Itsenäiset partikkelit

Itsenäisiä sävy- ja dialogipartikkeleja esiintyy aineistossa enemmän kuin liitepartikkeleja, mutta niitäkin vähän suhteessa aineiston kokoon. Yksi partikkeleista nousee kuitenkin selvästi toisia yleisemmäksi. Seuraavaan taulukkoon olen koonnut aineistossa yleisimmin esiintyvät partikkelit ja niiden esiintymien määrät.

Taulukko 4. Kielteisen imperatiivilauseen itsenäiset sävy- ja dialogipartikkelit

Partikkeli Esiintymät (n)

nyt 23

no 5

vaan 5

sitten 3

yhteensä 36

Nyt esiintyy aineistossa kaikkiaan 23 kertaa, kun taas muilla partikkeleilla on vain muutamia esiintymiä. Hakulisen (2016) mukaan sitä esiintyykin paljon juuri kieltomuotoisissa lausu-missa. Yleensä nämä lausumat ovat luonteeltaan vastaanottajan huomioivia ja sävyltään peh-mennettyjä. Nyt tekee siis Hakulisen mukaan kiellosta vähemmän kasvoja uhkaavan. Kielteiset nyt-lausumat muodostavat myös usein kiteytyneitä rakenteita. (Mts. 302–303.) Hakulinen mai-nitsee artikkelissaan muun muassa kiteymän älä ny, jota esiintyy eri muodoissa myös Suomi24-keskusteluissa. Hakulinen mainitsee myös, että partikkelia voidaan käyttää vetoamisessa ja suostuttelussa (mts. 308). Lisäksi sen paikka lauseessa vaikuttaa siihen, kuinka vaativa sävy syntyy (mts. 310). Suomi24-keskusteluissa nyt-partikkelia esiintyy metapragmaattisissa kom-menteissa. Tästä esimerkkinä on muun muassa jo aiemmin käsitelty kiteymä älä nyt. Jossain määrin kiteytynyt tuntuisi olevan myös rakenne älä nyt viitsi (esimerkki 83), koska se esiintyy aineistossa useamman kerran.

83) Kirjoittaja 1:

kiroilemallako luulet totuuden löytyvän yhteisestä olevaisuudesta ilman aikarajaa ? ei sen puoleen, sanat ovat ymmärtäjilleen luodut olotilasta riippumatta..

olet oikeassa siinä että tosiuskovat ovat "hiukan" mustat lasit silmillä raamattua lukiessaan.

en soimaa heitä siitä. kaiken luoja loi myöskin raamatun, eri aikajanassa vain. olkoon sitten erillinen olento käsityksesi mukaan yhteisestä maailmankaikkeudesta, aivan sama. luonto ja ihminen on kyllä yhtä, kun maailma etenee vääjäämättä kohti tuntematonta.

57

Kokonaisuutena näet maailman kuitenkin aivan hyvin erillisinä olentoina kuten oksanhaa-ravertauksella osoitat. Sitten kun ilma loppuu niin oksat lakkaavat olemasta myöskin valitet-tavasti.

No alkukertomus on kyllä yhtä itsensä kanssa aivan sellaisenaan aikajanssa oltaessa.

Laupiaita samarialaisia ei taida enää paljoa olla planeetallamme.

Kristittyä on monenlaista..

Eikö luoja asu meissä kaikissa jollain tavalla, kirosanoilla tai ilman ?

Asiat kehittyvät materiaalisesti tästä hetkestä alkaen aivan sellaisina kuin ne ovat seuraa-valla hetkellä ymmärtävien keskuudessa aikajanassa, ilman pilkkaa tietysti.

Kirjoittaja 2:

Koska käytin kirosanoja, et siis pysty ymmärtämään tekstin sisältöä? Älä nyt viitsi ^_^

>> kaiken luoja loi myöskin raamatun > Eikö luoja asu meissä kaikissa jollain tavalla, kiro-sanoilla tai ilman ?

(raamattu ei kuulu kristityille)

Esimerkissä 83 kirjoittaja 1 ottaa vuoronsa alussa kantaa kirjoittajan 2 kiroiluun. Hän ei tee tätä suoraan moittimalla, vaan esittämällä kirjoittajalle retorisen kysymyksen kiroilun tarpeellisuu-desta. Kirjoittaja 2 taas vastaa tähän moitteeseen ottamalla kantaa kritiikin tarpeellisuuteen.

Hänkään ei tee tätä suoraan vaan esittämällä retorisen kysymyksen. Tämän jälkeen seuraa suo-rempi kannanotto Älä nyt viitsi, jota seuraa luultavasti tässä tapauksessa huvittumista ilmaiseva hymiö ^_^. Tämä on yleinen tapa käyttää hymiöitä Suomi24-keskusteluissa. Sen lisäksi, että niillä voidaan ilmaista esimerkiksi ystävällisyyttä vastaanottajaa kohtaan, iloista hymiötä voi-daan käyttää kritiikin yhteydessä piikittelynä. Partikkelin nyt käyttöä tässä yhteydessä selittää parhaiten se, että kyseessä on kiteytynyt rakenne. Joskus tähän rakenteeseen saatetaan liittää vielä kritisoitua toimintaa tarkentava infinitiivimuoto (älä nyt viitsi räyhätä). Esimerkin 83 ta-pauksessa tämä ei ole tarpeellista, koska edeltävästä retorisesta kysymyksestä käy ilmi, mihin kritiikki kohdistuu.

Isossa suomen kieliopissa mainitaan nyt-partikkelista, että direktiivien yhteydessä tällaiset lausumat ovat luonteeltaan hoputtavia tai kärttäviä ja niihin sisältyy implikaatio ´olen jo sano-nut tästä´ tai ´tätä on jo jatkusano-nut liikaa´ (VISK § 823). Tämä sopii hyvin kuvaamaan partikkelin käyttöä Suomi24-keskusteluissa, myös sen edellä kuvattua kiteytynyttä käyttöä. Nyt esiintyy aineistossa muutaman kerran yhdessä jonkin toisen sävypartikkelin kanssa. Lisäksi se saa jos-kus seurakseen muun kuin sävypartikkelin. Seuraavassa esimerkissä sen kanssa esiintyy fojos-kus- fokus-partikkeli sentään.

84) Kirjoittaja 1:

Naurettavia rettelöitsijöitä suurin osa, hädintuskin osaavat kirjoittaa ja laskea. Sivistystaso on huomattavasti surkeampi kuin parjaamillaan somaleilla. Pitäisikö itkeä vai nauraa, kun jotkut vielä luulevat noiden pääsevän hallitukseen. Sen jälkeen olisi kyllä koko Suomi pahoissa on-gelmissa kun nämä apukoululaiset sössisivät koko maan asiat. Siinä saisi koko Eurooppa kummastella, kun persut eivät osaa hoitaa taloutta ja riitelevät keskenään, kuten on jo nähty-kin.

58 Kirjoittaja 2:

Persut on pellejä, mutta älä nyt sentään ala väittämään että yhdelläkään valkonaamalla voisi olla somalia alempi sivistystaso... Jotain rajaa kuitenkin. Ei apinaa ja ihmistä voi tuolla lailla muutenkaan vertailla, apina on ihan oma lajinsa.

(Ketä kiinnostavat pellepersut?)

Esimerkissä 84 kirjoittajan 1 vuoro on keskusteluketjun aloitusvuoro. Kirjoittaja haukkuu kir-joituksessaan Perussuomalaisten kansanedustajia muun muassa vertaamalla heitä somaleihin.

Kirjoittaja 2 yhtyy aloittajan mielipiteeseen Perussuomalaisista mutta kumoaa kielteisellä im-peratiivilla väitteen, että somalit olisivat heitä sivistyneempiä. Tässä yhteydessä nyt-partikkeli lisää lausumaan pikemminkin implikaation ´nyt menit jo liian pitkälle´. Tätä vaikutelmaa vah-vistaa fokuspartikkeli sentään. Fokuspartikkelit nostavat Ison suomen kieliopin mukaan jonkin lauseen osan fokukseen, jolloin muu jää taustalle (VISK § 839). Esimerkissä 84 sen lisäksi, että sentään asettaa lauseessa fokukseen sen väitteen, jota halutaan kritisoida, se ottaa jo itsessään kantaa väitteeseen. Sentään suhtautuu väitteeseen ikään kuin se olisi erityisen radikaali ja mah-doton.

Toiseksi eniten aineistossa esiintyy partikkelia no, mutta näitä esiintymiä on enää 5. No on dialogipartikkeli, joka esiintyy yleensä vuoron alussa (Sorjonen & Vepsäläinen 2016: 254).

Se voi esiintyä yksin tai muun puheen joukossa (mts. 253). Yleensä se ilmaisee jonkinlaista käännettä keskustelussa (mts. 254). Silloin, kun no esiintyy sellaisen vuoron alussa, joka toimii responssina esimerkiksi kutsuun, se ilmaisee, että tulossa on jokin muu kuin suora myöntymi-nen tai kieltäytymimyöntymi-nen (mts. 259). Lisäksi no voi esiintyä sellaisen preferoimattoman responssin alussa, joka ilmaisee puhujan negatiivista asennetta kyseiseen toimintaan. Tällöin se hyödyntää no-partikkelin funktiota käänteentekijänä siten, että se kohtelee vastaanottajan toimintaa poik-keamana sopivaan käytökseen. Lisäksi se ilmaisee puhujan affektista kantaa kyseiseen toimin-taan. (Mts. 261–262.) Tämä sopii hyvin kuvaamaan partikkelin käyttöä Suomi24-keskuste-luissa. No-partikkeli esiintyy aineistossa muun muassa metapragmaattisissa kommenteissa.

Tällöin se ottaa kantaa johonkin edeltävään vuoroon:

85) Kirjoittaja 1:

rahalla sellaisen voi ostaa, jos kerta haluat vain kohteen kokeilla seksii. Hiukan sä kuulostat epäkypsälle edes miettimään seksii mut niinhän kai se nykyään on ett tehdään kun kerta ite tahtoo. Sitä siis sanotaan kokeilunhaluksi tänä päivänä, ok.

Sun tarvii nyt äidiltä pyytää isompi viikkoraha.

Kirjoittaja 2:

no älä nyt ole naurettava :D kyllähän moni muukin varmasti haluaa kokeilla seksiä naisen kanssa mutte välttämättä halua seurustella tytön kanssa.

(kokeilunhaluinen 17 v tyttö)

59

Esimerkissä 84 kirjoittajan 1 kommentti vastaa keskustelunaloitukseen, jossa aloittaja hakee ilmeisesti vinkkejä, miten pääsisi kokeilemaan seksiä tytön kanssa. Kirjoittajan 1 vuoron pää-tarkoitus ei ole niinkään neuvoa, vaikka hän yhden neuvon antaakin. Sen sijaan kirjoittaja kri-tisoi aloittajaa. Neuvokin on tarkoitettu luultavimmin käänteiseksi kritiikiksi, kun ottaa huomi-oon, että se on annettu 17-vuotiaalle tytölle. Kirjoittaja 2 puolestaan ottaa kantaa tähän aloitta-jaan kohdistettuun kritiikkiin asettamalla sen naurunalaiseksi. Hän siis ottaa kantaa väitteen totuusarvoon ja ilmaisee voimakasta affektia sekä sanoin että nauruhymiöllä, joka seuraa kom-menttia. Metapragmaattinen kommentti muodostaa käänteen keskusteluun jo siinäkin mielessä, että se vie harvoin keskustelua varsinaisesti eteenpäin, mikä olisi yleensä se odotuksenmukai-nen suunta keskustelulle. Lisäksi kielteisen imperatiivin ilmaisema metapragmaattiodotuksenmukai-nen kom-mentti on yleensä kriittinen, ja samanmielisyys on aina preferoidumpaa kuin erimielisyys. No-partikkelin käyttöä metapragmaattisissa kommenteissa voi siis selittää yksinkertaisesti sekin, että kyseessä on lausuma, joka tekee käänteen keskustelunkulkuun.

Myös partikkeli vaan esiintyy aineistossa viisi kertaa. Edellä käsitellyistä partikkeleista poiketen sitä käytetään myös suorien kieltojen yhteydessä, jolloin se tekee kiellosta vielä voi-makkaamman. Seuraavassa esimerkissä tämä kielto toimii osana ironista kuviota.

86) Kirjoittaja 1:

Vaimoni pahoinpiteli minut henkisesti haukkumisellaan, vaatimuksillaan ja teki minusta hä-nestä riippuvaisen valheellisella rakkaudellaan. Pakenin pois ja nyt olen yksin. Oma asunto-kin jo on mutta en voi mennä sinne koska siellä ei ole edes valoja katossa. Pyörin ainoan kaverin nurkissa. Siltikin olen yksin. Inhoan itseäni. Kyllä mieskin voi tulla liitossa henkisesti murskatuksi. Tulin suhteessa niin sairaaksi että rakastan ja kaipaan yhä vaimoani.

Kirjoittaja 2:

Sarjassamme "uhrit"... huom: vapiseva ääni, huokaisu..

Kun ei edes valoja katossa! Miesparka! Kaltoinkohdeltu ressu, tule mamin syliin!

Tartarkemmin ajateltuani; älä vaan tulekaan! Inise yksin, luuseri.

(Murskattu rakkaus)

Esimerkki 86 tekee pilkkaa keskustelunaloittajan kustannuksella. Kirjoittaja esittää ensin iro-niseksi tarkoitetun empaattisen kehotuksen Kaltoin kohdeltu ressu, tule mamin syliin! ja kieltää sen heti perään [Tar]kemmin ajateltuani; älä vaan tulekaan! Kielteiseen imperatiiviin liitetty harkintaa ilmaiseva lauseenvastike voidaan myös tulkita ironiseksi. Sen sijaan varsinainen im-peratiivilause esitetään jo suorana kieltona. Tässä kohtaa siis ironinen kuvio ikään kuin katkeaa.

Seuraavassa lauseessa Inise yksin, luuseri! ei ole ironiasta jäljellä enää häivähdystäkään. Kiel-teiseen imperatiivilauseeseen on liitetty vielä sävypartikkeli vaan, joka Ison suomen kieliopin (§ 1674) mukaan ohjaa direktiivin tulkintaa kieltoverbin yhteydessä käytettynä suorastaan va-roitukseksi. Esiintymien joukossa on myös yksi täysin muista poikkeava tapaus, jota käsittelin jo aiemmin toisessa yhteydessä (s. 41). Kirjoittaja käyttää siinä lausumaa Älä vaan ikään kuin

60

positiivista väitettä vahvistavana kieltona. Lausuman merkitys on tulkintani mukaan jotakuin-kin ´tuo on niin totta´. Tällaiseen käyttöön en ole kuitenkaan aiemmin törmännyt, eikä aineis-tossa ole muita vastaavia tapauksia.

Sitten esiintyy aineistossa sävypartikkelina vain kolmesti. Ison suomen kieliopin mukaan sillä ilmaistaan useimmiten joko kontrastia tai päätelmää. Päätelmä seuraa välittömästi edeltä-västä kontekstista, joka on tilanteesta riippuen puhujan oma lausuma tai toisen puhujan vuoro.

(VISK § 825.) Suomi24-keskustelujen kielteisissä imperatiivilauseissa sitten merkitsee päätel-mää:

87) Kirjoittaja 1:

Formula 1:n ja Aquaracerin vertaaminen toisiinsa ei ole millään tavalla järkevää, enkä aijo niitä verrata, mutta ihan vaan esimerkkinä Aquaracerin kvartsimalleissa käytetään (tai käy-tettiin) ETA:n 955.112 koneistoa.

http://www.laatukellot.fi/tag-heuer-aquaracer-orange-dial-p-9607.html Samaa koneistoa käytetään myös Certinan halppismalleissa:

http://www.laatukellot.fi/certina-ds-podium-big-musta-teras-o40-mm-p-17379.html Toinen noista on Certinan halppismalli ja toinen on hieno sukeltajankello jossa on helium-venttiili, kunnon ranneke, kellokehä jne. jne. mutta sisukset on parin satasen kellosta. En sano että kumpikaan noista on huono kello, tai huono ostos.

Kirjoittaja 2:

Etkö aijo? No älä sitten. Minä en aio, enkä aijo, arvostella sinua siitä.

Quartz koneistot on perperistä! Mieluummin automaattikoneistoinen seiko kuin patteriko-neistoinen "laatukello".

(Tag Heuer paljon rahaa tyhjästä(kö)?)

Esimerkissä 87 kirjoittajan 2 imperatiivin sisältävä vuoro jakautuu kahteen osaan. Ensimmäi-nen osio on metapragmaattiEnsimmäi-nen. Kirjoittaja tekee siinä epäsuorasti näkyväksi kirjoittajan 1 vuo-rossaan tekemän kielivirheen. Hän myös sanoo, ettei arvostele toista kirjoittajaa tämän perus-teella, mutta jo se, että hän nostaa asian esiin, antaa ymmärtää toisin. Vasta metapragmaattisen osion jälkeen kirjoittaja ilmaisee kantansa varsinaiseen keskustelunaiheeseen. Kielteinen impe-ratiivi sijoittuu metapragmaattiseen osioon. Kirjoittaja 1 toistaa ensin toisen kirjoittajan teke-män oikeinkirjoitusvirheen retorisessa kysymyksessä Etkö aijo, johon hän vastaa itse impera-tiivilauseella No älä sitten. Partikkeli sitten merkitsee lausumassa päätelmää ja konteksti, josta se seuraa on kirjoittajan oma edeltävä lausuma, joka tosin viittaa toisen kirjoittajan vuoroon.

Myös itsenäisiä partikkeleja esiintyy kaikkein eniten metapragmaattisissa kommenteissa.

Hajontaa on kuitenkin hieman enemmän kuin liitepartikkeleilla. Esimerkiksi vaan esiintyy ker-ran jopa neuvossa, mutta tämä onkin ainoa neuvon yhteydessä esiintyvä partikkeli. Metaprag-maattisissa kommenteissa liite- ja itsenäiset partikkelit osallistuvat vuorovaikutustilanteen jä-sentämiseen.

61 4.2.2 Liitepartikkelit

Matihaldin mukaan yksikön toisen persoonan imperatiiviin liitetyt liitepartikkelit -pA, -hAn ja -s lievittävät imperatiivilauseen käskevyyttä (Matihaldi 1979: 135). Liitepartikkeleja esiintyy aineistossa vain muutamia, mistä voidaan jo vetää ainakin se johtopäätös, että niiden käyttö kielteisen imperatiivin yhteydessä on tutkitun kaltaisessa verkkokeskustelussa harvinaista. On kuitenkin mahdotonta osoittaa aineiston pohjalta, onko tämä kliittien vähäinen käyttö kielteisen imperatiivin ominaisuus vai liittyykö se esimerkiksi puhutun ja kirjoitetun keskustelun välisiin eroavaisuuksiin. Tämän osoittaminen vaatisi lisää tutkimusta. Tästä huolimatta on mielenkiin-toista, että esimerkiksi Stevanovicin (2017) -pA- ja -pAs-partikkeleja tarkastelevassa artikke-lissa näiden kliittien käyttö kytkeytyy voimakkaasti meneillään olevaan toimintaan (mts. 357).

Verkkokeskustelusta jaettu fyysinen ympäristö ja siinä tapahtuva toiminta puuttuu kokonaan.

Taulukossa 3 on esiteltynä aineistossa esiintyvät sävyttävät kliitit ja niiden esiintymien määrät.

Tarkastelun ulkopuolelle jää siis rinnastava liitepartikkeli -kA, joka toimii joko rinnastuskon-junktiona lauseiden välillä tai liittää lauseen johonkin aiemmin sanottuun.

Taulukko 3. Kielteisen imperatiivilauseen sävyttävät liitepartikkelit

Kliitti Esiintymät (n)

-pA 4

-pAs 1

-s 4

-hAn 4

yhteensä 13

Aloitan tarkastelun -pA- ja -pAs-partikkeleista. Niiden käyttö liittyy Stevanovicin (2017) mukaan puhujan statukseen, jonka nojalla voidaan odottaa vastaanottajan kuuliaisuutta (mts.

375–376). Niihin liittyy siis tietty hierarkkinen asetelma, jossa puhuja asettuu kuulijan yläpuo-lelle. Stevanovicin tarkastelemissa keskusteluissa asetelma on kuitenkin jo itsessään epäsym-metrinen, koska kyseessä on opetustilanne. Ison suomen kieliopin mukaan -pA-partikkeli tekee imperatiivilauseesta sävyltään ehdottavan ja antaa puhuteltavan valita, noudattaako ehdotusta.

Tällöin siihen monesti liitetään myös -s. Esimerkkien joukossa ei ole kuitenkaan yhtäkään kiel-teistä imperatiivia, ainoastaan yksi kieltomuotoinen deklaratiivilause (Mutta eipä mennä asioi-den edelle, vaan kerrotaan lyhyesti, mistä pelissä on kysymys.). (VISK § 835.)

Seuraava esimerkki havainnollistaa -pA-partikkelin käyttöä käsillä olevan tutkimuksen ai-neistossa.

62 88) Kirjoittaja 1:

– – Harva eroava pari selviää erosta kastumatta. Lainat jäävät maksamatta, talous ja kotityöt jäävät täysin retuperälle ja moni joutuu kaupungin vuokraslummiin.

Tässä pitäisi ajatella myös lapsia, että miltä heistä tuntuu lähteä mukavasta lapsuudenko-dista jonnekin vieraaseen ghettoon ja luopua omasta huoneesta joka on ollut hänen linnansa vuosien ajan.

Heidän elämästään tulee heIvettiä. Vielä jos joutuu kävelemään kouluun entisen kodin ohi ja näkee jonkun onnellisen lapsen sisustavan entistä huonettaan.

Minä olen itse nähnyt ja kuullut lasten itsensä kertomana miten heidän elämänsä käytän-nössä päättyi kuin salaman iskemänä.

Yhtä en osannut lohduttaa ja nyt hän on aikuisuuden kynnyksellä, mutta täysin hajalla ja työkyvytön. Opiskelusta ei tullut mitään, eikä siihen olisi yh:n taloudessa rahaakaan. – –

Kirjoittaja 2:

Voi jessus sentään!

Saat toki pitää erikoiset näkemyksesi avioliitosta ja sen mukaan tuomasta pakkotyöstä, mutta äläpä nyt kuitenkaan yleistä eron vaikutuksia lapsiin. Ero ei ole yhtä kuin lasten pilattu elämä, vaikka monet lapset valitettavasti erosta kärsivätkin.

Minulla on kaksi hyvin tasapainoista ja fiksua nuorta, joiden elämät on vankasti raiteillaan ja joiden elämästä olemme vanhempina yhteisesti ja tasapuolisesti ex:ni kanssa yhteishuolta-juudessa huolehtineet. Mitään erityisiä ongelmia heidän kanssaan ei ole eron aikana tai sen jälkeen neljän vuoden aikana ollut.

Vähän aikaa sitten keskustelin nuorten kanssa hyvinkin syvällisesti erosta ja heidän koke-muksistaan siinä. Vaikka emme jurikaan riidelleet avioliittomme lopussakaan, he kertoivat kokeneensa eron helpotuksena, koska olivat kuitenkin kokeeet kodin ilmapiirin raskaana etenkin ilottomien vanhempiensa takia. Siis ilman riitojakin aistivat, etteivät välimme exn kanssa olleet ennallaan.

Halusin vain siis oikaista, ettei avioero suinkaan automaattisesti tuhoa lasten elämää, vaikka monet avioliitossa pakonomaisesti kitkuttelevat tai muuten vain kaavamaisesti ajatte-levat ihmiset sortuvatkin usien niin väittämään. Piste.

(Miten luottamus takaisin?)

-pA esiintyy aineistossa ainoastaan metapragmaattisissa kommenteissa. Kommentit ovat luon-teeltaan taaksepäin suuntaavia ja puhuteltavan vuoroa kritisoivia. Esimerkissä 88 olen lainannut puhuteltavan vuorosta vain osan, koska kyseessä on hyvin pitkä vuoro ja kielteisellä imperatii-villa otetaan kantaa juuri lainattuun osaan. Kirjoittaja 2 tekee ensin myönnytyksen ja kritisoi sitten kielteisellä imperatiivilla puhuteltavan yleistävää tapaa puhua eron vaikutuksista lapsiin.

Kyseessä ei siis ole ehdotus. Sen sijaan kritisoimiseen liittyy aina tietty hierarkkinen asetelma, jota partikkeli tuntuisi tässä kohtaa korostavan. Sanotun ehdottomuutta korostaa lausuma Piste vuoron lopussa. Se implikoi, että kirjoittajan ilmaisema kanta on objektiivinen totuus ja asiasta on turha keskustella enempää.

-pAs esiintyy aineistossa vain kerran ja sekin liittyneenä metapragmaattiseen kommenttiin.

89) Ei hyvä kirjoitus äläpäs kiroile.

(millä palstoilla on parhaat & aktiivisimmat keskustelut?)

63

Keskustelusta on poistettu sääntöjen vastaisena esimerkin 89 vuoroa edeltävä kommentti, jota vuorossa ilmeisesti kritisoidaan. Myös vuoroon vastauksiksi tulleet kaksi kommenttia on pois-tettu sääntöjen vastaisena. Tämä esimerkki eroaa -pa-esiintymistä siinä, että metapragmaattisen kommentin voidaan katsoa suuntautuvan myös eteenpäin keskustelussa. Se siis samaan aikaan kritisoi puhuteltavan luultavasti vuorossaan viljelemiä kirosanoja ja linjaa, ettei niitä tulisi jat-kossa käyttää. Esimerkki eroaa -pA-esiintymistä myös siinä, että se ottaa ainoana kantaa vuoron sopivuuteen eikä esimerkiksi sen totuusarvoon. Tämä on mielenkiintoista, koska Stevanovicin (2017) mukaan -pAs-vetoaa kokonaisvaltaisempaan ja institutionaalisesti perusteltuun statuk-seen kun taas -pA paikallistatuk-seen ja vuorovaikutuksellisesti perusteltuun (mts. 376). Tutkimissani Suomi24-keskusteluissa -pA liittyy aina tilanteisiin, joissa kielteisen imperatiivin tekemä kan-nanotto nojaa kirjoittajan omiin mielipiteisiin, vaikka hän esittäisikin ne yleisinä totuuksina.

Esimerkin 88 -pAs taas nojaa yhteiskunnassa yleisemmin vallitseviin käytösnormeihin. Ky-seessä on kuitenkin vain yksi esiintymä, joten varmoja johtopäätöksiä tästä ei voida vetää.

-s-partikkeli esiintyy aineistossa neljä kertaa. Tämän lisäksi se esiintyy kerran osana edellä käsiteltyä -pAs-partikkelia, joka koostuu oikeastaan kahdesta eri morfeemista. -s on Ison suo-men kieliopin mukaan liitepartikkeleista distribuutioltaan rajoittunein. Se voi esiintyä kysy-myksissä ja käskyissä, ja se tuo molempiin erilaisen sävyn. (VISK § 836.) Partikkelin käytöstä direktiiveissä Iso suomen kielioppi sanoo, että se esiintyy lausumissa, joilla ehdotetaan välittö-mästi noudatettavaa toimintaa, ja tuo tähän ehdotukseen vetoavan sävyn. Suomi24-keskuste-luissa -s- partikkelin sisältävä kielteinen imperatiivilause sisältää aina myös joko ajan adverbin vielä tai partikkelin nyt. Vielä esiintyy -s-partikkelin kanssa kahdesti. Seuraavassa esimerkissä kirjoittaja vastaa keskustelunaloitukseen, jossa aloittaja kertoo kissansa olleen kadoksissa jo kaksi viikkoa, ja kysyy, pitääkö jo luopua toivosta.

90) Äläs vielä murehdi.Meidän katti oli karkuteillä melkein 3 vko ja oli vielä pakkaset.Olin ihan varma että on kuollut kylmyyteen tms..sitten se oli mennyt meidän entisen kodin oven taa mouruamaan ja sieltä haettiin sitten kissa kotia.Oli kai ikävä "syntymäkotiinsa"..Sitten kisuli levähteli kotona,pisti tassutkin lämpöpatteria vasten,söi ja nautti lämmöstä.Ulkona kävi vain pissillä:) Näitä karkureissuja on ollut 4-5 krt vuodessa. 2 pvä:stä n.3vko:on kestäneet! Toivon että kissasi palaa pian:)

(Kissa kateissa 2 viikkoa, onko toivoa?)

Esimerkissä 90 kielteinen imperatiivi on rauhoitteleva. Se ei kiellä kokonaan pääverbin ilmai-semaa toimintaa vaan toteaa sen turhan aikaiseksi. Sen sijaan siis, että se kehottaisi välittömään toimintaan, se ehdottaa välittömän tai jo alkaneen toiminnan lykkäämistä tuonnemmaksi. Myös toinen tapaus, jossa -s-partikkeli esiintyy yhdessä vielä-adverbin kanssa, on samankaltainen, mutta luonteeltaan metapragmaattinen (äläs sano vielä). Kirjoittaja ehdottaa siinä mielipiteen muodostamisen lykkäämistä siksi, kunnes saa ilmaistua omat perustelunsa. Ajallinen ulottu-vuus ei ole tosin tässä tapauksessa enää yhtä konkreettisesti läsnä.

64

-s-partikkeli esiintyy yhdessä nyt-partikkelin kanssa kaksi kertaa:

91) Täällä kokoomusmnisteri (asioista vastaava): Väität että joku saa niin vähän kuin 2000 eur/kk???

Kuule äläs nyt. KUKAAN ei saa Suomessa niin vähän! On se vaan röyhketä tietämättö-myyttä että kuvittelee, että joku saa niin vähän. – –

(8500 ekk liian vähän minulle: Eija-Riitta Korhola)

92) Äläs nyt, kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä kantamaan myös tekojensa seuraukset. – – (R.I.P Mika)

Esimerkkien 91 ja 92 imperatiivilauseet ovat molemmat metapragmaattisia kommentteja ja suuntautuvat taaksepäin puhuteltavan edeltävään vuoroon. Kyseessä on kiteymä älä nyt, joka voi esiintyä -s-kliitillisenä, kuten näissä esimerkeissä. Jälkimmäistä esimerkkiä tarkasteltiinkin jo edellä verbityyppien yhteydessä. Äläs nyt ottaa kantaa puhuteltavan sanomisten totuusar-voon. Siinä -s-kliittiin liittyvä välittömyyden vaatimus ei ole enää millään tasolla läsnä, koska se ei vaadi tai kiellä puhuteltavalta mitään toimintaa vaan suuntautuu keskustelussa taaksepäin.

Myös -hAn-partikkeli esiintyy aineistossa neljä kertaa. Ison suomen kieliopin mukaan se saa imperatiivilauseessa aikaan tulkinnan, ettei kyseessä ole mikään uusi ja odottamaton, vaan puhuteltava on jo muutenkin varautunut kyseiseen toimintaan (VISK § 831). -hAn esiintyy ai-neistossa kahdesti niin sanotusti positiivisessa ja ei-direktiivisessä yhteydessä. Seuraavassa esi-merkissä se esiintyy vastauksessa keskustelunaloitukseen, jossa kirjoittaja kertoo appiukkonsa pitämästä ilkeästä hääpuheesta. Vastaaja aloittaa rauhoittelemalla aloittajaa ja kertoo sitten omasta vastaavanlaisesta kokemuksestaan.

93) No älähän huoli. Niin se minunkin appi ukko haukkui minut häissäni, hääpuheessaan ja teki muuten sen ihan selvästä päästä. Häät olivat muutenkin mukavat järjestää, kun molempien vanhemmat kieltäytyivät tekemästä yhtään mitään. Saimme siis järkätä kaiken itse ja yö myö-hään olimme vielä koristelemassa paikkoja, ennen seuraavan päivän häitä. Arvaa, oliko mu-kavaa ja arvaa onko ollut nieleskelemistä / anteeksi annettavaa. Ei niitä häitä ole sitten tehnyt mieli paljoa muistella, eikä romantisoida.

Mutta, mutta... arvaa mitä? Meillä on super ihana perhe ja olemme varmaan maailman onnellisin aviopari. Rakastamme toisiamme ihan hirveästi ja olemme nyt olleet naimisissa 15 vuotta. Siinä ei paina kenenkään pahat puheet yhtään mitään ja tätä samaa toivon myös teille.

Meidän liittoamme eivät hyväksyneet / siunanneet sukulaiset, mutta joku muu sen hyväksyi ja siunasi. Olemme molemmat uskovaisia ja saamme joka päivä pyytää Jumalan siunausta liitollemme. Siunausta ja voimia myös sinulle aloittaja / kohtalotoveri : )

(Appiukon puhe häissä)

Esimerkissä 93 imperatiivilauseella siis rauhoitellaan puhuteltavaa. -hAn-pronominin käyttö tuntuisi olevan melko yleistä juuri rauhoitteluissa. Se tuo rauhoitteluun ikään kuin kepeämmän

Esimerkissä 93 imperatiivilauseella siis rauhoitellaan puhuteltavaa. -hAn-pronominin käyttö tuntuisi olevan melko yleistä juuri rauhoitteluissa. Se tuo rauhoitteluun ikään kuin kepeämmän

In document "Älä viitsi lässyttää sontaa" : yksikön toisen persoonan kielteisen imperatiivin käyttö Suomi24-keskustelupalstan viesteissä (sivua 60-0)