Primääri-A-verbejä on aineistossa noin puolet vähemmän kuin primääri-B-verbejä. Ne ovat siis huomattavasti harvinaisempia. Valtaosa (53 %) tämän luokan verbiesiintymistä on liikeverbejä.
Yleisimmät yksittäiset kielteisissä imperatiivilauseissa esiintyvät primääri-A-verbit ovat olla (n=8), tehdä (n=7) ja tulla (n=4). Yksittäisten verbien esiintymämääriä tarkasteltaessa näkyy sekä A- että B-verbien osalta se, että neutraalit ja merkitykseltään köyhät verbit nousevat muita verbejä yleisemmiksi. Tämä johtuu varmastikin siitä, että ne eivät ole merkitykseltään eivätkä käyttöyhteyksiltään yhtä rajattuja.
3.2.1 Liike
Liikeverbit ovat primääri-A-verbeistä yleisin aineistossa esiintyvä verbityyppi. Suurin osa näistä liikeverbeistä on omistusverbejä ja tarkemmin sanottuna sellaisia, joissa omistussuhde vaihtuu (esimerkit 41–43). Statiivisia omistusverbejä (minulla on kissa) ei esiinny lainkaan ai-neiston kielteisissä imperatiivilauseissa, koska tällaisista verbeistä ei voida muodostaa impera-tiivia.
41) Maksaa älä anna kissalle usein, se on aikamoinen A-vitamiinipommi.
42) Tag Heuer on paskaa. Älä osta.
43) Älä koskaan anna yhteystietojasi, jos et tiedä tarkalleen, että sivu on luotettava
Kuten esimerkit 41 ja 42 havainnollistavat, asia, joka vaihtaa omistajaa, on tyypillisesti hyvin konkreettinen. Tämä johtuu siitä, että jos omistusverbi saa abstraktin objektin, kyseessä on pi-kemminkin mentaalisen asiaintilan muutos kuin omistussuhteen vaihtuminen (älä ota sitä it-seesi). Näissä tapauksissa luokittelen verbin primääri-B-verbeihin kuuluvaksi. Esimerkissä 43
41
objekti on jo abstraktimpi, ja tässä tapauksessa verbin ilmaisema toiminta läheneekin mentaa-liasiaintilaa. Yhteystietojen antamisessa voi olla kontekstista riippuen sekä teon että puheaktin piirteitä, mutta tässä tapauksessa luokittelen sen tekoverbiksi.
Joukossa on myös liikeverbejä, jotka kuvaavat konkreettista paikasta toiseen siirtymistä:
44) Olin muukalaislegioonasa enkä voi antaa muuta neuvoa kuin, että älä lähde sinne.
45) Miesparka! Kaltoinkohdeltu ressu, tule mamin syliin! Tartarkemmin ajateltuani; älä vaan tulekaan!
Myös tämän tyyppisissä liikeverbeissä verbi ilmaisee konkreettista siirtymistapahtumaa. Täl-laiset imperatiiviverbit ovat aineistossa lähes aina osana neuvomista, kuten esimerkin 44 ta-pauksessa kirjoittaja itse eksplisiittisesti ilmaiseekin. Myös esimerkissä 45 imperatiiviverbi il-maisee konkreettista siirtymistapahtumaa, mutta kyse ei olekaan enää neuvomisesta, vaan im-peratiivilause on osana ironista kuviota. Tämä on aineistossa ainoa tulla-verbi, jonka kuvaama siirtyminen voidaan ymmärtää täysin konkreettisesti. Useimmiten siis siirtymistä kuvataan poispäin suuntautuvana liikkeenä. Aineistossa on kuitenkin kolme sellaista tulla-verbiä, jotka luokittelen liikeverbeiksi, mutta jotka eivät kuvaakaan enää aivan yhtä konkreettista siirtymis-tapahtumaa:
46) Älä tule tänne hihhuli pätemään yhtään mitään kun et osaa.
47) Älä sitten tule itkemään, miksi et kelpaa kenellekään naiselle kun itse et edusta sitä tasapai-noista ja järkevää ihmistä itsekään.
48) Pelle älä tuu bumppimaan 7 vuotta vanhaa topiccii
Kaikissa esimerkkien tapauksissa tulla-verbi esiintyy ketjuuntuneena toisen mA-infinitiivimuo-toisen verbin kanssa ja tämä infinitiiviverbi kuvaa nimenomaan puheaktia. Itkeä ja bumppia eivät tosin ole perusmerkitykseltään puheaktiverbejä, mutta konteksti antaa olettaa, että tässä tapauksessa niillä viitataan todennäköisemmin puheaktiin kuin fysiologiseen reaktioon tai kau-satiiviseen liikkeeseen. Esimerkeissä 46, 47 ja 48 tulla-verbi kuvaa siis keskusteluketjun avaa-mista ja sinne kommentoiavaa-mista konkreettisena siirtyavaa-mistapahtumana. Tällainen ”tulla sano-maan”-konstruktio on luultavimmin kiteytynyt alun perin puhuttuun keskusteluun, jossa kes-kustelupaikalle siirtyminen onkin konkreettinen tapahtuma. Kyse on siis mahdollisesti siitä, että tulla-verbin merkitys on tässä konstruktiossa abstraktistunut, ja siten sitä voidaan käyttää myös verkkokeskustelussa, johon liittyminen ei varsinaisesti olekaan konkreettinen siirtymistapah-tuma. On myös tullut tavaksi puhua internetin selaamisesta ja siellä toimimisesta ikään kuin me todella liikkuisimme ja olisimme konkreettisesti hahmotettavassa tilassa. Netissä voidaan na-vigoida ja surffailla, ja keskustelupalstoja voidaan kutsua huoneiksi. Tämäkin siis saattaa selit-tää tulla-verbin käyttöä tässä kontekstissa.
Aineistossa on myös jonkin verran kausatiivista liikettä tai kontaktia kuvaavia imperatii-viverbejä kuten esimerkeissä 49 ja 50.
49) Vältä raskaan kantamista, älä riuhdo mitään, älä vedä perässäsi mitään raskasta, harjoittele oikea nostotekniikka.
50) Älä lyö koiraa - ikinä - mutta ole pelottava, äänekäs ja tiukka.
42
Esimerkin 49 kielteiset imperatiiviverbit ovat kausatiivisia liikeverbejä ja toimivat osana neu-vomista. Esimerkin 50 lyödä-verbi taas on kontaktiverbi, ja lauseen ilmaisema puhetoimintakin on vaativuudeltaan lähempänä kieltoa kuin neuvoa. Tiivistyksenä voisi sanoa, että liikeverbit ovat tyypillisimmin neuvovia, jotka joissain tapauksissa lähentelevät kieltoa. Poikkeuksen tä-hän sääntöön muodostaa ainoastaan tulla-verbin muodostama verbiketju, joka esiintyy osana metapragmaattista kommenttia, eli se ottaa kantaa itse vuorovaikutustapahtumaan.
3.2.2 Tila
Yleisimmin aineistossa esiintyvä tilaverbi on olla. Nämä imperatiivilauseet ovat kopulalauseita.
joissa olla-verbi muodostaa predikaatin yhdessä predikatiivin tai adverbiaalin kanssa (VISK § 891):
51) no älä nyt ole naurettava :D
52) Älä ole liian päälle käyvä, se voi karkoittaa ujon ihmisen, sen huomasin. :(
53) Älä siis ole surullinen, ole sydämestäsi iloinen, hän on suuri mies – Hän unohti itsensä!
Esimerkeissä havainnollistuvat kaikki kolme aineistossa esiintyvää tapaa käyttää olla-verbiä imperatiivilauseessa. Esimerkin 51 imperatiivilause ottaa kantaa edellä sanottuun. Se on siis metapragmaattinen kommentti. Esimerkki 52 on neuvo. Predikatiivi liian päälle käyvä ilmaisee ominaisuuden, jota kielteinen imperatiivi kehottaa välttämään. Viimeisessä esimerkissä taas on kyse rohkaisusta. Tällaisissa lauseissa predikatiivi ilmaisee jotain tunnetilaa. Olla-verbi on siis merkitysköyhyytensä vuoksi hyvin monikäyttöinen myös kielteisissä imperatiivilauseissa.
Kopulalauseessa on kyse tilan nominaalisesta koodauksesta, koska verbi itsessään ei ni-meä mitään tiettyä tilaa. Verbaalisessa koodauksessa taas asiantila käy ilmi jo verbistä kuten esimerkeissä 54–56.
54) Älä kuitenkaan ikinä jää sellaiseen porukkaan jossa sinua jatkuvasti lytätään.
55) Jollet tunne, että on hyvä olla ja odottaa, niin älä odota!
56) Mene töihin, äläkä loisi!
Esimerkkien 54 ja 55 imperatiiviverbit ovat aspektuaalisia tilaverbejä, koska ne kuvaavat jää-mistä ja odottamista (Pajunen 2001: 118). Tällaisen verbin sisältävät imperatiivilauseet toimi-vat ikään kuin käänteisinä kehotuksina lähteä tai toimia. Esimerkin 56 imperatiiviverbi loisia taas on elämisverbi, joka sisältää myös negatiivisen arvovarauksen (´elää arvottomasti´) (Paju-nen 2001: 117). Tässä tapauksessa kielteiseen imperatiivilauseeseen implisiittisesti sisältyvä kehotus on ilmaistu myös eksplisiittisesti imperatiivin myöntömuodossa mene töihin.
Tilanilmaisukseksi luokittelen myös pitää-verbin silloin, kun sillä kuvataan jonkin sellaisen asiaintilan ylläpitämistä, joka ei vaadi aktiivista toimintaa. Tämä pätee seuraaviin esimerkkei-hin.
43 57) ÄLÄ SAATANA PIDÄ VAKIONA
58) Sulje vaan yöksi, jos haluat säästellä käyttötunteja, eli pidentää laitteen ikää, niin älä sitä turhaan pidä käynnissä.
Näissä esimerkeissä pitää-verbin ilmaisema toiminta on tekemisen sijaan tekemättä jättämistä.
Samoin kuin esimerkkien 54–56 imperatiivilauseet nämäkin imperatiivit toimivat käänteisinä kehotuksina. Jälkimmäisessä tämä kehotus on ilmaistu myös eksplisiittisesti. Esimerkissä 57 otetaan kehotuksen lisäksi voimakkaasti kantaa aiemmin esitettyihin kommentteihin, joissa tuo-mitaan mopon virittäminen.
Aineistossa on myös yksi tapaus, jossa tilaverbi muodostaa verbiketjun toisen mA-infini-tiivimuotoisen verbin kanssa:
59) Joten anna miehelle aikaa selvittää ajatuksensa, ole kaukaa ”läsnä”, elä myös omaa elämääsi, älä jää murehtimaan vaan jatka eteenpäin
Verbi murehtia, jonka kanssa jäädä-verbi ketjuuntuu esimerkissä 59, on emootiota ilmaiseva psykologinen verbi. Se, että varsinaisen toiminnan ilmaisevaan murehtia-verbiin on liitetty as-pektuaalinen tilaverbi, tuntuisi tässäkin tapauksessa lisäävän kielteisen imperatiivin kehotta-vuutta. Murehtiminen kuvataan paikalleen jäämisenä, josta kehotetaan pois. Tämä kehotus il-maistaan myös eksplisiittisesti rinnasteisessa päälauseessa vaan jatka eteenpäin.
3.2.3 Teko
Keskusteluissa esiintyy vain vähän varsinaista tekoa ilmaisevia verbejä. Verbi älä tee on tämän ryhmän verbeistä yleisin (esimerkit 60–62). Lähes puolet tekoverbeistä on juuri tehdä-verbin esiintymiä. Aineistossa esiintyy kerran myös tehdä-verbistä johdettu muoto älä teetä (esi-merkki 23).
60) Älä tee virhettä, että keskeytät ja tulet Suomeen, sinua varten on ihana tyttö muualla.
61) Älä ystävä hyvä tee itsellesi pahaa, ei se ole ratkaisu ongelmiisi!
62) Älä teetä ihmisillä turhaa työtä, kun tiedät tuhoavasi sen jo etukäteen.
Tehdä-verbi on merkityssisällöltään niin köyhä, että se vaatii ympärilleen muutakin. Esimer-kissä 60 kirjoittaja selventää sivulauseessa, mistä toiminnasta on kyse, ja päälauseena toimiva imperatiivilause kiellon lisäksi arvioi tätä toimintaa. Kirjoittaja voisi ilmaista asian myös ilman sivulausetta muodossa Älä keskeytä ja tule Suomeen, mutta tällöin toiminnan arviointi jäisi pois.
Esimerkki 61 taas voidaan tulkita kahdella tavalla. Joko voidaan ajatella, ettei kirjoittaja halua-kaan kieltää yhtä rajattua toimintaa vaan viittaa laajemmin kaikkiin sellaisiin toimintoihin, joita voidaan pitää itselleen pahan tekemisenä. On kuitenkin myös mahdollista, että kyseessä on kiertoilmaus itsemurhalle. Vuoro, johon kyseinen imperatiivilause sisältyy jää keskusteluketjun
44
viimeiseksi, joten lauseen merkitys jää tulkinnanvaraiseksi. Puhuteltava ei ole myöskään il-maissut, että hänellä olisi aikeita satuttaa itseään, vaikka varsinkin lauseen ei se ole ratkaisu ongelmiisi sanajärjestys antaa ymmärtää, että kyseessä olisi reaktiivinen lausuma. Esimerkissä 62 teettää-verbillä viitataan edelliseen vuoroon. Tässä tapauksessa siis imperatiivilause on vah-vasti kytköksissä edeltävään vuoroon, eikä ole tarpeen enää tarkemmin nimetä, mistä toimin-nasta on kyse.
Aineistossa on myös neljä tekoverbiä, joilla ilmaistaan nimenomaan fysiologisperustaista tekoa. Tällaisia ovat nauttimista tai huoltamista ilmaisevat verbit (esimerkit 63–64).
63) Älä vedä enempää pilveä, äläkä maistele enempää kärpässieniä.
64) Älä syö sitä mirtatsapiinia vaan pyydä jotain uudempaa.
Esimerkki 63 ilmaisee epäsuorasti kirjoittajan asennetta puhuteltavan sanomisia kohtaan. Kir-jaimellisesti se olettaa puhuteltavan olevan huumattu, mutta todennäköisesti kommentin tarkoi-tuksena on vain kärjistää puhuteltavan sanomisten järjenvastaisuutta ironisella piikittelyllä. Esi-merkki 64 taas on selkeä neuvo, joka vastaa puhuteltavan esittämään ongelmaan.
Tekoa voi ilmaista myös toiseen luokkaan kuuluva verbi, joka saa metaforisen tulkinnan:
65) Älä hyvä ihminen veny yli voimavarojesi. Ei kun sairaslomalle!
Esimerkissä 65 esiintyvä verbi venyä on perusmerkitykseltään liikeverbi, mutta tässä konteks-tissa se on merkitykseltään lähimpänä tekoverbeihin kuuluvaa aktiviteettiverbiä. Aktiviteetti-verbeihin kuuluvat muun muassa verbit ahertaa ja uutteroida (Pajunen 2001: 164–165). Meta-fora venyä yli voimavarojensa on merkitykseltään lähellä näitä kahta verbiä, mutta sisältää li-säksi ajatuksen siitä, että tämä aherrus tai uurastus menee liiallisuuksiin. Vaihtoehtona liialle aherrukselle esitetään sairaslomalle jääminen.
3.2.4 Fysiologinen tila tai prosessi
Fysiologiset verbit ilmaisevat sellaisia prosesseja, tiloja ja tilanmuutoksia, jotka ovat tyypillisiä fyysiselle olemukselle. Ruumis käsitetään näissä verbeissä aineelliseksi eikä mentaaliobjek-tiksi. Fysiologiset verbit kuvaavat siis sitä, mitä kehossa tapahtuu. (Pajunen 2001: 272.) Nämä verbit ovat aineistossa harvinaisimpia. Tämä selittyy luultavimmin sillä, että tällaista toimintaa harvemmin kielletään, koska se on useimmiten sellaista, johon emme juurikaan voi vaikuttaa.
Tällaisia verbejä esiintyy samasta syystä harvoin myönteisissäkään imperatiivilauseissa. Fysio-logista tilaa tai prosessia kuvaavia verbejä löytyy aineistosta vain kolme. Esimerkissä 66 itkeä-verbiä käytetään vastaanottajan pilkkaamiseen.
66) Väisäselle varoitus, että älä nyt itke, kun kuulet totuuden.
45
Imperatiiviverbi älä itke kuvaa fysiologisperustaista reaktiota. Verbin käyttäminen tässä yhtey-dessä voidaan käsittää pilkkaavana. Lause esitetään keskellä kiivasta kahdenkeskistä väittelyä.
Se sijoittuu vuoron alkuun ennen kannanottoa. Tällaisessa keskustelukontekstissa tunteiden osoittamista pidetään harvoin hyväksyttävänä tai vakuuttavana käytöksenä. Itkeminen liitetään päinvastoin monesti lapselliseen käyttäytymiseen. Kirjoittaja tuskin todella uskoo, että hänen sanansa aiheuttaisivat vastapuolessa fysiologisen itkemisreaktion. Lausuman funktio on toden-näköisemmin keskustelukumppanin herjaaminen. Keskustelu jatkuu tämän kyseisen vuoron jälkeen, eikä vastapuoli ota mitään kantaa sen alun imperatiivilauseeseen. Sen sijaan hän jatkaa oman kantansa puolustamista ainakin näennäisen rauhallisesti ja asiallisesti.
Esimerkkien joukosta löytyy myös tilanmuutosta kuvaava verbi:
67) Jos otat älä päihdy.
Esimerkissä 67 on fysiologisen tilan muutosta kuvaava verbi älä päihdy. Verbillä viitataan tässä kontekstissa alkoholin nauttimisen aiheuttamaan päihtymystilaan. Tämä fysiologisen tilan muutos on sellainen, johon pystyy toiminnallaan muttei niinkään tahtotilallaan vaikuttamaan.
Imperatiiviverbi älä päihdy ei siis kiellä kehossa tapahtuvaa tilanmuutosta vaan siihen johtavan liiallisen alkoholin nauttimisen. Täten se lähenee merkitykseltään nauttimisverbejä, jotka kuu-luvat tekoverbeihin.
Seuraava esimerkki herättää äärimmäisyydessään kysymyksen siitä, liioitteleeko kirjoit-taja.
68) Älä hievahda kolmeen tuntiin milliäkään ja äläkä räpäytä edes silmiä.
Tässä esimerkissä imperatiiviverbillä kielletään silmien räpäyttäminen eli fysiologinen toi-minto. Silmien räpäyttäminen on toiminto, johon pystymme jossain määrin vaikuttamaan, mutta joka toisaalta tapahtuu tahtomattammekin. Sen sijaan tämän toiminnon estäminen vaatii ajattelua ja ponnistelua. Kolme tuntia ilman silmien räpäyttämistä on tietääkseni jo mahdotto-muus. Kyse on kenties siitä, että kirjoittaja käyttää liioittelua retorisena keinona. Hän ei siis tarkoita kirjaimellisesti sitä, mitä sanoo. Tämä tuntuu pätevän myös kahteen edeltävään esi-merkkiin. Fysiologisen verbin sisältävät imperatiivilauseet saavat siis aineistossa muun kuin kirjaimellisen tulkinnan. Näiden verbien määrä on kuitenkin niin pieni, ettei tulosten perusteella voi tehdä yleistyksiä.