Anoreksia ja diabetes: Vaarallinen yhdistelmä

Eräs haastateltava, joka on kärsinyt jo ennen diabeteksen toteamista anoreksiasta, kuvaa ano-reksiaa vaarallisena sairautena diabetesta sairastavalle. Siinä missä anoreksian hoidossa pyrki-myksenä on joustavan ja armollisen ruokasuhteen rakentaminen, on diabeteksen hoidossa vaa-dittavaa hiilihydraattien laskemista vaikea sivuuttaa.

Se vaikeuttaa tosi paljon, mun anoreksiaa, että. Mä lakkasin välillä syömästä, mä olin viikkoja syömättä. Et, se on sinänsä ongelmallinen kun sä tiedät tasan tarkkaan paljonko keho tarvitsee hiilareita selvitäkseen päivästä. Ja sä osaat pelata sillä. Että se on äärim-mäisen vaarallinen anorektikoille.

Kehonkuvan muutoksiin sopeutumista haastateltava kuvailee pitkänä prosessina.

No, se on ollu pitkä prosessi, mutta kyllä sen pystyy hyväksyy vaikka sitä aina välissä kauhistelee kun vaa´alle menee.

Haastateltava kertoo salailevansa anoreksiaa, eikä siitä ole helppoa puhua kuin harvoille lähei-sille. Syömisen haasteista on ollut vaikea puhua rehellisesti hoitokäynneillä aiheen ollessa ar-kaluontoinen.

Jonkin verran [puhunut] siitä niin kun vaikeudesta mikä mul on, tota niin kun syödä, mutta en niin paljon kun mitä se oikeesti vaikuttaa.

Hoitokontakteista puhuttaessa haastateltavalla on monenlaisia kokemuksia diabeteksen käsit-telystä osana syömishäiriötä. Haastateltavan kertoman kautta näyttäisi olevan sattumanva-raista, ymmärtääkö terapeutti tai lääkäri näiden kahden yhteensovittamisen ja käsittelyn haas-teita.

Alkuaikoina ei, sitä ei ees kuunneltu. Mut sitten mulla oli, osu terapeutti joka oikeesti ymmärs sen että, mä en oo vaan masentunut. Mä en oo vaan anoreksia, vaan mä oon myös diabetes. Mulla on myös nää muut sairaudet mitä on.

Kyl se vaikutti siihen silleen että se helpotti sitä niin kun puhumista kun ymmärsi sen että ne vaikuttaa kaikki toisiinsa.

Haastateltava kuvailee ruokavalionsa olevan kasvispainotteinen ja hän tunnustautuu kasvisten ja hedelmien ylimmäksi ystäväksi. Kokemukset ajoittaisista ennakkoluuloista kontrollikäyn-neillä ovat haastaneet suhdetta ruokaan ja aiheuttavat ruokahalun laskua käyntien jälkeen.

Paljon oon saanu, varsinkin lääkäriltä. Et aikanaan käskettiin et lopeta se karkin syömi-nen hypoihin, ja mä en syönyt kun omenoita. Et, tämmösii niin kun hedelmiä hypoihin.

Et niin kun se oletus siitä et kun sun metabolia on niin tarkottaa sitä että sä syöt karkkia, ei tarkota. Et siihen törmää paljon ennakkoluuloihin, ihan ylilääkäreistä lähtien kaikki.

Et ne näkee vaan sen sun diabeteksen ja jonkun yhen osan susta. Ei mitään muuta.

Se on välissä surullista, välissä heittää vihaks koska se on niin ennakkoluuloinen käsi-tys. Sillon tuntee itsensä petetyks lääketieteen osalta, että eikö kukaan oikeesti voi ym-märtää.

Sit mä voin olla syömättä päivän, ihan vaan koska ei tee mieli syödä.

6.3.4. Tiedostava suhde syömiseen ja ortoreksian riski

Ruokasuhde on muuttunut diabeteksen myötä tiedostavaksi, kuten eräs haastateltava asiaa ku-vailee. Ratkaisuna omahoidon ja arjen yhteensovittamiseen ovat muodostuneet tarkat ruokai-lutottumukset, jotta diabeteksen omahoito olisi ennakoitavampaa.

Se on, mitenköhän sen sanos. Tiedostava? Sit tavallaan se että mä niin kun, en tietysti aikasemmin nähny ruokia numeroina. Mut nyt se on aina pakko aatella että, vähän niin ku punnita niitä mielessään että tossa on nyt ehkä nolla, tossa saattaa olla viis, et se on jatkuvaa semmosta arviointia kun syö. Mut sit toisaalta, vaikka se on semmosta arvi-ointia niin sit siinä kuitenkin kun syö niin samoja ruokia, aika usein päivästä toiseen niin, sit siinä on semmonen niin ku tuttuus siihen että, että on aika varma että tossa on kyl kakskyt hiilaria.

--Mutta sitten, ehkä myös semmonen, vois sanoo et välillä menee vähän överiksi se että niin ku tavallaan syö sit iltapalaks vaan jonkun yhen näkkileivän ja salaattia. Ihan vaan sen takia et sokerit ei nousis sit liian korkeelle. Et sitten välillä taas se on vähän sem-monen, voisinko sanoa että vääristynytkin.

Joo. No se just ehkä, ehkä se vääristymä kuvaa sitä että, se on niin ku, ortoreksiassakin eiks se oo just se että syö niin ku liian terveellisesti, tai se et kiinnittää huomioita ihan kaikkeen niin semmosia piirteitä oon huomannu välillä. Et sit pyrkii siihen joissakin

aterioissa, vaikka just iltapalalla siihen että mahdollisimman vähän hiilareita, nimen-omaan sen takia että ei niin ku, mieluummin nään vaikka nälkää ku että se on niin ku sokerit korkeella yöllä. Niin semmosta on, ja sitten on ollu välillä tosi nälkä. Silleesti niin ku päivälläkin. Koska on sitten syöny jotenkin niin semmosta, hiilihydraatitonta ruokaa että sitten se on ollu vaan helppo valinta. Et ehkei just toi on sit se, et se on vääristynyt tavallaan silleesti et onko se oikeesti sitten terveellistä se että, sokerit on tasapainossa mut sä et saa vaikka mitään vitamiineja.

Haastateltava kuvailee suhdettaan diabetekseen ”perfektionistisen kehän kautta”, jolla hän viit-taa vahvaan motivaatioon omahoidon suhteen. Tarkat päivärytmit ja ruokailu ovat olleet toi-mivia diabeteksen hoidossa, mutta tarkkoihin ruokailuihin liittyy myös ajatuksia kehosta ja itsetunnosta.

-- Niin sit siinä on kyllä paineita oikeesti siinäkin että saaks mä pidettyy sen [painon].

Et sit sen takia myös se, muistelin sitä iltasalaattia niin ku, mitä mä yleensä sit syön, niin osa mun ajatuksista varmasti on sitä että, että on se ihana kun vaatteet menee niin ku hyvin päälle ja että, on niin ku se pienempi vaatekoko ja sukulaiset sanoo että vitsit että sä oot hyvässä kunnossa ja tälleesti niin, siinä on myös se puoli sit mitä ajattelee.

-- Mut sit toisaalta myös se että on, niin ku aikasemmin sanoin on semmosta perfekto-nistin vikaa myös siinä että haluu pitää sen hoitotasapainon hyvänä niin sit se on taval-laan myös sitä painetta.

Ruokailuun liittyvän tarkkailun negatiivisena ilmiönä haastateltava nostaa esiin pohdinnat or-toreksiasta ja siitä, ovatko hänen ruokailutottumuksensa pitkällä tähtäimellä kannattavia ter-veyden näkökulmasta, vaikka verensokeriarvot pysyisivätkin hyvinä.

Se tavallaan se takaraivossa mikä siellä jyskyttää on se, että se ei voi olla pidemmän päälle jatkuvaa. Se semmonen, tavallaan et syö niin kauheen niukasti kun sit taas tietää myös toisaalta sen että mitä se tekee terveydelle semmonen jatkuva vajaustila mutta, sit myös jotenkin yrittää ajatella muita aspekteja mitä sulla on niin ku taloudellinen tilanne ja sit silleesti.

--Mut just se että totta kai, koska siinä on se semmosta ortoreksiapiirrettä niin sitä ei välttämättä halua lopettaa. Koska sit se, on just se että, okei, jos mä rupeen syömään enemmän niin pystynks mä pitämään sit sen tasapainon, sit mun pitää jotenkin liikkua enemmän tai, syödä muilla aterioilla sitten eri tavalla että.

Tiedostava suhde syömiseen on yhteydessä diabeteksen hoitomotivaatioon. Haastateltava ku-vailee kokevansa painetta korkeista verensokereista ja kokee syyllisyyttä siitä, jos ei ole saanut

verensokereita tasapainoon päivän aikana. Samalla haastateltava nostaa esille sen, etteivät ve-rensokeriarvot ole hyvästä hoidosta huolimatta täysin ennakoitavissa tai hallitavissa.

Joo, sitä on, paljon koska just niinku sanoin tossa et kun se hoitotasapaino on ollu niin hyvä, niin siit on vähän tullu semmonen perfektionistinen kehä. Et sitten, kun sehän voi olla vähän ihan tuntematon syy et minkä takia on vaikka koko päivän yli kymmenen sokerit niin, sit se tosi helposti tulee se itku sieltä että jos on aamulla vaikka yhdeksän ja, käyn aktiivisesti lenkillä ja syön sen ihan saman aamupalan melkeen joka aamu niin, sit se jos on kolmessatoista lenkin jälkeen niin sit se tulee se itku. Et miks kaikki on pielessä. Että mikään ei oo ikinä hyvin et se on tosi, varsinkin ne korkeet, ne on jotenkin sellasia niin ku pistoja että, että hei et sä et oo kyllä vielä ihan niin ku, täydellinen.

Haastateltava ei ole kertonut pohdinnoistaan hoitajille tai läheisille, sillä kokee suhteensa ruo-kaan olevan epätavallinen ja reaktioiden olevan näin ollen negatiivisia ja kenties ylireagoivia tilanteeseen nähden. Haastateltava kokee tilanteen olevan hallinnassa, eivätkä syömiseen liit-tyvät ortoreksian piirteet, kuten haastateltava niitä kuvailee, ole arjessa jatkuvasti haittaavalla tavalla rajoittavina tekijöinä. Asiaa on vaikea ottaa puheeksi, kun pelkona on väärinymmärre-tyksi tuleminen. Hoitohenkilökunnan kanssa aihetta olisi haastateltavan mielestä luontevampi käydä, sillä aihe on luottamuksellinen.

En oo siis henkilökunnalle ainakaan puhunu siitä mitään, koska siis mä aattelin et se käynti siellä sairaanhoitajan luona vaikka niin siellä käsitellään ihan muita asioita eikä oikeestaan sitä syömistä. Et siis mä mietin et se ois ihan kiva, ja sitten, niin ku läheisten kanssa en puhu siitä, koska se on nimenomaan taas semmosta mistä tulis sanomista. Et sun on niin ku pakko syödä tai muuta. Mut sitten, just se että, koska se on sellanen negatiivinen asia. Ja tiedostaa sen ite kans että tää ei oo ihan niin ku, normaalia. Niin sit siitä ei tavallaan otakaan puheenaihetta koska se sitten, jos siitä puhuu vaikka äidille, niin sit mä oon kohta jossain hoidossa. Hoidossa vaikka koen että ei oo mitään tarvetta siihen et kuitenkin niinku se on kontrollissa ja tälleesti mutta.

7 POHDINTAA

Tässä luvussa esittelen yhteenvedon tutkimustuloksista ja arvioin tutkimustuloksien luotetta-vuuteen liittyviä seikkoja. Tuon esille myös tutkielman tekoa prosessina ja sitä, millaisena se ensimmäistä tutkimustaan tekevälle näyttäytyi. Tässä luvussa esitän myös kritiikkiä tutkimuk-sen teon eri vaiheista lisätäktutkimuk-seni tutkimuktutkimuk-sen läpinäkyvyyttä.