Muita tuomioeroavaisuuksiin vaikuttavia seikkoja

eduskuntien valiokuntien sukupuolikoostumus mitenkään siihen, keitä ja kumman sukupuolen edustajia valiokunta kutsuu asiantuntijoina kuultavaksi. Tutkimuksessa havaittiin, että mitä enem-män valiokunnassa oli jäseninä naispuolisia kansanedustajia, sitä useammin siinä ehdotettiin ja valittiin naispuolisia asiantuntijoita kuultavaksi, vaikka muut asiaan vaikuttavat tekijät otettiin huomioon. Valiokunnan puheenjohtajan sukupuolella ei ollut yhteyttä asiantuntijavalintaan. Ks.

Holli 2010.

223 Ks. Coontz 2000, s. 60 ja Gilligan 1982.

224 Ks. Gruhl – Spohn – Welch 1981. Myös Steffensmeier ja Hebert havaitsivat tutkimuksessaan, että naistuomarit keskimäärin tuomitsevat todennäköisemmin rikoksentekijät vankilaan ja lisäksi myös, että nämä vankeusrangaistukset olivat hieman pidempiä kuin miestuomareilla. Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1174.

225 Ks. Kenney 2008, s. 104.

226 Kritzer – Uhlman 1977.

227 Steffensmeier – Hebert 1999, s. 1166.

lapsiasioista, kun taas miehet ovat naisia todennäköisemmin kiinnostuneita muun muassa verotusasioista. Naisten on havaittu olevan hieman miesten libe-raalimpia monissa asioissa, kuten kuolemanrangaistukseen, aborttiin, koulukul-jetuksiin ja ulkomaalaispolitiikkaan suhtautumisessa. Voi olla, että tuomioistui-missa tällaiset sukupuolierot lievenevät, kun tuomarit ovat vuorovaikutuksessa asianosaisten kanssa, mutta toisaalta asenne-erojen vaikutusta ei voida täysin myöskään poissulkea.²²⁸

Jotkut tutkijat päättelevät, että naiset saavat vastaajina etuoikeutettua kohte-lua, kun taas toiset päätyvät joko siihen, että eroja ei ole tai että naisia kohdel-laan ankarammin kuin miehiä. Spohn ja Spears havaitsivat tutkimuksessaan, että väkivaltarikoksissa naispuolisten syytettyjen kaikki heitä vastaan esitetyt syytteet hylättiin miesvastaajia todennäköisemmin ja että naiset tuomitaan mie-hiä lievempään rangaistukseen.²²⁹

Yhdysvaltalaiset Meyer ja Gray tutkivat rattijuopumuksesta tuomittujen ran-gaistukseen vaikuttavia tekijöitä ja havaitsivat, että tekijän sukupuoli ei näytellyt merkittävää roolia rangaistuksen ankaruudessa eikä aiemmilla rattijuopumus-tuomioilla ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta vankilatuomion todennä-köisyyteen. Rangaistuksen ankaruuteen vaikutti eniten teon vakavuus; mitä kovemmat syytteet, sitä todennäköisemmin tekijä joutui vankilaan.²³⁰

Angela Ahola tutki väitöskirjassaan ulkonäön ja sukupuolen merkitystä tuomioiden kovuuteen niin tuomareiden, lautamiesten, syyttäjien, lakimiesten kuin myös oikeustiedettä opiskelevien parissa. Vaikka ulkonäöllä oli yhteys, vielä selvempi yhteys löytyi kuitenkin vastaajan sukupuolesta. Naisten ja mies-ten tuomioiden välillä oli selvä ero naismies-ten eduksi. Esimerkiksi lapsen kuollessa saatetaan ajatellaan usein, että äidin on täytynyt tehdä sen vahingossa, kun taas miehen katsotaan ryhtyvän väkivaltaisiin tekoihin usein aivan tarkoituksellises-ti.²³¹

2.4.3 Muita tuomioeroavaisuuksiin vaikuttavia seikkoja

Perinteisesti tuomarin toimea lainkäytössä pidetään täydellisen epäpersoonalli-sena. Tuomari on vanhan ranskalaisen iskulauseen mukaan ”lain suu”. Tuoma-rissa puhuu laki.²³² Tuomari toimii tuomioistuimen nimissä ja tuomioistuimen jäsenenä.²³³ Suomalaiset tuomarit ovat mannereurooppalaisen perinteen mukai-sesti värittömiä, muodollisia ja virkamiesmäisiä. Ajatellaan, että lainkäytössä on keskeisintä lainmukainen päätös eikä se, ketkä ovat osallistuneet päätöksente-koon.²³⁴ Aikaisemmin tuomioista ei ilmennyt kaikkia ratkaisuun osallistuneita

50

jäseniä. Tuomioistuimet esiintyivät ikään kuin kasvottomina. Nykyisin sitä vas-toin tuomiossa ja päätöksessä on ilmoitettava kaikkien ratkaisuun osallistunei-den jäsenten nimet ja virka-asema. Myös esittelijöiosallistunei-den nimet merkitään ylioi-keuksien ratkaisuihin.²³⁵ Ehkä nykypäivänä ollaan jo tietoisempia siitä, että on olemassa erilaisia tuomareita. Muun muassa heidän sukupuolensa, urakehityk-sensä ja kokemuksensa voivat olla hyvin erilaisia.²³⁶

Korkein oikeus on muiden tuomioistuinten tavoin ollut salaperäinen iki-muistoisista ajoista asti. Edes yksittäiset oikeustieteen professorit ja lakivalio-kunnan jäsenet eivät juuri tunne korkeimman oikeuden tuomareita.²³⁷ Elinkei-noelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan tammikuussa 2011, kuinka emme tiedä paljon mitään KKO:n jäsenistä, poikkeuksellisen tärkeistä suomalaisista, vallankäyttäjistä. He eivät kirjoita blogeja, twiittaile eivätkä esiinny massatilaisuuksissa.²³⁸

Tutkijat ovat asennoituneet tuomioistuinten ratkaisujen käyttämiseen tutki-musaineistona siten, että tuomareiden nimiä ei ilmoiteta. Tutkijoiden mielestä tuomari henkilönä ei ole tärkeä asia. Klassisesti oikeustieteen selän taakse asete-taan mahtava tuki, voima, joka pyhittää oikeustieteilijän sanan: Suomen voimassa oleva oikeus. Jos oikeudelliseen ongelmaan löytyy vastaus oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä tai lain esitöistä, tutkija voi julistaa, että tämä on Suomen voimassa oleva oikeus. Tutkija ei lähde kertomaan, että tämä löysi vanhan rat-kaisun, johon määrätty tuomarikollegio päätyi äänin 3–2.²³⁹

Teoriassa tuomarin persoonallisuudella ei saisi olla merkitystä rangaistuksen mittaamisessa. Jokaisen tuomarin olisi määrätyssä konkreettisessa tapauksessa päädyttävä samaan lopputulokseen. Mittaamisjärjestelmät ovat pyrkineet elimi-noimaan tuomarin persoonallisuuden merkityksen rangaistuksen mittaamisessa.

Nousiaisen mukaan on kuitenkin niin, että persoonallisuudella juuri rikosoi-keudessa on ensisijainen merkitys.²⁴⁰ Kastari on ilmaissut, että jutun tosiasialli-nen puoli ja siihen sovellettavat normit siivilöityvät tuomarin persoonallisuuden läpi²⁴¹.

Alf Ross totesi, että tuomarin lainkäyttö lähtee hänen koko hänen persoonas-taan, minkä vaikutuksen hän kuitenkin peittää väitteellä lain oikeasta sovelta-misesta²⁴². Tuomarin persoonallisuutta on mahdoton eliminoida rangaistuksen mittaamisesta. On väärin, että ainoastaan sellainen sattuma, minkä tuomio- tai hovioikeuspiirin alueella muuten samanlainen rikos on tehty, tai kenen

235 Virolainen – Martikainen 2010, s. 120–121.

236 Ks. Myrsky 2004, s. 338.

237 Kallioniemi 2011 ja Mölsä – Tuominen 2015.

238 Ks. Apunen 2011.

239 Ks. Kivivuori 1970, s. 425–427.

240 Nousiainen 1961, s. 167–168.

241 Kastari 1969, s. 250.

242 Ross 1953, s. 139–140.

jäseniä. Tuomioistuimet esiintyivät ikään kuin kasvottomina. Nykyisin sitä vas-toin tuomiossa ja päätöksessä on ilmoitettava kaikkien ratkaisuun osallistunei-den jäsenten nimet ja virka-asema. Myös esittelijöiosallistunei-den nimet merkitään ylioi-keuksien ratkaisuihin.²³⁵ Ehkä nykypäivänä ollaan jo tietoisempia siitä, että on olemassa erilaisia tuomareita. Muun muassa heidän sukupuolensa, urakehityk-sensä ja kokemuksensa voivat olla hyvin erilaisia.²³⁶

Korkein oikeus on muiden tuomioistuinten tavoin ollut salaperäinen iki-muistoisista ajoista asti. Edes yksittäiset oikeustieteen professorit ja lakivalio-kunnan jäsenet eivät juuri tunne korkeimman oikeuden tuomareita.²³⁷ Elinkei-noelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan tammikuussa 2011, kuinka emme tiedä paljon mitään KKO:n jäsenistä, poikkeuksellisen tärkeistä suomalaisista, vallankäyttäjistä. He eivät kirjoita blogeja, twiittaile eivätkä esiinny massatilaisuuksissa.²³⁸

Tutkijat ovat asennoituneet tuomioistuinten ratkaisujen käyttämiseen tutki-musaineistona siten, että tuomareiden nimiä ei ilmoiteta. Tutkijoiden mielestä tuomari henkilönä ei ole tärkeä asia. Klassisesti oikeustieteen selän taakse asete-taan mahtava tuki, voima, joka pyhittää oikeustieteilijän sanan: Suomen voimassa oleva oikeus. Jos oikeudelliseen ongelmaan löytyy vastaus oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä tai lain esitöistä, tutkija voi julistaa, että tämä on Suomen voimassa oleva oikeus. Tutkija ei lähde kertomaan, että tämä löysi vanhan rat-kaisun, johon määrätty tuomarikollegio päätyi äänin 3–2.²³⁹

Teoriassa tuomarin persoonallisuudella ei saisi olla merkitystä rangaistuksen mittaamisessa. Jokaisen tuomarin olisi määrätyssä konkreettisessa tapauksessa päädyttävä samaan lopputulokseen. Mittaamisjärjestelmät ovat pyrkineet elimi-noimaan tuomarin persoonallisuuden merkityksen rangaistuksen mittaamisessa.

Nousiaisen mukaan on kuitenkin niin, että persoonallisuudella juuri rikosoi-keudessa on ensisijainen merkitys.²⁴⁰ Kastari on ilmaissut, että jutun tosiasialli-nen puoli ja siihen sovellettavat normit siivilöityvät tuomarin persoonallisuuden läpi²⁴¹.

Alf Ross totesi, että tuomarin lainkäyttö lähtee hänen koko hänen persoonas-taan, minkä vaikutuksen hän kuitenkin peittää väitteellä lain oikeasta sovelta-misesta²⁴². Tuomarin persoonallisuutta on mahdoton eliminoida rangaistuksen mittaamisesta. On väärin, että ainoastaan sellainen sattuma, minkä tuomio- tai hovioikeuspiirin alueella muuten samanlainen rikos on tehty, tai kenen

235 Virolainen – Martikainen 2010, s. 120–121.

236 Ks. Myrsky 2004, s. 338.

237 Kallioniemi 2011 ja Mölsä – Tuominen 2015.

238 Ks. Apunen 2011.

239 Ks. Kivivuori 1970, s. 425–427.

240 Nousiainen 1961, s. 167–168.

241 Kastari 1969, s. 250.

242 Ross 1953, s. 139–140.

rin tuomittavaksi henkilö joutuu, ratkaisee sen, että kaksi samanlaista tapausta tuomitaan jopa hyvinkin toisistaan poikkeavasti.²⁴³

Rangaistuksen mittaamisessa tuomarin persoonallisuus voi olla yksi virhete-kijä. Tuomarikin on vain ihminen ja hän tuo mukanaan inhimillisen elementin rangaistuksen mittaamiseen. Jokaisen tuomarin olisi tietyssä konkreettisessa tapauksessa päädyttävä samaan lopputulokseen, mutta tämä vaatimus on lähes yhtä mahdoton kuin vaatia, että jokaisen taiteilijan on maalattava täysin saman-lainen taulu tietystä maisemasta. Tuomarin on tarkkailtava omaa persoonalli-suuttaan päästäkseen eroon liiallisesta mittaamisyksilöllisyydestä, välttääkseen liiallista poikkeamista yleisestä oikeuskäytännöstä ja tyyppirangaistuksista.²⁴⁴

Tuomioistuinlaitos on tuomareiden persoonallisuuden kautta sidoksissa muuhun yhteiskuntaan, jolloin tuomareiden henkilökohtaisilla olosuhteilla on vaikutusta myös ratkaisujen sisältöön²⁴⁵. Jokainen tuomari on taustaltaan ja aja-tustoimintatavoiltaan erilainen. Tuomari tekee päätöksiään juuri hänelle omi-naisella tavalla. Hänen yksilöllinen ratkaisunsa on erilainen kuin kenenkään toisen tuomarin ratkaisu, joka perustuu samoihin tosiseikkoihin.²⁴⁶

Tutkimusten mukaan suurin osa tuomareista on introvertteja eli tyypillisesti ujoja ja hiljaisia ihmisiä, jotka pitävät enemmän kirjallisista kuin suullisista esi-tyksistä. Heidän päätöksiinsä ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi suullisesti esitetyt argumentit. Toisaalta heidän päätöksentekoonsa ei myöskään vaikuta julkiset mielipiteet ja paineet. Yhteiskunnassa suurin osa introverteista piirteistä ei ole suositeltavia, ja tämä selittää osaltaan, miksi ihmiset ovat omiaan ylläpi-tämään negatiivisia mielipiteitään tuomareista, joiden uskotaan olevan etäisiä ja kylmiä. Sukupuolen mukaan jaoteltuna noin 60 prosenttia miestuomareista on introvertteja, kun taas naistuomareista suunnilleen sama osuus on ekstrovertteja, jotka suuntautuvat ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertit.

Sama pätee lääkäreihin. Selitykseksi tälle on esitetty, että menestyäkseen perin-teisesti miesvaltaisilla aloilla naisten täytyy olla näkyvämpiä ja vakuuttavampia kuin miesten.²⁴⁷

Tuomarin henkilökohtaisten arvostusten vaikutus ratkaisutoimintaan riip-puu kulloisenkin asian laadusta ja sovellettavan säädöstekstin kielellisten ilmai-sujen väljyydestä. Tuomarin arvot välittyvät lainkäyttöön hänen ratkaiilmai-sujensa lisäksi myös hänen omaksumansa prosessinjohtotyylin kautta.²⁴⁸ Prosessin johta-jana tuomarin käsissä on hyvin pitkälti, millaiseksi oikeudenkäynti muotoutuu, kuinka kurinalainen prosessista tulee, kuinka paljon oikeussalissa voi puhua asian vierestä tai jopa asiattomuuksia.²⁴⁹

243 Nousiainen 1961, s. 174.

244 Nousiainen 1976, s. 82.

52

Tutkimusten mukaan suurin osa tuomareista on introvertteja eli tyypillisesti ujoja ja hiljaisia ihmisiä, jotka pitävät enemmän kirjallisista kuin suullisista esi-tyksistä. Heidän päätöksiinsä ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi suullisesti esitetyt argumentit. Toisaalta heidän päätöksentekoonsa ei myöskään vaikuta julkiset mielipiteet ja paineet. Yhteiskunnassa suurin osa introverteista piirteistä ei ole suositeltavia, ja tämä selittää osaltaan, miksi ihmiset ovat omiaan ylläpi-tämään negatiivisia mielipiteitään tuomareista, joiden uskotaan olevan etäisiä ja kylmiä. Sukupuolen mukaan jaoteltuna noin 60 prosenttia miestuomareista on introvertteja, kun taas naistuomareista suunnilleen sama osuus on ekstrovertteja, jotka suuntautuvat ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertit.

Sama pätee lääkäreihin. Selitykseksi tälle on esitetty, että menestyäkseen perin-teisesti miesvaltaisilla aloilla naisten täytyy olla näkyvämpiä ja vakuuttavampia kuin miesten.²⁵⁰

Serlachius on todennut, kuinka rangaistuksen määräämisessä tuomarin tun-ne-elämällä on järkeen verrattuna suurempi sija ja merkitys kuin kenties mis-sään muussa lainkäytössä. Tämän vuoksi subjektiivisuus ei ole täysin vältettä-vissä. Tuomarin persoonallisuus vaikuttaa siis rangaistuksen määräämisessä suurempana tekijänä kuin muussa lainkäytössä.²⁵¹

Oikeusrealistista ajattelua leimaa sääntöskeptismi. Kyseisen ajatustavan mu-kaan säännöillä ja periaatteilla ei ole keskeistä merkitystä oikeudellisessa pää-töksenteossa, vaan oikeudellista päätöksentekoa hallitsevat emotionaaliset sei-kat ja intuitiiviset tunteet. Oikeudellinen ratkaisu on usein ratkaisijan intuitioon henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuva kannanotto. Ratkaisija ei ole laki-tekstin mekaaninen toistaja.²⁵²

Tunteita ja ajattelua pidetään usein toistensa vastakohtina. Joskus tunteet haittaavatkin ihmisen ajattelua ja päätöksentekokykyä.²⁵³ Myöhäisen Valistuk-sen ajan filosofeja, kuten Immanuel Kantia ja Jeremy Benthamia, pidetään syy-päinä siihen, että jyrkkä järki–tunne-erottelu elää edelleen tänäkin päivänä ylei-sissä mielikuvissa. Tämän hetken tieteellinen käsitys päätöksenteosta on, että tunteet ovat tarpeellisia päätöksenteossa ja niiden taustalla on paljolti biologisia tekijöitä, jotka ovat muovautuneet aikojen saatossa pitkälti sopeutuen ruokai-luun, uhkien torjumiseen sekä välttämiseen ja myös suvun jatkamiseen. Päätök-senteolla siis katsotaan olevan luultua vähemmän tietoisuuden ja järjen kans-sa.²⁵⁴

Oikeudenkäynti on kielellistä alusta loppuun eli tuomioon saakka. Tuomiois-tuin tuottaa oikeudellista puhetta. Oikeudellisella kielellä vaikutetaan järkeen, mutta myös tunteisiin.²⁵⁵ Norrin mukaan juridiikka perustuu tunteeseen (engl.

250 Ks. Kennedy, Jr. 1998, s. 5–6.

251 Serlachius 1909, s. 214.

252 Laakso 2012, s. 66.

253 Lappalainen 2015, s. 37.

254 Neuvonen 2014, s. 22–23.

255 Ks. Paso 2009, s. 18–24.

Tutkimusten mukaan suurin osa tuomareista on introvertteja eli tyypillisesti ujoja ja hiljaisia ihmisiä, jotka pitävät enemmän kirjallisista kuin suullisista esi-tyksistä. Heidän päätöksiinsä ei todennäköisesti vaikuta merkittävästi suullisesti esitetyt argumentit. Toisaalta heidän päätöksentekoonsa ei myöskään vaikuta julkiset mielipiteet ja paineet. Yhteiskunnassa suurin osa introverteista piirteistä ei ole suositeltavia, ja tämä selittää osaltaan, miksi ihmiset ovat omiaan ylläpi-tämään negatiivisia mielipiteitään tuomareista, joiden uskotaan olevan etäisiä ja kylmiä. Sukupuolen mukaan jaoteltuna noin 60 prosenttia miestuomareista on introvertteja, kun taas naistuomareista suunnilleen sama osuus on ekstrovertteja, jotka suuntautuvat ihmisiin ja asioihin ympäristössä päinvastoin kuin introvertit.

Sama pätee lääkäreihin. Selitykseksi tälle on esitetty, että menestyäkseen perin-teisesti miesvaltaisilla aloilla naisten täytyy olla näkyvämpiä ja vakuuttavampia kuin miesten.²⁵⁰

Serlachius on todennut, kuinka rangaistuksen määräämisessä tuomarin tun-ne-elämällä on järkeen verrattuna suurempi sija ja merkitys kuin kenties mis-sään muussa lainkäytössä. Tämän vuoksi subjektiivisuus ei ole täysin vältettä-vissä. Tuomarin persoonallisuus vaikuttaa siis rangaistuksen määräämisessä suurempana tekijänä kuin muussa lainkäytössä.²⁵¹

Oikeusrealistista ajattelua leimaa sääntöskeptismi. Kyseisen ajatustavan mu-kaan säännöillä ja periaatteilla ei ole keskeistä merkitystä oikeudellisessa pää-töksenteossa, vaan oikeudellista päätöksentekoa hallitsevat emotionaaliset sei-kat ja intuitiiviset tunteet. Oikeudellinen ratkaisu on usein ratkaisijan intuitioon henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuva kannanotto. Ratkaisija ei ole laki-tekstin mekaaninen toistaja.²⁵²

Tunteita ja ajattelua pidetään usein toistensa vastakohtina. Joskus tunteet haittaavatkin ihmisen ajattelua ja päätöksentekokykyä.²⁵³ Myöhäisen Valistuk-sen ajan filosofeja, kuten Immanuel Kantia ja Jeremy Benthamia, pidetään syy-päinä siihen, että jyrkkä järki–tunne-erottelu elää edelleen tänäkin päivänä ylei-sissä mielikuvissa. Tämän hetken tieteellinen käsitys päätöksenteosta on, että tunteet ovat tarpeellisia päätöksenteossa ja niiden taustalla on paljolti biologisia tekijöitä, jotka ovat muovautuneet aikojen saatossa pitkälti sopeutuen ruokai-luun, uhkien torjumiseen sekä välttämiseen ja myös suvun jatkamiseen. Päätök-senteolla siis katsotaan olevan luultua vähemmän tietoisuuden ja järjen kans-sa.²⁵⁴

Oikeudenkäynti on kielellistä alusta loppuun eli tuomioon saakka. Tuomiois-tuin tuottaa oikeudellista puhetta. Oikeudellisella kielellä vaikutetaan järkeen, mutta myös tunteisiin.²⁵⁵ Norrin mukaan juridiikka perustuu tunteeseen (engl.

250 Ks. Kennedy, Jr. 1998, s. 5–6.

251 Serlachius 1909, s. 214.

252 Laakso 2012, s. 66.

253 Lappalainen 2015, s. 37.

254 Neuvonen 2014, s. 22–23.

255 Ks. Paso 2009, s. 18–24.

sentiment), sillä jos juridiikka perustuisi harkintaan, mistä saataisiin lainsäätä-jiksi ja lainkäyttälainsäätä-jiksi tarvittavat rationaaliset ihmiset?²⁵⁶

Tunteiden katsotaan perustellusti liittyvän kaikkeen inhimilliseen toimintaan.

Hirvihuhta ja Litovaara väittävät, että myös kylmä rationaalisuus on tunnetila.

Vaikka päätöksiä kehotettaisiin tekemään kylmän rationaalisesti, ilman tunteita, niin ei voi kuitenkaan tehdä. Jokainen teko, sana ja päätös sisältää tunne-elementin. Tunne voi olla myös palaute esimerkiksi päätöksestä. Tunnetila ker-too, miten päätös on onnistunut.²⁵⁷

Aikojen alussa ihminen sai kyvyn yksinkertaistaa asioita, kun tilanteet olivat tulleet liian monimutkaisiksi. Ihmiset toimivat usein tunneperäisesti, koska ti-lanteen hahmottaminen kokonaisuutena on vaikeaa ja siksi asioihin reagoidaan tunnetasolla. Palapelin viimeinen pala on monissa suurissa päätöksissä täysin tunnepohjainen. Mutu saa siis loppujen lopuksi asian kallistumaan suuntaan tai toiseen. Intuitio tai mutu ilmenee usein sellaisissa asioissa, joista sillä on hyvin vähäiset kokemukset.²⁵⁸ Intuitiiviseen arvioon ei pidä luottaa, mutta sitä ei myöskään pidä hylätä²⁵⁹. Niin monilla tekijöillä ja eri tekijöiden yhdistelmillä on potentiaalisesti vaikutusta oikeudelliseen ratkaisuun, että kaikkien näiden teki-jöiden yksityiskohtainen täsmentäminen on lähes mahdoton tehtävä. Näin ollen voisi olettaa, että intuitiolla olisi vahva rooli oikeudellisessa päätöksenteossa.

Todennäköisesti on reilua sanoa, että moni tuomari soveltaessaan laajoja mit-taamisperiaatteita yksittäistapaukseen luottaa perustelemattomaan käsitykseen oikeudesta ja peukalosääntöihin.²⁶⁰

Pahin tunteisiin liittyvä harha voi olla se, että niiden vaikutuksiin omissa rat-kaisuissa ei uskota. Päätöksenteon tutkijoiden mukaan ihmisen kapasiteetti ei ole hyvä suuren tietomäärän yhdistämisessä, vaan tietokone on siinä paljon parempi. Ihmisen aivot eivät ratko ongelmia kuten tietokoneet. Tunteet vaikut-tavat päätöksentekoon. Ne sävyttävät ja painotvaikut-tavat kaikkea materiaalia, jota mieleen tulee.²⁶¹

Eri viranomaisilla on toisistaan poikkeavia organisaatio- ja ammattikulttuu-reja, jotka saattavat olla merkityksellisiä päätöksenteossa ja toiminnan suuntaa-misessa. Monissa organisaatioissa vallitsee vahva kulttuuri, jossa kaikki tietävät, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miksi näin on. Tällai-nen kulttuurisokeus on tuhoisaa päätöksenteolle monilla tahoilla. Tehdään niin kuin aina on tehty pohtimatta sen erityisemmin, onko se järkevää. Asenteet, arvot ja käsitykset voivat vaihdella myös yksittäisen ammattiryhmän sisällä.

Määrätyn ammattikulttuurin, tai sen sisällä esiintyvän ryhmäkulttuurin, piirissä esimerkiksi ikä tai sukupuoli voi vaikuttaa jäsenten arvomaailmaan ja

256 Norri 2001, s. 40.

257 Ks. Hirvihuhta – Litovaara 2003, s. 84–85.

258 Ks. Riabacke 2015, s. 31–32.

259 Kahneman 2012, s. 232.

260 Ks. Lovegrove 1999, s. 219–220.

261 Ojanen 2014, s. 36-37 ja 147–149.

54

siin. Voitaneen jopa sanoa, että kulttuuriset tekijät ohjaavat päätöksentekoa enemmän kuin mikään strategia tai visio milloinkaan tulee tekemään.²⁶²

Maailmalla on tehty lukemattomia tutkimuksia ei-oikeudellisten tekijöiden, sukupuolen lisäksi esimerkiksi tekijän iän ja oikeudellisten ratkaisujen suhteesta.

Joissakin näistä tutkimuksista, erityisesti seksuaalirikoksista tuomittavien teki-jöiden tuomioita tarkastelevissa tutkimuksissa, on otettu huomioon myös esi-merkiksi uhrin ikä, sukupuoli ja uhri-tekijä-suhde. Hilinski-Rosick havaitsi yh-dessä tutkijakumppaneidensa kanssa, että mikään uhriin liittyvä ei-oikeudelli-nen seikka ei vaikuttanut rangaistuksen pituuteen, mutta uhrin ikä vaikutti pää-tökseen, tuomittiinko tekijä vankeuteen vai ei. Jos uhri oli iältään 13–17-vuotias, ja tekijä oli nuori aikuinen (alle 21-vuotias), tekijän tuomitseminen vankilaan oli vähemmän todennäköistä kuin jos tekijä oli 30–39-vuotias. Alle 21-vuotiaat teki-jät tuomittiin myös lyhemmäksi aikaa vankeuteen kuin 30–39-vuotiaat, uhrin iän vaikutus oli vakioitu.²⁶³

Suuri merkitys on sillä, onko ratkaisija kokenut vai aloitteleva päätöksenteki-jä. Kokeneet päätöksentekijät saattavat tehdä päätöksensä intuitiivisesti. He eivät ratkaise ongelmia, vaan ikään kuin näkevät, miten asia on ratkaistava.

Aloittelija puolestaan ratkaisee ongelmia etsimällä niiden peruspiirteet ja nou-dattamalla tiukkoja sääntöjä. Asiantuntemus asiassa kuin asiassa saavutetaan vähitellen, kokemuksen kautta.²⁶⁴

Suurin osa Suomen tuomareista on tulossa eläkeikään vajaan kymmenen vuoden kuluessa. Kymenlaakson käräjäoikeuden entinen laamanni Martti Kur-rin mukaan ihanteellinen tilanne olisi, mikäli tuomarit olisivat iältään 35–65-vuotiaita. Silloin osaaminen säilyisi ja nuoremmilla tuomareilla olisi aina van-hempien tuki. Käräjätuomari Pekka Hallavainio on todennut, että nuorempien ja vanhempien tuomareiden työtavoissa saattaa olla eroja, mutta heidän tekemis-sään ratkaisuissa ei. Kaikkien työn pohjana on kuitenkin laki, ja tulkintatilaa rajoittaa yleisempien tuomioistuinten ratkaisukäytäntö. Tuomarit tekevät sunsa itsenäisesti, mutta keskustelut työyhteisön sisällä ja hovioikeuden ratkai-suissaan antama palaute ovat omiaan yhtenäistämään alioikeuskäytäntöä.²⁶⁵

Blomin tutkimuksessa tuomarin iän mukaan tarkasteltuina erot rangaistus-ten ankaruuksissa eivät olleet kovin suuria. Kuirangaistus-tenkin viitteitä oli siitä, että tuo-marin iän mukana ankaruus lisääntyy. Oikeuskäytännön yhtenäisyyteen ikä ei vaikuta, vaikkakin viitteitä oli siitä, että iän myötä rangaistuksen mittaaminen jossain määrin yhdenmukaistuu. Ankaruus ei vaihdellut systemaattisesti tuo-mioistuinkokemuksen määrän mukaan. Tulokset antoivat kuitenkin lieviä viit-teitä siitä, että pisimmän virkakokemuksen omaavat tuomari ovat kaikkein

262 Ks. Alvesalo 2010, s. 180 ja Riabacke 2015, s. 129–131.

263 Ks. Hilinski-Rosick – Freiburger – Verheek 2014, s. 343–345.

264 Myrsky 2004, s. 338.

265 Ks. Puhakka 2012.

siin. Voitaneen jopa sanoa, että kulttuuriset tekijät ohjaavat päätöksentekoa enemmän kuin mikään strategia tai visio milloinkaan tulee tekemään.²⁶²

Maailmalla on tehty lukemattomia tutkimuksia ei-oikeudellisten tekijöiden, sukupuolen lisäksi esimerkiksi tekijän iän ja oikeudellisten ratkaisujen suhteesta.

Joissakin näistä tutkimuksista, erityisesti seksuaalirikoksista tuomittavien teki-jöiden tuomioita tarkastelevissa tutkimuksissa, on otettu huomioon myös esi-merkiksi uhrin ikä, sukupuoli ja uhri-tekijä-suhde. Hilinski-Rosick havaitsi yh-dessä tutkijakumppaneidensa kanssa, että mikään uhriin liittyvä ei-oikeudelli-nen seikka ei vaikuttanut rangaistuksen pituuteen, mutta uhrin ikä vaikutti pää-tökseen, tuomittiinko tekijä vankeuteen vai ei. Jos uhri oli iältään 13–17-vuotias, ja tekijä oli nuori aikuinen (alle 21-vuotias), tekijän tuomitseminen vankilaan oli vähemmän todennäköistä kuin jos tekijä oli 30–39-vuotias. Alle 21-vuotiaat teki-jät tuomittiin myös lyhemmäksi aikaa vankeuteen kuin 30–39-vuotiaat, uhrin iän vaikutus oli vakioitu.²⁶³

Suuri merkitys on sillä, onko ratkaisija kokenut vai aloitteleva päätöksenteki-jä. Kokeneet päätöksentekijät saattavat tehdä päätöksensä intuitiivisesti. He eivät ratkaise ongelmia, vaan ikään kuin näkevät, miten asia on ratkaistava.

Aloittelija puolestaan ratkaisee ongelmia etsimällä niiden peruspiirteet ja nou-dattamalla tiukkoja sääntöjä. Asiantuntemus asiassa kuin asiassa saavutetaan vähitellen, kokemuksen kautta.²⁶⁴

Suurin osa Suomen tuomareista on tulossa eläkeikään vajaan kymmenen vuoden kuluessa. Kymenlaakson käräjäoikeuden entinen laamanni Martti Kur-rin mukaan ihanteellinen tilanne olisi, mikäli tuomarit olisivat iältään 35–65-vuotiaita. Silloin osaaminen säilyisi ja nuoremmilla tuomareilla olisi aina van-hempien tuki. Käräjätuomari Pekka Hallavainio on todennut, että nuorempien ja vanhempien tuomareiden työtavoissa saattaa olla eroja, mutta heidän tekemis-sään ratkaisuissa ei. Kaikkien työn pohjana on kuitenkin laki, ja tulkintatilaa rajoittaa yleisempien tuomioistuinten ratkaisukäytäntö. Tuomarit tekevät sunsa itsenäisesti, mutta keskustelut työyhteisön sisällä ja hovioikeuden ratkai-suissaan antama palaute ovat omiaan yhtenäistämään alioikeuskäytäntöä.²⁶⁵

Blomin tutkimuksessa tuomarin iän mukaan tarkasteltuina erot

Blomin tutkimuksessa tuomarin iän mukaan tarkasteltuina erot

In document Arbitrium an decisio : oikeudellisen päätöksenteon yhtenäisyys yleisissä tuomioistuimissa (sivua 50-59)