Verotuksella on useita tavoitteita ja periaatteita. Näihin kuuluvat muun muassa fiskaaliset-, tulonjakopoliittiset-, sosiaalipoliittiset-, terveyspoliittiset-, kasvupoliittiset-, suhdannepoliittiset-, työllisyyspoliittiset-, elinkeinopoliittiset- ja ympäristöpoliittiset tavoitteet23. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi tämän työn aiheen kannalta olennaisia tavoitteita.
Verotuksen ensisijainen tehtävä on julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen. Tästä tavoitteesta käytetään nimitystä fiskaalinen tavoite. Mitä suuremmat ovat siis julkiset menot, sitä korkeammalle täytyy fiskaalinen tavoite asettaa.24
Verotuksella voidaan pyrkiä tasaamaan kansalaisten keskinäisiä tuloeroja. Tästä tavoitteesta käytetään nimitystä tulonjakopoliittinen tavoite. Ajatuksena on, että veronmaksun jälkeen jäävä nettotulo jakautuisi kansalaisten kesken tasaisemmin kuin ennen veroja saatu bruttotulo.
Jakopoliittinen tavoite näkyy erityisesti ansiotulojen verotuksen progressiivisuudessa. Myös esimerkiksi perintö- ja lahjaverotus on progressiivista.25 Esimerkiksi jälkeläisiään ajattelevaa asuntosijoittajaa tämä koskettaa siksi, että asunnot tyypillisesti ovat suhteellisen suuria varallisuuseriä ja perintöveroasteikon korkeammat luokat tulevat sovellettaviksi. Myrskyn mukaan jakopoliittisilla tavoitteilla voidaan tarkoittaa myös tulojen ja varallisuuden keskittymisen estämistä tai jo keskittyneiden tulojen ja varallisuuden uusjakoa26. Asuntoihin on sitoutunut merkittävästi pääomia27, joten verotuksen jakopoliittiset tavoitteet koskettavat luonnollisesti kaikkia kansalaisia.
Voidaan siis esimerkiksi pohtia, minkälaisille toimijoille vuokra-asuntojen omistusta halutaan suunnata.
Sosiaalipolitiikan eräs lohko on asuntopolitiikka. Verotuksen sosiaalipoliittinen tehtävä voidaan rinnastaa erilaisiin sosiaalitukiin.28 Oman asunnon luovutusvoiton verovapaus on merkittävä asuntopoliittinen verotuki. Asuntolainojen korkojen vähennysoikeus on myös ollut merkittävä
23Niskakangas et al., 2020, s.15-17
24Niskakangas et al., 2020, s.15
25Niskakangas et al., 2020, s.15
26Myrsky, 2013, s.101
27Kansallisvarallisuudesta 565 miljardia euroa on kiinni rakennuksissa, infrarakenteissa ja rakennetuissa maa-alueissa. Asunnot ovat sekä yksittäisten suomalaisten että koko kansakunnan suurin varallisuuserä.
(Rakennusteollisuus RT, 2021a)
28Niskakangas et al., 2020, s.15
oman asunnon verotuki, mutta vähennysoikeutta on rajattu vuosi vuodelta yhä enemmän. Kelan myöntämien asumistukien verovapaus taas on vuokralla asumisen tukemista.29
Verotuksella on myös kasvupoliittisia tavoitteita. Verotusta, erityisesti yritysverotusta, on perinteisesti pyritty muotoilemaan niin, että se edistäisi taloudellista kasvua. Ainakaan verotus ei saisi olla merkittävänä esteenä taloudellisen kasvun aikaansaamisessa. Esimerkkinä on usein käytetty käyttöomaisuuspoistoja. Kun käyttöomaisuudesta saadaan vuosittain tehdä eräissä tapauksissa suurempia poistoja kuin mitä niiden taloudellinen käyttöikä edellyttäisi, tämän katsotaan kannustavan investointeihin ja sitä kautta edistävän taloudellista kasvua.30
Verotuksella oli aiemmin keskeinen rooli suhdannepolitiikassa. Perinteisen keynesiläisen talousopin mukaan veroja tulee laskea taantumassa ja kiristää suhdannenousussa. Tällaisia pyrkimyksiä onkin ollut, mutta niiden osumatarkkuus on jäänyt heikoksi. Verotuksen muutokset ovat usein myöhästyneet, ja vaikutukset ovat osuneet väärään suhdannetilanteeseen. 31 Asuntosijoittajaa koskettavilla veromuutoksilla on oma vaikutuksensa muun muassa syklisenä pidettyyn rakennusteollisuuteen, joten voitaneenkin sanoa, että veromuutokset ovat aina myös suhdannepolitiikkaa. Niskakankaan mukaan verotus toimii kuitenkin myös automaattisena suhdannetasaajana. Taantumassa syntyy väkisinkin julkista vajetta ja noususuhdanteessa verokertymä on ilman verolakien muutostakin yleensä suurempi kuin julkiset menot.32
Työllisyyspoliittisten tavoitteiden merkitys veropolitiikassa on kasvamaan päin. Esimerkiksi kotitalousvähennys on rakennettu työllisyyden parantamiseksi. Ajatellaan, että kotitaloudet työllistäisivät vähennyksen kannustamina erityisesti matalapalkkaista väkeä. Julkisen talouden tasapainon näkökulmasta korkea työllisyys ja alhainen työttömyys ovat avainasemassa. Kun tarkastellaan hallituksen esitysten perusteluita verolakien säätämisessä, havaitaan, että veromuutoksia on toistuvasti perusteltu työllisyyspoliittisilla syillä.33 Rakennusteollisuus RT:n mukaan rakennusteollisuus työllistää neljännesmiljoona henkilöä ja kiinteistöala sekä alaan liittyvät palvelut mukaan lukien yli puoli miljoonaa henkilöä. Klusteri on suurin työllistäjä Suomessa.34 Asuntoihin liittyvien verokysymysten käsittelyssä kannattanee siis huomioida myös työllisyyspoliittiset tavoitteet.
29Niskakangas et al., 2020, s.25-26
30Niskakangas et al., 2020, s.16
31Niskakangas et al., 2020, s.16
32Niskakangas et al., 2020, s.16
33Niskakangas et al., 2020, s.16
34Rakennusteollisuus RT, 2021b
Veropoliittisten tavoitteiden lisäksi on joukko verotuksen periaatteita. Näihin kuuluu kysymys siitä, onko verotus ohjaavaa vai neutraalia. Muita periaatteita ovat etu-, veronmaksukyky- ja tehokkuusperiaatteet. Lisäksi tärkeitä ovat oikeudenmukaisuus-, oikeusvarmuus- ja ennustettavuusperiaatteet.35
Siltä osin kuin verotuksella pyritään muuhun kuin fiskaaliseen tavoitteeseen, puhutaan verotuksen ohjaavasta vaikutuksesta. Verotuksella pyritään siis kannustamaan tai estämään jotakin käyttäytymistä. Toisaalta verotuksella on myös neutraalisuustavoite. Liberalistisen käsityksen mukaan talous toimii parhaiten vapaassa markkinataloudessa, johon julkinen valta puuttuu vain vähäisessä määrin. Kun verotus on neutraalia, yksityinen sektori voi valita käyttäytymisvaihtoehtonsa vapaammin, koska vaihtoehdot ovat samassa järjestyksessä verojen jälkeen kuin ennen verojakin. Neutraali verotus ei siis vaikuta verovelvollisen valintoihin, vaan verovelvollinen voi valita esimerkiksi säästökohteen tai yritysmuodon verotuksesta välittämättä.
Neutraali verotus ei vääristä voimavarojen kohdentumista eikä siitä syystä johda kansantalouden tehokkuustappioihin tai hyvinvointitappioihin. Neutraali verojärjestelmä on yleensä myös yksinkertaisempi ja käytännössä helpommin toteutettava kuin ohjaava verojärjestelmä. Yhtenäinen pääomatulojen verotus on esimerkki veropolitiikan tekijän pyrkimyksestä neutraaliin verojärjestelmään.36
Asuntosijoittamista voidaan ajatella yhtenä sijoittamisen muotona toisten joukossa. Tällöin verotus ei saisi vaikuttaa päätökseen sijoittaa juuri asuntoihin eikä esimerkiksi osakkeisiin, rahastoihin tai kiinteistöihin. Sijoittaja voi toki sijoittaa asuntoihinkin suoraan ostamalla asunnon tai esimerkiksi ostamalla osuuden asuntorahastosta. Tähänkään päätökseen verotus ei neutraaliustavoitteen mukaan saisi vaikuttaa. Toisaalta asiaa voidaan tarkastella myös asumisen tarpeen kautta.
Verotuksen ei tulisi vaikuttaa siihen, valitseeko henkilö omistus-, vuokra- tai jonkun muun asunnon.
Myrskyn mukaan neutraliteettiperiaatteen korostumisen tuuli on kuitenkin hienoisesti kääntymässä. Voidaan esimerkiksi kysyä, tulisiko verotuksella pyrkiä kannustamaan tiettyihin valintoihin. Pitäisikö verojärjestelmän olla esimerkiksi sellainen, että se kannustaa palkansaajia yrittäjyyteen tai yrityksiä kasvamaan.37
Lopuksi on mainittava oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden periaatteet, jotka ovat hyvin lähellä toisiaan. Verovelvollisen tulisi voida ennakoida, millaisiin veroseuraamuksiin hänen taloudellinen käyttäytymisensä johtaa. Mitä huolellisemmin verosäädökset laaditaan, sitä parempi on
35Niskakangas et al., 2020, s.17-18
36Niskakangas et al., 2020, s.17
37Myrsky, 2013, s.99-100
oikeusvarmuus ja ratkaisujen ennustettavuus. Oikeusvarmuus tarkoittaa myös sitä, että verolakeja tulkitaan hallintolainkäytössä oikein ja johdonmukaisesti.38 Asuntosijoittajan kannalta nämä periaatteet ovat erittäin tärkeitä, sillä kyseessä on yleensä suuri ja pitkäkestoinen investointi.
Sijoittajan täytyy lähteä siitä oletuksesta, että verotus on ennakoitavaa pitkällä tähtäimellä.