Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon
yhtenäisyys yleisissä
tuomioistuimissa
Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 117
Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 117
MIKA SUTELA
Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon
yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 117
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Joensuu
2016
Lightpress Oy Kaarina, 2016
Vastaava toimittaja Prof. Kimmo Katajala Toimittaja Eija Fabritius
Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto ISBN (nid): 978-952-61-2096-6
ISSN (nid): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749 ISBN (PDF): 978-952-61-2097-3
ISSN (PDF): 1798-5757
Lightpress Oy Kaarina, 2016
Vastaava toimittaja Prof. Kimmo Katajala Toimittaja Eija Fabritius
Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto ISBN (nid): 978-952-61-2096-6
ISSN (nid): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749 ISBN (PDF): 978-952-61-2097-3
ISSN (PDF): 1798-5757
Sutela, Mika
Arbitrium an decisio – Uniformity of Judicial Decision-Making in General Courts, 134 p.
University of Eastern Finland
Faculty of Social Sciences and Business Studies, 2016 Publications of the University of Eastern Finland,
Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 117 ISBN (nid): 978-952-61-2096-6
ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978-952-61-2097-3 ISSN (PDF): 1798-5757
Dissertation
ABSTRACT
This doctoral dissertation examines judicial decision-making and its uniformity in Finnish general courts: district courts, courts of appeal and the Supreme Court of Finland. Its theoretical points of departure are equality before the law, the predictability of the administration of justice and established case law. The aim of the research is, first, to produce information about how predictable and consistent judicial decision-making is in Finland. The second aim is to produce information about the factors that statistically influence sentencing, especially in aggravated drunk driving offences. The research is empirical legal research, where statistical methods are used as research methods. The research also dis- cusses opportunities for exploiting empirical knowledge in the fields of law and administration of justice. The research results demonstrate regional differences in judicial decisions. The results also demonstrate that the established case law plays an important role for sentencing.
Keywords: punishment, sentence, court, judicial decision-making, equality, case law
Sutela, Mika
Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa, 134 s.
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 2016 Publications of the University of Eastern Finland,
Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 117 ISBN (nid): 978-952-61-2096-6
ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978-952-61-2097-3 ISSN (PDF): 1798-5757
Väitöskirja
ABSTRAKTI
Tässä väitöskirjassa tutkitaan oikeudellista päätöksentekoa ja sen yhtenäisyyttä Suomen yleisissä tuomioistuimissa: käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa ja kor- keimmassa oikeudessa. Teoreettisina lähtökohtina toimivat yhdenvertaisuus lain edessä, lainkäytön ennustettavuus ja vakiintunut oikeuskäytäntö. Tutki- muksen tavoitteena on ensinnäkin tuottaa tietoa siitä, kuinka ennustettavaa ja yhdenmukaista oikeudellinen päätöksenteko on Suomessa. Toisena tavoitteena on tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka tilastollisesti vaikuttavat rangaistuksen määräämiseen, erityisesti törkeissä rattijuopumusrikoksissa. Tutkimus on luon- teeltaan empiiristä oikeustutkimusta, jossa käytetään tutkimusmenetelminä tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa pohditaan myös empiirisen tiedon hyö- dyntämisen mahdollisuuksia oikeustieteen alalla ja oikeudenkäytössä. Tutki- mustulosten mukaan oikeudellisesta ratkaisutoiminnasta löytyy alueellisia ero- ja. Tulokset osoittavat., että vakiintunut oikeuskäytäntö toimii tärkeänä mitta- puuna rangaistuksen määräämisessä.
Asiasanat: rangaistus, tuomio, tuomioistuin, oikeudellinen päätöksenteko, yh- denvertaisuus, oikeuskäytäntö
Sutela, Mika
Arbitrium an decisio – Oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa, 134 s.
Itä-Suomen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, 2016 Publications of the University of Eastern Finland,
Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 117 ISBN (nid): 978-952-61-2096-6
ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749
ISBN (PDF): 978-952-61-2097-3 ISSN (PDF): 1798-5757
Väitöskirja
ABSTRAKTI
Tässä väitöskirjassa tutkitaan oikeudellista päätöksentekoa ja sen yhtenäisyyttä Suomen yleisissä tuomioistuimissa: käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa ja kor- keimmassa oikeudessa. Teoreettisina lähtökohtina toimivat yhdenvertaisuus lain edessä, lainkäytön ennustettavuus ja vakiintunut oikeuskäytäntö. Tutki- muksen tavoitteena on ensinnäkin tuottaa tietoa siitä, kuinka ennustettavaa ja yhdenmukaista oikeudellinen päätöksenteko on Suomessa. Toisena tavoitteena on tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka tilastollisesti vaikuttavat rangaistuksen määräämiseen, erityisesti törkeissä rattijuopumusrikoksissa. Tutkimus on luon- teeltaan empiiristä oikeustutkimusta, jossa käytetään tutkimusmenetelminä tilastollisia menetelmiä. Tutkimuksessa pohditaan myös empiirisen tiedon hyö- dyntämisen mahdollisuuksia oikeustieteen alalla ja oikeudenkäytössä. Tutki- mustulosten mukaan oikeudellisesta ratkaisutoiminnasta löytyy alueellisia ero- ja. Tulokset osoittavat., että vakiintunut oikeuskäytäntö toimii tärkeänä mitta- puuna rangaistuksen määräämisessä.
Asiasanat: rangaistus, tuomio, tuomioistuin, oikeudellinen päätöksenteko, yh- denvertaisuus, oikeuskäytäntö
Esipuhe
Sisu, tuo suomalainen luonteenpiirre, tuo suomalaisimmaksi sanaksikin kutsut- tu, ilmaisee rohkeutta, päättäväisyyttä, lannistumattomuutta, mielen lujuutta ja sinnikkyyttä. Se on älyllisen ja henkisen voiman lähde. Se on päättäväistä toi- mintaa ja stoalaista tahdonvoimaa. Jean Sibelius määritteli sisun metafyysiseksi ruiskeeksi, joka saa ihmisen tekemään mahdottomia. Paavo Nurmi puolestaan määritteli sisun kiihkottomaksi rauhallisuudeksi ja vahvaksi tahdoksi, jonka ihminen ihmeellisellä tavalla saavuttaa stressin keskellä. Sisu tulee pintaan eri- tyisesti silloin, kun meno kovenee. Sisu on todennäköisesti auttanut jatkamaan eteenpäin tutkimusta tehdessä hetkinä, jolloin epävarmuuden tunne on vallan- nut. Ilman sisua epävarmuudessa eläminen voisi olla lähes sietämätöntä.
Tutkijalta edellytetään tutkimuksellista koreografiaa ja askelkuvioita. Oi- keustieteellisen tutkimuksen tekeminen ei ainakaan yleensä ole vain ruusuilla tanssimista eli suoraviivaista ja mutkatonta etenemistä tutkimuksen alusta lop- puun. Tutkimukselliset umpikujat ja pakotetut u-käännökset kuuluvat tutkijan työhön. Oikeustieteellinen koreografia ei noudata kiihkeitä, tulisia rytmejä, vaikka intohimoa ja tunteen paloa tieteessä tarvitaankin. Oikeustieteellinen tut- kimus ei noudata myöskään kurinalaisen irlantilaisen riverdancen tai vapaasti tanssilattian poikki kaartuvan suomalaisen letkajenkan askelkuvioita, koska oikeudellisissa puheenvuoroissa pitäisi olla kyse luovasta, uutta tietoa tuotta- vasta yksilösuorituksesta, ei ennalta määrättyihin askelkuvioihin sovitetusta koreografiasta. Juristitutkijalle riittävät piruetit. Toisaalta tutkijan tanssiaskeleet noudattavat helposti valssin askelkuvioita. Kun ottaa yhden askeleen eteen, on otettava askel taakse ja lopulta myös sivulle.
Sä kuulut päivään jokaiseen, Sä kuulut aamuun ja iltaan.
Oot ensimmäinen aatoksissain, Miete myös viimeinen.
Nämä tangon sanat kuvastavat jokseenkin hyvin myös väitöskirjaprosessia, joka on pian ohi. Viiden vuoden “mission (im)possible” on täyttynyt. Väitöskirjaa voidaan pitää ikään kuin tutkijan ajokorttina. Kun se on hallussa, on lupa tutkia – siitä se tutkimusura vasta alkaa. Tätä tutkimusta en ole toteuttanut minkään- laista valmista mallia seuraten, vaan olen pyrkinyt rakentamaan itsenäisen ja omaehtoisen tutkimusasetelman. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta yliopistolla akateemisessa ympäristössä. Koska HTM-tutkinnon jälkeen ei ole mahdollista suorittaa auskultointia eikä muutenkaan työskennellä tuomioistuintehtävissä, en ole päivääkään tuomioistuintyötä tehnyt. Tämä on tuottanut tutkimusta teh-
dessä toisinaan lieviä ongelmia, jotka on kuitenkin lopulta saatu ratkaistuksi sellaisten kanssaihmisten avulla, joilla tuomioistuintyöstä kokemusta on. Toi- saalta työskentely yliopistolla empiirisen, tilastollisen tutkimuksen parissa on mahdollistanut sellaisen objektiivisen tutkimuksen tekemisen, johon eivät omat kokemukset ja näkemykset ole päässeet vaikuttamaan.
Ensinnäkin haluan kiittää erityisesti dosentti Jussi Pajuojaa ja dosentti Mikko Aaltosta, jotka suostuitte väitöskirjan käsikirjoitukseni esitarkastajiksi sekä myös vastaväittäjikseni. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaselle esitän suuret kiitokset ohjauksesta, tuesta ja muusta yhteistyöstä menneinä vuosina.
Osoitan myös lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen pro- fessori Anssi Keinäselle isot kiitokset ohjauksesta ja palautteesta tutkimustöiden merkeissä.
Haluan osoittaa kiitokseni oikeustieteiden laitokselle, joka on tarjonnut työti- lan, taloudellista tukea sekä myös miellyttävän ilmapiirin työskennellä. Rikos- ja prosessioikeuden oppiainetiimin jäsenet, te olette olleet erityisen tärkeitä tukijoi- ta tutkimustyön aikana.
Kiitän suuresti Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan maakuntarahas- toa, joka myönsi apurahan tutkimuksen viimeistelyä varten Irja ja Ahti Lakan nimikkorahastosta. Lisäksi haluan kiittää taloudellisesta tuesta Liikennesuunnit- telun Seura ry:tä.
Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapanille kiitos hedelmällisis- tä, tutkimuksellisista keskusteluista. Haluan kiittää myös Ollia, Samulia, joiden kanssa olen saanut käydä antoisia ja innostavia keskusteluja tutkimuksen tii- moilta. Ilman teidän kaikkien vinkkejä ja tukea tutkimus ei todennäköisesti olisi nyt vielä valmis. Kiitokset myös Matti E:lle, joka on kannustanut ja tukenut oman urapolun muodostamisessa. Henriä kiitän henkisestä tuesta, kärsivällisyy- destä, uteliaisuudesta tutkimustyötä kohtaan ja yhteisistä illanvietoista.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia läheisiäni, jotka ovat osoittaneet ymmärrystä väitöskirjaprojektille ja antaneet tukea tutkimuksen eteenpäin viemisessä ja lop- puunsaattamisessa.
”Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi.”
- Vilijonkka (Tove Jansson)
Joensuun Ilosaaressa, Pielisjoen rannalla Huhtikuussa 2016
Mika Sutela
Sisällys
1 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 13
1.1 Tutkimuksen kohde ja rajaukset ... 13
1.2 Tutkimuksen asettuminen oikeudellisten tutkimussuuntausten kartalla . 16 1.2.1 Rikos- ja prosessioikeus ... 17
1.2.2 Empiirinen oikeustutkimus ja sen suuntaukset ... 19
1.2.3 Oikeusrealismi ... 21
1.3 Tuomioistuinten, oikeudellisen päätöksenteon ja rangaistuksen määräämisen aikaisempi tutkimus ... 23
1.4 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 24
2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT ... 27
2.1 Yhdenvertaisuus ja ennustettavuus lainkäytössä ... 27
2.2 Tyyppirangaistusajattelu oikeuskäytännön yhtenäisyyden edistäjänä ... 34
2.2.1 Tyyppirangaistusajattelun perusteita ... 34
2.2.2 Tyyppirangaistusajattelun haasteita ja kritiikkiä ... 37
2.2.3 Tyyppirangaistusajattelun ilmentymät tuomioistuinten ratkaisujen perusteluissa ... 39
2.3 Ennakkopäätösten merkityksestä ja oikeuskäytännön ohjausvaikutuksesta ... 41
2.4 Tuomioeroavaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ... 43
2.4.1 Tuomarin sidonnaisuudet oikeudellisiin seikkoihin päätöksenteossa ... 43
2.4.2 Sukupuolen vaikutuksesta päätöksentekoon ... 46
2.4.3 Muita tuomioeroavaisuuksiin vaikuttavia seikkoja ... 49
3 TUTKIMUSAINEISTOT JA -MENETELMÄT ... 57
3.1 Empiirinen oikeustutkimus ... 58
3.1.1 Yleistä empiirisestä oikeustutkimuksesta ... 58
3.1.2 Tuomioistuinten toiminnan ja päätöksenteon empiirisestä tutimuksesta ... 59
3.2 Tutkimusaineistot ... 60
3.2.1 Yleistä empiirisistä tutkimusaineistoista ... 60
3.2.2 Tutkimuksen aineistot ... 63
3.3 Tutkimusmenetelmät ... 67
3.3.1 Oikeustieteellisen tutkimuksen monet menetelmät ... 67
3.3.2 Tutkimuksessa käytetyt menetelmät ... 68
dessä toisinaan lieviä ongelmia, jotka on kuitenkin lopulta saatu ratkaistuksi sellaisten kanssaihmisten avulla, joilla tuomioistuintyöstä kokemusta on. Toi- saalta työskentely yliopistolla empiirisen, tilastollisen tutkimuksen parissa on mahdollistanut sellaisen objektiivisen tutkimuksen tekemisen, johon eivät omat kokemukset ja näkemykset ole päässeet vaikuttamaan.
Ensinnäkin haluan kiittää erityisesti dosentti Jussi Pajuojaa ja dosentti Mikko Aaltosta, jotka suostuitte väitöskirjan käsikirjoitukseni esitarkastajiksi sekä myös vastaväittäjikseni. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvaselle esitän suuret kiitokset ohjauksesta, tuesta ja muusta yhteistyöstä menneinä vuosina.
Osoitan myös lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustutkimuksen pro- fessori Anssi Keinäselle isot kiitokset ohjauksesta ja palautteesta tutkimustöiden merkeissä.
Haluan osoittaa kiitokseni oikeustieteiden laitokselle, joka on tarjonnut työti- lan, taloudellista tukea sekä myös miellyttävän ilmapiirin työskennellä. Rikos- ja prosessioikeuden oppiainetiimin jäsenet, te olette olleet erityisen tärkeitä tukijoi- ta tutkimustyön aikana.
Kiitän suuresti Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan maakuntarahas- toa, joka myönsi apurahan tutkimuksen viimeistelyä varten Irja ja Ahti Lakan nimikkorahastosta. Lisäksi haluan kiittää taloudellisesta tuesta Liikennesuunnit- telun Seura ry:tä.
Turun yliopiston rikosoikeuden professori Jussi Tapanille kiitos hedelmällisis- tä, tutkimuksellisista keskusteluista. Haluan kiittää myös Ollia, Samulia, joiden kanssa olen saanut käydä antoisia ja innostavia keskusteluja tutkimuksen tii- moilta. Ilman teidän kaikkien vinkkejä ja tukea tutkimus ei todennäköisesti olisi nyt vielä valmis. Kiitokset myös Matti E:lle, joka on kannustanut ja tukenut oman urapolun muodostamisessa. Henriä kiitän henkisestä tuesta, kärsivällisyy- destä, uteliaisuudesta tutkimustyötä kohtaan ja yhteisistä illanvietoista.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia läheisiäni, jotka ovat osoittaneet ymmärrystä väitöskirjaprojektille ja antaneet tukea tutkimuksen eteenpäin viemisessä ja lop- puunsaattamisessa.
”Ja päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi.”
- Vilijonkka (Tove Jansson)
Joensuun Ilosaaressa, Pielisjoen rannalla Huhtikuussa 2016
Mika Sutela
Sisällys
1 TUTKIMUKSEN TAUSTA ... 13
1.1 Tutkimuksen kohde ja rajaukset ... 13
1.2 Tutkimuksen asettuminen oikeudellisten tutkimussuuntausten kartalla . 16 1.2.1 Rikos- ja prosessioikeus ... 17
1.2.2 Empiirinen oikeustutkimus ja sen suuntaukset ... 19
1.2.3 Oikeusrealismi ... 21
1.3 Tuomioistuinten, oikeudellisen päätöksenteon ja rangaistuksen määräämisen aikaisempi tutkimus ... 23
1.4 Tutkimuksen tavoite ja tutkimuskysymykset ... 24
2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT ... 27
2.1 Yhdenvertaisuus ja ennustettavuus lainkäytössä ... 27
2.2 Tyyppirangaistusajattelu oikeuskäytännön yhtenäisyyden edistäjänä ... 34
2.2.1 Tyyppirangaistusajattelun perusteita ... 34
2.2.2 Tyyppirangaistusajattelun haasteita ja kritiikkiä ... 37
2.2.3 Tyyppirangaistusajattelun ilmentymät tuomioistuinten ratkaisujen perusteluissa ... 39
2.3 Ennakkopäätösten merkityksestä ja oikeuskäytännön ohjausvaikutuksesta ... 41
2.4 Tuomioeroavaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä ... 43
2.4.1 Tuomarin sidonnaisuudet oikeudellisiin seikkoihin päätöksenteossa ... 43
2.4.2 Sukupuolen vaikutuksesta päätöksentekoon ... 46
2.4.3 Muita tuomioeroavaisuuksiin vaikuttavia seikkoja ... 49
3 TUTKIMUSAINEISTOT JA -MENETELMÄT ... 57
3.1 Empiirinen oikeustutkimus ... 58
3.1.1 Yleistä empiirisestä oikeustutkimuksesta ... 58
3.1.2 Tuomioistuinten toiminnan ja päätöksenteon empiirisestä tutimuksesta ... 59
3.2 Tutkimusaineistot ... 60
3.2.1 Yleistä empiirisistä tutkimusaineistoista ... 60
3.2.2 Tutkimuksen aineistot ... 63
3.3 Tutkimusmenetelmät ... 67
3.3.1 Oikeustieteellisen tutkimuksen monet menetelmät ... 67
3.3.2 Tutkimuksessa käytetyt menetelmät ... 68
4 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 73
4.1 Syyttäjän seuraamuskannanotto – erityisesti empiirisesti tarkasteltuna törkeissä rattijuopumusrikoksissa (artikkeli 1) ... 74
4.2 Sakon tuomitseminen oheisseuraamuksena törkeissä rattijuopumusrikoksissa (artikkeli 2) ... 75
4.3 Valitusten menestyminen hovioikeudessa – kannattaako törkeistä rattijuopumustuomioista valittaminen? (artikkeli 3) ... 78
4.4 Myönnetäänkö vai ei? – hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän ensi askeleiden empiiristä tarkastelua (artikkeli 4) ... 79
4.5 Ylimääräinen muutoksenhaku rikosasioissa – väärän rikostuomion korjausmekanismi (artikkeli 5) ... 83
4.6 Korkeimman oikeuden äänestyspäätökset 2010-luvulla: empiirinen analyysi oikeusneuvosten eriävien mielipiteiden esittämisestä (artikkeli 6) ... 85
5 POHDINTA ... 87
5.1 Tutkimustulosten arviointia ... 87
5.1.1 Oikeudellisen päätöksenteon alueellinen yhtenäisyys ... 87
5.1.2 Tyyppirangaistusajattelun vaikutukset oikeudelliseen ratkaisutoimintaan ... 89
5.1.3 Erilaisten oikeudellisten ja ei-oikeudellisten tekijöiden vaikutus tuomioistuinten ratkaisuihin ... 91
5.2 Tutkimustulosten rajoitukset ... 93
5.3 Empiirisen tiedon ja tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksista tulevaisuudessa ... 96
5.3.1 Empiirisen tiedon tuottamisen lisääminen kansalaisille ... 96
5.3.2 Tilastollisen tiedon hyödyntämisestä oikeudellisella areenalla ... 97
5.3.3 Tietotekniikan lisääntyminen oikeudenkäytössä ... 99
5.4 Suosituksia tulevaisuuden tutkimustarpeista ... 102
6 LOPUKSI... 107
LÄHTEET ... 110
ARTIKKELIT ... 134
4 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 73
4.1 Syyttäjän seuraamuskannanotto – erityisesti empiirisesti tarkasteltuna törkeissä rattijuopumusrikoksissa (artikkeli 1) ... 74
4.2 Sakon tuomitseminen oheisseuraamuksena törkeissä rattijuopumusrikoksissa (artikkeli 2) ... 75
4.3 Valitusten menestyminen hovioikeudessa – kannattaako törkeistä rattijuopumustuomioista valittaminen? (artikkeli 3) ... 78
4.4 Myönnetäänkö vai ei? – hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän ensi askeleiden empiiristä tarkastelua (artikkeli 4) ... 79
4.5 Ylimääräinen muutoksenhaku rikosasioissa – väärän rikostuomion korjausmekanismi (artikkeli 5) ... 83
4.6 Korkeimman oikeuden äänestyspäätökset 2010-luvulla: empiirinen analyysi oikeusneuvosten eriävien mielipiteiden esittämisestä (artikkeli 6) ... 85
5 POHDINTA ... 87
5.1 Tutkimustulosten arviointia ... 87
5.1.1 Oikeudellisen päätöksenteon alueellinen yhtenäisyys ... 87
5.1.2 Tyyppirangaistusajattelun vaikutukset oikeudelliseen ratkaisutoimintaan ... 89
5.1.3 Erilaisten oikeudellisten ja ei-oikeudellisten tekijöiden vaikutus tuomioistuinten ratkaisuihin ... 91
5.2 Tutkimustulosten rajoitukset ... 93
5.3 Empiirisen tiedon ja tietotekniikan hyödyntämismahdollisuuksista tulevaisuudessa ... 96
5.3.1 Empiirisen tiedon tuottamisen lisääminen kansalaisille ... 96
5.3.2 Tilastollisen tiedon hyödyntämisestä oikeudellisella areenalla ... 97
5.3.3 Tietotekniikan lisääntyminen oikeudenkäytössä ... 99
5.4 Suosituksia tulevaisuuden tutkimustarpeista ... 102
6 LOPUKSI... 107
LÄHTEET ... 110
ARTIKKELIT ... 134
KUVAT Kuva 1 Eri oikeusasteiden ja tutkimusartikkeleiden väliset yhteydet ... 73
Kuva 2 Rangaistuslajijakaumat käräjäoikeuksittain... 77
Kuva 3 Korkeuskäyräkuvaajaa ehdollisen vankeuden pituuden ja veren alkoholipitoisuuden välisestä yhteydestä tuomittavien oheispäiväsakkojen lukumäärään ... 78
Kuva 4 Jatkokäsittelylupahakemuksen hylkäämiseen johtaneiden ratkaisujen osuus kaikista hovioikeusratkaisuista eri hovioikeuksissa 2011–2013... 81
Kuva 5 Hakemuksen menestymistodennäköisyys ylimääräisen muutoksenhaun kohteena olleen päätöksen antaneen viranomaisen mukaan. ... 84
TAULUKOT Taulukko 1 Yhteenveto artikkelien tutkimuskohteista sekä tutkimusaineistoista ja -menetelmistä. ... 72
Taulukko 2 Hovioikeuden kaikki ratkaisut, jatkokäsittelyluvan hylkäämiseen johtaneet ratkaisut, ja keskimääräinen jatkokäsittelyluvan hylkäämisprosentti hovioikeuspiireittäin eri käräjäoikeuksista saapuneissa rikoslakirikoksia koskeneissa asioissa 2011–2013.. ... 82
Taulukko 3 Tutkimusartikkeleiden päätulokset. ... 87
Taulukko 4 Törkeästä rattijuopumuksesta käräjäoikeuksissa tuomitut 2013 ja 2014. ... 95
KESKEISET LYHENTEET HE = hallituksen esitys HO = hovioikeus KKO = korkein oikeus KäO = käräjäoikeus Md = mediaani
OK = oikeudenkäymiskaari PL = perustuslaki
RL= rikoslaki
ROL = laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa vp = valtiopäivät
1 Tutkimuksen tausta
”Caicki tuomiot pitä perustusten ja lain päälle kijnnitettämän, ja ei oman mielen päälle…”1
1.1 TUTKIMUKSEN KOHDE JA RAJAUKSET
Suomessa tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Niiden tehtä- vänä on päättää, mikä yksittäisessä asiassa on oikein.2 Tuomioistuimet ovat osa yhteiskunnallista vallankäyttökoneistoa3. Tuomioistuimet ovat olemassa lain- käyttöä eli riitojen ja konfliktien ratkaisemista varten. Lainkäyttö toisaalta usein edellyttää oikeutuksekseen konfliktia tai ainakin riitaa.4
Suomen perustuslain 98 §:ssä mainitaan tuomioistuinten jaottelu yleisiin tuomioistuimiin (korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet), yleisiin hallin- totuomioistuimiin (korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet) ja tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla käyttäviin erityistuomioistuimiin.
Erityistuomioistuimista mainittakoon esimerkkinä työtuomioistuin. Saraviita to- teaa, että yleisten tuomioistuinten ja erityistuomioistuinten ohella lainkäyttöval- taa on myös erilaisilla muutoksenhakulautakunnilla ja tuomioistuinten kaltaisil- la lainkäyttöelimillä5. Tässä tutkimuksessa keskitytään yleisten tuomioistuinten ratkaisutoimintaan eli lainkäyttöön. Myös tavalliseen lainkäyttöön verrattuna useita erityispiirteitä sisältävä hallintolainkäyttö on rajattu tutkimuksen ulko- puolelle.
Tuomioistuimen käsite on institutionaalinen fakta, joka on määriteltävissä vain voimassa olevien oikeussääntöjen avulla6. Tuomioistuinta ei siis olisi ole- massa ilman oikeussääntöä (PL 98 §), joka ilmaisee, mitä tuomioistuimet ovat.
Lainsäädännössä ei kylläkään ole tuomioistuimen käsitettä tarkemmin määritel- ty. Lainvalmistelussa ja oikeuskirjallisuudessa tuomioistuimen käsitteestä on esitetty erilaisia luonnehdintoja. Tuomioistuin voidaan määritellä sisällöllisin ja
1 Ruotzin Valdacunnan yleinen laki 1734. Oikeudenkäymisen Caari XXIV lucu, 3 § oikeuden pää- töxestä ja tuomiosta. Agricola – Suomen historiaverkko 2016.
2 Nykänen 2013, s. 46.
3 Aarnio 1997, s. 426.
4 Ks. Koulu 2012, s. 18 ja Koivisto 2011, s. 2. Rikosprosessi on konfliktin ratkaisua myös silloin, kun prosessissa ei ole asianomistajaa. Tolvanen 2006, s. 1326–1327. Toisaalta lainkäyttöä harjoitetaan paljon myös kansalaisten arkeen läheisesti liittyvissä hakemusasioissa, esimerkiksi avioeroasioissa, joissa ei ole välttämättä kyse riitaisesta asiasta. Tavallisesti käytetään hakemuslainkäytön termiä.
5 Saraviita 2011, s. 884.
6 Siltala 2003, s. 247.
14
muodollisin kriteerein. Tuomioistuin on sisällöllisen määritelmän mukaan vi- ranomainen, jonka tehtävänä on tuomiovallan käyttö eli lainkäyttö. Muodollis- ten kriteereiden mukaan viranomaista pidetään tuomioistuimena vain silloin, kun se on organisoitu tuomioistuimeksi. Tuomioistuimen käsite ei kuvaa hyvin sitä, mistä lainkäytössä on kyse. Tuomio-sanan katsotaan ihmisille usein tarkoit- tavan nimenomaan rikosasiassa annettavaa langettavaa tuomiota eli tuomio rinnastetaan helposti rangaistukseen ja/tai vahingonkorvaukseen. Sanasta tuo- mioistuin syntyy ehkä liian helposti pelottava ja synkkä vaikutelma, mikäli tuomioistuin mielletään tuomioita eli rangaistuksia jakavaksi viranomaiseksi.
Lainkäytön tehtävänä on kuitenkin antaa oikeussuojaa, ei tuomita rangaistuksia tai aikaansaada yksinomaan langettavia tuomioita. Virolaisen ja Pölösen mu- kaan olisikin syytä käyttää oikeusistuimen käsitettä tuomioistuimen sijaan.7
Oikeudellinen ratkaisutoiminta on tärkeä oikeudellisen tutkimuksen kohde.
Aiheesta tekee erityisen kiinnostavan tuomioistuinten toimintaan liittyvä dra- maattisuus.8 Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkimuksen kohteena ovat yleiset tuo- mioistuimet ja niiden päätöksenteko eli ratkaisutoiminta. Tutkimusongelmana on, onko oikeudellisessa päätöksenteossa havaittavissa epäyhtenäisyyttä. Oi- keuskäytännön on pyrittävä olemaan alueellisesti ja asteellisesti eri oikeusasteis- sa niin yhtenäistä kuin mahdollista9. Mikäli eri tuomioistuinten välillä on selviä eroja10, tilanne on hyvin ongelmallinen kansalaisten oikeusturvan kannalta. Tä- män takia on tärkeää saada lisää tutkimustietoa asiasta. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat tuomareiden päätöksenteossa, esi- merkiksi rangaistusta mitattaessa. Tuomion perusteluissa saatetaan viitata lain- säädännössä mainittuihin mittaamisperiaatteisiin ja yleiseen, vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, mutta todellisuudessa myös lukuisat muut seikat voivat vai- kuttaa ratkaisuihin. Väitöskirjassa analysoidaan oikeudellista päätöksentekoa Suomen yleisissä tuomioistuimissa tilastollisten menetelmien avulla. Näkökul- ma tutkimuskohteeseen on siis tilastollinen11. Kyse on kvantitatiivisesta empiiri- sestä oikeustutkimuksesta.
Yhdenvertaisuus on tärkeä oikeusturvan mitta. Oikeusjärjestys rakentuu jo lähtökohtaisesti yhdenvertaisuuden idean pohjalle12. Yhdenvertaisuus merkitsee käytännössä asiattoman erottelun ja mielivallan kieltoa13. Oikeuslähdeopillisesti yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että tuomari noudattaa ennakkopäätöksiä ja
7 Virolainen – Pölönen 2004, s. 437–440.
8 Pirjatanniemi 2015, s. 479.
9 Timonen 1987, s. 88.
10 Esimerkiksi rattijuopumusasioissa 1970-luvulla Suomessa yksittäinen tuomioistuin pystyi suhteel- lisen helposti löytämään linjansa ehdollisten ja ehdottomien vankeusrangaistusten käytössä ratti- juopumusasioissa, mutta mahdollisimman yhtenäinen lainkäyttö eri tuomioistuimissa oli ongelma.
Heinonen 1976, s. 139.
11 Suomessa puhtaasti empiiristä oikeustutkimusta on tehty lähinnä Oikeuspoliittisessa tutkimuslai- toksessa (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti).
12 Kulla 2004a, s. 70.
13 Ks. Hallberg 2001, s. 28.
muuta vakiintunutta oikeuskäytäntöä.14 Yleiskielessä yhdenvertaisuus tarkoittaa samanlaista kohtelua: ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti, samalla tavalla saman- laisissa tilanteissa. Poikkeaminen yhdenvertaisuudesta on mahdollista vain hy- väksyttävästä syystä.15
Väitöskirja koostuu yhteenveto-osasta ja kuudesta tutkimusartikkelista. Yh- teenvedossa käsitellään tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina yhdenvertai- suutta ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuutta. Lisäksi yhteenvedossa tarkastellaan tyyppirangaistusajattelun perusideaa ja kritiikkiä sekä tuomio- eroavaisuuksiin vaikuttavia tekijöitä. Yhteenvedossa myös kootaan yhteen kes- keiset tutkimustulokset. Artikkeleissa analysoidaan ratkaisutoimintaa eri oi- keusasteissa. Oikeusaste- eli instanssijärjestyksellä tarkoitetaan hierarkkista jär- jestelmää, jossa tuomioistuimet ovat toistensa ylä- ja alapuolella toimivia ja kul- lakin tuomioistuimella on oma tehtävänsä. Oikeusastejärjestyksen perusteella tuomioistuimet ryhmitellään ali- ja ylioikeuksiin. Suomessa yleiset tuomioistui- met muodostavat kolmen oikeusasteen järjestelmän: käräjäoikeudet alioikeuksi- na, hovioikeudet ylioikeuksina ja korkein oikeus ylimpänä oikeusasteena.16 Ar- tikkelien järjestys ja tulosten esittämisjärjestys noudattaa kronologista järjestystä edeten instanssijärjestyksessä käräjäoikeuksista hovioikeuksien kautta korkeim- paan oikeuteen.
Artikkelissa Syyttäjän seuraamuskannanotto - erityisesti empiirisesti tarkasteltuna törkeissä rattijuopumusrikoksissa tarkastellaan syyttäjän seuraamuskannanoton ja itse tuomion välistä suhdetta. Sakon tuomitseminen oheisseuraamuksena törkeissä rattijuopumusrikoksissa -artikkelissa puolestaan tarkastellaan sakon tuomitsemis- ta ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa käräjäoikeuksissa. Näissä aineistona käytetään törkeitä rattijuopumuksia koskevista oikeudenkäyntiasiakirjoista ke- rättyä aineistoa. Valitusten menestyminen hovioikeudessa - kannattaako törkeistä ratti- juopumustuomioista valittaminen? -artikkelissa tarkastelussa on se, miten muutok- sen hakeminen törkeästä rattijuopumustuomioista on kannattanut hakijan nä- kökulmasta ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, muuttuiko tuomio hovioi- keudessa vai ei. Hovioikeustasolla tarkastelussa on myös jatkokäsittelylupajär- jestelmä, joka on ollut käytössä Suomessa vuoden 2011 alusta alkaen. Artikkelis- sa Myönnetäänkö vai ei? - hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmän ensi askeleiden empiiristä tarkastelua kiinnostuksen kohteena on se, kuinka usein jatkokäsittely- lupaa ei ole myönnetty. Korkeimman oikeuden osalta artikkelissa Ylimääräinen muutoksenhaku rikosasioissa – väärän rikostuomion korjausmekanismi tarkastellaan otsikon mukaisesti ylimääräistä muutoksenhakua rikosasioissa ja artikkelissa Korkeimman oikeuden äänestyspäätökset 2010-luvulla: empiirinen analyysi oikeusneu- vosten eriävien mielipiteiden esittämisestä eriävien mielipiteiden esittämistä kor- keimman oikeuden äänestyspäätöksissä. Tuomioistuintutkimus sekä yleinen
14 Siltala 2003, s. 235.
15 Kulla 2004a, s. 71.
16 Virolainen – Pölönen 2004, s. 544.
muodollisin kriteerein. Tuomioistuin on sisällöllisen määritelmän mukaan vi- ranomainen, jonka tehtävänä on tuomiovallan käyttö eli lainkäyttö. Muodollis- ten kriteereiden mukaan viranomaista pidetään tuomioistuimena vain silloin, kun se on organisoitu tuomioistuimeksi. Tuomioistuimen käsite ei kuvaa hyvin sitä, mistä lainkäytössä on kyse. Tuomio-sanan katsotaan ihmisille usein tarkoit- tavan nimenomaan rikosasiassa annettavaa langettavaa tuomiota eli tuomio rinnastetaan helposti rangaistukseen ja/tai vahingonkorvaukseen. Sanasta tuo- mioistuin syntyy ehkä liian helposti pelottava ja synkkä vaikutelma, mikäli tuomioistuin mielletään tuomioita eli rangaistuksia jakavaksi viranomaiseksi.
Lainkäytön tehtävänä on kuitenkin antaa oikeussuojaa, ei tuomita rangaistuksia tai aikaansaada yksinomaan langettavia tuomioita. Virolaisen ja Pölösen mu- kaan olisikin syytä käyttää oikeusistuimen käsitettä tuomioistuimen sijaan.7
Oikeudellinen ratkaisutoiminta on tärkeä oikeudellisen tutkimuksen kohde.
Aiheesta tekee erityisen kiinnostavan tuomioistuinten toimintaan liittyvä dra- maattisuus.8 Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkimuksen kohteena ovat yleiset tuo- mioistuimet ja niiden päätöksenteko eli ratkaisutoiminta. Tutkimusongelmana on, onko oikeudellisessa päätöksenteossa havaittavissa epäyhtenäisyyttä. Oi- keuskäytännön on pyrittävä olemaan alueellisesti ja asteellisesti eri oikeusasteis- sa niin yhtenäistä kuin mahdollista9. Mikäli eri tuomioistuinten välillä on selviä eroja10, tilanne on hyvin ongelmallinen kansalaisten oikeusturvan kannalta. Tä- män takia on tärkeää saada lisää tutkimustietoa asiasta. Suomessa ei juuri ole tutkimustietoa siitä, mitkä asiat vaikuttavat tuomareiden päätöksenteossa, esi- merkiksi rangaistusta mitattaessa. Tuomion perusteluissa saatetaan viitata lain- säädännössä mainittuihin mittaamisperiaatteisiin ja yleiseen, vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, mutta todellisuudessa myös lukuisat muut seikat voivat vai- kuttaa ratkaisuihin. Väitöskirjassa analysoidaan oikeudellista päätöksentekoa Suomen yleisissä tuomioistuimissa tilastollisten menetelmien avulla. Näkökul- ma tutkimuskohteeseen on siis tilastollinen11. Kyse on kvantitatiivisesta empiiri- sestä oikeustutkimuksesta.
Yhdenvertaisuus on tärkeä oikeusturvan mitta. Oikeusjärjestys rakentuu jo lähtökohtaisesti yhdenvertaisuuden idean pohjalle12. Yhdenvertaisuus merkitsee käytännössä asiattoman erottelun ja mielivallan kieltoa13. Oikeuslähdeopillisesti yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että tuomari noudattaa ennakkopäätöksiä ja
7 Virolainen – Pölönen 2004, s. 437–440.
8 Pirjatanniemi 2015, s. 479.
9 Timonen 1987, s. 88.
10 Esimerkiksi rattijuopumusasioissa 1970-luvulla Suomessa yksittäinen tuomioistuin pystyi suhteel- lisen helposti löytämään linjansa ehdollisten ja ehdottomien vankeusrangaistusten käytössä ratti- juopumusasioissa, mutta mahdollisimman yhtenäinen lainkäyttö eri tuomioistuimissa oli ongelma.
Heinonen 1976, s. 139.
11 Suomessa puhtaasti empiiristä oikeustutkimusta on tehty lähinnä Oikeuspoliittisessa tutkimuslai- toksessa (nyk. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti).
12 Kulla 2004a, s. 70.
13 Ks. Hallberg 2001, s. 28.
16
arviointi ja kritiikki ovat pitkälti kohdistuneet juuri korkeimpaan oikeuteen17. Artikkeleita ja yhteenveto-osaa yhdistävät empiirisen, tilastollisen tutkimuksen vahva merkitys ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuuden ja yhtenäi- syyden tavoite.
Tuomioistuinten ratkaisujen rooli ja merkitys on ollut erilainen eri aikoina.
Ennen vuonna 1980 voimaantullutta valituslupajärjestelmää KKO:n ratkaisujen merkitys nähtiin erilaisena kuin nykyisin. Tuomioistuinten roolit ovat selkeyty- neet ja KKO:lla on nykyisin korostunut rooli prejudikaattituomioistuimena.
Korkeimman oikeuden tehtävänä on valikoida valituslupahakemuksista sellai- sia tapauksia, joilla on prejudikaattiarvoa sekä toimia niin sanottuna varaventtii- linä tilanteissa, joissa hovioikeuden ja käräjäoikeuden jäljiltä ratkaisua rasittaa perustavaa laatua oleva virhe. Hovioikeuksien tehtävänä on valvoa käräjäoi- keuden ratkaisun oikeellisuutta siltä osin kuin käräjäoikeuden ratkaisun oikeel- lisuus on valituksessa riitautettu. Käräjäoikeuden tehtävä alimpana oikeusas- teena on tuottaa laadukkaita ratkaisuja.18
Tuomioistuimet ovat rakenteeltaan hyvin erilaisessa asemassa eri oikeusjär- jestelmissä ja poliittisissa järjestelmissä. Niiden poliittisuuden asteen voidaan katsoa asettuvan ikään kuin jatkumolle, joka lähtee Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden vahvasti poliittisesta roolista päätyen Skandinavian maiden erittäin ei- poliittisiin korkeimpiin oikeuksiin.19 Suomessa on aina suhtauduttu epäilevästi tuomioistuimiin ja tuomiovallan käyttöön. Tuomiovallan käyttöä on pidetty ei- demokraattisena.20 Tuomioistuinten erilaisella asemalla eri oikeusjärjestelmissä voidaan perustella tutkimuksen rajausta Suomeen. Vaikka empiirinen vertailu voisi ollakin hedelmällistä, Suomen rajojen ulkopuolelle mentäessä heti naapu- rimaiden oikeusjärjestelmissä tulee vastaan ominaispiirteitä, jotka vaikeuttaisi- vat vertailua, jos tutkittaisiin esimerkiksi rangaistuksen määräämistä tuomiois- tuimissa.
1.2 TUTKIMUKSEN ASETTUMINEN OIKEUDELLISTEN TUTKIMUSSUUNTAUSTEN KARTALLA
H.L.A. Hart on jaotellut näkökulmat oikeuteen sisäiseksi ja ulkoiseksi näkökul- maksi21. Ne muodostavat kaksi erilaista pelitilannetta22. Tuomari toimii oikeus-
17 Paso 2009, s. 109. Jukka Kemppisen mukaan tuomioistuinlaitosta tutkittaessa tutkimus on aloitet- tava ylimmästä oikeusasteesta, sillä hovioikeuksissa ja alioikeuksissa muun muassa paikalliset, alueelliset ja historialliset seikat aiheuttavat kirjavuutta siinä määrin, että mahdollisuudet suorittaa vertailua ja systematisointia ovat huonot. Kemppinen 1992, s. 98–99.
18 Ojala 2013, s. 379.
19 Kastari 1978, s. 424–425.
20 Ojanen 2010, s. 95.
21 Hart 1961, s. 99.
22 Ks. Klemetti 2014, s. 164.
arviointi ja kritiikki ovat pitkälti kohdistuneet juuri korkeimpaan oikeuteen17. Artikkeleita ja yhteenveto-osaa yhdistävät empiirisen, tilastollisen tutkimuksen vahva merkitys ja oikeudellisen päätöksenteon ennustettavuuden ja yhtenäi- syyden tavoite.
Tuomioistuinten ratkaisujen rooli ja merkitys on ollut erilainen eri aikoina.
Ennen vuonna 1980 voimaantullutta valituslupajärjestelmää KKO:n ratkaisujen merkitys nähtiin erilaisena kuin nykyisin. Tuomioistuinten roolit ovat selkeyty- neet ja KKO:lla on nykyisin korostunut rooli prejudikaattituomioistuimena.
Korkeimman oikeuden tehtävänä on valikoida valituslupahakemuksista sellai- sia tapauksia, joilla on prejudikaattiarvoa sekä toimia niin sanottuna varaventtii- linä tilanteissa, joissa hovioikeuden ja käräjäoikeuden jäljiltä ratkaisua rasittaa perustavaa laatua oleva virhe. Hovioikeuksien tehtävänä on valvoa käräjäoi- keuden ratkaisun oikeellisuutta siltä osin kuin käräjäoikeuden ratkaisun oikeel- lisuus on valituksessa riitautettu. Käräjäoikeuden tehtävä alimpana oikeusas- teena on tuottaa laadukkaita ratkaisuja.18
Tuomioistuimet ovat rakenteeltaan hyvin erilaisessa asemassa eri oikeusjär- jestelmissä ja poliittisissa järjestelmissä. Niiden poliittisuuden asteen voidaan katsoa asettuvan ikään kuin jatkumolle, joka lähtee Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden vahvasti poliittisesta roolista päätyen Skandinavian maiden erittäin ei- poliittisiin korkeimpiin oikeuksiin.19 Suomessa on aina suhtauduttu epäilevästi tuomioistuimiin ja tuomiovallan käyttöön. Tuomiovallan käyttöä on pidetty ei- demokraattisena.20 Tuomioistuinten erilaisella asemalla eri oikeusjärjestelmissä voidaan perustella tutkimuksen rajausta Suomeen. Vaikka empiirinen vertailu voisi ollakin hedelmällistä, Suomen rajojen ulkopuolelle mentäessä heti naapu- rimaiden oikeusjärjestelmissä tulee vastaan ominaispiirteitä, jotka vaikeuttaisi- vat vertailua, jos tutkittaisiin esimerkiksi rangaistuksen määräämistä tuomiois- tuimissa.
1.2 TUTKIMUKSEN ASETTUMINEN OIKEUDELLISTEN TUTKIMUSSUUNTAUSTEN KARTALLA
H.L.A. Hart on jaotellut näkökulmat oikeuteen sisäiseksi ja ulkoiseksi näkökul- maksi21. Ne muodostavat kaksi erilaista pelitilannetta22. Tuomari toimii oikeus-
17 Paso 2009, s. 109. Jukka Kemppisen mukaan tuomioistuinlaitosta tutkittaessa tutkimus on aloitet- tava ylimmästä oikeusasteesta, sillä hovioikeuksissa ja alioikeuksissa muun muassa paikalliset, alueelliset ja historialliset seikat aiheuttavat kirjavuutta siinä määrin, että mahdollisuudet suorittaa vertailua ja systematisointia ovat huonot. Kemppinen 1992, s. 98–99.
18 Ojala 2013, s. 379.
19 Kastari 1978, s. 424–425.
20 Ojanen 2010, s. 95.
21 Hart 1961, s. 99.
22 Ks. Klemetti 2014, s. 164.
järjestelmän osana ja häntä kiinnostaa kysymys, minkä säännön mukaan hänen on toimittava. Jos järjestelmä on (empiirisen) tutkimuksen kohteena, sitä tarkas- tellaan ulkopuolelta. Tutkija on tällöin ulkopuolinen tarkkailija. Häntä kiinnos- taa esimerkiksi tuomarin käyttäytyminen ja erilaiset säännönmukaisuudet.23
Ranskalaisen sosiologin Pierre Bourdieun termein erikoistuneista oikeudelli- sista käytännöistä muodostuu yhteiskunnan oikeudellinen kenttä. Oikeustiede on osa kentän ”peliä”, ja juristit osallistuvat ”peliin” ”pelaajana”. Yhteiskunta- tieteilijät (ja muut empiiriset tutkijat) puolestaan ovat kentän laidalla ulkopuoli- sina pelin katselijoina, tarkkailijoina.24
Säädetty laki ja elävä oikeus ovat kaksi eri asiaa25. Toisaalta asia voidaan nähdä myös niin, että laki on täynnä elävintä elämää. Sen ikäviltä näyttävien pykälien ja momenttien lomassa sykkii elämän oma sydän26. Oikeus on ennen kaikkea yhteiskunnallista käyttäytymistä, ja siitä syystä oikeudellisen tutkimuk- sen tehtävänä on avata myös käytäntöä ja sen sovelluksia27. Oikeustieteellisistä väitöskirjoista esiintyy nykypäivänä jo melko laajasti erilaisia ainesta ja poikki- tieteellistä ajattelua. Yritykset oikeuden sisäisen ja ulkoisen näkökulman yhdis- tämiseksi eivät kuitenkaan ole täysin onnistuneet. Tutkimus, joka liikkuu tie- teenalojen traditioiden välimaastossa, saa helposti kritiikkiä eri suunnista, koska lähestymistapa ei välttämättä tyydytä minkään tutkimustradition perinteisiä edustajia.28
1.2.1 Rikos- ja prosessioikeus
Monelle kansalaiselle rikosoikeus on juuri se, mitä hän oikeudella ylipäänsä ymmärtää29. Rikosoikeudella pyritään vastaamaan elävän elämän ilmiöihin30. Rikosoikeus jaetaan perinteisesti yleiseen ja erityiseen osaan. Yleinen osa käsit- tää rikosvastuun yleisiä edellytyksiä koskevat yleiset opit, niin sanotun vastuu- opin ja seuraamusjärjestelmän kattavan seuraamusopin. Erityinen osa käsittää yksittäisiä rikoksia koskevat säännökset sekä niiden tulkintaa koskevan käytän- nön ja doktriinin.31 Tässä tutkimuksessa yhdistyvät molemmat rikosoikeuden osat seuraamusjärjestelmän ja määrättyjä rikoksia koskevien säännösten välityk- sellä.
Suomen rikosoikeudessa tuntuu vaikuttavan pitkien aikajaksojen perinne.
Vielä nyt 2010-luvulla voimassa on vuoden 1889 rikoslaki, jonka valmistelu ulot- tuu 1860-luvulle asti. Laista toki suurin osa on jo uudistettu viime vuosisadan
23 Ks. Aarnio 1989a, s. 54–55.
24 Ks. Kyntäjä 2000, s. 10.
25 Laakso 2012, s. 67.
26 Erich 1947, s. 18.
27 Paso 2009, s. 86.
28 Ks. Ervasti 2002, s. 140.
29 Koskinen 1998, s. 327.
30 Tapani – Tolvanen 2013, s. 17.
31 Ks. Melander 2015b, s. 12 ja Tapani – Tolvanen 2013, s. 9.
18
aikana. Keskeiset rikosoikeudelliset vaikuttajat, kuten Brynolf Honkasalo ja Inkeri Anttila, ovat olleet tärkeissä asemissa vuosikymmeniä. Myös monille nykyisille rikosoikeuden yliopistollisten virkojen haltijoille on kertymässä vuo- sikymmenten mittainen yliopistoura. Rikosoikeudelliset yleisesitykset ovat säi- lyneet pitkiä aikoja keskeisinä perusteoksina.32 Monet rikosoikeudellisen tutki- muksen kohteet, kuten rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tai rangaistuksen määrääminen, vaikuttavat palaavan tietyin väliajoin takaisin tutkimuskartalle.
Tutkijan näkökulmasta rikosoikeuden keskeisten henkilöiden vaikutusta, pe- ruskirjallisuuden käyttökelpoisuutta ja tutkimuskohteiden vanhentumattomuut- ta voidaan pitää positiivisena asiana.
Rikosoikeus on perinteisesti ollut hyvin kansallinen oikeudenala, mutta se on eurooppalaistunut ja kansainvälistynyt voimakkaasti viime aikoina. Tämä kehi- tys laajentaa rikosoikeustutkijoiden tutkimusaluetta. Samalla kuitenkin tarvitaan myös kansallista rikosoikeustutkimusta. Tämä seikka puoltaa myös tämän tut- kimuksen keskittymistä oikeudellisen päätöksenteon tarkasteluun kansallisella tasolla.
Prosessioikeus on mielletty niin vahvasti oikeudenkäyntimenettelyä ja täy- täntöönpanoa tutkivaksi lainopilliseksi tutkimukseksi, että yleensä oppikirjoissa prosessioikeutta ei edes ole katsottu aiheelliseksi määritellä oikeustieteen osa- alueena, vaan ainoastaan oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanomenettelyä säänte- levien oikeussäännösten kokonaisuutena33. Prosessioikeudellista tutkimusta on perinteisesti leimannut tietty praktisuus, ja painopiste on ollut ennemmin konk- reettisissa säännösten tulkinnoissa kuin yleisten oppien kehittelyssä tai uusien teoreettisten avausten etsimisessä.34 Myös prosessioikeutta on perinteisesti pi- detty hyvin kansallisena oikeudenalana, ja vaikka useat prosessioikeudelliset ydinkysymykset ovat tavallaan universaaleja, niitä käsitellään sekä lainsäädän- nössä että oikeustieteessä kansallisessa kontekstissa35.
Prosessioikeuden alalla on vuosikymmenten ajan kirjoitettu väitöskirjoja, joissa empiirisiä menetelmiä ei ole hyödynnetty eikä sen tarpeellisuutta enem- pää pohdittu. Prosessioikeudellisessa tutkimuksessa lainopilla on ollut selkeä valta-asema, joka on vasta aivan viime aikoina alkanut hieman horjua.36 Ervastin väitöskirja37 oli ensimmäinen suomalainen, prosessioikeudellinen, tuomiois- tuinmenettelyä koskeva väitöskirja, jossa empiirinen tutkimus oli keskeisessä asemassa.
Laajemmin rikosoikeutta tarkasteltaessa on mahdollista puhua rikollisuuden tutkimuksesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, joihin kuuluu monia ri- kosoikeuteen liitettäviä osa-alueita, kuten rikoslainoppi, kriminologia, kriminaa-
32 Ks. Koskinen 1998, s. 329.
33 Ervasti 2004, s. 9.
34 Turunen 2004, s. 72.
35 Niemi 2014, s. 1058.
36 Turunen 2004, s. 66.
37 Ervasti 2004.
lipolitiikka ja rikosoikeusfilosofia sekä eurooppalainen ja kansainvälinen rikos- oikeus.38 Rikosoikeuteen liittyvän tutkimuksen kriminaalipoliittisella orientaati- olla on Suomessa tärkeä sija39. Tätä tutkimusta voisi luonnehtia kriminaalipoliit- tisesti orientoituneeksi empiiriseksi oikeustutkimukseksi. Tarkoitus on tuottaa tutkimustuloksia, joiden avulla on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan kriminaali- poliittiseen päätöksentekoon. Kriminaalipoliittisen päätöksenteon pohjaksi tar- vitaan normitiedon lisäksi empiirisen tutkimuksen keinoin hankittavaa faktatie- toa40.
Sosiologisen rikosoikeusajattelun piirissä aikoinaan vaadittiin, että rikosoi- keutta ei saa erottaa rikollisuutta koskevasta tietämyksestä. Oli luotava rikosoi- keustieteen kokonaisuus. Vaatimus on yhä edelleen yhtä tärkeä ja ajankohtainen.
Tänäkin päivänä tehdään paljon rikosoikeudellista tutkimusta, jossa ei oteta lainkaan huomioon empiiristä tietoa. Rikosoikeutta ei ole syytä erottaa liian selvästi rikollisuutta empiirisesti käsittelevistä tieteistä.41
Niin rikos- kuin myös prosessioikeus, kuten mikä tahansa oikeudenala, voi- daan määrittää sisäänpäin kääntyvästi, muut tarkastelutavat poissulkien tai ulos- päin avautuvasti, vuorovaikutukseen muiden oikeudenalojen ja tieteenalojen kanssa tähdäten. Sisäänpäin kääntyvää määrittelytapaa edustaa ”puhdas” rikos- tai prosessioikeus, kun taas ulospäin avautuvaa yhteyshakuinen rikos- tai pro- sessioikeus.42 Tässä yhteydessä rikosoikeutta sekä prosessioikeutta voidaan pi- tää ulospäin suuntautuvina, kun tutkimuksessa ilmenee kyseisten oikeudenalo- jen ja empiirisen oikeustutkimuksen välinen vuorovaikutuksellisuus.
1.2.2 Empiirinen oikeustutkimus ja sen suuntaukset
Oikeustieteilijät ovat tottuneet ilmentämään yhteiskuntatodellisuutta sanoil- la ”käytännössä”, ”usein” ja ”yleensä”. Kokemustiedon täydentäminen ja oikai- seminen edellyttää yleensä tiedon rationaalista, tilastollista tarkastelua joko var- sinaisten tilastojen tai tilastollisten tutkimusten avulla. Näin tapahtuukin usein yhteiskuntaelämän eri sektoreilla ja eri tieteenaloilla, mutta oikeuselämä ja oi- keustiede muodostavat kuitenkin oman lähes neitseellisen alueensa tässä suh- teessa.43
Oikeuden yhteiskunnallista tutkimusta on kansainvälisesti kuvattu useilla eri termeillä, kuten Empirical Studies of Law, Sociology of Law, Law and Society Studies ja Socio-legal Studies. Suomessa nämä kaikki on yleensä vakiintuneesti mahdutettu oikeussosiologian käsitteeseen. Suomessa on kuitenkin myös käy- tetty termiä empiirinen oikeustutkimus kuvamaan oikeustieteen piirissä tehtävää
38 Ks. Melander 2010, s. 9.
39 Ks. Melander 2015b, s. 19.
40 Tolvanen 1996, s. 103.
41 Ks. Nuutila 1997, s. 10–11.
42 Ks. määritelmistä Määttä 2000, s. 335 ja myös Pöyhönen 1997, s. 526.
43 Ks. Ervasti 2003, s. 49. ja Saaarenpää 1973, s. 39–40.
aikana. Keskeiset rikosoikeudelliset vaikuttajat, kuten Brynolf Honkasalo ja Inkeri Anttila, ovat olleet tärkeissä asemissa vuosikymmeniä. Myös monille nykyisille rikosoikeuden yliopistollisten virkojen haltijoille on kertymässä vuo- sikymmenten mittainen yliopistoura. Rikosoikeudelliset yleisesitykset ovat säi- lyneet pitkiä aikoja keskeisinä perusteoksina.32 Monet rikosoikeudellisen tutki- muksen kohteet, kuten rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tai rangaistuksen määrääminen, vaikuttavat palaavan tietyin väliajoin takaisin tutkimuskartalle.
Tutkijan näkökulmasta rikosoikeuden keskeisten henkilöiden vaikutusta, pe- ruskirjallisuuden käyttökelpoisuutta ja tutkimuskohteiden vanhentumattomuut- ta voidaan pitää positiivisena asiana.
Rikosoikeus on perinteisesti ollut hyvin kansallinen oikeudenala, mutta se on eurooppalaistunut ja kansainvälistynyt voimakkaasti viime aikoina. Tämä kehi- tys laajentaa rikosoikeustutkijoiden tutkimusaluetta. Samalla kuitenkin tarvitaan myös kansallista rikosoikeustutkimusta. Tämä seikka puoltaa myös tämän tut- kimuksen keskittymistä oikeudellisen päätöksenteon tarkasteluun kansallisella tasolla.
Prosessioikeus on mielletty niin vahvasti oikeudenkäyntimenettelyä ja täy- täntöönpanoa tutkivaksi lainopilliseksi tutkimukseksi, että yleensä oppikirjoissa prosessioikeutta ei edes ole katsottu aiheelliseksi määritellä oikeustieteen osa- alueena, vaan ainoastaan oikeudenkäynti- ja täytäntöönpanomenettelyä säänte- levien oikeussäännösten kokonaisuutena33. Prosessioikeudellista tutkimusta on perinteisesti leimannut tietty praktisuus, ja painopiste on ollut ennemmin konk- reettisissa säännösten tulkinnoissa kuin yleisten oppien kehittelyssä tai uusien teoreettisten avausten etsimisessä.34 Myös prosessioikeutta on perinteisesti pi- detty hyvin kansallisena oikeudenalana, ja vaikka useat prosessioikeudelliset ydinkysymykset ovat tavallaan universaaleja, niitä käsitellään sekä lainsäädän- nössä että oikeustieteessä kansallisessa kontekstissa35.
Prosessioikeuden alalla on vuosikymmenten ajan kirjoitettu väitöskirjoja, joissa empiirisiä menetelmiä ei ole hyödynnetty eikä sen tarpeellisuutta enem- pää pohdittu. Prosessioikeudellisessa tutkimuksessa lainopilla on ollut selkeä valta-asema, joka on vasta aivan viime aikoina alkanut hieman horjua.36 Ervastin väitöskirja37 oli ensimmäinen suomalainen, prosessioikeudellinen, tuomiois- tuinmenettelyä koskeva väitöskirja, jossa empiirinen tutkimus oli keskeisessä asemassa.
Laajemmin rikosoikeutta tarkasteltaessa on mahdollista puhua rikollisuuden tutkimuksesta ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, joihin kuuluu monia ri- kosoikeuteen liitettäviä osa-alueita, kuten rikoslainoppi, kriminologia, kriminaa-
32 Ks. Koskinen 1998, s. 329.
33 Ervasti 2004, s. 9.
34 Turunen 2004, s. 72.
35 Niemi 2014, s. 1058.
36 Turunen 2004, s. 66.
37 Ervasti 2004.
20
empiirispainotteista tutkimusta.44 Suomessa empiiristä oikeustutkimusta on kuitenkin tehty suhteellisen vähän. Empiiriselle oikeustutkimukselle on tarvetta sekä tieteen että käytännön näkökulmasta, koska on tarpeellista tietää, miten oikeusjärjestys todellisuudessa toimii, esimerkiksi miten tuomioistuimet toimi- vat tai millaisia ratkaisuja ne tekevät.Koska oikeuden empiirinen tutkimus on tyypillisesti monitieteistä tutkimusta, se edellyttää yleensä eri tutkimusperintei- den teoreettisten ja metodologisten lähtökohtien luovaa yhdistämistä. Empiirisiä tutkimuksia on tehty esimerkiksi oikeussosiologisista, oikeusantropologisista, oikeushistoriallisista, oikeuspoliittisista ja oikeustaloustieteellisistä lähtökohdis- ta sekä eri tavoin näitä tutkimusperinteitä sekoittaen.45
Rikosoikeutta ei voida ”kytkeä irti” yhteiskunnasta. Rikosoikeuden ja rikolli- suuden ilmiöt vaativat laaja-alaista monitieteistä näkökulmaa.46 Oikeussosiolo- gia tutkimusalueena voidaan lukea rikosoikeustutkimuksen moniin kasvoihin kuuluvaksi. Oikeussosiologia pyrkii kuvaamaan todellista oikeuselämää ja löy- tämään siinä lainalaisuuksia47. Se on kiinnostunut tosiasiallisesta käyttäytymi- sestä. Oikeussosiologiassa tutkitaan oikeudellisia instituutioita, kulttuureja ja käytäntöjä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta.48
Kriminologia on rikosoikeuden tärkeä osa-alue, ja se voidaan luokitella myös yleisiin yhteiskuntatieteisiin tai oikeussosiologiaan kuuluvaksi. Kriminologialla on läheinen suhde esimerkiksi sosiologiaan, psykologiaan, tilastotieteeseen, taloustieteeseen ja maantieteeseen. Esimerkiksi sosiologi voi käyttää paljon aikaa havainnoidakseen oikeudessa, mitä oikeussaleissa tapahtuu tai hän voi tutkia tuomareiden ja vastaajien taustoja. Taloustieteilijä voi mallintaa tuomitsemista malleilla, jotka ottavat huomioon myös muut kuin rahalliset kustannukset.
Maantieteilijä puolestaan voi tarkastella sitä, miten rikokset jakautuvat maantie- teelliseen tilaan.49 Mikä tutkimus on kriminologiaa, mikä ei, on jossain määrin häilyvästi ratkaistavissa. Yhdistävä tekijä on rikollisuus, johon voi paneutua monen tieteen näkökulmasta. Kriminologiaa voidaan luonnehtia kohtaamis- paikkatieteeksi. Ilman selkeää omaa ”kotia” rikollisuustieteitä on aina siellä missä ihmistä, käyttäytymistä ja yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkitaan.50
Tilastotiede on menetelmätiede, oppi menetelmistä, joita käytetään tilastolli- sissa tutkimuksissa. Tilastollisia tutkimuksia voidaan tehdä lähes millä tahansa tieteenalalla. Käsitteet ja menetelmät ovat samat, käyttävät niitä sitten fyysikot, lääkärit, psykologit tai vaikka juristit. On vaikea nimetä tieteenalaa, jossa tilas-
44 Ks. Ervasti 2006, s. 19–20.
45 Ervasti 2002, s. 141 ja 2003, s. 48.
46 Nuotio 2013, s. 261.
47 Kivivuori 1969, s. 21.
48 Ks. Kyntäjä 2000, s. 9–10.
49 Ks. Melander 2015b, s. 18 ja Crow – Semmens 2008, s. 9. Noin sata vuotta sitten katsottiin, että kun kriminologia ei käsitä rangaistuksia, eikä poenologia vastaavasti rikoksia, on tutkimusalasta parem- pi käyttää rikollisuustieteiden nimitystä. Ks. Verkko 1931, s. 17.
50 Ks. Aromaa 1998, s. 337–338.
empiirispainotteista tutkimusta.44 Suomessa empiiristä oikeustutkimusta on kuitenkin tehty suhteellisen vähän. Empiiriselle oikeustutkimukselle on tarvetta sekä tieteen että käytännön näkökulmasta, koska on tarpeellista tietää, miten oikeusjärjestys todellisuudessa toimii, esimerkiksi miten tuomioistuimet toimi- vat tai millaisia ratkaisuja ne tekevät.Koska oikeuden empiirinen tutkimus on tyypillisesti monitieteistä tutkimusta, se edellyttää yleensä eri tutkimusperintei- den teoreettisten ja metodologisten lähtökohtien luovaa yhdistämistä. Empiirisiä tutkimuksia on tehty esimerkiksi oikeussosiologisista, oikeusantropologisista, oikeushistoriallisista, oikeuspoliittisista ja oikeustaloustieteellisistä lähtökohdis- ta sekä eri tavoin näitä tutkimusperinteitä sekoittaen.45
Rikosoikeutta ei voida ”kytkeä irti” yhteiskunnasta. Rikosoikeuden ja rikolli- suuden ilmiöt vaativat laaja-alaista monitieteistä näkökulmaa.46 Oikeussosiolo- gia tutkimusalueena voidaan lukea rikosoikeustutkimuksen moniin kasvoihin kuuluvaksi. Oikeussosiologia pyrkii kuvaamaan todellista oikeuselämää ja löy- tämään siinä lainalaisuuksia47. Se on kiinnostunut tosiasiallisesta käyttäytymi- sestä. Oikeussosiologiassa tutkitaan oikeudellisia instituutioita, kulttuureja ja käytäntöjä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta.48
Kriminologia on rikosoikeuden tärkeä osa-alue, ja se voidaan luokitella myös yleisiin yhteiskuntatieteisiin tai oikeussosiologiaan kuuluvaksi. Kriminologialla on läheinen suhde esimerkiksi sosiologiaan, psykologiaan, tilastotieteeseen, taloustieteeseen ja maantieteeseen. Esimerkiksi sosiologi voi käyttää paljon aikaa havainnoidakseen oikeudessa, mitä oikeussaleissa tapahtuu tai hän voi tutkia tuomareiden ja vastaajien taustoja. Taloustieteilijä voi mallintaa tuomitsemista malleilla, jotka ottavat huomioon myös muut kuin rahalliset kustannukset.
Maantieteilijä puolestaan voi tarkastella sitä, miten rikokset jakautuvat maantie- teelliseen tilaan.49 Mikä tutkimus on kriminologiaa, mikä ei, on jossain määrin häilyvästi ratkaistavissa. Yhdistävä tekijä on rikollisuus, johon voi paneutua monen tieteen näkökulmasta. Kriminologiaa voidaan luonnehtia kohtaamis- paikkatieteeksi. Ilman selkeää omaa ”kotia” rikollisuustieteitä on aina siellä missä ihmistä, käyttäytymistä ja yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkitaan.50
Tilastotiede on menetelmätiede, oppi menetelmistä, joita käytetään tilastolli- sissa tutkimuksissa. Tilastollisia tutkimuksia voidaan tehdä lähes millä tahansa tieteenalalla. Käsitteet ja menetelmät ovat samat, käyttävät niitä sitten fyysikot, lääkärit, psykologit tai vaikka juristit. On vaikea nimetä tieteenalaa, jossa tilas-
44 Ks. Ervasti 2006, s. 19–20.
45 Ervasti 2002, s. 141 ja 2003, s. 48.
46 Nuotio 2013, s. 261.
47 Kivivuori 1969, s. 21.
48 Ks. Kyntäjä 2000, s. 9–10.
49 Ks. Melander 2015b, s. 18 ja Crow – Semmens 2008, s. 9. Noin sata vuotta sitten katsottiin, että kun kriminologia ei käsitä rangaistuksia, eikä poenologia vastaavasti rikoksia, on tutkimusalasta parem- pi käyttää rikollisuustieteiden nimitystä. Ks. Verkko 1931, s. 17.
50 Ks. Aromaa 1998, s. 337–338.
tollisia menetelmiä ei voisi käyttää. Moni tunnettu tilastotieteilijä on samalla ollut tilastotieteen ohella myös jonkin toisen tieteenalan johtavia nimiä.51
Tämä tutkimus ei ole perinteinen oikeustieteellinen tutkimus, mutta edustaa uudempaa oikeuden monitieteistä empiiristä tutkimusta. Tutkimuksessa yhdis- tyy aineksia rikos- ja prosessioikeudesta sekä näkökulmansa puolesta myös kriminologiasta, oikeussosiologiasta ja tilastotieteestä. Koska tutkimus kohdis- tuu tuomioistuimiin, oikeudelliseen instituutioon, voi tutkimuksen periaatteessa sanoa olevan prosessioikeudellinen tutkimus. Ehkä tutkimus voitaisiin määritel- lä empiirispainotteiseksi prosessioikeustutkimukseksi. Vaikka tutkimus sisältää yhteiskuntatieteellisiä aspekteja ja tutkimuksessa käytetään tilastollisia mene- telmiä, tutkimuksessa käytettäviä aineistoja voidaan pitää oikeudellisina ja myös teoreettiset lähtökohdat tutkimukselle tulevat suoraan lainsäädännöstä.
1.2.3 Oikeusrealismi
Tutkimuksen voidaan katsoa jäljittelevän myös oikeusrealistista tutkimusta.
Oikeusrealismi viittaa sosiologisen oikeustieteen ja amerikkalaiseen oikeusrea- lismin sekä skandinaavisen oikeusrealismin tutkimuksellisiin suuntauksiin.
Näitä oikeusrealismin suuntauksia yhdistää kriittinen suhtautuminen erilaisiin oikeudellisen idealismin tai tulkintaformalismin ilmentymiin.52
Sosiologinen oikeustiede muun muassa Oliver Wendell Holmes, Jr.:n (1841–
1935) ja Roscoe Poundin (1870–1964) edustamana ennakoi amerikkalaista oi- keusrealismia Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Kyseinen liike tarkasteli lain kirjaimen sijasta tuomioistuimen ratkaisukäytäntöä ja arvioi oikeuden yhteis- kunnallisia vaikutuksia. Amerikkalaisen oikeusrealismin valtakausi oli 1920–
1940-lukujen aikana. Tätä suuntausta edusti muun muassa Jerome Frank (1889–
1957) ja Karl N. Llewellyn (1893–1962). Skandinaavinen oikeusrealismi on Ruot- sissa, Norjassa ja Tanskassa 1920-luvulta lähtien vaikuttanut, ja kansainvälisesti verraten laajalle levinnyt oikeustieteellinen käsitystapa, jonka tunnettuja edusta- jia olivat muun muassa Karl Olivercrona (1897–1980), Alf Ross (1899–1979) ja Torstein Eckhoff (1916–1993). Alf Rossin vaikutus nykyajan pohjoismaiseen oikeustieteeseen on ollut kenties suurempi kuin kenenkään toisen yksittäisen tutkijan. Ross korosti lainopin ja oikeussosiologian läheistä yhteyttä. Rikosoi- keustutkijoista skandinaavista realismia ovat edustaneet muun muassa Johs.
Andenæs ja Nils Jareborg. Skandinaavisen realismin suuntaus ilmensi elämän- tunnetta, joka oli 1920-luvulla hyvin yleinen koko läntisessä maailmassa. Siihen kuului usko järkeen, tieteeseen ja tekniikkaan. Ajateltiin, että uskonnon, myyt- tien ja vaistojen sijaan ihmiskunnan kehitystä ohjaa tietoinen, rationaalinen suunnittelu. Skandinaaviselle realismille luonteenomaisena on pidetty normien käsittelyä faktuaalisina ilmiöinä, osana sosiaalista todellisuutta.53
51 Grönroos 2003, s. 3–7.
52 Siltala 2004, s. 180.
53 Ks. Backman 1992, s. 180–218., Siltala 2004, s. 186–187 ja Helin 1988, s. 7.
22
Sosiologisen oikeustieteen ja amerikkalaisen realismin yhtenä perusideana voidaan tiivistetysti pitää oikeudellisen todellisuuden koostumista tuomiois- tuinten lainkäytöllisestä ratkaisutoiminnasta.54 Huomiota siis kiinnitettiin tuo- mioistuinten ja viranomaisten ratkaisuihin lainsäätäjän asettamien ja oikeusop- pineiden tutkimien ”paperisääntöjen” sijaan.55 Oikeusrealistien mukaan voimas- sa oleva oikeus on yksinkertaisesti ainoastaan sitä, mitä tuomarit ja muut oikeudellista valtaa käyttävät toimijat tosiasiallisesti tekevät56.
Oikeuden ennustettavuus oli amerikkalaisen oikeusrealismin yksi keskei- simpiä tutkimusongelmia. Voidaan kysyä, että jos oikeudelliseen päätöksen- tekoon vaikuttavat tosiasiassa jotkut muut tekijät kuin tuomioista ilmenevät seikat, miten tuomioita voidaan ennustaa?57 Realistien mukaan ratkaisuja on kyllä mahdollista ennustaa, mutta ratkaisuun vaikuttaneet kriteerit ovat usein muita kuin ne, mitä tuomion perusteluissa tuodaan julki.58 Holmesin ja Rossin edustamassa oikeudellisessa ennusteteoriassa keskeistä oli ennusteet siitä, miten tuomioistuimet ja muut viranomaiset tulevat todennäköisesti ratkaisemaan tie- tyn oikeudellisen kysymyksen59.
Amerikkalainen oikeusrealismi sitoutui skandinaavista oikeusrealismia vah- vemmin ihmis- ja yhteiskuntatieteellisen tiedon käyttämiseen tulevien tuomiois- tuin- ja viranomaisratkaisujen ennusteiden perustana. Rossin analyyttinen oi- keusrealismi on lähempänä tuomioistuinten ja muiden lakia soveltavien viran- omaisten oikeudellista tiedonintressiä kuin amerikkalaisten oikeusrealistien pe- rustelema idea oikeuden yhteiskuntatieteellisestä analyysistä.60 Rossin oikeus- realistinen ajattelu ei ole varsinaisesti koskaan kotiutunut Suomeen. Rossin rea- listista ajattelua mukailevaa oikeustieteellistä tutkimusta ei Suomessa ole mitä ilmeisimmin tehty. Suomessa ei ole ollut eikä ole elävää oikeusrealismin perin- nettä.61 Nykypäivänä oikeusrealistinen lähestymistapa ei ylipäätään ole kovin suosittu Euroopassa, ei edes Pohjoismaissa62.
Hieman oikeusrealismia jäljitellen Antti Kivivuori esitti vuoden 1969 väitös- kirjassaan, että oikeustieteessä voidaan tutkia vain lainsäätäjän ja tuomioistui- men käyttäytymistä, lakien ja tuomioiden vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ja lisäksi on mahdollista suunnitella käyttäytymisen sääntelyä. Lakitekstin lau- setta, lain esityön virkettä ja tuomioistuimen argumenttia ei voida rationaalisesti laskea yhteen ja saada näin Suomen voimassa olevan oikeuden kanta. Inhimilli- sen käyttäytymisen tuloksena syntyneiden tekstien perusteella voidaan ainoas-
54 Laakso 2012, s. 75.
55 Siltala 2001, s. 70.
56 Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 83–84.
57 Ks. Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 84.
58 Lindroos-Hovinheimo 2014, s. 84.
59 Ks. Siltala 2004, s. 182.
60 Ks. Siltala 2004, s. 186.
61 Aarnio 2006, s. 149–150.
62 Van Hoecke 2013, s. 6.
