Laadullisen tutkimuksen tulosten luotettavuutta tarkastellaan yleisesti hyväksyttyjen laadullisen tutkimuksen arviointikriteerien perusteella ja tutkimuseettisin periaattein, joita on noudatettu tämän tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Peruslähtökohta tälle tutkimukselle on ollut, että se on eettisesti kestävä. Eettistä kestävyyttä korostaa myös tutkimuksen kohteena oleva työterveyshuollon toimija (Terveystalo 2018).
Tutkimukselle saatiin asianmukainen lupa työterveystoimijalta. Myös työterveystoimijan eettisiin ja laadullisiin toimintaperiaatteisiin tämä tutkimus yhdistyy hyvin: toiminnan läpinäkyvyys, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja asiakaslähtöisyys (Terveystalo 2018). Tutkija on toiminut tutkimusta tehdessään sen kaikissa vaiheissa riippumattomasti, rehellisesti, vilpittömästi ja huolellisesti sekä varmistaen informanttien anonymiteetin ja heille aiheutuvan haitan välttämisen. Tutkijan on noudatettava hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluvaa vastuullisuutta ja oikeiden toimintatapojen noudattamista, tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistuksen mukaan (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, Tuomi ja Sarajärvi 2018).
Tutkimus on tehty vastuullisesti loukkaamatta informantteja tai työterveystoimijaa.
Olen ilmoittanut informanteille, että toimin asiantuntijana tutkimuksen kohteena olevan työterveystoimijan työterveyshuollossa ja, että tutkimus on julkinen työ. Tutkimuksen luotettavuutta pohtiessani olen pohtinut, että onko aineistonanalyysi ollut minulla
hallinnassa. Lisäksi olen pohtinut sitä, etten ole tiivistäminen yhteydessä hävittänyt alkuperäistä sanomaa ja sitä, että onnistuinko nimeämään luokat niin hyvin, että ne vastaavat tarkasti ja täsmälleen työterveysyhteistyön ilmiötä tutkittavien näkökulmasta.
Tutkimusraportissa on raportoitu alkuperäissanomaa työterveysyhteistyön tiivistämisen yhteydessä, josta jokainen lukija voi itse tehdä arviointia ja tulkintoja tutkimuksen luotettavuudesta. Alkuperäisilmaisut vahvistavat myös tämän tutkimuksen eettistä kestävyyttä. Jäljempänä pohdin vielä tulkintoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Olin opiskellut induktiivista sisällönanalyysia Itä-Suomen yliopistossa terveystieteen opintoihin sisältyvällä opintojaksolla, mikä on vahvistanut osaamistani laadullisen tutkimuksen metodologiaan sekä aineiston sisällönanalyysiin. Minulla ei kuitenkaan ollut aiempaa kokemusta laadullisesta tutkimusotteesta käytännön työelämässä tai tutkimuskentällä. Tämä tutkimus on minun ensimmäinen laadullinen tutkimus, mikä on opettanut minua laadullisen tutkimuksen teosta, mutta samalla se heikentää tämän tutkimuksen luotettavuutta.
Refleksiivisyys ja face –validiteetti. Koska tämä laadullinen tutkimus oli minun ensimmäinen tutkimus laadullista metodologiaa hyödyntäen, halusin reflektoida omia tulkintojani informanttien kanssa. Halusin vahvistaa tutkimuksen luotettavuutta face – validiteetilla ja tämän vuoksi annoin omat tulkintani luettavaksi informanteille ennen tutkimusraportin julkaisemista. Tämä menettely on vahvistanut tutkimuksen eettisyyttä, validiteettia, uskottavuutta sekä vähentänyt tulkinnan virheitä. Informantit ovat voineet vahvistaa tutkijan tulkinnan, että näyttäytyykö todellisuus siltä, kuin tutkijana minä olin ne tulkinnut ja vastasiko tulkinta informanttien käsitystä työterveysyhteistyöstä. Tässä tutkimuksessa tavoitettiin tutkimusryhmän informanteista seitsemän (n = 7/8), jotka kaikki vahvistivat tutkijan tulkinnat työterveysyhteistyöstä tosina. Informantit olivat sitä mieltä, että tutkijana olin nostanut esille keskeiset ja oikeat asiat sekä tulkintani oli selkeää että helposti ymmärrettävää. Tutkijan tulkinnat vastaavat informanttien käsityksiä työterveysyhteistyöstä.
Uskottavuus. Laadullista tutkimusta arvioidaan yleisesti hyväksyttyjen laadullisen tutkimuksen luotettavuuskriteerien avulla, jotka ovat: uskottavuus, vahvistettavuus, refleksiivisyys ja siirrettävyys (Tuomi ja Sarajärvi 2018). Tämän tutkimuksen uskottavuus on hyvä, koska informantit ovat vahvistaneet tutkijan tulkinnan totena ja
tulkinnat vastaavat tutkittavien käsitystä työterveysyhteistyöstä. Tämä on siis tutkittavien näkemys ja uskottavuus on arvioitu. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointi on usein kuitenkin hankalaa, kuten seuraava esimerkki osoittaa.
Laadullisessa tutkimuksessa käsitteitä validiteetin ja reliabiliteetin arviointia on kritisoitu, koska ne on kehitelty määrällisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin.
Laadullinen tutkimus ei ole koskaan täysin puhtaasti laadullinen eli täysin tutkittavien ääntä, koska tutkimuskysymykset eivät ole teoria- ja arvovapaita (Tuomi ja Sarajärvi 2018). Tämä seikka on siis ongelmallinen puhuttaessa täysin vapaasti informanttien käsityksistä tutkittavalle ilmiölle, koska tutkimusasetelma ja tutkimuskysymykset on aseteltu tiettyä ajatusta vasten. Tässäkin laadullisessa tutkimuksessa näkyy tutkijan teoria- ja arvopohja, kun luotettavuutta lähdetään tarkastelemaan tutkimuksen nimeä ja tutkimusongelmaa tutkien. Tutkimussuunnitelman nimessä on tutkijan työhypoteesi olettamana: ”Ei yksin, vaan yhdessä”, jota vasten tutkimuskysymykset on myös laadittu teemahaastatteluja varten.
Refleksiivisyys. Työskentelin asiantuntijana (työfysioterapeutti) tutkimuksen työterveystoimijalla ja olin näin ollen erittäin läheisessä vuorovaikutuksessa tutkittavaan ilmiöön ja osaan informanteista. Tämä on toki kerrottu avoimesti informanteille. Tutkijana olin niin sanotusti sisäpiiriläinen suhteessa työterveyden ammattihenkilö informantteihin, mutta kuitenkin vieras asiakasorganisaatioiden informantteihin. Tutkijana en siis ollut tavannut haastateltavia aiemmin oman työtehtävieni yhteydessä tai muutoin. Minulla ei myöskään ollut aiempaa tietoa asiakasorganisaatioiden työkyky- ja taloustilanteesta tai työkyvyn hallinnan käytänteistä. Tutkijana minulla oli sitoumus asiakasorganisaatioiden informantteihin työterveystoimijan palveluntuottajan roolista, jonka tiedostin koko tutkimusprosessin ajan. Tutkijana olen toiminut eettisesti itseni jääväten, ottamatta kantaa työterveyshuollossa toimiessani tutkimukseen osallistuneiden informanttien asiakkuuksiin. Tutkijana olen myös toiminut koko tutkimusprosessin ajan riippumattomasti työterveystoimijasta valtakunnallisesti ja paikallisesti sekä työterveyshuollossa toimineiden ja tutkimukseen osallistuneiden ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden osalta. Tutkijana olen toiminut totaalisen itsenäisesti ja omatoimisesti koko tutkimusprosessin ajan. Haastatteluissa korostin kaikille informanteille oppijan roolia tutkimuksen teossa. Tällä pyrin lisäämään luottamusta tutkijaan neutraalina ja
puolueettomana henkilönä. Lisäksi korostin ehdotonta anonymiteettisuojaa ja luottamuksellista tietojen käsittelyä koko tutkimusprosessin ajan. Lisäksi korostin kaikille informanteille, että juuri he olivat tässä tutkimuksessa asiantuntijaroolissa.
Näillä kaikilla edellä mainituilla toimilla pyrin rakentamaan haastatteluihin ja tutkimuksen tekoon ”yhteistä arvopohjaa”, jonka on todettu vahvistavan luottamusta tutkijaan ja tutkimuksen suorittamiseen (Ruusuvuori ja Tiittula 2017).
Teemahaastattelun aloitin ns. helpolla avauskysymyksellä, mikä tutkijan mielestä kasvatti luottamusta tutkijaan ja loi mukavuutta haastatteluun (Ruusuvuori ja Tiittula 2017). Läheistä vuorovaikutusta ja sisäpiiriläisyyttä voidaan pitää sekä hyvänä että tutkimusta haittaavana tekijänä tutkimuksen aineiston keruuvaiheessa, mutta tutkijan on kyettävä tiedostamaan omat sitoumuksensa. Tutkijana tiedostin oman sisäpiiriläisyyden ja siksi, kirjoitin tutkimuspäiväkirjaa haastatteluista ja siihen liittyneistä omista tuntemuksista ja kokemuksista. Tutkimuspäiväkirjaa kirjoitin myös aineiston analyysivaiheessa. Läheinen vuorovaikutus ja sisäpiiriläisyys on voinut vaikuttaa siihen, että haastatteluissa haastateltavat ovat voineet avautua hyvinkin avoimiksi ja rehellisiksi tai sitten jättää osa totuuksia kertomatta. Tulkitsin tämän siten, että rehellisyys informanttien puolelta on aina ilmiönä otettava huomioon tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa, olipa kyseessä sitten määrällinen tai laadullinen tutkimusote. Läheinen vuorovaikutus ja sisäpiiriläisyys voi olla nimenomaan laadullisen tutkimuksen vahvuus ja face –validiteetilla voidaan vahvistaa tutkimuksen luotettavuutta (Tuomi ja Sarajärvi 2018).
Ainoastaan ”real world” havainnointia voidaan pitää aitona ja muuttumattomana totuutena, johon esimerkiksi etnografinen tutkimuksellinen ote tarjoaisi mahdollisuuden yhdistäen haastattelun ja havainnoinnin eli toisenlaisen portin tutkittavien maailmaan (Huttunen ja Homanen 2017). Aira (2012) sekä Huttunen ja Homanen (2017) ovat todenneet, että ihmiset puhuvat tietyistä asioista tietyllä tavalla, mutta saattavat kuitenkin käyttäytyä toisella tavalla. Kuten Aira (2012) on todennut, olemme jopa ajoittain ”toisen arvomaailman vankeja”. Osallistuva havainnointi on tutkijalle ennen kaikkea ymmärryksen kasvattamista, jossa tutkija havainnoi informanttien puhetta suhteuttamalla sen ympäröivään kontekstiin (Huttunen ja Homanen 2017). Tutkijan
"tuttuus" on voinut luoda luonnollisen, aidon ja luottamuksellisen suhteen
informantteihin ja havainnointitilanteisiin, jota voidaan pitää tämän tutkimuksen vahvuutena ja luotettavuutta lisäävänä tekijänä. Toisin sanoen, tutkijana oli mahdollista saada todellista tietoa toimijoiden käsityksistä eli arkityö sujui normaalisti, kuten yleensä. Toisaalta "tuttuus" ja tietoisuus tutkimuksesta on voinut asettaa haastateltavat ja havainnoitavat muuttamaan omaa toimintaansa "suotuisammaksi". On kuitenkin todettu, että aidon jäsenyyden kautta on mahdollisuus päästä käsiksi sellaisiin asioihin ja kokemuksiin, jotka jäävät ulkopuoliselta suljetuiksi (Kylmä ja Juvakka 2007).
Käytännössä tutkija ei ole ollut ulkopuolinen, mikä oli eduksi aiheen kannalta, mutta tutkimuksen tekijän oli otettava huomioon omat havainnot ja ajatukset, jonka vuoksi tutkijan tutkimuspäiväkirja auttoi tutkijaa pysymään objektiivisena. Tutkijan on ymmärrettävä ja muistettava, että laadullisessa tutkimuksessa toimitaan samalla ikään kuin ”oppijana”, kuten esimerkiksi haastattelutilanteissa (Kylmä ja Juvakka 2007).
Vahvistettavuus. Laadullisen tutkimuksen tutkimustulosten luotettavuuden tärkein instrumentti on tutkija itse, joka tekee tulkinnat ja nostaa vastaukset merkityksiksi ja lopulta kuvaamaan tutkittavien ääntä sekä mahdollisesti muodostaen uutta teoriaa aiheesta (Kylmä ja Juvakka 2007). Tässä tutkimuksessa tutkijan osaamista, ammattitaitoa ja kykyä tulkita työterveysyhteistyötä ilmiönä, voidaan arvioida tutkimusraportin johdonmukaisuuden, selkeyden, kattavuuden, avoimuuden ja raportoinnin tarkkuuden perusteella sekä tutkijan käyttämän face- validiteetin avulla että tutkijan dialogilla aiempaan työterveysyhteistyö tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Tämän tutkimuksen luotettavuutta on pyritty vahvistamaan raportoimalla riittävän selkeästi ja kattavasti tutkimuksen kulku ja aineiston analyysi, jota jokainen lukija voi itsenäisesti seurata ja arvioida. Tutkimuspolkua pitäisi pystyä seuraamaan helposti, jonka perusteella toinen tutkija voisi suorittaa vastaavanlaisen tutkimuksen eli tutkimus olisi helposti toistettavissa (Tuomi ja Sarajärvi 2018).
Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan kykyyn tulkita aineiston informaatiota, kaikkein eniten vaikuttavat tekijät ovat tutkijan tulkinnan mukaan yleisesti ottaen, tutkijan herkkyys ja mielentila sekä riittävä aikajana tulkinnoille. Ammattitaitoa tutkimuksen suorittamiseen ja analyysin suorittamiseen ei tule kuitenkaan unohtaa luotettavuuden arvioinnissa, jota olen arvioinut edellä. Kuten Kylmä ja Juvakka (2007) ovat todenneet:
liian kiireellä tehty pikatulkinta voi typistää rikkaankin aineiston arvottomaksi. Tämän
tutkimuksen luotettavuutta on vahvistettu seuraavasti: litteroidun aineiston riittävällä
”lepäämisellä” tutkijan työpöydällä, jotta aineisto ”puhutteli” minua rauhassa. Lisäksi suoritin kaksinkertaisen aineiston analyysin (luettu ja tulkittu kaksi kertaa, koska ei ollut mahdollisuutta antaa aineistoa toiselle tutkijalle luettavaksi, tämä on yleisimmin ongelmana gradussa yksilötyönä) ja lisäksi annoin omat tulkintani luettavaksi sekä kommentoitavaksi informanteille (face– validiteetti). Informanteilla oli mahdollisuus esittää myös muutoksia tulkintoihini, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.
Poikkileikkaustutkimus, kuten tämäkin tutkimus, on kohdennettu ajanjakso. Se on ilmiö, johon on takautuvasti vaikuttanut historia: ajan ilmiö ilmenee ja heijastelee tietyllä tavalla tietyn hetken. Tähti syntyy, heijastelee valoa ja sammuu aikanaan. Näin voisi tulkita myös eri ajan ilmiöitä. Ilmiöt jäävät kuitenkin ihmishistoriaan ja osa näistä ilmiöistä voidaan dokumentoida luotettavasti tai ne muutoin jäävät ”elämään” ihmisten elämässä ei-systemaattisesti. Historia vaikuttaa yksilöön ja yhteisöihin, ihan jokaiseen, jollakin tapaa ja muotoa. Historia myös muokkaa ihmiselämää ja käytäntöjä, mielipiteitä, ajatuksia ja käsityksiä, joista kukin yksilö muodostaa omat käsityksensä ja asenteensa sekä arvostuksensa. Lisäksi ihmiset, me kaikki olemme aina jonkin tekijän vaikutuksen piirissä sekä vuorovaikutuksessa keskenämme, joka muokkaa meitä ajatuksineen, asenteineen ja arvomaailmoineen.
Tähän tutkimukseen osallistuneet informantit ovat samalla tavalla oman elämänsä ja työelämänsä sekä yhteiskunnan rakenteiden ja sääntöjen vaikutuksen piirissä. Kuten myös minä tutkijana olin ja olen ollut. Tässä yhteydessä voidaan myös todeta, että varsinkaan ihmistä ei voida tutkia kuin jotain molekyyliä koeputkessa ja tämän vuoksi monikaan ihmistutkimus ei olisi luotettava. Luotettavuutta haetaankin tutkimukseen yleisesti hyväksyttyjen tutkimuksen tekemiseen liittyvien kriteerien pohjalta mm.
vakioimalla mittausolosuhteet ja käyttämällä luotettavia mittareita. Tämän tutkimuksen osalta luotettavuutta on pyritty lisäämään edellä mainittujen kriteerien pohjalta, kuten tutkijana olen edellä kuvannut.
Työterveysyhteistyö työkyvyn hallinnassa (ja ilmiönä) on nostettu tärkeäksi asiaksi suomalaisessa työelämässä, mikä näkyy työpaikoilla, työntekijöillä ja työterveyshuollossa lainsäädännöllisenä velvoitteena. Lainsäädäntö ohjaa
työterveystoimintaa, mutta miltä todellisuus näyttäytyy työelämässä ja millaisia käsityksistä työterveysyhteistyöstä on vallalla, on nyt minulle tutkijana kerrottu.
Haastattelut ovat vuorovaikutustilanteita, jotka ovat voineet vaikuttaa informantteihin ja tämän johdosta tiedostin oman toimintani ja pyrin toimimaan neutraalisti esittäen teemoihin liittyvät kysymykset strukturoidusti.
Tuomi ja Sarajärvi (2018), ja Hirsijärvi ym. (2016) ovat todenneet, että kokonaisvaltaisen tiedon hankinnassa laadullinen tutkimusasetelma mahdollistaa tutkimusongelman syvällisemmän ymmärtämisen. Aira (2012) on myös todennut, että yhteistyön ymmärtämisessä ja jäsentämisessä tarvitaan ennen kaikkea empiiristä tutkimusta yhteistyön toteutumisesta, joka kohdistuu oikeaan työelämään.
Havainnointia pidetään erityisesti erinomaisena menetelmänä vuorovaikutuksen tutkimuksessa, koska sen avulla päästään todelliseen maailmaan (real world) käsiksi.
Lisäksi monimenetelmäinen tutkimusasetelma eli triangulaatio on eduksi laadullisen tutkimuksen luotettavuuden lisäämisessä (Hirsijärvi ym. 2016). Tässä tutkimuksessa triangulaatiolla tarkoitetaan kolmen eri informanttiryhmän käyttöä haastatteluissa ja aineiston monimenetelmällisyyttä eli haastattelut, työelämän havainnointi, monitasoisen aineiston käyttö ja moni näkökulmaisen kirjallisuuden käyttöä ilmiön ymmärtämiseen.
Siirrettävyys. Informanttien vapaaehtoisuus tutkimukseen on ollut eettisesti oikea toimintaperiaate, joka on vähentänyt informantille koituvaa haittaa tutkimukseen osallistumisesta, mutta vapaaehtoisuus on voinut vääristää tutkimustuloksia. Tätä kutsutaan valikoitumisharhaksi. Aineisto voi mahdollisesti edustaa rajautunutta käsitystä työterveysyhteistyöstä ja näin ollen minulta on jäänyt tulkitsematta sellainen tietoaines, joka edustaisi muuta käsitystä työterveysyhteistyön ilmiöstä.
Tutkimustulokset edustavat enemmän toimivan, onnistuneen ja kehitysmyönteisen työterveysyhteistyön elementtejä. Informantit ovat voineet toimia mahdollisesti omassa toimenkuvassaan muutoinkin kehitysmyönteisesti ja kokea yhteistyön merkitykselliseksi työtehtävissään, mikä on heijastunut vastauksissa. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä työterveysyhteistyön mahdollisuuksista työkyvyn hallinnassa alueellisesti Kainuussa ja erityisesti yksityisen terveydenhuoltopalvelujen toimijan järjestämässä työterveyshuollon toimintakentässä sekä asiakasorganisaatioissa.
Työterveystoimijan työterveyshuollon verkostoissa on myös alueellisia eroja ja näin
ollen tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikki toimijan työterveyshuollon toimialueita. Tutkimuksen aineiston koon riittävyyttä pohdittaessa voidaan todeta, että tässä tutkimuksessa aineisto oli riittävä tutkimustehtävien selvittämiseen. Laadullisessa tutkimuksessa kokonaislaatu on tärkeämpi argumentti kuin aineiston (otoksen) määrä, jonka johdosta tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu korostuu laadullisen tutkimuksen kaikkiin vaiheisiin eli laatuun: mitä, miten ja miksi on tehty kuin on tehty (Tuomi ja Sarajärvi 2018). Tässä tutkimuksessa on pyritty kertomaan rehellisesti, mitä, miten ja miksi on tehty.
Eettisyys. Tämä työterveysyhteistyö tutkimus ei loukkaa tai vahingoita terveydenhuollon toimijaa tai informantteja millään tavalla. Tutkimuksen aihealue ei ole arkaluontoinen, vaan yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvinkin laajasti esillä.
Tutkimushaastatteluihin osallistuneilta informanteilta saatiin myös kirjallinen lupa tutkimustulosten julkaisemiseen ja aiheen käsittelyyn julkisesti, mikä on eettisesti oikea toimintaperiaate ja noudattaa tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita. Lisäksi olen tutkijana toiminut koko tutkimusprosessin ajan hyvään tieteelliseen käytäntöön nojaten, ihmisoikeuksia kunnioittaen, sekä olen ottanut huomioon terveydenhuollon toimijan eettiset ohjeet (Rantanen 2017). Tutkimusmenetelmien käyttönä haastattelut ja havainnoinnit eivät loukanneet tai vahingoittaneet informantteja millään tavalla.
Informanteille oli etukäteen selvennetty ja kerrottu tiedonkeruumenetelmät, tutkimuksen aikataulu ja tutkimuksen julkinen raportointi. Informanttien osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista ja tarvittaessa he saivat lisäinformaatiota tutkimukseen liittyen, niin halutessaan. Haastattelussa informanteille korostettiin, että tutkijana toimin haastattelutilanteessa oppijan roolissa, vaikka toimin työterveyshuollossa asiantuntijana ja, että informantin osallistuminen tutkimukseen oli ensiarvoisen merkittävä ja ainutkertainen. Kaikilla informanteilla oli etukäteen tiedossa haastattelun teemat eli aihealue, jota käsiteltiin haastattelussa.
Eettisesti voidaan kuitenkin pohtia työterveyshuollon havainnointitilanteita, joissa oli läsnä sellaisia työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita, joita ei ole haastateltu tutkimukseen. Onko tämä menettelytapa ollut eettisesti oikein? Tutkijana koen, että en ole toiminut eettisesti väärin, koska tutkimuksen aineiston keruumenetelmille oli saatu virallinen lupa työterveystoimijalta. Tutkimuksesta myös
tiedotettiin työterveystoimijan tiimipalaverissa ja kaikille ammattihenkilöille sekä asiantuntijoille työterveyshuollon sisäisellä postituksella tutkimuksen käynnistyessä.
Tutkimusraportista ei myöskään selviä havainnointitilanteissa toimineiden ammattihenkilöiden tai asiantuntijoiden henkilöllisyyttä. Havainnointi tilanteet eivät loukanneet millään muotoa siihen osallistuneita, koska havainnoinnin pääpaino oli työterveysyhteistyön ilmiön tarkastelussa. Tutkijana pyrin toimimaan näissä tilanteissa mahdollisimman neutraalisti, vaikuttamatta millään tavalla työterveysyhteistyön ilmenemiseen. En myöskään kertonut etukäteen, että toimin havainnointitilanteessa tutkijan roolissa.
Tutkimuksen aihe on kiinnostanut minua erityisesti, mikä on vaikuttanut aiheen käsittelyyn intohimoisesti. Tutkijana olen kuitenkin pyrkinyt tietoisesti pysymään objektiivisena. Tutkijana olen ollut koko tutkimusprosessin ajan tietoinen omista valinnoistani ja ajatuksistani, jota on helpottanut tutkimuspäiväkirjan kirjoittaminen.
Tutkimuspäiväkirjaa en kirjoittanut päivittäin, vaan aina kun siihen on ollut aihetta sanoittaa tutkimuksen kulkua tai ajatus on liittynyt tutkimusmenetelmiin, aineistonanalyysiin tai tutkimusraportin kirjoittamiseen. Kuten aiemmin olen todennut, johtoajatus oli: ”ei yksin, vaan yhdessä”, joka on toiminut teoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa. Tämän johtoajatuksen en ole kuitenkaan antanut vaikuttaa induktiiviseen sisällönanalyysiin. Lisäksi minulla oli mielensopukoissa toinen lähtöajatus siitä, että työterveyshuolto ei voi toimia kumppanina työterveyshuollolle, vaikka aiempi kirjallisuus on tämän osoittanut ja sosiaali- ja terveysministeriö (2017) on tämän ajatuksen työterveyshuolloille linjannut. Tutkijana perustin omat ajatukseni tässä asetukseen hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (708/2013, 3§), jossa painotetaan riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Tutkijana ajattelin, että työterveyshuolto ei voi olla merkittävä ja strateginen yhteistyökumppani asiakasorganisaatioissa, koska työterveyshuollon tulee toimia riippumattomasti ja puolueettomasti. Ajattelin, että läheinen kumppanuus häivyttää riippumattomuuden ja puolueettomuuden osatekijät työterveysyhteistyössä, jota työterveyshuollolta edellytetään keskeisinä elementteinä yhteistyössä.
Olen tutkijana edelleen osittain samaa mieltä, mutta olen päätynyt uuteen jatkoajatukseen merkittävästä tai strategisesta kumppanuudesta tämän tutkimuksen
perusteella. Tutkijana olen tulevaisuudessa avoimempi ajatukselle merkittävästä kumppanuudesta ja strategisesta kumppanuudesta, riippuen siitä, miten kumppanuus määritellään ja minkä tasoisena sen oletetaan toimivan työterveysyhteistyössä.
Tutkijana totean, että jos kumppanuus määritellään ”vierellä kulkijaksi” ja sillä ymmärretään yhteistä agendaa eli työkyvyn hallintaa työterveysyhteistyössä, niin silloin kumppanuus voi olla toimivaa. Tutkijana tulkitsen edelleen, ettei työterveyshuolto voi soluttautua asiakasorganisaation sisälle rakenteisiin, koska se estää toimivan kumppanuuden. Osapuolten roolien tulee olla selkeitä ja erillään toisistaan.
Tämän tutkimuksen informanttien käsityksien valaisemana jäin edelleen pohtimaan kumppanuutta asiakasorganisaatioissa ja sen määrittelyä sekä sen intensiteettiä, miten työterveyshuollon tulisi toimia käytännössä. Tutkijana pohdin, että työterveyshuollon kumppanuus asiakasorganisaatioissa objektiivisena asiantuntijana, voi parhaimmillaan tuoda etuja, niin työterveyshuollolle kuin asiakasorganisaatioille työkyvyn hallinnassa.
Kumppanuus auttaa molempia osapuolia pysymään ajan tasalla työkykyyn vaikuttavista tekijöistä ja siinä tapahtuvista muutoksista. Kumppanuus keinona auttaa pysymään selvillä työkykyyn vaikuttavista tekijöistä työpaikalla, jotta kaikki osapuolet kykenevät varautumaan ja osallistumaan yhteiseen agendaan työkyvyn hallinnassa. Kuten Seuri ym. (2011) on todennut, toisen osapuolen näkyvä pyrkimys rakentavaan yhteistyöhön lisää kehitysmyönteisyyttä ja luottamusta sekä mahdollisuuksia onnistua yhteisessä agendassa. Syntyy siis position kierre, mutta kumppanuudessa on oltava varovainen, ettei asiakasorganisaatio ajattele työterveyshuollon toimivan vain omaksi hyödykseen, esimerkiksi palvelujen myynti mielessä (Seuri ym. 2011), Ymmärrän tutkijana myös julkisen ohjauksen linjaukset työterveyshuollolle lainsäädännöllisesti, koska työterveyshuolto on aitiopaikalla työelämästä ja terveydenhuollon toimijoista kaikkein läheisimmässä vuorovaikutuksessa työpaikkoihin sekä työpaikoilla tehtävään työhön.
Tutkijana totean, että julkinen linjaus Työterveys 2025 –yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä on hyvin perusteltua ohjausta työterveyshuollolle.
Työterveysyhteistyö on nyt lainsäädännössä, hallinnon linjauksissa sekä toimijoiden puheissa. Tämä on vaikuttanut tämän tutkimuksen osallistujien näkemykseen ja kokemukseen yhteistyöstä, mutta myös tutkijan näkemyksiin. Kaikki me elämme toistemme vuorovaikutuksessa ja ympäröivässä todellisuudessa, jossa tietoa tulvii
runsaasti joka suunnalta ja tätä tietoa on käytettävissä monista tietolähteistä sekä eri organisaatiotasoilla. Jokainen yksilö muodostaa omat käsityksensä, ajatuksensa, asenteensa ja arvonsa, niin työelämässä kuin yksityiselämässä. Seuri ym. (2011) on todennut, että jos osapuolten halu, tahto ja tarve eivät kohtaa, hyvää kumppanuutta ei voi syntyä. Tämän tutkimuksen tulokset myös vahvistavat, että Seuri (2011) kumppaneineen on oikeassa: asenne ja arvot ovat merkittävä ja vaikuttava osatekijä työterveysyhteistyön muodostumisessa.
Aiheena työterveysyhteistyö koskettaa työterveystoimijaa konsernina valtakunnallisesti sekä on aiheena ajankohtainen sekä tuore koko Suomen laajuisesti muissakin työterveyshuolloissa, niin julkisissa kuin yksityisissä työterveyspalveluissa.
Tutkimuksen aihe on yhteiskunnallisesti merkityksellinen, koska työikäisten työkyky on tärkeä kansantaloudellisesti ja työterveyshuollolla on merkittävä rooli työkyvyn hallinnassa. Lisäksi työterveysyhteistyöstä ei ole laajemmin tieteellistä tutkimusta vielä tehty, minkä vuoksi tämä tutkimus on myös tärkeä osoitus aiheen tärkeydestä. Tätä tutkimusta voidaan pitää eettisenä ja luotettavana, koska aineiston analyysi ja tutkimuksen kulku on kuvattu edellä kattavasti, selkeästi ja huolellisesti sekä tiivistäminen ei ole hävittänyt tutkittavien ääntä tutkittavasta ilmiöstä. Lisäksi tutkijana olen avannut tämän tutkimusraportin lukijalle omia johtoajatuksiani, ja ollut niistä tietoinen koko tutkimusprosessin ajan. Todellisuus on tämä, mutta tutkimuksen luotettavuutta heikentää se, että tuloksissa ei ole mukana koko työterveyshuollon kenttää. Tämä tutkimus on eettisesti kestävä ja tässä tutkimuksessa on noudatettu hyvää tieteellistä käytäntöä.
8 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työterveysyhteistyötä ilmiönä ja miltä työterveysyhteistyö näyttäytyy informanttien näkökulmasta tarkasteltuna, miten toimiva työterveysyhteistyö muodostuu sekä miltä tulevaisuuden näkymät näyttävät työterveysyhteistyölle. Eri osapuolten käsityksiä voidaan tiivistää seuraavasti:
Työterveyshuollon käsitys työterveysyhteistyöstä: Työterveysyhteistyö on proaktiivista työterveyshuollon ja asiakasorganisaation välistä kohdennettua työterveystoimintaa, joka tapahtuu matalalla kynnyksellä vuorovaikutteisessa yhteistyössä. Työterveysyhteistyö mahdollistaa työkyvyn hallinnan ajantasaisesti ja tehokkaasti tarjoten varhaisen työkyvyn tuen työntekijöille, jossa työterveyshuolto toimii koordinaattorina, vahvana ja vastuullisena työterveyden asiantuntijana.
Työterveysyhteistyön muodot ja tarve ovat dynaamisia, koska työterveyshuollolla sekä työpaikalla itsellään on merkittävä rooli yhteistyön muodostumiseen.
Työterveysyhteistyöllä on yhteys myös asiakasyrityksen talouteen, työn tuottavuuteen ja
Työterveysyhteistyöllä on yhteys myös asiakasyrityksen talouteen, työn tuottavuuteen ja