Asiakasorganisaatioiden esimiesten käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä muodostui 3 yläkategoriaa, jotka olivat yhteistyökumppaneiden toiminnan edellytykset, suunnitelmallinen toiminta ja toimiva vuorovaikutus. Suunnitelmallinen toiminta ja toimiva vuorovaikutus muodostivat yhdistävän luokan, joka määrittelee
työterveysyhteistyön edistäväksi tekijäksi proaktiivisuuden eli eteenpäin katsovan suhtautumis- ja toimintatavan (kuvio 12).
ALALUOKKA YLÄLUOKKA YHDISTÄVÄ LUOKKA
Kuvio 12. Esimiesten käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä.
Asiakasorganisaatioiden esimiehet toivat haastattelussa esille, että työterveysyhteistyötä edisti nimettyjen työterveyshuollon ammattihenkilöiden pysyvyys yhteistyökumppaneina, etenkin työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan pysyvyyttä korostettiin toimivan toiminnan edellytyksenä. Esimiehet korostivat, että nimetyissä ammattihenkilöissä ei tulisi olla vaihtuvuutta. Myös työpaikan vastuutettu työterveyden yhdyshenkilö koettiin oleellisesti vaikuttavan työterveysyhteistyön edistämiseen työterveyshuollon ja työpaikan välillä. Esimiehet kokivat, että työterveyshuollon tuli
Vastuutettu työterveyden yhdyshenkilö
tuntea työpaikka ja siellä tehtävä työ sekä työpaikan henkilöstö ja lisäksi työterveyshuollolta toivottiin, että se ajattelisi yrityksen ja henkilöstön parasta. Lisäksi esimiehet kokivat, että asiakasyrityksen taloudelliset panostukset ja resursoinnit työterveyteen vaikuttivat työterveysyhteistyötä edistävästi. Työterveystoimijan fyysinen läheisyys ja toiminnan laajuus sekä palvelujen saatavuus koettiin myös työterveysyhteistyötä edistävinä tekijöinä.
…”Yritykselle nimetyt henkilöt siellä työterveyshuollossa, ne tuntee sen yrityksen, tietää ne yrityksen työtehtävät ja sitä kautta ne pystyy, hoitaan sen työntekijän asiaa, sen työpaikan tarpeet huomioiden… aika paljon vaikuttaa ne henkilöt, että niitten kanssa on tehny paljon yhteistyötä, et ne ei oo vaihtunu, on pysyny samana… meillä oli välillä yks eri henkilö vähän aikaa, että meillä ei ajatukset menny yhteen yhtään ja se oli hirveen vaikee, eikö me sitten puhuttu varmaankaan samaa kieltä”…(E3)
Esimiehet totesivat, että työterveysyhteistyön tuli olla ennen kaikkea proaktiivista suunnitelmallista toimintaa, jossa otettiin huomioon asiakasorganisaation tarpeet ja työterveyshuollolta odotettiin ennakoivaa työotetta työkykyasioissa yhteistyössä työpaikan kanssa. Esimiehet totesivat, että työpaikalla haluttiin itse vaikuttaa työkyvyn hallintaan työterveysyhteistyöllä. Toisaalta esimiehet kokivat, että työterveysyhteistyön tuli olla myös ennakolta pitkälle suunniteltua toimintaa esimerkiksi sovituin yhteistyötapaamisin, jossa toimintoja suunniteltiin ja arvioitiin yhteisesti. Esimiehet toivat esille, että työterveysyhteistyön tuli olla ennen kaikkea pitkäjänteistä yhteistyötä työterveyshuollon ja asiakasorganisaation välillä työkyky asioiden hoidossa.
…”Lähinnä pystytään, jos on jotain asiaa ennakoitavissa, jota pitää ottaa huomioon ja pystytään löytämään ne, pystytään huomioimaan ne ja lähinnä pystytään tukemaan sitä työntekijää ja työkykyään, että pystyy jatkamaan siinä työssä, että on olemassa niitä välineitä siihen ja yhteistyöllä ja tällä niin tuota, pystytään vaikuttamaan…tässä on pitkä yhteistyö takana, et se on varmaan vahvistanu sitä toimivuutta”… (E3)
Esimiehet toivat haastattelussa esille, että työterveysyhteistyötä edisti yhteistyön vaivattomuus, yhteistyön toimivuus, yhteistyön säännöllisyys ja työterveyshuollon kyky reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja työkyky ongelmiin työpaikalla. Näistä
tekijöistä näytti muodostuvan toimiva vuorovaikutus, joka edisti työterveysyhteistyötä.
Yhteistyön vaivattomuus näyttäytyi helppoina ja suorina yhteydenpito kanavina työpaikalta työterveyshuoltoon, kuten esimerkiksi sähköpostitse, ettei työterveyshuolto lähtenyt järjestämään kokousta asian tiimoilta vaan, asiaan tartuttiin välittömästi.
Yhteistyön toimivuutta esimiehet kuvasivat mm. niin, että työpaikalla koettiin työterveyshuollon ammattihenkilöiden kanssa toiminta helpoksi ja hyvällä fiiliksellä toimivaksi ja niin, että työterveyshuollon kanssa oli syntynyt onnistuneita kokemuksia.
Yhteistyön säännöllisyyttä pidettiin tärkeänä elementtinä työterveysyhteistyössä, joka toteutui säännöllisesti palaverien muodossa säännönmukaisesti ja riittävän usein.
Esimiehet nostivat esille, että kun työpaikalla tuli akuutteja työkyvyn ongelmatilanteita esille, toivottiin työterveyshuollosta nopeaa reagointikykyä, mikä edisti työterveysyhteistyötä.
…”siihen tarvitaan kyllä molemmin puolista avoimuutta ja sitä, että on ne sovitut palaverit ja keskusteluyhteys on luotu sekä kommunikaatio on avointa puolin ja toisin, voi heittää kysymyksen ja sieltä tulee vastaus, eikä tarvii aina olla kokous vaan voi vaikka tänä päivänä laittaa kysymyksen”…(E2)
Työntekijöiden käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä muodostui 3 yläkategoriaa, jotka olivat yhteistyökumppaneiden toiminnan edellytykset, suunnitelmallinen toiminta ja toimiva vuorovaikutus. Työntekijöiden käsitykset työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä voimakkainta mainintojen määrässä oli toimivassa vuorovaikutuksessa ja seuraavaksi tärkeimmäksi tekijäksi nostettiin suunnitelmallinen toiminta. Tärkeinä edellytyksinä toimivalle työterveysyhteistyölle koettiin myös työterveyshuollon toimipaikan sijainti ja työterveyshuollon palvelujen saatavuus (kuvio 13).
ALALUOKKA YLÄLUOKKA YHDISTÄVÄ LUOKKA
Työterveysyhteistyötä
Kuvio 13. Työntekijöiden käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä.
Työntekijät toivat esille haastattelussa, että työterveysyhteistyötä edisti merkittävästi työterveyshuollon ja työpaikan välinen toimiva vuorovaikutus, joka käsitti yhteistyön toimivuuden ja yhteistyön vaivattomuuden. Yhteistyön toimivuus ilmentyi työntekijöille sujuvana tiedonkulkuna työpaikalla ja työterveyshuollon sekä työpaikan välisessä kommunikaatiossa ja tietojen vaihtamisessa sekä ennen kaikkea työntekijät kokivat, että työpaikan itse tuli olla aktiivinen työterveysyhteistyössä työterveyshuoltoon. Lisäksi työntekijät kokivat, että yhteistyön toimivuus edellyttää molempien yhteistyökumppaneiden halua toteuttaa työterveysyhteistyötä, tahto ja halu koettiin edistävän toimivaa vuorovaikutusta. Yhteistyön vaivattomuuteen nähtiin toimintojen sujuvuudella olevan edistävä vaikutus, joka edisti toimivaa vuorovaikutusta työterveysyhteistyössä.
…”vahvuus on juurikin se tiedon jakaminen ja se, että työterveyshuollossa tiedetään, että mitä työelämässä tapahtuu ja työelämässä tiedetään, miten työterveyshuolto toimii.
… aktiivisuus nimenomaan työpaikan puolelta... …eikä torju sitten työterveyshuollon puolelta yhteistyötä”… (Tv1)
Työntekijät toivat esille haastattelussa, että suunnitelmallinen toiminta edisti toimivaa työterveysyhteistyötä. Työntekijät kokivat, että suunnitelmallinen toiminta käsitti työterveyshuollon toimintojen ja tiedon kulun ajantasaisuuden, mikä näkyi työntekijöille käytännössä mm. työterveystarkastuksien toimivuudessa. Lisäksi koettiin, että toimivaa työterveysyhteistyötä edistää yhteiset toiminnan tavoitteet.
…”Tarkastukset tehhään ajallaan… on tärkeää, että tietoa jaetaan, että ne tavoitteet on saman suuntaiset, että toinen ei tavoittele ihan toista ja toinen toista”…(Tv1)
Työntekijät kokivat, että toimivaa työterveysyhteistyötä edisti työterveyshuollon toimijan palveluiden tarpeen mukainen saatavuus ja toimipaikan läheisyys. Toinen haastateltavista, koki työterveyshuollon toimipaikan sijainnin jopa merkittävimmäksi edistäjäksi yhteistyössä oman työpaikan näkökulmasta tarkasteltuna.
Työterveyshuollon ammattihenkilöiden käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä muodostui 3 yläkategoriaa, jotka olivat yhteistyökumppaneiden toiminnan edellytykset, suunnitelmallinen toiminta ja toimiva vuorovaikutus. Suunnitelmallinen toiminta ja toimiva vuorovaikutus muodosti yhdistävän luokan, joka määrittelee työterveysyhteistyön edistäväksi tekijäksi proaktiivisuuden (kuvio 14).
Työterveyshuollon ammattihenkilöiden käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä tuloksissa korostui myös työterveyshuollon oman toiminnan dialogi.
ALALUOKKA YLÄLUOKKA YHDISTÄVÄ LUOKKA
Kuvio 14. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden käsityksiä työterveysyhteistyötä edistävistä tekijöistä.
Työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat, että työterveysyhteistyötä edisti asiakasyritykselle nimetyt ja tutut työterveyshuollon työterveystiimit ja merkittävin rooli työterveysyhteistyön ylläpitämisessä oli työterveyshoitajalla. Työterveyshoitajalta
Työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan
odotettiin työterveyshuollossa työterveystiimissä vahvaa osaamista, suunnitelmallisuutta ja aktiivisuutta, niin työterveyshuollossa kuin työpaikalla.
Työterveyshoitajan ammatillisen roolin työterveyshuollossa koettiin olevan niin merkittävä työterveysyhteistyön ylläpitämisessä ja hallinnassa, että työterveyshoitajalle toivottiin laadullisesti riittävää perehdytysohjelmaa rekrytointivaiheessa.
Työterveyshoitajan osaamisen kehittämistä ja tuen saantia pidettiin työterveystyöhön merkityksellisenä, joka edisti työterveysyhteistyötä työterveyshuollon työterveystiimin sisällä ja työterveysyhteistyötä asiakkuuksien hallinnassa. Asiakasyrityksiin kohdistuvaa työterveysyhteistyötä edisti työterveyshoitajan asiantuntemus ja ennen kaikkea se, että työterveyshoitaja itse ymmärsi työterveysyhteistyön merkityksen asiakkuuksien hallinnassa.
…”Pääseikka on se, että on tutut ja nimetyt työterveystiimit, niin se auttaa työterveysyhteistyön ylläpitämisessä ja kehittämisessä”… (TTH/A/2)
…”Tosi taitavia ja hyviä hoitajia, jotka ovat omaksuneet sitten sen roolin…oletetaan heitä koulutetaan ja he kouluttautuvat”… (TTH/A/3)
Työterveyshuollon työterveystiimin sisällä koettiin, että työterveysyhteistyötä edisti myös työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan keskinäinen roolijako ja selkeät vastuut sekä toimiva vuorovaikutus, mutta myös asiakasyritysten asiakkuuksien hallinta.
Asiakkuuksien selkeä roolijako ja vastuut koettiin edistävän työterveysyhteistyötä, jossa työterveyslääkärillä oli enemmän hallinnassa isot asiakasyritykset ja työterveyshoitajalla oli hallinnassa puolestaan pienet asiakasyritykset.
Työterveysyhteistyötä näytti edistävän myös kokemus siitä, että asiakasyrityksiin tehtävän työterveysyhteistyön työmäärä oli hallinnassa, niin työterveyslääkärillä kuin työterveyshoitajalla. Työterveyshuollon ammattihenkilöt toivat haastattelussa esille, että työterveysyhteistyötä edisti asiakasyrityksissä vastuutettu ja aktiivinen työterveyden yhdyshenkilö ja se, että työpaikka tunsi työterveyshuollon rooliin. Työterveyshuollon ammattihenkilöillä oli vahva näkemys siitä, että isojen asiakasyritysten kanssa työterveysyhteistyö oli sujuvampaa, koska asiakasyrityksissä oli työkykyjohtamiseen liittyvää asiantuntemusta ja tietämystä. Tämä edisti selvästi työterveysyhteistyötä
…”isommat yritykset, joilla on aktiivinen yhteistyöhenkilö, ne niinku aktiivisesti ilmoittaa heidän riskihenkilöistä, tulee parhaiten hoidettu, kyllä myös sillä työterveyslääkäri työterveyshoitaja, niinku miten aktiivisesti se hoitaja siellä taas toimii ja ottaa kontaktia lääkäriin ja ylipäätänsä huolehtii, että onko niitä riskihenkilöitä. Ja eikä niinkö hoitajan tehtävä ookaan tunnistaa välttämättä niitä riskihenkiöitä vaan kertoa niitä faktatietoja, että miten paljon sairauspoissaoloja ja selvittää ja ikään kuin tehdä sitä perustyötä, jotta lääkäri pystyy sieltä noukkimaan niitä tapauksia, joihin pystyttäis tosiaankin vaikuttamaan paljonkin”… (TTH/A/1)
…”näissä suurimmissa yrityksissä, missä asiat ymmärretään, voi olla erittäin hyvääkin se valmius tähän toimintaan ja tuota pienemmissä yrityksissä, niin ei välttämättä ymmärretä ollenkaan mitä työterveysyhteistyö on ja mitä sillä voidaan saavuttaa”…
(TTH/A/2)
Työterveyshuollon ammattihenkilöt toivat haastatteluissa esille, että toimivaa työterveysyhteistyötä edisti selkeä suunnitelmallinen työterveystoiminta, joka käsitti työterveyshuoltosopimuksen laatimisen kattavana tai ei-kattavana sopimuksena.
Asiakasyrityksen työterveyshuoltosopimuksen työterveyden kattavuus vaikutti merkittävästi työterveysyhteistyötä edistävästi. Jos sopimus oli kattava, työterveyshuollolle annettiin mahdollisuus parempaan työkyvyn hallintaan.
Käytännössä asiakasyrityksen työterveyshuoltosopimus määritteli työterveyshuollolle työkalut työterveysyhteistyöhön. Jos asiakasyrityksellä oli laaja ja kattava työterveyshuollon sopimus koettiin, että työterveyshuollolle kertyi paremmin tietoa työntekijöiden työkyvystä ennaltaehkäisevään ja ennakoivaan työterveystoimintaan.
Toisaalta työterveyshuollossa kuitenkin koettiin, että ennakoivaa työotetta työkyvyn hallinnassa pystyttiin tekemään myös ilman kattavia työterveyshuoltosopimuksia ja nimenomaan työterveyshuollon perustyö oli pääasiassa ennaltaehkäisevää työtä kaikissa asiakasyrityksissä.
Työterveyshuollon ammattihenkilöt toivat esille haastattelussa, että nimenomaan ennakointi ja ennakoiva työote oli keskiössä työkyvyn hallinnassa, mikä näkyi työterveyshuollossa vuosikelloajattelussa ja työterveystoimintojen tarpeen mukaisina kalenterointeina. Etenkin työterveyshoitajan työotteella suunnitelmallisessa
työterveystyössä mm. vuosikelloajattelulla nähtiin olevan työterveysyhteistyötä edistävä vaikutus. Ennakoivaan työterveystoimintaan sisältyi myös se, että työkyvyn riskihenkilöt työpaikalla tuli tunnistaa hyvissä ajoin ja jos työpaikalla oli nimetty
”työkyvyn yhdyshenkilö”, se edisti työterveysyhteistyötä. Työterveysyhteistyötä edisti ennen kaikkea se, että jos asiakasyrityksen ja työterveyshuollon välille onnistuttiin löytämään yhteinen näkemys työterveyden tavoitteista sekä työkyvyn hallinnasta.
…”Kaiken lähtökohta on se sopimuksen tekeminen, että siinä neuvotellaan se rooli, miten sitten toimitaan, mikä on se perusrooli ja sitten toimintasuunnitelmaneuvottelu ja kaikki yhteistyötapaamiset, nehän on hirveen tärkeet kanavat suunnitella yhessä sitä toimintaa… sopimusten niinku sisällöt on semmonen, että silloin kun sopimuksen sisältö on laaja siinä pystyy käyttämään niitä kaikkia keinoja, mitä meillä on käytettävissä, niin kyllä se on silloin aika parempi tilanne on kuin sellainen yritys, joka rajoittaa niitä, että käytetä niitä asiantuntijoita, eikä tehdä sitä, eikä saa käyttää niitä meidän työkaluja niinku, se on ehkä se käytännön työtä eniten rajoittava tekijä”…
(TTH/A/1)
…”Tarvitaan työterveyshoitaja, joka aikatauluttaa ne asiat… työterveyshoitaja tietää, mitä hänen pitäis vuosittain tehdä, että hän aikatauluttaa omaan kalenteriinsa tietyt asiat….on hirveen paljon yrityksiä, saa tavallaan sen kokonaisuuden pyörimään, eikä se mene kaaottiseksi…. miettii ne stepit, mitä pitää olla, aikatauluttaa ne kalenteriin, sopii myös muiden asiantuntijoiden kalentereihin ne asiat ja miettii, että ketä tarvitaan paikalle”…(TTH/A/3)
Lainsäädäntö ja muutokset lainsäädännössä koettiin edistävän suunnitelmallista toimintaa ja ennakoivaa työotetta työkyvyn hallinnassa. Nämä antoivat työterveyshuollolle uusia työkaluja työpaikan ja työterveyshuollon väliseen työterveysyhteistyöhön. Lainsäädännön koettiin edistäneen työterveysyhteistyön kehittymistä ja työkyvyn hallinnan suunnitelmallisempaa ja tavoitteellisempaa toimintaa. Työterveyshuollon omien asiakashallinta- ja raportointijärjestelmien koettiin edistävän työterveysyhteistyössä suunnitelmallista toimintaa, joskin uusien digitaalisten työkalujen oppimisessa ja hallinnassa oli omat haasteensa. Uusien työkalujen koettiin viimekädessä helpottavan työkyvyn hallintaa. Sähköisten työkalujen avulla oli
mahdollisuus löytää työkyvyn haasteet työpaikalla ja raportointityökalujen avulla datan saattaminen asiakasyrityksien tietoisuuteen oli helpommin työstettävissä.
Raportointityökalujen käyttö työterveystoiminnan yhteisessä toiminnan suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa edisti työterveysyhteistyötä. Työterveyshuollossa suunnitelmallinen toiminta, joka oli ennakoivaa ja tavoitteellista näytti myös jalkauttavan työterveyshuoltoa työpaikalle. Työterveysyhteistyötä edisti se, että työterveyshuolto jalkautui työpaikalle. Tämä nähtiin yhteisten toimintamallien ja yhteisten tavoitteiden vahvistamisen apukeinona. Kokonaisuutena työterveysyhteistyötä näytti edistävän työterveystiimin yhteinen tavoitteellinen ja suunnitelmallinen toiminta työkyvyn hallinnassa niin, että kaikilla oli yhteinen päämäärä.
…”jos ei ois tullu tuota 30-60-90 lainsäädäntöö niin, varmaan oltas paljon hitaammin kehitytty, et kyllä se on kovasti edes auttanut siinä sitä sitä kaikkien asioiden järjestelyä…jos ei ois olemassa mitään työterveyshuoltolakia niin niin ois varmaan tosi erilainen tilanne tässä yhteiskunnassa ihmisten työkyvyn suhteen mä luulen”…(TTH/A/1)
…”Meidän sisäinen tiimi, työterveystiimin yhteistyö on lisääntynyt…
suunnitelmallisuus…on sähköiset työkalut…tehdään työterveyshuoltoa näkyväksi työpaikalla….oikeaat ihmiset oikeaan aikaan oikeassa paikassa”…(TTH/A/3)
…”Työterveyshuollon täytyy jalkautua sinne kentälle yritykseen…katsotaan yhdessä mitä yritykselle kuuluu ja seurataan heidän toimintaa eri mittareilla ja kerrotaan näitä tuloksia…tää työterveyshuollon tiimin hyvä yhteispeli näissä asioissa…kun on valmis toimintamalli, jota kehitetään yhdessä eteenpäin, mitä osapuoliltamme odotetaan ja tiedetään mitenkä me toimitaan”… (TTH/A/2)
Työterveyshuollon ammattihenkilöt toivat esille haastatteluissa, että työterveysyhteistyötä edisti toimiva vuorovaikutus, mikä muodostui yhteistyön vaivattomuudesta, yhteistyön toimivuudesta, yhteistyön säännöllisyydestä, yhteistyöhön sitoutumisesta ja aktiivisesta vuorovaikutuksesta. Yhteistyön vaivattomuus näyttäytyi työterveyshuollosta asiakasyrityksiin matalan kynnyksen yhteistyönä niin, että
asiakasyrityksiä ohjattiin ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon hyvinkin herkästi, kun heille heräsi huoli työkykyisyyteen liittyvistä tekijöistä työpaikalla. Käytännössä matala kynnys näyttäytyi työterveyshuollossa esimerkiksi sähköpostiyhteydenottoina työterveyslääkärille tai työterveyshoitajalle. Yhteistyön vaivattomuus mahdollisti myöhemmän työterveysyhteistyön tiivistymisen ja toimivuuden muissakin työkyvyn hallintaan liittyvissä asioissa, kuin vain esimerkiksi akuutti työkyky ongelmissa.
Työterveyshuollon kokemus työterveysyhteistyön toimivuudesta näyttäytyi aitona ja läsnä olevana keskusteluyhteytenä asiakasyrityksissä ja osapuolten asenteissa. Näkemys työterveysyhteistyön merkityksestä työkyvyn hallinnassa heijasteli asenteissa toimivaa vuorovaikutusta ja työterveystiimin oman sisäisen toiminnan nähtiin myös olevan merkityksellinen työterveysyhteistyön kehittymisessä.
…”Matalalla kynnyksellä sitä yhteydenpitoa puolin ja toisin… tulee näitä yhteydenottoja hyvinkin herkästi sähköpostilla… tuota tämä on myös tällainen asenne kysymys… ja siellä yrityksen puolella sillä yhteyshenkilöllä täytyis olla sitten näkemystä ja ymmärrystä, että he ovat vastaanottavaisia sille yhteistyölle”… (TTH/A/2)
…”Et keskustellaan ihan oikeesti sen yrityksen kanssa…lisäksi se lähtee siitä, että miten vastaavat ajattelevat asioista, vastaava työterveyslääkäri ja vastaava työterveyshoitaja, näkee sen yhteistyön merkityksen… tämä on tiimityötä ja tämä on tärkeetä… edistäviä tekijöitä on tietysti se asenne… mutta yritys ei sitä halua, niin se ei onnistu, mutta jos siellä on semmonen positiivinen asenne, niin kyllä”…(TTH/A/3)
Toimivaan vuorovaikutukseen koettiin sisältyvän myös yhteistyön säännöllisyys, mikä helpotti työterveysyhteistyötä. Säännöllisyys yhteistyössä näyttäytyi asiakasyrityksissä ja työterveyshuollossa säännönmukaisina sekä sovittuina asiakkuustapaamisina ja työterveystoimintasuunnitelma neuvotteluina useamman kerran vuodessa. Yhteistyön säännöllisyys vaikutti työkyvyn hallintaan ja lisäsi ymmärrystä puolin ja toisin, mutta lisäsi näkemystä etenkin ammattihenkilöille työntekijöiden työkyky asioiden hoitamiseen työterveyden vastaanotoilla.
…”Koska kyl mä nään, et ne yritykset, joilla on se jatkuva säännöllinen yhteistyö, niin silloin myöskin, kun se työntekijä tulee tähän vastaanotolle, niin minun on helpompi
mieltää se hänen työympäristö ja miten mä lähden esimerkiksi suosittelemaan eri asioita tai voin lähestyä esimiestä tämmöisessä tilanteessa, se kantaa yksittäisissä potilas caseissa”…(TTH/A/3)
Työterveysyhteistyötä edisti aktiivinen vuorovaikutus puolin ja toisin, mutta haastateltavat toivat esille, että etenkin työterveyshuollossa nähtiin tärkeänä oman toiminnan viestiminen aktiivisesti asiakasyrityksien suuntaan ja siellä jaettava tieto työkyvyn hallinnalle. Toimivaa vuorovaikutusta edisti sitoutuminen työterveysyhteistyöhön, mikä erityisesti nähtiin merkityksellisenä työterveystiimin omassa toiminnassa ja sitä kautta tehtävään työterveysyhteistyöhön asiakasyrityksissä.
…”Meidän aktiivisuus… kerrotaan työterveyshuollosta…halutaan antaa sitä informaatiota… miks teidän kannattaa meidän kanssa leikkiä, ettei odoteta että asiakas ottaa pelkästään yhteyttä… Meillähän on prosessit hyvin kirjattu, miten meidän pitäis tehdä asioita, mikä on laadukasta”…(TTH/A/3)