Sukupuolen vaikutuksesta päätöksentekoon

Jos aiemmin historiassa virkamies oli ennen muuta lakimies ja lakimies virka-mies, niin lakimies oli myös mies. Oikeuskulttuuri on Suomessa ollut pohjim-miltaan hyvin maskuliininen kulttuuri. Vasta viime vuosikymmeninä naisten osuus juristikunnasta on huomattavasti lisääntynyt.²¹¹ Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa oikeudellinen professio säilyi miesvoittoisena pidempään kuin monissa muissa maissa. Suomessa ensimmäinen oikeustieteestä valmistunut nainen oli Agnes Lundell, vuonna 1906. Ensimmäinen nainen, joka Suomessa astui oikeuslaitoksen palvelukseen, oli Katri Hakkila 1930-luvulla. Tuomiois-tuimen miespuolinen henkilökunta piti häntä niin omituisena ilmiönä, että alus-sa kaikki, tuomarit ja sihteerit, vaelsivat hänen huoneeseenalus-sa tuijottamaan hän-tä.²¹²

208 Ashworth 2010, s. 32.

209 Ks. Ashworth 2010, s. 31.

210 Ks. Utriainen 1992, s. 156.

211 Letto-Vanamo 1998, s. 257. Vuonna 2012 oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneista naisten osuus oli 62 prosenttia. Ks. Tilastokeskus 2014a, s. 32–33. Lisääntynyt naisten osuus juristikunnasta on ymmärrettävästi näkynyt viimeisten vuosikymmenten aikana myös juridisiin aikakauslehtiin kirjoit-taneiden joukossa. Naisjuristit ovat yleensä kirjoittaneet artikkeleita (ja myös väitöskirjoja) yleisistä teemoista koko oikeustieteen alueelta ilman minkäänlaista selkeää painotusta määrättyihin näkö-kulmiin, aihepiireihin tai kysymyksiin. Ks. Paasto 2007.

212 Silius 2003, s. 388–389.

taiset mieltymyksensä ja näkemyksensä eivät vaikuta tekemiinsä päätöksiin.

Kuitenkaan ei ole näyttöä, kuinka hyvin he tässä onnistuvat.²⁰⁸

Oikeuslähteet, tuomioistuimen sisäiset säännöt, periaatteet ja standardit muodostavat ulkoisen kehikon oikeudellisille päätöksille, mutta usein tuomaril-le jää jäljeltuomaril-le huomattavan paljon harkinnanvaraa päätöksenteossa. Olisi tärkeää ymmärtää, että tuomitsemisprosessiin vaikuttaa kolme asiaa. Ensinnäkin sään-nöt ja periaatteet ovat muodollisia päätöksien taustalla olevia vaikuttajia, mutta ne eivät riitä läheskään kaikkia ongelmia, joita tuomioistuimissa tulee tuomit-semisessa vastaan. Toiseksi, eri tuomareilla on erilaisia asenteita ja uskomuksia, jotka vaikuttavat siihen, millä tavalla tuomioistuin lähestyy tuomitsemistilannet-ta silloin, kun säännöt ja periaatteet eivät anna tiettyyn ongelmaan vastuomitsemistilannet-taustuomitsemistilannet-ta.

Kolmanneksi, muiden rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden työskentelytavat voivat vaikuttaa päätöksiin.²⁰⁹

Rangaistuksen mittaaminen ei ole matemaattista laskelmointia, vaan eri kri-teereiden usein yhtäaikaista punnintaa. Harkittavaksi tulevat usein yhdenver-taisuusperiaatteen, rangaistuskäytännön yhtenäisyyden, teon vahingollisuuden ja varallisuuden sekä tekijän syyllisyyden ja erilaisten rangaistusten koventamis-, lieventämis- ja kohtuullistamisperusteiden punninta. Samanaikaisesti joudutaan myös usein harkitsemaan, onko rangaistus tuomittava ehdottomana vai ehdolli-sena.²¹⁰

2.4.2 Sukupuolen vaikutuksesta päätöksentekoon

Jos aiemmin historiassa virkamies oli ennen muuta lakimies ja lakimies virka-mies, niin lakimies oli myös mies. Oikeuskulttuuri on Suomessa ollut pohjim-miltaan hyvin maskuliininen kulttuuri. Vasta viime vuosikymmeninä naisten osuus juristikunnasta on huomattavasti lisääntynyt.²¹¹ Suomessa ja muissakin Pohjoismaissa oikeudellinen professio säilyi miesvoittoisena pidempään kuin monissa muissa maissa. Suomessa ensimmäinen oikeustieteestä valmistunut nainen oli Agnes Lundell, vuonna 1906. Ensimmäinen nainen, joka Suomessa astui oikeuslaitoksen palvelukseen, oli Katri Hakkila 1930-luvulla. Tuomiois-tuimen miespuolinen henkilökunta piti häntä niin omituisena ilmiönä, että alus-sa kaikki, tuomarit ja sihteerit, vaelsivat hänen huoneeseenalus-sa tuijottamaan hän-tä.²¹²

208 Ashworth 2010, s. 32.

209 Ks. Ashworth 2010, s. 31.

210 Ks. Utriainen 1992, s. 156.

211 Letto-Vanamo 1998, s. 257. Vuonna 2012 oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneista naisten osuus oli 62 prosenttia. Ks. Tilastokeskus 2014a, s. 32–33. Lisääntynyt naisten osuus juristikunnasta on ymmärrettävästi näkynyt viimeisten vuosikymmenten aikana myös juridisiin aikakauslehtiin kirjoit-taneiden joukossa. Naisjuristit ovat yleensä kirjoittaneet artikkeleita (ja myös väitöskirjoja) yleisistä teemoista koko oikeustieteen alueelta ilman minkäänlaista selkeää painotusta määrättyihin näkö-kulmiin, aihepiireihin tai kysymyksiin. Ks. Paasto 2007.

212 Silius 2003, s. 388–389.

Vuonna 1992 naisten osuus lakimiestutkinnon suorittaneista nousi ensim-mäisen kerran yli 50 prosentin kasvettuaan sitä ennen nopeasti aina 1970-luvun alusta lähtien. Tämän seurauksena voimakasta lakinaisten esiinnousua ennustet-tiin tuolloin 1990-luvun alkupuolella.²¹³ Ennuste on pitänyt melko hyvin paik-kansa. Oikeuskulttuuri on tullut heterogeenisemmaksi²¹⁴. Maailmanlaajuisesti naistuomareiden osuus oli 2000-luvun alussa noin 25 prosenttia²¹⁵. Joulukuussa 2012 Aamulehdessä olleen uutisen mukaan naispuolisia käräjätuomareita oli Suomessa ensimmäistä kertaa enemmän kuin miespuolisia käräjätuomareita.

Tieto perustuu oikeusministeriön marraskuun 2012 palkanmaksutietoihin. Muu-tos on historiallinen, sillä koskaan aikaisemmin historiassa käräjäoikeuksien tai niiden edeltäjien tuomarikunnassa ei ole ollut naisenemmistöä. Muutos on osa koko yhteiskunnan sukupuolijakauman muutosta. Suurin syy muutokseen on naisten lisääntynyt hakeutuminen alalle. Naistuomarit ovat olleet pitkään enemmistönä (noin 62 %) hallinto-oikeuksissa. Hovioikeuksissa tuomareiden enemmistö on yhä miehillä (n. 60 %).²¹⁶ Maaliskuussa 2016 sanomalehti Keski-suomalaisessa kerrottiin, kuinka syyttäjistä ja tuomareista on jopa yli puolet nykyisin naisia. Asianajajista vielä valtaosa (noin 70 %) on kuitenkin miehiä²¹⁷.

Sukupuoli on tärkeä ihmisiä ryhmittelevä ero kaikissa yhteisöissä²¹⁸. Oikeus-tieteilijät, historioitsijat, sosiologit ja monet muut eri alojen edustajat tutkivat yhä enemmän tuomioistuintoimintaa sukupuolen näkökulmasta eri oikeusjärjes-telmissä²¹⁹. Viimeisten vuosikymmenten aikana tehty tutkimus ei ole tarjonnut vastausta kysymykseen sukupuolen vaikutuksesta rikosoikeudelliseen päätök-sentekoon²²⁰. Yhdenvertaisuus ja sukupuoliero asetetaan tavallisesti vastakkai-nen, naisen haitaksi²²¹.

Tuomioistuimet tarjoavat ympäristön, jossa on mahdollista tutkia erikseen miesten ja naisten tekemiä päätöksiä. Tuomareista riittävän suuri osuus on nai-sia, ja ratkaisuista on mahdollista yksilöidä, kenen tekemä mikäkin ratkaisu on.²²² Yleinen kysymys on, ratkaisevatko naistuomarit jutut samalla vai eri

213 Pajuoja – Ervasti 1994, s. 264–265.

214 Silius 2003, s. 397.

215 Ks. Schultz – Shaw 2003 ja kokoavasti Daly – Bordt 1995. Vuonna 2014 Itä-Suomen yliopistossa tarkastettiin sosiologian alaan kuuluva väitöskirja, jossa tarkasteltiin naisasianajajien ammattiasemaa Suomessa ja Puolassa muuttuvalla oikeudellisten palveluiden kentällä. Tutkimuksessa kysytään, miten naisasianajajat kilpailevat ammatillisella kentällään, ja millaisia resursseja he käyttävät edis-tääkseen uraansa. Naisasianajajien uravalintoja ja -menestystä tarkastellaan ja vertaillaan urista, sukupuolesta ja professionaalisesta työstä viime aikoina käytyjen keskustelujen kautta sosio-kulttuurisissa konteksteissaan Suomessa ja Puolassa. Ks. Choroszewicz 2014.

216 Rimpiläinen – Pehkonen 2012.

217 Ks. Doagu 2016.

218 Nousiainen – Pylkkänen 2001, s. 16.

219 Ks. Schultz – Shaw 2003.

220 Ks. Spohn – Spears 1997.

221 Nousiainen – Pylkkänen 2001, s. 48.

222 Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1164. Tuomioistuinten ulkopuolinen, mutta mielenkiintoinen esimerkki sukupuolen vaikutustutkimuksesta on suomalaistutkimus, jossa tutkittiin, vaikuttaako

48

la kuin miestuomarit? Suurin osa perusteista, miksi “naisen ääni” olisi erilainen, tulee Carol Gilliganilta, jonka mukaan naiset ja miehet ratkaisevat moraalisia ongelmia eri tavoin. Amerikkalaistutkimuksessa tutkittiin noin kahtasataa tuo-maria ja sitä, vaikuttaako asianosaisten sukupuoli ja/tai tuomarin sukupuoli jutun lopputulokseen. Johtopäätös oli, että asianosaisten ominaisuuksilla ei ole vaikutusta oikeudellisiin päätöksiin, mutta tuomarin sukupuolella on.²²³

Gruhl kumppaneineen olettivat, että naistuomarit olisivat hieman lievempiä kuin miestuomarit. Heidän lähtöoletus oli, että naistuomarit pienemmällä to-dennäköisyydellä tuomitsisivat syytetyt, tuomitsisivat heidät vankilaan ja silloin kun tuomitsevat, antavat heille lyhemmän vankeusrangaistuksen. Lisäksi he olettivat, että miestuomarit kohtelisivat naisvastaajia lievemmin kuin naistuo-marit. Tutkijat havaitsivat, että naistuomarit tuomitsivat tuomitut vankilaan miestuomareita todennäköisemmin, mutta he eivät kuitenkaan tuominneet ly-hempiä vankeustuomioita verrattuna miehiin silloin, kun rikostyyppi otettiin huomioon. Naiset tuomitsivat naisvastaajat vankilaan kaksi kertaa miehiä to-dennäköisemmin, tosiasiallisesti yhtä usein kuin miesvastaajatkin. Miestuomarit puolestaan eivät tuominneet naisia yhtä usein vankilaan kuin miehiä.²²⁴ On huomattava, että sukupuolieroja ei välttämättä esiinny siinä, kuinka mies ja nainen määrää rangaistuksia, vaan eroja voi esiintyä muussa toiminnassa oi-keussalissa, esimerkiksi prosessinjohtotavoissa²²⁵. Toisessa tutkimuksessa Krit-zer ja Uhlman eivät havainneet eroa nais- ja miestuomareiden käyttäytymisessä.

Myöskään tuomarin sukupuolella ei ollut yhteisvaikutusta vastaajan sukupuo-len kanssa.²²⁶

Steffensmeierin ja Hebertin mukaan naistuomarit ovat kasvaneet ja eläneet naisina ja ovat perheissään ja yhteisöissään pelanneet naisten roolia, joten heillä todennäköisesti on erilaisia näkökulmia asioihin, minkä voi odottaa vaikuttavan heidän tuomitsemispäätöksiinsä. Voi kuitenkin olla, että enemmänkin heidän päätöksiinsä vaikuttaa esimerkiksi lakimiesharjoittelu ja ammatillinen verkostoi-tuminen kuin henkilökohtaiset kokemukset.²²⁷

Tutkimuksissa on havaittu, että virkamiestasolla naiset ovat miehiä todennä-köisemmin kiinnostuneita rikos-, terveys- ja hyvinvointiasioista, kuten myös

eduskuntien valiokuntien sukupuolikoostumus mitenkään siihen, keitä ja kumman sukupuolen edustajia valiokunta kutsuu asiantuntijoina kuultavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enem-män valiokunnassa oli jäseninä naispuolisia kansanedustajia, sitä useammin siinä ehdotettiin ja valittiin naispuolisia asiantuntijoita kuultavaksi, vaikka muut asiaan vaikuttavat tekijät otettiin huomioon. Valiokunnan puheenjohtajan sukupuolella ei ollut yhteyttä asiantuntijavalintaan. Ks.

Holli 2010.

223 Ks. Coontz 2000, s. 60 ja Gilligan 1982.

224 Ks. Gruhl – Spohn – Welch 1981. Myös Steffensmeier ja Hebert havaitsivat tutkimuksessaan, että naistuomarit keskimäärin tuomitsevat todennäköisemmin rikoksentekijät vankilaan ja lisäksi myös, että nämä vankeusrangaistukset olivat hieman pidempiä kuin miestuomareilla. Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1174.

225 Ks. Kenney 2008, s. 104.

226 Kritzer – Uhlman 1977.

227 Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1166.

la kuin miestuomarit? Suurin osa perusteista, miksi “naisen ääni” olisi erilainen, tulee Carol Gilliganilta, jonka mukaan naiset ja miehet ratkaisevat moraalisia ongelmia eri tavoin. Amerikkalaistutkimuksessa tutkittiin noin kahtasataa tuo-maria ja sitä, vaikuttaako asianosaisten sukupuoli ja/tai tuomarin sukupuoli jutun lopputulokseen. Johtopäätös oli, että asianosaisten ominaisuuksilla ei ole vaikutusta oikeudellisiin päätöksiin, mutta tuomarin sukupuolella on.²²³

Gruhl kumppaneineen olettivat, että naistuomarit olisivat hieman lievempiä kuin miestuomarit. Heidän lähtöoletus oli, että naistuomarit pienemmällä to-dennäköisyydellä tuomitsisivat syytetyt, tuomitsisivat heidät vankilaan ja silloin kun tuomitsevat, antavat heille lyhemmän vankeusrangaistuksen. Lisäksi he olettivat, että miestuomarit kohtelisivat naisvastaajia lievemmin kuin naistuo-marit. Tutkijat havaitsivat, että naistuomarit tuomitsivat tuomitut vankilaan miestuomareita todennäköisemmin, mutta he eivät kuitenkaan tuominneet ly-hempiä vankeustuomioita verrattuna miehiin silloin, kun rikostyyppi otettiin huomioon. Naiset tuomitsivat naisvastaajat vankilaan kaksi kertaa miehiä to-dennäköisemmin, tosiasiallisesti yhtä usein kuin miesvastaajatkin. Miestuomarit puolestaan eivät tuominneet naisia yhtä usein vankilaan kuin miehiä.²²⁴ On huomattava, että sukupuolieroja ei välttämättä esiinny siinä, kuinka mies ja nainen määrää rangaistuksia, vaan eroja voi esiintyä muussa toiminnassa oi-keussalissa, esimerkiksi prosessinjohtotavoissa²²⁵. Toisessa tutkimuksessa Krit-zer ja Uhlman eivät havainneet eroa nais- ja miestuomareiden käyttäytymisessä.

Myöskään tuomarin sukupuolella ei ollut yhteisvaikutusta vastaajan sukupuo-len kanssa.²²⁶

Steffensmeierin ja Hebertin mukaan naistuomarit ovat kasvaneet ja eläneet naisina ja ovat perheissään ja yhteisöissään pelanneet naisten roolia, joten heillä todennäköisesti on erilaisia näkökulmia asioihin, minkä voi odottaa vaikuttavan heidän tuomitsemispäätöksiinsä. Voi kuitenkin olla, että enemmänkin heidän päätöksiinsä vaikuttaa esimerkiksi lakimiesharjoittelu ja ammatillinen verkostoi-tuminen kuin henkilökohtaiset kokemukset.²²⁷

Tutkimuksissa on havaittu, että virkamiestasolla naiset ovat miehiä todennä-köisemmin kiinnostuneita rikos-, terveys- ja hyvinvointiasioista, kuten myös

eduskuntien valiokuntien sukupuolikoostumus mitenkään siihen, keitä ja kumman sukupuolen edustajia valiokunta kutsuu asiantuntijoina kuultavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enem-män valiokunnassa oli jäseninä naispuolisia kansanedustajia, sitä useammin siinä ehdotettiin ja valittiin naispuolisia asiantuntijoita kuultavaksi, vaikka muut asiaan vaikuttavat tekijät otettiin huomioon. Valiokunnan puheenjohtajan sukupuolella ei ollut yhteyttä asiantuntijavalintaan. Ks.

Holli 2010.

223 Ks. Coontz 2000, s. 60 ja Gilligan 1982.

224 Ks. Gruhl – Spohn – Welch 1981. Myös Steffensmeier ja Hebert havaitsivat tutkimuksessaan, että naistuomarit keskimäärin tuomitsevat todennäköisemmin rikoksentekijät vankilaan ja lisäksi myös, että nämä vankeusrangaistukset olivat hieman pidempiä kuin miestuomareilla. Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1174.

225 Ks. Kenney 2008, s. 104.

226 Kritzer – Uhlman 1977.

227 Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1166.

lapsiasioista, kun taas miehet ovat naisia todennäköisemmin kiinnostuneita muun muassa verotusasioista. Naisten on havaittu olevan hieman miesten libe-raalimpia monissa asioissa, kuten kuolemanrangaistukseen, aborttiin, koulukul-jetuksiin ja ulkomaalaispolitiikkaan suhtautumisessa. Voi olla, että tuomioistui-missa tällaiset sukupuolierot lievenevät, kun tuomarit ovat vuorovaikutuksessa asianosaisten kanssa, mutta toisaalta asenne-erojen vaikutusta ei voida täysin myöskään poissulkea.²²⁸

Jotkut tutkijat päättelevät, että naiset saavat vastaajina etuoikeutettua kohte-lua, kun taas toiset päätyvät joko siihen, että eroja ei ole tai että naisia kohdel-laan ankarammin kuin miehiä. Spohn ja Spears havaitsivat tutkimuksessaan, että väkivaltarikoksissa naispuolisten syytettyjen kaikki heitä vastaan esitetyt syytteet hylättiin miesvastaajia todennäköisemmin ja että naiset tuomitaan mie-hiä lievempään rangaistukseen.²²⁹

Yhdysvaltalaiset Meyer ja Gray tutkivat rattijuopumuksesta tuomittujen ran-gaistukseen vaikuttavia tekijöitä ja havaitsivat, että tekijän sukupuoli ei näytellyt merkittävää roolia rangaistuksen ankaruudessa eikä aiemmilla rattijuopumus-tuomioilla ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vankilatuomion todennä-köisyyteen. Rangaistuksen ankaruuteen vaikutti eniten teon vakavuus; mitä kovemmat syytteet, sitä todennäköisemmin tekijä joutui vankilaan.²³⁰

Angela Ahola tutki väitöskirjassaan ulkonäön ja sukupuolen merkitystä tuomioiden kovuuteen niin tuomareiden, lautamiesten, syyttäjien, lakimiesten kuin myös oikeustiedettä opiskelevien parissa. Vaikka ulkonäöllä oli yhteys, vielä selvempi yhteys löytyi kuitenkin vastaajan sukupuolesta. Naisten ja mies-ten tuomioiden välillä oli selvä ero naismies-ten eduksi. Esimerkiksi lapsen kuollessa saatetaan ajatellaan usein, että äidin on täytynyt tehdä sen vahingossa, kun taas miehen katsotaan ryhtyvän väkivaltaisiin tekoihin usein aivan tarkoituksellises-ti.²³¹