisista kom-menteista opiskelijoiden keskustelupalstoilla käydyissä keskusteluissa. Metapragmaattiset kommentit ovat ilmaisuja, joilla kommentoidaan joko omaa tai toisen vuoroa. Ne eivät siis var-sinaisesti edistä keskustelunaiheen käsittelyä. (Mp.) Tanskanen on tutkinut sekä suomen- että englanninkielisiä keskusteluja, ja tulosten mukaan suomenkielisten esittämät metapragmaatti-set kommentit ovat huomattavasti useammin toista kirjoittajaa kritisoivia kuin englanninkielis-ten esittämät. Englanninkielisissä keskusteluissa taas metapragmaattisenglanninkielis-ten kommenttien funktio on useimmiten omaan viestiin kohdistuva ja konflikteja ehkäisevä tai tukea osoittava. (Mt. 70.) Palaan tähän tutkimukseen vielä tarkemmin luvussa 2.1.3.

6 1.2.2. Suomi24-aineisto

Huhti-toukokuussa 2015 avattiin Suomi24-palstan keskusteluista koostettu aineisto ei-kaupal-liseen opetus- ja tutkimuskäyttöön. Aineiston avasi Kuluttajatutkimuskeskus yhteistyössä Al-lerin, FIN-CLARINin, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Menetelmäkeskuk-sen ja CSC:n (Tieteen tietotekniikan keskus) kanssa. Aineisto sisältää keskusteluja vuodesta 2001 eteenpäin. (Lagus ym. 2016: 5.) Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta on jul-kaissut vuonna 2016 tätä aineistoa koskevan raportin. Raportissa kuvaillaan aineiston syntyta-paa, määriä, luonnetta ja tallennusmuotoja. Lisäksi raportissa kuvaillaan aineiston kontekstia eli foorumia. (Mts. 3.) Raportin kirjoittajat käyttävät aineistosta nimitystä Suomi24-aineisto, ja samaa nimitystä käytän tässä tutkimuksessa.

Suomi24-aineisto on tallennettu Kielipankkiin. Kielipankki on kansallisen FIN-CLARI-Nin ylläpitämä palvelukokonaisuus, josta löytyy laaja valikoima teksti- ja puheaineistoja, joita voi joko ladata omalle koneelle tai tutkia Kielipankin työkalujen avulla. Osa aineistoista on avoimesti käytettävissä, ja osa taas vaati käyttöoikeuden. (Kielipankin verkkosivut.) Suomi24-aineisto on tarjolla kolmessa eri muodossa: 1) Tutkijat voivat ladata Suomi24-aineiston suurena tiedos-tona kahdessa eri tiedostoformaatissa. Tämä edellyttää kuitenkin sähköisesti allekirjoitettua li-senssiä. 2) Aineisto on kokonaisuudessaan myös vapaasti käytettävissä sanahakuina Korp-käyt-töliittymän kautta. 3) Lisäksi ajantasaisin tieto on haettavissa Allerin kautta ja edellyttää sopi-musta suoraan Aller Oy:n kanssa.

Tässä tutkimuksessa käytän Korp-käyttöliittymän kautta vapaasti saatavilla olevaa aineis-toa. Ladattava aineisto voi antaa lisää tietoa esimerkiksi foorumin käyttäjistä, mutta tämä ei ole tutkimukseni kannalta oleellista. Tiedostomuotoisen aineiston käyttö vaatisi myös luultavasti jonkin verran ohjelmointia. Lisäksi Korp työkaluna soveltuu hyvin tähän tutkimukseen. Korp on www-selaimella toimiva työkalu, jonka avulla voidaan tehdä konkordanssihakuja kieliopil-lisesti jäsennetyistä tekstikorpuksista (Kielipankin verkkosivut). Osumat näytetään allekkain konkordanssina eli lyhyinä lausekonteksteina, mutta Korpissa on mahdollista pyytää näkyville myös osumien kappalekontekstit (Lagus ym. 2016: 15-16). Lisäksi Suomi24-aineistoa tutkit-taessa jokaisen osuman kohdalta löytyy linkit, jotka ohjaavat alkuperäiseen viestiin ja alkupe-räiseen keskusteluun. Niiden kautta pääsee siis tarkastelemaan esimerkiksi omassa tutkimuk-sessani kielteisen imperatiivin käytön keskustelukontekstia. Korpin kautta pääsee käsiksi kaik-kiin Suomi24-foorumilla käytyihin keskusteluihin ajalta 1.1.2001-24.9.2016, mutta tässä tut-kimuksessa hyödynnän ainoastaan aineistosta koottua näytettä, joka sekin jo sisältää kaiken kaikkiaan 123 319 920 sanetta. Näytteeseen on koottu osa keskusteluista vuosilta 2001-2014.

(Aineistovalikosta aukeavat aineistojen lyhyet kuvaukset Korpissa.) Tähän tutkimukseen olen

ottanut tietenkin vain pienen satunnaisotoksen tuosta aineistosta, mutta siihen palaan tarkem-min seuraavassa luvussa.

Suomi24-aineistosta puuttuvat teknisistä syistä kadonneet kommentit, seksialueen keskus-telut ja moderaattorien poistamat viestit (Lagus ym. 2016: 22). Kielteistä imperatiivia tutkitta-essa tutkimustuloksiin saattaa periaattetutkitta-essa jonkin verran vaikuttaa se, että moderointi poistaa viesteistä kärjekkäimmät. Lukemani perusteella sanoisin, että paljon jää kuitenkin moderaatto-reilta huomaamatta ja asiallisuus on tietysti suhteellinen käsite. Moderoinnin vaikutus on joka tapauksessa hyvä ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa.

Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisemassa raportissa (Lagus ym. 2016) pohditaan myös Suomi24-aineiston olemassaolon ja käytön eettisyyttä. Vaikka nimimerkit ovat periaatteessa anonyymejä, joistain aktiivikäyttäjistä saattaa käydä ilmi esimerkiksi kotipaikkakunta tai jopa internet-sivut. Joskus nimimerkki saattaa jopa olla muotoa ”EtunimiSukunimi”, jolloin tietysti herää kysymys, viittaako nimimerkki kirjoittajan oikeaan nimeen. (Mts. 38.) Kirjoittajien ano-nymiteetin suojaamiseksi poistan esimerkeistä kokonaan nimimerkit ja muut yksilöivät tiedot.

On myös hyvä ottaa huomioon se, että Suomi24-palstan käyttäjät monesti luottavat kirjoit-taessaan juuri anonymiteetin suojaan siinä määrin, että saattavat paljastaa hyvinkin intiimejä asioita itsestään (Lagus ym. 2016: 38). Tästäkin syystä Suomi24-aineistoa tutkittaessa on eri-tyisen tärkeää ottaa huomioon yksilönsuoja ja kunnioitus tutkittavia kohtaan (mp). Raportissa käytetään esimerkkinä tutkimuseettisesti arveluttavasta tilanteesta yksittäisten nimimerkkien profilointia. Mitään tällaista en kuitenkaan tässä tutkimuksessa aio tehdä, eikä analyysin koh-teena muutenkaan ole itse kirjoittaja vaan hänen tuottamansa vuoro. Raportissa (mts. 38-39) tehdään myös seuraavan lainen linjaus: ”Suomi24-tutkimuksen kannalta kulttuurinen sensitii-visyys tarkoittaa sitä, että aineistoa tulisi tulkita tutkittavien lähtökohdasta. Tämä ei tarkoita, että foorumien sisällöt tulisi hyväksyä sellaisenaan vaan sitä, että ymmärretään aineiston tuot-tamisen konteksti ja keskustelukulttuurin käytännöt.” Ymmärrän tämän viittavan tilanteeseen, jossa tutkija esimerkiksi arvottaa kirjoittajan sanomisia tai tekemisiä tai vetää viestin pohjalta johtopäätöksiä itse kirjoittajasta. Tällainen ei ole missään määrin oleellista tämän tutkimuksen kannalta.

1.2.3 Suomi24-aineiston käyttö tässä tutkimuksessa

Kuten jo edellisessä luvussa mainitsin, etsiessäni yksikön toisen persoonan kielteisen impera-tiivin esiintymiä Suomi24-aineistossa rajasin haun aineistosta koottuun näytteeseen, joka sisäl-tää vain osan keskusteluista. Hain tästä osakorpuksesta kaikki älä-alkuiset sanat ja muokkasin

lisäksi hakua niin, että se samaistaa pien- ja suuraakkoset ja esittää osumat satunnaisessa jär-jestyksessä. Tämä haku tuotti 50448 tulosta. Näistä Korp-työkalun satunnaisesti järjestämistä osumista otin tutkittavakseni 300 ensimmäistä karsien ensin pois osumat, joissa ei ole kyse kielteisestä imperatiivista. Osumien seassa oli esimerkiksi älähtää-verbin eri muotoja, jotka luonnollisesti karsin pois aineistostani. Tämä hakutapa mahdollisti sen, että pystyn tarkastele-maan myös liitepartikkelillisia muotoja (esim. äläkä). En siis ole tietoisesti pyrkinyt esimerkiksi valikoimaan aineistosta eri verbityyppejä sisältäviä imperatiivilauseita. Tämä mahdollistaa myös kvantifiointien tekemisen. Joskus samassa vuorossa saattaa olla useampikin kielteisen imperatiivin esiintymä. Tällaisissa tapauksissa kvantifiointeihin on otettu mukaan kuitenkin vain satunnaisotokseen osunut esiintymä. Esimerkeissä kursivoin myös otoksen ulkopuolelle jäävät kielteiset imperatiivit.

Karsin aineistoni ulkopuolelle myös esiintymät, jotka sisältyvät suoriin lainauksiin, koska näiden vuorovaikutuksellinen funktio on hyvin erilainen kuin muuten tuotettujen imperatiivien.

Tässä kohtaa on otettava huomioon, että on täysin mahdollista, että jotkin intertekstuaaliset viittaukset ovat jääneet minulta huomaamatta. Aineistoni ulkopuolelle jäävät myös murteelliset elä-muodot. Kokemukseni mukaan näitä murteellisia muotoja käyttävät monesti myös muut kuin murteenpuhujat jonkinlaisessa humoristisessa tai muussa sävyjä luovassa merkityksessä.

Olisi toki mielenkiintoista tutkia, pitääkö tämä oletus paikkansa, mutta joudun jättämään tämän tarkasteluni ulkopuolelle.

Osa imperatiivilauseen sisältävistä vuoroista on todella pitkiä, enkä ole tästä syystä lainan-nut aina viestejä kokonaisuudessaan. Joistain olen saattalainan-nut ottaa vain alun tai lopun, ja toisi-naan olen myös poistanut osia viestin keskeltä. Käytän sisennetyissä esimerkeissä merkintää [– –] ilmaisemaan tällaista poistoa. Vaihtelua on myös siinä, olenko poiminut esimerkkiin ai-noastaan imperatiivin sisältävän vuoron vai myös vuoron, johon se vastaa tai joka vastaa siihen.

Olen pyrkinyt lainaamaan aina sen verran, kuin analyysin kannalta on tarpeellista. Esimerkiksi verbityyppien tarkastelussa olen poiminut useimpiin esimerkkeihin pelkät imperatiivilauseet, koska monesti enempää kontekstia ei tarvita verbityypin määrittämiseen. Jos esimerkki koostuu kahdesta vuorosta, nämä vuorot eivät välttämättä esiinny alkuperäisessä keskustelussa peräk-käin, vaikka liittyvätkin toisiinsa. Käytän tutkimuksessani termejä aloitus- ja vastausvuoro käsitellessäni tällaisia toisiinsa liittyviä vuoropareja. Aloitusvuoro ei siis aloita välttämättä koko keskustelua, eikä termillä vastausvuoro viitata kysymys–vastaus-vieruspariin. Puhujan sijaan puhun tässä tutkimuksessa kirjoittajasta, koska keskustelu on luonteeltaan kirjoitettua. Tällä käsitteen valinnalla en siis viittaa verkkokeskustelun vähäisempään vuorovaikutuksellisuuteen vaan ainoastaan sen olomuotoon. Silloin, kun kyseessä on useammasta kuin yhdestä vuorosta koostuva esimerkki, olen korvannut nimimerkit sanoilla kirjoittaja 1 ja kirjoittaja 2. Tämä helpottaa vuoroihin ja niiden kirjoittajiin viittaamista ja keskustelun rakenteen hahmottamista,

jos esimerkiksi kirjoittaja 1 on useamman vuoron taustalla. Silloin, kun vuoron sisällä esiintyy nimiä tai nimimerkkejä, olen vaihtanut nämä toisiin itse keksittyihin mutta samankaltaisiin.

Esimerkkien loppuun olen lisännyt sulkeisiin kyseisen keskusteluketjun otsikon.

Aineiston analyysi on sekä määrällistä että laadullista. Olen jakanut aineiston verbityyp-pien, rakennepiirteiden, imperatiivilauseen paikan ja sen ilmaiseman toiminnan pohjalta luok-kiin, ja tämän luokituksen pohjalta teen kvantifiointeja. Esitän jokaisessa analyysiluvussa ensin taulukon muodossa eri luokkien esiintymien määrät, minkä jälkeen tarkastelen luokkia kvalita-tiivisesti. Verbityyppien ja muotopiirteiden osalta kvantifioinnit ovat suhteellisen yksiselittei-siä, mutta toimintaluokat ovat joiltain osin tulkinnanvaraisia. Nostan analyysissa kuitenkin esiin myös tulkinnanvaraisuudet ja esitän perusteet sille, miten olen päätynyt tällaiset tapaukset luo-kittelemaan.

10 2 TUTKIMUKSEN TAUSTAA

Tässä luvussa esittelen tutkimukseni kannalta merkittävimmät teorialähteet. Luku jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä alaluvussa (2.1) esittelen keskustelunanalyysia ja erityisesti sitä soveltavaa digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimusta. Keskustelunanalyysi on toisaalta tämän tutkimuksen metodinen lähtökohta mutta se muodostaa myös merkittävän teoreettisen viiteke-hyksen tekemilleni havainnoille.

Toisessa alaluvussa (2.2) esittelen imperatiivista tehtyjä aiempia tutkimuksia. Nämä tutki-mukset käsittelevät pitkälti imperatiivin myöntömuotoja, koska kielteistä imperatiivia on tut-kittu vasta vähän.

2.1 Digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimus

Digitaalisesta vuorovaikutuksesta on käytetty tutkimuksessa monia eri termejä, esimerkiksi tie-tokonevälitteinen viestintä, teknologiavälitteinen viestintä ja digitaalinen diskurssi. Termin va-linta vaikuttaa siihen, millainen näkökulma aiheeseen otetaan. Esimerkiksi tietokone on suh-teellisen suppea käsite, joka rajaa ulkopuolelle muun muassa tekstiviestit. (Helasvuo & Johans-son & Tanskanen 2014: 11.) Sana vuorovaikutus taas korostaa ilmiön interaktiivisuutta enem-män kuin esimerkiksi viestintä. Tässä tutkimuksessa käytän käsitettä digitaalinen vuorovai-kutus, joka pitää sisällään kaiken teknologisissa ympäristöissä tapahtuvan kielellisen toimin-nan, joka on luonteeltaan vuorovaikutteista eli jossa merkitykset syntyvät osanottajien yhteis-työn tuloksena (Salmi 2014: 189). Toisinaan puhun myös verkkokeskustelusta, joka taas viit-taa rajatummin nimenomaan keskustelupalstoilla käytävään ja useimmiten ei-reaaliaikaiseen viestien vaihtoon (Tietotekniikan termitalkoot 2012). Keskustelupalsta on Tietotekniikan ter-mitalkoiden (2017) määritelmän mukaan ”verkkosivusto tai verkkosivuston osa, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella yhdestä tai useammasta aiheesta”. Keskustelupalstat ovat myös osa sosiaalista mediaa, koska niiden sisältö on käyttäjien vuorovaikutuksessa tuottamaa ja niiden avulla luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita (Sosiaalisen median sanasto 2010: 13).

Tämä luku jakautuu kolmeen alalukuun. Ensimmäisessä alaluvussa (2.1.1) määritellään, mitä on digitaalinen vuorovaikutus ja miten se eroaa muusta vuorovaikutuksesta. Digitaalisella vuorovaikutuksella on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka on otettava huomioon, kun analysoidaan digitaalista keskusteluaineistoa. Toisessa alaluvussa (2.1.2) käyn läpi keskustelunanalyysin keskeisimpiä käsitteitä ja niiden soveltamista digitaaliseen aineistoon. Viimeiseksi (2.1.3)

In document "Älä viitsi lässyttää sontaa" : yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttö Suomi24-keskustelupalstan viesteissä (sivua 5-0)