Suomessa tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Niiden tehtä-vänä on päättää, mikä yksittäisessä asiassa on oikein.2 Tuomioistuimet ovat osa yhteiskunnallista vallankäyttökoneistoa3. Tuomioistuimet ovat olemassa lain-käyttöä eli riitojen ja konfliktien ratkaisemista varten. Lainkäyttö toisaalta usein edellyttää oikeutuksekseen konfliktia tai ainakin riitaa.4
Suomen perustuslain 98 §:ssä mainitaan tuomioistuinten jaottelu yleisiin tuomioistuimiin (korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet), yleisiin hallin-totuomioistuimiin (korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet) ja tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla käyttäviin erityistuomioistuimiin.
Erityistuomioistuimista mainittakoon esimerkkinä työtuomioistuin. Saraviita to-teaa, että yleisten tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten ohella lainkäyttöval-taa on myös erilaisilla muutoksenhakulautakunnilla ja tuomioistuinten kaltaisil-la kaltaisil-lainkäyttöelimillä5. Tässä tutkimuksessa keskitytään yleisten tuomioistuinten ratkaisutoimintaan eli lainkäyttöön. Myös tavalliseen lainkäyttöön verrattuna useita erityispiirteitä sisältävä hallintolainkäyttö on rajattu tutkimuksen ulko-puolelle.
Tuomioistuimen käsite on institutionaalinen fakta, joka on määriteltävissä vain voimassa olevien oikeussääntöjen avulla6. Tuomioistuinta ei siis olisi ole-massa ilman oikeussääntöä (PL 98 §), joka ilmaisee, mitä tuomioistuimet ovat.
Lainsäädännössä ei kylläkään ole tuomioistuimen käsitettä tarkemmin määritel-ty. Lainvalmistelussa ja oikeuskirjallisuudessa tuomioistuimen käsitteestä on esitetty erilaisia luonnehdintoja. Tuomioistuin voidaan määritellä sisällöllisin ja
1 Ruotzin Valdacunnan yleinen laki 1734. Oikeudenkäymisen Caari XXIV lucu, 3 § oikeuden pää-töxestä ja tuomiosta. Agricola – Suomen historiaverkko 2016.
2 Nykänen 2013, s. 46.
3 Aarnio 1997, s. 426.
4 Ks. Koulu 2012, s. 18 ja Koivisto 2011, s. 2. Rikosprosessi on konfliktin ratkaisua myös silloin, kun prosessissa ei ole asianomistajaa. Tolvanen 2006, s. 1326–1327. Toisaalta lainkäyttöä harjoitetaan paljon myös kansalaisten arkeen läheisesti liittyvissä hakemusasioissa, esimerkiksi avioeroasioissa, joissa ei ole välttämättä kyse riitaisesta asiasta. Tavallisesti käytetään hakemuslainkäytön termiä.
5 Saraviita 2011, s. 884.
6 Siltala 2003, s. 247.
14
muodollisin kriteerein. Tuomioistuin on sisällöllisen määritelmän mukaan vi-ranomainen, jonka tehtävänä on tuomiovallan käyttö eli lainkäyttö. Muodollis-ten kriteereiden mukaan viranomaista pidetään tuomioistuimena vain silloin, kun se on organisoitu tuomioistuimeksi. Tuomioistuimen käsite ei kuvaa hyvin sitä, mistä lainkäytössä on kyse. Tuomio-sanan katsotaan ihmisille usein tarkoit-tavan nimenomaan rikosasiassa annettavaa langettavaa tuomiota eli tuomio rinnastetaan helposti rangaistukseen ja/tai vahingonkorvaukseen. Sanasta tuo-mioistuin syntyy ehkä liian helposti pelottava ja synkkä vaikutelma, mikäli tuomioistuin mielletään tuomioita eli rangaistuksia jakavaksi viranomaiseksi.
Lainkäytön tehtävänä on kuitenkin antaa oikeussuojaa, ei tuomita rangaistuksia tai aikaansaada yksinomaan langettavia tuomioita. Virolaisen ja Pölösen mu-kaan olisikin syytä käyttää oikeusistuimen käsitettä tuomioistuimen sijaan.7
Oikeudellinen ratkaisutoiminta on tärkeä oikeudellisen tutkimuksen kohde.
Aiheesta tekee erityisen kiinnostavan tuomioistuinten toimintaan liittyvä dra-maattisuus.8 Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkimuksen kohteena ovat yleiset tuo-mioistuimet ja niiden päätöksenteko eli ratkaisutoiminta. Tutkimusongelmana on, onko oikeudellisessa päätöksenteossa havaittavissa epäyhtenäisyyttä. Oi-keuskäytännön on pyrittävä olemaan alueellisesti ja asteellisesti eri oikeusasteis-sa niin yhtenäistä kuin mahdollista9. Mikäli eri tuomioistuinten välillä on selviä eroja10, tilanne on hyvin ongelmallinen kansalaisten oikeusturvan kannalta. Tä-män takia on tärkeää saada lisää tutkimustietoa asiasta. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat tuomareiden päätöksenteossa, esi-merkiksi rangaistusta mitattaessa. Tuomion perusteluissa saatetaan viitata lain-säädännössä mainittuihin mittaamisperiaatteisiin ja yleiseen, vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, mutta todellisuudessa myös lukuisat muut seikat voivat vai-kuttaa ratkaisuihin. Väitöskirjassa analysoidaan oikeudellista päätöksentekoa Suomen yleisissä tuomioistuimissa tilastollisten menetelmien avulla. Näkökul-ma tutkimuskohteeseen on siis tilastollinen11. Kyse on kvantitatiivisesta empiiri-sestä oikeustutkimuksesta.
Yhdenvertaisuus on tärkeä oikeusturvan mitta. Oikeusjärjestys rakentuu jo lähtökohtaisesti yhdenvertaisuuden idean pohjalle12. Yhdenvertaisuus merkitsee käytännössä asiattoman erottelun ja mielivallan kieltoa13. Oikeuslähdeopillisesti yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että tuomari noudattaa ennakkopäätöksiä ja
7 Virolainen – Pölönen 2004, s. 437–440.
8 Pirjatanniemi 2015, s. 479.
9 Timonen 1987, s. 88.
10 Esimerkiksi rattijuopumusasioissa 1970-luvulla Suomessa yksittäinen tuomioistuin pystyi suhteel-lisen helposti löytämään linjansa ehdollisten ja ehdottomien vankeusrangaistusten käytössä ratti-juopumusasioissa, mutta mahdollisimman yhtenäinen lainkäyttö eri tuomioistuimissa oli ongelma.
Heinonen 1976, s. 139.
11 Suomessa puhtaasti empiiristä oikeustutkimusta on tehty lähinnä Oikeuspoliittisessa tutkimuslai-toksessa (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti).
12 Kulla 2004a, s. 70.
13 Ks. Hallberg 2001, s. 28.
muuta vakiintunutta oikeuskäytäntöä.14 Yleiskielessä yhdenvertaisuus tarkoittaa samanlaista kohtelua: ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti, samalla tavalla saman-laisissa tilanteissa. Poikkeaminen yhdenvertaisuudesta on mahdollista vain hy-väksyttävästä syystä.15
Väitöskirja koostuu yhteenveto-osasta ja kuudesta tutkimusartikkelista. Yh-teenvedossa käsitellään tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina yhdenvertai-suutta ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuutta. Lisäksi yhteenvedossa tarkastellaan tyyppirangaistusajattelun perusideaa ja kritiikkiä sekä tuomio-eroavaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Yhteenvedossa myös kootaan yhteen kes-keiset tutkimustulokset. Artikkeleissa analysoidaan ratkaisutoimintaa eri oi-keusasteissa. Oikeusaste- eli instanssijärjestyksellä tarkoitetaan hierarkkista jär-jestelmää, jossa tuomioistuimet ovat toistensa ylä- ja alapuolella toimivia ja kul-lakin tuomioistuimella on oma tehtävänsä. Oikeusastejärjestyksen perusteella tuomioistuimet ryhmitellään ali- ja ylioikeuksiin. Suomessa yleiset tuomioistui-met muodostavat kolmen oikeusasteen järjestelmän: käräjäoikeudet alioikeuksi-na, hovioikeudet ylioikeuksina ja korkein oikeus ylimpänä oikeusasteena.16 Ar-tikkelien järjestys ja tulosten esittämisjärjestys noudattaa kronologista järjestystä edeten instanssijärjestyksessä käräjäoikeuksista hovioikeuksien kautta korkeim-paan oikeuteen.
Artikkelissa Syyttäjän seuraamuskannanotto - erityisesti empiirisesti tarkasteltuna törkeissä rattijuopumusrikoksissa tarkastellaan syyttäjän seuraamuskannanoton ja itse tuomion välistä suhdetta. Sakon tuomitseminen oheisseuraamuksena törkeissä rattijuopumusrikoksissa -artikkelissa puolestaan tarkastellaan sakon tuomitsemis-ta ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa käräjäoikeuksissa. Näissä aineistona käytetään törkeitä rattijuopumuksia koskevista oikeudenkäyntiasiakirjoista ke-rättyä aineistoa. Valitusten menestyminen hovioikeudessa - kannattaako törkeistä ratti-juopumustuomioista valittaminen? -artikkelissa tarkastelussa on se, miten muutok-sen hakeminen törkeästä rattijuopumustuomioista on kannattanut hakijan nä-kökulmasta ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, muuttuiko tuomio hovioi-keudessa vai ei. Hovioikeustasolla tarkastelussa on myös jatkokäsittelylupajär-jestelmä, joka on ollut käytössä Suomessa vuoden 2011 alusta alkaen. Artikkelis-sa Myönnetäänkö vai ei? - hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän ensi askeleiden empiiristä tarkastelua kiinnostuksen kohteena on se, kuinka usein jatkokäsittely-lupaa ei ole myönnetty. Korkeimman oikeuden osalta artikkelissa Ylimääräinen muutoksenhaku rikosasioissa – väärän rikostuomion korjausmekanismi tarkastellaan otsikon mukaisesti ylimääräistä muutoksenhakua rikosasioissa ja artikkelissa Korkeimman oikeuden äänestyspäätökset 2010-luvulla: empiirinen analyysi oikeusneu-vosten eriävien mielipiteiden esittämisestä eriävien mielipiteiden esittämistä kor-keimman oikeuden äänestyspäätöksissä. Tuomioistuintutkimus sekä yleinen
14 Siltala 2003, s. 235.
15 Kulla 2004a, s. 71.
16 Virolainen – Pölönen 2004, s. 544.
muodollisin kriteerein. Tuomioistuin on sisällöllisen määritelmän mukaan vi-ranomainen, jonka tehtävänä on tuomiovallan käyttö eli lainkäyttö. Muodollis-ten kriteereiden mukaan viranomaista pidetään tuomioistuimena vain silloin, kun se on organisoitu tuomioistuimeksi. Tuomioistuimen käsite ei kuvaa hyvin sitä, mistä lainkäytössä on kyse. Tuomio-sanan katsotaan ihmisille usein tarkoit-tavan nimenomaan rikosasiassa annettavaa langettavaa tuomiota eli tuomio rinnastetaan helposti rangaistukseen ja/tai vahingonkorvaukseen. Sanasta tuo-mioistuin syntyy ehkä liian helposti pelottava ja synkkä vaikutelma, mikäli tuomioistuin mielletään tuomioita eli rangaistuksia jakavaksi viranomaiseksi.
Lainkäytön tehtävänä on kuitenkin antaa oikeussuojaa, ei tuomita rangaistuksia tai aikaansaada yksinomaan langettavia tuomioita. Virolaisen ja Pölösen mu-kaan olisikin syytä käyttää oikeusistuimen käsitettä tuomioistuimen sijaan.7
Oikeudellinen ratkaisutoiminta on tärkeä oikeudellisen tutkimuksen kohde.
Aiheesta tekee erityisen kiinnostavan tuomioistuinten toimintaan liittyvä dra-maattisuus.8 Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkimuksen kohteena ovat yleiset tuo-mioistuimet ja niiden päätöksenteko eli ratkaisutoiminta. Tutkimusongelmana on, onko oikeudellisessa päätöksenteossa havaittavissa epäyhtenäisyyttä. Oi-keuskäytännön on pyrittävä olemaan alueellisesti ja asteellisesti eri oikeusasteis-sa niin yhtenäistä kuin mahdollista9. Mikäli eri tuomioistuinten välillä on selviä eroja10, tilanne on hyvin ongelmallinen kansalaisten oikeusturvan kannalta. Tä-män takia on tärkeää saada lisää tutkimustietoa asiasta. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat tuomareiden päätöksenteossa, esi-merkiksi rangaistusta mitattaessa. Tuomion perusteluissa saatetaan viitata lain-säädännössä mainittuihin mittaamisperiaatteisiin ja yleiseen, vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, mutta todellisuudessa myös lukuisat muut seikat voivat vai-kuttaa ratkaisuihin. Väitöskirjassa analysoidaan oikeudellista päätöksentekoa Suomen yleisissä tuomioistuimissa tilastollisten menetelmien avulla. Näkökul-ma tutkimuskohteeseen on siis tilastollinen11. Kyse on kvantitatiivisesta empiiri-sestä oikeustutkimuksesta.
Yhdenvertaisuus on tärkeä oikeusturvan mitta. Oikeusjärjestys rakentuu jo lähtökohtaisesti yhdenvertaisuuden idean pohjalle12. Yhdenvertaisuus merkitsee käytännössä asiattoman erottelun ja mielivallan kieltoa13. Oikeuslähdeopillisesti yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että tuomari noudattaa ennakkopäätöksiä ja
7 Virolainen – Pölönen 2004, s. 437–440.
8 Pirjatanniemi 2015, s. 479.
9 Timonen 1987, s. 88.
10 Esimerkiksi rattijuopumusasioissa 1970-luvulla Suomessa yksittäinen tuomioistuin pystyi suhteel-lisen helposti löytämään linjansa ehdollisten ja ehdottomien vankeusrangaistusten käytössä ratti-juopumusasioissa, mutta mahdollisimman yhtenäinen lainkäyttö eri tuomioistuimissa oli ongelma.
Heinonen 1976, s. 139.
11 Suomessa puhtaasti empiiristä oikeustutkimusta on tehty lähinnä Oikeuspoliittisessa tutkimuslai-toksessa (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti).
12 Kulla 2004a, s. 70.
13 Ks. Hallberg 2001, s. 28.
16
arviointi ja kritiikki ovat pitkälti kohdistuneet juuri korkeimpaan oikeuteen17. Artikkeleita ja yhteenveto-osaa yhdistävät empiirisen, tilastollisen tutkimuksen vahva merkitys ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuuden ja yhtenäi-syyden tavoite.
Tuomioistuinten ratkaisujen rooli ja merkitys on ollut erilainen eri aikoina.
Ennen vuonna 1980 voimaantullutta valituslupajärjestelmää KKO:n ratkaisujen merkitys nähtiin erilaisena kuin nykyisin. Tuomioistuinten roolit ovat selkeyty-neet ja KKO:lla on nykyisin korostunut rooli prejudikaattituomioistuimena.
Korkeimman oikeuden tehtävänä on valikoida valituslupahakemuksista sellai-sia tapauksellai-sia, joilla on prejudikaattiarvoa sekä toimia niin sanottuna varaventtii-linä tilanteissa, joissa hovioikeuden ja käräjäoikeuden jäljiltä ratkaisua rasittaa perustavaa laatua oleva virhe. Hovioikeuksien tehtävänä on valvoa käräjäoi-keuden ratkaisun oikeellisuutta siltä osin kuin käräjäoikäräjäoi-keuden ratkaisun oikeel-lisuus on valituksessa riitautettu. Käräjäoikeuden tehtävä alimpana oikeusas-teena on tuottaa laadukkaita ratkaisuja.18
Tuomioistuimet ovat rakenteeltaan hyvin erilaisessa asemassa eri oikeusjär-jestelmissä ja poliittisissa järoikeusjär-jestelmissä. Niiden poliittisuuden asteen voidaan katsoa asettuvan ikään kuin jatkumolle, joka lähtee Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden vahvasti poliittisesta roolista päätyen Skandinavian maiden erittäin ei-poliittisiin korkeimpiin oikeuksiin.19 Suomessa on aina suhtauduttu epäilevästi tuomioistuimiin ja tuomiovallan käyttöön. Tuomiovallan käyttöä on pidetty ei-demokraattisena.20 Tuomioistuinten erilaisella asemalla eri oikeusjärjestelmissä voidaan perustella tutkimuksen rajausta Suomeen. Vaikka empiirinen vertailu voisi ollakin hedelmällistä, Suomen rajojen ulkopuolelle mentäessä heti naapu-rimaiden oikeusjärjestelmissä tulee vastaan ominaispiirteitä, jotka vaikeuttaisi-vat vertailua, jos tutkittaisiin esimerkiksi rangaistuksen määräämistä tuomiois-tuimissa.
1.2 TUTKIMUKSEN ASETTUMINEN OIKEUDELLISTEN TUTKIMUSSUUNTAUSTEN KARTALLA
H.L.A. Hart on jaotellut näkökulmat oikeuteen sisäiseksi ja ulkoiseksi näkökul-maksi21. Ne muodostavat kaksi erilaista pelitilannetta22. Tuomari toimii
17 Paso 2009, s. 109. Jukka Kemppisen mukaan tuomioistuinlaitosta tutkittaessa tutkimus on aloitet-tava ylimmästä oikeusasteesta, sillä hovioikeuksissa ja alioikeuksissa muun muassa paikalliset, alueelliset ja historialliset seikat aiheuttavat kirjavuutta siinä määrin, että mahdollisuudet suorittaa vertailua ja systematisointia ovat huonot. Kemppinen 1992, s. 98–99.
18 Ojala 2013, s. 379.
19 Kastari 1978, s. 424–425.
20 Ojanen 2010, s. 95.
21 Hart 1961, s. 99.
22 Ks. Klemetti 2014, s. 164.
arviointi ja kritiikki ovat pitkälti kohdistuneet juuri korkeimpaan oikeuteen17. Artikkeleita ja yhteenveto-osaa yhdistävät empiirisen, tilastollisen tutkimuksen vahva merkitys ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuuden ja yhtenäi-syyden tavoite.
Tuomioistuinten ratkaisujen rooli ja merkitys on ollut erilainen eri aikoina.
Ennen vuonna 1980 voimaantullutta valituslupajärjestelmää KKO:n ratkaisujen merkitys nähtiin erilaisena kuin nykyisin. Tuomioistuinten roolit ovat selkeyty-neet ja KKO:lla on nykyisin korostunut rooli prejudikaattituomioistuimena.
Korkeimman oikeuden tehtävänä on valikoida valituslupahakemuksista sellai-sia tapauksellai-sia, joilla on prejudikaattiarvoa sekä toimia niin sanottuna varaventtii-linä tilanteissa, joissa hovioikeuden ja käräjäoikeuden jäljiltä ratkaisua rasittaa perustavaa laatua oleva virhe. Hovioikeuksien tehtävänä on valvoa käräjäoi-keuden ratkaisun oikeellisuutta siltä osin kuin käräjäoikäräjäoi-keuden ratkaisun oikeel-lisuus on valituksessa riitautettu. Käräjäoikeuden tehtävä alimpana oikeusas-teena on tuottaa laadukkaita ratkaisuja.18
Tuomioistuimet ovat rakenteeltaan hyvin erilaisessa asemassa eri oikeusjär-jestelmissä ja poliittisissa järoikeusjär-jestelmissä. Niiden poliittisuuden asteen voidaan katsoa asettuvan ikään kuin jatkumolle, joka lähtee Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden vahvasti poliittisesta roolista päätyen Skandinavian maiden erittäin ei-poliittisiin korkeimpiin oikeuksiin.19 Suomessa on aina suhtauduttu epäilevästi tuomioistuimiin ja tuomiovallan käyttöön. Tuomiovallan käyttöä on pidetty ei-demokraattisena.20 Tuomioistuinten erilaisella asemalla eri oikeusjärjestelmissä voidaan perustella tutkimuksen rajausta Suomeen. Vaikka empiirinen vertailu voisi ollakin hedelmällistä, Suomen rajojen ulkopuolelle mentäessä heti naapu-rimaiden oikeusjärjestelmissä tulee vastaan ominaispiirteitä, jotka vaikeuttaisi-vat vertailua, jos tutkittaisiin esimerkiksi rangaistuksen määräämistä tuomiois-tuimissa.
1.2 TUTKIMUKSEN ASETTUMINEN OIKEUDELLISTEN TUTKIMUSSUUNTAUSTEN KARTALLA
H.L.A. Hart on jaotellut näkökulmat oikeuteen sisäiseksi ja ulkoiseksi näkökul-maksi21. Ne muodostavat kaksi erilaista pelitilannetta22. Tuomari toimii
17 Paso 2009, s. 109. Jukka Kemppisen mukaan tuomioistuinlaitosta tutkittaessa tutkimus on aloitet-tava ylimmästä oikeusasteesta, sillä hovioikeuksissa ja alioikeuksissa muun muassa paikalliset, alueelliset ja historialliset seikat aiheuttavat kirjavuutta siinä määrin, että mahdollisuudet suorittaa vertailua ja systematisointia ovat huonot. Kemppinen 1992, s. 98–99.
18 Ojala 2013, s. 379.
19 Kastari 1978, s. 424–425.
20 Ojanen 2010, s. 95.
21 Hart 1961, s. 99.
22 Ks. Klemetti 2014, s. 164.
järjestelmän osana ja häntä kiinnostaa kysymys, minkä säännön mukaan hänen on toimittava. Jos järjestelmä on (empiirisen) tutkimuksen kohteena, sitä tarkas-tellaan ulkopuolelta. Tutkija on tällöin ulkopuolinen tarkkailija. Häntä kiinnos-taa esimerkiksi tuomarin käyttäytyminen ja erilaiset säännönmukaisuudet.23
Ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun termein erikoistuneista oikeudelli-sista käytännöistä muodostuu yhteiskunnan oikeudellinen kenttä. Oikeustiede on osa kentän ”peliä”, ja juristit osallistuvat ”peliin” ”pelaajana”. Yhteiskunta-tieteilijät (ja muut empiiriset tutkijat) puolestaan ovat kentän laidalla ulkopuoli-sina pelin katselijoina, tarkkailijoina.24
Säädetty laki ja elävä oikeus ovat kaksi eri asiaa25. Toisaalta asia voidaan nähdä myös niin, että laki on täynnä elävintä elämää. Sen ikäviltä näyttävien pykälien ja momenttien lomassa sykkii elämän oma sydän26. Oikeus on ennen kaikkea yhteiskunnallista käyttäytymistä, ja siitä syystä oikeudellisen tutkimuk-sen tehtävänä on avata myös käytäntöä ja tutkimuk-sen sovelluksia27. Oikeustieteellisistä väitöskirjoista esiintyy nykypäivänä jo melko laajasti erilaisia ainesta ja poikki-tieteellistä ajattelua. Yritykset oikeuden sisäisen ja ulkoisen näkökulman yhdis-tämiseksi eivät kuitenkaan ole täysin onnistuneet. Tutkimus, joka liikkuu tie-teenalojen traditioiden välimaastossa, saa helposti kritiikkiä eri suunnista, koska lähestymistapa ei välttämättä tyydytä minkään tutkimustradition perinteisiä edustajia.28
1.2.1 Rikos- ja prosessioikeus
Monelle kansalaiselle rikosoikeus on juuri se, mitä hän oikeudella ylipäänsä ymmärtää29. Rikosoikeudella pyritään vastaamaan elävän elämän ilmiöihin30. Rikosoikeus jaetaan perinteisesti yleiseen ja erityiseen osaan. Yleinen osa käsit-tää rikosvastuun yleisiä edellytyksiä koskevat yleiset opit, niin sanotun vastuu-opin ja seuraamusjärjestelmän kattavan seuraamusvastuu-opin. Erityinen osa käsittää yksittäisiä rikoksia koskevat säännökset sekä niiden tulkintaa koskevan käytän-nön ja doktriinin.31 Tässä tutkimuksessa yhdistyvät molemmat rikosoikeuden osat seuraamusjärjestelmän ja määrättyjä rikoksia koskevien säännösten välityk-sellä.
Suomen rikosoikeudessa tuntuu vaikuttavan pitkien aikajaksojen perinne.
Vielä nyt 2010-luvulla voimassa on vuoden 1889 rikoslaki, jonka valmistelu ulot-tuu 1860-luvulle asti. Laista toki suurin osa on jo uudistettu viime vuosisadan
18
aikana. Keskeiset rikosoikeudelliset vaikuttajat, kuten Brynolf Honkasalo ja Inkeri Anttila, ovat olleet tärkeissä asemissa vuosikymmeniä. Myös monille nykyisille rikosoikeuden yliopistollisten virkojen haltijoille on kertymässä vuo-sikymmenten mittainen yliopistoura. Rikosoikeudelliset yleisesitykset ovat säi-lyneet pitkiä aikoja keskeisinä perusteoksina.32 Monet rikosoikeudellisen tutki-muksen kohteet, kuten rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tai rangaistuksen määrääminen, vaikuttavat palaavan tietyin väliajoin takaisin tutkimuskartalle.
Tutkijan näkökulmasta rikosoikeuden keskeisten henkilöiden vaikutusta, pe-ruskirjallisuuden käyttökelpoisuutta ja tutkimuskohteiden vanhentumattomuut-ta voidaan pitää positiivisena asiana.
Rikosoikeus on perinteisesti ollut hyvin kansallinen oikeudenala, mutta se on eurooppalaistunut ja kansainvälistynyt voimakkaasti viime aikoina. Tämä kehi-tys laajentaa rikosoikeustutkijoiden tutkimusaluetta. Samalla kuitenkin tarvitaan myös kansallista rikosoikeustutkimusta. Tämä seikka puoltaa myös tämän tut-kimuksen keskittymistä oikeudellisen päätöksenteon tarkasteluun kansallisella tasolla.
Prosessioikeus on mielletty niin vahvasti oikeudenkäyntimenettelyä ja täy-täntöönpanoa tutkivaksi lainopilliseksi tutkimukseksi, että yleensä oppikirjoissa prosessioikeutta ei edes ole katsottu aiheelliseksi määritellä oikeustieteen osa-alueena, vaan ainoastaan oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanomenettelyä säänte-levien oikeussäännösten kokonaisuutena33. Prosessioikeudellista tutkimusta on perinteisesti leimannut tietty praktisuus, ja painopiste on ollut ennemmin konk-reettisissa säännösten tulkinnoissa kuin yleisten oppien kehittelyssä tai uusien teoreettisten avausten etsimisessä.34 Myös prosessioikeutta on perinteisesti pi-detty hyvin kansallisena oikeudenalana, ja vaikka useat prosessioikeudelliset ydinkysymykset ovat tavallaan universaaleja, niitä käsitellään sekä lainsäädän-nössä että oikeustieteessä kansallisessa kontekstissa35.
Prosessioikeuden alalla on vuosikymmenten ajan kirjoitettu väitöskirjoja, joissa empiirisiä menetelmiä ei ole hyödynnetty eikä sen tarpeellisuutta enem-pää pohdittu. Prosessioikeudellisessa tutkimuksessa lainopilla on ollut selkeä valta-asema, joka on vasta aivan viime aikoina alkanut hieman horjua.36 Ervastin väitöskirja37 oli ensimmäinen suomalainen, prosessioikeudellinen, tuomiois-tuinmenettelyä koskeva väitöskirja, jossa empiirinen tutkimus oli keskeisessä asemassa.
Laajemmin rikosoikeutta tarkasteltaessa on mahdollista puhua rikollisuuden tutkimuksesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, joihin kuuluu monia ri-kosoikeuteen liitettäviä osa-alueita, kuten rikoslainoppi, kriminologia,
32 Ks. Koskinen 1998, s. 329.
33 Ervasti 2004, s. 9.
34 Turunen 2004, s. 72.
35 Niemi 2014, s. 1058.
36 Turunen 2004, s. 66.
37 Ervasti 2004.
lipolitiikka ja rikosoikeusfilosofia sekä eurooppalainen ja kansainvälinen rikos-oikeus.38 Rikosoikeuteen liittyvän tutkimuksen kriminaalipoliittisella orientaati-olla on Suomessa tärkeä sija39. Tätä tutkimusta voisi luonnehtia kriminaalipoliit-tisesti orientoituneeksi empiiriseksi oikeustutkimukseksi. Tarkoitus on tuottaa tutkimustuloksia, joiden avulla on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan kriminaali-poliittiseen päätöksentekoon. Kriminaalipoliittisen päätöksenteon pohjaksi tar-vitaan normitiedon lisäksi empiirisen tutkimuksen keinoin hankittavaa faktatie-toa40.
Sosiologisen rikosoikeusajattelun piirissä aikoinaan vaadittiin, että keutta ei saa erottaa rikollisuutta koskevasta tietämyksestä. Oli luotava rikosoi-keustieteen kokonaisuus. Vaatimus on yhä edelleen yhtä tärkeä ja ajankohtainen.
Tänäkin päivänä tehdään paljon rikosoikeudellista tutkimusta, jossa ei oteta lainkaan huomioon empiiristä tietoa. Rikosoikeutta ei ole syytä erottaa liian selvästi rikollisuutta empiirisesti käsittelevistä tieteistä.41
Niin rikos- kuin myös prosessioikeus, kuten mikä tahansa oikeudenala, voi-daan määrittää sisäänpäin kääntyvästi, muut tarkastelutavat poissulkien tai ulos-päin avautuvasti, vuorovaikutukseen muiden oikeudenalojen ja tieteenalojen kanssa tähdäten. Sisäänpäin kääntyvää määrittelytapaa edustaa ”puhdas” rikos- tai prosessioikeus, kun taas ulospäin avautuvaa yhteyshakuinen rikos- tai pro-sessioikeus.42 Tässä yhteydessä rikosoikeutta sekä prosessioikeutta voidaan pi-tää ulospäin suuntautuvina, kun tutkimuksessa ilmenee kyseisten oikeudenalo-jen ja empiirisen oikeustutkimuksen välinen vuorovaikutuksellisuus.
1.2.2 Empiirinen oikeustutkimus ja sen suuntaukset
Oikeustieteilijät ovat tottuneet ilmentämään yhteiskuntatodellisuutta sanoil-la ”käytännössä”, ”usein” ja ”yleensä”. Kokemustiedon täydentäminen ja oikai-seminen edellyttää yleensä tiedon rationaalista, tilastollista tarkastelua joko var-sinaisten tilastojen tai tilastollisten tutkimusten avulla. Näin tapahtuukin usein yhteiskuntaelämän eri sektoreilla ja eri tieteenaloilla, mutta oikeuselämä ja oi-keustiede muodostavat kuitenkin oman lähes neitseellisen alueensa tässä suh-teessa.43
Oikeuden yhteiskunnallista tutkimusta on kansainvälisesti kuvattu useilla eri termeillä, kuten Empirical Studies of Law, Sociology of Law, Law and Society Studies ja Socio-legal Studies. Suomessa nämä kaikki on yleensä vakiintuneesti mahdutettu oikeussosiologian käsitteeseen. Suomessa on kuitenkin myös käy-tetty termiä empiirinen oikeustutkimus kuvamaan oikeustieteen piirissä tehtävää
aikana. Keskeiset rikosoikeudelliset vaikuttajat, kuten Brynolf Honkasalo ja Inkeri Anttila, ovat olleet tärkeissä asemissa vuosikymmeniä. Myös monille nykyisille rikosoikeuden yliopistollisten virkojen haltijoille on kertymässä vuo-sikymmenten mittainen yliopistoura. Rikosoikeudelliset yleisesitykset ovat säi-lyneet pitkiä aikoja keskeisinä perusteoksina.32 Monet rikosoikeudellisen tutki-muksen kohteet, kuten rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tai rangaistuksen määrääminen, vaikuttavat palaavan tietyin väliajoin takaisin tutkimuskartalle.
Tutkijan näkökulmasta rikosoikeuden keskeisten henkilöiden vaikutusta, pe-ruskirjallisuuden käyttökelpoisuutta ja tutkimuskohteiden vanhentumattomuut-ta voidaan pitää positiivisena asiana.
Rikosoikeus on perinteisesti ollut hyvin kansallinen oikeudenala, mutta se on eurooppalaistunut ja kansainvälistynyt voimakkaasti viime aikoina. Tämä kehi-tys laajentaa rikosoikeustutkijoiden tutkimusaluetta. Samalla kuitenkin tarvitaan myös kansallista rikosoikeustutkimusta. Tämä seikka puoltaa myös tämän tut-kimuksen keskittymistä oikeudellisen päätöksenteon tarkasteluun kansallisella tasolla.
Prosessioikeus on mielletty niin vahvasti oikeudenkäyntimenettelyä ja täy-täntöönpanoa tutkivaksi lainopilliseksi tutkimukseksi, että yleensä oppikirjoissa prosessioikeutta ei edes ole katsottu aiheelliseksi määritellä oikeustieteen osa-alueena, vaan ainoastaan oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanomenettelyä säänte-levien oikeussäännösten kokonaisuutena33. Prosessioikeudellista tutkimusta on perinteisesti leimannut tietty praktisuus, ja painopiste on ollut ennemmin konk-reettisissa säännösten tulkinnoissa kuin yleisten oppien kehittelyssä tai uusien teoreettisten avausten etsimisessä.34 Myös prosessioikeutta on perinteisesti pi-detty hyvin kansallisena oikeudenalana, ja vaikka useat prosessioikeudelliset ydinkysymykset ovat tavallaan universaaleja, niitä käsitellään sekä lainsäädän-nössä että oikeustieteessä kansallisessa kontekstissa35.
Prosessioikeuden alalla on vuosikymmenten ajan kirjoitettu väitöskirjoja, joissa empiirisiä menetelmiä ei ole hyödynnetty eikä sen tarpeellisuutta enem-pää pohdittu. Prosessioikeudellisessa tutkimuksessa lainopilla on ollut selkeä valta-asema, joka on vasta aivan viime aikoina alkanut hieman horjua.36 Ervastin väitöskirja37 oli ensimmäinen suomalainen, prosessioikeudellinen, tuomiois-tuinmenettelyä koskeva väitöskirja, jossa empiirinen tutkimus oli keskeisessä asemassa.
Laajemmin rikosoikeutta tarkasteltaessa on mahdollista puhua rikollisuuden tutkimuksesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, joihin kuuluu monia ri-kosoikeuteen liitettäviä osa-alueita, kuten rikoslainoppi, kriminologia,
20
empiirispainotteista tutkimusta.44 Suomessa empiiristä oikeustutkimusta on kuitenkin tehty suhteellisen vähän. Empiiriselle oikeustutkimukselle on tarvetta sekä tieteen että käytännön näkökulmasta, koska on tarpeellista tietää, miten oikeusjärjestys todellisuudessa toimii, esimerkiksi miten tuomioistuimet toimi-vat tai millaisia ratkaisuja ne tekevät.Koska oikeuden empiirinen tutkimus on tyypillisesti monitieteistä tutkimusta, se edellyttää yleensä eri
empiirispainotteista tutkimusta.44 Suomessa empiiristä oikeustutkimusta on kuitenkin tehty suhteellisen vähän. Empiiriselle oikeustutkimukselle on tarvetta sekä tieteen että käytännön näkökulmasta, koska on tarpeellista tietää, miten oikeusjärjestys todellisuudessa toimii, esimerkiksi miten tuomioistuimet toimi-vat tai millaisia ratkaisuja ne tekevät.Koska oikeuden empiirinen tutkimus on tyypillisesti monitieteistä tutkimusta, se edellyttää yleensä eri