6.1 Käsityksiä työterveysyhteistyöstä
Asiakasorganisaatioiden esimiesten käsityksiä työterveysyhteistyöstä muodostui kolme yläluokkaa. Nämä olivat roolitettu, vastuutettu ja jaettu yhteistyö, yksilöön ja työyhteisöön kohdistuva suunnitelmallinen ja tarpeen mukainen työterveystoiminta ja toimiva vuorovaikutus yhteistyön ylläpitämisessä. Yläluokkia yhdistäväksi kategoriaksi muodostui yhdistävä luokka, joka määrittelee työterveysyhteistyön sopimuskumppaneiden väliseksi oikea aikaiseksi, oma-aloitteelliseksi, suunnitelmalliseksi ja vastuullisen ennakoivaksi työterveystoiminnaksi ja työkykyongelmien ratkaisu- ja toimeenpanevaksi asiantuntijatoiminnaksi yhteistyössä työelämän edustajien kanssa, joka tuottaa lisäarvoa henkilöstölle ja yritykselle (kuvio 9).
ALALUOKKA YLÄLUOKKA YHDISTÄVÄ LUOKKA
Kuvio 9. Esimiesten käsityksiä työterveysyhteistyöstä
Asiakasorganisaatioissa esimiehet hahmottivat työterveysyhteistyön pääasiassa työantajan, työterveyshuollon ja työntekijän väliseksi yhteistyötoiminnaksi henkilöstön hyvinvoinnin ympärillä, jossa oli selkeät ja vastuulliset roolit työpaikalla ja työterveyshuollossa. Työterveysyhteistyön koettiin tuovan lisä arvoa työpaikalle työkyvyn hallinnassa, jossa työterveyshuollolla oli merkittävä asiantuntijarooli työterveyden ennalta ehkäisevien toimien suunnittelussa ja ratkaisutoimeenpaneva rooli jo olemassa olevien työkykyongelmien toimenpiteissä. Esimiehet nimesivät päätoimijoina työpaikalla lähiesimiehet tai esimerkiksi henkilöstöpäälliköt ja työterveyshuollon puolelta puolestaan päätoimijoina nimettiin työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja, mutta tarvittaessa työfysioterapeutti ja työpsykologikin osallistui toimintoihin ja suunnitteluun. Roolitettuna, vastuutettuna ja jaettuna
Työterveyshuollon päätoimijoina ovat
Työpaikkakäynnit, ergonomiakäynnit
Asiantuntijakonsultaatiot, ohjeistukset,
työterveysyhteistyönä esimiehet kokivat työnantajan palveluiden ostajan roolista käsin, jossa työterveyshuollon palvelut koettiin kohdistuvan yksilöön, työyhteisöön ja työpaikan toimintoihin suunnitelmallisesti ja tarpeen mukaisesti työterveyshuollon tuntiessa työpaikan toiminnot.
…”se on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon, niinku kolmen tahon välistä yhteistyötä. Työnantaja järjestää lakisääteiset työterveyspalvelut… ja toivotaan, että työntekijä saa sitten apua akuuttiin vaivaan ja pitempi aikaiseen vaivaan…
Työterveyshuolto antaa ohjeistuksia, on työpaikkaselvityksiä, annetaan ohjeistuksia koko työyhteisölle, ei pelkästään yhdelle työntekijälle, tämmöistä laajaa”…(E2)
…”yrityksen ja työterveyshuollon järjestäjän yhteistoiminta henkilöstön hyvinvoinnin ympärillä, tarvitaan tämmöistä asiantuntijakonsultaatiota… se tuo hyvinvointia henkilöstölle, mikä näkyy siellä yksilötasolla ja tietysti yrityskin menestyy paremmin”…(E1)
…”työpaikalta esimiehet… työterveyshuollonpuolelta… työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja ensisijaiset… työfysioterapeutti, työpsykologi, minkä kanssa on myös yhteistyötä. Siinä on sellainen kokonaisvaltainen paketti”…(E3)
Esimiehet kokivat, että työterveysyhteistyö edellyttää toimivaa vuorovaikutusta niin työpaikalla työntekijöiden kuin työterveyshuollon kanssa, joka saavutettiin työterveystoiminnan suunnittelulla, pitämällä säännöllisiä ja tarpeen mukaisia palavereita työterveyshuollon ammattilaisten kanssa, työpaikan ja työterveyshuollon omalla aktiivisella otteella työterveydessä ja lähiesimiesten keskustelevalla otteella työntekijän kanssa sekä niin, että kaikki osapuolet olivat ajan tasalla työkykyyn liittyvistä tekijöistä.
…”molemmin puolista aktiivista, oma-aloitteista, kun kysytään jotakin neuvoa, niin sitten sieltä työterveydestä annetaan neuvoa tai opastetaan… on säännölliset palaverit, meille on nimetty vastaava työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja, joitten kanssa voin kommunikoida sähköpostilla ja käydä neljä kertaa vuodessa palaverissa, jossa keskustellaan koko henkilöstön hyvinvoinnista tai tarpeesta tai onko työ muuttumassa, onko työoloissa tapahtumassa muutosta tai mitä kaikkea huomataan, semmonen keskustelu yhteys”…(E2)
Asiakasorganisaatioiden työntekijöiden käsityksiä työterveysyhteistyöstä muodostui kolme yläluokkaa. Nämä olivat roolitettu, vastuutettu ja jaettu yhteistyö, yksilöön ja työyhteisöön kohdistuva suunnitelmallinen ja tarpeen mukainen työterveystoiminta ja toimiva vuorovaikutus yhteistyön ylläpitämisessä. Yläluokkia yhdistäväksi kategoriaksi muodostui yhdistävä luokka, joka määrittelee työterveysyhteistyön työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyössä tapahtuvaksi työterveystoiminnaksi, joka mahdollistaa hyvät, sujuvat, ajantasaiset ja tehokkaat työterveyshuollon toiminnot sekä ennakoivan varhaisen työkyvyn tuen työntekijöille (kuvio 10).
Asiakasorganisaatioissa työntekijät hahmottivat työterveysyhteistyön työpaikan henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon nimettyjen ammattihenkilöiden väliseksi yhteistyöksi, jossa työntekijät käyttivät heille ostettuja palveluja hyödykseen.
Työntekijöiden näkemyksen mukaan työterveyshuollon päätoimijat olivat työterveyshoitaja ja työterveyslääkäri, tarvittaessa työfysioterapeutti ergonomiakäyntejä työpaikalla toteuttaen. Työpaikalla ja työterveyshuollossa yhteistyön roolit ja vastuut olivat työntekijöille selkeät ja työterveyshuollon koettiin olevan nimenomaan työntekijöiden hyvinvointia ja työkyvyn tukea varten. Työntekijät hahmottivat oman roolinsa työterveysyhteistyössä työterveyshuollon palveluiden käyttäjiksi ja työterveyshuollon työkyvyn tuen tukipilariksi. Työntekijöille työterveyshuollon palvelut näyttäytyivät konkreettisimmin sujuvaksi vastaanottotoiminnaksi ja määritellyiksi terveystarkastuksiksi, jotka kohdistuivat yksilöön. Työpaikkaan ja työyhteisöön kohdistuvina konkreettisina toimintoina työntekijät kokivat sisältyvän ergonomiset työpaikkakäynnit.
…”se on työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä, pidetään yhteistyössä työpaikan henkilöstöstä huolta… että työntekijällä on hyvä olla työpaikalla, jaksaa siellä työssä ja tukea sitä työssä jaksamista… työterveyshuollon puolella määrättyjä henkilöitä ja meillä hallinnon puolelta, jotka hoitavat käytännössä sitä yhteistyötä… kyllä kaikilla tiedossa, että miten työterveyshuolto toimii… aktiivista, sujuvaa, ei ole ollut mitään kitkaa siinä yhteistyössä”…(Tv1)
Työntekijät kokivat, että työterveysyhteistyö mahdollisti yhteydenpidon ja työpaikalla tapahtuvien ajantasaisten tietojen vaihtamisen puolin ja toisin, joka koettiin hyvän ja tehokkaan työterveyshuollon toiminnan edellytykseksi. Hyvä ja sujuva tiedonkulku mahdollisti myös työterveystoimintojen tarkoituksen mukaisten toimintojen kohdentamisen. Työntekijät kokivat, että kun työterveysyhteistyö oli toimivaa vuorovaikutusta työpaikan henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon välillä, oli työntekijällä puolestaan matala kynnys ottaa yhteyttä työterveyshuollon ammattihenkilöihin työkyvyn ongelmatilanteissa varhaisessa vaiheessa.
…”Ei työterveyshuolto toimi tehokkaasti, jos se on yksinään, työterveyshuolto on yksin osasto ja työpaikka yksin osasto, silloin ei käytännössä tiedä, mitä kummassakaan
tapahtuu, se ei ole tehokasta toimintaa. Tärkeää siksi, että siinä työnantaja tietää missä työntekijät menee ja nykyaikainen työterveyshuolto ei ole pelkkää vitamiineja, vaan siellä tarjotaan apuja myös muissakin asioissa ja sitten taas työterveyshuolto tietää konkreettista näkemystä sinne työelämään, miten työntekijät, millaisessa asemassa työntekijät on työelämässä. Tiedetään, että miten niitä resursseja kannattaa laittaa”…(Tv1)
Työterveyshuollon ammattihenkilöiden käsityksiä työterveysyhteistyöstä alaluokkia muodostui 11 luokkaa, joista muodostui 3 yläluokkaa. Nämä olivat roolitettu, vastuutettu ja jaettu yhteistyö, yksilöön ja työyhteisöön kohdistuva ennaltaehkäisevä, suunnitelmallinen ja tarpeen mukainen työterveystoiminta sekä yhteistyön ylläpitämistä toimivassa vuorovaikutuksessa ja työterveysyhteistyön ymmärryksen kasvattamista asiakasorganisaatiossa. Yhdistäväksi kategoriaksi muodostui yhdistävä luokka, joka määrittelee työterveysyhteistyön työterveyshuollon ja asiakasorganisaation väliseksi kohdennetuksi työterveystoiminnaksi, joka tapahtuu matalalla kynnyksellä vuorovaikutteisessa yhteistyössä. Työterveysyhteistyö mahdollistaa työkyvyn hallinnan ajantasaisesti ja tehokkaasti tarjoten varhaisen työkyvyn tuen työntekijöille, jossa työterveyshuolto toimii koordinaattorina, vahvana ja vastuullisena työterveyden asiantuntijana. Työterveysyhteistyön muodot ja tarve ovat dynaamisia, jossa työterveyshuollolla sekä työpaikalla itsellään on merkittävä rooli.
Työterveysyhteistyöllä on yhteys myös asiakasyrityksen talouteen ja työn tuottavuuteen
(kuvio 11).
ALALUOKKA YLÄLUOKKA YHDISTÄVÄ LUOKKA
Kuvio 11. Työterveyshuollon ammattihenkilöiden käsityksiä työterveysyhteistyöstä.
Työpaikalla päätoimijoina ovat henkilöstöhallinto ja työsuojelusta
vastaavat henkilöt Työterveysyhteistyö on
työterveyshuollon ja
Työterveyshuollossa ammattihenkilöt hahmottivat työterveysyhteistyön työterveyshuollon ja asiakasyrityksen väliseksi vuorovaikutteiseksi ja toiminnalliseksi suhteeksi työntekijöiden työkyvyn hallinnassa, jolla koettiin olevan yhteys myös asiakasorganisaation työn tuottavuuteen. Toisaalta työterveysyhteistyö olisi voitu ulottaa koskemaan myös työterveyshuollon omaa sisäistä toimintaa, mutta ensisijaisesti työterveysyhteistyön koettiin kohdistuvan asiakasyritykseen. Ammattihenkilöt toivat esille, että periaatteessa yhteistyö lähti liikkeelle jo työterveyshuoltosopimuksen laadintahetkellä myyntiorganisaation tasolla, mutta käytännön työterveysyhteistyö vauhdittui vasta kun, työterveyshuolto käynnisti työterveysyhteistyön asiakasyritykseen.
Työterveysyhteistyö nähtiin vahvasti roolitettuna, vastuutettuna ja jaettuna yhteistyönä, jossa työterveyshuollon päätoimijoina nimettiin ensisijaisesti työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja. Etenkin työterveyshoitajalla nähtiin olevan merkittävä rooli työterveysyhteistyössä promoottorina ja yhteistyön koordinaattorina. Tämä työpari käytti päätäntävaltaa työterveyshuollossa siinä, että keitä yhteistyötahoja ylipäätään tarvittiin asiakasorganisaation työterveydessä tai esimerkiksi yksittäisen työntekijän työkyvyn hallinnassa. Ammattihenkilöt toivat esille, että työterveyshuollossa työterveydestä huolehti asiakasyritykselle nimetyt ammattihenkilöt ja asiantuntijat, joihin nimettiin myös kuuluvan työfysioterapeutti ja työpsykologi ja tämä nimetty kokoonpano toimi käytännössä tiimityöryhmänä. Ammattihenkilöt toivat esille, että kokoonpano tiimityöryhmän päävastuullisin toimija oli työterveyslääkäri, joka otti vastuun asiakasyrityksen työterveydestä. Asiakasyrityksissä pääasiallisina toimijoina nimettiin työterveysyhteistyössä lähiesimiehet, yrityksen johto, henkilöstöhallinto ja työsuojelusta vastaavat henkilöt, mutta myös työntekijä itse nimettiin toimijaksi yhteistyössä.
…”riippuu miltä kantilta sitä katotaan… ensisijaisesti se on työterveyshuollon tiimin ja työterveys yritysasiakkaan välinen suhde, että se on se pääasiallisempi juttu…mutta työterveysyhteistyö on myös tietysti sitä tiimin välistä toimintaa… työfysioterapeutit ja lääkärit ja työterveyshoitajat niinku toimitaan keskenämme…pääasiallinen toimija on työterveyshoitaja, vastuu on kuitenki työterveyslääkärillä ja sitten sillä yrityksen johdolla tai henkilöstöhallinnolla, että ne on niinku ne pääasialliset toimijat, että sitte muutkin työterveyshuollon asiantuntijat on siinä niinku mukana…
…hoitaja ja lääkäri pari, jotka niinku tavallaan ohjaa sitä ja miettii sitä, että ketä kaikkia asiantuntijoita tässä nyt sitten, tarvitaanko vaikka talon ulkopuolisiaki toimijoita… voi tarvita Kelaa ja Eläkelaitoksia ja monia muitakin toimijoita siinä rinnalla”… (TTH/A1)
Työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat työterveysyhteistyön kohdistuvan konkreettisesti työntekijään yksilönä ja työpaikan työyhteisöön ennaltaehkäisevänä, suunnitelmallisena ja tarpeen mukaisina työterveystoimintoina, jossa työterveyshuollolla oli merkittävä ja aktiivinen asiantuntija rooli. Asiantuntija roolista käsin työterveyshuolto otti koordinaatio vastuun vahvana ja vastuullisena, ohjaavana, tulkitsevana ja lausuntoja antavana tahona ja etenkin terveydellisten riskihenkilöiden sekä työpaikan terveydellisten haittojen tunnistaminen työterveydessä nähtiin erittäin tärkeänä toimintana. Työntekijöiden työkyvyn tai työpaikan terveys haittojen ongelmatilanteissa työterveyshuolto odotti, että asiakasorganisaatio otti myös itse aktiivisesti ja herkästi yhteyttä työterveyteen, jotta työntekijöiden työkykyä voitiin tukea ennakoivasti varhaisvaiheessa. Yksilöön ja työyhteisöön kohdistuvina toimenpiteinä koettiin sisältyvän terveystarkastuksia, työpaikkakäyntejä ja sairaanhoitoa sekä tarpeenmukaisia työterveysneuvotteluja.
…”Tää on tällainen asiantuntija rooli, tämä tietojen anto ja ohjaus toimi…neuvotaan työntekijää, neuvotaan työnantajaa miten toimitaan… työpaikan rooli on olla yhteydessä työterveyshuoltoon tilanteessa, että tuota työssä tulee sellaisia seikkoja, jotka vaikuttavat työntekijöiden hyvinvointiin tai terveyteen, pyydetään työterveyshuollolta kannanottoa tai näkemystä mikä sen vaikutus asialla mahtais olla”…(TTH/A2)
Työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat, että työterveysyhteistyössä toimivaan vuorovaikutukseen tarvittiin ennen kaikkea asiakasorganisaatioissa ymmärrystä työterveyshuollon sisällöistä ja toimintatavoista, joka koettiin vaihtelevan hyvinkin merkittävästi eri asiakasorganisaatioissa. Osassa asiakasorganisaatioissa työterveyshuollon roolin ja työterveysyhteistyön nähtiin rakentuvan sairaanhoidon kautta ja sitä kautta ikään kuin työterveyshuolto toimi muun terveydenhuollon rinnalla tukitoimina, kun taas osassa asiakasorganisaatioissa työterveysyhteistyön nähtiin nimenomaan rakentuvan ennaltaehkäisevien toimien kautta. Tässä yhteydessä
työterveyshuollon ammattihenkilöt tunnistivat, että julkisen terveydenhuollon kanssa toimiva työterveysyhteistyö oli vielä rakentumatta. Tällä oli vaikutusta yksittäisen työntekijän työkykyongelmien hoidossa ja ylipäätään yhteistyön jäsentymisessä.
Ammattihenkilöt kokivat, että julkinen terveydenhoito ei tunnistanut tai tuntenut työterveyshuollon sisältöjä ja toimintatapoja työkyvyn hallinnassa. Julkisen terveydenhuollon kanssa puutteellinen yhteistyö hidasti työkyvyn hallintaa.
Työterveyshuollon näkemys oli, että keskisuuret ja isommat asiakasorganisaatiot olivat valmiimpia työterveysyhteistyöhön verrattuna henkilöstö määriltään pienempiin asiakasyrityksiin. Tässä yhteydessä kuitenkin korostettiin, että myös osassa pienemmissä yrityksistä oli hyvin työkyvyn hallintaan liittyvää ymmärrystä ja panostusta. Isommissa asiakasorganisaatioissa oli valmiuksia työkykyjohtamiseen, mikä välittyi myös työterveyshuollon toimijoille edistäen työterveysyhteistyötä. Pienet asiakasyritykset eivät välttämättä tunnistaneet tarvetta työterveysyhteistyöhön, mutta toisaalta koettiin, että pienissä yrityksissä tai pienyrittäjille ei muodostunut samalla tavalla työterveydellisiä ongelmatarpeita verrattuna isompiin asiakasyrityksiin.
Työterveyshuollon ammattihenkilöt totesivat, että osa pienistä asiakasyrityksistä saattoi kokea työterveyshuollon välttämättömänä lainsäädännöllisenä velvoitteena, joka ei edistänyt toimivan työterveysyhteistyön rakentumista.
…”se vaihtelee ihan yrityksittäin… missä on työkykyjohtamiseen sitä osaamista olemassa… niin osataan hyödyntää työterveyshuollon roolia tässä kokonaiskuvassa…
se tietoisuus siitä, että mikä työterveyshuollon rooli ylipäätään on… niin se lisää sitä yhteistyötä…osasta yrityksistä odotetaan, että työterveyshuolto toimii terveydenhuoltojärjestelmän tukitoimintana… keskitytään pelkästään siihen sairaanvastaanoton vaalimiseen… tämmösessä keskisuuressa, missä on jo siihen henkilöstöjohtamiseen nimettyjä henkilöitä, niin heidän kauttaan näyttää löytyvän paremmin… toki yhteistyön tarvetta voi ilmetä enemmän ja olla herkemmin kuin, pienemmässä yrityksessä”…(TTH/A2)
…”tällä hetkellä se kihnaa ihan oikeesti, siis kun tuntuu, että ei saa palautteita, ei saa työkykyarvioita erikoissairaanhoidosta, vaikka pitäis saada, niin se tavallaan, yhteistyön lisääminen on yhtenä työterveysyhteistyön kehittämisen kohteena, nimenomaan muun työterveyshuollon kanssa… (TTH/A3)
Toimivaan vuorovaikutukseen koettiin olevan merkitystä työterveyshuollon omalla aktiivisuudella ja annettavalla informaatiolla asiakasorganisaatioissa, etenkin työterveyshuollossa tapahtuvat säännölliset yhteistyötapaamiset, asiakkuudenhoito -ja toimintasuunnitelmaneuvottelupalaverit sekä lisäksi työpaikoille kohdistuvat työpaikkatapaamiset koettiin toimivina toimintatapoina vahvistaa ja lisätä toimivaa vuorovaikutusta sekä ylläpitää olemassa olevaa työterveysyhteistyötä.
Työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat, että työterveyshuollolla itsellään oli merkittävä rooli työterveyden asiantuntijana välittää tietoa ja jakaa kokemuksia toimivasta työterveysyhteistyöstä asiakasorganisaatioissa, jotta yhteistyö kasvaisi, tiivistyisi, vahvistuisi ja mahdollistaisi työkyvyn hallinnan yhteistyössä.
Työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat työterveyshuollossa työterveyshoitajalla olevan merkittävin rooli työterveysyhteistyössä, jolla tuli olla asiantuntemus, osaaminen ja ymmärrys yhteistyön tärkeydestä työkyvyn hallinnassa. Työterveyshoitaja käytännössä toimi asiakasorganisaatioon kasvoina ottaen huomioon muun moniammatillisen tiimin ja organisoiden asiakasyrityksen hoitoa. Roolijakoina työterveysyhteistyön ylläpitämisessä työterveyslääkärin roolin nähtiin olevan merkityksellisin isoissa asiakasorganisaatioissa ja työterveyshoitajan työpanoksen puolestaan merkityksellisin pienissä asiakasorganisaatioissa. Työterveyshuollon ammattihenkilöt kokivat, että työterveyshuollossa toimiva ammattihenkilö tai asiantuntija oli myös persoona, jolla oli vaikutusta työterveysyhteistyön tärkeyden ymmärrykseen ja osallisuuteen asiakasorganisaatioiden työkyvyn hoidossa. Toisaalta myös julkisella terveydenhuollon puolella työskentelevien ammattihenkilöiden arvostus ja asenne työterveyshuoltoa kohtaan vaikutti muun yhteistyön rakentumiseen. Toimivan työterveysyhteistyön rakentumiseen näytti liittyvän monia tekijöitä, kuten asenteellisia, ammatillisia, osaamisen, taloudellisia ja henkilöstöresurssi tekijöitä.
…”Kaikkein tärkein roolihan on tämä työpaikkojen kanssa käydyt neuvottelut ja siellä annettava informaatio… vuosittainen toimintasuunnitelmaneuvottelu ja siihen liittyvät toiminta… ja toki, kun tapaa yrittäjiä työpaikoilla…
…vaikuttaa myös se talonkin linjaus sillä tavalla, että… isot asiakkaat on niitä merkityksellisiä… mutta se ei tarkoita sitä, että hoidettaisiin huonosti ne pienetkään…
on siinä tietysti myös se hinta asia, pienillä yrityksillä ei ole kerta kaikkiaan varaa nii paljoa laittaa siihen työterveyshuoltoon rahaa”… (TTH/A1)
Tutkijan havainnointia työterveysyhteistyön käsityksistä ja ilmentymistä. Vuoden 2018 aikana havainnoitiin ei-systemaattisesti työterveyshuollon sisäpiirissä työterveysyhteistyön ilmentymää, käsityksiä ja merkityksiä. Havainnointien perusteella, työterveysyhteistyö näyttäytyi työterveystiimin sisäisessä toiminnassa, kun suunniteltiin ja arvioitiin asiakasyrityksen työkykytilannetta. Työterveystiimi keskenään pohti asiakasyrityksen työkykytilannetta moniammatillisesti, jonka perustana oli, että kukin ammattihenkilö ja asiantuntija oli etukäteen perehtynyt asiakasyrityksen nykytilaan, tilastoihin ja toimintamalleihin sekä aiemmin sovittuun toimintasuunnitelmaan että työpaikkaselvityksiin. Asiakasyritykselle nimetty työterveystiimi pohti yhteistyötä ja siinä onnistumisia sekä tulevaisuuden kehittämisen tarpeita työkyvyn hallinnassa.
Työterveystiimien puhekielessä ilmeni vuoden aikana enemmän käsitteinä työterveys ja työterveysyhteistyö –termit. Myös asiakasorganisaation toimintasuunnitelmaneuvotteluihin laadittu kirjallinen esittelyaineisto tuotettiin näitä käsitteitä käyttäen. Toimintasuunnitelmaneuvotteluihin valmistauduttiin uuden Tervetyöpaikka™ -mallin valmiin esittelyaineiston avulla, mukaillen asiakasorganisaation työkykytilannetta.
Asiakasorganisaation toimintasuunnitelmaneuvotteluun valmistautuminen tapahtui työterveystiimin yhteistyönä, mutta työterveyshoitaja otti näissä useimmiten vahvimmin valmistelijan roolin tuottaessaan kirjallisen esittelyaineiston asiakasorganisaatiolle työkykytilanteesta ja tulevan ehdotelman työkyvyn hallintaan. Ajoittain myös työterveyslääkäri näytti johtavan työterveystiimin valmistautumista asiakkuudenhoitosuunnitelma- ja toimintasuunnitelmaneuvottelupalavereissa.
Työterveyshoitaja pyysi jokaista ammattihenkilöä ja asiantuntijaa täydentämään esittelyaineistoa, jonka työterveyshoitaja toimitti asiakasorganisaation työterveyden edustajille.
Työterveysyhteistyö näyttäytyi toimintasuunnitelmaneuvotteluissa niin, että pääpuheenvuoroa käytti useimmiten työterveyslääkäri tai työterveyshoitaja ja muut ammattihenkilöt ottivat puheenvuoron omaan asiantuntijuuteen liittyen tarvittaessa.
Toimintasuunnitelmaneuvottelut toistuivat neutraaleina ja asiasisältöisinä työterveydentiimin johtaessa tilaisuutta, mutta niin, että neuvottelutilaisuus aloitettiin asiakasyrityksen kuulumisilla ja ajankohtaisilla asioilla.
Toimintasuunnitelmaneuvottelussa asiakasorganisaation edustajat saivat vapaasti ottaa puheenvuoroja, kysellä ja kommentoida työpaikan työkykytilannetta.
Toimintasuunnitelmaneuvottelu eteni työterveystiimin etukäteen valmisteleman esityslistan mukaan, mutta asiakasyrityksen kanssa yhteistyössä täydennettiin esitykseen työpaikan tarpeet, toiveet ja tulevan kauden suunnitelmat sekä sovittiin toimenpiteet ja seuraava yhteistyötapaaminen.
Vuoden 2018 aikana työterveyshuollon käyttöön tuli digitaalisen työpaikkaselvitys ja Tervetyöpaikka™ -malli valtakunnallisesti. Nämä otettiin käyttöön asiakasorganisaatioiden työkyvyn hallintaan myös paikallisesti havainnoidussa työterveyshuoltoyksikössä. Havaintojen perusteella työterveysyhteistyössä digitaaliseen työpaikkaselvitykseen näytti liittyvän alussa omat hankaluutensa. Hankaluuksina koettiin uuden oppiminen, digitaalisen työpaikkaselvityksen rakenne ja sen käyttökelpoisuus sekä kirjaaminen raportiksi toimenpide-ehdotuksineen. Digitaalinen työpaikkaselvitys näytti vahvistavan vuosikelloajattelua ja toiminnan suunnittelua työterveyshoitajien osalta. Digitaalinen työpaikkaselvitys nosti enemmän esille työpsykologin roolia työterveysyhteistyössä asiakasorganisaatioiden kanssa ja sitä kautta koko työterveystiimi pohti työpaikan työoloja ja työyhteisön työkykytilannetta kokonaisvaltaisesti. Havainnoinnin perusteella havaittiin, että työterveystiimissä koettiin digitaalisen työpaikkaselvityksen mahdollistavan aiempaa paremmin psykososiaalisiin tekijöihin tarttumisen konkreettisesti työpaikalla. Uuteen työpaikkaselvitysprosessiin sisältyi esitietokyselyt ja asiakasyrityksen lähiesimiesten haastattelut. Haastattelut toteutti käytännössä työpsykologi.