kaikista ratkaisuista hovioikeuspiireittäin eri käräjäoikeuksista saapuneissa rikos-lakirikoksia koskeneissa asioissa 2011–2013.
Hovioikeuspiiri Käräjäoikeus Hovioikeuden ratkaisut soveltamiskäytän-nöissä vaikuttaisi olevan. Muuttumattomina pysyneiden ratkaisujen osuus kai-kista ratkaisuista ei ole juuri muuttunut järjestelmän käyttöönoton myötä. Muut-tumattomina pysyneiden ratkaisujen määrä olisi oletettavasti laskenut, jos jat-kokäsittelylupa olisi myönnetty vain sitä oikeasti tarvitsevissa asioissa.
4.5 YLIMÄÄRÄINEN MUUTOKSENHAKU RIKOSASIOISSA – VÄÄRÄN RIKOSTUOMION KORJAUSMEKANISMI
(ARTIKKELI 5)
Artikkelissa tarkastellaan ylimääräistä muutoksenhakua rikosasioissa. Artikke-lin kuvataan, mikä on muutoksenhakujärjestelmän ja erityisesti ylimääräisen muutoksenhaun tarkoitus sekä sen sääntelyn perusteet rikosasioissa. Lisäksi kirjoituksessa tarkastellaan syitä ylimääräiselle muutoksenhaulle.
Artikkelissa kuvaillaan myös empiiriseen aineistoon perustuen vuonna 2012 rikosasioissa tapahtunutta ylimääräistä muutoksenhakua. Ylimääräisestä toksenhausta säädetään OK (4/1734) 31 luvussa (109/1960). Ylimääräiset muu-toksenhakukeinot ovat viimekätisiä oikeusturvakeinoja387, jotka ovat käytettä-vissä vain poikkeustapauksissa, määrätyin, rajoitetuin edellytyksin. Nykyisin on käytettävissä kolme eri ylimääräistä muutoksenhakukeinoa: tuomiovirhekante-lu, lainvoimaisen tuomion purkaminen ja menetetyn määräajan palauttami-nen388. Tuomionpurun historiallinen perusta on sama kuin armahduksella: ku-ninkaalle kuulunut oikeus purkaa vääräperusteiset ja liian ankarat tuomiot389.
Tuomioistuimen ratkaisu voi olla joko väärä tai puutteellinen asiallisesti tai prosessuaalisesti. Asiallinen virheellisyys voi johtua joko väärästä lain sovelta-misesta tai tosiseikaston olemassaolon virheellisestä arvioinnista.390 Asianosai-sen mielestä tuomio voi olla aineellisesti väärä, koska materialista vaatimusta ei ole hyväksytty tai rangaistus on mitattu väärin tai rangaistuslaji on valittu vää-rin.391
Vuonna 2012 ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleista rikosasioita koskeneista ratkaisuista lähes puolet (N = 46) oli KKO:n omia ratkaisuja. Reilu kolmannes ratkaisuista oli lähtöisin käräjäoikeuksista. Ylimääräisen muutok-senhaun hakijoista noin 90 prosenttia oli yksityisiä henkilöitä, ja loput viran-omaistahoja. Syyttäjä oli hakijana kerran, samoin apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä apulaisoikeuskansleri. Rikosseuraamuslaitos oli hakijana kuusi kertaa.
Siihen, purkiko tai poistiko KKO ylimääräisen muutoksenhaun kohteena ol-leen tuomion vai ei, oli hyvin vahvasti yhteydessä se, oliko jutussa mukana
keneita lupahakemuksia hylkääviä ratkaisuja oli 15 prosenttia kaikista ratkai-suista. Pienimmät käräjäoikeuskohtaiset erot olivat Kouvolan ja Rovaniemen hovioikeuspiireissä (taulukko 2).
Taulukko 2: Hovioikeuden kaikki ratkaisut, jatkokäsittelyluvan hylkäämiseen joh-taneet ratkaisut, ja keskimääräinen hylkäämiseen johtaneiden ratkaisujen osuus kaikista ratkaisuista hovioikeuspiireittäin eri käräjäoikeuksista saapuneissa rikos-lakirikoksia koskeneissa asioissa 2011–2013.
Hovioikeuspiiri Käräjäoikeus Hovioikeuden ratkaisut soveltamiskäytän-nöissä vaikuttaisi olevan. Muuttumattomina pysyneiden ratkaisujen osuus kai-kista ratkaisuista ei ole juuri muuttunut järjestelmän käyttöönoton myötä. Muut-tumattomina pysyneiden ratkaisujen määrä olisi oletettavasti laskenut, jos jat-kokäsittelylupa olisi myönnetty vain sitä oikeasti tarvitsevissa asioissa.
4.5 YLIMÄÄRÄINEN MUUTOKSENHAKU RIKOSASIOISSA – VÄÄRÄN RIKOSTUOMION KORJAUSMEKANISMI
(ARTIKKELI 5)
Artikkelissa tarkastellaan ylimääräistä muutoksenhakua rikosasioissa. Artikke-lin kuvataan, mikä on muutoksenhakujärjestelmän ja erityisesti ylimääräisen muutoksenhaun tarkoitus sekä sen sääntelyn perusteet rikosasioissa. Lisäksi kirjoituksessa tarkastellaan syitä ylimääräiselle muutoksenhaulle.
Artikkelissa kuvaillaan myös empiiriseen aineistoon perustuen vuonna 2012 rikosasioissa tapahtunutta ylimääräistä muutoksenhakua. Ylimääräisestä toksenhausta säädetään OK (4/1734) 31 luvussa (109/1960). Ylimääräiset muu-toksenhakukeinot ovat viimekätisiä oikeusturvakeinoja387, jotka ovat käytettä-vissä vain poikkeustapauksissa, määrätyin, rajoitetuin edellytyksin. Nykyisin on käytettävissä kolme eri ylimääräistä muutoksenhakukeinoa: tuomiovirhekante-lu, lainvoimaisen tuomion purkaminen ja menetetyn määräajan palauttami-nen388. Tuomionpurun historiallinen perusta on sama kuin armahduksella: ku-ninkaalle kuulunut oikeus purkaa vääräperusteiset ja liian ankarat tuomiot389.
Tuomioistuimen ratkaisu voi olla joko väärä tai puutteellinen asiallisesti tai prosessuaalisesti. Asiallinen virheellisyys voi johtua joko väärästä lain sovelta-misesta tai tosiseikaston olemassaolon virheellisestä arvioinnista.390 Asianosai-sen mielestä tuomio voi olla aineellisesti väärä, koska materialista vaatimusta ei ole hyväksytty tai rangaistus on mitattu väärin tai rangaistuslaji on valittu vää-rin.391
Vuonna 2012 ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleista rikosasioita koskeneista ratkaisuista lähes puolet (N = 46) oli KKO:n omia ratkaisuja. Reilu kolmannes ratkaisuista oli lähtöisin käräjäoikeuksista. Ylimääräisen muutok-senhaun hakijoista noin 90 prosenttia oli yksityisiä henkilöitä, ja loput viran-omaistahoja. Syyttäjä oli hakijana kerran, samoin apulaisvaltakunnansyyttäjä sekä apulaisoikeuskansleri. Rikosseuraamuslaitos oli hakijana kuusi kertaa.
Siihen, purkiko tai poistiko KKO ylimääräisen muutoksenhaun kohteena ol-leen tuomion vai ei, oli hyvin vahvasti yhteydessä se, oliko jutussa mukana
84
kijan lisäksi muita asianosaisia. Mikäli muita asianosaisia oli mukana, 72 prosen-tissa tapauksista KKO päätyi hakijan kannalta myönteiseen lopputulokseen eli purki tai poisti tuomion, mutta jos asianosaisia ei ollut mukana, ainoastaan noin kolme prosenttia tuomioista purettiin tai poistettiin. Yksityisten hakijoiden ha-kemuksista 14 prosenttia menestyi. Viranomaisten haha-kemuksista menestyi sen sijaan lähes yhdeksän kymmenestä (89 %).392
Poliisilaitosten ja syyttäjänvirastojen ratkaisuja koskeneista hakemuksista kaikki olivat menestyviä (kuva 5)393. Sen sijaan KKO:n omia ratkaisuja koske-neista hakemuksista vain neljä prosenttia johti tuomion purkamiseen. Mitä ylemmäs instanssijärjestyksessä siis mentiin, sitä epätodennäköisempää tuomi-on purkaminen oli.
Kuva 5: Hakemuksen menestymistodennäköisyys ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen päätöksen antaneen viranomaisen mukaan.
Kaiken kaikkiaan noin 22 prosenttia ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleista asioista joko purettiin tai poistettiin. Aineiston perusteella ei ollut mah-dollista tutkia, kuinka moni tuomioista purettiin vastaajan eduksi ja kuinka mo-ni vahingoksi. Kuitenkin jonkinlaista viitettä asiaan voi saada siitä, että purettuja tuomioita oli 20, joista 12 oli sellaisia, joissa hakijana toimi yksityishenkilö. Näi-den voi olettaa tulleen puretuksi vastaajan eduksi. Lopuista kahdeksasta ta-pauksesta neljä oli sellaisia, joissa hakijana toimi rikosseuraamuslaitos, ja hake-musten kohteina olivat KäO:n ratkaisut. Tällainen tapaus on esimerkiksi
392 Tuomioistuinsosiologisen tutkimuksen yksi perushavainnoista on se, että yksityishenkilöt häviä-vät oikeusjuttunsa huomattavasti yhteisöjä useammin. Tässä yhteydessä voidaan ajatella, että viran-omaisilla on kokemusta enemmän ylimääräisen muutoksen hakemisesta ja tämä vaikuttaa osaltaan valitusten menestymiseen. Ks. Galanter 1974.
393 Kuva on julkaisu myös varsinaisessa artikkelissa.
85 H2012/61, jossa tuomio purettiin ilmeisen väärän lain soveltamisen perusteella.
Voitaneen siis arvioida, että ainakin lähes kaikki puretut tapaukset on purettu vastaajan eduksi.
4.6 KORKEIMMAN OIKEUDEN ÄÄNESTYSPÄÄTÖKSET 2010-LUVULLA: EMPIIRINEN ANALYYSI OIKEUSNEU-VOSTEN ERIÄVIEN MIELIPITEIDEN ESITTÄMISESTÄ (ARTIKKELI 6)
OK 23 luvun (690/1997) 1 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa on suoritet-tava äänestys, jos tuomioistuimen jäsenet eivät neuvottelussaan pääse ratkaisus-ta yksimielisyyteen. Äänestys siis liittyy päätösneuvotteluun ennen tuomion antamista. Saman pykälän 2 momentin mukaan äänestys suoritetaan virkaikä-järjestyksessä siten, että nuorin jäsen lausuu ensin ja puheenjohtaja viimeiseksi mielipiteensä. Kuitenkin jos tuomioistuimen jäsen esittelee asian, hänen on ensin sanottava mielipiteensä. Jokelan mukaan perusteena sille, että nuorin jäsen aloit-taa, on ilmeisesti ollut se, että vanhemmat jäsenet eivät arvovallallaan pääsisi vaikuttamaan nuorempien mielipiteisiin394.
Artikkelissa tarkastellaan KKO:n äänestyspäätöksiä ja analysoidaan KKO:n oikeusneuvosten päätöksentekoa. Analyysi kohdistuu oikeusneuvosten eriävien mielipiteiden esittämisen yleisyyteen ja eroihin oikeusneuvosten välillä. Äänes-tyspäätöksen syntymisen ennustettavuus oli yllättävän korkeaa tasoa.
Eriävät mielipiteet tarjoavat vaihtoehtoisia lähestymistapoja tulevaisuudessa ratkaistaviin kysymyksiin, mikäli prejudikaatti ei tarjoa valmista ratkaisua siitä oikeudelliseen ongelmaan apua etsivälle.395 Eriävät mielipiteet avaavat usein hyvin mielenkiintoisia näkökulmia KKO:n laatimien perustelujen vakuuttavuu-teen. Jos ratkaisun perustelujen avaaminen suhteessa eriäviin mielipiteisiin ei onnistu sujuvasti, oikeudenkäyttö saa maineen tuomarikohtaisesta hasardista päätöksenteosta.396
Poikkeavatko oikeusneuvokset toisistaan siinä, kuinka usein he esittävät eriäviä mielipiteitä päätöksissä vai esitetäänkö tuomioista eriäviä mielipiteitä samalla tavoin riippumatta siitä, ketkä oikeusneuvokset ovat päätöstä tekemässä?
Lähtöoletuksena voidaan pitää sitä, että oikeusneuvokset eivät kirjoita eriäviä mielipiteitä vain korkean oppineisuutensa osoittamiseksi.
Mikko Tulokkaan ollessa ratkaisemassa juttua äänestykseen päädyttiin 49 prosentissa tapauksia. Hidénin ja Kantorin ollessa ratkaisemassa asioita jutun ratkaiseminen äänestyspäätöksellä oli puolestaan harvinaisempaa kuin muuten (17 prosenttia asioita). Tulokas oli myös kaikista useimmin eri mieltä ratkaisusta
394 Jokela 2015, s. 557.
395 Tulokas 2007, s. 202.
396 Paso 2009, s. 188.
kijan lisäksi muita asianosaisia. Mikäli muita asianosaisia oli mukana, 72 prosen-tissa tapauksista KKO päätyi hakijan kannalta myönteiseen lopputulokseen eli purki tai poisti tuomion, mutta jos asianosaisia ei ollut mukana, ainoastaan noin kolme prosenttia tuomioista purettiin tai poistettiin. Yksityisten hakijoiden ha-kemuksista 14 prosenttia menestyi. Viranomaisten haha-kemuksista menestyi sen sijaan lähes yhdeksän kymmenestä (89 %).392
Poliisilaitosten ja syyttäjänvirastojen ratkaisuja koskeneista hakemuksista kaikki olivat menestyviä (kuva 5)393. Sen sijaan KKO:n omia ratkaisuja koske-neista hakemuksista vain neljä prosenttia johti tuomion purkamiseen. Mitä ylemmäs instanssijärjestyksessä siis mentiin, sitä epätodennäköisempää tuomi-on purkaminen oli.
Kuva 5: Hakemuksen menestymistodennäköisyys ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen päätöksen antaneen viranomaisen mukaan.
Kaiken kaikkiaan noin 22 prosenttia ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleista asioista joko purettiin tai poistettiin. Aineiston perusteella ei ollut mah-dollista tutkia, kuinka moni tuomioista purettiin vastaajan eduksi ja kuinka mo-ni vahingoksi. Kuitenkin jonkinlaista viitettä asiaan voi saada siitä, että purettuja tuomioita oli 20, joista 12 oli sellaisia, joissa hakijana toimi yksityishenkilö. Näi-den voi olettaa tulleen puretuksi vastaajan eduksi. Lopuista kahdeksasta ta-pauksesta neljä oli sellaisia, joissa hakijana toimi rikosseuraamuslaitos, ja hake-musten kohteina olivat KäO:n ratkaisut. Tällainen tapaus on esimerkiksi
392 Tuomioistuinsosiologisen tutkimuksen yksi perushavainnoista on se, että yksityishenkilöt häviä-vät oikeusjuttunsa huomattavasti yhteisöjä useammin. Tässä yhteydessä voidaan ajatella, että viran-omaisilla on kokemusta enemmän ylimääräisen muutoksen hakemisesta ja tämä vaikuttaa osaltaan valitusten menestymiseen. Ks. Galanter 1974.
393 Kuva on julkaisu myös varsinaisessa artikkelissa.
H2012/61, jossa tuomio purettiin ilmeisen väärän lain soveltamisen perusteella.
Voitaneen siis arvioida, että ainakin lähes kaikki puretut tapaukset on purettu vastaajan eduksi.
4.6 KORKEIMMAN OIKEUDEN ÄÄNESTYSPÄÄTÖKSET 2010-LUVULLA: EMPIIRINEN ANALYYSI OIKEUSNEU-VOSTEN ERIÄVIEN MIELIPITEIDEN ESITTÄMISESTÄ (ARTIKKELI 6)
OK 23 luvun (690/1997) 1 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimessa on suoritet-tava äänestys, jos tuomioistuimen jäsenet eivät neuvottelussaan pääse ratkaisus-ta yksimielisyyteen. Äänestys siis liittyy päätösneuvotteluun ennen tuomion antamista. Saman pykälän 2 momentin mukaan äänestys suoritetaan virkaikä-järjestyksessä siten, että nuorin jäsen lausuu ensin ja puheenjohtaja viimeiseksi mielipiteensä. Kuitenkin jos tuomioistuimen jäsen esittelee asian, hänen on ensin sanottava mielipiteensä. Jokelan mukaan perusteena sille, että nuorin jäsen aloit-taa, on ilmeisesti ollut se, että vanhemmat jäsenet eivät arvovallallaan pääsisi vaikuttamaan nuorempien mielipiteisiin394.
Artikkelissa tarkastellaan KKO:n äänestyspäätöksiä ja analysoidaan KKO:n oikeusneuvosten päätöksentekoa. Analyysi kohdistuu oikeusneuvosten eriävien mielipiteiden esittämisen yleisyyteen ja eroihin oikeusneuvosten välillä. Äänes-tyspäätöksen syntymisen ennustettavuus oli yllättävän korkeaa tasoa.
Eriävät mielipiteet tarjoavat vaihtoehtoisia lähestymistapoja tulevaisuudessa ratkaistaviin kysymyksiin, mikäli prejudikaatti ei tarjoa valmista ratkaisua siitä oikeudelliseen ongelmaan apua etsivälle.395 Eriävät mielipiteet avaavat usein hyvin mielenkiintoisia näkökulmia KKO:n laatimien perustelujen vakuuttavuu-teen. Jos ratkaisun perustelujen avaaminen suhteessa eriäviin mielipiteisiin ei onnistu sujuvasti, oikeudenkäyttö saa maineen tuomarikohtaisesta hasardista päätöksenteosta.396
Poikkeavatko oikeusneuvokset toisistaan siinä, kuinka usein he esittävät eriäviä mielipiteitä päätöksissä vai esitetäänkö tuomioista eriäviä mielipiteitä samalla tavoin riippumatta siitä, ketkä oikeusneuvokset ovat päätöstä tekemässä?
Lähtöoletuksena voidaan pitää sitä, että oikeusneuvokset eivät kirjoita eriäviä mielipiteitä vain korkean oppineisuutensa osoittamiseksi.
Mikko Tulokkaan ollessa ratkaisemassa juttua äänestykseen päädyttiin 49 prosentissa tapauksia. Hidénin ja Kantorin ollessa ratkaisemassa asioita jutun ratkaiseminen äänestyspäätöksellä oli puolestaan harvinaisempaa kuin muuten (17 prosenttia asioita). Tulokas oli myös kaikista useimmin eri mieltä ratkaisusta
394 Jokela 2015, s. 557.
395 Tulokas 2007, s. 202.
396 Paso 2009, s. 188.
86
(62 prosenttia äänestyspäätöksistä). Kantor, Koponen, Poutiainen ja Rudanko vastaavasti olivat muita harvemmin eri mieltä ratkaisusta tilanteessa, jossa pää-tös syntyi äänestyksessä. Niissä tapauksissa, joissa Presidentti Pauliine Koskelo oli kokoonpanossa mukana, päädyttiin äänestykseen 29 prosentissa tapauksia.
Koskelo ei kuitenkaan ollut kertaakaan vähemmistössä äänestyspäätöksissä.
Koskelo oli kyllä eri mieltä ennakkopäätöksessä KKO 2012:11, mutta koska asia ratkaistiin täysistunnossa, tapaus ei ole mukana tutkimusaineistossa.
Tilastollisen mallin mukaan riita- ja rikosasioissa äänestyskäyttäytyminen oli samanlaista, eikä tilastollisesti merkitseviä eroja löytynyt. Korkein oikeus äänes-ti 14 prosentäänes-tiyksikköä harvemmin jutuista, jotka tulivat Turun hovioikeuspiiris-tä verrattuna Helsingin hovioikeuden piiriin. Tulos on tilastollisesti merkitsevä.
Myöskään esittelijän sukupuolella ei ollut yhteyttä siihen, kuinka todennäköi-sesti KKO:ssa esitettiin eriäviä mielipiteitä jutussa. Sen sijaan mitä suurempi oli oikeusneuvosten ikäjakauma, sitä todennäköisemmin KKO:ssa äänestettiin jut-tua ratkottaessa.
Tutkimuksen kannalta mielenkiintoisinta oli verrata eroja oikeusneuvosten käytännöissä. Tutkimuksessa havaittiin oikeusneuvoskohtaisia eroja todennä-köisyyksissä esittää eriäviä mielipiteitä KKO:n ennakkopäätöksissä. Eskon ja Tulokkaan ollessa ratkomassa juttua eriävien mielipiteiden todennäköisyys li-sääntyi yli 20 prosenttiyksiköllä. Vastaavasti Häyhän mukana olo ei lisännyt merkittävästi eriävien mielipiteiden esittämisen todennäköisyyttä. Kantorin ja Hidénin ollessa tekemässä päätöksiä äänestettiin KKO:ssa tavanomaista har-vemmin. Oikeusneuvosten välillä havaittavat erot eivät vaikuta selittyvän aina-kaan virassaoloajalla, tai virkaiällä. Toisin sanoen se, kuinka kauan oikeusneu-vos on toiminut tehtävässään, ei vaikuta eriävien mielipiteiden esittämisen to-dennäköisyyteen.
87
5 Pohdinta
5.1 TUTKIMUSTULOSTEN ARVIOINTIA Taulukossa 3 on esitetty tutkimusartikkeleiden päätulokset.