Kehonkuva voi tämän tutkielman valossa vaikuttaa diabeteksen omahoitoon. Tyytymättömyys omaa kehoa kohtaan ja negatiivinen kehonkuva saattoivat esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten haastateltavat uskalsivat hoitaa diabetesta tai millaisia ruokailutottumuksia he pyrkivät ylläpi-tämään. Osalle haastateltavista kehonkuva ei ollut diabeteksen hoidon este tai sitä hankaloit-tava tekijä. Terveen ja vahvan kehon ideaalit olivat myös yksi terveellisiin elintapoihin kan-nustava tekijä, ja nämä haastateltavat ilmaisivat muiden asioiden elämässä olevan kehon ul-koista olemusta tärkeämpiä. Arjessa jaksaminen, urheilussa menestyminen ja tulevaisuuden suunnitelmat, kuten perheen perustamnen, olivat tärkeitä diabeteksen omahoitoon motivoivia tavoitteita.
Ruokasuhteen osalta oli aineistossa havaittavissa samanlainen ruokavalioon liittyvä kaksois-merkitys kuin eräässä aiemmassa tutkimuksessa (ks. Gellar, Schrader & Nansel 2007):
1. Ravintosuosituksien mukainen ruokavalio
2. Diabeteksen hoitoa helpottava, toimivaksi koettu ruokavalio (vähähiilihydraattinen ruokavalio)
Ruokasuhteen osalta lautasmallin ja säännöllisyyden merkitystä (alaluku 6.2.1.) kuvasin luon-tevan ruokailun kautta, jota haastateltavat toivat ilmi haastatteluissa. Ravintosuosituksien mu-kaista ruokavaliota korostettiin ja havainnollistettiin lautasmallin ja säännöllisen syömisen
kautta. Ruoan suhteen tärkeintä oli kohtuus ja diabeteksen hoidon huomioiminen ruokavalin-noissa. Ruokailua haluttiin ennakoida ja tarvittaessa muuttaa niin, että verensokeriarvoja pys-tyttiin hallitsemaan osana arkea myös muuttuvissa tilanteissa. Samalla haastateltavat kertoivat kuitenkin myös sisällyttävänsä arkiseen ruokailuun joustoa ja mahdollisuuksia poikkeamiin, vaikka diabeteksen hyvään hoitoon kerrottiin liittyvän terveelliset ja tasapainoiset ruokailutot-tumukset. Diabeteksen hoito nähtiin tärkeänä osana arkea, ja hyvien ruokailutottumuksien kat-sottiin tukevan verensokerien hallintaa.
Ruokailun muutoksia (alaluku 6.2.2.) puolestaan kuvasin niiden muutoksien kautta, joita haas-tateltavat kertoivat diabeteksen tuoneen ruokavalioon ja ruokasuhteeseen. Aiemmasta alalu-vusta poiketen esittelen niitä tietoisia muutoksia, joita haastateltavat ilmaisivat liittyvän ruoka-suhteeseen diagnoosin saamisen jälkeen. Erityisesti hiilihydraatit ja niiden karsiminen diabe-teksen myötä oli yksi selkein muutos, jota haastateltavat ilmaisivat. Tämä selittyi verensoke-rien hallinnan helpottamisen tavoitteiden kautta, mutta haastateltavat ilmaisivat myös liittä-vänsä hiilihydraatteihin uudenlaista suhtautumista ja mahdollista hiilihydraattien välttämistä aiempaa tietoisemmin. Erityisesti lautasmalliin kuuluvia hiilihydraatin lähteitä, kuten pastaa ja perunaa, saatettiin tietoisesti vältellä tai annoskokoja pyrittiin pienentämään osana diabeteksen hoitoa.
Voi olla vaikea vetää rajaa sille, missä määrin diabeteksen vaatima pedantti suhde ruokaan on hoidon edellytys ja missä tilanteissa ruokasuhteen voidaan katsoa olevan hyvinvointia heiken-tävä tekijä. Diabeteksen hoidossa tarkkuus ruokavalion suhteen, joidenkin ruokien välttäminen ja esimerkiksi ruokailu nälän sijasta hypoglykemioiden estämiseksi tekevät ruokailun tarkas-telusta, erityisesti ruokailun herättämistä tunteista, vaikean kartoitettavan. (Racicka & Bryńska 2015, 1018.)
Tutkielmassa käsiteltiin ennakkoluuloja ruokailutilanteissa, joita olen tuonut esille sosiaalisten suhteiden kautta (alaluku 6.2.3.). Ruokaan liittyvät ennakko-oletukset ja tieto diabeteksesta sairautena vaikuttivat siihen, millaisina ruokailutilanteet muiden kanssa koettiin. Ruokaan saa-tettiin suhtautua eri tavalla muiden läsnä ollessa tai omaa käytöstä voitiin muuttaa muiden ole-tuksia mukaileviksi ruokailun osalta. Yksi haastateltavista kuvaili tätä ”paremman diabeetikon roolin” kautta. Muutkin haastateltavista ilmaisivat samanlaista ajatusmallia sosiaalisissa tilan-teissa, mutta ratkaisut terveellisten elintapojen noudattamisen sisäistetylle vaatimukselle vaih-telivat suuresti. Paremman diabeetikon rooliin kuuluivat herkkujen ja hiilihydraattipitoisten
ruokien välttäminen, mutta myös muiden oletuksien tarkoituksellista murtamista, tiedon lisää-mistä ja provosointia. Muiden osoittamat ennakkoluulot diabetekseen liittyvästä ruokavaliosta koettiin pohjautuvan osin vanhaan tai vääristyneeseen tietoon. Sen lisäksi että diabetesta sai-rastavat itse muuttavat läheisten ennakkoluuloja diabeteksen hoitoon liittyvästä ruokavaliosta, olisi myös yhteiskunnallisesta tiedon lisäämisestä varmasti hyötyä. Tutkielman loppuun olen liittänyt Syömishäiriöliitto SYLI ry:n Ruokarauhan julistuksen (ks. SYLI ry, liite 3), koska mielestäni sen tulisi koskettaa myös diabetesta sairastavia yhteiskunnallisella tasolla. Ruokai-lutilanteessa kommentit ruokaan ja syömiseen liittyen rikkovat ruokalutilanteeseen liittyviä rentouden ja yhdessä jaetun ilon tunteita. Tiedon lisääminen eri diabetestyypeistä ja vastuulli-nen uutisointi diabeteksesta median kautta ovat keskeisiä toimia diabetekseen liittyvien ennak-koluulojen ja väärän tiedon hälventämiseksi.
Kehon muutokset saattoivat vaikuttaa siihen, miten diabeteksen hoitoon suhtauduttiin ja miten omahoitoa arjessa pystyttiin toteuttamaan. Kehon muutokset heijastuivat myös ruokasuhtee-seen ja arjen ruokavalintoihin. Kehonkuvaa tarkastelemalla omahoitoon vaikuttivat tunteet ja ajatukset omasta kehosta erityisesti painoon liittyen. Diabeteksen omahoidon sisäistämisen rin-nalle nousivat myös huolet ja hämmennys, joita painon vaihtelu herättivät. Tilanteita, joissa kehonkuvaa käsiteltiin osana omahoitoa syömisen kautta, olen päätynyt kuvailemaan tässä tut-kielmassa neuvottelun käsitteen avulla luvussa ”Kehonkuva, ruuan ja omahoidon välinen neu-vottelu” (alaluku 6.3.). Neuvottelun käsite kuvastaa parhaiten haastateltavien tapaa ilmaista diabeteksen päivittäisen hoidon ja kehoon liittyvien arvojen, tunteiden ja kokemuksien yhteen-sovittamista. Syömiseen ja kehonkuvaan liittyviä haasteita kuvailtiin osana diabeteksen hoidon kanssa luovimista ja kompromissien tekoa. Syömisen ja omahoidon yhteensovittamiseen liit-tyviä tilanteita kuvailtiin ”pelaamisen”, ”säätämisen” ja ”huijaamisen” termeillä. Diabeteksen omahoidon vaatimuksista poikkeaminen oli tiedostettua, omahoidon arvoa terveydelle yhtään vähättelemättä. Yksi haastateltavista kuvasi diabeteksen omahoidon ja painon kontrolloinnin aiheuttamaa arvoristiriitaa risteyksen vertauskuvalla. Neuvottomuus tilanteissa näyttäytyi ah-distuksen tunteina, kun painon kontrolloinnin ja omahoidon tavoitteet koettiin toisensa pois-sulkevina, ristiriitaisina tavoitteina.
Tarkoituksellinen insuliinin poisjättäminen tai annoksen vähentäminen ei liity pelkästään syö-mishäiriö diabulimiaan, vaikkakin painon kontrollointi voi olla yksi syistä. Yhtenä keskeisenä omahoitoon vaikuttavana tekijänä oli muu arjessa jaksaminen ja esimerkiksi stressaavat
ajan-jaksot elämässä näkyivät myös omahoidon toteuttamisessa. Muita insuliinin hetkittäisiä pois-jättämisen tai annoksen vähentämisen syitä voivat olla esimerkiksi hypoglykemian pelko tai sosiaaliset ja psykologiset syyt, kuten diabeteksen kieltäminen, koettu häpeä omahoidosta mui-den nähmui-den, halu pitää taukoa päivittäisestä diabeteksen hoidosta, neulakammo ja painon nou-seminen insuliinihoidon takia (secondary weight gain). (ks. Colton, Rodin, Bergenstal & Par-kin, 2009.) Insuliinipistoksien voidaan pelätä tulevan väärintulkituksi esimerkiksi huumeiden käyttönä tai omahoidon voidaan epäillä aiheuttavan seuralaisissa inhon tunteita. Diabeteksen omahoito on näkyvää toimintaa, jota ei välttämättä haluta muiden näkevän tai mahdollisesti kontrolloivan arjessa. (Schabert, Browne, Mosely & Speight, 2013.) Pelkkä insuliinin poisjät-täminen ei siis ole vahvin kriteeri, jota hoitohenkilökunnan tulisi syömishäiriötä epäillessään seurata, vaan laaja-alaisempi tilanteen kartoittaminen on paikallaan (Markowitz, Butler, Vol-kening, Antisdel, Anderson & Laffel, 2010). Tämänkin tutkielman tulokset osoittavat, että dia-betesta sairastavat voivat toimia erilaisin ratkaisustrategioin painon kontrolloinnin suhteen, ei-vätkä kaikki harjoita juuri insuliinien poisjättämistä laihdutuksen strategiana. Diabeteksen hoi-don tukemisen näkökulmasta on keskeistä pyrkiä aitoon ymmärrykseen diabetesta sairastavan kokemuksista ja merkityksistä, joita omahoitoon, kehonkuvaan, ruokaan ja sosiaalisiin suhtei-siin liittyy. Esimerkiksi DEPS-R -kyselylomake voi olla hyvä lisä syömiseen liittyvien haas-teiden kartoittamiseen (Markowitz, Butler, Volkening, Antisdel, Anderson & Laffel, 2010).