Voitko sä syödä tota? Ruoka, ruokailu ja sosiaaliset suhteet

Yhdessä syömisen konteksti ja seura näyttäytyi osassa haastateltavien kertomuksia keskeisenä määrittäjänä sille mitä syödään ja miten diabetesta hoidetaan. Jokaisella haastateltavalla oli kokemuksia jonkinasteisista ennakkoluuloista syömistä ja ruokailutottumuksia kohtaan, mutta näiden ennakko-oletuksien herättämät tunteet ja vaikutukset toimintaan vaihtelivat suuresti.

Suhtautumiseen vaikutti esimerkiksi se, oliko kyseessä läheinen vai tuntematon ihminen ja mikä kommentoinnin syy sillä hetkellä oli. Ihmisten tietämys diabeteksesta miellettiin vanhen-tuneeksi tai vääristyneeksi, ja diabeteksen eri tyyppien sekoittaminen keskenään näkyi myös haastateltavien kokemuksissa.

Joo, se on sillon alussa varsinkin tota, kun mä sanoin sitä et mul on tää diabetes en välttämättä sanonu et ykköstyypin diabetes koska, sit sitä ei ehkä halunnu tarkentaa tai niin ku oletti että kaikki tajuaa sen mutta, sit kuulin sitä että ku et sä oo mikään lihava.

Et tavallaan sit se tuli varmaan se kakkostyypin diabetes heillä mieleen. Ja sitten no ehkä just siitä että, hirveen vähän ihmiset tietää niin ku just no lähinnä isovanhemmat, siitä että missä ruuissa on esimerkiksi hiilihydraatteja niin he, hehän järkytty siitä et sä voi niin ku siis leipää, onks leivässä hiilareita? Pitääks sun pistää perunasta? Et silleen just se epätietosuus on ollu semmonen että, siitä on tullu kommentteja. Tai niin ku just se, just se sitten että on ottanut vaikka niin paljon salaattia niin sit joku saattaa sanoa että et sä saa ottaa mitään muuta? Et semmosia on lähinnä sitten tullu.

Yhdelle haastateltavalle ulkopuolinen ihminen oli kommentoinut hoidon toimenpiteitä inholla.

Kyseistä haastateltavaa kommentointi ei ollut haitannut kuin hetken. Osa diabetesta sairasta-vista saattaa välttää julkista insuliinin annostelua tai verensokerien mittaamista, jotta he eivät joutuisi tilanteessa huomion kohteeksi. Toisissa haastatteluissa nostettiin esille sosiaalisia kri-teerejä sille, keiden kanssa omahoito miellettiin luontevaksi ja keiden kanssa omahoitoa oli opittu välttämään negatiivisten tunteiden ja huomion kohteena olemisen välttämiseksi.

No, ei nyt mitenkään erityisemmin että, että en mä oo koskaan menny sillon kun oli monipistoshoito niin vessaan pistämään tai mitään et kyl mä ihan siinä sitten ruokapöy-dän ääressä ja joskus siitä, mulle joku jotain sano että ”Hyi toi on tosi ällöö!” ja sit mä olin sen jälkeen hetken aikaa vähän sillee että no, pitääkö mun nyt oikeesti tätä piilo-tella, mutta sit mä totesin että joo no, ei nyt varmaan.

Kaverit joo tietää kaikki että sitten se on kans just ollu tosi kiva et just jos mennään yhessä syömään tai muuta niin sit ei oo mikään haitta se et rupee pistämään siinä kesken kaiken. Et se myös auttaa jos on kaveri jossain toisessa tilanteessa et sit se on paljon

helpompi pistää vaikka jossain juhlissa. Mut silleesti, sitä mitä mä just mietin, niissä uusissa tilanteissa uusien ihmisten kanssa niin ku --aina kun menee uusien ihmisten kanssa vaikka jonnekkin syömään tai muuta tai jos ei ota mitään kahvia ja pullaa sit välttämättä, että miks sä et ota niin sit pitää ruveta sitä selittämään niin. On kokenut sen silleesti et se ois niin paljon helpompi piilottaa.

Joo, tota just siellä toisen tän voivottelijamummon luona mä meen aina pistämään jon-nekin muualle. Koska mä en haluu että se rupee heti puhumaan siitä niin sit sen takia mä pistän mieluummin jossain muualla. Ja sit tommosia on ollut aikasemminkin et just joku on vaikka ottanut sen puheeksi sillon kun mä oon pistänyt niin sit mä oon jotenkin, kauheen epämielyttävä olo niin sit mä mieluummin teen sen vaikka piilossa. Et sitten voidaan puhua jostain muusta asiasta kuin siitä.

Jokainen haastateltava oli kokenut jonkinlaista syömiseen ja ruokailuun kohdistunutta ihmet-telyä, ennakkoluuloja tai kommentointia. Erityisesti erilaiset herkut ja epäterveelliseksi miel-letty ruoka olivat sellaisia, joiden syömisestä ja syömättä jättämisestä sosiaalisissa tilanteissa haastateltavilla oli kokemuksia. Läheiset saattoivat myös kysellä ruokailusta ja varmistaa, että diabetesta sairastava syö sopivalla tavalla.

No jos nyt jossain ottaa ihan semmosen tavallisen ruoka-annoksen niin, ei siihen ku-kaan niin ku kommentoi et kyl se niin ku tommoset, vähän niin ku ulkopuolisten kom-mentit liittyy enemmän tämmösiin erikoistilanteisiin ja erikoisherkkuihin. Et ei nyt ku-kaan mieti sitä et jossain lasagnessakin on aika paljon hiilareita et.

Herkuttelu on tavallaan se mikä aiheuttaa välillä sitä painetta. Et, toisaalta niin kun suhteessa hoitopaikkaan, kun se näkyy hirveen mukavasti siellä verensokerikäyrässä kun on herkuteltu, mut sit toisaalta tavallaan kaveripiirissä ja lähipiirissä kuulee sitä kommenttia et, että ei me nyt mennä pizzalle kun minulla on diabetes.

No se on, sellasta, että, ehkä udellaan mitä syöt ja. Ethän syö punaista lihaa, syöthän kasviksia teethän sitä teethän tätä…

Haastatteluissa nousi esille hyvän diabeetikon rooli, jolla haastateltavat kuvasivat syömistään sosiaalisissa tilanteissa. Kolme haastateltavista kertoi, että he pyrkivät syömään muiden kanssa terveellisesti ja välttivät herkkuja. Goffman kuvaa, kuinka yhteen rooliin asettautuminen tekee toiminnasta jatkuvan säätelyn alaista. Terveellisten elintapojen noudattaminen nähdään diabe-teksen hoidon näkökulmasta keskeisenä tehtävänä, josta voi olla vaikea poiketa tai erota. (Goff-man 1971, 61–62.) Läheiset saattoivat joko suoraan tai epäsuoraan ilmaista, etteivät herkut ja

hiilihydraatit sovellu diabetesta sairastavan ruokavalioon. Ruokaan liittyvät ennakkoluulot ai-heuttivat sekä turhautumisen että häpeän tunteita haastateltavien kertoman mukaan.

Kyl se siis vaikuttaa. Tavallaan ehkä se et kun lähtee kodin ulkopuolelle ja kun on tiet-tyjen ihmisten seurassa niin haluaa olla niin kun parempi diabeetikko. Ja tavallaan sitten niin kun valitsee sitten jotain muuta, ja ehkä, toisaalta sillä tavalla lisää sitä. Että sitten jos seuraavalla kerralla valitsisin sen viinerin, niin saisin vielä enemmän kysymyksiä.

Ehkä niin kun pyrkii syömään silleen, terveellisemmän näköisesti.

Eräs haastateltava kertoo ottavansa vastaan myös häntä varta vasten varatut ruoat, vaikka niissä olisikin todennäköisesti saman verran hiilihydraatteja kuin muille tarjotuissa ruoissa. Ihmiset tarkoittavat hyvää eleellään, jolloin tilanteeseen pyritään sopeutumaan oletuksien mukaisesti.

No sitten kaikkien vanhojen tätien syntymäpäivät mis on joku kermakakku tarjolla niin sit se täti ite on siellä silleen että ”Ai jaa että, mä kyllä olin varannu sulle tämmösen sokerittoman jonkun, käntyn että”. Ja silleen kiitos ajatuksesta, mutta, mmhhmm.

No kyllähän se ärsyttää syödä sitä tädin hankkimaa jotain sokeritonta missä on sit to-dennäköisesti yhtä paljon hiilareita kun mitä on siinä kermakakussa.

Niin paljon helpommalla pääsee kun ei lähde selittämään ja syö sitten jotain muuta, mutta sitten taas kyl mä välillä haluan niinkun lisätä ihmisten tietoisuutta ja vähentää sellasta ennakkoajatusta että, että pitäis aina syödä jollain tavalla.

Yksi haastateltavista ilmaisi, että muiden skeemat diabeteksesta muistuttavat allergiaa. Aiem-min diabeteksen hoidossa oli tarkemmat rajat hiilihydraattien ja erityisesti sokerin nauttimisen suhteen. Hiilihydraattien välttämisen vaade on tiukassa diskursseissa ja ennakko-oletuksissa.

Varmaan ihan jossain sukujuhlilla voi olla semmonen että sitten esimerkiksi tulee täti sanomaan et ai mutta, sä et varmaan voi syödä tätä kun tässä on niin paljon sokeria. Tai sitten, joku just toinen sukulainen et tässä on kyl jauhoja et voiks sä syödä tätä. Et var-maan vähän menee silleen sekasinkin allergioiden kanssa ja. Sit mä aina yleensä vaan sanon että, no jos mä otan sitä kakkua ja mä kyllä pistän sitten enemmän että ei haittaa mutta. Just tommosia on tosi paljon että, oletetaan et mä en voi syyä jotain. Koska mul on diabetes että, ehkä enemmänkin just sitten, siitä että kaverit ei onneks oo mut suku-laiset on aika hyviä siinä.

Yksi haastateltava kertoo toisinaan provosoivansa läheisiä, kyseenalaistaen diabetekseen liit-tyviä ennakko-oletuksia syömisen suhteen. Muiden ennakkoluuloja pyritään murtamaan toimi-malla muiden kanssa yhteneväisellä tavalla, eikä haastateltava suostu alistumaan ”paremman diabeetikon rooliin” arkiruokailusta poikkeavissa tilaisuuksissa. Salassa diabeteksen hoitami-nen mahdollistaa puolestaan sen, etteivät muut nostaisi diabetesta puheenaiheeksi. Verensoke-riarvojen utelu tuntui haastateltavasta välillä turhauttavalle, sillä hän haluaa keskittyä nautti-maan hetkestä ilman että diabetes nostetaan ruokailutilanteen keskipisteeksi.

--Joo sit mä otan yleensä kaks palaa [kakkua] sen takia. Siis se menee se sokeri ties minne ja sit just siinä on just se että mä tarkotuksella en kerro, mitkä mun verensokerit on ollu. Tai on sen jälkeen enkä myöskään kerro, jos ne menee matalalle et sit mä meen piiloon juomaan trippimehua tai jotenkin, koska sit mä jotenkin haluun et se ei ois, et se ei ois pelkästään mun diabeteksesta kyse. Sais juhlia ihan rauhassa, ajattelematta.

Haastateltavat korostivat muiden tarkoittavan sanomisillaan ja eleillään hyvää. Voi olla vaikea kyseenalaistaa terveellisyyttä korostavia ennakkoluuloja, sillä terveyttä pidetään yleisesti ta-voiteltavana arvona ja hiilihydraattien välttäminen on suhteellisen vahva diabetekseen liittyvä ennakkoluulo. Toisinaan haastateltavat kertoivat valistavansa läheisiä ruokailun suhteen, mutta useimmiten he myötäilivät muiden oletuksien mukaan ja sopeutuivat niihin tilanteessa. Utelua ja huolenpitoa pidettiin välillä liioiteltuna, vaikka tarkoitusperät tulkittiin hyväntahtoisiksi.

No kyllähän se silleen turhauttaa. Tai siis en mä kommentoi kenenkään syömistä, miksi sinä otat toisen kakkupalan, mutta sitten kun kaikki tietävät että se ei sovi minulle niin sitten sitä niin kun tulee sitä kommenttia ja sit se välillä ärsyttää. Vaikka toisaalta hy-väähän ne ihmiset yrittää tarkoittaa.

--Kun nekin ajattelee sen vaan silleen että he yrittävät mahdollisimman paljon avuksi ja tukena ja tälleen näin et siellä oo mitään tämmösiä ikäviä taka-ajatuksia kenelläkään.

Niin ei siitä oikein kannata ottaa kierroksia.

--Se on vähän liiottelua. Se on ihan ok välillä vähän udella, mutta tota, tarkotus on tietysti hyvä mut ei ehkä ole niin tarpeellista kuin mitä hän kokee.

Syömiseen saattoi liittyä myös oman syömisen rajoittamista ja ruuan tarkkaa valikointia. Yksi haastateltava kertoo välttävänsä muiden kanssa syömistä mahdollisten ennakko-oletuksien ta-kia. Toiselle haastateltavalle muuttuneet ruokailutottumukset ja niihin tarkka sitoutuminen ai-heuttivat sosiaalisissa tilanteissa toisinaan ”snobin”, niin sanotusti tärkeilevän olon, kun omaa

ruokailua vertasi toisten epäterveellisiin valintoihin. Jälkimmäisessä tilanteessa terveellinen ruokavalio ei toisaalta liittynyt muiden ennakko-oletuksiin, vaan terveellisten ruokailutottu-muksien henkilökohtaiseen omaksumiseen ja noudattamisen merkitykseen.

Et, just vaikka tää et en työpaikalla ikinä syö muiden seurassa, en ikinä. Et se on, kave-reiden kanssa pystyy vielä silleen suht rennosti. Mut just jos on vähääkään semmonen tuttu tai, ei oo niin hyvä kaveri tai tämmönen niin, sit oon kyl tosi tarkka siitä et mitä niiden seurassa syön tai syönkö ollenkaan.

--Just vaikka, jos mennään esimerkiksi jonnekin buffettiin tai muualle niin se on myös se että. Ottaa sitä salaattia hirveen paljon ja proteiineja ja. Tavallaan sit silleesti niin ku ylikorostaa oikein sitä että sit jättää ne pizzat tavallaan pois että sit tuleekin vähän vä-lillä semmonen snobi olo siinä suhteessa. Ku [muut] sit siinä vieressä syö niitä hirveitä pekoniaterioita niin. Ite on sit tavallaan siinä salaatin kanssa vähän silleen että, et tää oo nyt vähän terveellisempää. Et kyl se niin ku tulee sieltä se.