5.2 Neuvo
Kielteistä imperatiivia käytetään toiseksi eniten neuvomiseen. Nämä neuvot voidaan useimmi-ten tulkita myös varoittaviksi, ja tästä syystä en erota varoituksia omaksi luokakseen. Neuvot ovat useimmiten responsiivisia ja vastaavat yleensä keskusteluketjun aloittavaan viestiin. Aloi-tuksessa ei välttämättä esiinny suoranaista kysymystä, mutta voidaan silti kontekstin perusteella olettaa, että kirjoittaja toivoo toisten reagoivan jotenkin viestiinsä. Esimerkiksi, jos etujäsenessä kuvaillaan ongelmaa, voidaan siihen ajatella myös implisiittisesti sisältyvän jonkinlainen oh-jeenhakukysymys. Neuvoissa kielteisen imperatiivin käyttö on siis odotuksenmukaista sen viestin perusteella, johon reagoidaan. Imperatiivilause vastaa toisen keskustelijan eksplisiitti-sesti tai implisiittieksplisiitti-sesti esittämään ohjeenhakukysymykseen.
Esimerkin 98 imperatiivilause älä siis vältä valtateitä on hyvin tyypillinen ja selvä neuvo:
98) Kirjoittaja 1:
Moro. olen aikeissa lähteä kesällä -14 pakoon omia juhliani autolla n2-viikkoa euroopaan,niin kysysin neuvoa mitkä on suurimmat vastoinkäymiset yleensä matkoilla? – – missä kannattaa yöpyä ja minkälaisia on ns, pikkukylien turvallisuus ja hintataso suomeen verrattuna.rouvani
71
taitaa kieliä aika hyvin eng,ruot.vähän saksa.butjetti .3000e auto kulutta 5l 100km diesel tar-vittaessa on visa.olemme kiertäneen aikamme saatossa koko suomen ,niin älkää sanoko että pysykää suomessa. NIINPÄ KIITOS NEUVIOSTA terv. Lauri Juhani
Kirjoittaja 2:
Hei Lauri J!
Aivan ensiksi haluan onnitella että olette valinneet näinkin loistavan tavan viettää lomaa. Itse paljon kyseisillä nurkilla lomailleena voin sanoa että pari asiaa tulee miettiä. – –
3. Hommaa navigaattoriin live-palvelu tms. sillä mikäli käy niin että tie on poikki edessä, navigaattori ohjaa hyvissä ajoin kierotielle. Puolassa ainakin suosittelen ajamaan normiohjei-den mukaan, älä siis vältä valtateitä, sillä navi voi todellakin kierrättää jonku metsänkin läpi :) – –
(Autolla Eurooppaan)
Keskustelun aloittavassa viestissä esitetään monta ohjeenhakukysymystä, joihin toivotaan vas-tauksia. Viestin lopussa kirjoittaja vielä täsmentää sanoilla NIINPÄ KIITOS NEUV[OI]STA ja kiellon ilmaisevalla imperatiivilauseella älkää sanoko että pysykää suomessa, millaisia vas-tauksia hän toivoo. Näistä täsmennyksistä huolimatta keskustelunaloittaja saa hyvin monenlai-sia vastaukmonenlai-sia vuoroonsa, ja ehkä osin juuri tästä syystä kirjoittaja 2 tekee heti alussa selväksi viestinsä sävyn. Hän pohjustaa neuvoaan etukäteen partisiippilausekkeella Itse paljon kyseisillä nurkilla lomailleena. Kirjoittaja lisää siis neuvojensa luotettavuutta viittaamalla omaan koke-mukseen. Tällainen neuvon tukeminen tai perusteleminen omakohtaisella kokemuksella on ai-neistossa hyvin tyypillistä. Sivulause että pari asiaa tulee miettiä viittaa sitä seuraaviin neuvoi-hin, jotka on esitetty luettelon muodossa. Näin kirjoittaja tekee vielä selväksi, ettei kyse ole tiukoista käskyistä tai kielloista, vaan vastaanottajalla on vapaus valita, noudattaako neuvoja vai ei. Imperatiivilauseessa esiintyvä siis-partikkeli yhdistää sen edeltävään lauseeseen. Siis toimii tässä selittävän lausumapartikkelin tapaan, eli se ilmaisee imperatiivilauseen olevan tar-kennusta edeltävään lauseeseen, joka on eksplisiittisesti merkitty suositteluksi (VISK § 807).
Koska edeltävässä lauseessa on jo tehty selväksi, että kyse on suosituksesta, voidaan tämän ajatella koskevan myös tarkentavaa imperatiivilausetta ja näin ollen pehmentävän sen sävyä.
Esimerkissä 99 aloitusviestissä ei ole suoraan esitetty kysymyksiä, mutta kirjoittaja kuvai-lee ongelman, johon hänen voidaan olettaa etsivän ratkaisua:
99) Kirjoittaja 1:
Ja kyllä tiedän että tämä on ehkä väärä osio, koska keskustelu ei liity parisuhteeseen/seurus-teluun mutta oon huomannut että täällä on fiksua porukkaa ja saa asiallisia vastauksia, niin kirjoitanpa nyt tänne.
Olen huomannut olevani joka paikassa ja joka porukassa epähaluttua seuraa. Toiset anta-vat suoraan ymmärtää asian laidan, toiset taas eivät ole suoraan ilmaisseet näin olevan, mutta käytös kertoo jotain... – –
En oikein ole keksinyt mitä vikaa minussa on. Toki uskon että se voi olla mahdollista, mutta ikinä kukaan ei ole tuonut ilmi, miksi seurani ei mahdollisesti kelpaa. – –
Kirjoittaja 2:
Kamalia vastauksia olet saanut, olen pahoillani kanssaihmisten kusipäisyydestä. – –
En tiedä miten käyttäydyt seurassa, mutta se, että seurasi ei käy ihmisille on merkki siitä, että he eivät tunne oloasi hyväksi kanssasi. Mikäli olet selvästi epäsosiaalinen tapaamisissa tai sanot jotain tyhmää, niin tarjoan tässä hyväksi havaitsemiani keinoa pysyä mukana kes-kustelussa: – –
72
Jos sinulta kysytään mielipidettä johonkin, mistä et ole varma, älä sano: "Emmätiiä".
Sano mieluummin, että et ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota ja kysy sitten, mitä mieltä toinen on. – –
(Miksi olen epähaluttua seuraa?)
Tässäkin aloitusviesti aloittaa koko keskustelun, ja siksi myös viestiketjun nimi Miksi olen epä-haluttua seuraa? voidaan tulkita osaksi viestiä. Tätä kautta viestiin liittyy myös suora kysymys.
Tässä kysymyksessä haetaan kuitenkin vain syitä ongelmaan, mutta oletettavaa on, että keskus-telunaloittaja toivoo tilanteeseensa myös ratkaisuja. Hieman ensimmäisen esimerkin tapaan viestissä tarkennetaan, millaiset vastaukset ovat toivottuja lauseilla oon huomannut että täällä on fiksua porukkaa ja saa asiallisia vastauksia. Toive on kuitenkin tässä esitetty vain epäsuo-rasti perusteluna sille, miksi keskustelu on liitetty kyseiseen osioon. Kirjoittajan 2 vastaus ja-kautuu kolmeen peräkkäiseen viestiin pituutensa vuoksi. Ne on kuitenkin julkaistu vain minuu-tin sisällä, joten olen tulkinnut ne yhdeksi viestiksi. Luultavasti kommenminuu-tin merkkiraja on tullut vastaan, ja vuoro jakautuu tästä syystä kolmeksi erilliseksi kommentiksi. Vastaus on rakenteel-taan hieman ensimmäisen kaltainen. Siinäkin ilmaisrakenteel-taan heti alkuun viestin sävy ottamalla etäi-syyttä edellisiin viesteihin, oikeutetaan neuvominen omalla kokemuksella ja tehdään selväksi, että kyse on neuvoista. Imperatiivin käyttömerkityksen tähdentäminen ja oikeutus sijoittuvat molemmat lauseeseen tarjoan tässä hyväksi havaitsemiani keinoa pysyä mukana keskustelussa.
Verbi tarjoan osoittaa, että vastaanottajalla on mahdollisuus olla toimimatta neuvotulla tavalla.
Substantiivilauseke hyväksi havaitsemiani keinoa ja erityisesti sen määritteet taas antavat oi-keutuksen ja perustelun neuvoille, mutta ilmaisevat myös, että kyseessä on subjektiivinen ko-kemus, ei yleinen totuus. Tämäkin pehmentää imperatiivilauseen sävyä. Kielteistä imperatiivia älä sano: ”Emmätiiä” seuraavassa virkkeessä ilmaistaan, miten kirjoittajan mielestä olisi pa-rempi toimia. Tällainen paremman vaihtoehdon esittäminen kielteisen imperatiivin yhteydessä on melko yleistä, kun kyseessä on neuvo. On myös tyypillistä, että se esitetään yksikön toisen persoonan imperatiivin myöntömuodossa.
Osa neuvoista ei saa oikeutusta aloitusvuoron perusteella, mutta viestin muusta sisällöstä käy selvästi ilmi, että kyseessä on neuvo, eikä esimerkiksi tiukka kielto (esimerkki 100). Tällöin siis imperatiivi vastaa johonkin toiseen vuoroon ja siinä esitetään neuvo tai neuvoja, mutta toi-sin kuin kahdessa ensimmäisessä esimerkissä aloitusvuoroon ei voida edes implisiittisesti tul-kita sisältyvän minkäänlaista ohjeenhakukysymystä. Sen sijaan myös aloitusvuorossa saatetaan esittää neuvoja tai ottaa kantaa johonkin asiaan. Molemmissa tapauksissa muut keskustelijat tuntuvat tulkitsevan aloitusvuoron kannanotoksi, koska vastauksissa otetaan suoraan kantaa tai esitetään omia ”parempia” neuvoja ikään kuin erimielisenä kannanottona. Nämä tapaukset ovat kuitenkin harvinaisempia kuin edellä esitellyt.
73 100)
Kirjoittaja 1:
Naisen iskeminen on äärimmäisen haastavaa ja hankalaa, jollei iskijällä ole minkäänlaista rutiinia siihen, miten homma toimii.
Kyse on sekä tekniikan hallinnasta että itseluottamuksesta. Keskityn nyt jälkimmäiseen osaan. – –
Sitten kun jonkin kerran vahingossa onnistaa, hämmästys on lähes veret seisauttava:
näinkö itsestään se tapahtuikin? Missä on piilokamera? Ei tämä näin voi mennä?
Valitettavasti onnistumisista oppiminen vaatisi riittävän monta toistoa, ja niitä on harvoin tarjolla. Onnea matkaan kuitenkin itse kullekin.
Terveisin eräs satunnaisonnistuja.
Kirjoittaja 2:
Ei se naisen iskeminen niin kummoista ole. Muistaa vaan yksinkertaiset ohjeet:
-ole rento äläkä yritä liikaa -muista käytöstavat – –
Aloita vaikka näistä, niin voi käydä parempi flaxi. Vaikka nykyään tasa-arvo jyllää, niin kyllä naiset ehdottomasti arvostavat sitä, että mies tulee juttelemaan. Nössöjä miehiä kun tah-too olla liikaa . Odottavat vain ja pelkästään naisen aloitetta.
(Naisen iskemisen)
Esimerkissä 100 aloitusvuoron alku antaa olettaa, että viestiin sisältyy neuvoja, mutta lopulta viesti jää kuitenkin lähinnä kannanotoksi. Kirjoittaja 2 esittää tähän keskustelunaloitukseen vas-taukseksi eriävän mielipiteen, ja kielteisessä imperatiivissa ilmaistu neuvo äläkä yritä liikaa ikään kuin perustelee tätä mielipidettä. Preferenssijäsennyksen mukaan, jos vierusparin etujä-sen on kannanotto, sille preferoitu jälkijäetujä-sen olisi samansuuntainen kannanotto (Tainio 1997:
94). Näin ollen esimerkissä 100 kielteisen imperatiivin sisältävä viesti olisi tulkittavissa prefe-roimattomaksi. Viestissä ei kuitenkaan esiinny preferoimattomuudelle ominaisia piirteitä. Kir-joittaja ei selittele mielipiteensä ilmaisemista etukäteen, vaan sijoittaa sen heti ensimmäiseen lauseeseen. Mielipiteen ilmaisuun ei liity myöskään minkäänlaisia sävyttäviä aineksia. Kirjoit-taja 1 nimittää itse pitkälti imperatiivimuotoista luetteloaan, josta esimerkissä näkyy vain osa, ohjeiksi. Myös luetteloa seuraava lause Aloita vaikka näistä korostaa sitä, että kielteisen impe-ratiivin käyttömerkitys on tässä neuvominen. Tämä käy ilmi partikkelista vaikka, joka toimii tässä yhteydessä fokuspartikkelina. Se ilmaisee, että edellä luetellut neuvot ovat esimerkin kal-taisia ja ettei esimerkkien valinnalla ole niin väliä (VISK § 841). Lista ei ole siis ehdoton, vaan on olemassa myös muita vaihtoehtoja.
Kielteisellä imperatiivilla ilmaistut neuvot vastaavat useimmiten keskustelunaloituksessa eksplisiittisesti esitettyyn tai siihen implisiittisesti sisältyvään ohjeenhakukysymykseen. Neu-voissa esiintyy hyvin monen tyyppisiä verbejä, eikä mikään verbityyppi nouse toisia yleisem-mäksi. Emootio- ja kognitioverbejä esiintyy kuitenkin tässä luokassa hyvin vähän. Neuvoviin imperatiivilauseisiin liitetään usein oikeutuksia ja perusteluja sekä tehdään selväksi, että ky-seessä on nimenomaan neuvo eikä esimerkiksi tiukka kielto.
74 5.3 Rauhoittelu tai rohkaisu
Kielteisellä imperatiivilla voidaan myös rauhoitella tai rohkaista toista keskustelijaa. Lauran-non (2014: 168) mukaan tällaiset ”älä stressaa”-tyyppiset lauseet ovat toivotuksen kaltaisia. Ne eivät ilmaise varsinaista rajoitetta, ja niille on ominaista, ettei subjektitarkoite voi todellisuu-dessa kontrolloida ilmaistua toimintaa (mp.). Nimitän tässä tutkimuksessa näitä toivotuksen kaltaisia imperatiivilauseita rauhoitteluiksi tai rohkaisuiksi, koska nämä käsitteet kuvaavat par-haiten niiden ilmaisemaa toimintaa. Rauhoitteluja tai rohkaisuja on aineistossa vain 18 eli huo-mattavan paljon vähemmän kuin neuvoja ja metapragmaattisia kommentteja. Ne osoittavat em-patiaa puhuteltavaa kohtaan, ja silloin viestin muukin sisältö on useimmiten toista keskustelijaa rohkaiseva:
101)
Kirjoittaja 1:
Oletteko ns. pyykkilautavatsoja? Itselläni on haaveena ottaa napakoru, mutta ensin pitää kyllä treenata vatsaa vielä jonkin verran. Ajattelin, että joskos sitten napakoru innostaisi pitämään parempaa huolta vatsa-alueestakin, toivottavasti ;)
Mitä materiaalia korunne on? Millainen kannattaa ottaa ensikoruksi? Joku alempana sanoi, ettei hopea sovellu napakoruun. Itse en kuitenkaan kullasta niin välitä, ja kaikki muut koruni ovat hopeaa. Mites, saako valkokultaisia? Taitavat vaan maksaa aika lailla.
Entäs kun sanotaan, että napa paranee hitaasti, niin millainen se sitten esim. 3kk:n päästä on, kosketusarkako ja punainen? Ei houkuttele oikein, että olisi seuraavat ½-1-vuotta kovin pahan näköinen.
Kiitos jos vastailette!
Kirjoittaja 2:
ÄLÄ HUOLI Mulla itselläni on napakoru ja ajattelin ennen sen laittoa että se inspiroisi vähän huolehtimaan vatsalihaksista. ei se oikein sillain menny. tai siis ei sen mahan tarvi mikään lauta olla jos haluaa napakorun.
Mun lävistys parantui siinä viikon päivien kuluessa. Ensimmäisenä päivänä oli arka ja en uskaltanut sitä liikutella ja sitten siihen tuli pienet mustelmat pihtien puristus kohdalle. nämä kuitenkin lähtivät tosiaan äkkiä pois ja vaihdoin korun jo 3 viikon jälkeen uuteen, vaikkei sitä kannattaisi oikeasti tehdä. Suolaliuosta en ole käyttänyt ollenkaan, koska kaverini mukaan se ei suuremmin tee eroa.
Parantuminen on, kuten varmaan on jo todettu, yksilöllistä ja kannattaa miettiä ennen lävis-tyksen ottoa kuinka helposti saat mustelmia ja kuinka haavasi parantuvat, sillä nämä saattavat antaa vinkkiä kuinka napakorusi tulee parantumaan.
Kun kuuntelee lävistäjän neuvoja ja ottaa vaikka kaverin henkiseksi tueksi niin kaiken pitäisi mennä hyvin. :)
(Te, joilla napakoru!)
Esimerkissä 101 rauhoittelu ÄLÄ HUOLI sijoittuu heti vuoron alkuun. Se muistuttaa hieman metapragmaattista kommenttia, mutta se ei ota kantaa itse vuoroon vaan sen ilmaisemiin aja-tusmalleihin. Huomio ei ole siis enää vuorovaikutuksessa vaan sen ulkopuolella. Metaprag-maattisesta kommentista sen erottaa myös verbityyppi. Rauhoitteluissa tai rohkaisuissa on pal-jon emootioverbejä (älä murehdi, älä välitä, älä säikähdä, älä pelkää), ja älä huoli on näistä toiseksi yleisin (n=5) älä välitä -verbin jälkeen.
Rauhoittelu saattaa olla myös ennakoivaa. Tällöin se esiintyy usein neuvomisen yhtey-dessä kuten esimerkissä 102.
75 102)
Eli ihan ensiksi maksat sinne kassaan sen laskun.(liittoon)
Viet sitt työtodistukset työkkäriin ja voit ottaa ne palkkatodistuksetkin mukaan näytille.
Sitten kassaan palkkatodistukset ja hakemus. Todennäköisesti pyytävät vielä jotain täyden-nystä, älä hermostu.
Hyvää jatkoa.
(Kohta työtön?)
Esimerkissä 102 neuvotaan toista keskustelijaa. Neuvomisen jälkeen kirjoittaja varoittaa vielä siitä, miten tilanne todennäköisesti tulee etenemään, ja liittää tähän varoitukseen rauhoittelun älä hermostu. Ennakoiva rauhoittelu voi myös liittyä rauhoittelijan oman viestin sisältöön, mutta tällöin se on luonteeltaan metapragmaattinen.
Rauhoittelut ja rohkaisut ilmaisevat myönteistä asennoitumista puhuteltavaan. Ne osoitta-vat empatiaa ja kiinnostusta puhuteltavan hyvinvointia kohtaan. Neuvojen tavoin myös rauhoit-teluihin ja rohkaisuihin liitetään usein perusteluja ikään kuin tehosteeksi.
5.4 Kannanotto
Osa kielteisistä imperatiiveista ottaa kantaa puhuteltavan oletettuihin tai mahdollisiin ajatuk-siin. Nämä tapaukset ovat lähellä metapragmaattisia kommentteja, mutta erona on se, että kan-nanotto ei kohdistu itse viestin sisältöön vaan kirjoittajan esiin nostamiin ja väärinä pitämiin ajatusmalleihin. Kyse ei ole siis puhuteltavan viestissään julki tuomista ajatuksista. Kannan-otoissa kielteistä imperatiivia käytetään ennen kaikkea välineenä omien mielipiteiden esiin-tuomiseen. Tästä syystä kutsun näitä tapauksia kannanotoiksi.
Usein kannanotoissa imperatiiviverbinä on kognitioverbeihin kuuluva luulemisverbi (esim. luulla, kuvitella, olettaa), ja ajatus, johon halutaan ottaa kantaa, esitellään sivulauseessa tai lauseenvastikkeen muodossa. Näin on myös esimerkissä 103, joka edustaa hyvin tyypillistä tapausta.
103)
Kirjoittaja 1:
Ukrainan armeijan ampumat pommit osuvat alle 500m päähän iltalehden toimittaja ryhmästä.
Siviilit joutuvat jouksemaan iltalehden raportin mukaan pommisuojiin ukrainan armeijan ampuessa rajusti raskaalla tykistöllä ja raketeilla kaupunkiin ja rautatieasemalle. – –
Ukrainan armeijan Itä-ukrainan rankaisuoperaati jatkuu rautateiden ja muiden siviilikoh-teiden tuhoamiskampanjana.
Kirjoittaja 2:
Kerropa missä on sodittu niin ettei yhtään siviiliä ole kuollut? Etpä taida ymmärtää alkuun-kaan sitä mitä sana "sota" merkitsee. Älä luule, että se on sellaista mitä tietokone- ja vi-deopelit näyttävät, sota on todellisuudessa raakaa tuhoamista ja tappamista.
Ja kun vihollisuudet kasvaa riittävän suureksi ei sillä ole väliä onko sotilas vai siviili.
Yritäpä miettiä kuinka monta siviiliä kuoli 2. maailmansodassa?
(Ukrainan armeija ampuu siviilikohteita)
76
Esimerkissä 103 kielteisen imperatiivin sisältävä viesti ottaa kantaa keskustelunavaukseen, jossa tarjotaan keskustelunaiheeksi Ukrainan tilannetta ja erityisesti sodan kohdistumista sivii-leihin. Virke Älä luule, että se on sellaista, mitä tietokone- ja videopelit näyttävät ja sitä edel-tävät virkkeet ottavat kantaa aiheen esiin nostamiseen, tai vaihtoehtoisesti voitaisiin tulkita, että kirjoittaja asettuu puolustamaan Ukrainan armeijan toimia esittämällä ne täysin tavanomaisina ja ikään kuin asiaankuuluvina. Kielteisen imperatiivin muotoisella kannanotollaan kirjoittaja 2 esittää kärjistetyn ja lapsellisen ajatusmallin, jonka hän samalla kumoaa. Tuodessaan esiin tä-män väärän ajatusmallin kirjoittaja samalla liittää sen vastaanottajaan, mikä saa tätä-män näyttäy-tymään huonossa valossa.
Seuraavassa esimerkissä kannanotto on selvemmin yhteydessä puhuteltavan edeltävään vuoroon, ja näin ollen se on jo hyvin lähellä metapragmaattista kommenttia. Kannanoton koh-teena ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole varsinaisesti itse vuoro vaan siitä kumpuava aja-tusmalli.
104)
Kirjoittaja 1:
Naiset vastatkaa miksi teille kelpaa varsinkin ravintolasta vain ne pelimiehet kun vieläpä ovat noin kieroja. Täällä haukkuvat yhteen ääneen pelimiehiä mutta tarkoittavat sitten toista. To-siasia on kyllä että hyvin näyttää kelpaavan jopa ystävättärille sama pelimies tosin eri aikaan.
Onneksi olkoon naiset!
Kirjoittaja 2:
Pekka taitaa väärässä. Älä suinkaan unohda, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia.
Ja nämä naiset jotka pyörivät pelimiesten ympärillä ovat toinen ääripää.
Täällä palstalla seikkailevat naiset eivät välttämättä vietä iltaansa baarissa/ravintolassa vaan ihan ulkosalla ja muissa paikoissa.
(Paras tapa saada naista)
Esimerkin 104 imperatiivivirke Älä suinkaan unohda, että kaikki naiset eivät ole samanlaisia on muodoltaan muistutuksen kaltainen. Senkin ensisijainen käyttömerkitys on kuitenkin kan-nanottaminen. Edellisen esimerkin tavoin virke sisältää oletuksen siitä, että kirjottaja 1 luulee kaikkien naisten olevan samanlaisia ja kumoaa tämän ajatuksen. Tässä tapauksessa tuo kumottu ajatus ei ole kuitenkaan enää aivan tuulesta temmattu, vaan kumpuaa puhuteltavan tavasta pu-hua naisista yleistävään sävyyn. Kirjoittaja 2 korostaa kannanottoaan partikkelilla suinkaan, joka on Ison suomen kieliopin mukaan kiellon vahvistin. Tällaiset fokuspartikkelin -kAAn si-sältävät kieltoa vahvistavat sanat korostavat asteikon alkupäätä. (VISK § 1722.)
Kannanotot eivät muodosta enää aivan yhtä selvärajaista ryhmää, koska osa niistä on jo niin lähellä metapragmaattisia kommentteja, että kyse on pelkistä tulkintaeroista. Aina ei voida varmaksi sanoa, kohdistuuko kannanotto itse vuoroon vai siitä kumpuavaan ajatusmalliin. Esi-merkissä 104 kirjoittajan voidaan tulkita yhtä hyvin ottavan kantaa puhuteltavan tapaan käyttää termiä naiset ikään kuin kyseessä olisi yksi homogeeninen ryhmä, ja näin ajateltuna kyseessä olisi vuoron muotoon kohdistuva metapragmaattinen kommentti. Esimerkin 103 kielteistä
im-77
peratiivia taas on vaikea tulkita metapragmaattiseksi kommentiksi, koska sillä ei ole selvää yh-teyttä puhuteltavan edeltävään vuoroon. Tällaiset tapaukset osoittavat toimintaluokan olemas-saolon erillisenä ryhmänä, koska ne eroavat merkitykseltään kaikista muista toimintaluokista.
Metapragmaattisten kommenttien ja kannanottojen rajatapauksissa käytin erotteluperusteena verbityypin valintaa. Silloin, kun kirjoittaja on valinnut puheaktiverbin sijaan kognitioverbin, tulkitsen hänen myös verbivalinnallaan ilmaisevan, että kannanoton kohteena on abstrakti aja-tusmalli eikä sen aiempi tai mahdollisesti tuleva ilmentymä keskustelussa.
5.5 Kielto
Tässä luvussa käsittelen niitä kielteisen imperatiivin esiintymiä aineistossa, jotka ilmaisevat selkeän toimintarajoitteen puhutellun toiminnalle. Nämä tapaukset eivät jätä puhutellulle va-pautta valita, noudattaako kieltoa vai ei. Neuvoista nämä eroavat myös siinä, kuka kiellon nou-dattamisesta ensisijaisesti hyötyy. Silloin, kun kyseessä on neuvo, ensisijainen hyötyjä on pu-huteltava. Tällöin kielteinen imperatiivi vastaa useimmiten aloitusvuorossa esitettyyn ongel-maan. Toki neuvosta saattaa välillisesti hyötyä myös esimerkiksi puhuteltavan lemmikki, jos kyseessä on vaikkapa lemmikin koulutukseen liittyvä neuvo, mutta tällöinkin ensisijainen hyö-tyjä on puhuteltava, joka saa vastauksen ongelmaansa. Kieltotapauksissa taas noudattamisesta hyötyy ennen kaikkea jokin kolmas osapuoli tai joissain tapauksissa puhuja itse. Tällöin kiel-teisen imperatiivin käytön motiivina ei ole enää puhuteltavan ongelmaan vastaaminen vaan jon-kun toisen edun ajaminen. Kielto-nimitys saattaa toki olla jokseenkin harhaanjohtava, koska sillä voidaan muissa yhteyksissä tarkoittaa yleisesti kielteistä imperatiivia tai esimerkiksi kiel-tomuotoista indikatiivilausetta. Mielestäni se sopii kuitenkin parhaiten kuvaamaan tätä toimin-taluokkaa. Lauranto (2014) erottaa omassa tutkimuksessaan samaan tapaan käskytulkintaiset imperatiivit muusta imperatiivin käytöstä. Ja samoin kuin käskeminen myönteisellä imperatii-villa tuntuu kieltäminen kielteisellä imperatiiimperatii-villa olevan hyvin harvinaista.
Seuraavassa esimerkissä kielteisen imperatiivin käytön motiivina on toiminnan kohteen eli lapsen suojeleminen.
105)
Kirjoittaja 1:
Lasten ruumiillinen kuritus on ollut lailla kiellettyä jo yli 20 vuotta. Silti lähes kolmannes suomalaisista hyväksyy väkivallan käytön kasvatuksessa.
Lastensuojelun Keskusliiton teettämän kyselyn mukaan joka kymmenes suomalainen ei pidä edes nyrkillä lyömistä tai potkaisemista pahoinpitelynä, jos kohteena on lapsi. – – Pitääkö vanha sananlasku yhä paikkansa? Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa?
Minkälaisia vaihtoehtoja ruumiilliselle kuritukselle voi keksiä?
78 Kirjoittaja 2:
Aloin voida pahoin kun kuulin tänään radiosta tuon uutisen! Kuka on niin sairas että pystyy lyömään pientä lasta!!?? Ilmeisesti sitten aika moni vanhempi tuon uutisen mukaan. Lyömi-nen ei ole kasvatuskeino, se on alistamista, sillä ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa!!!
Ei ainakan täysipäisiä, onnellisia ihmisiä. Lyödystä lapsesta kasvaa lyöjä. Olen järkyttynyt ja surullinen ja vihainen. Sinä vanhempi joka lyöt ja läimäytät tai tukistat lastasi, tee se jollekin joka on voimaltaan tasavertainen kanssasi, älä tee sitä puolustuskyvyttömälle lapselle!!! Lapsi ei pysty puolustautumaan, se jättää häneen ikuiset arvet.
(Saako lasta kurittaa?)
Esimerkki 105 on poikkeuksellinen, koska sen sisältämä kielto Sinä vanhempi joka lyöt ja läi-mäytät tai tukistat lastasi, tee se jollekin joka on voimaltaan tasavertainen kanssasi, älä tee sitä puolustuskyvyttömälle lapselle!!! on kohdistettu suuremmalle vastaanottajajoukolle, vaikka on-kin ilmaistu yksikössä. Kirjoittajan 1 vuoro aloittaa koko keskustelun, ja kyseessä on Suomi24-palstan toimituksen kirjoittama keskustelunaloitus. Aloituksessa ei oteta kantaa suuntaan tai toiseen, vaan tarkoituksena on herätellä keskustelua aiheesta. Ennen kirjoittajan 2 vuoroa kes-kustelussa on esitetty monenlaisia mielipiteitä, ja kannanotto kumpuaa uutisen lisäksi luulta-vasti myös näistä aiemmista kommenteista. Kielto on kenties kohdistettu kaikille niille keskus-teluketjuun osallistujille, jotka puolustavat vuoroissaan lasten fyysistä kuritusta. Yksikön käyttö on tässä luultavasti tehokeino, joka tekee kiellosta entistä terävämmän ja tunteisiinve-toavamman. Kirjoittaja tehostaa kieltoaan myös huutomerkeillä, jotka on liitetty sen perään.
Kieltoja on aineistossa vain 7. Näistä suurin osa on juuri esimerkin 105 tavoin jonkin kol-mannen osapuolen etua ajavia. Kiellot eivät ole luonteeltaan yhtä reaktiivisia kuin toiset toi-mintaluokat, koska ne eivät varsinaisesti vastaa puhuteltavan edeltävään vuoroon. Juuri reak-tiivisuus onkin yksi neuvoja ja kieltoja erottava tekijä. Yksi kielloista sijoittuu jopa heti kes-kustelunaloitukseen, mikä on aineistossa hyvin harvinaista. Tällaisia aloitukseen sijoittuvia kielteisiä imperatiiveja on koko aineistossa vain kaksi.
5.6 Vetoomus
Lauranto (2014: 168–169) toteaa väitöskirjassaan, että kielteistä imperatiivia voidaan käyttää silloin, kun vastaanottajan toiminnan rajoittaminen on oikeutettua. Tästä on kyse
Lauranto (2014: 168–169) toteaa väitöskirjassaan, että kielteistä imperatiivia voidaan käyttää silloin, kun vastaanottajan toiminnan rajoittaminen on oikeutettua. Tästä on kyse