Diabeteksessa ruokailuun liittyy aina jonkin verran arviointia, ennakointia ja sovittelua. Koska verensokereihin vaikuttavat nautittujen hiilihydraattien lisäksi samanaikaisesti monet muut te-kijät, ei pelkkä hiilihydraattien laskeminen riitä osana omahoidon toteutusta monissa tilan-teissa. Tätä havainnollistaakseni esittelen Pirjo Ilanne-Parikan (2019d, 265) luoman ohjeen pohdittavista asioista ennen ruokailua ja ateriainsuliinin pistämistä. Ohjeet antavat hyvän ku-van siitä, miten monia asioita ruokailun yhteydessä on hyvä ottaa huomioon.
Taulukko 2: Ilanne-Parikka Pirjo. 2019e. ”Ohje 11.25. Ennen syömistä ja ateriainsuliinin pis-tämistä mietittäviä asioita”. Teoksessa Diabetes. Duodecim, 265.
Vointi
- Miltä oloni tuntuu (ns. Insuliinituntemukset)?
Verenglukoosiarvo suhteessa tavoitetasoon Alle 4 – 5mmol/l:
- Tarvitsenko ennen varsinaista ruokaa nopeaa hiilihydraattia - Vaikuttaako verenglukoosini pistoksen ajoitukseen?
Yli 6 – 8mmol/l
- Tarvitsenko korjausannoksen pikainsuliinia?
- Mikä on insuliiniherkkyyteni tähän aikaan vuorokaudesta, kuinka suuren korjaus-annoksen otan?
- Koska olen pistänyt viimeksi pikainsuliinia, vaikuttaako se korjausannokseen?
- Vaikuttaako koholla oleva verenglukoosi pistoksen ajoitukseen?
Aterian koostumus
- Kuinka paljon ateriassa on nopeita ja hitaita hiilihydraatteja?
- Miten hiilihydraattien laatu vaikuttaa pikainsuliinin annokseen?
- Vaikuttaako hiilihydraattien laatu pistoksen ajoitukseen?
- Onko aterian proteiini- ja rasvamäärä tavanomaista suurempi ja vaikuttaako se pi-kainsuliinin annokseen tai pistoksen ajoitukseen?
Liikunta ennen ja jälkeen ruokailun
- Olenko harrastanut liikuntaa ennen ruokailua, liikunko ruokailun jälkeen?
- Miten liikunta vaikuttaa insuliiniannokseen?
Aikaisemmat kokemukset vastaavista tilanteista
- Miten verenglukoosi on käyttäytynyt aiemmin vastaavissa tilanteissa?
Ruokasuhde alkaa kehittyä lapsuudesta lähtien. Psykologiassa ruokaan liittyviä tottumuksia on tutkittu esimerkiksi kognitioiden ja sosiaalisen oppimisen kautta. (Odgen 2008, 18). Erityisesti nuoruudessa ruokasuhteeseen ja syömiskäyttäytymiseen alkavat vaikuttaa myös laajemmin kä-sitykset sosiaalisista arvoista, vaikuttaen syömisen säätelyyn (ks. Dovey 2010, 59). Jaottelut hyviin sekä kiellettyihin ruoka-aineisiin eivät ole kovin harvinaisia, jos ruokaa tarkastellaan asenteiden ja muodostuneiden mielikuvien kautta. Ruokaa voidaan kuvailla esimerkiksi syyl-lisyyden, kieltojen, sallittavuuden ja vapauden termein. (Odgen 2008, 22.)
Yksilön valintoja korostavan näkökulman rinnalle voidaan nostaa ruokaympäristön ja ruokaan liittyvien valintojen moniulotteisuus, kuten sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset tekijät (Vep-säläinen, 2018; Putkonen, 2019). Syömisen lomassa voidaan luoda sosiaalista yhteenkuulu-vuutta yhteisten kahvihetkien aikana ja erilaisilla ruokavalioilla voidaan rakentaa identiteettiä ja ilmaista sosiaalista asemaa. Ruokailu voi olla nautinnollinen hetki arjessa ja ruokaostoksilla valintoja ohjaavat osaltaan taloudellinen tilanne. Psykologiassa keskitytään vahvasti tutkimaan yksilön ruokailutottumuksia, kun sosiologinen näkökulma tarkastelee syömisen ja ruokakult-tuurin rakenteita: Mitä, milloin ja keiden kanssa syödään. (Jallinoja & Mäkelä, 2017.) Sosiaa-linen ympäristö vaikuttaa siihen, millaisia ruokavalintoja ihminen kykenee tai haluaa sosiaali-sissa tilanteissa tehdä. Nuoret voivat esimerkiksi syödä kavereiden kanssa epäterveellisesti myös ryhmäpaineesta ja ystävyyden osoituksena. Epäterveelliset ruokavalinnat voivat näyttäy-tyä ryhmäjäsenyyttä vahvistavana tekijänä, mikä tekee niistä myös houkuttelevan vaihtoehdon.
(Gellar, Schrader & Nansel 2007, 5.)
Erilaisten dieettien ja ruokaan liittyvien arvojen kautta voidaan hahmottaa kulttuurissa vallit-sevia trendejä ja samalla saada vihjeitä ruokavalion noudattajan arvomaailmasta. Syödyllä ruu-alla ja elintarvikevalinnoilla on myös merkitystä yksilön minäkuvan ja ryhmäidentiteetin ra-kentajana. Terveysintoilusta ja ”terveilystä” on tullut näkyvä osa terveyskäsityksiä ja monille terveyden edistäminen on identiteetin kannalta keskeinen tavoite. Terveilyssä korostuvat yksi-lön vastuu terveydestä, jolloin terveysriskien ottaminen voidaan nähdä paheellisena toimin-tana. (Valkendorff 2011, 415.) Ruokaan liittyvät hyvän ja huonon ruoan arvostelmissa voidaan kiinnittää huomiota ruoan ravinteikkuuteen ja samalla ruokavalintojen katsotaan kuvastavan ihmisen moraalista toimijuutta, jossa terveelliset ruokavalinnat ovat odotettua toimintaa ja epä-terveelliset valinnat kielivät itsekurin puutteesta (Lupton 1996, 27).
Ruokasuositukset ovat samanlaiset diabetesta sairastaville kuin muullekin väestölle, mutta dia-betes lisää ruokailuun hiilihydraattien laskemisen velvoitteen. Ravitsemuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota hiilihydraattien määrään ja muun syödyn ruuan laatuun, mikä voidaan ko-kea myös syömistä rajoittavana vaatimuksena (Colton, Rodin, Bergenstal & Parkin 2009, 141).
Ruokaan ja ruokailuun liittyvät sisäistetyt, rajoittavat asenteet voivat puolestaan johtaa syylli-syyden ja kontrollin menettämisen tunteisiin. Syyllisyylli-syyden tunnetta voidaan pyrkiä kontrolloi-maan myös haitallisiin kompensointistrategioihin, kuten insuliinien poisjättämisellä (ks. Mer-win, Moskovich, Dmitrieva, Pieper, Honeycutt, Zucker, Surwit & Buhi, 2014.)
Hiilihydraattimäärien tarkkailu ja arviointi voi vaikuttaa syömiskäyttäytymisen lisäksi myös käsityksiin hyvistä ja terveellisistä ruokavalinnoista (ks. Mehta, Haynie, Higgins, Bucey, Rov-ner, Volkening, Nansel & Laffel, 2009). Hiilihydraatit voivat saada pahan maineen, sillä juuri hiilihydraatit lisäävät insuliinin tarvetta. Rasvaiset, proteiinipitoiset ja vähähiilihydraattiset vaihtoehdot voivat diabetesta sairastavalle edustaa helppoutta ja hetkellistä vapautta hiilihyd-raattien laskemisesta ja insuliinin annostelusta. (Gellar, Schrader & Nansel 2007, 4.) Hyväksi miellettyä ruokavaliota voidaan käsitellä kahdesta näkökulmasta (Emt. 2007):
1. Terveyttä kokonaisvaltaisesti tukeva ruokavalio (kokojyväviljat, pehmeät rasvat, mo-nipuolisuus, lautasmalli)
2. Diabeteksen hoitoon sopivaksi koettu ruokavalio, diabeteksen hallinnan helppous (esi-merkiksi vähähiilihydraattisuus, kasvikset ja proteiinit)
Diabetesta sairastava ei voi irrottautua tavasta nähdä ruokaa numeroina, sillä tieto nautitusta ruuasta auttaa insuliinin annostelussa ja verensokerien seurannassa. Tämä tekee erityisesti ruo-kasuhteesta mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Ruoka ja syöminen ovat toisaalta banaaleja ai-heita, sillä jokaisen on syötävä jaksaakseen ja elääkseen. On kuitenkin tärkeää nostaa keskus-telun aiheiksi myös arkisina pidettyjä teemoja, jotta terveyskäyttäytymistä voidaan tehdä nä-kyväksi arjen kontekstissa. Ruokailutottumukset voivat päällisin puolin näyttäytyä vain rutii-neina, mutta ruoan teema itsessään ei ole yksioikoinen aihe vaan yllättävän sosiaalinen tutki-muskohde (Jallinoja & Mäkelä 2017, 163.) Nykyisestä ruokakeskustelusta ja ruokaan liitetyistä arvoista voidaan erottaa kaksi erilaista näkökulmaa ruoasta kansanterveyskysymyksenä ja hen-kilökohtaisena kuluttajan valintana ja oikeutena. (Jallinoja, Jauho & Mäkelä, 2016).
Ruokasuhde on otettu osaksi tutkielmaa mahdollisten ruokaan koskevien haasteiden, kuten muiden osoittamien ennakkoluulojen, esille nostamiseksi. Halusin saada selville, kokevatko diabetesta sairastavat painetta ruokailusta tai kokevatko he arjessaan muilta saatua ihmettelyä ja palautetta ruokailun suhteen. Diabeteksen hoidon yksilön vastuuta korostava luonne saattaa aiheuttaa sisäistettyä painetta ylläpitää terveellisiä elintapoja. Ruokailuun liittyviä muutoksia ja luopumisen kokemuksia on yhdessä tutkimuksessa kuvailtu neljän kokemuskentän kautta, jotka osoittavat elintapojen muutoksien, erityisesti ruokailun, vaikuttavan ihmiseen monitahoi-sesti ja sisältävän myös moraalisen ulottuvuuden (ks. tutkimus tyypin 2 diabetekseen liittyen, Buchmann, Wermeling, Lucius-Hoene & Himmel, 2016):
1. Kieltäytymisen ja pidättäytymisen tuottama tuska, ”aiemman elämän hylkääminen”
2. Moraalinen paine osoittaa kurinalaisuutta
3. Tavat, joilla vastustetaan houkutuksia: eronteot ”terveellisen” ja ”epäterveellisen”
ruuan välillä ja oman toiminnan oikeutukset
4. Pidättäytyminen vapauttavana kokemuksena: elintapojen muutokset myönteisenä teki-jänä
Ruokasuhdetta on mielekkäintä lähteä tarkastelemaan Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityk-sen tavoin kokonaisvaltaisesti. Ihmiihmiskäsityk-sen toiminta, myös ruokailutottumukset, kumpuavat elä-mäntilanteen, psyykeen ja kehollisuuden moniulotteisista vaikuttimista. Holistista linjaa tuke-vat myös KEHUVA-hankkeen esittelemä ruokasuhteen viitekehys, joka ottaa huomioon ruo-kasuhteen ja syömisen taidon moniulotteisen luonteen. (ks. Talvia & Anglé, 2018.)
5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Tässä luvussa avaan tutkimuksen kohdetta ja tutkimuksen teon eri vaiheita. Lisäksi kuvailen omaa positiotani tutkijana tutkimusaiheeseen ja käyn läpi tutkimuksen tekoon liittyvät eettiset ohjeistukset.