4.3 VALITUSTEN MENESTYMINEN HOVIOIKEUDESSA – KANNATTAAKO TÖRKEISTÄ
RATTIJUOPUMUSTUOMIOISTA VALITTAMINEN?
(ARTIKKELI 3)
Oikeus hakea muutosta on osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä377. Muutok-senhakuoikeus luetaan nykyisin sekä perus- että ihmisoikeuksiin.
377 Linna 2012, s. 159.
tä rattijuopumuksesta tuomittaisiin 50 vuorokautta vankeutta ehdollisena, sen ohessa voitaisiin tuomita 30 päiväsakkoa riippumatta siitä, olisiko tekijän veren alkoholipitoisuus esimerkiksi 1,40 vai 1,90 promillea. Jos taas kuitenkin rangais-tuksena olisi 100 vuorokautta vankeutta ehdollisena, oheispäiväsakkojen määrä voisi olla 45 tai 50 päiväsakkoa riippuen siitä, olisiko veren alkoholipitoisuus 2,60 vai 3,10 promillea.
Kuva 3: Korkeuskäyräkuvaajaa ehdollisen vankeuden pituuden ja veren alkoho-lipitoisuuden välisestä yhteydestä tuomittavien oheispäiväsakkojen lukumäärään.
4.3 VALITUSTEN MENESTYMINEN HOVIOIKEUDESSA – KANNATTAAKO TÖRKEISTÄ
RATTIJUOPUMUSTUOMIOISTA VALITTAMINEN?
(ARTIKKELI 3)
Oikeus hakea muutosta on osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä377. Muutok-senhakuoikeus luetaan nykyisin sekä perus- että ihmisoikeuksiin.
377 Linna 2012, s. 159.
silla on muutoksenhakuinstanssina tärkeä merkitys kansalaisten oikeusturvan takaajana, vaikka lainkäytön painopiste on käräjäoikeuksissa378.
Artikkelissa tarkastelussa ovat hovioikeuksien ratkaisut törkeissä ratti-juopumusasioissa empiirisesti tilastollisesta näkökulmasta. Ratkaisujen tarkaste-lu kohdistuu erityisesti valitusten menestymisen yleisyyteen. Tutkimuksen tut-kimuskysymyksenä on, mitkä tekijät selittävät törkeistä rattijuopumuksista an-netuista käräjätuomioista tehtyjen valitusten menestymistä hovioikeudessa?
Käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuden tuomioon kesti keskimäärin (Md) noin 4,9 kuukautta. Vastaajia muutoksenhaun kohteena olleissa tapauksissa oli iältään laidasta laitaan, nuoresta iäkkääseen. Valtaosa tapauksista oli hyvin ”yk-sinkertaisia” tapauksia, joissa oli tuomittu vain yhdestä tai kahdesta eri rikok-sesta, tyypillisesti törkeästä rattijuopumuksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta. Keskimäärin veren alkoholipitoisuus oli ollut tekijällä tekohetkellä tai sen jälkeen 2,10 promillea (Md).
Lopputulos oli valittajan näkökulmasta menestyksekäs noin 46 prosentissa tapauksista. Tällöin KäO:n tuomion lopputulosta muutettiin tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän. Tavanomaisin muutos (42 % muuttuneista tapauksista) oli rangaistuslajin vaihtuminen eli esimerkiksi ehdottoman vankeuden muut-tuminen yhdyskuntapalveluksi. Tyypillisin rangaistusseuraamus, joka ei HO:ssa muuttunut, oli kolmen kuukauden ehdoton vankeusrangaistus.
Valituksen menestymiseen HO:ssa törkeissä rattijuopumusasioissa vaikutti-vat erityisesti syytekohtien lukumäärä. On myös huomattava, että useamman syytekohdan tuomioista valtaosan oli saanut henkilö, joka on aiemmin syyllis-tynyt törkeään rattijuopumukseen tai muihin liikennerikoksiin.
4.4 MYÖNNETÄÄNKÖ VAI EI? – HOVIOIKEUKSIEN
JATKOKÄSITTELYLUPAJÄRJESTELMÄN ENSI ASKELEIDEN EMPIIRISTÄ TARKASTELUA (ARTIKKELI 4)
Vuoden 2011 alussa käyttöön otetun jatkokäsittelylupajärjestelmän tarkoitus on oikeuslaitoksen näkökulmasta keventää vähämerkityksellisiin asioihin kohdis-tettavia resursseja ja siten helpottaa joissakin hovioikeuksissa olevia ruuhkia.379 Jatkokäsittelylupajärjestelmän merkitys hovioikeuksien toiminnassa on merkit-tävä. Aluksi järjestelmän soveltamisessa oli suuria eroja. Tiettyjä soveltamisky-symyksiä ja tulkintaeroa oli jossain määrin ilmennyt, mutta merkittävin havain-to oli ollut lupaprosenttien huomattavat erot hovioikeuksien kesken.380
378 Melander 2005, s. 4.
379 Linna 2012, s. 173. Vuosina 2011–2013 hovioikeuksiin on saapunut noin 500 törkeää rattijuopu-mustapausta vuosittain, vuosina 2009–2010 yli 700 asiaa. Tilastokeskus 2016a.
380 Ks. Yleiset tuomioistuimet ja…2012, s. 14 ja 29.
80
On todettu, että soveltamiskäytäntöjä on selvitettävä tarkemmin, jotta perus-teetonta epäyhtenäisyyttä voidaan vastaisuudessa välttää.381 Artikkelissa tarkas-tellaan erityisesti eri hovioikeuksien välisiä eroja siinä, kuinka suuri osuus jat-kokäsittelyluvan hylkääviä (prosessi)ratkaisuja oli kaikista hovioikeuden ratkai-suista rikoslakirikoksia koskevissa asioissa vuosina 2011–2013. Alueellisten ero-jen lisäksi tarkastellaan eroja seuraavien rikosten välillä: pahoinpitely, varkaus, törkeä rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja huu-mausainerikos.
Lokakuun 2015 alusta alkaen suuri osa rikosasioista sekä kaikki riita- ja ha-kemusasiat tulivat jatkokäsittelyluvan piiriin. Järjestelmän piiriin tuli myös mui-ta kuin vähäisin pidettäviä asioimui-ta. Kuitenkin ankariksi arvioidut seuraamukset jäivät edelleen soveltamisalan ulkopuolelle.382 Laajentaminen mahdollistaa sen, että HO toimii entistä selkeämmin KäO:n ratkaisun oikeellisuuden tarkastavana oikeusasteena eikä käräjäoikeusprosessin uusijana.383
Oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 25 a luvun (386/2015) 5 §:n mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, paitsi jos hänet on tuomittu ankaram-paan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta, ja valitus koskee hänen syykseen luettua rikosta tai rangaistusta. Rangaistuksen ankaruutta arvi-oitaessa ei oteta huomioon vankeusrangaistuksen ohessa tuomittua sakkoa tai muuta rikosoikeudellista seuraamusta. Syyttäjä tai asianomistaja ei tarvitse jat-kokäsittelylupaa miltään osin rikosasiassa, jos vastaaja on tuomittu ankaram-paan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta taikka vastaajalle tuomittua rangaistusta384.
Hovioikeudella ei ole harkinnanvaraa sen suhteen, myönnetäänkö lupa, jos sen edellytykset täyttyvät. Hovioikeuden tulee omasta aloitteestaan tutkia kaik-ki lupaperusteet myös siinä tilanteessa, että valittaja ei ole niihin vedonnut.385
Jatkokäsittelylupajärjestelmän tultua voimaan vuonna 2011 rikoslakirikoksia koskevissa asioissa jatkokäsittelylupahakemuksia hylkääviä ratkaisuja kaikista HO:n tekemistä ratkaisuista oli 15 prosenttia. Vuonna 2012 osuus oli 23 prosent-tia ja vuonna 2013 hieman enemmän, 26 prosentprosent-tia. Näin ollen jatkokäsittelylu-pien myöntämiskynnys ensimmäisen vuoden jälkeen vaikuttaisi asettuneen määrätylle tasolle.
381 Ks. Yleiset tuomioistuimet ja…2012, s. 14.
382 Ks. HE 246/2014 vp, s. 14–19. On esitetty arvioita, että laajennusmuutosten myötä noin 75 prosent-tia rikosvalituksista on järjestelmän piirissä, ja että kielteisten luparatkaisujen määrä kaikista rikos-asioissa annetuista ratkaisuista nousee noin 20 prosentista 40 prosenttiin.
383 HE 246/2014 vp, s. 22.
384 Syyttäjät hakevat muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun huomattavasti harvemmin kuin vastaajat.
Kun syyttäjä on hakenut muutosta jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvassa rikos-asiassa, lupa on suurimmassa osassa tapauksista myönnetty. Käytännössä syyttäjät valittavat tilan-teissa, joissa muutoksenhakuun on selvä syy, ja näin ollen kyseisissä tilanteissa lupa myös myönne-tään. HE 246/2014 vp, s. 16.
385 HE 246/2014 vp, s. 5.
On todettu, että soveltamiskäytäntöjä on selvitettävä tarkemmin, jotta perus-teetonta epäyhtenäisyyttä voidaan vastaisuudessa välttää.381 Artikkelissa tarkas-tellaan erityisesti eri hovioikeuksien välisiä eroja siinä, kuinka suuri osuus jat-kokäsittelyluvan hylkääviä (prosessi)ratkaisuja oli kaikista hovioikeuden ratkai-suista rikoslakirikoksia koskevissa asioissa vuosina 2011–2013. Alueellisten ero-jen lisäksi tarkastellaan eroja seuraavien rikosten välillä: pahoinpitely, varkaus, törkeä rattijuopumus, törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja huu-mausainerikos.
Lokakuun 2015 alusta alkaen suuri osa rikosasioista sekä kaikki riita- ja ha-kemusasiat tulivat jatkokäsittelyluvan piiriin. Järjestelmän piiriin tuli myös mui-ta kuin vähäisin pidettäviä asioimui-ta. Kuitenkin ankariksi arvioidut seuraamukset jäivät edelleen soveltamisalan ulkopuolelle.382 Laajentaminen mahdollistaa sen, että HO toimii entistä selkeämmin KäO:n ratkaisun oikeellisuuden tarkastavana oikeusasteena eikä käräjäoikeusprosessin uusijana.383
Oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 25 a luvun (386/2015) 5 §:n mukaan vastaaja tarvitsee rikosasiassa jatkokäsittelyluvan, paitsi jos hänet on tuomittu ankaram-paan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta, ja valitus koskee hänen syykseen luettua rikosta tai rangaistusta. Rangaistuksen ankaruutta arvi-oitaessa ei oteta huomioon vankeusrangaistuksen ohessa tuomittua sakkoa tai muuta rikosoikeudellista seuraamusta. Syyttäjä tai asianomistaja ei tarvitse jat-kokäsittelylupaa miltään osin rikosasiassa, jos vastaaja on tuomittu ankaram-paan rangaistukseen kuin kahdeksan kuukautta vankeutta ja valitus koskee vastaajan syyksi luettua rikosta taikka vastaajalle tuomittua rangaistusta384.
Hovioikeudella ei ole harkinnanvaraa sen suhteen, myönnetäänkö lupa, jos sen edellytykset täyttyvät. Hovioikeuden tulee omasta aloitteestaan tutkia kaik-ki lupaperusteet myös siinä tilanteessa, että valittaja ei ole niihin vedonnut.385
Jatkokäsittelylupajärjestelmän tultua voimaan vuonna 2011 rikoslakirikoksia koskevissa asioissa jatkokäsittelylupahakemuksia hylkääviä ratkaisuja kaikista HO:n tekemistä ratkaisuista oli 15 prosenttia. Vuonna 2012 osuus oli 23 prosent-tia ja vuonna 2013 hieman enemmän, 26 prosentprosent-tia. Näin ollen jatkokäsittelylu-pien myöntämiskynnys ensimmäisen vuoden jälkeen vaikuttaisi asettuneen määrätylle tasolle.
381 Ks. Yleiset tuomioistuimet ja…2012, s. 14.
382 Ks. HE 246/2014 vp, s. 14–19. On esitetty arvioita, että laajennusmuutosten myötä noin 75 prosent-tia rikosvalituksista on järjestelmän piirissä, ja että kielteisten luparatkaisujen määrä kaikista rikos-asioissa annetuista ratkaisuista nousee noin 20 prosentista 40 prosenttiin.
383 HE 246/2014 vp, s. 22.
384 Syyttäjät hakevat muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun huomattavasti harvemmin kuin vastaajat.
Kun syyttäjä on hakenut muutosta jatkokäsittelylupajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvassa rikos-asiassa, lupa on suurimmassa osassa tapauksista myönnetty. Käytännössä syyttäjät valittavat tilan-teissa, joissa muutoksenhakuun on selvä syy, ja näin ollen kyseisissä tilanteissa lupa myös myönne-tään. HE 246/2014 vp, s. 16.
385 HE 246/2014 vp, s. 5.
Vuosina 2011–2013 rikoslakirikoksia koskevissa asioissa jatkokäsittelylupa-hakemuksia hylkääviä ratkaisuja oli keskimäärin eniten Helsingin hovioikeu-dessa. Vuonna 2013 tällaisia ratkaisuja oli 28 prosenttia (kuva 4). Kolmen vuo-den aikana suurin muutos jatkokäsittelyluvan hylkäävien ratkaisujen suhteelli-sessa osuudessa ja näin ollen tiukennus luvan saamisuhteelli-sessa tapahtui Rovaniemen hovioikeudessa.
Kuva 4: Jatkokäsittelylupahakemuksen hylkäämiseen johtaneiden ratkaisujen